Yleisesti suvaitsevaisista (yhdistetty)

[Gommi]

Onko tämä asiallista poliittista debattia? Onko mukavaa, jos vaikka joku nuori maahanmuutajataustainen lapsi lukee täältä tällaista keskustelua ja poimii ilmauksen "upeista poliittisista ideoista kuten neekerien pakkokastraatiosta" ja sitten kysyy äidiltään, että "mitä tämä tarkoittaa ja mitä nämä tämän palstan kirjoittajat ajattelevat meistä"?

-Mielestäni ilmaisin vallan selkeästi että olen tällaisia "upeita ajatuksia" vastaan, ja tämä esimerkki on ihan reaalielämästä otettu. Eli on ollut henkilö X, kunnallisvaltuutettu jopa muistaakseni, jota en jaksa Googlettaa, ja joka on tätä Uuden Suomen Blogeissa ehdottanut, ja olen tällaista debattia vastaan. Vähän sarkasmin tajua, välillä "upea poliittinen idea" ei tarkoita upeaa poliittista ideaa:)

EIkö islamismi tarkoita poliittista islamia, eli islamin soveltamista politiikkaan? Eli jos ottaa islamista esim. jonkun pienen vaikutteen, kuten syömistapoihin liittyvän ja ajaa sitä poliittisesti, niin se on poliittista islamia? Ei kai tällainen pienen poliittisen islamin ajaminen maltillisesti ole välttämättä "sen vihaamista, mikä on sinulle rakasta"? Ja eikö islamilaiseen kulttuuriperintöön kuulu korkeakirjallisuutta ja filosofiaa? Ja keskiajallahan islamilaiset yhteisöt olivat monesti suvaitsevaisempia kuin kristityt. Oletko aktiivisesti koettanut miettiä mitä yhteistä sinulla voisi olla heidän kanssaan? Ehkä esim. yhteinen pyhä henkilö - Jeesus? Voisit ehkä koettaa ammentaa myös noiden ihmisryhmien ruokakulttuurista?

Islamilaiseen maailmaan on kyllä kuulunut korkeakirjallisuutta ja filosofiaa (itsekin jossain vaiheessa ammattifilosofina toimineena tiedän kyllä tämän!) mutta nykyajan islamiin ne eivät käsittääkseni kuulu kovinkaan olennaisesti. Esim. Avicennaa tutkitaan monta kertaa enemmän länsimaissa kuin Islaminuskoisissa maissa. Myönnettäköön että on itsellenikin mysteeri, miten Avicennan kaltaisia neroja tuottanut järjestelmä on nykyään Kabul&Islamabad, joihin en voi oikein liittää aristotelista ajattelua, humanismin perintöä tai Eukleideen teosten arabiankielisiä käännöksiä. 

En koe olevani mikään täysiverinen kristitty, kenties jonkinlainen "huono uskovainen" korkeintaan, mutta jotenkin minulla on sellainen fiilis että jos Jeesus on jossakin uskonnossa pelkkä profeetta muiden joukossa, ei se todista vielä yhtään mitään yhteydestä kristillisiin arvoihin. 

Ruokakulttuuri, Marokkolainen valkosipulikana uuniappelsiinien kera on toki hyvää.

jne...

[Eugen235]

Monelle suvaitsevaisuus tarkoittaa kaikkien niiden (ja vain niiden) asioiden suvaitsemista, joita hänkin suvaitsee.

Mutta mennäänpä kieliopissa eteenpäin. Mitä tarkoittaa kaiken tämän takana oleva verbi, "suvaita"?

Minä ymmärrän sen seuraavasti: "olla ryhtymättä aktiivisiin toimenpiteisiin kohteen poistamiseksi". Tosin sanoen verbi tarvitsee itselleen kohteen, objektin, muuten se on mieletön.

Esimerkki: minä en suvaitse muurahaispesää keittiössäni. Toisin sanoen: minä ryhdyn aktiivisiin toimenpiteisiin muurahaispesän poistamiseksi keittiöstäni.

Toinen esimerkki: jos naapuriini muuttaisi afrikkalaistaustainen henkilö, minä en ryhtyisi aktiivisiin toimenpiteisiin hänen poistamisekseen. Toisin sanoen: jos naapuriini muuttaisi afrikkalaistaustainen henkilö, minä suvaitsisin häntä.

Ensimmäisestä esimerkistä seuraa, että olen suvaitsematon (muurahaispesää kohtaan keittiössäni). Toisesta esimerkistä seuraa, että olen suvaitsevainen (afrikkalaistaustaista henkilöä kohtaan naapurissani). Kuten huomataan, kumpikin sana sinällään on mieletön (tai vähintäänkin redundantti) jollei sen yhteydessä määritellä kohdetta. On mieletöntä sanoa "minä olen suvaitsevainen", koska se ei tarjoa oikein mitään informaatiota. Aivan yhtä mieletöntä on sanoa "tämä ruoka on makuinen" tai "tämä auto on värinen".

Toisesta esimerkistä voidaan päätellä, että suvaitseminen ei todellakaan ole mikään kohteliaisuuden osoitus. Se on ennemminkin kaiken inhimillisen kanssakäymisen minimi. Suvaitsemisen alapuolelle joutuvat vain sellaiset asiat, jotka kertakaikkiaan ovat kaiken inhimillisen kanssakäymisen ulkopuolella, kuten esimerkiksi ne muurahaispesät keittiössä.

miten itse suvaitset niitä joilla eri mielipide kuin itselläsi? Siis ilman muurahaispesiä?

[Oami]

miten itse suvaitset niitä joilla eri mielipide kuin itselläsi? Siis ilman muurahaispesiä?

Juurikin siten kuin edellä määrittelin. Siis olen ryhtymättä toimenpiteisiin sellaisten henkilöiden poistamiseksi.

[Miniluv]

Mutta perussuomalaisuus on kyllä opettanut minulle suvaitsevaisuutta, vaikken suoranaisesti pidä hienot mielipiteensä ääneen mölisevistä sahureista, täysin typerästä lähinnä Ilta-Sanomiin pohjautuvasta "ajattelusta", uskontoa keppihevosenaan käyttävistä kristittyä taustaansa ääntenkalastelusyistä korostavista perussuomalaisista, "miehisiä" autoilu- ja moottoripyöräharrastuksia harrastavista lihaa syövistä heteromiehistä, upeista poliittisista ideoista kuten neekerien pakkokastraatiosta, "vitsikkäistä" facebook-päivityksistä 4-5 aikaan aamuyöllä jne, niin silti on hienoa ja tärkeää että kaikki hekin ovat tällä puolella linjaa vastustamassa -ainakin muodollisesti jos ei käytännössä- suvaitsevaisen pohjolan luisumista Kabulin esikaupunkialueeksi. Suvaitsevaisuutta, sitä tarvitaan silloinkin kun sitä ei itselleni osoiteta (vaikka rajansa toki kaikella)

Onko tämä asiallista poliittista debattia? Onko mukavaa, jos vaikka joku nuori maahanmuutajataustainen lapsi lukee täältä tällaista keskustelua ja poimii ilmauksen "upeista poliittisista ideoista kuten neekerien pakkokastraatiosta" ja sitten kysyy äidiltään, että "mitä tämä tarkoittaa ja mitä nämä tämän palstan kirjoittajat ajattelevat meistä"?

Jos nuori maahanmuuttajataustainen lapsi omaa nettikokemusta ja kielitaito tilannetajun kera riittää sarkasmin ymmärtämiseen, huolta ei ole.

Sarkasmi (muinaiskreikaksi 'repiä lihaa') tarkoittaa pidemmälle vietyä suppeaa, jopa yhden lauseen huumoria tai purevaa ivaa. Se voi olla joskus erittäin loukkaavaa tilanteesta, aiheesta ja ihmisestä riippuen. Usein kommentin sarkastisuus ilmenee piilomerkityksenä tai päinvastaisena, mitä lauseen suora merkitys on (esimerkiksi "Olipa viisaasti tehty" väärin tehneelle ihmiselle).

Tämä nuori maahanmuuttajataustainen lapsi on silloin jo menestynyt sinua paremmin luetun ymmärtämisessä. Toivottavasti pelihousukokoelmasi ei kärsinyt suuria aineellisia vahinkoja närkästyksestä johtuen.

[david hasselhoff]

Mutta jos suvaitsevainen ei suvaitse suvaitsemattomuutta, on hän silloin itsekin suvaitsematon. Vähän sama juttu kuin erään tyypin kohdalla, joka sanoi vihaavansa rasisteja ja neekereitä.

Määritteleekö suvaitsevainen itsensä suivaitsevaikseksi vai määritteleekö joku ulkopuolinen tämän suvaitsevaiseksi.

[Eino P. Keravalta]

Suvaitsevaisuutta ei voi olla olemassa, koska suvaitsevaisuus tarkoittaa kaiken hyväksymistä, ja kaiken hyväksyminen tarkoittaa keskenään ristiriitaisten asioiden hyväksymistä, joten "suvaitsevaisuus" on tarpeeton ja jopa haitallinen ja hämärtävä pseudokäsite.

Jos taas "suvaitsevainen" suvaitsee vain itselleen mieluisia asioita, ei kyseessä ole suvaitsevaisuus, vaan hänen oman arvojärjestelmänsä ilmentymä, joka suhtautuu tiettyihin asioihin suvaitsemattomasti. Ja näinhän todellisuudessa on aina: kaikki ihmiset ovat yhtä aikaa sekä "suvaitsevaisia", että "suvaitsemattomia".

Sama pätee kulttuureihin, jotka ovat arvojärjestelmiä: ne suhtautuvat tiettyihin asioihin suopeasti ja toisiin kielteisesti. Kuten ei yksittäinen ihminenkään, ei yksikään kulttuuri voi olla "suvaitsevainen". Jos se pyrkisi olemaan universaalisti suvaitsevainen, se olisi sisällötön ja määrittelemätön, koska sen puitteissa esimerkiksi murhaaminen ja elämänrakastaminen olisivat yhtä arvokkaita.

Onkin suurta diskurssilla harhauttamista ja propagandan harjoittamista, kun joku sanoo olevansa suvaitsevainen tai kannattavansa sitä. Älkää uskoko: se ei tarkoita mitään, paitsi sitä, että puhuja haluaa korottaa omat arvonsa muiden arvojen yläpuolelle. Kyseessä on vain tyhjänpäiväinen rinnanröyhistely ja oman moraalisäteilyn esittely.

Sen sijaan, että yhteiskunnasta pyrittäisiin rakentamaan "suvaitseva", mikä ei tarkoita mitään paitsi ehkä käytännössä arvojen konfliktia, pitäisi meidän yhteiskuntana määritellä, keitä me olemme, minne haluamme kulkea ja millaisin keinoin. Tämä on arvojen määrittelyä ja moraalista toimintaa, mikä on vastakohta suvaitsevaisuudelle ja yhdessä yhteiskunnassa voi olla yhtäaikaa vain yksi arvojärjestelmä. Jos jotakin suvaitsevaisuutta olisi olemassa, se olisi juuri tuon arvojärjestelmän tukemista ja muiden arvojärjestelmien vastustamista.

Asiaan liittyvää keskustelua on muunmuassa ketjussa "Miksi monikulttuuri on mahdotonta?"

http://hommaforum.org/index.php?topic=82229.0

[Eino P. Keravalta]

Mutta jos suvaitsevainen ei suvaitse suvaitsemattomuutta, on hän silloin itsekin suvaitsematon. Vähän sama juttu kuin erään tyypin kohdalla, joka sanoi vihaavansa rasisteja ja neekereitä.

Määritteleekö suvaitsevainen itsensä suivaitsevaikseksi vai määritteleekö joku ulkopuolinen tämän suvaitsevaiseksi.

Suvaitsevaisuutta ei voi määritellä, koska suvaitsevaisuutta ei voi olla olemassa.

[david hasselhoff]

Taruolentoja siis.

[Eino P. Keravalta]

Taruolentoja siis.

Suvaitsevainen ihminen on todellakin taruolento, mutta itseään suvaitsevaiseksi luuleva voi uskossaan tehdä paljon pahaa.

[david hasselhoff]

Eli henkilö määrittelee itse itsensä suivaitsevaiseksi. Se oli se mun kysymys tuossa ylempänä.

[Eino P. Keravalta]

Eli henkilö määrittelee itse itsensä suivaitsevaiseksi. Se oli se mun kysymys tuossa ylempänä.

Niin kai se menee.

Sillä ei kukaan voi määritellä toista suvaitsevaiseksi, koska suvaitsevaisuutta ei voi olla olemassa. Toki epälooginen, harhainen ja propagandaa harjoittava ihminen voi joko valheellisesti tai tosissaan kuvitella olevansa "suvaitsevainen".

[siviilitarkkailija]

Suvaitsevaisuus on ihmisyhteisöjen sekä kulttuurien olemassaolon olemisen edellytys, mutta ainoastaan sillä edellytyksellä että ihmiset ja kulttuurit tietävät missä suvaitsevaisuuden raja loppuu ja mitä sen jälkeen tapahtuu.

Jälkiteollisessa yhteiskunnassa sosiaaliavulla tai suojatyöllä elostelevien virka- ja suojatyöllistettyjen ammattisuvaitsijoiden halu on lähinnä työntää suvaitsevaisuuden rajat hämärään ja pyrkiä luomaan epäjärjestystä ja viihdeväkivaltaa omaksi ilokseen.

Maailmanhistoriassa ihmiset ovat aina silloin tällöin luoneet keskenään äärimmäisen suvaitsevaisia ihmisyhteisöjä joissa mikään asia tai ilmiö ei ole ollut tabu. Näiden kokeilujen varjopuolina ollutta eristäytymistä ja äärimmäistä väkivaltaa ei ole tavattu ihastella yhtäläisellä innolla kuin näiden ihmisyhteisöjen väkivaltaisia saavutuksia.

Suomalaiselle lehtihenkilön suvaitsevaisuudesta kertoo eniten se että terroristin uhrista suvaitaan kertoa lähinnä järjestysnumero kun taas oikeanlaista väkivaltaa edustavan terroristin elämästä kerrotaan kaikki isää ja naapureita myöten. Näin tehdään koska lehtihenkilöt eivät omasta mielestään suvaitse väkivaltaa tai sillä mässäilyä...

[Raitakettu]

Suvaitsevaisuutta ei voi olla olemassa, koska suvaitsevaisuus tarkoittaa kaiken hyväksymistä, ja kaiken hyväksyminen tarkoittaa keskenään ristiriitaisten asioiden hyväksymistä, joten "suvaitsevaisuus" on tarpeeton ja jopa haitallinen ja hämärtävä pseudokäsite.

Siis hetkinen, mitä? Suvaitsevaisuus tarkoittaa kaiken hyväksymistä? Eikö ole mitenkään mahdollista ajatella, että suvaitsevaisuus on suhteellinen käsite, ja sitä korostetettaessakin lähtökohtaisesti tarkoitetaan, että monien olisi hyvä suvaita enemmän, kun mitä he tällä hetkellä suvaitsevat. En muista kenenkään koskaan väittäneen, että kaikenlaisia inhmillisen elämän ilmentymiä pitää suvaita.

Koska oletan, että minun katsotaan täällä olevan "suvaitsevaistoa" (ja varmasti vaikka mitä muuta), lyhyt selitys siitä, miten itse asian näen. Tavallisena ihmisenä minua ärsyttävät monet asiat, ja välillä luulen, että ärryn ihan erityisen helposti milloin mistäkin. Suvaitsevaisuus on minulle sitä, etten anna näiden ärtymysten tunteiden yksin ratkaista sitä, miten suhtaudun johonkin asiaan - en ajattele, että kaikesta minua ärsyttävästä olisi paras hankkiutua eroon. Suvaitsevaisuus on sitä, että vaikka ärsyttää, pysähtyy harkitsemaan, ja päätyy ajattelemaan, että live and let live. Vaikeaa, aina epätäydellistä, mutta tästä on minusta kyse.

En monestakaan syystä pidä suvaitsevaisuuden käsitteestä, mutta jos sitä käytetään, niin näin minä sitä käytän. Kyse ei ole kaikkivaltiaasta poliittisesta ja yhteiskunnallisesta ideologiasta, vaan omien alkeellisten reaktioiden käsittelystä. Ei onnistu aina, yrittäminen on kuitenkin parempi, kuin yrittämättä jättäminen.

Minkäänlaisena absoluuttisena ideologiana en ole kuullut suvaitsevaisuudesta puhuvan kenenkään. Inhimilliset tavat ja käytännöt ovat tuomittavia silloin, kun ne todella aiheuttavat merkittävää kärsimystä (tämä ei varmasti ole käsitteellisesti riittävä määritelmä, mutta tähän tarkoitukseen nyt ehkä oikeaa suuntaa antava). (Toinen juttu sitten on, miten hyödyllisiä ärtymyksen ja raivon tunnereaktiot silloinkaan ovat, mutta niiden hillinnässä kyse ei enää ole suvaitsevaisuudesta, vaan pragmaattisuudesta. Raivoa voi käsitellä sitten samanmielisten joukossa, missä se ei aiheuta vahinkoa.)

[Pergolaattori]

Tavallisena ihmisenä minua ärsyttävät monet asiat, ja välillä luulen, että ärryn ihan erityisen helposti milloin mistäkin. Suvaitsevaisuus on minulle sitä, etten anna näiden ärtymysten tunteiden yksin ratkaista sitä, miten suhtaudun johonkin asiaan - en ajattele, että kaikesta minua ärsyttävästä olisi paras hankkiutua eroon. Suvaitsevaisuus on sitä, että vaikka ärsyttää, pysähtyy harkitsemaan, ja päätyy ajattelemaan, että live and let live. Vaikeaa, aina epätäydellistä, mutta tästä on minusta kyse.

En monestakaan syystä pidä suvaitsevaisuuden käsitteestä, mutta jos sitä käytetään, niin näin minä sitä käytän. Kyse ei ole kaikkivaltiaasta poliittisesta ja yhteiskunnallisesta ideologiasta, vaan omien alkeellisten reaktioiden käsittelystä. Ei onnistu aina, yrittäminen on kuitenkin parempi, kuin yrittämättä jättäminen.

Eli kun suvaitset bussissa istuvaa neekeriä tai muuta suvaitsevaisuudeksi koettua ilmiötä koet asian mielessäsi häiritsevänä mutta suvaitset?

Suvaitsevaisuus on siis ilmiönä jossain sielultaan sivistyneen yksilön ja rasistin välimaastossa? Tarkoitan tällä siis sitä että bussissa istuva neekeri on sivistyneen ihmisen silmissä kuin kuka tahansa ihminen, rasistin silmissä ulos ajettava ali-ihminen ja suvaitsevainen on piinallisen tietoinen neekerin neekeriydestä ja siitä miten itse neekeriyteen suhtautuu mutta isomman rähäkän välttämiseksi suvaitsee. Jotain tekisi mieli sanoa mutta itsensä hallitsemisen tunteesta tulee hyvä mieli.

Hyväksyn tällaisen määritelmän sillä se on looginen siinäkin mielessä että suvaitsevaisten tavalle leimata uskossa heikot rasisteiksi on aivan järkeenkäypä ja inhimillinen selitys.



-

[Deloch]

Suvaitsevaisuuden (termillä tarkoitan sen nykymuotoista tarkoitusta) mittarina voidaan hyvin käyttää sitä, kuinka paljon henkilön omat, muut arvot taipuvat muiden - eli käytännössä islamin - edessä. Esimerkkinä käy hyvin vaikkapa ympärileikkaukset. Jos henkilö on periaatteessa yksilön koskemattomuuden puolestapuhuja, niin tämä kuitenkin luonnollisesti taipuu toisuskoisten edessä; "eihän me voida sanella miten he elävät", "mutta se kuuluu kulttuuriin", "se olisi identiteetin tukahduttamista", ja niin edelleen. Kuten voidaan huomata, ristiriitatilanteissa suvaitsevainen henkilö etsii itselleen pseudoargumentteja jotka pelastavat hänet tästä kognitiivisesta dissonanssista. Helpointahan tietysti on vältellä konflikteja, joten yleensä suvaitsevaiset yksinkertaisesti sulkevat silmänsä ongelmilta ja ryhtyvät dialogiin aroista aiheista vain silloin kun on ehdottoman pakko.

Sinänsä neutraaleissa ristiriitatilanteissa kantiksen ja varsinaisen välillä suvakin sympatiat menevät luonnollisesti varsinaiselle. Tämä ilmenee hyvin mm. lainsäädännössä positiivinen syrjintä -termin avulla. Työnhakutilanteessa ei aiheuta suuriakaan tunnontuskia suvaitsevaiselle antaa työpaikkaa varsinaiselle, sillä mieltäähän suvakki itsensä hyväksi ihmiseksi, joka vain auttaa heikompaa. Hän voi ehkä alitajuisesti tuntea toimivansa väärin, mutta mitä todennäköisimmin henkilö yksinkertaisesti sivuuttaa asian toisen osapuolen ajattelun täysin.

[Eugen235]

"suvaitsevaisuus" on vittumainen käsite samoin kuin "rauhanpuolustaminen" tai "homofobia". Ne on luotu väärään käyttöön ja manipulointia varten. Sen vuoksi niitä pitäisi käyttää joka paikassa mahdollisimman usein väärin ja provosoivasti.

[Vouti]

Islamilaiseen maailmaan on kyllä kuulunut korkeakirjallisuutta ja filosofiaa (itsekin jossain vaiheessa ammattifilosofina toimineena tiedän kyllä tämän!) mutta nykyajan islamiin ne eivät käsittääkseni kuulu kovinkaan olennaisesti. Esim. Avicennaa tutkitaan monta kertaa enemmän länsimaissa kuin Islaminuskoisissa maissa. Myönnettäköön että on itsellenikin mysteeri, miten Avicennan kaltaisia neroja tuottanut järjestelmä on nykyään Kabul&Islamabad, joihin en voi oikein liittää aristotelista ajattelua, humanismin perintöä tai Eukleideen teosten arabiankielisiä käännöksiä. 

Puoliammattilaisena islamofobina voin valoittaa syitä. Suurien "muslimi" ajattelijoiden urat sijoittuvat islamilaisten imperiumien alkutaipaleelle 800-1100 - luvuille, jolloin islam ei ollut vielä tunkenut koko yhteiskunnan läpi ja haki vielä muotoaan. Mainitsemallasi Avicennalle (Ibn Sina) sateli syytteitä kerettiläisyydestä hänen elinaikanaan ja hänen kuolemansa jälkeen häntä syytettiin vapaa-ajattelijaksi ja ateistiksi. Syytteet olivat ortodoksisen islamin näkökulmasta oikeita, koska Avicenna hylkäsi islamin peruskäsitteitä kuten ruumiin ylösnousemuksen. Toinen juhlittu "muslimi" tiedemies Abu Bakr Mohammed ibn Zakariya ar-Razi kirjoitti näin teoksessaan Profetioista näin, "These billy goats (Prophets) pretend to come with a message from God, all the while exhausting themselves in spouting their lies, and imposing on the masses blind obedience to the "words of the master". Teos oli arvatenkin liian hapokas islamilaisille auktoriteeteille ja yllä oleva lainaus on ainoa teoksen säilynyt osa. Ar-Razista voidaan kuitenkin sanoa, että kyseessä ei ollut kovin hurskas muslimi. Mielestäni on parempi väittää, että kyseiset henkilöt tuottivat tiedettä islamista huolimatta kuin väittää, että he olisivat tuottaneet tiedettä islamin vuoksi. Teema on toistuva nk. "muslimitiedemiesten" kohdalla.


      - Vouti

[Eino P. Keravalta]

Raitakettu:

Eikö ole mitenkään mahdollista ajatella, että suvaitsevaisuus on suhteellinen käsite, ja sitä korostetettaessakin lähtökohtaisesti tarkoitetaan, että monien olisi hyvä suvaita enemmän, kun mitä he tällä hetkellä suvaitsevat.

Jos suvaitsevaisuus on suhteellista, silloin se pitää määritellä. Ja silloin se on suvaitsemattomuutta niitä asioita kohtaan, joita se ei suvaitse. Mitä enemmän jotakin suvaitaan, sitä vähemmän suvaitaan sen vastakohtaa. Kaikki suvaitsevaisuus on suvaitsemattomuutta ja kaikki suvaitsemattomuus on suvaitsevaisuutta - kaikki riippuu näkökulmasta, eli arvojärjestelmästä, jolla asiaa tulkitaan. Vaikkei suvaitsevaisuus olisikaan absoluutti tai universaali asia, vaan suhteellinen, se tarkoittaisi, kuten sanoin, suvaitsemattomuutta.

Jos jonkun mielestä on sopivaa, että 35-vuotias mies menee naimisiin 12-vuotiaan tytön kanssa ja jos jonkun toisen mielestä se on epäsopivaa, kumpi näistä ihmisistä on suvaitsevainen? Omasta mielestään varmasti molemmat ovat suvaitsevaisia samalla, kun pitävät toista suvaitsemattomana. Koko puhe suvaitsevaisuudesta on siis irrelevanttia. Sen sijaan pitäisi puhua arvoista eikä pyrkiä oikeuttamaan jotakin arvojärjestelmää kutsumalla sitä valheellisesti suvaitsevaisuudeksi.

Edit: lisätty n-kirjain.

[Ernst]

Ja eikö islamilaiseen kulttuuriperintöön kuulu korkeakirjallisuutta ja filosofiaa? Ja keskiajallahan islamilaiset yhteisöt olivat monesti suvaitsevaisempia kuin kristityt.

Se perintö ei elä nykyajan islamissa. Katsopa vaikkapa Nobelin palkinnon saajista islamilaisten maiden ja muslimien osuus. Kirjallisuus ja filsofia, puhumattakaan luonnontieteistä, taloudesta ja teknologiasta, ovat taantuneet muslimimaailmassa marginaaliin, koko maailman mittakaavassa marginaalin marginaaliin.

[Katarina.R]

Suvaitsevaisuus on vähän ongelmallinen termi. Sehän tarkoittaa että laittaa itseään jalustalle ja sitten suvaitsee muunlaisia ihmisiä/kulttuureja. Itse ehkä puhuisin avarakatseisuudesta ja sivistyneisyydestä. Jos itsetunto on kohdalla, on riittävästi tietoa historiasta ja muista kulttuureista ja uskonnoista niin ei ole tarvetta lähteä arvostelemaan muita kansoja tai kulttuureja. Taustalla on myös tarve nähdä maailmaa mustavalkoisena, on hyviksiä (valkoiset, kristityt, eurooppalaiset) ja pahiksia (tummaihoiset, muslimit, afrikkalaiset.

[Miniluv]

Suvaitsevaisuus on vähän ongelmallinen termi. Sehän tarkoittaa että laittaa itseään jalustalle ja sitten suvaitsee muunlaisia ihmisiä/kulttuureja. Itse ehkä puhuisin avarakatseisuudesta ja sivistyneisyydestä. Jos itsetunto on kohdalla, on riittävästi tietoa historiasta ja muista kulttuureista ja uskonnoista niin ei ole tarvetta lähteä arvostelemaan muita kansoja tai kulttuureja.

Avarakatseisuus = kannattaa humanitaarista maahanmuuttoa
Sivistyneisyys = kannattaa humanitaarista maahanmuuttoa
Itsetunto kohdallaan = kannattaa humanitaarista maahanmuuttoa

Näin loppujen lopuksi. Se on helppoa, kun sen osaa

[niemi2]

Suvaitsevaisuus on tosiaan ongelmallinen termi, koska kyse on enemmänkin yltiöromanttisuudesta, jossa vastaarakastuneen lailla vähät välitetään ongelmakohdista.


Lähes kaikki ovat suvaitsevaisia, mutta sitten on tämä joukko joka on äärimmäisen suvaitsevaa, ja ovat valmiita lakaisemaan kaikki ongelmat maton alle, vaikka tuo politiikka olisi elinkaareltaan lyhyt. Ideologian humalassa totetutettu politiikka on harvoin kantanut hedelmää ja kääntyy usein itseään vastaan. Maahanmuuttopolitiikkaa voidaan tehdä pitkäjänteisemminkin, mutta überhumanistit/ylisuvaitsevaiset tai äärisuvaitsevaiset haluavat ajaa täysillä seinää päin.


Yliromantisoitunut maailmankuva ei vastaa todellisuutta. Se on pelkkää itselleen mieluisten asioiden luoma illuusio, joka ei kestä tarkastelua.


Avarakatseinen tai sivistynyt ihminen ei kumoa lainsäädäntöä mielikuvituksellaan.

[Raitakettu]

Eli kun suvaitset bussissa istuvaa neekeriä tai muuta suvaitsevaisuudeksi koettua ilmiötä koet asian mielessäsi häiritsevänä mutta suvaitset?
-

Suurinpiirtein tähän suuntaan. Koen asian x häiritsevänä, mutta monissa tilanteissa pysähdyn miettimään, annan itselleni vähän suvaitsevaisuuskasvatusta, ja yleensä ärsyyntymiseni lieventyy tai parhaimmillaan jopa katoaa. Optimaalinen onnistuminen on se, jossa suvaitsevaisuus muuttuu sielulliseksi sivistykseksi, sillä hetkellä, mutta ei se aina onnistu.

Suvaitsevaisuuden (termillä tarkoitan sen nykymuotoista tarkoitusta) mittarina voidaan hyvin käyttää sitä, kuinka paljon henkilön omat, muut arvot taipuvat muiden - eli käytännössä islamin - edessä. Esimerkkinä käy hyvin vaikkapa ympärileikkaukset. Jos henkilö on periaatteessa yksilön koskemattomuuden puolestapuhuja, niin tämä kuitenkin luonnollisesti taipuu toisuskoisten edessä; "eihän me voida sanella miten he elävät", "mutta se kuuluu kulttuuriin", "se olisi identiteetin tukahduttamista", ja niin edelleen. Kuten voidaan huomata, ristiriitatilanteissa suvaitsevainen henkilö etsii itselleen pseudoargumentteja jotka pelastavat hänet tästä kognitiivisesta dissonanssista. Helpointahan tietysti on vältellä konflikteja, joten yleensä suvaitsevaiset yksinkertaisesti sulkevat silmänsä ongelmilta ja ryhtyvät dialogiin aroista aiheista vain silloin kun on ehdottoman pakko.

Epäilen, että olette valmiita pitämään minua tukevasti suvaitsevaistoon kuuluvana, vaikka vastustankin muita kuin lääketieteellisistä syistä tehtyjä ympärileikkauksia. Tässä monimutkaisessa maailmassa suvaitsevaisuus on tärkeää, mutta lapsen oikeus koskemattomuuteen on tärkempää kuin kenenkään oikeus vapaasti harjoittaa perinteitään.

Jos suvaitsevaisuus on suhteellista, silloin se pitää määritellä. Ja silloin se on suvaitsemattomuutta niitä asioita kohtaan, joita se ei suvaitse. Mitä enemmän jotakin suvaitaan, sitä vähemmän suvaitaan sen vastakohtaa. Kaikki suvaitsevaisuus on suvaitsemattomuutta ja kaikki suvaitsemattomuus on suvaitsevaisuutta - kaikki riippuu näkökulmasta, eli arvojärjestelmästä, jolla asiaa tulkitaan. Vaikkei suvaitsevaisuus olisikaan absoluutti tai universaali asia, vaan suhteellinen, se tarkoittaisi, kuten sanoin, suvaitsemattomuutta.

En nyt väitä, että hahmotan ihan, mitä tuolla tarkoitetaan, mutta kursivoitu osa on minusta hämäävä. Minä esimerkiksi olen tiukasti ateisti. En "suvaitse" ateismia, ajatus olisi absurdi. Sen sijaan kiinnostavaa on, miten suvaitsevaisesti kykenen suhtautumaan uskontoihin, erityisesti sellaiseen uskonnollisuuteen, joka herättää minussa ärtymyksen tunteita. Ehkä voisi ajatella, että suvaitsevaisuus on halua sietää itselle vieraita (tai negatiivisia tunteita herättäviä) olemisen, elämisen ja ajattelemisen tapoja.

Eri arvojärjestelmistä käsin täytyy sitten vaan suvaita eri asioita. Minun ei edes tarvitse "suvaita" homoseksuaalisuutta, myönteinen suhtautuminen ihmisen seksuaalisuuden kirjoon kuuluu selvästi arvojärjestelmääni. Sen sijaan konservatiivikristityn tai muslimin tilanne voi olla eri - hänen suvaitsevaisuuttaan nimenomaan mittaa suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Minun suvaitsevaisuuttani mittaa paitsi suhtautumiseni uskontoihin, myös suhtautumiseni esimerkiksi moniin tämän palstan kirjoituksiin.

[Eino P. Keravalta]

Ahaa, Raitakettu siis näkee suvaitsevaisuuden omaa arvojärjestelmäänsä nähden vastakkaisten arvojärjestelmien tai niiden osien olemassaolon ja vaikuttamisen "siedettävänä".

Mutta eihän silloin kyse ole suvaitsevaisuudesta, vaan siitä, että oma arvojärjestelmä laajasti ottaen sulkee sisäänsä myös ne ainekset, jotka ovat kaukana tuon järjestelmän ytimestä. Toisinsanoen oma arvojärjestelmä on hahmottamaton ja ristiriitainen.

Jos tätä on vaikea hahmottaa, niin ottakaamme esimerkki: Minun arvojärjestelmäni mukaan 35-vuotias mies ei saa harrastaa seksiä 12-vuotiaan tytön kanssa. Mutta jos olisin suvaitsevainen, saattaisin "sietää" tuollaista toimintaa ja ajatella, että "noh, naikoon sitten". Minusta tästä ei voi sanoa mitään muuta, kuin että tämänkaltainen suhtautuminen on joko muka paheksutun ilmiön hyväksymistä tai sitten oman arvomaailman jäsentymättömyyttä ristiriitaisuuksien keskellä. Suvaitsevaisuuden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä: kyse on joko-tai-tilanteesta, jossa jokin asia joko hyväksytään tai sitten ei. Ei ole olemassa mitään "harmaata aluetta", millä jokin ikävä asia hyväksyttäisiin vain pitkin hampain, esimerkiksi joka toinen torstai.

Korostan 1+1+1 sääntöä: yksi taho pystyy yhtä aikaa hyväksymään vain yhden arvojärjestelmän. Kaikki muu on kiemurtelua.

[Sikanez]

Tässä on asteikko asioista ja niihin suhtautumisesta.

• oikein hyvä: aktiivisesti kannattaa
• hyvä: passiivisesti kannattaa
• yhdentekevä: suhtautuu neutraalisti
• arsyttävä: suvaitsee
• paha: passiivisesti vastustaa
• oikein paha: aktiivisesti vastustaa

[Eino P. Keravalta]

Tiesittekö, että Hitlerkin oli suvaitsevainen?

Hän suvaitsi toisia asioita, toisia ei.

[siviilitarkkailija]

Jos itsetunto on kohdalla, on riittävästi tietoa historiasta ja muista kulttuureista ja uskonnoista niin ei ole tarvetta lähteä arvostelemaan muita kansoja tai kulttuureja.

Itsetunnolla ei ole mitään tekemistä kansojen ja kulttuurien tapojen arvostelun kanssa. Itseasiassa jos ei osaa erottaa näitä kahta, olisi syytä pidättäytyä kahdesta asiasta. Ensiksikin kommentoinnista ja toiseksi loukkaantumisesta. Tiedonpuute historiasta, muista kulttuureista tai uskonnoista estää tehokkaasti kaiken järjellisen yrittämisenkin inhimillisen kommunikoinnin saralla.

Maailmassa on monenlaisia kulttuureja. Jotkut niistä ovat hyödyllisiä, toiset harmittomia ja eräät sairaalloisen tyhmiä ja valitettavia. Edes ihmiselämä ei ole monikulttuurisesti tarkasteltuna arvokasta.

[Vouti]

Ja eikö islamilaiseen kulttuuriperintöön kuulu korkeakirjallisuutta ja filosofiaa? Ja keskiajallahan islamilaiset yhteisöt olivat monesti suvaitsevaisempia kuin kristityt.

Usein toistettu väite on sinänsä harhaanjohtava. Islamilaiset yhteisöt eivät koskaan ole olleet suvaitsevaisia vaan kristityt ja juutalaiset työnnettiin lainsäädännön ja ryöstöverotuksen avulla sivuraiteelle ilman yhtäläisiä kansalaisoikeuksia niillä alueilla jotka muslimit väkivalloin miehittivät. Tämän vuoksi Lähi-Idän alueella on säilynyt kristittyjä yhteisöjä, kun taas juutalaiset ajettiin 1900-luvun viimeiseen neljännekseen mennessä käytännössä kokonaan ulos islamilaisilta alueilta. Niinkutsuttuja pakanayhteisöjä ei ole säilynyt sen vuoksi, että niitä kohtaan islam järjestelmänä oli äärimmäisen suvaitsematon. Huomattavaa on, että tänäkin päivänä monet ortodoksisen islamin lainkäytännön rajoitteet ovat voimassa islamilaisissa valtioissa, joka virallisen lain muodossa tai epävirallisesti yhteisöjen pakottamana.

      - Vouti

[gloaming]

Aivan kuten käsitteitä "monikulttuurisuus" ja "kotouttaminen", käsitteitä "suvaitsevuus" ja "avarakatseisuus" ei tarvita juuri muutoin kuin uhriushierarkiassa olevien ryhmien usein vastenmielisten kulttuuri-ilmiöiden ja vaatimusten sekä halujen yhteydessä.

Normaalissa ihmisten kanssakäymisessä ja kansainvälisyydessä tällaisia ei tarvita.

[siviilitarkkailija]

Tiesittekö, että Hitlerkin oli suvaitsevainen?

Hän suvaitsi toisia asioita, toisia ei.

Weimarin tasavalta suvaitsi itävaltalaista vallankumouksellista hitleriä Saksassa, vaikka tämä oli jäänyt kiinni vallankumousyrityksestä, toisin kuin isänmaansa Itävalta, joka kieltäytyi vastaanottamasta mokomaa takaisin.

Tarinan opetus: suvaitsemattomuus ei ole mustavalkoista.