2013-07-03 Yle:HS:Vapaavuori arvostelee liian pitkiä ja sitovia hallitusohjelmi

[skrabb]

3.7.2013 klo 6:39 | päivitetty 3.7.2013 klo 6:39
HS: Vapaavuori arvostelee liian pitkiä ja sitovia hallitusohjelmia

Elinkeinoministeri ehdottaa hallitusohjelman vastapainoksi selkeitä pelisääntöjä hallituksen toiminnalle.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren (kok.) mielestä hallitusohjelmien pitäisi olla huomattavasti nykyistä lyhyempiä ja strategisempia. Nykyisenkaltaiset hallitusohjelmat eivät ota huomioon tilanteita, joissa maailma ympärillä muuttuu rajusti, Vapaavuori sanoo Helsingin Sanomien mukaan.

- Näin yksityiskohtaiset, sitovat ja vahvasti ohjaavat hallitusohjelmat eivät ehkä enää ole se tapa, jolla ylipäätään pitäisi mitään organisaatiota johtaa, hän sanoo.

Nykyistä väljemmän hallitusohjelman vastapainoksi Vapaavuori haluaisi selkeät pelisäännöt, joissa määriteltäisiin monipuoluehallituksen toiminta muuttuvissa tilanteissa.

Hallitusohjelma on hallitukseen osallistuvien puolueiden hyväksymä toimintasuunnitelma, jossa on sovittu, mitä hallitus tekee neljän vuoden toimikautensa aikana.

Lue myös
HS: Kokoomuksen Vapaavuori: Hallitusohjelma on pakkopaita
Yle Uutiset

http://yle.fi/uutiset/hs_vapaavuori_arvostelee_liian_pitkia_ja_sitovia_hallitusohjelmia/6715716

Siinähän kärvistelette kokkarit, kun Katainen ym. pääministerikiimassaan kasasi surkeista surkeimman sixpack-hallituksen.
Mitään ette voi tehdä pelätessänne hallituksen kaatumista!

[ämpee]

Vapaavuori näyttää kompastuneen ongelmaan, tai sitten ongelma on kaatunut hänen päälleen.

Tuossa aika selkeästi kerrotaan, että hallitus koostuu niin tyhmistä ihmisistä, että jos heillä ei ole annettuja ohjeita, niin muuttuva tilanne tulee yllätyksenä.
Tietenkin kyse voi olla niin tyhmistä ihmisistä, etteivät he haluakaan reagoida muuttuneeseen tilanteeseen, vaan haluavat pitää takapenkkinsä hintaan mihin hyvänsä.

Joka tapauksessa, jos porukka koostuu tyypeistä jotka huomatessaan, ettei tämä ollutkaan niin fantsua, eikä me tienatakaan tällä, eivätkä tuosta tilanteesta huolimatta osaa itse tehdä mitään, ilman ohjeita, niin mitään ruudinkeksijöistä ei taatusti ole kyse.

Veikkaanpa olevan viisainta olla päästämättä noista ketään järvelle soutelemaan, sillä jos vene alkaakin vuotamaan, niin pitäisi äyskäröidä ilman ohjeita.

[l'uomo normale]

Vapaavuori näyttää kompastuneen ongelmaan, tai sitten ongelma on kaatunut hänen päälleen.

Tuossa aika selkeästi kerrotaan, että hallitus koostuu niin tyhmistä ihmisistä, että jos heillä ei ole annettuja ohjeita, niin muuttuva tilanne tulee yllätyksenä.
Tietenkin kyse voi olla niin tyhmistä ihmisistä, etteivät he haluakaan reagoida muuttuneeseen tilanteeseen, vaan haluavat pitää takapenkkinsä hintaan mihin hyvänsä.

Eikö tilanteen heikkeneminen ollut kaikilla tiedossa? Siksi yksityiskohtainen ohjelma ylioptimististen ennusteitten varaan, jotta jokainen osapuoli saisi varmasti rohmuttua osansa potista. Kaipa bileet alkavat olla ohi.

[Tragedian synty]

Minusta Vapaavuori peräänkuuluttaa demokratian vähentämistä. Liian sitovat hallitusohjelmat johtuvat liian sitovista vaalilupauksista. Ratkaisu: luvataan vaalien alla pelkkää liirumlaarumia. Äänestäjät eivät tiedä yhtään, minkä vuoksi äänestävät. Valta siirtyy virkamiehille, jotka ministeriöissä supattavat ministerien korviin asiat, jotka on tehtävä. Seurauksena kansanvalta katoaa kokonaan, koska vaikka hallitus vaihtuisi, virkamiehet supattavat ohjeita vain uusiin korviin eikä mikään muutu.

Tämä tietenkin sopii Vapaavuorelle. Ehdotan kuitenkin toista tapaa, joka vahvistaisi kansanvaltaa. Jos hallituskaudet ovat liian pitkiä, niitä on lyhennettävä. Vaalikausi kahteen vuoteen. Toinen vaihtoehto on ottaa käyttöön sitovat kansanäänestykset.

[kummastelija]

Vapaavuori näyttää kompastuneen ongelmaan, tai sitten ongelma on kaatunut hänen päälleen.

Tuossa aika selkeästi kerrotaan, että hallitus koostuu niin tyhmistä ihmisistä, että jos heillä ei ole annettuja ohjeita, niin muuttuva tilanne tulee yllätyksenä.
Tietenkin kyse voi olla niin tyhmistä ihmisistä, etteivät he haluakaan reagoida muuttuneeseen tilanteeseen, vaan haluavat pitää takapenkkinsä hintaan mihin hyvänsä.

Joka tapauksessa, jos porukka koostuu tyypeistä jotka huomatessaan, ettei tämä ollutkaan niin fantsua, eikä me tienatakaan tällä, eivätkä tuosta tilanteesta huolimatta osaa itse tehdä mitään, ilman ohjeita, niin mitään ruudinkeksijöistä ei taatusti ole kyse.

Veikkaanpa olevan viisainta olla päästämättä noista ketään järvelle soutelemaan, sillä jos vene alkaakin vuotamaan, niin pitäisi äyskäröidä ilman ohjeita.

Asiallinen ulostulo Vapaavuorelta. Itse en sanoisi että hallitus koostuu tyhmistä ihmisestä. Tyhmyyshän on sellainen piirre, jota voi asioihin perehtymällä ja opiskelemalla poistaa. Oikeampi sana on typerä tai vastuuntunnoton. Tavallinen rivikansalainenkin on pystynyt jo yli vuoden ajan näkemään, että Suomen kansantalous sakkaa. Sen näkee teollisuuden ennusteista. Nokian ja sen ympärillä olevan ICT-klusterin irtisanomiset ja töiden siirtämiset muihin maihin tarkoittavat massiivisia kansantaloudellisia tulonsiirtoja sellaisiin pikkumaihin kuin Kiina, Intia ja Yhdysvallat. Ministerismiehet (Niinistö etunenässä) ovat useampaan kertaan vaatineet kaivosteollisuuden alasajoa, missä Talvivaaran sulkemista vaativat kannanotot ovat sieltä järkyttävimmästä päästä. Eipä Ville taida ymmärtää että Talvivaarakin työntekijöineen maksaa veroja sinne samaiseen taikaseinään, mistä hänenkin palkkansa kuukausittain luohitaan.

Itse olen suu ymmyrkäisenä seurannut sitä toimettomuutta mitä hallitus on kuluneen vuoden aikana edustanut. Tilannehan on nyt se että jättimäisen julkisen sektorin pyörittämiseen ei teollisuuden ja sen työntekijöiden rahat enää riitä. Eivät ole riittäneet aikoihin. Otetaan velkaa. Mennään Kreikan tietä ja ihan omasta syystä. Tämän kierteen lopettamiseksi ei ole ensimmäisiäkään liikahduksia. Kuvitellaan vaan että kyllä tämä ohi menee. Jotenkin sylettää ajatella että halutessaan hallitus saa maan parhaat asiantuntijat tekemään analyysit Suomen tilanteesta ja myös suositukset toimenpiteistä. Ei ilmeisesti riitä rohkeus toimenpiteiden aloittamiseen. Näin yksityisen sektorin työntekijänä kommentoisin että yksityisellä sektorilla analyysit tehdään joka kvartaalin jälkeen ja kyllä - toimenpiteet myöskin. YT:tä pukkaa. Meno on samankaltaista hurlumheitä kun kokoomuksen Holkeri oli pääministerinä ja Liikanen istui rahojen päällä.

Tässä on arvaukseni, mistä Sixpäk kanittaa
1) Persujen pelko on tyhmyyden alku. Nykyhallitus on sellainen rautalankaviritelmä että mikä tahansa isompi julkiselle sektorille aiheutuva kiristystoimenpide aiheuttaa hallituskriisin ja sen kaatumisen. Hallituksen kaatuminen tuo mahdollisesti persut (ja myös kepun) valtaan, ja sitä nämä pelkää.
2) Kokemattomuus kriiseistä. Kaikkien hallituspuolueiden nokkamiehet ovat verrattain kokemattomia kriiseistä. Heidän poliittinen uransa on koostunut ajasta, jolloin Suomen tie on ollut nousujohteinen. Jo hallituksen aloittaessa oli signaaleja (eurooppalaisen) talouden kääntymisestä laskuun. Suljettiin silmät ja jatkettiin julkisen sektorin järjetöntä paisuttamista.
3) Oma urakehitys. Pahinta mitä suomalaisen poliitikon uralla voi tapahtua, on joutua pistämään maan asiat kuntoon. Tästä on hyviä esimerkkejä: Vennamon karjalan evakoiden asuttaminen, virkamieshallitus 1960-luvulla, Aho/Viinanen edellisen laman aikana. Vaikka maan talous saataisiinkin kuntoon, poliitikosta tulee sylkykuppi. Nämä hallituksen nuoret ja puhtoiset edustajat eivät moiseen halua. Katainen kärkkyy EU:hun, Urpilainen mahdollisesti myöskin, tai johonkin korkeaan valtion eläkevirkaan, Niinistön ja Arhinmäen agendalla on teollisuuden toimintaedellytysten romahduttaminen ja siten messiaksi pääseminen omiensa joukoissa.

Minussa on aiheuttanut voimakkaita oksennusreaktioita se että sekä poliittinen keskustelu että median reaktiot ovat pyörineet täysin toisijaisten asioiden ympärillä. Esimerkiksi: keuhkotaan viikkokausia "ruotsalaisille toimittajille lähetetystä vihapuheesta", jonka on lähettänyt todennäköisesti joku yksittäinen jauhopää. Eilenkin, muumi vieköön, Ajankohtainen Kakkonen teki reportaashin kun yksittäisen kaupungin kävelykadulta oli spurgujen takia viety penkki pois. Ja nyt joku naiskirjailija käy taistoa penkin saamiseksi takaisin. (En nyt tiedä minkä sortin kirjailija oli kyseessä, mutta jotenkin haiskahti punavihreältä). Luokatonta uutisointia tilanteessa missä maa on syöksymässä lamaan.

[mielipide]

Minusta Vapaavuori peräänkuuluttaa demokratian vähentämistä. Liian sitovat hallitusohjelmat johtuvat liian sitovista vaalilupauksista. Ratkaisu: luvataan vaalien alla pelkkää liirumlaarumia. Äänestäjät eivät tiedä yhtään, minkä vuoksi äänestävät. Valta siirtyy virkamiehille, jotka ministeriöissä supattavat ministerien korviin asiat, jotka on tehtävä. Seurauksena kansanvalta katoaa kokonaan, koska vaikka hallitus vaihtuisi, virkamiehet supattavat ohjeita vain uusiin korviin eikä mikään muutu.

Tämä tietenkin sopii Vapaavuorelle. Ehdotan kuitenkin toista tapaa, joka vahvistaisi kansanvaltaa. Jos hallituskaudet ovat liian pitkiä, niitä on lyhennettävä. Vaalikausi kahteen vuoteen. Toinen vaihtoehto on ottaa käyttöön sitovat kansanäänestykset.

2 vuoden hallituskausi olisi aivan liian lyhyt sillä silloin odotetttaisiin kokoajan vaaleja ja tilanne olisi yhtä paska kuin nyt.

Persut valtaan ja ekat 2 vuotta korjataan asioita ja sit toivotaan että ne vaikuttaa tarpeeksi positiivisesti seuraavan 2 vuoden aikana että saadaan taas mandaatti.

[Tragedian synty]

^ Totta. Vika on siis demokratiassa. Se on liian hidas järjestelmä sopeutumaan maailmaan, jossa on koko ajan meneillään valtaisa murros. Jos aikaa halutaan seurata, on demokratiasta luovuttava, kuten Vapaavuori vihjaakin. Jos olisi sellainen vaihtoehto, että maailman murrokset sopeutettaisiin demokratian jähmeyteen, valitsisin mieluusti sen. Valitettavasti en usko tällaista vaihtoehtoa olevan. Demokratia on nyt jäänyt häviölle, kuten sitä ennen sosialismi, aristokratia, absoluuttinen monarkia ja feodalismi. Voitolle on päässyt plutokratia.

[kummastelija]

^ Totta. Vika on siis demokratiassa. Se on liian hidas järjestelmä sopeutumaan maailmaan, jossa on koko ajan meneillään valtaisa murros. Jos aikaa halutaan seurata, on demokratiasta luovuttava, kuten Vapaavuori vihjaakin. Jos olisi sellainen vaihtoehto, että maailman murrokset sopeutettaisiin demokratian jähmeyteen, valitsisin mieluusti sen. Valitettavasti en usko tällaista vaihtoehtoa olevan. Demokratia on nyt jäänyt häviölle, kuten sitä ennen sosialismi, aristokratia, absoluuttinen monarkia ja feodalismi. Voitolle on päässyt plutokratia.

Ähh... nyt on pakko jankuttaa. Itse en pitäisi demokratiaa syyllisenä vaan niitä jotka demokratian avulla pääsevät vallan kahvaan. Valtaan kuuluu aina vastuu. Peräänkuuluttaisin nimenomaan vastuuta. Vastuu yhteiskunnasta ja valtiosta nimeltä Suomi. Usein vastuuseen kuuluu myös ikävät asiat. Nyt valta on kyllä maistunut, mutta ei vastuu ikävistä asioista. Nykyinen hallitus menee tällä naminami, pusipusi, ihqua-linjalla, vaikka hyvin tietävät mitä on tulossa. Kipeitä päätöksiä pitäisi tehdä NYT! Kataisen rintamakarkuri sanoi äsken että palataan ensi keväällä asiaan.

Huomauttaisin että viime eduskuntavaalien alla käytiin keskustelua valtiontalouden säästöistä. En nyt muista tarkkoja summia, mutta pikkurahoista puhuttiin säästötarpeisiin liittyen. Olikohan kokoomuksella 2 mrd euron säästöt pöydässä jolloin muut iskivät poliittisen natsikortin pöytään: romutatte hyvinvointiyhteiskuntaa. Demareilla taisi olla miljardi, ja yllätys, yllätys: taikaseinäpuolue vassarit eivät tietystikään nähneet missään säästötarpeita.

Muumi vieköön: on tämä käsittämätöntä meininkiä. Maan talous on menossa ruvelle, poliitikot ovat kesälomalla syyskuuhun asti, ja yle tekee lässytysjuttuja poliitikoiden ihanasta kesästä:

Kaleva: K. Karvonen
...
Kun kuuntelee radiota (YLE) koko päivän saa kuunnella useasti ihmeellisiä asioita. Nyt korva on herkistynyt aivan erityisesti uudesta kesäsarjasta, jossa yhteiskunnan isokenkäiset saavat kertoa, mitä kesäherkkuja he syövät.
Korva on bongannut Perheyritysten liiton Matti Vanhasen, sisäministeri Päivi Räsäsen, ja oppositiokansanedustaja Mauri Pekkarisen.
...
Herrajestas, mistä näitä ohjelmia oikein tulee. Eihän vain kyse ole siitä, että Yleisradio kiittää poliitikkoja ja muita vaikuttajia yli 500 miljoonan euron vuosittaisesta verotulosta päästämällä heidät lässyttämään jonninjoutavaa?
...

Muumin media: TEHKÄÄ TYÖNNE JA ALKAKAA PERÄÄMÄÄN POLIITIKOLTA VASTUUTA OIKEISTA ASIOISTA.

[skrabb]

Ohjelmallinen "pakkopaita" on poliittisen eripuran hinta
Pääkirjoitus | Turun Sanomat 03:30

HALLITUSOHJELMAT. On oikeastaan aika yllättävää, että elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren (kok) esiin nostama hallitusohjelmien kritiikki pysyi näinkin pitkään veran alla. Vaikka vaalikausi on vasta puolimatkassa, kuuden puolueen koalitiota koossa pitävä ohjelma on osoittanut "pakkopaitamaisuutensa" jo monta kertaa.

Vapaavuoren käyttämä termi kuvaa nasevasti nykymuotoisia hallitusohjelmia. Niistä on hänen mukaansa tullut "puolijumalallinen instituutio", jossa on määritelty kaikki isot asiat. Ja isoja asioita voidaan tehdä vain, jos ne ovat hallitusohjelmassa (HS 3.7.).

Historian heiluri on vaeltanut tässäkin laidasta laitaan ja äärimmäisyydestä toiseen.

Sodan jälkeisinä vaappuvan parlamentarismin vuosikymmeninä hallitusohjelmat olivat yleisluontoisia, muodollisia ja lyhyitä. Sangen lyhytikäisiä olivat myös hallitukset. Ne pysyivät pystyssä yleensä vain muutaman kuukauden.

Hallitusohjelmien kulta-aika alkoi 1980-luvulla, jolloin päästiin eduskuntakauden mittaisiin enemmistöhallituksiin. Nyt kehitys, jos sitä sellaiseksi voi sanoa, näyttää saavuttaneen lakipisteen.

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok) sixpack-hallituksen ohjelma edustaa poliittisen toiminnanohjauksen huippua.

Lähes 150-sivuinen bumaska on todennäköisesti kaikkien aikojen yksityiskohtaisin, kiinni naulatuin ja joustamattomin sopimusasiakirja alallaan. Ja valitettavasti monin osin jo kiusallisen vanhentunut.

Hallitusohjelmassa tuudittauduttiin erityisesti talous- ja finanssipolitiikassa epärealistiseen optimismiin. Ohjelma ankkuroitiin ennustettua ripeämpään taloudelliseen kasvuun. Todellisuudessa jopa povattu taso on jäänyt saavuttamatta.

Kasvupohjan pettäminen on myrkkyä hallituksen keskeisille vaalikausitavoitteille. Valtiontalouden alijäämä on määrä painaa alle yhteen prosenttiin suhteessa kokonaistuotantoon ja valtionvelan bkt-suhde kääntää laskuun. Ensimmäisen tavoittelusta on käytännössä jo luovuttu, eikä toisenkaan saavuttamista ole näköpiirissä.

Pikkutarkassa, mutta perustaltaan huikentelevaisessa hallitusohjelmassa maksetaan hintaa poliittisesta eripurasta, jonka pihtisynnytyksellä maailmaan saatettu Kataisen ministeristö sai huomenlahjakseen.

Puolitoista kuukautta kestäneissä neuvotteluissa tehtiin kompromisseja ja puristettiin etuja, jotka ovat nyttemmin osoittautuneet osapuolille Pyrrhoksen voitoiksi.

Vapaavuori korjaisi järjestelmää siten, että väljemmän hallitusohjelman vastapainoksi laaditaan selkeät pelisäännöt, miten monipuoluehallitus toimii tilanteiden muuttuessa. Hän lisäisi myös strategisia istuntoja, joissa pohditaan isoja kysymyksiä. Tällä vaalikaudella sellaisia on ollut vain yksi, kevään puoliväliriihi.

Kokoomusministerin ehdotuksesta kannattaisi ottaa vaarin, vaikka siinä on tunnistettavissa aimo annos kritiikkiä myös puoluetoveri Kataista kohtaan.

Onkohan Vapaavuoren puheenjohtajakampanja jo käynnistynyt?

http://www.ts.fi/mielipiteet/paakirjoitukset/507090/Ohjelmallinen+pakkopaita+on+poliittisen+eripuran+hinta

[Kraken]

Neuvostoliitossa oli 5-vuotissuunnitelmat, joilla päätettiin mm. satojen koko, säistä piittaamatta. Suomessa on 4-vuotissunnitelma, jolla päätetään talouspolitiikka, suhdanteista piittaamatta. Molemmissa tapauksissa ongelma on, ettei politikka seuraa reaalimaailman tapahtumia.

Tämä ei ole demokraattinen ongelma vaan käytäntö-ongelma. Periaatteena on jo pitkään ollut, että vaalien jälkeen säätytalolla päätetään politiikka ja uskotaan siihen että maailma pyörii Suomen hallituksen navan ympärillä seuraavat 4 vuotta.

Hallituspolitiikkaa näyttää nykyään lähinnä tältä:

1. Hallitusneuvottelut: Sovitaan uusista sosiaalituista ja uusista julkisen sektorin menoista.
2. Hallituskausi: Korotellaan veroja, joilla maksetaan törsäily.

Noiden väliin sitten upotetaan erilaisia politikkojen lemmikkiprojekteja kuten maahanmutto, tekijänoikeudet, rikollisten edut, EU ja muuta, missä politikot voivat kerätä pisteitä, moraaliloistaa, olla tärkeitä ja tyydyttää lobbareita.


Erityisesti vasemmistolle nykyinen tapa hoitaa asioita sopii mainiosto koska heille talouden kestävyys ei ole huolenaihe. He saavat vaaleissa luvatut juklkisen sektorin menojen lisäkykset hallitusohjelman kautta ja myöhemmin veronkorotukset, joilla "pienennetään tuloeroja" ja "ollaan solidaarisia". Kun hallitus toisensa jälkeen toimii samalla periatteella, Suomen julkinen sektori ja verorasitse jatka ikuista kasvuaan, työmarkkinat lakkavat toimimasta, työttömyys paisuu ja yritykset pakenevat ulkomaille.