2013-04-29 Mtv3: Suomalaisten sotajulmuudet tutkimatta

[ElenaDaylights]

Jaajaa. Kuinkas sattuikaan että sotajulmuuksista propagoiminen osui juuri veteraanipäivän yhteyteen? Vappu ja venakoille niin mieluinen voiton päivä olisivat olleet joutoalustaa propan jatkamiselle, mutta näyttääkin että vinkumiselle valittiin tarkoituksellisesti juuri tuo päivä.

Vähän OT, mutta nykyvasemmistolla on röyhkeä taipumus valjastaa tapahtumia itselleen. Rassismusmarssit ym. lepakkoletkat on tuttu juttu, nyt näillä eväillä 

Vasemmisto on nyt loukkaantunuttakin

[Sami Aario]

Tietty toinen porukka on myös väittämässä että ydinvoiman riskejä ei ole tutkittu riittävästi. Tosiasiassa mikään määrä tutkimista ei heillekään riitä.

[CaptainNuiva]

Proffa ilmeisestikkin meinaa että olisi tasaisin väliajoin itseruoskinnan paikka kun sotaa ei käyty direktiivien ja ISO9001-standardien mukaan...Vetoaa Saksassa tehtyihin tutkimuksiin mutta missaa sen että se ei ollut Saksa joka tänne hyökkäsi vaan neukkula ja siellä ei ole tutkittu senkään vertaa mitä Suomessa, partisaanit ovat historian kirjoissa edelleen voittoisa eliittiporukka eikä siviilejä ja lapsia murhaava,raiskaava ja polttava rosvoporukka...ja neukkulan vangeista poliittisia oli leijonan osa.
Muitakin asioita löytyy, mm.neukkula käytti suomalaisia vastaan räjähtäviä luoteja jotka olivat/ovat kiellettyjä sopimuksissa jotka neukkulakin oli allekirjoittanut ja siviileihin kohdistuneet terroripommitukset.
Toki nämä eivät ole lainkaan kiinnostavia asioita määrättyjen vasemmistolaisten kannalta, suorastaan mitättömiä ja oikeutettujakin.

Sota on sotaa ja sitä tuskin monikaan pystyy kuvittelemaan miten raakuus ja tappotyöt ovat arkipäivää, inhimmillisyys katoaa monin osin kuin pieru Saharaan kun synkkää työtä tehdään malliin halki,poikki ja pinoon.

Ymmärtäisin proffan vaatimuksia asioiden tutkimisesta heti sillä kertaa jos se pitäsi sisällään edes yhden lauseen verran siitä että venäläisten pitäisi myös tutkia asiat xxxx, xxxx ja xxxx.
Ilman tätä on kuin että jos pikku Villen kimppuun hiekkalaatikolla hyökkäisi iso mies ja Ville puolustautuessaan potkaisisi hyökkääjä munille tämän pahoinpidellessä skidiä, niin Villen äiti myöhemmin menisi pyytämään hyökkääjältä anteeksi Villen huonoa käytöstä hyökkäyksen kohteeksi jouduttuaan 

[M.K.Korpela]

Taidankin toistaa itseäni tuolta ylempää. Ihmettelen nyt kahta asiaa:

1) Mistä tämä loukkaantuminen? Sodassa tehdään sota-asioita ja aina jokin määrä jengistä riehaantuu kun kerrankin pääsee. Eivät suomalaiset ole tässä mikään poikkeus.
2) Miten niin ei muka ole tutkittu? Tasan on tutkittu ja tasan on olemassa tietoa.

Probleema tässä on, että täysin itsekritiikittömän kulttuurin (N-liitto / Venäjä) edessä on täysin turhaa ryhtyä ripottelemaan tuhkaa päälleen. Sodissa joissa on useampi osapuoli on syyllistettävänä useampi osapuoli, ja niin kauan kuin itänaapuri ei syytettyjen penkille suostu tämä syyllisyyden yksipuhelu on ajanhukkaa. Pelkästään Molotov - Ribbentrop -sopimus riittäisi venäläisille itsekritiikin alkutahdeiksi. Jos Venäjän / N-liiton historiaa ryhdyttäisiin käsittelemään länsimaisella itseruoskinnalla, venäläiset saisivat märistä seuraavat 100 vuotta.

Sitten on tietysti vielä tämä aikatekijä, 60-luvun jankuttaminen alkaa haalistua ja taistolainen maailmanselitys tarvitsisi uutta sukupolvea.

[rapa-nuiv]

1) Mistä tämä loukkaantuminen?

  Ajoituksesta.
Tämä on nyt sitä mediakritiikkiä.

[siviilitarkkailija]

Junikselle ja muille on pakko täsmentää että sodan piru, josta tässä on kyse, on yksityiskohdissa. On hyvin oleellista ymmärtää että suurvaltojen armeijoissa on eri henkilöt sotimista ja siviilihenkilöiden rääkkäämistä varten. Tässä on kyse siitä mitä tapahtuu kun taistelu lakkaa.

Jos junis olisi tetsannut raskaan sodan ja menettänyt läheisiä, on mahdollista että hänestä olisi tullut väkivaltahullu "musta kostaja" joka surmaa pihassa ja puutarhassa. Mutta tämä on hyvin epätodennäköistä. Todennäköisempää on että hän olisi saturoitunut väkivaltaan. kyllästynyt ja totaalisen väsynyt. Ei haluaisi puhua kun ei ole mitään sanottavaa. Mitäpä sitä kuolemaa kummempaa.

Asia on aivan eri jos Junis kuuluisi NKVD-moderaattoreiden tai Einsatz Kommandoon Moderaator ss:ään. Näille poikkeaville ihmisille aseettoman ihmisen ampuminen ei tuota mitään moraalista ja sisäistä ongelmaa. Näitä ihmisiä ei kansallisvaltion armeija kykene sulattamaan koska sanalla sanoen, ovat vastenmielisiä tappajia sanan todellisessa merkityksessä. Liittovaltioiden tai sosialistiunionien armeijat, jotka ovat mittaluokaltaan aivan eri kategoriassa, alkavatkin sisältämään näitä sairaista tappajista koostuvia murhaajalaumoja jotka kykenevät murhatöihin ja kykenevät vielä yllyttämään ja varmistamaan että ympärillä olevat normaalit sotilaat vajoavat heidän tasolleen.

Erityisesti on huomattava Saksan armeijan pelätyimpien, himlerin henk. Koht. Komennossa. olleiden ss-murhaajajoukkojen taistelumenestys kun ne lopulta pantiin taistelemaan aseistettua vihollista vastaan. Siis joukkoja joilla oli aseita ja ammuksia puolustaa itseään toisin kuin aikaisemmilla ss-uhreilla. Lopputulos oli että aseettomien ampujat olivat sotilaina ihan yhtä paskoja kuin mitä olivat ihmisinä. Waffen ss on siis aivan eri asia kuin nämä ss-murhaajajoukot ja waffen ss saattoi olla helvetillinen sotilavoima mutta he eivät syyllistyneet jatkuviin aseettomien murhiin.   

voittaja saneli tässäkin historian ja NKVD joukkojen rikoksista ei koskaan tehty eikä tehdä tutkimusta vaikka aihe ja aika olisivat otollisia.

[Melbac]

Taidankin toistaa itseäni tuolta ylempää. Ihmettelen nyt kahta asiaa:

1) Mistä tämä loukkaantuminen? Sodassa tehdään sota-asioita ja aina jokin määrä jengistä riehaantuu kun kerrankin pääsee. Eivät suomalaiset ole tässä mikään poikkeus.
2) Miten niin ei muka ole tutkittu? Tasan on tutkittu ja tasan on olemassa tietoa.

Sä et tainnut olla suomalainen?.Meidän isoisät ja muut sukulaiset on olleet tuolla tappelemassa ryssää vastaa ja niiden takia tämä maa on nyt sellainen kuin se on eikä mikään entinen itä-blockin maa.Itseäni vähän huvittaa toi että joku armeijaa käymätön naistutkija nostaa tollaisen asian esille ja kauhistelee että suomalaiset sotilaat on sodan aikana antaneet katteettomia avioliittolupauksia ja niille on syntynyt jopa 500 aviottomia lapsia venäläisten siviilien kanssa... 

[junakohtaus]

Toki olen suomalainen ja sellaisenä äärettömän kyllästynyt koko ainaiseen jatkosotaan.

Sitä asiaa pitäisi tältä ajalliselta etäisyydeltä osata jo tarkastella hieman neutraalimmin. Silloin oli maailmansota ja se oli sitä aikaa se, ja tästä sitten seuraa kaikenlaista.

[Tabula Rasa]

Neutraalia tuo tutkimus ei ole nähnytkään ja siksi sitä kritisoidaan.

[Sputnik]

Saahan sitä historiaa tutkia (ja pitääkin) mistä vinkkelistä huvittaa kunhan muilla tutkijoilla on mahdollisuus tutustua lähteisiin ja varmistaa että ne pitävät paikkansa. Ei minun suomalaisuuten vaikuta tuon taivaallista se mitä tutkijat tuosta sodasta löytävät vaan suhtaudun kaikkeen, enemmän tai vähemmän sankarillisiin löytöihin suurella kiinnostuksella.

Suomalaisten sotilaiden tekemisiä tai tekemättä jättämisiä tutkittaessa ei ole tuon taivaallista merkitystä sillä mitä joku muu armeija teki Suomessa, saatika jossain Berliinissä.  Mikäli uusia faktoja nousee esiin niin minua ei tutkijan asenteellisuus kiinnosta vähän pätkää. Se asenteellisuus kun lähinnä näkyy johtopäätöksissä tai näiden uusien faktojen sommittelussa siihen ajankohtaan. Mutta ei se asenteellisuus niitä faktoja "pilaa" vaan antaa sitten muille vähemmän asenteellisille tutkojoille mahdollisuuden täydentää kokonaiskuvaa.

[siviilitarkkailija]

Sitä asiaa pitäisi tältä ajalliselta etäisyydeltä osata jo tarkastella hieman neutraalimmin. Silloin oli maailmansota ja se oli sitä aikaa se, ja tästä sitten seuraa kaikenlaista.

Esimerkiksi liittovaltiokehitystä ajavalle hallinnolle on epämiellyttävää tunnustaa että liittovaltion armeijassa oleva kyky surmata aseettomia kansalaisiaan ei ole vika eikä virhe vaan liittovaltion armeijaan kuuluva ominaisuus. Kansalaiset tai surmattavat luulevat usein että kyse on erehdyksestä tai väärinkäytöksestä mutta kyse on historiassa tavanomaisesta liittovaltiohallinnollisesta poliisitoimenpiteestä.

Poliittisia tutkimuksia tehdään kansallisvaltiokäsitettä vastaan nostamalla yksittäisten ihmisten tekoja esille samalla rakentaen kansallisvaltion armeijaa vastaan mielipiteitä perustuen aiheettomiin yleistyksiin ja väitteisiin esittäen pätemättömiä ja valheellisia väitteitä liittovaltion armeijan oikeellisuudesta tai paremmuudesta. Ainoa ero suomalaisen psykopaatti-sotarikollisen (ja varmasti meillä on jatkosodassa ollut kapasiteettiä moiseen) ja puna-armeijan välillä oli se että puna-armeijassa tai kgb:ssä psykopaatit muodostivat kokonaisia osastoja joiden tuhovaikutus yksittäisiin psykopaatteihin verrattuna on sata- tai tuhatkertainen.

Esim nykytutkijoiden kauhistelemat vainajien ruumiiden kekseliäät käyttötarkoitukset voivat nykyoloissa tuntua järkyttäviltä mutta aika harva pystyi viettämään päivän vieraalle hautaa kaivaen ja peläten tarkka-ampujan luotia tai tykistön tulenjohtajan huomiota. Rauhanoloissa itsestäänselvyys, vainajien siirto ja hautaus, onkin sotatilanteessa jotain ihan muuta.

[Kraken]

Sitä asiaa pitäisi tältä ajalliselta etäisyydeltä osata jo tarkastella hieman neutraalimmin. Silloin oli maailmansota ja se oli sitä aikaa se, ja tästä sitten seuraa kaikenlaista.

Kaiken näköistä tapahtuu ja sattuu sodassa. Olennaista on myös punnita se konteksti ja laajuus missä ylilyöntejä tapahtuu ja kuka ne tekee.
Professorin avauksessa on vahva vihajus siitä, että Suomen armeijalla olisi ollut joku systemaattinen ohjelma, raiskausten ja teloitusten suhteen ja tämä varmaan saa monet lukijat takajaloilleen.

Suomessa vasemmistotutkijoilla on tapana liioitella yksittäisiä tilanteita. Tarkoitushakuisesti leimataan joku taho/ryhmä mätämunaksi vedoten yksittäisiin tapahtumiin. Näin kävi Suomen juutalaisdeportaatioiden kanssa missä kourallsiesta jutalaisia tuli massadeportaatio kun oikeamieliset tutkijat laitettiin asialle. Mannerheimista tehtiin antisemiitti vain sen takia, että hän esiintyy Hitlerin kanssa samoissa valokuvissa jne.

Tällaisia esimerkkejä on lukuisia enkä epäile, etteikö tutkimus yksittäisten sotilaiden ylilyönneista saada yleistettyä koskemaan koko Suomen armeijaa. Eiköhän se olekin juuri naistutkijan motiivi tässä asiassa: osoittaa, mikä kurja eläin suomalainen mies on, myös maataan, vaimojaan ja tyttäriään puolustaessa.

[siviilitarkkailija]

En yhtään ihmettelisi jos ilmoille nousisi valitus tutkijan sähköpostiin kantautuneesta "vihakirjoittelusta" joka haittaa tutkijan mahdollisuuksia ilmaista itseään vapaasti ja vailla painostusta. Suomalaisessa poliittisessa tutkimuksessa kun on tapana ilmaista itseään ilman todellisuuden tai faktojen painolastia jos tutkijan oma vakaumus ja asia koetaan näitä haitallisia pikku yksityiskohtia tärkeämpänä.

[Takinravistaja]

1) Mistä tämä loukkaantuminen?

  Ajoituksesta.
Tämä on nyt sitä mediakritiikkiä.

Tuon asian tuonti esiin istui ajankohdaltaan hyvin juuri veteraanipäivään. Veteraanithan noita väkivallantekoja tekivät eikä siviilit. Eihän siinä kaikkia vetaraaneja syyllistetä, jos tutkitaan sodan vähemmän kunniakkaita puolia. Onhan saksalaisten ja venäläisten julmuuksia tuotu esiin jo vuosikymmenet.

Myös länsiliittoutuneiden terroripommitukset Saksan kaupunkeihin on syytä muistaa. Niissä tapettiin satojatuhansia siviilejä ja tuhottiin valtava määrä vanhaa kulttuuria.

[Kukko]

Suomalaisten tekemät vankien ampumiset, ruumiiden häpäisyt, raiskaukset, marginalisoidut miehet ja poliittisten vankien kohtalo rintamalla ovat asioita, joita ei ole vielä tutkittu toisin kuin esimerkiksi Saksassa.

Vastaavasti: "Hommanetsi Kukko:n veroparatiiseihin siiirretyt miljoonasijoitukset ovat asioita, joita ei ole vielä tutkittu."

Eli tällä saivartelullani ajan takaa sitä että käyttämällä tuollaista mielenkiintoista muotoilua voi väittää ja antaa ymmärtää oikeastaan mitä tahansa, ja samaan aikaan olla ottamatta kantaa asian todelliseen laitaan.

[nevahood]

Sotatutkija Markku Jokisipilän vastine:

Tutkija: Suomalaisten sotajulmuudet jäänevät salaisuuksiksi

Sotatutkija Markku Jokisipilän mielestä suomalaisten sodanaikaisten julmuuksien tutkiminen on lähes mahdotonta, koska luotettavat lähteet puuttuvat.

– Ymmärrettävästi ne, jotka ovat olleet mukana tai todistamassa tapahtumia, eivät ole halukkaita puhumaan tai ovat jo kuolleet, sanoo poliittisen historian tutkija Markku Jokisipilä.

– Lisäksi ruohonjuuritason ylilyöntien selvittämisestä on harvemmin jäänyt kirjoitettuja dokumentteja, joita voisi käydä esimerkiksi kansallisarkistosta poimimassa.

Naistutkimuksen emerita professorin Kaija Heikkisen mukaan tutkimatta ovat vielä suomalaisten tekemät vankien ampumiset, ruumiiden häpäisyt ja raiskaukset.

Tutkija Markku Jokisipilä sanoo tutkimuksen Suomessa keskittyneen sodankäynnin suuriin linjoihin, eli ulkopoliittisen toiminnan ja rintamatapahtumien selvittämiseen.

– Tuskin salailusta on ollut kyse vaan siitä, että on ollut tilausta isomman tarinan selvittämiseen, sanoo Jokisipilä.

– Sodankäynnin karun raadollisen arjen selvittäminen on ollut melko pieni osa tutkimusta verrattuna kahteen isompaan tutkimussuuntaukseen, hän sanoo.

Kaija Heikkisen mukaan esimerkiksi Saksassa sodan julmuuksia on selvitetty perusteellisemmin. Tutkija Markku Jokisipilä sanoo, ettei lähtisi vertaamaan Suomea ja Saksaa, tai olisi ainakin vertauksissa varovainen.

– Saksassa väkivalta ja rodullisesti epäsopiviksi katsottuihin väestöryhmiin kohdistuneet sortotoimenpiteet ja fyysinen tuhoaminen olivat keskeinen osa kansallissosialistista ideologiaa. Siihen verrattuna Suomen ja Neuvostoliiton välinen konflikti oli sotilaallinen, eli siinä ei käyty ideologista tuhoamissotaa. Eli en lähtisi vertaamaan Suomea ja Saksaa, tai ainakin olisin varovainen.

- http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2013/04/1746678/tutkija-suomalaisten-sotajulmuudet-jaanevat-salaisuuksiksi

[Nanfung]

Mtv3:n sivuilla naistutkimuksen emerita professori Kaija Heikkinen väittää seuraavaa:

Suomalaisten tekemät vankien ampumiset, ruumiiden häpäisyt, raiskaukset, marginalisoidut miehet ja poliittisten vankien kohtalo rintamalla ovat asioita, joita ei ole vielä tutkittu toisin kuin esimerkiksi Saksassa.

Eikö nyt jo olisi korkea aika tutkia sitä, kuinka suuren määrän suomalaiset olisivat ampuneet venäläisiä sotavankeja, häpäisseet ruumiita, raiskanneet ja kaltoin kohdelleet poliittisia vankeja, jos venäläiset eivät olisikaan hyökänneet Suomeen 1939?

[Kaptah]

Mtv3:n sivuilla naistutkimuksen emerita professori Kaija Heikkinen väittää seuraavaa:

Suomalaisten tekemät vankien ampumiset, ruumiiden häpäisyt, raiskaukset, marginalisoidut miehet ja poliittisten vankien kohtalo rintamalla ovat asioita, joita ei ole vielä tutkittu toisin kuin esimerkiksi Saksassa.

Eikö nyt jo olisi korkea aika tutkia sitä, kuinka suuren määrän suomalaiset olisivat ampuneet venäläisiä sotavankeja, häpäisseet ruumiita, raiskanneet ja kaltoin kohdelleet poliittisia vankeja, jos venäläiset eivät olisikaan hyökänneet Suomeen 1939?

Eipä se siellä poterossa pelännyt onneton puna-armeijan sotilaspoika ollut siellä yhtään sen enempää vapaasta tahdostaan kuin minun isoisänikään eikä näin ollen sen punasoltun tappaminen ole mikään kosto sille joka koko hommasta on vastuussa. Ymmärrän jollain tasolla sen että sodassa pää sekoaa tai asiat on pakko järjestellä sellaiseen malliin pysyäkseen jotenkin järjissään, että se vihollinen on paha ja likainen ja kurja ja ansaitsee pahinta mitä voi kuvitella, mutta eivät ne yksittäiset sotilaat siellä ole päättäneet lähteä Suomea vastaan sotimaan.

Jos Stalin tms hyökkäyssodan aloittaja saataisiin vangiksi, en juurikaan tuntisi myötätuntoa vaikka kyseinen hahmo joutuisi kokemaan minkälaisia kauheuksia, koska on kuitenkin itse ollut valmiit lähettämään massoittain muita kidutettavaksi, vammautumaan, kuolemaan, raiskattavaksi, silvottaviksi ja häpäistäviksi.

[Bwana]

Koko viesti

Amen. Tunnen henkilöitä, joiden opinahjon pääsisäänkäynnin yläpuolella on aikanaan roikkunut banderolli "Me rakennamme kapitalismin raunioille". Olen kuullut heidän kieltävän etulinjassa olleiden miesten silminnäkijähavainnot NKVD:n tulesta omien sotilaidensa selkään etenemisen pysähtyessä. Tämä siis pari vuotta sitten.

Jopa venäläisten oma historiankirjoitus taitaa nykyään myöntää em. asian. Se ei kuitenkaan käännä vanhan stalinistin päätä Suomessa.

En pysty käsittämään. En vaan pysty. Samoin tämä Afrikan kurjuus on vaan vuodesta toiseen valkoisen miehen ja orjakaupan aikaansaannosta...

[junakohtaus]

Mitä Jokisipilän lausuntoon tulee, kyllä mä olen tyttölyseolla lusinut kursseja, joilla noita on käsitelty. Oletan hänen ammattimiehenä tarkoittavan, että niitä ei ole mahdollista saada systemaattisesti dokumentoitua.

Kaiken käytettävissä olevan tiedon mukaan Suomen armeija soti sen sodan mittapuulla erittäin siististi, mutta näkemättä on vielä se sota ja se sotavoima, joka oikeasti noudattaisi kansainvälistä sotalakia johdonmukaisesti.

Itselläni on suuria vaikeuksia ymmärtää tämän asian kosmista merkittävyyttä suuntaan tai toiseen. Sota-aikana soditaan ja kun saadaan rauha maahan, yritetään rakentaa elämä uusiksi ja tässä jälkimmäisessä taskissa Suomi on lopulta kaiken jälkeen onnistunut aika kivasti. Tällä hetkellä Helsingissä on menossa aseveliakselin viimeinen rynnistys paikallispolitiikassa, mutta muuten se sota on suunnilleen saatu loppumaan jo.

[siviilitarkkailija]

Kolmas vastausyritys tuokoon tuloksen tai ikuisesti jääköön vastaamatta hyvään kysymykseen että mitä merkitystä on sotatutkimuksella tai ylipäänsä sodilla. Pääsääntöisesti sodilla on vähemmän merkitystä kuin mitä voimakkaan politisoitunut tai traumatisoitunut historiankirjoitus antaisi ymmärtää. Jotta ymmärtäisimme sotaa ilmiönä, meidän pitää muistaa että ihmisen luonteessa ja toiminnassa on samankaltaisuuksia. Näistä seuraa mahdollisuus oppia edellisten sukupolvien virheistä mutta kuten sotahistoriasta ja konflikteista voidaan päätellä, voidaan myös olla oppimatta.

Miksi Suomi taisteli kuten taisteli ja miksi Neuvostoliitto toimi kuten se toimi? Näihin kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Suuria yleistyksiä on kuitenkin olemassa. Suomi taisteli olemassaolonsa puolesta. Neuvostoliitto oli niin suuri että sen olemassaolo ei ollut taistelusta riippuvainen. Mutta toisin kuin Suomi, Neuvostoliitto taisteli totaalisessa sodassa jonka käsitteet ovat helposti häviäviä yleistykseen.

On pakko kysyä, mitä tarkoittaa totaalinen sota joka on itseasiassa yli 2000 v vanha ilmiö ja osa imperiumien sodankäyntitapaa? Totaalinen sota on kokonaisen yhteiskunnan kaikkien osa-alueiden, niin kaupan, diplomatian, tiedustelun ja tieteen sekä historiankirjoituksen alistamista sodankäynnin osaksi. Tämä ilmiö on toistuva aina kun rakennetaan massiivinen kansallisvaltiot ylittävä kokonaisuus jota voidaan kutsua liittovaltioksi, unioniksi tai imperiumiksi. Kansallisvaltioon luonnollisesti kuuluvat pidäkkeet ja rajoitukset poistuvat.

Nyt tulemme mielestäni olennaiseen osaan joka erottaa super- tai suurvaltojen sodankäynnin pienen kansallisvaltion sodankäynnistä. Kansallisvaltion sodankäynti on riippuvaista ihmisistä ja heidän mielipiteistään sekä hyväksynnästä. Supervallan sodankäynti ei ole poliittisesta vastuusta riippuvaista. Se voi olla yksinkertaistetusti tavanomaisen sodankäyntiä koskevan politiikan ulkopuolella pelkkä poliisi- tai virkatoimi, executive order. Vastaava ilmiö tapahtuu kun sodankäynnin väline, armeija, kasvaa riittävän suureksi. Siitä tulee sotaa ylläpitävä voima ja yksinkertaisesti taistelu muuttuu sille pelkäksi toimenpiteeksi toimenpiteiden sarjassa. Rauhantila on ilmiö johon supervallan sotakone ei voi olemassaolonsa johdosta uskoa eikä se myöskään lopeta sotaan valmistautumista ja sodan tematiikkaansa vaikka sen poliittinen johto ilmoittaisi minkälaista rauhantahtoa hyvänsä. Se on yksinkertaisesti liian suuri ja institutionaalinen talous- ja voimapotentiaali hyväksyäkseen pysyviä rauhanomaisia ratkaisuja ellei se itse sanele ehtoja miten ja mitä rauhantila edellyttää ja valvo näiden ehtojen toteutumista.

Aiheeseen palatakseni on havaittavissa että ns komm.yl.op.pol.pot. tutkijat eivät joko ymmärrä tai halua ymmärtää tutkimustensa poliittisista suuntauksista johtuen mittakaavojen eroja ja niiden vaikutuksia tutkittaviin ilmiöihin mistä seuraa mm se että sotaa ja taistelua ryhdytään arvioimaan yksinkertaisesti vain toista osapuolta tutkimalla kuvitellen että tämän perusteella voidaan sanoa tai väittää jotain jota ei edes kyetä osoittamaan suuntaan tai toiseen. Mutta tulipahan sanottua. Tämä sinsänsä jopa koominen asenne osoittaa sen kuinka vaikea ilmiö sota on käsitellä ja kuinka helposti totaalisen sodan käsitteistö ja teoreemat voidaan imea osaksi elämää vaikka asioista on puoli vuosisataa. Erityisesti kritiikittömän ja poliittisakateemisen sotatutkimuksen piirissä. Asian vakavampi puoli on ymmärtää tämän perusteella kuinka helppoa on usuttaa pitkällekoulutetut mutta sisältä tyhmät ihmiset propagandan avulla vaikka millaisiin väkivaltaratkaisuihin jotka usein ovat taitavien propagandistien tarkoituksena. Tämä kosminen totuus ei ole muuttuntu viimeisen parin vuosituhannen aikana. Eikä sekään että joskus ihmisten on vain taisteltava oikeudenmukaisuuden ja olemassaolonsa puolesta vääryyttä vastaan vaikka elämänsä menettäen koska poliittisen opportunistin elämä valheessa ja vääryydessä voi olla mukavaa mutta ei kuitenkaan mitään elämää.

[skrabb]

Karjalasta heilin minä löysin
Kolumni | Turun Sanomat 06:00

Toimittaja Pauliina Salminen kertoo tuoreessa kirjassaan Miehittäjän morsiamet suomalaisten sotilaiden siittäneen miehitetyssä Itä-Karjalassa yli 500 lasta. Suhteisiin pääsyä vauhdittivat avioliittolupauksilla monet sellaisetkin korpisoturit, joilla jo oli kotona siippa vartoomassa. Jos kansallisromanttinen polte ei muuten leimahtanut erotiikan liekiksi, löivät Suur-Suomen luojat pöytään markkoja ja vanikkaa. Jotkut käyttivät myös miehittäjien ikiaikaista luontaisetua ja ottivat haluamansa lupia kyselemättä.

Naistutkimusprofessori Kaija Heikkinen kommentoi asiaa toteamalla, ettei suomalaisten julmuuksia kuten vankien ampumisia, ruumiiden häpäisyä, raiskauksia ja poliittisten vankien kohtelua ylipäätään ole tutkittu. Malliksi hän tarjosi menneisyydenhallinnan herrakansaa saksalaisia, joiden natsiajan julmuuksista tekemillä tutkimuksilla täyttäisi muutamankin kunnankirjaston hyllyt.

HISTORIALLINEN ITSEKRITIIKKI ja kansallisen menneisyyden alhojen koluaminen on totta kai aina paikallaan. Laulumaiden mäntyjen katveessa ehti miehitysvuosina taatusti tapahtua paljon sellaistakin, jota ei tuolloin iljetty paperille pistää ja josta ei myöhemmin kylillä huudeltu. Silti on todettava, että professori Heikkinen on nyt väärässä.

Tutkimusta aiheesta on runsaasti. Jo 1980-luvulla Antti Laine ja Helge Seppälä kirjoittivat kaunistelematta Itä-Karjalan siviilien kohtaloista. Kansallisarkistolla on viime vuosina ollut aihepiiristä kaksi laajaa, tuhansia sivuja tuottanutta hanketta. Vuonna 2008 Sari Näre ja Jenni Kirves toimittivat teoksen Ruma sota, jossa kerrottiin mm. sotilaiden julmuudesta, seksuaalisesta väkivallasta ja poliittisten vankien rääkkäämisestä.

Tässä kohtaa on myös syytä olla varovainen puhuessaan Suomesta ja Saksasta samassa lauseessa. Saksalainen tutkimus on kyllä edistynyttä, mutta niin olivat teotkin omaa luokkaansa. Kun kansakunta on vastuussa yli 10 miljoonan siviilin tappamisesta, kriittinen itsetutkiskelu on moraalinen velvollisuus, varsinkin kun tekoihin kannustanut, "ei-arjalaisten" rodullista ala-arvoisuutta saarnannut aate nautti väestön laajaa kannatusta.

ITÄ-KARJALA OLI sotatoimialue, jotka harvoin ovat mitään ihmisoikeusparatiiseja. Sodassa tapetaan ihmisiä ja ns. oheisvahinkona kuolo korjaa univormupukuisten ohella myös siviilejä. Toisin kuin saksalaiset, suomalaiset eivät kuitenkaan pyrkineet siviilien systemaattiseen ja tarkoitukselliseen surmaamiseen. Ero on merkittävä, vaikkei se suomalaisilla keskitysleireillä nälkään, tauteihin ja uupumukseen kuolleiden tuhansien venäläisten omaisia lohdutakaan.

Välillä saksalainen historiajumppa tuottaa tekopyhää neuroottisuutta, suhteellisuudentajun pettämistä ja tahatonta komiikkaa. 2007 berliiniläinen oikeus tuomitsi natsisymbolien käytöstä viiden kuukauden vankeuteen miehen, joka oli opettanut Adolf-koiralleen Hitler-tervehdyksen. Hiljattain tv-kanava ZDF hyllytti suositun Derrick-dekkarin uusinnat, kun paljastui, että vuonna 2008 kuollut päätähti Horst Tappert oli sodan aikana palvellut Waffen-SS-joukoissa.

Waffen-SS:ssä palveli miljoona miestä, myös 1200 suomalaista. Pitäisikö koko porukan myöhempi elämä poliittisen korrektiuden nimissä kumittaa pois aikakirjoista? Ovatko Derrick-Tappertin paheksujat varmoja, että he itse kutsuntamääräyksen saatuaan olisivat ryhtyneet aseistakieltäytyjiksi? 70 vuotta myöhemmin on helppoa olla ylevä ja tehdä pelkkiä oikeita valintoja.

Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori ja poliittisen historian tutkija
Markku Jokisipilä

http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/482072/Karjalasta+heilin+mina+loysin

[Jaffasiini]

Karjalasta heilin minä löysin
Kolumni | Turun Sanomat 06:00

Toimittaja Pauliina Salminen kertoo tuoreessa kirjassaan Miehittäjän morsiamet suomalaisten sotilaiden siittäneen miehitetyssä Itä-Karjalassa yli 500 lasta. Suhteisiin pääsyä vauhdittivat avioliittolupauksilla monet sellaisetkin korpisoturit, joilla jo oli kotona siippa vartoomassa. Jos kansallisromanttinen polte ei muuten leimahtanut erotiikan liekiksi, löivät Suur-Suomen luojat pöytään markkoja ja vanikkaa. Jotkut käyttivät myös miehittäjien ikiaikaista luontaisetua ja ottivat haluamansa lupia kyselemättä.

Naistutkimusprofessori Kaija Heikkinen kommentoi asiaa toteamalla, ettei suomalaisten julmuuksia kuten vankien ampumisia, ruumiiden häpäisyä, raiskauksia ja poliittisten vankien kohtelua ylipäätään ole tutkittu. Malliksi hän tarjosi menneisyydenhallinnan herrakansaa saksalaisia, joiden natsiajan julmuuksista tekemillä tutkimuksilla täyttäisi muutamankin kunnankirjaston hyllyt.

Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori ja poliittisen historian tutkija
Markku Jokisipilä

http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/482072/Karjalasta+heilin+mina+loysin

Tässä taas kerran miehiä syyllistetään. Entäs sotavankien kanssa heilastelleet naiset? Jotka julmasti raiskasivat sotavankeja lapsia saadakseen?
Esim. sivu 105 alkaen
http://www.arkisto.fi/uploads/Palvelut/Julkaisut/Ulkomaalaisten_sotilaiden_lapset_nide2.pdf

[normi]

Sotatutkija Markku Jokisipilän vastine:

Tutkija: Suomalaisten sotajulmuudet jäänevät salaisuuksiksi

Sotatutkija Markku Jokisipilän mielestä suomalaisten sodanaikaisten julmuuksien tutkiminen on lähes mahdotonta, koska luotettavat lähteet puuttuvat.

Ehkäpä lähteiden puute johtuu siitä, että tapauksia ei oikeasti olekaan muuta kuin sen naistutkijan mielipidepäässä

[Jaffasiini]

Ehkäpä lähteiden puute johtuu siitä, että tapauksia ei oikeasti olekaan muuta kuin sen naistutkijan mielipidepäässä

Nykyisin olisi kyllä helppoa toi historian tutkimus. Jokin media-alan koulu kun ottaisi tehtäväkseen joko yksin tai jonkin historian laitoksen kanssa haastatella jokaista halukasta sotaa kokemaan joutunutta ja laittaisi leikkaamatta kaiken nettiin.
Siis ihan laajemmin mutta tulisihan tuokin asia siinä esille jos joku kertoisi.

Ei olisi vaikeaa eikä nykyisin edes kallista kun ei muuta tarvisi kuin kameran ja palvelimen sekä sen haastattelijajoukon, oppilaille siitä antaisivat jonkin määrän vielä opintopisteitä niin olisi heillekin ihan oikeaa työkokemusta ja mielekkäämpää kuin pohtia salattuja elämiä tms. Kovin välkylle väelle ei mediaväki vaikuta ainakaan mitä sanomalehtiä lukiessa huomaa, mutta luulisi heidänkin osaavan katsoa osoitteet netistä joihin haastatteluehdotusta lähettäisivät, ehkä kannattaisi kumminkin sen historian laitoksen väkeä käyttää apuna.

Niistä haastatteluista sitten voisivat opinnäytetöitä tehdä paljonkin.

[Maastamuuttaja]

Pelkään, että käsite "totaalinen sota" tulee saamaan ihan uuden merkityssisällön muutaman vuosikymmenen kuluttua. Tähän mennessä sodissa on pyritty jättämään siviiliväestö sodan ulkopuolelle. Hiroshima on tietysti poikkeus, enkä puutu sen syihin ja seurauksiin tässä.

Merkkejä määrätietoisesti ja nimenomaan siviiliväestöön kohdistetuista "iskuista" alkaa olla vähintäänkin riittävästi. Eräs tähän toimintaan mieltynyt ideologia on kuitenkin länsimaiden intellektuellien (papiston, porvariston ja aateliston) erityinen suojelukohde.

[Rändöm]

Pelkään, että käsite "totaalinen sota" tulee saamaan ihan uuden merkityssisällön muutaman vuosikymmenen kuluttua. Tähän mennessä sodissa on pyritty jättämään siviiliväestö sodan ulkopuolelle. Hiroshima on tietysti poikkeus, enkä puutu sen syihin ja seurauksiin tässä.

Merkkejä määrätietoisesti ja nimenomaan siviiliväestöön kohdistetuista "iskuista" alkaa olla vähintäänkin riittävästi. Eräs tähän toimintaan mieltynyt ideologia on kuitenkin länsimaiden intellektuellien (papiston, porvariston ja aateliston) erityinen suojelukohde.

Ns. totaalinen sota on kyllä laajalti ollut se normi läpi ihmiskunnan historian. Sodat, jossa siviiliväestö jätetään rauhaan ovat melko poikkeuksellisia. Hiroshima ei ole poikkeus vain yksi monista modernin totaalisen sodan esimerkeistä. Saksalaisia siviilejäkin kuoli huomattavasti enemmän tahallisissa siviilikohteiden pommituksissa kuin japanilaisia siviilejä kahden atomipommin jäljiltä, johon oli sitä paitsi paljon pätevämmät strategiset syyt. Tässä mielessä islamistiterroristit eivät todellakaan ole keksineet pyörää uudelleen, vaan kierättävät ikivanhaa sodankäynnin menetelmää. Kyllä, sota on perseestä.

[sr]

Esimerkiksi liittovaltiokehitystä ajavalle hallinnolle on epämiellyttävää tunnustaa että liittovaltion armeijassa oleva kyky surmata aseettomia kansalaisiaan ei ole vika eikä virhe vaan liittovaltion armeijaan kuuluva ominaisuus. Kansalaiset tai surmattavat luulevat usein että kyse on erehdyksestä tai väärinkäytöksestä mutta kyse on historiassa tavanomaisesta liittovaltiohallinnollisesta poliisitoimenpiteestä.

Mielenkiintoinen ajatus. Eli siis kun 1933-1945 aikana Saksa ei ollut liittovaltio, vaan hyvin vahvasti kansallisvaltio, jota vielä johti kansallissosialistinen puolue, niin sillä oli sinun mielestäsi jotenkin vähäisempi kyky surmata aseettomia kansalaisiaan kuin mitä Saksan liittotasavallan liittoarmeijalla (Bundeswehr) on?

[Lalli IsoTalo]

Jokisipilä kiinnitti huomioni loistavilla sananvapautta puolustavilla kommenteillaan reilu vuosi sitten. Jos hänenlaisiaan olisi enemmän, Suomella ei olisi mitään hätää.

[jopelius]

Monet muistavat tutkija Inari Sakin ja hänen pyrkimyksensä osoittaa, että näyttämällä oman maan historia häpeällisessä valossa ihmiset saadaan myötämielisemmiksi maahanmuutolle.

Mtv3:n sivuilla naistutkimuksen emerita professori Kaija Heikkinen väittää seuraavaa:

Suomalaisten tekemät vankien ampumiset, ruumiiden häpäisyt, raiskaukset, marginalisoidut miehet ja poliittisten vankien kohtalo rintamalla ovat asioita, joita ei ole vielä tutkittu toisin kuin esimerkiksi Saksassa.

Sattumalta lauantaina 27.4. vietettiin kansallista veteraanipäivää.

Tässä kuva emerita professorista.

Sodan aikana kaikki syyllistyvät rikoksiin. Enemmän ja vähemmän. Yleensä  voittajat  tekevät suurimmat rikokset. Mutta, hävinneet laitetaan tilille teoistaan. Suomalaiset osasivat aika hyvin ennustaa sotien lopputulokset ja välttelevät kaikkein pahimpia tekoja. Se oli ns. kaukaa viisasta.

Sodan aikana oli puutetta kaikesta, ruuastakin. Se ei voinut olla näkymättä vankileirillä tai miehitetyillä alueilla. Tämä johti aliravitsemukseen, sairastumisiin ja jopa huomattavan suureen kuolleisuuteenkin. Varmasti myös muita väärinkäytöksiä tapahtui, jopa kuolemaan johtaneita. Sota on julmaa vaikka kuinka koetettaisiin toimia inhimillisesti. Silläkään ei voida puolustella että naapuri syyllistyi monta kertaa enemmän ja parempiin rikoksiin.

Nyt on kulunut jo niin kauan että kaikki  tapahtumiin suoranaisesti osallistuneet ovat jo poistuneet keskuudestamme. Enää ei ole tarvetta syyllisten etsimiseen. Mutta sillehän ei mitään voi jos jotkut haluavat poliittisista syistä etsiä kollektiivista syyllisyyttä.  Mitään hyötyä tai järkeä siitä tuskin löytyy.