Muhammedin, Islamin ja juutalaisvihan synty

[SariaKoo]

Kauan kauan sitten, vuonna 570 jkr. laajan Arabimaan länsiosaan, kaupunkiin nimeltä Mekka, syntyi poikalapsi, jolle pahaa aavistamattomat vanhemmat antoivat enteellisen nimen Muhammed (ylistetty). Eipä tienneet vanhemmat nimeä antaessaan, miten miljoonien ihmisten ylistetyksi heidän poikansa tulevaisuudessa tulisikaan.

Näihin aikoihin Arabia oli suurelta osin erämaata, jossa beduiinit vaeltelivat karjalaumoineen ja asustelivat teltoissa. Tietysti oli myös kaupunkeja joihin rikkaat (juutalaiset) kauppiaat keskittivät liiketoimensa ja tärkein näistä oli Mekka, jota etelän Jemenin ja pohjoisen Syyrian kauppiaat käyttivät kauttakulkupaikkanaan. Mekka oli myös kulttikeskus Kaaban kuutiomaisine pyhäkköineen ja useine uskontoineen ja epäjumalineen.

Arabit olivat siis useiden jumalien palvojia, vaikka tunnustivat Allahin (Jumala) korkeimmaksi jumalakseen. Tyypillinen kulttimeno vuotuisten markkinoiden aikaan Arabeille tuolloin oli Kaaban kiertäminen seitsemän kertaa ja muurin sisään rakennetun mustan kiven (meteoriitti) pussailu ja käpälöinti. Tämä toimitus Mekan pyhiinvaelluksen tavoin olivat Arabeille todellinen kulttuuriperintö ja heidän pinttyneistä tavoista näihinkin päiviin asti kestänyt pakkomielle.

Mekassa rällästeltiin tuolloin kovasti, eikä mitään poliittisesti vakiintunutta tilannetta ollut päässyt syntymään kun heimot kahinoivat keskenään ja kaikilta puuttui hommasta tarkoitus. Eli ei ollut ketään joka olisi tyytymättömiä ihmisiä lohdutellut ja kertonut siitä ainoasta oikeasta Jumalasta.

Mekasta pohjoiseen sijaitsevassa kaupungissa Medinassa vaikuttivat kyllä kolme suurta Juutalaisheimoa, jotka olivat menestyneet elämässä. Oli kameleita, taloja, maita ja mantuja. Nämä heimot pyhine kirjoituksineen ja synagogineen olivat aika sisäsiittoisia, eivätkä halunneet tai viitsineet jakaa tietoa Allahista näille sivistymättömille ja pakanallisille Arabeille.

Oli myös arabiheimoja jotka olivat kääntyneet kristityiksi ja joilla oli piispoja ja pappeja, jotka lukivat syyriankielisiä raamatunosia. Nämä kristityt olivat kyllä lähettäneet lähetyssaarnaajia Mekkaan, mutta huonoin tuloksin. Suurin osa arabeista pysyi käännytysyrityksistä huolimatta pakanoina.

Muhammadin lapsuudesta sen verran, että pojan isä (Abdallah) kuoli jo ennen pojan syntymää ja äiti (Amina) tenavan ollessa kuusivuotias. Eli orpo Muhammed muutti hetkeksi isoisänsä hoiteisiin ja tämän kuoltua pojan otti huostaan eno Abu Talib.  Eli hemmo oli ihan tavallisen pulliaissuvun vesa, jonka aura ei loistanut kirkkauttaan eikä tyypissä ollut mitään muutakaan Jumalallista. Quraish-heimo, johon Muhammedin suku kuului oli kuitenkin alueellaan erittäin vaikutusvaltainen.

25-vuotiaana Muhammed pääsi rikkaan leskirouva Khadidzan palvelukseen ja aika pian nelikymppinen täti jo kosi kyvykästä miestä, ja Muhammed suostui. Vaimon yhteiskunnallinen asema ja varakkuus nosti Muhammedinkin arvostusta. Avioliitto kesti 25 vuotta vaimon kuolemaan saakka ja heille syntyi kaksi poikaa ja neljä tytärtä. Pojat kuitenkin kuolivat nuorina. Khadidzan aikana Mohammed ei ottanut muita vaimoja ja oli muutenkin hyvä aviomies ja isä, joka luotti suuresti vaimoonsa. Eli vielä ihan kunnon mies.

Ollessaan naimisissa Muhammed pääsi tutustumaan maansa vaikutusvaltaisimpiin ihmisiin ja tuli hyvin tietoiseksi Arabian uskonnollisesta ja poliittisesta tilanteesta. Vaimon sukulainen oli kääntynyt kristityksi ja tältä Muhammed sai jonkin verran tietoa myös kristinuskosta ja siitä, että juutalaisilla ja kristityillä oli vain yksi Jumala, Allah.

Muhammedilla oli tapana perheineen käydä aina silloin tällöin rukoilemassa ja mietiskelemässä elämän tarkoitusta eräässä luolassa lähellä Mekkaa ja juuri siellä nukkuva nelikymppinen mies saikin ensimmäisen profetiansa. Unessa enkeli Gabriel käski Mohammedia lukemaan ääneen sanoman. Käsky tuli kahdesti ja mies kysyi enkeliltä mitä hänen tulisi lukea. Enkeli sanoi; "Lue Herrasi nimeen, joka on luonut ihmisen hyytyneestä verikimpaleesta" (suura 96). Herättyään Muhammed oli vähän pallo hukassa ja mietti oliko viesti hyvästä vai pahasta lähtöisin ja olisiko hän Jumalan valittu. Hän oli kyllä kuullut profeetoista joita oli lähetetty Israelin kansan luo mutta että Arabien, noiden pakanoiden luo, no way.

Hän uskoutui vaimolleen joka vakuutti (kaiken tämänkin takana on nainen) unen olevan ilmestys ja kutsu profeetan ja apostolin tehtävään Arabien keskuuteen. Mitään uutta ei kuitenkaan tapahtunut moneen kuukauteen ja Mohammed masentui niin paljon, että meinasi heittää pyyhkeen kehään ja ihan nirrin itseltään viedä. Menikin pari vuotta ennen kuin uusia ilmestyksiä alkoi tulla. Joskus hän kuuli äänen tai vastaanotti enkelin sanat kellon soidessa. Joskus sanoma tuli unessa ja joskus se vain valtasi mielen. Hän saattoi täristä hien valuessa pitkin naamaa ja joskus hän kaatui maahan suu vaahdossa (epilepsia?). Niin tai näin Mohammed toisti arabiankieliset sanomat ääneen joten kuulijat pystyivät tallentamaan ne muistiin ja jotka myöhemmin koottiin yhteen. Näin muodostui koraani (Gur´an=lukemisto).

Muhammed itse oli varma että sanomat olivat suoraan Jumalalta ja hänen tehtävänään oli olla pelkkä sanomien ääneen lausuja. Tästä syystä muslimit pitävätkin koraania Jumalan kirjana. Sanomien pääsisältö oli se tyypillinen lässytys yhdestä ja ainoasta Jumalasta, ihmisestä Jumalan orjana jonka pitää alistua ja totella, Jumalan suuresta laupeudesta ja huolenpidosta ja hirveästä tuomion päivästä joka on tuleva jne.

Suurena ihmetyksenä onkin samankaltaisuus raamatun kanssa ja että mistä Mohammed tosiasiassa nämä "profetiansa" oikein sai. Toiko alitajunta mieleen vanhat kontaktit ja keskustelut kristittyjen ja juutalaisten kanssa, jotka sitten näissä epileptisissä kohtauksissa ovelasti tulivat julki. Tiedä häntä, mutta suu vaahdossa mies tehtäväänsä hoiti ja saikin satakunta kannattajaa agendalleen. 

Mohammedista tuli vainottu ja hän joutui lähettämään 80 seuraajaansa maanpakoon Etiopiaan joka oli kristitty maa. Siellä jengiä kohdeltiin hyvin, niin kuin kristittyyn elämäntyyliin kuuluu tänäkin päivänä kohdella vieraita. Myöhemmin he palasivat takaisin ja käännytystyö jatkui. Vaikka Mohammedia vainottiin, ei hän kuitenkaan pitänyt suutaan kiinni ja jatkoi vihollistensa parjaamista uhkailemalla heitä Jumalan vihalla. Omiaan hän kannusti kertomalla tarinoita entisaikojen profeettojen kärsimyksistä ja rohkeudesta. Heidän perususkomuksestaan tuli myöhemmin uskontunnustus; "Ei ole muuta Jumalaa kuin Allah, ja Mohammed on hänen profeettansa". Samoihin aikoihin heitä alettiin kutsua nimellä muslimi (se joka alistuu).

Kun kymmenen vuotta oli kulunut saarnatessa, Mohammedia kohtasi kaksi takaiskua. Ensin hänen suuri tukijansa ja hyväntekijäenonsa Abu Talib kuoli (joka itse ei kääntynyt muslimiksi?). Sitten meni vaimo ja mies suureen lohduttomuuteensa nai leskeksi jääneen muslimin vain muutama kuukausi vaimonsa kuoleman jälkeen. Naipa siinä sivussa myös ystävänsä seitsenvuotiaan tyttärenkin, Aishan. Jonka tosin otti luokseen vasta kolmen vuoden kuluttua, eli kun tyttö oli kymmenen. Hänestä tuli Mohammedin rakkain vaimo (arvatenkin). Loppupeleissä näitä vaimoja kertyi tutkijoiden mukaan 12 ja parit jalkavaimot siihen päälle.

Kun homma ei enää Mekassa edennyt, päätti Mohammed muuttaa 350 kilometrin päähän Yathribin kaupunkiin kesällä 622, josta sitten myöhemmin tuli Medina (profeetan kaupunki). Lähtöä Mekasta ja saapumista Medinaan kutsutaan nimellä "Hidzra" ja tästä tapahtumasta lasketaan Islamin historian alkaneen. Nykyäänkin kaikki muslimimaiden asiakirjat, kirjeet, sanomalehdet ja muut dokumentit päivätään "Hidzrasta" alkaneen ajanlaskun mukaan.

Mohammed ei koskaan kehunut tehneensä ihmeitä ja kertoi koraanin olevan hänen todisteensa uskonsa oikeudesta ja siitä että Jumala oli hänet ihmisiä pelastamaan lähettänyt. Mohammedin mielestä kristittyjen ja juutalaisten pyhät kirjoitukset olivat kyllä totta, mutta ne olivat väärin tulkittu ja siitä syystä heidän uskontonsa oli turmeltunut. Hänen tehtävänsä oli saattaa nämä uskonnot takaisin siihen ainoaan oikeaan Jumalan palvelukseen (Islamiin). Siihen mikä Aabrahamilla oli.

Siihen aikaan Mohammed otti vielä juutalaisilta mallia johtaessaan kannattajiaan rukoukseen. Kasvot oli käännettävä rukouksen aikana kohti Jerusalemia.  Hän halusi voittaa heidät puolelleen kertomalla olevansa pelkkä ihminen jonka pitää tunnustaa syntinsä ja anoa anteeksiantoa Jumalalta, ihan niin kuin muutkin ihmiset. Hän sai myös näyn tukemaan rauhanomaista käännytystyötään; "Uskonnossa ei ole pakkoa" (Suura 2:257). Tämä jae kyllä kumottiin myöhemmin. Tilalle tuli "Oi profeetta, taistele uskottomia ja epäröiviä vastaan ja ole ankara heitä kohtaan" (Suura 9:74). Jakeitahan tuli ja meni, miehen mielen mukaan.

Tullessaan Medinaan Mohammed antoi kameliensa päättää suunnan mihin mennä ja kun kameli pysähtyi, siihen hän jäi asumaan ja siihen hän rakensi ensimmäisen moskeijansa. Jatkuvien heimokahinoiden ja johtajan puutteen vuoksi Mohammed sai nopeasti kannatusta ja viisaana hallitsijana toi lain ja järjestyksen uuteen kaupunkiinsa (uskonto vai ideologia?).

Vaikka juutalaiset myönsivät pyhien kirjoitusten ennustaneen Mohammedin tulon, suhtautuivat he epäluuloisesti Mohammediin, koska hän ei ollut Daavidin jälkeläinen ja näin ollen ei voinut mitenkään olla uusi messias. Tämän kuullessaan Mohammed haukkui juutalaiset tekopyhiksi, josta taasen Juutalaiset suivaantuneina kielsivät julkisesti, että Mohammedista olisi ennustettu kirjoituksissa. Tähän Mohammed vastasi syyttämällä juutalaisia kirjoitusten väärintulkinnasta. Hän ei syyttänyt tekstin muuttamisesta vaan siitä, että hänestä kertovat viittaukset oli jätetty pois.

Toisena vuonna Hidzran jälkeen Mohammed vaihtoi juutalaisten suuren sovituspäivän ramadaniksi ja rukoillessaan käänsikin katseensa Jerusalemin sijaan kohti Mekkaa ja sanoi, että Aabraham on valinnut Kaaban jumalanpalvelusta varten ja se oli alkuperäinen jumalanpalveluksen keskus. Tähän asti Islam oli ollut juutalais-kristillinen, mutta muuttui välirikon myötä omaksi uskonnollis-poliittiseksi liikkeeksi. Tähän siis loppui rauha muslimien ja juutalaisten välillä, joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Mohammed oli myös se joka ensimmäisenä päätti käyttää väkivaltaa.



Lähde; Islamopas

Alkuperäinen lähde; William Miller; "Islamin kohtaaminen"