Voiko armeijan toimintatavoissa esiintyä epärationaalisuutta?

[törö]

Oikein. Ja kaiken tämän nimi on Kuri. Kuria On Toteltava.

Kurin toinen nimi tuntuu olevan Pikkuisen Auktoriteettia Saanut Vajari.

[Dim Archer]

Oikein. Ja kaiken tämän nimi on Kuri. Kuria On Toteltava.

Kurin toinen nimi tuntuu olevan Pikkuisen Auktoriteettia Saanut Vajari.

Tärkeintä On Sotilaallinen Kuri. Niin meille Hämeenlinnassa hoettiin. Joku ihmeen tähtikapteeni siellä oli puikoissa. Varmaan joku perkeleen tärkeä koiravalio. Lieneekö törö?

[törö]

Tärkeintä On Sotilaallinen Kuri. Niin meille Hämeenlinnassa hoettiin. Joku ihmeen tähtikapteeni siellä oli puikoissa. Varmaan joku perkeleen tärkeä koiravalio. Lieneekö törö?

Enhän mä mikään koira ole vaan rehellinen särkikala.

https://fi.wikipedia.org/wiki/T%C3%B6r%C3%B6

[törö]

Mulle sattui intissä kompanian päälliköksi tämmöinen uhvomies, joka ei jaksanut pingottaa kurista vaan lähti siitä, että kait ne täysi-ikäiset miehet jotain osaavat ilman turhaa räkytystäkin. Sille oli hyvä henki kaiken a ja o, koska siitä kasvaa motivaatio, joka taas poikii itsekurin.

Kertauksissa oli sitten melkein koko kööri paikalla, mitä pidetiin jonkin sortin ihmeenä.

[Faidros.]

6, uskonnollinen vakaumus, kuitenkin suomalaisista pitkästi yli puolet(kun viimeksi tarkistin miltei 75%) tunnustaa kristinuskoa. Uskonto on yksi tehokkaimmista moraalin ylläpitäjistä taistelutilanteessa. En nyt muista kenen everstin tutkimuksen aiheesta luin mutta pähkinänkuoressa ainoastaan hyvin pieni prosentti sotilaista kykenee ampumaan vihollista päin. Propagandan, uskonnon, koulutuksen jne yksi tärkeimmistä tarkoituksista on kasvattaa tätä prosenttia joka ampuisi tähdättyjä laukauksia vihollista kohti. Eli jos uskontoa tunnustamalla saadaan nostettua tuo prosentti vaikka 2%->4% on armeijan tehokkuus tuplautunut.

Uskonnon merkitys tappamiskykyyn on vähintäänkin mielenkiintoinen.
Kannattaa muistaa, että tuosta 75%:sta, kirkon oman tutkimuksen mukaan, vain 26% uskoo raamatun jumalaan.
Uskovaisen on varmasti helpompaa tappaa silloin jos vastassa on "vääräuskoinen". Jotkut uskovaiset voivat kuvittella olevansa jopa J.Pihon tavoin "jumalan asialla".

Uskonnottomat mainitaan useimmiten moraalittomiksi raakalaisiksi, tai sitten toisaalta montun pohjalla itkeviksi pelkureiksi.
Joskus luin mielenkiintoisen artikkelin USA:n armeijan tarkka-ampujien koulutuksesta. Koulutukseen, jossa pyritään poistamaan henkisesti hommaan kykenemättömät, ei yleensä oteta kovasti uskonnollisia henkilöitä. Ehkä em. todistaa jotain uskonnottomien moraalittomuudesta?

[Dim Archer]

Itse otsikkoon vastaten: Ei voi. Ainakaan Suomessa.

[John]

6, uskonnollinen vakaumus, kuitenkin suomalaisista pitkästi yli puolet(kun viimeksi tarkistin miltei 75%) tunnustaa kristinuskoa. Uskonto on yksi tehokkaimmista moraalin ylläpitäjistä taistelutilanteessa. En nyt muista kenen everstin tutkimuksen aiheesta luin mutta pähkinänkuoressa ainoastaan hyvin pieni prosentti sotilaista kykenee ampumaan vihollista päin. Propagandan, uskonnon, koulutuksen jne yksi tärkeimmistä tarkoituksista on kasvattaa tätä prosenttia joka ampuisi tähdättyjä laukauksia vihollista kohti. Eli jos uskontoa tunnustamalla saadaan nostettua tuo prosentti vaikka 2%->4% on armeijan tehokkuus tuplautunut.

Uskonnon merkitys tappamiskykyyn on vähintäänkin mielenkiintoinen.
Kannattaa muistaa, että tuosta 75%:sta, kirkon oman tutkimuksen mukaan, vain 26% uskoo raamatun jumalaan.
Uskovaisen on varmasti helpompaa tappaa silloin jos vastassa on "vääräuskoinen". Jotkut uskovaiset voivat kuvittella olevansa jopa J.Pihon tavoin "jumalan asialla".

Uskonnottomat mainitaan useimmiten moraalittomiksi raakalaisiksi, tai sitten toisaalta montun pohjalla itkeviksi pelkureiksi.
Joskus luin mielenkiintoisen artikkelin USA:n armeijan tarkka-ampujien koulutuksesta. Koulutukseen, jossa pyritään poistamaan henkisesti hommaan kykenemättömät, ei yleensä oteta kovasti uskonnollisia henkilöitä. Ehkä em. todistaa jotain uskonnottomien moraalittomuudesta?

Väitän, että oikeassa sotatilanteessa Jumalaan uskominen nousisi Suomessa aivan uusiin svääreihin. Kuolema olisi läsnä joka hetki ja Jumalasta haettaisiin apua kuolemanpelkoon. Taistelutahto paranisi, kun ihmiset uskottelisivat itselleen, että elämä ei pääty siihen, jos sattuu tulemaan kuula kalloon. Talvi- ja jatkosodan aikaankin moni ateisti tai muuten uskontoon epäilevästi suhtautuva haki apua uskosta - toki siihen aikaan oltiin yleisesti uskonnollisempia, mutta olen varma, että sama toistuisi, jos sota sattuisi syttymään nyt.

[Dim Archer]

Joo, aivan varmasti haen kriisitilanteessa uskoa ylemmästä. Äiti on tullut silloin ensimmäisenä mieleen, tai siis huutoon. Kirkosta voi erota monta kertaa ristiä kätensä.

[Saippuakupla]

Siivosin ketjun.

Dim Archer pysyy ketjun aiheessa ja jatkaa uunoiluja Uuninpankolla!

[crissaegrim]

Ainiin. Tänne voisi lisätä yhden kohdan, joka ainakin melkein sopii joukkoon. En tiedä onko aiheesta keskusteltu muualla Hommassa.
Nimittäin armeijan suvaitsevaisuus muslimeita kohtaan. He saavat rukoilla sellaisessa tyhjässä siivoiskopissa ja vähän vapaammin kuin muut. Siis sellaisissa tilanteissa, missä muut eivät saisi lähteä tupaan istuskelemaan. Lisäksi ramadanin aikaan heille annetaan jotain eväspusseja, joita muut varusmiehet eivät tietenkään saa.

Mutta mielestäni suurin virhe mitä armeija tekee on, että täysin vastakkaisia persoonallisuustyyppejä pidetään väkisin yhdessä. Tietyt ekstrovertti apinat pitäisi kouluttaa omissa apinakouluissaan.

Itselläni oli vaikeuksia omana armeija-aikana 90-luvun puolivälin jälkeen tiettyjen persoonallisuustyyppien kanssa. Olen erittäin introvertti ja omaan alokastupaan tuli vajukki, joka ilmeisesti luuli olevansa OZin kaltaisessa amerikkalaisessa vankilassa, jossa tupakaverit pitää alistaa nartukseen tai joutuu sellaiseksi itse. Minä olin tuvassa ainoa joka kieltäytyi tottelemasta tätä komppanian tyhmintä miestä ja siitä tämä otti minut silmätikukseen ja jouduin aikamoiseen sosiaaliseen paitsioon.

Esimerkiksi olin kerran alokasaikana sotkussa. Katsoin sivusta kun pari alikessua pelasi jotain kolikkopeliä. Sitten alikessut lähtivät pois, ja tämä vajukki tulee siihen parin muun tupakaverini kanssa. Vajukki halusi pelata kolikkopeliä, mutta hänellä ei ollut kuin kahdenkympin seteli. Vajukki sanoi minulle, että käypäs rikkomassa tämä seteli kassalla. Sanoin, että aikuinen mies osaa kyllä itsekin käydä vaihtamassa. Johon vajukki huusi:"EIKUN SINÄ KÄYT!" Kieltäydyin käymästä, jolloin vajukki kavereineen meni pois noin 5 metrin päähän, jossa alkoivat puhua jotain minusta, ja katsoivat minua murhaavalla katseelle. Katseesta päättelin että vajukki vannoi tupakavereille alistavansa minut nartukseen ja päätin ettei tule onnistumaan. Sosiaalinen helvettini alkoi siitä hetkestä, enkä valitettavasti ollut silloin enkä vieläkään fyysisesti niin vahva, että olisin voinut teloa tämän ihmispaskan teholle.

Tietysti kaikki muut tuvassani olivat hyvää pataa vajukin kanssa, joten armeija ajastani tuli melkoista tuskaa. Poikkesin tupakavereistani myös mm. siinä että olin tupani ainoa joka ei polttanut tupakkaa tai aloittanut sitä. Kun muut menivät tupakille jäin yksin tupaan. Persoonani takia huomasin olevani kaikkien sellaisten kusipäiden kohteena, jotka kuvittelivat minun olevan helppo kohde simputukseen, kuten että kusipäisimmät alikessut nakittivat alokasaikana aina vain minua ilmeisesti yhteisestä sopimuksesta. Kävin kuitenkin itse johtajakoulutuksen, mutta en mielestäni ollut kummoinen johtaja, koska ryhmän edessä oleminen oli nuorena minulle todellista tuskaa.

Mutta se että ÄO < 90:n ylipäänsä yrittävät hallita itseään ylivertaisesti älykkäämpiään on evoluution ja universumin vastaista. Älykkäitä introvertteja ja ihmiskuonaa ei alun alkaenkaan pitäisi laittaa alokasaikana yhteen, sillä apinatkin osaavat liittoutua ja heitä on enemmän. Se peli muuttuu julmaksi alistamisleikiksi ja kiusaamiseksi, jossa tyhmät yrittävät alistaa älykkään. Omien armeijakokemusteni perusteella, kuolen mieluummin kuin annan itseäni vähempi älyisempien koskaan simputtaa itseäni sillätavoin, mitä paskaa sain sietää alokasaikana varusmiestovereilta kuin heidän kanssaan liittouttuneilta alikessuilta. Onneksi alokasaika ei ole järin pitkä, muutoin olisi tullut ruumiita, jos näitä ihmisiä olisi pitänyt sietää vuositolkulla alokkaana.

Ikävä tarina. Tuollaista en ole oikein omin silmin nähnyt, mutta tottahan se on, ettei armeijassa puututa millään tasolla kiusaamiseen. Kerran eräs skappari käytti alokaskauden oppitunnilla parikymmentä sekuntia ja yhden ranskalaisen viivan tähän aiheeseen, mutta muuten ei ketään tunnu kiinnostavan.

Minullakin on esiintynyt pienimuotoista kränää joidenkin hölösuiden tupalaisten kanssa. Olen kuitenkin oppinut olemaan välittämättä huomiosta joita saan ihmisiltä, joita en arvosta tippaakaan, ja hyvin on toiminut tähän mennessä.
Tässä hyvä esimerkki kokemuksistani. Meitä on tuvassa vapaa-ajalla neljä paikalla. Kolme muuta ekstroverttiä, ehkä tässä suhteessa vähän yksinkertaista (tarkoittaen, että eivät lue kirjoja, eivätkä ymmärrä miksi joku voi lukea kirjoja, kun on elokuvatkin olemassa) henkilöä keskustelevat siinä autoista. Tarkemmin, jostain vanteiden paksuuksista tms. Minä tässä samalla makoilen punkalla ja luen kirjaa. En tietenkään vaadi mitään hiljaisuutta; totta kai he saavat keskustella. Vaikkakin tämä häiritsee hiukan lukemistani, en valita. En koe olevani sellaisessa paikassa, jossa voisin vaatia oikeuden hiljaisuuteen. No sitten nämä henkilöt jotenkin vaivaantuvat siitä, että minä en osallistu heidän autonvannekeskusteluihin, joista en ymmärrä yhtikäs mitään. Mielummin luen kirjaa josta olen kiinnostunut.
Nämä sitten välillä häiriköivät minua huutelemalla jotain ihan typerää. Jotenkin kokevat sen vääräksi, että luen, kun minun pitäisi olla keskustelemassa asiasta, johon en voi tuoda minkäänlaista kontribuutiota. Mielestäni tämä on uskomatonta. Kyseessä on siis jo valmiiksi kolmen hengen porukka. Jotenkin voisin ymmärtää jos olisin tuvassa kahdestaan, ja se toinen haluaisi keskustella tylsyytensä vuoksi. En tarkoita, että ymmärtäisin tätäkään; saattaisin sanoa, että lue kirjaa, jos en itse sillä hetkellä haluaisi jutella. Tai jos aihe ei muutenkaan miellyttäisi. Harvemmin nämä tyypit haluavat keskustella asiosita, joista minä oikeasti olen kiinnostunut. Tästä huolimatta, kyllä minä keskustelen usein ja todella paljon näiden kanssa, tarvitsen vain välillä hetkisen yksityisyyttä, ja haluan myös lukea, kun sitä vapaa-aikaa on niin kovin vähän (ettei joku nyt saanut sellaista kuvaa, että olen aina hiljaa).

Olen siis samaa mieltä kanssasi näistä persoonallisuusongelmista armeijassa. Ne ovat ikäviä, ja ehkä parannusta voisi tarvita.

^ Esiintyvyys erittäin suurta sotilaspoliiseissa ja tavan poliiseissa. Sanoisin että noin 100%.

No ei taida. Sen sijaan tällainen perustelematon ja idioottimainen spolleviha on noin 100% paikkeilla muissa yksiköissä.

Siviilitarkkailija,
Ei siinä ole mitään epärationaalista, että sotilaita kuolee ja loukkaantuu. Se, että näin ei kävisi, olisi utopiaa.

[crissaegrim]

9) Viestintälaitteet, esim. 141, 241 ja P-78, joista minulla on kokemusta.
Mitä järkeä niissä on? Aivan turhia paskoja, joissa on paska kantama, joista ei ole mitään hyötyä, eivätkä usein toimi.
.....

Mikä muuten olisi mielestäsi se "järkevä" vaihtoehto näille kyseisille laitteille? Minkälaista kantamaa haluaisit?

Jos halutaan viestiä sähkömagneettista säteilyä hyödyntäen, VHF-taajuusalueen radiot tarjoavat hyvän kompromissin esimerkiksi tarvittavan antennin koon ja lähetyksen kantaman suhteen.

Käyttötarkoitukseensa esim LV-241 on ihan kelpo laite ja vielä hieman pienempi kuin edeltäjänsä.

Ja P-78 on myös ihan kelpo laite, yksinkertainen ja kestävä peli.
Hieman eksoottisempia laitteita edustaa esimerkiksi neuvostovalmisteinen TA-57 kenttäpuhelin. Ainakin vielä 10 vuotta sitten niitäkin harjoiteltiin käyttämään. Se ei tarvinnut paristoja kun siinä oli sellainen veivi, minkä johdosta sillä voidaan vaikkapa antaa sähköiskuja kaverille.

En ymmärrä noista laitteista oikeastaan mitään. Mutta osaan jääkärinä laittaa käyttökuntoon ja ottaa yhteyttä - silloin kun se laite toimii. Hyvin usein ne eivät toimi. En tiedä sitten, onko vika siinä että ne ovat vanhoja rikkinäisiä paskoja, vai itse laitteen buildissa. Jotenkin uskon, että sotatilannetta varten meille on hommattu jotain uusia laitteita, jotka sitten otettaisiin käyttöön. Ei siitä nimittäin tule mitään, jos pitäisi vedellä jollain 241:llä, jonka kantama on jotain 20m. Silloin kun se ei päätä yhtäkkiä olla toimimatta.
Ja niin, olen kerran nähnyt kun p-78 toimi. Sitten on useita kertoja kun se ei ole toiminut, ja olen päässyt monesti juoksemaan edestakaisin väliä KVP-JOHA tämän kyseisen perkeleen takia.  Edelleen, voi olla kyse siitä, että meillä on vanhoja ja rikkinäisiä yksilöitä...

Armeijan toimintatavoissa on huomattavaa epärationaalisuutta, mutta mielestäni ketjun aloittaja valittaa vääränlaisista asioista.

Saattaa syntyä tilanteita, joissa jotkut miehet toimivat ryhmän edun mukaisesti, ja jotkut ryhmän edun vastaisesti, ja sitten johtajien älykkyys ei riittäkkään tilanteen ymmärtämiseen. He voivat vahingossa haukkua niitä ketkä toimivat ryhmän edun mukaisesti, ja säästää loiset kritiikiltä. Näin johtajat kannustavat miehiä kääntymään toisiaan vastaan.

Johtajat voivat vahingossa vaatia mahdottomia tehtäviä. En tarkoita siis kiusaamistilanteita, vaan sellaista, että johtaja vain vahingossa luulee jotain asiaa helpoksi, vaikka se onkin mahdoton. Johtajien kyky myöntää omia virheitä on aika olematon. Johtajat mieluummin antavat ryhmänsä tai joukkueensa epäonnistua tehtävässä, kuin korjaisivat oman virheensä ja sitä kautta saavuttaisivat tavoitteen.

Joskus alikersanteille ja kokelaille saatetaan antaa tehtäväksi opettaa jotain miehistölle, mutta alikersanttien ja kokeilaiden omaa osaamista ei olla tarkistettu. Opetus voi olla hyvin kaaottista.

Mitkä ovat alikersanttien omat intressit alokaskaudella? Kerran oli koko komppaniaa koskeva koe, ja eri koepisteitä. Eri pisteillä oli eri alikersantteja pitämässä testejä. Totuus jäi hieman hämäräksi, mutta rupesin epäilemään, että eräs alikersantti oli antanut omalle joukkueelleen parempia ohjeita, ja tarkoituksella huonompia ohjeita toisille joukkueille, saadakseen pisteitä omaan suuntaan.

Kannustava näkökulma: Niin paljon tulee kärsittyä epäselvästä ölinästä, että silloin kun komennoista saa selvää, ei pidä valittaa.

Totta tuo, että johtajia opetetaan johtamaan, mutta he eivät usein ymmärrä mitään niistä asioista, joita kouluttavat meille miehistölle, tai suorittavat meidän kanssamme johtajina. Ehkäpä avain kaikkeen voisi olla se oman toiminnan kyseenalaistaminen ja avomielisyys. Tarkoitan siis jotain palautetta, minkä miehistö voi esittää johtajille, josta he voisivat oppia. Tätä ei kuitenkaan monilta löydy.

[Koepotkupallo]

Tulevaa salaista homma netsi-viestiverkkoa varten on hyvä omistaa tarkoitukseen soveltuvaa laitteistoa:

Perinteiseen makuun aito lakuyhteyspuhelin: http://www.varusteleka.fi/fi/product/bw-kenttapuhelin-kaytetty/15070


Ja langaton vaihtoehto: http://www.varusteleka.fi/fi/product/ranskalainen-er79a-an-prc-10-kenttaradiopuhelin-kaytetty/24187

[siviilitarkkailija]

Sodan operatiivisen taidon määrä lasketaankin siinä että sotilaita ei kuole tai vammaudu. Koska armeijat ovat ihmisten muodostamia organisaatioita, on epäonnistuminen ja erehtyminen sekä näitä seuraavat ihmisvahingot lähes väistämättömiä seurauksia.

Täällä on paljon ihmisiä jotka ottavat kurin itsestäänselvyytenä. No sitä se ei ole. Mitä tapahtuu kun otetaan joukko nuoria ja annetaan heille automaattiaseet ilman kuria. Lopputulos on se että joukkoa ei kykene johtamaan, halutessaan voivat käydä (ja kehitysmaassa myös käyvät) ryöstämässä kaikki heikomminaseistetut vastaantulijansa.

Täällä on paljon ihmisiä jotka ottavat armeijan poliittisen johdon itsestäänselvyytenä. No sitä se ei ole. Kun meillä on pajon esimerkkejä tilanteista ja yhteiskunnista joissa poliittinen tilanne voi johtaa armeijan tekemään vallankaappaukseen. Se että armeija on poliittisen johdon alaisuudessa ei ole mikään itsestäänselvyys eikä onnistu mitenkään ilman kuria ja sen ylläpitoa.

Suomessa on paljon puupäävasemmistolaisia jotka kuvittelevat omassa houremaailmassaan erilaisia rauhanvisioita. Sodatonta ja armeijatonta yhteiskuntaa ilman järjestäytynyttä väkivaltakoneistoa. Yhteistä näille haihattelijoille on se että he ottavat yhteiskunnan turvan ja palvelut itsestäänselvyytenä kuten sähkön töpselistä ja kuukausittaisen kaljarahansa taikaseinästä. Näille tolloille on likipitäen mahdotonta selittää että armeijan tarkoitus nimenomaan on säästää verenvuodatusta ja estää väkivaltaisuuksia varaamalla äärimmäinen väkivalta valtion monopoliksi. Eivät ole tyytyväisiä ennenkuin ovat saaneet aikaan oman Sierra Leonen sotahelvetin paikallisten asejohtajien myötävaikutuksella, mikän jälkeen ryhtyvät itkemään haukkumaansa yhdysvaltoja pelastamaan oman surkean perseensä. Mutta toisin kuin tarinoissa ja uskomuksissa ja vihervasemmistolaisen roskamedian luuloissa, maailmalla ei ole yleispoliisi(yhdysvaltoja) joka tulee kerta toisensa jälkeen pelastamaan idiootit omalta tyhmyydeltään.

Armeijassa siis voi esiintyä epärationaalisuutta, sodassakin voi esiintyä epärationaalisuutta, mutta sodan lopussa sitä ei enää esiinny. Käytännössä armeija siis pelkällä uskottavuudellaan voi estää sodan syttymisen. Epärationaalinen ja epäuskottava armeija sensijaan luo puitteet järjestäytyneen väkivallan synnylle. Maailmassa olisi paljon vähemmän sotia ja sotien väkivaltaa jos ihmiset hyvänä aikana ymmärtäisivät olemassaolevan armeijan uskottavuuden tarpeen. Mutta armeijat ovat poliittisten johtajiensa jatkeita ja jos johtajansa eivät ole loogisia tai uskottavia, ei heidän armeijansakaan ole mikä johtaa ennenpitkää sodan syntyyn kun epärationaalisuus ja sen määrä mitataan.

[junakohtaus]

Ei voi. Jos sota menee tasan, pinkat ratkaisevat. Armeija ei tee turhia asioita.

[Supernuiva]

Armeijan toimintatavat ovat ihmisten luomia -> ihmiset tuppaavat tekemään virheitä

Armeijassa on kyse vallankäytöstä -> vallankäyttö johtaa toisinaan hyvinkin helposti vallan väärinkäyttämiseen

Armeija on väkivaltaorganisaatio -> monet voivat armeijassa pahoin, niin henkilökunta kuin sinne pakotetut nuoret

[Dim Archer]

"Kuri" on lopulta hyvä. Se on ihan oikein että se kapteeni teki selväksi että siellä vallitsee järkkymätön kuri. Ei tuollaisessa organisaatiossa pidä lepsuilla. Melkein vihaksi pistää lepsuilu, kuten miltä Ruotsin koulujärjestelmä näytti jo 80-luvulla. Rastia ruutuun vaan.

Samat asiat tulevat eteen myös normielämässä. Ei sinun tarvitse keskustella "vanteista". Älä edes mieti semmoista. Teet vaan niin kuin parhaaksi näet. Jos joku yrittää huudella tai kiusata niin tiettyyn rajaan asti vaan kylmästi ignoroidaan. Tarvittaessa otetaan järeämmät toimenpiteet käyttöön. Onhan tämä hauska ketju.

[sivullinen.]

Väitän, että oikeassa sotatilanteessa Jumalaan uskominen nousisi Suomessa aivan uusiin svääreihin. Kuolema olisi läsnä joka hetki ja Jumalasta haettaisiin apua kuolemanpelkoon.

Näin on. Epätoivossa tartutaan viimeiseen oljenkorteen. Kun luotia viuhuu oikealta ja vasemmalta, eikä paeta voi, on pakko uskoa hyvän voittoon ja Jumalan apuun. Se on mielenterveyden kannalta hyvä asia. Mutta sitten jälkeenpäin, kun on sodat sodittu ja palataan rauhaan; kun joutuu miettimään miksi minä selvisin ja muut eivät, tulee taas ainoaksi "järkeväksi" vastaukseksi jonkinlainen Jumalan suosikkina olo. Siinä on mielenterveyden kannalta jo huonojakin puolia. Tiede voi osoittaa vain miten se joka on luodin tiellä tulee surmatuksi. Tiede ei vastaa kysymykseen miksi minua ei ammuttu.

Uskonto on hyvä esimerkki miten sotaan valmistautuminen ei ole pelkästään teknisen suorituksen opettelua - oikeastaan on todella vähän sitä. Panssarivaunun ajaminen on kallista harjoitella, eikä todellisessa tilanteessa tiedetä onko jo uudenlaisia panssarivaunuja käytössä, minkälaiset olosuhteet muuten ovat, onko talvi vai kesä, miten tykistötulen alla ajaminen eroaa rauhallisesta ajosta ja niin edelleen. Halvinta ja jopa tehokkainta onkin kouluttaa sotajoukkoja ainoastaan henkisesti valmiiksi sota-ajan toimintaan. Siinä kuri on tärkeä. Myös mielivaltainen käskytys, väsyneenä toimiminen, toimettomana odottamaan joutuminen, äkillinen suunnitelmien muutos, epävakaiden yksilöiden kanssa työskentely ja positiiviset puolet kuten ryhmähengen nostattaminen ja laulaminen ja rukoilu ovat tarpeen ja helppoja kouluttaa. En silti pidä nykyistä Puolustusvoimien koulutusta tässäkään suhteessa toimivana. Se elää niin pahoin menneessä.

Suvaitsevaisuutta ei pidä koulutuksessa olla missään nimessä, sillä sodassa ei ole suvaitsevaisuutta. Jos suvaitsevaisuus otetaan osaksi koulutusta, se johtaa vääränlaiseen toimintaan tositilanteessa. Se on merkittävä haitta. Tietenkin nykyään on vallalla asenne, jossa Puolustusvoimien ainoa tehtävä on osallistua kansainvälisiin rauhanturvaoperaatioihin tai muihin Naton alla toimiviin operaatioihin, eikä sota Suomea vastaan ole mahdollinen - ja vaikka olisikin Nato meidät pelastaisi. Siltä kannalta katsottuna koko varusmiespalveluksessa - tai edes Puolustusvoimissa - ole mitään järkeä. Pelkkää rahan tuhlausta. Samalla tavalla ajateltuna ovat myös lääkärit, poliisit ja palomiehet turhia; eihän kukaan sairastu, tee rötöksiä tai syty tulipaloja. Idealistien unelmahöttöä.

[sivullinen.]

Ei voi. Jos sota menee tasan, pinkat ratkaisevat. Armeija ei tee turhia asioita.

Paras tapa harjoitella Pietarin pommitusta ei ole Pietarin pommittaminen.

[stefani]

Johtajien kykenemättömyys ymmärtää asioita aiheuttaa usein huomattavia suorituskykyongelmia. Suomi voi vaikka hävitä sodan siitä syystä, että armeija koostuu liian typeristä henkilöistä (ja heitä ei olla onnistuttu pitämään hierarkian pohjalla). Tämän takia pitäisin kykenemättömyyttä ymmärtää asioita, ja siitä johtuvaa epärationaalisuutta, vakavana ongelmana. Ongelmaa ei voi huitaista sivuun toteamuksilla siitä miten tärkeää kuri on esim.

[stefani]

Iranilaisten äsköttäinen yritys pullistella:

http://en.wikipedia.org/wiki/Qaher-313

http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2277412/Fake-stealth-plane-Irans-Photoshopped-fighter-jet-spotted-air.html

http://www.youtube.com/watch?v=qtcY4kE6h_g

Veikkaisin, että pullisteluyritys on aiheuttanut lähinnä harmia Iranin uskottavuudelle.

Itse vaan näen tiettyä samankaltaisuutta meidän omaan suomalaiseen toimintaan verrattuna. Armeijan tärkein tehtävä tuntuu olevan vain näyttää vakuuttavalle. Varusmiesten amatöörimäinen sähellys, ja kouluttajien kykenemättmyys korjata toimintaa, ovat tabuja jotka pitää piilottaa ulkopuoliselta maailmalta. Meidän komppaniaa ei edes uskallettu yrittää kouluttaa liikkumaan pitkässä rivissä tiheässä metsässä (siten, että rivi pysyisi suorana, joka on vaikeaa kun näkyvyys on heikko), koska täydellinen epäonnistuminen olisi ollut liian varmaa (tai tämä on oma uskomukseni, en upseerien kanssa puhunut). Suunnilleen kerran kokeiltiin.

[Faidros.]

Väitän, että oikeassa sotatilanteessa Jumalaan uskominen nousisi Suomessa aivan uusiin svääreihin. Kuolema olisi läsnä joka hetki ja Jumalasta haettaisiin apua kuolemanpelkoon. Taistelutahto paranisi, kun ihmiset uskottelisivat itselleen, että elämä ei pääty siihen, jos sattuu tulemaan kuula kalloon. Talvi- ja jatkosodan aikaankin moni ateisti tai muuten uskontoon epäilevästi suhtautuva haki apua uskosta - toki siihen aikaan oltiin yleisesti uskonnollisempia, mutta olen varma, että sama toistuisi, jos sota sattuisi syttymään nyt.

Tilastot kuitenkin kertovat aivan toista. Kun viime sota syttyi, Suomessa kirkkosta alkoi erota kiihtyvällä tahdilla ja kirkkoon liittyminen väheni. Hävityn sodan jälkeen eromäärät vasta nousivatkin. Ehkä jumala ei ollutkaan meidän puolella, vaikka kenttäpiispa niin vannoi, tai sitä ole olemassakaan?
Prosenteissakin 30-luku oli tasaista, sodan sytyttyä alkoi alamäki, tasaantuakseen vasta("radikaalilla" ) 60-luvulla ja päättymättömään syöksyyn se lähti 70-luvulla.

http://personal.inet.fi/private/bucket/evl/

Ja ihan käyttämälläsi mutulla, minä väitän, että perkelettä ja saatanaa huudettiin sotatoimissa moninkertaisesti jumalaan verrattuna!

[John]

Väitän, että oikeassa sotatilanteessa Jumalaan uskominen nousisi Suomessa aivan uusiin svääreihin. Kuolema olisi läsnä joka hetki ja Jumalasta haettaisiin apua kuolemanpelkoon. Taistelutahto paranisi, kun ihmiset uskottelisivat itselleen, että elämä ei pääty siihen, jos sattuu tulemaan kuula kalloon. Talvi- ja jatkosodan aikaankin moni ateisti tai muuten uskontoon epäilevästi suhtautuva haki apua uskosta - toki siihen aikaan oltiin yleisesti uskonnollisempia, mutta olen varma, että sama toistuisi, jos sota sattuisi syttymään nyt.

Tilastot kuitenkin kertovat aivan toista. Kun viime sota syttyi, Suomessa kirkkosta alkoi erota kiihtyvällä tahdilla ja kirkkoon liittyminen väheni. Hävityn sodan jälkeen eromäärät vasta nousivatkin. Ehkä jumala ei ollutkaan meidän puolella, vaikka kenttäpiispa niin vannoi, tai sitä ole olemassakaan?
Prosenteissakin 30-luku oli tasaista, sodan sytyttyä alkoi alamäki, tasaantuakseen vasta("radikaalilla" ) 60-luvulla ja päättymättömään syöksyyn se lähti 70-luvulla.

http://personal.inet.fi/private/bucket/evl/

Ja ihan käyttämälläsi mutulla, minä väitän, että perkelettä ja saatanaa huudettiin sotatoimissa moninkertaisesti jumalaan verrattuna!

Talvisota on Suomen lähihistorian ehkä uskonnollisinta aikaa. Uskonnollisuus pysyi hyvin korkeana oikeastaan koko toisen maailmansodan. Kommunistisen toiminnan sallituksi tuleminen on tietysti se syy, miksi kirkosta alettiin eroamaan sotien jälkeen.

[Faidros.]

Talvisota! Olipa pitkä aika! Ehkä kenttäpappeja oli liikaa miehistöön nähden ja pakollinen osallistuminen loputtomiin jumalanpalveluksiin!
Kirkosta eroaminen alkoi jo sodan aikana ja liittyminenkin laski.

Onko sulla mitään lähdettä noihin väitteisiisi?

[John]

http://kirkonkellari.fi/?p=961
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/11700-vaeitoes-uskonto-auttoi-selviytymaeaen-rintamalla
http://www.teologia.fi/opinnaytteet/pro-gradut/130-pro-gradu-tyalvisodan-marttyyrit-ja-uhrit

Tuossa nyt muutama linkki, jossa tarkastellaan asiaa.

[junakohtaus]

Mitä minä olen asialla olleiden miesten kanssa jutellut, rintamalla tosiaankin huudetaan avuksi joko sielunvihollista tai lääkintämiestä, jumalaa ei niinkään.

[Faidros.]

Tilastot näyttää, että kirkosta erottiin jo sota-aikana ja liittyminenkin laski, mutta kirkon oma propagandaosasto väittää kuinka uskonto auttoi selviämään. Jepjep.

[John]

Tilastot näyttää, että kirkosta erottiin jo sota-aikana ja liittyminenkin laski, mutta kirkon oma propagandaosasto väittää kuinka uskonto auttoi selviämään. Jepjep.

Tuo linkkaamasi tilastosivu ei kyllä juurikaan kerro mitään siitä, miten kirkosta erottiin sota-aikana. Kaikesta päätellen kirkosta eroaminen oli hyvin marginaalinen ilmiö. Ja huhhuh, vai että propagandaosasto Kyllä tuo on ihan tieteellisesti tutkittua tietoa. Millä tavalla voit kiistää, että uskonto ei auttanut selviytymään rintamalla, jos asiasta on tutkimustietoa ja rintamalla olleet miehet ovat itsekin olleet sitä mieltä?

[Tunkki]

Kommunistisen puolueen muinainen puhjoht. Aarne Saarinen oli ns. asevelisosialisteja ja sodan käynyt mies. Hän vastasi kysymykseen uskonnosta sodassa varsin yksiselitteisesti: "Juoksuhaudoissa ei ollut ateisteja."

[Faidros.]

Myönnän virheeni, vielä talvisodassa ei erottu kirkosta, mutta jatkosodassa käyrä lähti nousuun jyrkästi ja väli 1940-1960 oli rajua kasvua.
Ehkä lyhyen intensiivisen talvisodan aikana oli muuta hommaa kuin käydä kirkkoherranvirastossa ilmoittamassa eroamisestaan?

[Faidros.]

Kommunistisen puolueen muinainen puhjoht. Aarne Saarinen oli ns. asevelisosialisteja ja sodan käynyt mies. Hän vastasi kysymykseen uskonnosta sodassa varsin yksiselitteisesti: "Juoksuhaudoissa ei ollut ateisteja."

Ne oli siis kaikki kaukopartiomiehiä.