Luottaminen ja epäluuloisuus

[crissaegrim]

Olen ehkä keskivertoa epäluuloisempi ihminen. Pidän suurinta osaa ainakin ikäisistäni (nuorista) todella naiiveina. Tiedostan kuitenkin, että olen itse liian korostetusti skeptinen. Kyse on myös realismista. Otetaan pari esimerkkiä.

1)
Parkkeeraamme kaverin vanhan auton (ei siis mitään hyper-murtosuojaa taikka hälytyksiä) kaupungin keskustaan yöllä, kun olemme menossa baariin. Tämä jättää sitten takapenkille aivan täysin näkyville tablettinsa. Minä huomautan, että tuo on erittäin tyhmää ja käyn itse laittamassa sen kaverin tabletin päälle jonkun rätin, ettei se ainakaan näy. Tätä kaveri pitää todella kummalliselta ja harhaluuloisuuteeni perustuvalta käytökseltä. Mitä mieltä te olette, kummalla on fiksumpi ja normaalimpi suhtautuminen? Entä kumpi tapa on järkevämpi, kun punnitaan hyödyt ja haitat?
Tapa A: piilotat laitteen näkyviltä ja häviät aikaa noin 3 sekuntia joka kerta kun parkkeeraat yöllä autosi kaupungille. Vai tapa B: jätät sen näkyville ja säästät sen 3 sekuntia, minkä saatat joutua maksamaan myöhemmin, ehkä. Niin, ei tainnut olla mitään vakutuuksia kaverilla. Ja vaikka olisikin, kyllä siitä aika paljon kaikkea paskaa tulee: maksettavaa, paperihommia jne. Ja ihan pelkästään sekin voi vituttaa, että se ikkuna laitetaan paskaksi, vaikkei kyseessä olisikaan mikään kallis vempain.

2)
Asuntomme pesukone on epäkunnossa, ja huoltomies käy korjaamassa sen päivän aikana. Minusta tuntuu todella epämiellyttävältä, että asunnossamme on joku täysin tuntematon henkilö silloin kun ketään ei ole paikalla. En sano, että hän mitään aikoisi varastaa - tuskin niin käy. Mutta aina on olemassa mahdollisuus. Ja mitä syytä minulla olisi luottaa henkilöön jota en tunne, enkä ole koskaan nähnytkään? Luottamus on asia, joka pitää ansaita. Tässä ei nyt ole mikään tarkoitus syyllistää ketään työmiestä vaan sitä epämieluisaa tilannetta. Tietysti tämäkin on kyse minusta itsestäni: voin järjestää menojani sillä tapaa, että olen kotona tuohon aikaan. Tosin tämä ei oikein onnistu silloin kun aikamääre on epätarkka, parin päivän mittainen.
Tätäkään ystäväni eivät ymmärrä. Onko tämäkin pelkoni suhteeton, ja olenko turhan paranoidi?

Tosiaan, tiedän maailmankuvani olevan ainakin keskivertoa paljon skeptisempi ja kyynisempi. Jotenkin luonnostaan käsitän ihmiset sillä tapaa, että jokainen on potentiaalisesti ei-hyvä. Ja ihmisten on todistettava hyvyytensä. Sehän on totta että ihminen on itsekäs olento, eikä siitä päästä mihinkään. Noudatan kovasti tunnettua elämänohjetta: "better safe than sorry." Minusta tuntuu tyhmältä ottaa riskejä sellaisissa tilanteissa, missä ei oikeasti ole juurikaan ylimääräistä vaivaa tai haittaa tehdä asioita varman päälle.

[Rusinapulla]

80-luvulla Epsanjassa käydessä paikallinen tuttu työnsi laukkumme takapenkin jalkatilaan ja peitti ne vielä muovipusseilla. Ihmettelin mutta selitys automurroista ja varkaista kuulosti järkeenkäyvältä. Kokemus opettaa, sanoisin tuttavallesi.

[PaulR]

Syksyllä alkaa putkiremontti ja puolen asunnon väliaikainen muutto-operaatio sitä ennen. Tiedä mitä polakkia / balttia täällä hyppää mittailemassa omaisuutta.

Eipä ole mitään varastettu, kun ei ole antanut moiseen mahdollisuutta. Luottamus hyvä, kontrolli parempi.

[SeppoTikka]

Terve epäluulo on ollut aiemmin eloonjäämisen edellytys mutta  nykyisessä sivistyneessä Suomessa on ihmisiä jotka ovat  menettäneet eloonjäämiseen tarvittavat vaistot ja taidot.
Itse oletan että jokainen vieras ja varsinkin afrikkalainen tai Lähi-Idän moniosaaja on potentiaalinen vihollinen.

[crissaegrim]

Terve epäluulo on ollut aiemmin eloonjäämisen edellytys mutta  nykyisessä sivistyneessä Suomessa on ihmisiä jotka ovat  menettäneet eloonjäämiseen tarvittavat vaistot ja taidot.
Itse oletan että jokainen vieras ja varsinkin afrikkalainen tai Lähi-Idän moniosaaja on potentiaalinen vihollinen.

Niin, tilastot ja terve järki puhuvat sen puolesta, että ulkomaalaisten näköisten kanssa kannattaa olla enemmän varuillaan kuin suomalaisten. Henkilö joko ei ymmärrä tätä, on melko naiivi idiootti. Henkilö joka ei myönnä tätä, on suvaitsevaisuus-ideologian aivopesemä kana.
Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa öisellä kadulla vastaan tulevat kaksi romanimiestä. Kuka tahansa tynnyrin ulkopuolella kasvanut on heidän kohdallaan enemmän varuillaan kuin kahden vastaavan suomalaismiehen. Suvaitsevaisuus-dogman mukaanhan tämä mielletään rasismiksi. Ja sen pelossa porukka ei kehtaa myöntää tällaisen epäluuloisuuden olemassaoloa itsessään.

Meni vähän OT:iin.

[Nuiva kansalainen]

Olen ehkä keskivertoa epäluuloisempi ihminen. Pidän suurinta osaa ainakin ikäisistäni (nuorista) todella naiiveina. Tiedostan kuitenkin, että olen itse liian korostetusti skeptinen. Kyse on myös realismista. Otetaan pari esimerkkiä.

1)
Parkkeeraamme kaverin vanhan auton (ei siis mitään hyper-murtosuojaa taikka hälytyksiä) kaupungin keskustaan yöllä, kun olemme menossa baariin. Tämä jättää sitten takapenkille aivan täysin näkyville tablettinsa. Minä huomautan, että tuo on erittäin tyhmää ja käyn itse laittamassa sen kaverin tabletin päälle jonkun rätin, ettei se ainakaan näy. Tätä kaveri pitää todella kummalliselta ja harhaluuloisuuteeni perustuvalta käytökseltä. Mitä mieltä te olette, kummalla on fiksumpi ja normaalimpi suhtautuminen? Entä kumpi tapa on järkevämpi, kun punnitaan hyödyt ja haitat?
Tapa A: piilotat laitteen näkyviltä ja häviät aikaa noin 3 sekuntia joka kerta kun parkkeeraat yöllä autosi kaupungille. Vai tapa B: jätät sen näkyville ja säästät sen 3 sekuntia, minkä saatat joutua maksamaan myöhemmin, ehkä. Niin, ei tainnut olla mitään vakutuuksia kaverilla. Ja vaikka olisikin, kyllä siitä aika paljon kaikkea paskaa tulee: maksettavaa, paperihommia jne. Ja ihan pelkästään sekin voi vituttaa, että se ikkuna laitetaan paskaksi, vaikkei kyseessä olisikaan mikään kallis vempain.

2)
Asuntomme pesukone on epäkunnossa, ja huoltomies käy korjaamassa sen päivän aikana. Minusta tuntuu todella epämiellyttävältä, että asunnossamme on joku täysin tuntematon henkilö silloin kun ketään ei ole paikalla. En sano, että hän mitään aikoisi varastaa - tuskin niin käy. Mutta aina on olemassa mahdollisuus. Ja mitä syytä minulla olisi luottaa henkilöön jota en tunne, enkä ole koskaan nähnytkään? Luottamus on asia, joka pitää ansaita. Tässä ei nyt ole mikään tarkoitus syyllistää ketään työmiestä vaan sitä epämieluisaa tilannetta. Tietysti tämäkin on kyse minusta itsestäni: voin järjestää menojani sillä tapaa, että olen kotona tuohon aikaan. Tosin tämä ei oikein onnistu silloin kun aikamääre on epätarkka, parin päivän mittainen.
Tätäkään ystäväni eivät ymmärrä. Onko tämäkin pelkoni suhteeton, ja olenko turhan paranoidi?

Tosiaan, tiedän maailmankuvani olevan ainakin keskivertoa paljon skeptisempi ja kyynisempi. Jotenkin luonnostaan käsitän ihmiset sillä tapaa, että jokainen on potentiaalisesti ei-hyvä. Ja ihmisten on todistettava hyvyytensä. Sehän on totta että ihminen on itsekäs olento, eikä siitä päästä mihinkään. Noudatan kovasti tunnettua elämänohjetta: "better safe than sorry." Minusta tuntuu tyhmältä ottaa riskejä sellaisissa tilanteissa, missä ei oikeasti ole juurikaan ylimääräistä vaivaa tai haittaa tehdä asioita varman päälle.

Itse en näe näissä mitään outoa ja olisin samoissa tilanteissa reagoinut samalla tavalla. Liiasta sinisilmäisyydestä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää.