Kansalaisaloite: Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla

[Lasse]

Täydellisyysperiaatteen vuoksi laitan tänne, vaikka hieman puristaa:

[tweet]1134903687518806016[/tweet]

https://web.archive.org/web/20150610092421/https://riikkapurra.net/

Oi, lennä riennä ruotsin kieli

1.6.2015   / 97 KOMMENTTIA
Kielipoliittiset jakolinjat ovat tulleet viime vuosina ryminällä esiin. Perussuomalaisten vahvistuminen on osaltaan lisännyt aiheen esillä oloa. Ruotsin kielen aktiiviset puolustajat ovat harvassa RKP:n ulkopuolella. Kiistellyt aiheet jakautuvat useaan eri osa-alueeseen, kuten koulun pakollinen toisen kotimaisen kielen opiskelu ("pakkoruotsi"), ruotsinkielisten erivapaudet ja valtiomme yleinen kieli- ja vähemmistöpolitiikka. Usein yleisessä keskustelussa nämä laitetaan sekaisin: akateemiset ja yhteiskunnalliset merkitykset (tai merkityksettömyydet) sekoitetaan muun muassa valinnanvapautta ja yksilön oikeuksia korostaviin näkökulmiin.

Minä vastustan "pakkoruotsin" poistoa. Olen ollut samaa mieltä aina. Perusteeni ovat moninaiset.

[newspeak]

Täydellisyysperiaatteen vuoksi laitan tänne, vaikka hieman puristaa:

[tweet]1134903687518806016[/tweet]

https://web.archive.org/web/20150610092421/https://riikkapurra.net/

Oi, lennä riennä ruotsin kieli

1.6.2015   / 97 KOMMENTTIA
Kielipoliittiset jakolinjat ovat tulleet viime vuosina ryminällä esiin. Perussuomalaisten vahvistuminen on osaltaan lisännyt aiheen esillä oloa. Ruotsin kielen aktiiviset puolustajat ovat harvassa RKP:n ulkopuolella. Kiistellyt aiheet jakautuvat useaan eri osa-alueeseen, kuten koulun pakollinen toisen kotimaisen kielen opiskelu ("pakkoruotsi"), ruotsinkielisten erivapaudet ja valtiomme yleinen kieli- ja vähemmistöpolitiikka. Usein yleisessä keskustelussa nämä laitetaan sekaisin: akateemiset ja yhteiskunnalliset merkitykset (tai merkityksettömyydet) sekoitetaan muun muassa valinnanvapautta ja yksilön oikeuksia korostaviin näkökulmiin.

Minä vastustan "pakkoruotsin" poistoa. Olen ollut samaa mieltä aina. Perusteeni ovat moninaiset.

Melkoisen pakkoruotsioksennuksen oli Riikka "en tee identiteettipolitiikkaa, vaikka teenkin sitä koko ajan" Purra saanut aikaiseksi. Ei tuota lukiessa voi olla laskematta kaikista kuluneimpien kliseiden toistelua.

[Jorma M.]

Jos Riikka Purra kannattaa pakkoruotsia niin minä en kannata Riikka Purraa. Eli on hänessä ainakin yksi vika verrattuna Laura Huhtasaareen.

[Oromo]

Nyt uhrattiin Itä-Suomen pojat, jotka reputtavat muiden puolesta.

Vaikka Soininvaaran kanssa samaa mieltä olenkin, minua vaivaa tämä Itä-Suomen korostaminen pakkoruotsikeskustelussa. Onko joku oikeasti sitä mieltä, että Tampereen, Porin, Rauman, Uudenkaupungin, Seinäjoen ja Oulun pojilla on jotenkin läheisempi suhde ruotsin kieleen?

Ja käsi sydämelle helsinkiläiset ja turkulaiset, onko ruotsin kielellä merkittävä vaikutus jokapäiväiseen elämäänne? Pruukaatteko praatata svenskaa paljonkin muutaman prosentin (jotka kaikki osavat suomea) "suomenruotsalais"vähemmistönne kanssa?

[Roope]

Melkoisen pakkoruotsioksennuksen oli Riikka "en tee identiteettipolitiikkaa, vaikka teenkin sitä koko ajan" Purra saanut aikaiseksi. Ei tuota lukiessa voi olla laskematta kaikista kuluneimpien kliseiden toistelua.

Lähti soitellen sotaan ("Perusteeni ovat moninaiset."), mutta kirjoituksen lopussa myöntää itsekin, että ei tällaisilla perusteluilla pitkälle pötkitä ("Ymmärrän toki, että yksikään edellä tarjoamani argumentti ruotsin kielen aseman säilyttämisen puolesta ei nykyaikaisen eetoksen mukaan ole validi – jokainen voidaan kumota erinäisillä rationaalisuutta edustavilla argumenteilla").

Heitot "nykyaikaisen eetoksen mukaisuudesta" ja "rationaalisuutta edustavista argumenteista" ovat turhaa pyristelyä, joka ei muuta mitään. Pakkoruotsia ei oikein voi kannattaa kuin joko fiilispohjalta tai oma etu mielessä, sillä kuten maahanmuuttokeskustelussakin, rationaalisia vaakakupin kallistavia argumentteja sen puolesta ei vain ole.

Kymmenestäkään kaltevan pinnan argumentista ei saa kasattua yhtä validia. Pakkoruotsia ei voi puolustaa esimerkiksi nykyisillä vanhentuneilla virkakelpoisuusvaatimuksilla tai sitten pelolla virkakelpoisuusvaatimusten täydellisestä murentumisesta, mikäli niistä poistetaan useimmissa viroissa täysin tarpeeton virkamiesruotsi.

Seuraava teksti on WordDive-kielenopetusohjelman mainoksesta, mutta itse asia ei siitä muuksi muutu:

Tuleva insinööri selvisi virkamiesruotsista erinomaisesti WordDiven avulla

Kun 25-vuotias ilmastointiasentaja Mika Lamminen aloitti TAMKissa talotekniikan opinnot, edessä oli heti ensimmäisenä vuonna pelätty "virkamiesruotsi" eli ammattikorkeakoulututkintoon kuuluva pakollinen ruotsin kurssi. Pakollisiin ruotsin opintoihin kuuluu AMK:ssa sekä suullinen että kirjallinen osuus, joista saa yhteensä 4 opintopistettä.

Pakollinen ruotsin kurssi on yleinen ongelma AMK-opiskelijoiden keskuudessa: vain murto-osa selviytyy tutkintoon kuuluvista kieliopinnoista ilman tukiopetusta, ja pahimmillaan virkamiesruotsin hyväksytty suorittaminen viivästyy niin, että se hidastaa opiskelijan valmistumista. Tilanne on erityisen hankala tekniikan alalla.

Myös tulevalla insinööri Lammisella oli ruotsin kanssa vaikeuksia. Edellisestä ruotsin kurssista ammattiopistossa oli kulunut vuosia. Kertauskurssista ennen varsinaista virkamiesruotsia tuli ykkönen (asteikolla, jossa nolla on hylätty ja viitonen kiitettävä).

[...]

"Ruotsissa on se hankala puoli, että sitä ei oikeastaan kuule, näe eikä tarvitse käyttää missään", Lamminen toteaa. Tuleva insinööri ei myöskään usko tarvitsevansa ruotsia tulevaisuudessa. Kiinnostus opiskeluun ei siis ymmärrettävästi ollut kovin korkealla. "Löysin motivaatiota seuraamalla WordDivessä pysyvästi opittujen sanojen määrää – olen vähän sellainen suorittajatyyppi", Lamminen nauraa ja jatkaa: "Myös sanojen kuuleminen helpottaa niiden muistamista, ja ainakin tiedän sitten, miten sanat pitäisi ääntää, vaikka en niitä osaisikaan aina oikein sanoa."

[newspeak]

Melkoisen pakkoruotsioksennuksen oli Riikka "en tee identiteettipolitiikkaa, vaikka teenkin sitä koko ajan" Purra saanut aikaiseksi. Ei tuota lukiessa voi olla laskematta kaikista kuluneimpien kliseiden toistelua.

Lähti soitellen sotaan ("Perusteeni ovat moninaiset."), mutta kirjoituksen lopussa myöntää itsekin, että ei tällaisilla perusteluilla pitkälle pötkitä ("Ymmärrän toki, että yksikään edellä tarjoamani argumentti ruotsin kielen aseman säilyttämisen puolesta ei nykyaikaisen eetoksen mukaan ole validi – jokainen voidaan kumota erinäisillä rationaalisuutta edustavilla argumenteilla").

Heitot "nykyaikaisen eetoksen mukaisuudesta" ja "rationaalisuutta edustavista argumenteista" ovat turhaa pyristelyä, joka ei muuta mitään. Pakkoruotsia ei oikein voi kannattaa kuin joko fiilispohjalta tai oma etu mielessä, sillä kuten maahanmuuttokeskustelussakin, rationaalisia vaakakupin kallistavia argumentteja sen puolesta ei vain ole.

Kymmenestäkään kaltevan pinnan argumentista ei saa kasattua yhtä validia. Pakkoruotsia ei voi puolustaa esimerkiksi nykyisillä vanhentuneilla virkakelpoisuusvaatimuksilla tai sitten pelolla virkakelpoisuusvaatimusten täydellisestä murentumisesta, mikäli niistä poistetaan useimmissa viroissa täysin tarpeeton virkamiesruotsi.

Seuraava teksti on WordDive-kielenopetusohjelman mainoksesta, mutta itse asia ei siitä muuksi muutu:

Tuleva insinööri selvisi virkamiesruotsista erinomaisesti WordDiven avulla

Kun 25-vuotias ilmastointiasentaja Mika Lamminen aloitti TAMKissa talotekniikan opinnot, edessä oli heti ensimmäisenä vuonna pelätty "virkamiesruotsi" eli ammattikorkeakoulututkintoon kuuluva pakollinen ruotsin kurssi. Pakollisiin ruotsin opintoihin kuuluu AMK:ssa sekä suullinen että kirjallinen osuus, joista saa yhteensä 4 opintopistettä.

Pakollinen ruotsin kurssi on yleinen ongelma AMK-opiskelijoiden keskuudessa: vain murto-osa selviytyy tutkintoon kuuluvista kieliopinnoista ilman tukiopetusta, ja pahimmillaan virkamiesruotsin hyväksytty suorittaminen viivästyy niin, että se hidastaa opiskelijan valmistumista. Tilanne on erityisen hankala tekniikan alalla.

Myös tulevalla insinööri Lammisella oli ruotsin kanssa vaikeuksia. Edellisestä ruotsin kurssista ammattiopistossa oli kulunut vuosia. Kertauskurssista ennen varsinaista virkamiesruotsia tuli ykkönen (asteikolla, jossa nolla on hylätty ja viitonen kiitettävä).

[...]

"Ruotsissa on se hankala puoli, että sitä ei oikeastaan kuule, näe eikä tarvitse käyttää missään", Lamminen toteaa. Tuleva insinööri ei myöskään usko tarvitsevansa ruotsia tulevaisuudessa. Kiinnostus opiskeluun ei siis ymmärrettävästi ollut kovin korkealla. "Löysin motivaatiota seuraamalla WordDivessä pysyvästi opittujen sanojen määrää – olen vähän sellainen suorittajatyyppi", Lamminen nauraa ja jatkaa: "Myös sanojen kuuleminen helpottaa niiden muistamista, ja ainakin tiedän sitten, miten sanat pitäisi ääntää, vaikka en niitä osaisikaan aina oikein sanoa."

Purrahan siis tuossa 2015 ilmestyneessä kirjoituksessaan sivuuttaa ongelmakohdat kokien edustavansa konservatiivista, suomalaisuutta säilyttävää näkökulmaa, johon tietenkin myös lukuisat viittaukset "toiseen kotimaiseen" liittyvät. 2018 ääni muuttuikin sitten kellossa johtaen lopulta kaikkien pakkoruotsia koskevien kirjoitusten poistoon. Kun puhutaan rationaalisuudesta, fiilispohja tai oma lehmä ojassa edustavat juuri sitä rationaalisuutta, vaikka rationaalisesti voidaan myös perustella tosia asioita.

Mielestäni Purra 2015 perusti ajattelunsa aikaisemmin oppimaansa eli niihin pakkoruotsia tukeviin argumentteihin ja koki niiden olevan luonteeltaan konservatiivisia. Suomalaista identiteettiä hän ei tietenkään jo tuolloinkaan ymmärtänyt. Pakkoruotsi nyt vain ei kuulu yhtään kenenkään identiteettiin kuin korkeintaan jaettuna kokemuksena. "Kun minunkin piti, sinunkin pitää." Pitäisikö kaikki suomalaisten sukupolvet altistaa myös toisen maailmansodan kaltaisille kärsimyksille? Kieli on varmasti osa jokaisen identiteettiä, mutta vieraat kielet ovat sitä äidinkieltä vähemmän. "Toinen kotimainen" on pelkkää fasismia.

Olisiko jo aika poistaa ruotsi perustuslaista? Itsenäisyys sieltä jo poistettiinkin.

[FadeAway]

Nykyään kulttuurisesti rikkailla asuinalueilla pk-seudulla ruotsinkieli ei ole top5 kieli, ehkä top10ssä. On turhaa hukata poikia, joilla jo muutenkin haasteita fem. koulujärjestelmässä.
Rkp sai jättipotin hallitusneuvotteluissa. Enemmän kuin kehtasivat unelmoida.

[Swen OF Sweden]

Huvittavaa minusta on myös kun nämä pakkoruotsia kannattavat politiikomme, eivät edes itse osaa ruotsia juuri lainkaan ja varmuudella nämä vanhemmat politiikot eivät läpäisisi sen paremmin virkamiesruotsia kuin muitakaan ruotsin kielen kokeita tänä päivänä.

Itse olen tämän testannut useiden tapaamieni politiikkojen kohdalla vuosien aikana.
Ilkeänä ihmisenä olen vaalien alla usein käynyt kiusaamassa juuri demariehdokkaita ja antanut heidän puolustaa pakkoruotsia ja sitten lopuksi alkanut puhumaan ruotsia, hyvin harva ehdokas on osannut edes auttavasti ruotsia näissä kohtaamisissa.

Suomen kutsuminen kaksikieliseksi maaksi on valhetta ja on itsestään selvää, että myös perustuslakia pitää tässä kohtaa muuttaa.

Pakkoruotsi johtuu pitkälti suomalaisten huonosta itsetunnosta ja oman kielen kunnioituksen puutteesta.Suomalaiset suorastaan opetetaan väheksymään omaa kieltänsä ja kiitos tästä kuuluu lähes kaikille perinteisille puolueille, jotka ovat vuosikymmeniä toimineet RKP:n apupuolueina.
Pakkoruotsin poisto tekisi todella hyvää suomalaisten henkiselle hyvinvoinnille.
Kuulostaa ehkä naivilta, mutta näin se vaan on!!

[Archaeopteryx]

Uuteen hallitusohjelmaan saadaan tietysti ruotsin kieleen liittyen kaksi ristiriitaista ja toisensa kumoavaa hanketta: Vaasan laaja päivystys ja pakollinen yo-koe. Vaasan laajaa sote-päivystystä perustellaan sillä, että Seinäjoki ei pysty tarjoamaan ruotsinkieliselle väestölle tarvittavaa kielitaitoa. Ei, vaikka Seinäjoella oltaisiin oltu valmiita kouluttamaan väkeä lisää ruotsia varten. Sama ongelma oli muutama vuosi sitten poliisihallinnon kautta, kun ruotsinkielisille ei kelvannut Oulun alueen kielitaito, joten aluehallinto piti saada Kokkolaan kustannuksiin katselematta.

Tämä tietysti kumoaa kaikki perustelut pakkoruotsin opetukselle ja pakolliselle yo-kokeelle, koska mikään suomenkielisten taso ei tule riittämään natiiviruotsia puhuville. Ruotsin opetusta ei voi (ei ole koskaan voinut) perustella julkisilla palveluilla, koska virkamiesruotsin taso ei riitä, eikä tule millään tavalla paranemaan yo-kokeen uudistuksella. Muualla taas opetetulla ruotsin kielellä ei ole mitään väliä, koska yksityisillä palveluntarjoajilla ei ole velvollisuutta palvella millään määrätyllä kielellä.

Alakoulun puolelle siirretty ruotsin opetustunti otettiin pois yläkoulusta. Miten kauan luulette, että yläkoulun puolelle aletaan puuhata lisää ruotsin opetusta ilman, että alakoulun tuntimäärään puututaan? Itse veikkaan muutamaa päivää uuden opetusministerin aloittamisesta. Kyse on ihan puhtaasti kivirekikielestä: ruotsinkieliset hyötyvät pääkielen osaamisesta, muunäidinkielisille kumpaakaan kieltä ei pakoteta, joten ainoastaan suomenkielisille lyödään ylimääräinen painolasti pääsääntöisesti hyödyttömän kielen opettelusta. Kiitos demarit ja erityisesti Keskusta, te mahdollistatte tämän. Hyvää alamäkeä, ei tule ikävä.

Pienen ihmisen pieni protesti. Koska työ ei velvoita, en käytä ruotsia enää missään yhteydessä Suomen alueella. Ahvenanmaa ja ruotsinkielinen manner-Suomi saa vastedes olla ihan rauhassa minun puoleltani.

[Roope]

LUKIOLAISET: HALLITUSOHJELMAN KOULUTUSPÄÄTÖKSET LISÄÄVÄT LUKIOLAISTEN PAINEITA

Suomen Lukiolaisten Liitto (SLL) on pöyristynyt hallitusohjelman kirjauksesta, jonka mukaan hallitus tavoittelee toisen kotimaisen kielen ylioppilaskokeesta pakollista. SLL katsoo, että pakollisen kokeen lisääminen on ristiriidassa aiemman ylioppilastutkinnon sekä korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistamisen kanssa. Erityisen huolissaan SLL on kuitenkin uuden pakollisen kokeen vaikutuksista lukiolaisten jo valmiiksi valtaviin jaksamisongelmiin. 

"Me toivottiin, että tämä hallitus olisi laittanut nuorten hyvinvoinnin etusijalle päätöksenteossa. On hienoa, että opiskeluhuollon resursseja aiotaan vahvistaa sitovilla mitoituksilla, mutta tämä on jälleen malliesimerkki siitä, miten koulutuspoliittisilla päätöksillä pahennetaan kuormitusta. Pahoinvoinnin juurisyihin pitää myös puuttua", SLL:n puheenjohtaja Roosa Pajunen muistuttaa.

SLL muistuttaa, että vuoden 2017 Kouluterveyskyselyn mukaan lukiolaisista jopa puolet kokee väsymystä tai heikotusta ja 30 % uupumusasteista väsymystä koulutyössä vähintään kerran viikossa.

Ohjelmassa on ennakoidusti mukana myös oppivelvollisuuden pidentäminen 18 vuoteen ja laajentaminen toiselle asteelle. SLL on suhtautunut skeptisesti laajentamisen vaikutuksiin erityisesti oppimistulosten kannalta. SLL katsoo, että oppivelvollisuuden laajentaminen toiselle asteelle vaatii oman mallinsa. Perusasteelta tutut säännöt eivät voi siirtyä sellaisenaan toiselle asteelle, kun kyseessä ovat jo aikuistumisen kynnyksellä olevat nuoret. Nykyään oppivelvollisuuden laiminlyönnistä voidaan määrätä uhkasakko.

"Sakon uhalla ei edistetä oppimista. Pikemminkin velvollisuuden voisi kohdentaa koulutuksen järjestäjille niin, että opintojen takutessa tukitoimet saadaan nopeasti käyntiin. Pitää myöskin olla erittäin tarkka siitä, että oppivelvollisuuden laajentaminen ei rajoita nuorten koulutuksellisia valintoja: nuoren täytyy saada jatkossakin hakeutua valitsemaansa oppilaitokseen eikä kurssimäärälle saa asettaa rajoituksia", Pajunen linjaa.

[...]

Puheenjohtaja Roosa Pajunen

Lukiolaisten liitto 3.6.2019

Helsingin Sanomat: Ruotsi on tulossa pakolliseksi aineeksi ylioppilas­kirjoituksissa, ja rehtorit ovat ymmällään – Näin asiaa perustelee Rkp:n Anna-Maja Henriksson 3.6.2019

SUOMEN lukiolaisten liitto (SLL) kertoo olevansa pöyristynyt hallituksen pyrkimyksestä muuttaa toinen kotimainen kieli pakolliseksi ylioppilaskirjoituksissa.

Erityisen huolissaan SLL on uuden pakollisen kokeen vaikutuksista lukiolaisten jo valmiiksi valtaviin jaksamisongelmiin.

"Kyse on siitä, että ylipäätänsä tulee yksi pakollinen aine lisää, oli se sitten ruotsi tai ei", kertoo SLL:n puheenjohtaja Roosa Pajunen.

"Lukiolaisten jaksaminen on tällä hetkellä kortilla ja pakollisen aineen lisääminen lisää paineita entisestään."

Pajusen mukaan hallituksen aikomus on malliesimerkki siitä, miten koulutuspoliittisilla päätöksillä pahennetaan kuormitusta.

"Toivotaan, että muutos ei toteudu ja pidetään yhdessä lukiolaisten jaksamisesta huolta", Pajunen sanoo.

HELSINGIN yhteislyseon ruotsin kielen opettaja Jaana Suominen sen sijaan kertoo iloinneensa asiasta jo kollegoidensa kanssa.

Voisiko kommenteja kysellä jo muiltakin kuin ruotsin kielen opettajilta?

"Kuullessani asiasta tulin todella iloiseksi pitkästä aikaa. Olen huomannut, että oppilaiden kiinnostus ja taso ruotsinkielessä on laskenut todella paljon", Suominen sanoo.
...
Toisen kotimaisen kielen opiskelu on ollut pakollista, vaikka sitä ei ole tarvinnut kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa.

"Ihminen on laiska ja jos jotain annetaan valinnaiseksi, sitä ei jakseta hoitaa kunnolla. Pakollisuus tuo oppilaisiin määrätietoisuutta. Nuoret eivät ymmärrä välttämättä lukiossa, kuinka paljon siitä on vielä heille hyötyä."

Vain äidinkieli on ollut pakollinen ylioppilaskirjoituksissa, eli tämä pakollisuuden siunauksellisuus ei kai sitten päde muihin aineisiin.

Nuoret ymmärtävät aivan hyvin pakkoruotsin läpikäyneiden aikuisten (vanhimmat jo eläkkeellä) kokemuksista, miten vähän siitä on heille hyötyä. Ylivoimainen enemmistö suomenkielisistä ei tule sitä koskaan työssään tarvitsemaan.

RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson ei osannut kertoa maanantaina hallituksen tiedotustilaisuuden jälkeen milloin muutos tulee voimaan.

"Tässä tarvitaan nyt työryhmätyöskentelyä. Tulevan opetusministerin tehtävänä on viedä asiaa eteenpäin, mutta hallituksen tahtotila on linjattu ja tavoitteena on, että toisesta kotimaisesta kielestä tulee pakollinen", Henriksson sanoi.

Henrikssonin mukaan toisesta kotimaisesta kielestä täytyy tehdä oppilaille mielekäs oppiaine.

Ja pakkohan tunnetusti lisää parhaiten mielekkyyttä.

Minusta nuo Henrikssonin muotoilut ja ylenmääräiset vakuuttelut vain vahvistavat käsitystä, että hallituksen tahtotila on tässä asiassa sittenkin varsin heikolla pohjalla.

Edit:
Niin, ja vastoin Hesarin otsikkoa Rkp:n Anna-Maja Henriksson ei perustellut asiaa millään tavalla.

[Tomatoface]

Suomen valemedian mukaan siis 1600 henkilön (ruotsin opettajat - jäsenet) painoarvo on vähintään yhtä merkittävä kuin esim. peruskoululaisten määrä eli 560 500 (vuosi 2018)? Tähän vielä lukiolaiset päälle..

Hyvin kyllä parin prosentin vähemmistö kyykyttää suomen kansaa.

[Siili]

Tässä toiden kotimaisen pakollistamisessa yo-kokeeseen on vielä monta kantoa kaskessa. 

On aika selvää, että jos pakollisuus koskee kaikkia, mamutaustaiset tulevat yo:t ja heidän taustajoukkonsa nostavat metakan.  Jos pakollisuus rajoitetaan äidinkieleltään suomalaisiin ja ruotsalaisiin, voivat taktiset äidinkielen vaihdot yleistyä merkittävästi, ja äidinkieleltään englanninkielisiä suomalaisia voi olla yht´äkkiä melkoisesti enemmän:

https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/88600/idinkielen+vaihtaminen+++onnistuu+ilman+perusteluja

Mikään ei tietenkään estä äidinkielen vaihtoa jatkossa uudestaan, jos katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi. Pakkoruotsitalibaanit saattavat tietenkin pohtia äidinkielen vaihdon hankaloittamista, mutta sillä taas on omia ikäviä heijastusvaikutuksia kielipoliittiseen todellisuuteen.

On varmaa, että muiden hallituspuolueiden kuin RKP:n edustajat saavat nyt palautteena helvetinmoisen määrän digitaalista paskaa niskaansa.  En oikein usko, että nämä puolueet haluavat antaa persuille turhaa etulyöntiasemaa vuoden 2023 vaaleissa.  Lisäksi puolueet tietävät, että pakollisuus on jälleen poistettavissa jatkossa uuden hallituksen päätöksillä.  On hyvin mahdollista, että hiukan pitemmälle ajatteleva porukka miettii, onko tällaisessa jojoilussa mitään mieltä.

Eiköhän tässä käy niin, että nyt selvitellään ja analysoidaan vähän aikaa jonka jälkeen toimikunnat tuovat esiin käytännön ongelmia, jonka jälkeen hallitus päättää, ettei toinen kotimainen ole edelleenkään pakollinen ylioppilaskirjoituksissa.  On hyvä muistaa, että toinen kotimainen on pakollinen yo-kirjoituksissa nykyäänkin, jos esimerkiksi matikka ei maistu.

Toki RKPtä hyvitetään ehkä ruhtinaallisellakin ekstralla siitä hyvästä, ettei heidän tätä tavoitetta ei toteuteta.  Mutta toisen kotimaisen pakollisuus ylioppilaskokeissa on historiaa, johon ei palata.

[Kauko-Aatos]

Onko nyt niin, että pakollisen äidinkielen Närpiön ruotsina kirjoittavan EI tarvitse kirjoittaa pakolla suomenkieltä?
Vaan valittavissa on kolme seuraavista vaihtoehdoista:
- toisen kotimaisen kielen koe (suomi tai ruotsi)
- vieraan kielen koe
- matematiikan koe
- reaalikoe

[acc]

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006129459.html?utm_campaign=tf-HS&utm_term=1&utm_source=tf-other&share=f303affb2b510b296f5b52bdb0b976aa
HS 3.6.2019
Ruotsi on tulossa pakolliseksi aineeksi ylioppilas­kirjoituksissa, ja rehtorit ovat ymmällään – Näin asiaa perustelee Rkp:n Anna-Maja Henriksson

Entä onko myös suomi pakollinen aine ylioppilaskirjoituksissa ruotsinkielisille? Mutta mikä tärkeämpää, onko suomen ja ruotsin yo-kokeen kirjoittaminen pakollista muunkielisten jälkeläisille.

Kun nyt Suomea on väestönvaihdon myötä rikastettu ÄO85 moniosaajilla ja määrä kasvannee, niin kahden heille vieraan kielen eli suomen ja ruotsin kirjoittaminen voi olla este ylioppilastodistuksen saamiselle, jos suomen ja ruotsin kokeen hyväksyttävä  kirjoittaminen on edellytys koko tutkinnon läpäisemiselle. Pitäisikö avaruusaivokirurgikielten puhujat vapauttaa suomen ja ruotsin kielten yo-kokeista.


Tulevaisuuden skenaario:

Ottaen huomioon suomalaisten päättäjien ryhdikkyyden, tehdään yo-kokeissa poikkeussääntö, jonka mukaan yo-todistuksen esteenä ei ole kansalliskielten kokeiden läpäiseminen, jos on erityisiä syitä todistuksen myöntämiselle. Ja kun ollaan kaltevalla pinnalla, vesitetään muitakin vaatimuksia. Kompromissina tuodaan kirjoituksiin aluksi vapaaehtoinen ja myöhemmin pakollinen uusi aine "koraanin tuntemus". Tämän kokeen läpäiseminen riittää yo-todistuksen saamiseen.

[Random Walker]

"Eiköhän tässä käy niin, että nyt selvitellään ja analysoidaan vähän aikaa jonka jälkeen toimikunnat tuovat esiin käytännön ongelmia, jonka jälkeen hallitus päättää, ettei toinen kotimainen ole edelleenkään pakollinen ylioppilaskirjoituksissa.  On hyvä muistaa, että toinen kotimainen on pakollinen yo-kirjoituksissa nykyäänkin, jos esimerkiksi matikka ei maistu."

Oikeusministeri (RKP) ja opetusministeri Vas. Li) pitävät yhdessä huolen, että asia etenee.

[Luotsi]

No seuraava hallitushan tulee taas perumaan tuon pakkoruotsin kirjoittamisen, eli näppärä ratkaisu asiaan olisi määrätä muutos vuoteen 2024. Anna-Majakin säilyttää kasvonsa eivätkä lukiolaiset kärsi 

[Muuttohaukka]

Pidän ruotsin kielestä ja kuuntelen, puhun, luen sitä. Mutta. Ruotsi ei voi, eikä saa olla pakollinen oppiaine millään asteella.

Ruotsia ei opita yläasteen kolmen vuoden ja ala-asteen räpellysopintojen aikana, eikä lukionkaan opinnoissa ole tarpeeksi aikaa, eikä niin mitään. Siihen ei ole halua perehtyä, eikä se kielenä ole kiinnostava, eikä järkevä oppiaine. Jokainen kieli vaatiii sen kielen sisimmän tajuamisen sitä ymmärtääkseen. Ruotsi on hieno kieli mutta vain sen kielen ymmärtäminen vaatii siihen sen syventymishalun.

Onko todella niin, että RKP:n saaminen hallitukseen oli tuon pakon hyväksyminen? Toivottavasti se astuu voimaan vasta sitten joskus ja ei ehkä koskaan silleen aikuisten oikeesti.

Pohjoisessa sanotaan ruotsin olevan niin tarpeellinen, koska on rajamaa tuo Ruotsi. Rajamaalla puhutaan ihan joka paikassa suomenkieltä tai meänkieltä. Ei siellä attribuutteja tarvita.

Aivan käsittämätön hulluus on laittaa pakkoruotsi yo- kirjoituksiin. Liuta heikkoja ruotsintaitajia on matkalla lukioon ja mikä se on se aika, jolloin on pakkopakko punnertaa tuo vastenmielinen kieli yo- kirjoituksissa.

[acc]

Kun asiaa ajattelee avaruusaivokirurgipopulaation hallinnan kannalta, ruotsin ja suomen pakollisuus hyväksytyn yo-tutkinnon ja siten myös jatko-opiskeluun pääsemisen edellytyksinä on hyvä asia. Molemmat ovat  pieniä kieliä ja moniosaajille yhtä vieraita. Molemmat kielet lienevät näiden ylväiden kuninkaiden mielestä vastenmielistä vääräuskoisten mongerrusta. Heillä voi olla asenteistaan johtuen motivaatiovajetta.

Nyt RKP:n ansiosta ollaan korottamassa rimaa riisinkeittäjille päästä viemään opiskelupaikkoja suomalaisilta. Siinä saa ÄO85 aivot käydä ylikierroksilla, kun taas ÄO100 väki vielä pärjää.

Ehkä suvakit heräävät ulisemaan, että kielien pakollisuus on rasismia. Silloin poistuu pakollisuus ja tulevaisuudessa saammekin sitten valinnaisia ja vapaaehtoisia kieliä niistä maista, joista rikastuttajat ovat tulleet. Hieman kaukaisemmassa tulevaisuudessa ovat pakkopaskastania ja pakkoarabia. Ne tulevat, jos esteitä ei rakenneta nyt.

[nollatoleranssi]

No seuraava hallitushan tulee taas perumaan tuon pakkoruotsin kirjoittamisen, eli näppärä ratkaisu asiaan olisi määrätä muutos vuoteen 2024. Anna-Majakin säilyttää kasvonsa eivätkä lukiolaiset kärsi 

Timo Soinilla oli aikoinaan jotain hampaankolossa RKP:tä vastaan, kun oli tärkeä vaatimus saada puolue ulos hallituksesta.

Muutkin puolueet oppivat olemaan nihkeämpiä RKP:n suuntaan mm. Vaasan sairaalan päivystys, jota keskusta & kokoomus vastustivat, mitä nyt kokoomus lisäsi pakkoruotsin ala-asteelle.

Sampo Terho profiloitui pakkoruotsiin liittyvillä kysymyksillä ja muutenkin aihe oli kovassa nousussa tuolloin, mutta se on paljolti mennyttä aikaa.

Pakkoruotsi on bumerangi, joka aina tulee takaisin RKP:n takia. Sen avulla ajatellaan parhaiten turvattavan omat etuudet.

[newspeak]

Purra on ottanut kantaa pakkoruotsiin:
[tweet]1135242504817782784[/tweet]
Palataanpa siis hänen 1.6.2015 kirjoittamaansa pakkoruotsin ylistykseen, joka oli nähty parhaaksi piilottaa vaalien alla äänestäjiä hämäämästä. Minusta se on sikäli mainio kirjoitus, että se edustaa kirjoittajansa omaa ajattelua ja pyrkii keskustelevampaan lähestymistapaan kuin kiukkuisten opettajien ja vastaavien huudahdukset.

Oi, lennä riennä ruotsin kieli
1.6.2015   / 97 kommenttia

Kielipoliittiset jakolinjat ovat tulleet viime vuosina ryminällä esiin. Perussuomalaisten vahvistuminen on osaltaan lisännyt aiheen esillä oloa. Ruotsin kielen aktiiviset puolustajat ovat harvassa RKP:n ulkopuolella. Kiistellyt aiheet jakautuvat useaan eri osa-alueeseen, kuten koulun pakollinen toisen kotimaisen kielen opiskelu ("pakkoruotsi"), ruotsinkielisten erivapaudet ja valtiomme yleinen kieli- ja vähemmistöpolitiikka. Usein yleisessä keskustelussa nämä laitetaan sekaisin: akateemiset ja yhteiskunnalliset merkitykset (tai merkityksettömyydet) sekoitetaan muun muassa valinnanvapautta ja yksilön oikeuksia korostaviin näkökulmiin.

Minä vastustan "pakkoruotsin" poistoa. Olen ollut samaa mieltä aina. Perusteeni ovat moninaiset.

Ruotsin aktiiviset puolustajat siis ovat harvassa ja Purra itse ilmoittautuu sellaiseksi. RKP:n asema pakkoruotsikeskustelussa on ehkä erityinen, koska se pyrkii esiintymään suomenruotsalaisten edustajana vähemmistönäkökulmasta käsin, mutta tämä ei tarkoita, etteikö muissa puolueissa olisi laajaa kannatusta pakkoruotsille. Esimerkiksi Kokoomuksen muinaisessa puoluekokouksessa äänestettiin pakkoruotsin vastaisesti, mutta puolue-eliitti päätti pyyhkiä äänestystuloksella perseensä.

Eri lähtökohdista kumpuavia argumentteja puolesta ja vastaan esittäminen ei ole asioiden sekoittamista. Se on sitä "perusteiden moninaisuutta".

Ruotsi ei merkittävästi poikkea muista "pakoista", joita kouluissa on ja joita siellä tulisi olla. Kaikenlaista valinnanvapautta on viime vuosina merkittävästi lisätty, etenkin lukiossa. Ylioppilastutkinnon vapauttaminen ja merkittävä helpottaminen on näistä seikoista ehkä oleellisin. Kaikkien on enää kirjoitettava ainoastaan äidinkieli. Kolme muuta pakollista ainetta voi valita toisen kotimaisen kielen, vieraan kielen, matematiikan ja yhden reaaliaineen joukosta. Kirjoitukset voi jakaa kolmelle eri kerralle, ja aineita voi halutessaan kirjoittaa suuren määrän. Yhtäältä tämä on aiheuttanut ylioppilastutkinnon merkittävän helpottumisen, toisaalta taannut, että huiput pääsevät koristamaan otsikkoja vaikkapa kymmenellä laudaturillaan.

Ruotsi on sen kirjoittajille vieras, erikseen opiskeltava kieli muiden joukossa. Jos ajatellaan vaikkapa ainereaalia ja siten eri aineita erillisinä opintokokonaisuuksina, pakkoruotsi vertautuu siihen, että kaikkien olisi aivan erityisesti opiskeltava yhtä reaaliainetta ylitse muiden ja muut reaaliaineet olisivat sitten vähemmän arvokkaita. Esimerkiksi opiskelijoita saattaisi kiinnostaa fysiikka tai kemia, mutta heidän on aivan välttämätöntä opiskella pääpainotteisesti uskontoa tai vaikkapa psykologiaa (joka lienee lukion vaikeimpia oppiaineita).

Jos ruotsia verrataan matematiikkaan, kallistun ehdottomasti matematiikan puolelle. On käsittämätöntä, että Suomessa voi päästä ylioppilaaksi kirjoittamatta edes lyhyttä matematiikkaa. Mutta näitä kahta ainetta ei pitäisikään verrata, koska molemmat ovat merkittäviä. Kannatankin ns. vanhaa mallia, jossa pakollisia olivat äidinkieli, matematiikka, vieras kieli ja toinen kotimainen kieli. Reaali – jossa voi kirjoittaa vaikka vain läpihuutoaine terveystiedon – voisi sitten olla vapaaehtoinen.

Matematiikka lienee tosiaankin niitä aineita, jotka tuodaan herkästi näissä keskusteluissa esiin. Eihän nyt sivistynyt ihminen voi sanoa matematiikalle ei. Tässä on huomionarvoista, että matematiikkaa käyttävät argumenttina juuri pakkoruotsin kannattajat. Purra haluaisi tässä palata vanhaan, mutta se ei mitenkään erityisen hyvä malli ollut sekään. Siinä missä laskutaito on puutteellinen joillakin oppilailla, kielitaito on puutteellinen toisilla. Purran kannattama malli kielipainotteisuudessaan edustaa molempien maailmojen huonoja puolia.

Kuitenkin pelkään, että suunta, johon olemme menossa, on päinvastainen. Myös suomen kielestä tullaan jossakin vaiheessa hellittämään lisää tai ainakin sen tasoa tullaan merkittävästi helpottamaan. Kyseenalaista mallia näyttää esimerkiksi Britannia: siellä englannin kielen vaatimuksista eri luokka-asteilla ja yhteiskunnassa muutenkin on jo pitkälti luovuttu. Kielioppikin on kuulemma hyvin fleksibiili ja "oikeaa" englantia voi kirjoittaa niin monella tapaa (Queen's English Society'lle ei enää ole tarvetta; se lakkautettiin 2012). Uskoisin, että armoitettu länsinaapurimme painii samanlaisten ongelmien kanssa. Suomessa onneksi kielenhuoltokin on vielä kunniassaan – huolimatta siitä, että joku aika sitten alkoi näyttää/näyttämään pahalta.

Tässä Purra rinnastaa äidinkielen ja pakkoruotsin, vaikka ei sitä sanokaan erikseen (vielä). Tätä kappaletta olisi kuitenkin syytä pohtia ihan erillään tästä aiheesta.

Globaalissa monikulttuurisessa maailmassa kaikki kielet ja kulttuurit väitetään tasa-arvoisiksi. Suomen ja ruotsin asema horjuu sekä sisältä- että ulkoapäin. Miten suomea ja suomalaisuutta voi kannattaa, jos oleellinen osa valtion historiasta ja kulttuurista halutaan unohtaa? Miten voi puolustaa kantasuomalaisuutta vastustamalla ruotsin kieltä?

Tässä Purra sitten ajaakin täysillä kliseiden suohon. Suomalaisuus onkin yllättäen riippuvainen pakkoruotsista. Lyhyessä kappaleessa hän kirjoittaa ristiriitaisuuksia, sillä kantava väitehän on että suomi ja ruotsi ovat tasa-arvoisia. Suomi (tai suomalaisuus) ja ruotsi (tai suomenruotsalaisuus) edustavat erillisiä kieli- ja kulttuuriperinteitä. Ei voida kiistää, etteivätkö nämä olisi eläneet ja kehittyneet rinnakkain, mutta kärjistäen kyse on suunnilleen samasta kuin kristityiltä edellytettäisiin Gilgamesh-eeppoksen ihannointia, sillä onhan siinä viittaus vedenpaisumukseen, kuten Raamatussakin.

Valtion alkuperäis(t)en äidinkiel(i)en kannattaminen ja kehittäminen on löysentämistä vaativien tahojen mukaan vaarallista "kulttuuripoliisina" toimimista – ja siten vastustettavaa aivan kuten valtion historiasta tai omasta erityisestä kulttuurista keskusteleminen. Heille maailma on huokoinen mosaiikki, ja muutos aina oleellisempaa kuin pysyvyys. Kielellisistä standardeista luopuminen tarkoittaa heille kulttuurisen diversiteetin syleilyä. Heidän mukaansa näin ollen eri professioiden kielivaatimuksia tulee löysätä ja ylipäätänsä suomen/ruotsin kielen roolia heikentää. Tahot, jotka vaativat ruotsin kielen koulutuksellista ja yhteiskunnallista alasajoa muodostavat samanmielisen rintaman näiden globalisti-monikultturistien kanssa, vaikka heidän perusteensa mielipiteilleen ovat usein täysin erilaiset ja keskenään ristiriitaiset.

Ruotsi-viha ei kuitenkaan sada Suomi-laariin – se sataa globaalin "kielettömyyden" laariin.

Tämä voisi edelleen edustaa kirjoituksen maahanmuuttokriittistä ja ajattelultaan luovaa puolta. Kun suomi ja ruotsi on keinotekoisesti onnistuttu niputtamaan yhteen, on suomalaisten vastuulla yllättäen myös suomenruotsalaisen kulttuurin tekohengittäminen. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu, että mokumokussa suomalaiset kuluttavat rajattuja resurssejaan myös muihin kieliin ja kulttuureihin ja niiden ylläpitämiseen. Mokumokussa puhutaan aina yhtä ja tehdään toista, mutta tämä ei Purralle näytä juolahtavan mieleen.

Toisaalta kunnollisen kielen – niin äidinkielen kuin toisen kotimaisen tai vieraiden – kouluvaatimuksista luopuminen heikentää monien lasten, erityisesti alempien yhteiskuntaluokkien, mahdollisuutta osallistua yhteiskuntaan. Paitsi että kaikkien kielten oppiminen on tämän asian kannalta merkittävää, on ruotsin kielellä myös muita funktioita. Ruotsin kielen vastustamistakin leimaa paikoin yliromantisoitu kansanomaisuus – siinä jälleen kerran karu ja kova suomipoika kohtaa fiinin ruotsiherran ja aikoo tällä kertaa voittaa. Kaikenlaisen elitismin vastustaminen on muotia, samaan aikaan kun todelliset erot kansanosien välillä kasvavat – demokratiakin tuntuu toimivan sitä paremmin, mitä ruohonjuurimaisempia tosiasioita se koneistostaan sylkee. En ymmärrä, miksi korkeista standardeista, arvoista, oppineisuudesta, laajasta osaamisesta ja ihanteista pitäisi luopua.

Tässä Purra:

1) Perustelee pakkoa pakolla.

2) Ylentää ruotsia keinotekoisesti.

3) Rakentaa pakkoruotsin vastustajista olkinukkea.

Tämä jatkuu myöhemmin:

Otaksukaamme, että pakkoruotsi poistuisi. Tämän jälkeen näyttäisi selvältä, että erityisesti alempien yhteiskuntaluokkien, joissa on alempi koulutustaso, lasten ruotsin kielen opiskelu vähenisi merkittävästi. Toisaalta ylemmissä luokissa muutos ei olisi läheskään niin suurta. Koska ruotsin kielen vaatimukset yhteiskunnan monissa tehtävissä eivät vielä pitkään aikaan häviäisi, olisivat ruotsia opiskelleet huomattavassa etulyöntiasemassa niin jatko-opintojen kuin ammatinvalinnankin suhteen. Virkakelpoisuusvelvollisuuksien muuttaminen ruotsin suhteen avaisi myös tien muille löysennyksille: mitä väliä on tutkinnoilla, akateemisuudella, millään paperinpalalla, ollaan kaikki vaan tasa-arvoisia.

Otaksukaamme ihmeessä! Purra ei näin kuitenkaan tässä tehnyt, vaan pakkoruotsi olikin salaa koko ajan taustalla. Kaikki oppineisuus olikin hänen ajattelussaan alisteissa pakkoruotsille. Ole kuinka oppinut vain, mutta jos et opistasi täysin irrallista opintokokonaisuutta ole sisäistänyt, ei Nobel-palkinto mikrobiologiassakaan merkitse mitään!

Toisaalta koska iässä, jossa ruotsin kieltä tavallisesti aletaan opiskella, ihminen on melkoinen huntalo, joka ei ymmärrä omaa parastaan eikä osaa ajatella kovin pitkäjänteisesti, seuraukset olisivat mahdollisesti myös yleisesti huomattavat. Tämä pätee koko koululaitokseen: jos teini-ikäiselle nuorelle annetaan valinnanvapaus koskien hänen opiskelemiaan aineita, on syytä odottaa, että terveystieto nousee suosiossa edelleen, kun taas äidinkieli, kielet, matematiikka, luonnontieteet ja historia laskevat. Mitä tai keitä tämä palvelee? Valinnanvapaus on liberalismin lempilapsi, ja niin kauan kuin vain hyvistä oloista ponnistavat tulevat sosialisoitumaan valitsemaan "oikein", on kaikenlaisen pakon purkaminen omiaan parantamaan vain hyväosaisimpien ihmisten suhteellista asemaa. Toisaalta se, että koulutusestablishmentti on itse valmis alentamaan vaatimuksia, kertoo ainoastaan siitä, että se on helisemässä.

Tässä Purra sekoittaa useita kuvakulmia toisiinsa. Nuori ei ole lainkaan kyvykäs tekemään omia valintojaan; tämä on pedagoginen kysymys, johon vastauksena on nuoren kypsyyden huomioiminen ja riittävän avun ja opastuksen tarjoaminen, mikä onkin tärkeimpiä painopisteitä nykyisessä koulutukseen liittyvässä keskustelussa. Lisäksi Purra jatkaa taistoaan terveystietoa vastaan. Terveystiedon suosiohan perustuu oppimäärän suppeuteen ja koettuun pakkoon kirjoittaa jokin reaaliaine. Samaa voisi oikeastaan sanoa myös pakkoruotsin suosiosta. Jos kokee osaavansa ruotsia ja kokee olevansa velvoitettu kirjoittamaan, tämä on ruotsin kirjoittaville juuri kulkemista sieltä, mistä aita on matalin.

Valinnanvapauden painottaminen klassisen liberaalissa ajattelussa on on toki skitsofreenista, sillä se perustuu toisaalta ympäröivän yhteisön luomiin rakenteisiin ja toisaalta ajatukseen, että vapaassa ympäristössä yksilö pystyy toteuttamaan itseään kykyjensä mukaan. Nämä kaksi puolta eivät ole toisistaan erotettavissa, sillä vapaudet ja velvoitteet väistämättä kulkevat käsi kädessä. Kaikissa järjestelmissä toiset pärjäävät väistämättä paremmin kuin toiset, mutta erityinen huoli eriarvoistumisesta on suorastaan vasemmistolaista tässä asiayhteydessä. Toisaalta huoli "koulutusestablishmentin helisemisestä" on sinänsä perusteltu, sillä tottahan toki turvaverkkoja tarvitaan, mikäli ei lähdetä täysin ihmisvihan puolelle.

Ruotsin kielen opiskelu ei vähennä muiden kielten opiskelua. Mitä enemmän kieliä ihminen osaa, sitä yksinkertaisempaa hänen on oppia niitä lisää. Pelkkä englannin opiskelu ei missään nimessä voi olla tarpeeksi, ei edes peruskoulutasolla. Eräs vaihtoehto, jolla ruotsin opinnot voisi ehkä kiertää, olisi sellainen, että jo A2-vaiheessa (4. luokka) oppilaan pitäisi päättää, lukeeko hän ruotsia vai toista vierasta kieltä. A1-kieli on yleensä englanti, A2-kieli esimerkiksi saksa, ranska, venäjä tai uusi nousija espanja. Se, että ruotsin kielen opintojen alkua on aikaistettu kuudenteen luokkaan, on hyvä muutos, mutta vieläkin aikaisempi se voisi olla. Koko alakoulu on loistavaa aikaa opiskella kieliä, kun lasten aivot ovat tähän kaikkein mukautuvaisimpia. Tiedän silti, että ehdotukseni on täysi utopia – se olisi aivan liian rankka ja pikkupupusille vaativa, heidän itsemääräämisoikeuksiaan ja ihmisoikeuksiaan todennäköisesti rikkova.

Tässä Purra pakkoruotsittaa täysillä. Pakkoruotsi on suorastaan portti toisiin kieliin ja sitä pitäisi olla enemmän. Aikaisemmin mistään mitään tietämätön lapsi onkin parasta maaperää pakkoruotsille. Purra ei lapsia pilkatessaan muista, että "pikkupupusilla" on vanhemmat.

Itse lähtisin kielien tuputtamisesta liikkeelle pahamaineisesta vapaaehtoisuudesta. Omalla kohdallani opiskelin muinoin vapaaehtoisesti ylimääräistä kieltä pienestä pitäen. Se tarkoitti muita pidempiä koulupäiviä, enemmän läksyjä sekä vähemmän aikaa läksyjen tekoon, harrastuksiin ja kavereille. Teininä sitten "ilahdutti" kovasti nakertaa näkkileipää koulussa muiden lähtiessä kotiin ja lukea sekaisin useamman kielen sanastoja ja harjoitella kielioppia, jotka seuraavana aamuna pistokokeessa olivatkin näppärästi sekoittuneet keskenään, vaikka lapsinero olinkin.

Mistä lienee kielten rappio peräisin?

Ruotsia kuitenkin inhotaan suuressa määrin. Myös esimerkiksi yliopiston virkamiesruotsi on yksi vihatuimpia kursseja, vaikka osallistujien luulisi olevan heitä, joille oppi on jo aiemmin mennyt perille. En tiedä, mikä vihaan lopulta on syynä – oppiaineen pakollisuuden tuottama mielenkarheus, ruotsinkielisten eliittinen ja korkea asema, vähemmistöoikeudet vai mikä. Vaikka ruotsi on helppo kieli, näyttäytyy sen erilaisuus suhteessa englantiin selvästi. Englantia lapset oppivat nykyään ihan kuin itsestään, mutta ruotsi vaatii selvästi enemmän.

Tässä:

1) Kauhistellaan virkamiesruotsin epäonnistumista.

2) Väitetään ruotsin olevan helppo kieli.

En tiedä Purrasta, mutta itse en ainakaan päntännyt henkenikin uhalla tämän valtakunnan ehkä vaativimpiin pääsykokeisiin osallistuakseni täysin aiheeseen liittymättömän pilipalikielen pilipalikurssille. Jos se Purraa yhtään miellyttää, englannin kurssit olivat myös täysin turhia - oppimateriaalihan näet oli muutenkin enimmäkseen englanniksi sellaisine erikoissanastoineen, ettei ainutkaan kieltenopettaja todennäköisesti kykene niitä koskaan sisäistämään opettamisesta puhumattakaan. Mutta pakkoruotsi, pakkoruotsi, kaikkien suomalaisten on palveltava pakkoruotsilaisia!

Väittämä ruotsin helppoudesta on täysin subjektiivinen. Eihän terveystietokaan kaikille helppoa ole. Jostain ne sukupuolitauditkin tulevat. Ai niin, eihän tässä asiassa pitänytkään olla kyse valinnanvapaudesta. Ehkä jotkut ihmiset vain ovat tuomittuja saamaan sukupuolitauteja.

Kielipolitiikkaa täytyy lähestyä osin pragmaattisesti, osin normatiivisesti. Normatiivisuus liittyy ensisijaisesti  edellä käsittelemääni kulttuurisen ja yhteiskunnallisen perinnön vaalimiseen. Toissijaisesti se liittyy näkemykseen vähemmistöpolitiikasta. Tämä peruste on kuitenkin heikkenemässä nimenomaan käytännöllisten syiden vuoksi: ruotsinkielisten määrä vähenee suhteessa uusiin kieliryhmiin. Ihminen, joka ei näe mitään lisäarvoa perinteessä, historiassa tai kulttuurissa, voi oikeutetusti olla sitä mieltä, että vaikkapa somalin kieli on nousemassa ruotsin rinnalle tai ohi. Minä sen sijaan en missään nimessä ole tätä mieltä juuri siksi, että ensisijainen perusteeni kumoaa sen. Venäjän kieleen suhtaudun taas lempeämmin, mutta siihenkin nimenomaan ennemmin kauas kuin lähelle katsoen. Se, että virolaisia ja venäläisiä maahanmuuttajia saapuu maahamme yhä kiihtyvässä määrin, ei ole oikeutus näiden kielten korottamiseen ruotsin rinnalle tai ohi.

Vieraita kieliä voidaan toki arvottaa miten halutaan. Eri kieliin panostaminen on varmasti yhteiskunnalle hyödyllistä, mutta se on samalla menoerä. Pakkoruotsi perinteenä ei mielestäni ole kovinkaan kummoisesti perusteltu, joten normatiivinen lähestymistapa on sikäli heikoilla jäillä. Esimerkiksi saksasta on aina ollut suomalaisille enemmän hyötyä kuin ruotsista. Näin oli uskonpuhdistukseen aikaan, kun suomenkielisen identiteetin nousu alkoi, Suomen itsenäistyessä, sotiessa maailman tuhoisinta voimaa eli kommunismia vastaan sekä nyt ollessamme osa kansainvälistä yhteisöä, johon kohdistuu valtaisia odotuksia. Tai miten olisi ranska? Tai se kauhea englanti, jota muka kaikki osaavat tuosta vain, vaikka eivät osaa paskaakaan?

Miten on kielivähemmistöjen palveluiden suhteen? Nykyään tulkkipalvelut ovat merkittävä maahanmuuttajien työllistäjä ja kasvava yritystoiminnan osa-alue. Eikö olisi parempi, että kielitaidoton ruotsinkielinen saisi kunnon tulkin avukseen kuin että resursseja hukataan pakkoruotsiin? Kyllä hurrimummo olisi varmasti verenpainetta mittauttamassa aivan hurmiossa, kun vieressä olisi komea somalimies joka tala svenska!

Vähemmistöpolitiikka on kuitenkin merkittävää myös silloin, kun vähemmistö ei ole niin sanotusti "uhri". En usko, että ruotsinkielisyys (tai "ruotsalaisuus") Suomesta häviäisi, vaikka se menettäisikin asemansa, mutta mielestäni tätä ei tulisi kuitenkaan edesauttaa. Päinvastoin, ruotsinkieliseen vähemmistöön liittyy lukuisia hyvin positiivisia ja kannatettavia seikkoja, joista suomenkielisen enemmistön sietäisi ottaa mallia. Ruotsinkieliset voittavat suomenkieliset esimerkiksi avioliittojen pysyvyydessä, terveydentilassa ja onnellisuudessa.

"Ruotsinkieliset ovat parempia kuin suomalaiset"-argumentti.

Käännetäänpä tämä toisinpäin. Purra hyökkäsi jokin aika sitten ev.lut. kirkkoa vastaan hämmästelemällä ketkä kuuluvat enää nykyään kirkkoon. Ruotsinkieliset kuuluvat kirkkoon useammin kuin suomenkieliset. Mitäpä jos pakkoruotsi ei olekaan se siunauksellinen asia, vaan Herra itse viisaudessaan siunaa seuraajansa? Tiede osoittaa, että uskonnonharjoittamisella ja paremmalla elämänlaadulla on vahva yhteys.

Normatiivisuus ja pragmaattisuus ovat kielipolitiikassa toki törmäyskurssilla tavan takaa. Vahvasti kaksikielisessä kunnassa asuvana voin mainita esimerkiksi sen, miten paljon ruotsinkielisen tason ylläpito maksaa. Yllättävää ei olekaan, että kaksikielisten kuntien talous on lähes järjestään suhteessa heikompi kuin vahvemmin yksikielisten. Vaikutus laskennallisten seikkojen ulkopuolella voi myös olla poliittisesti merkittävä: esimerkiksi Kirkkonummella ruotsinkieliset lapset saavat käydä kauniita pieniä kyläkouluja, joissa oppilaita on muutama kymmenen, kun taas suomenkielisten opinahjoja on yhä suurennettu, tiivistetty ja lakkautettu. Sama koskee tietysti pitkälti päivähoitoa ja muita eriytettyjä palveluita. Tällaisilla voi olla vaikutusta ihmisten epätasa-arvoisuuden ja katkeruuden tunteisiin.

Tosiasiat voivat siis olla vaikuttava tekijä. Kukapa olisi uskonut?

Henkilökohtaisesti suurin järkytys liittyi ryhmien väliseen segregaatioon. Seitsemän vuotta sitten kuntaan muuttaessani iloitsin siitä, että lapset pääsevät nyt oppimaan ruotsin kieltä. Hah. Kielikylpypaikkoja on yksi koko suuressa kunnassa eikä mitään muuta julkista tarjontaa olekaan. Ruotsinkielisten etua tietysti asia palvelee. Juuri tällaisessa on kielipolitiikan ongelmakohdat, ja näille pitäisikin tehdä jotakin. Myös esimerkiksi yliopistojen erilaiset pääsyvaatimukset pitäisi purkaa. Muutoksen pitäisi käynnistyä myös vähemmistössä itsessään. Enkä aivan vähän toivo sitäkään, että RKP ymmärtäisi vitaali-intressiensä kannalta olevansa konservatiivi- eikä liberaalipuolue ja lopettaisi häpeällisen maailmansyleilyn.

Tämä saattaa tulla joillekin vanhemmille yllätyksenä, mutta kieliä voi opettaa lapsille myös aivan itse. "Pikkupupuset" ovat aivan varmasti huuli soikeana, kun isä tai äiti puhuukin jotain täysin käsittämätöntä taikakieltä ja opettaa sitten heillekin tuon salaisen loitsun, jolla kolikko muuttuikin jäätelöksi tai ettei televisiossa ollutkaan mitään vikaa, vaan muumit sanoivat sitä ja tätä.

Purra näyttäisi vielä nykyäänkin kuvittelevan, että RKP olisi pohjimmiltaan konservatiivinen puolue. Vähemmistöpolitiikkaa ajetaan vähemmistöpoliittisella retoriikalla. Se on sitä liberalismia.

Samalla tavalla "pakko" ja "oikeus" vaihtelevat ruotsinkielisen kieliryhmän sisällä. Muistan, kuinka lukioikäisenä olin harjoittelemassa tamperelaisessa ruotsinkielisessä päiväkodissa. Tärkein ohje, mikä minulle annettiin, koski ehdotonta ruotsin kielen käyttöä. Lapsilla oli tapana alkaa puhua suomea, mutta heille ei missään nimessä saanut vastata suomeksi. Tamperelaisessa ankkalammikkossa oli ja on aika vähän ankkoja, yhden korttelin verran.

Tämä on ehkä tärkeimpiä segregaatioon liittyviä näkökulmia eli varhaiskasvatuksen rooli. Laittamalla lapsensa ruotsinkieliseen päiväkotiin vanhemmat toivovat ulkopuolista apua. "Katso, joku muukin puhuu ruotsia kuin minä." Se on sitä identiteetin säilyttämistä.

Toisaalta voitaisiin tuoda esille muiden kielivähemmistöjen päiväkotihoito. Suomenkielinen päiväkotihoitohan nähdään integroivana välineenä tilanteissa, joissa ulkomaalaistaustaisten lapset eivät juuri lainkaan altistu suomelle. Sama myös koko koulujärjestelmän osalta. Tämä on jokaisen monikulttuurisen yhteisön tikittävä aikapommi.

Kuten aina, vika on vanhempien.

Ymmärrän toki, että yksikään edellä tarjoamani argumentti ruotsin kielen aseman säilyttämisen puolesta ei nykyaikaisen eetoksen mukaan ole validi – jokainen voidaan kumota erinäisillä rationaalisuutta edustavilla argumenteilla, ja näitä ruotsin lyöjillä rutkalti riittää. Se, mitä omastani jäljelle jää, ei kuitenkaan ole irrationaalisuutta, vaan kykyä tarkastella maailmaa ja yhteiskuntaa hyväksi havaitun sabluunan kautta. Kaikkea ei voi eikä pidä redusoida siihen, miltä tällä hetkellä näyttää tai tuntuu tai mikä on helppoa ja kätevää. Vastustan ruotsin kielen alasajoa ensisijaisesti konservatiivisista syistä. Vaikka sen poistamisesta olisi todennäköisesti myös jotakin hyötyä, olisivat haitat suuremmat. Mikä oleellisinta, se mahdollistaisi yhä laajamittaisemman yhteiskunnallisen ja kulttuurisen homogeenisyyden rapauttamisen liberalismin ja "kansanomaisuuden" hengessä.

Viimeisessä kappaleessa Purra lähtee rationaalisuuden käsitteesta ja jokseenkin keinotekoisesti itseään korottamalla haluaa kertoa edustavansa rationaalista kantaa myös itse. Tämä johtunee rationaalisuuden ylikorostamisesta nykyisessä keskustelukulttuurissa. Järkeilyn tai järkeistämisen eli rationalisoinnin pohjimmainen tarkoitus ei ole totuudessa, vaan epämiellyttävä totuus saatetaan järkeilyn keinoin pyyhkiä pois ja luomaan uusi itseä miellyttävä todellisuus. Omassa järkeilyssään Purra käytti pohjanaan pakkoruotsia puoltavia argumentteja ja yhdisti ne luovasti maahanmuuttoon liittyviin identiteettikysymyksiin.

"Pakkoruotsin säilyttäminen konservatiivisista syistä" on hieman kysymysmerkki. Nähdäkseni hänellä on tässä taustallaan jokin tunneside, joka ei kuitenkaan tullut itse kirjoituksessä juurikaan esille. Tunneajattelu on toki tärkeää ja se voi toimia perusteluna aivan hyvin, vaikka tunnetta ja sen alkuperää ei kyettäisikään sanallistamaan. Kirjoituksessaan Purra joutuu tukeutumaan jo valmiiksi sanallisesti muotoiltuun ja todennäköisesti tulee jatkossakin kokemaan, ettei oikein tule ymmärretyksi.

Erinäisten teesien ja dogmien takana on aina joku, ihminen. Sikäli on harmillista, että Purra "ei tee identiteettipolitiikkaa, vaikka tekee sitä koko ajan". Tämä on mielestäni omanlaisensa merkki siitä, että Purra itse myöntää oman kyvyttömyytensä käsitellä asioita, joita hän pitää erittäin tärkeänä. Se ei tee muihin verrattuna hänestä huonoa poliitikkoa, mutta aikamme polttaviin kysymyksiin erityisesti perussuomalaisten kannattajaryhmässä ei ole kovinkaan viisasta vastata kertomalla olevansa yhä uudelleen ja uudelleen olevansa kasvissyöjä.

Ja niin, Suomen kansa ei ole koskaan ollut "homogeeninen". Ennen kuin suomea ja ruotsia omina erillisinä kielinä olikaan Suomen historian alkaessa paavin latinaksi kirjoittamalla kirjeellä, ajatus valtaa himoitsevista ruotsalaisista ja uppiniskaisista suomalaisista oli jo syntynyt. Voisiko kertomus kahden mahtavan soturiheimon yhteiselon tarinasta yhtään paremmin alkaa?

"Hier stehe ich. Ich kann nicht anders. Amen" - Martin Luther

[snap]

^ Joo, Purra saisi kyllä jossain välissä kommentoida nykyistä kantaansa asiaan ja jos henkilökohtainen kanta on nykyään tosiaan toinen kuin aiemmin, kertoa miksi kanta muuttui. Tietenkin on mahdollista, että henkilökohtainen kanta on edelleen sama, mutta on ulostuloissaan siirtynyt edustamaan puolueen kantaa.

Ei tässä sinänsä mitään mullistavaa, kyllähän mielipiteitään asioista sopii tai oikeastaan pitää muuttaa siinä vaiheessa kun tajuaa jotain aiempaa paremmin.

[Roope2]

Siinähän perustelut. Nyt nauramaan vatsa kipeäksi.

Anna-Maja Henriksson:

"Minua todella huolestuttaa se, että myös ruotsinkielisissä kouluissa on oppilaita, jotka eivät kirjoita suomen kieltä. Se ei ole hyvä trendi ja haluan, että sen kehitys saadaan pysähtymään."

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006129459.html

[Rauno Murju]

^ Tuli sattumalta vastaan 10 vuotta vanha juttu rkp:läisten ylläpitämästä apartheid-politiikasta. Omahyväisen ulkokultaisuuden alla todelliset asenteet tuskin ovat muuttuneet tippaakaan.



https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/74717-rkp-shokissa-suomen-ja-ruotsinkieliset-samaan-kouluun

RKP shokissa: Suomen- ja ruotsinkieliset samaan kouluun? RKP:n kaupunginvaltuutetut ovat järkyttyneet Espoossa suunnitelmista siirtää suomen- ja ruotsinkieliset koululaiset samoihin tiloihin.
Ehdotuksen mukaan opetus luokkatiloissa järjestettäisiin omalla äidinkielellä, mutta oppilaat olisivat yhdessä lounastauoilla ja välitunneilla. Tilasiirroksella syntyisi säästöjä.

- Ehdotus järkytti meitä, kertoo kaupunginvaltuutettu Mia Grundström (r.) Hufvudstadsbladetissa.


Grundströmin mukaan samoissa tiloissa toimiminen johtaisi siihen, että ruotsin kieli katoaisi ja kaikista tulisi suomenkielisiä. Grundströmin mukaan kaikki RKP:läiset olivat ehdotuksesta totaalisen järkyttyneitä.

Espoon sivistystoimenjohtaja Aulis Pitkälä on nyt Yle Uutisten mukaan luvannut, ettei ruotsin- ja suomenkielisiä koululuokkia siirretä saman katon alle.

Espoo kuitenkin suunnittelee edelleen perustavansa uudelle Suurpellon asuinalueelle kaksikielisen koulukeskuksen.

Uuden Suomen bloggaaja Santeri Kyröhonka (kd.) kritisoi RKP:n suhtautumista blogissaan.

- Tälläinen tollo suomenkielinen tosin kuvittelisi, että yhdistämällä suomen- ja ruotsinkielinen opetus samoihin rakennuksiin, suomenkieliset pääsisivät, jos ei kielikylpyyn, niin ainakin kielisuihkuun välitunneilla. Ruotsinkielen opinnot alkaessaan olisikin jo kuullut ruotsinkieltä. Sehän saattaisi jopa motivoida opiskelemaan ruotsia! Kyröhonka kirjoittaa.

[foobar]

Siinähän perustelut. Nyt nauramaan vatsa kipeäksi.

Anna-Maja Henriksson:

"Minua todella huolestuttaa se, että myös ruotsinkielisissä kouluissa on oppilaita, jotka eivät kirjoita suomen kieltä. Se ei ole hyvä trendi ja haluan, että sen kehitys saadaan pysähtymään."

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006129459.html

Ja kuinkakohan monta tuhatta kertaa enemmän on suomalaisia jotka eivät tarvitse ruotsia kouluopintojensa jälkeen mihinkään kuin suomenruotsalaisia jotka jäävät aidosti ilman suomen kielen taitoa?

Ainoa ymmärrettävä puolto Henrikssonin mielipiteelle olisi se, että (sinällään varman kiintiöyliopistopaikan saavilta) suomen kielen ummikoilta voisi jäädä yliopistotutkinto tämän seurauksena saamatta. Senkin ongelman voisi poistaa poistamalla lakisääteisen toisen kotimaisen kielen vaatimuksen yliopistotutkinnoista, mutta jostain kumman syystä sitä Henriksson tuskin suostuisi tekemään.

[RP]

Onko tämä Osmon viimeinen järkevä toteamus, ennenkuin hänet irroitetaan hengityskoneesta ja viedään punavirheään mausoleumiin viimeisenä oikeana vihreänä, jolla järjen valo joskus pilkahteli ?!?

Ei sinänsä mitenkään ensimmäinen kerta aiheesta Soininvaaralta. Mainittakoon erityisesti sen toteaminen, että virkamiesruotsinsa suorittaneet eivät osaa kuitenkaan ruotsia riittävästi tarjoamaan ruotsinkielisiä palveluja ja tämä on siis RKP:n mielipide:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005005931.html
RKP:n eduskunnassa esittämä kanta on siis, että pakkoruotsi ei toimi, jos tavoitteena on opettaa ruotsia. Sen on funktio on siis heidänkin mielestään ilmeisesti jokin toinen.

[Larva]

Kirjoitin itse aikanaan ruotsin lukiossa välttävällä arvosanalla. Senkin tilalle olisin voinut kirjoittaa venäjän, espanjan tai saksan, tai jonkin muun maailmankielen, mutta ei. Piti tuhlata se aika ja energia ruotsin opiskeluun, kielen josta ei ole missään mitään hyötyä, ei edes Ruotsissa. Opin kieliä helposti, mutta ruotsia en, koska vastenmielisyys oli niin suuri. Miksi ylipäätään piti opiskella kieli, jota ei ikinä tulisi puhumaan missään?

Itse en periaatteesta puhu ruotsia. En puhu valloittajan kieltä enkä kieltä, jota puhuvat halveksuvat minua. Ruotsalaiset ovat olleet suomalaisille monin verroin paskempia kuin vaikkapa venäläiset. Toisekseen arvostan kauniita asioita ja ruotsi on ruma, typerän kuuloinen kieli, jota ei tee mieli kuulla eikä nähdä missään.

[Ernst]

Onko tämä Osmon viimeinen järkevä toteamus, ennenkuin hänet irroitetaan hengityskoneesta ja viedään punavirheään mausoleumiin viimeisenä oikeana vihreänä, jolla järjen valo joskus pilkahteli ?!?

Ei sinänsä mitenkään ensimmäinen kerta aiheesta Soininvaaralta. Mainittakoon erityisesti sen toteaminen, että virkamiesruotsinsa suorittaneet eivät osaa kuitenkaan ruotsia riittävästi tarjoamaan ruotsinkielisiä palveluja ja tämä on siis RKP:n mielipide:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005005931.html
RKP:n eduskunnassa esittämä kanta on siis, että pakkoruotsi ei toimi, jos tavoitteena on opettaa ruotsia. Sen on funktio on siis heidänkin mielestään ilmeisesti jokin toinen.

Alistusmentaliteettia, oman ylemmyydentunnon ilmentymä. Pelkoa oman erityisaseman menettämisestä on tietysti oikea. Suomeen ja suomalaisuuteen on iskostunut tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Se ei RKP:lle käy.

Herrenvolk-mentaliteettia. Jos RKP olisi enemmistönä, se toimisi kuten ISIS.

Teidän Ernst
Laudatur ruotsista
Yliopiston pakkoruotsi suoritettu

[Beef Supreme]

Henrikssonin huoleen on äärimmäisen helppo ratkaisu joka ei sorra ketään ja hyödyttää kaikkia: pakollinen suomen kieli kaikille Suomessa.

Problemet löst! T. laudatur pitkästä ruotsista, ruotsin osaamisesta ollut kohtuullisesti hyötyä mutta mieluummin osaisin saksaa, ranskaa tai venäjää paremmin.

[Sibis]

Jos pakkoruotsilla estetään islamisaatiota niin jotenkin voisi hyväksyä

Mutta kyllähän keksivät ohituskaistat
Suomalainen häviää aina, valitettavasti.

[Roope]

Helsingin Sanomat: Kirjaus ruotsin mahdollisesta paluusta pakolliseksi aineeksi yo-kirjoituksiin tuli virkamiehillekin yllätyksenä 4.6.2019

Jyväskylän yliopiston Monikielisen akateemisen viestinnän keskuksen Movin johtaja Peppi Taalas on pakkoruotsin paluusta varovaisen myönteisellä mielellä.

"Kielipolitiikassa on nähty paljon poliittisia päätöksiä, joita ei ole mietitty kunnolla", Taalas muistuttaa ja toivoo, ettei tämä ole yksi niistä.

RUOTSIN KIELEN pakollisuus poistui vuonna 2005. Samoihin aikoihin uudistettiin myös reaalikoetta. Ainereaali toi erilliset kokeet kaikkiin reaaliaineisiin ja samalla haluttiin vahvistaa valinnaisuutta ja vapaaehtoisuutta.

"Ajatus oli, että ruotsista tehdään vapaaehtoisuuden kautta kiinnostavampi kieli. Mikään tutkimus ei silloinkaan vahvistanut ajatusta, että jos jokin asia tehdään vapaaehtoiseksi, sen valitseminen lisääntyisi", Taalas sanoo.

Eikä lisääntynyt. Ruotsin kirjoittajien määrä on romahtanut niin, että kirjoittajia on nykyään puolet vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten.

Ajatus, että ruotsi olisi poistettu ylioppilaskirjoituksista siksi, että kiinnostus ruotsin kieleen kasvaisi, on Folktingetin jälkikäteen keksimää propagandaa. Tavoitteena oli ennen kaikkea kielipainotteisuuden vähentäminen ja valinnaisuuden lisääminen.

On totta, että silloinen opetusministeri Haatainen vähätteli vapaaehtoisuuden vaikutusta ruotsin valitsevien osuuteen, mutta se oli poliitikolta vain yritys väistää saamaansa murhaavaa kritiikkiä. Itse asiassa nykyinen vapaaehtoisesti kirjoittavien noin 50 prosentin osuus on linjassa tutkimusten lukujen kanssa siitä, kuinka suuri osa oppilaista on perinteisesti oppinut ruotsia peruskoulussa kohtuullisesti. Aivan ilmeisesti tämä on edes jollain lailla motivoituneiden osuus, kun muille ruotsi on pelkkää pakkopullaa.

Ruotsin kielen opetuksen varhentamisestakaan ei seurannut Taalaksen mukaan mitään hyvää.

Ei tosiaankaan, vaan pedagogisesti pelkkää huonoa, mutta ruotsin kielen opettajat ovat tyytyväisiä. Ja Rkp.

KORKEAKOULUISSA kirjoittajien määrän romahtaminen on näkynyt niin, että korjaavan työn määrä kasvaa. Virkamiesruotsin osaamisvaatimukset kun eivät ole muuttuneet.

"Monella saattaa olla pitkä tauko opiskelussa, kun viimeisin ruotsin kurssi on suoritettu lukion kakkosella", Taalas toteaa.

Ja ennen lukion ykköstä ruotsia on saatettu opettaa peruskoulussa viimeksi kahdeksannella luokalla. Eli kahteenkin otteeseen nimenomaan kieliopintojen kannalta katastrofaalisia välivuosia ennen turhaa mutta pakollista virkamiesruotsikoetta.

Tässä ei ole mitään järkeä, mutta eihän pakkoruotsijärjestelmässä ole koskaan tarvinnut ollakaan.

Korkeakoulujen vaatimukset nähtiin yhdeksi syyksi myös siihen, että valtion tarjoama kielikokeilu kaatui kiinnostuksen puutteeseen viime vuonna.

Peruskoulussa toisen kotimaisen kielen opiskelun aloittaville tarjottiin mahdollisuus valita ruotsin tai suomen sijaan jokin vieras kieli, mutta kokeilu päättyi lyhyeen, kun halukkaita kuntia ei lopulta löytynyt.

Korkeakouluilla oli mahdollisuus olla vaatimatta virkamiesruotsikoetta kokeiluun osallistuneilta, mutta ne vastustivat pakkoruotsijärjestelmän horjuttamista ja kieltäytyivät vahvistamasta vapautuksia etukäteen. Uhkana oli, että kokeiluun osallistuneet joutuisivat suorittamaan koko ruotsin oppimäärän korkeakoulun aikana.

Samoin kunnille tehtiin tarkoituksella mahdottomaksi taata, että kokeiluun osallistuneet voivat jatkaa vaihtoehtoisen kielen opiskelua koulua vaihtaessaan tai lukioon mennessään.

Epätietoisuuden vuoksi vain harva oppilas ilmoittautui kokeiluun, ja kun suuri osa pakkoruotsia kannattavista valtuustoista ja kuntapolitiikoista muutenkin vastusti kokeilua, se jouduttiin ajamaan alas, mikä on myöhemmin pantu opetusministeri Grahn-Laasosen sinnikkään myyräntyön ansioksi.

Ruotsin pakollisuus saattaa olla Taalaksen mukaan hyvä asia, mutta se edellyttää koko kielenopetuksen radikaalia uudistamista.

"Kirjalähtöinen, normatiivinen tapa opettaa ei ole enää nykymaailmaa. Opiskelun pitäisi olla elämyksellisempää."

Taalas on mukana lukion opetussuunnitelmaa uudistavassa työryhmässä ja hän kannattaa radikaalia linjaa.

"Olen sitä mieltä, että esimerkiksi yläkoulussa pitäisi jättää kielioppi kokonaan opettamatta. Opiskelijoille pitäisi tuoda monikielistä ajattelua, jossa kaikki kielitaito on aina plussaa."

"Kielenopetuksen radikaali uudistaminen" ja opiskelijoiden aivopesu on viimeinen puolustuslinja, kun joudutaan myöntämään, että pakkoruotsi on ollut tuloksiltaan 50 vuoden fiasko.

TAALAS MUISTUTTAA, että suomalaisten kielitaito on tällä hetkellä "heikossa hapessa".

"Siitä olen huolissani. Kaikki teot, joita tehdään siihen suuntaan, että ihmiset oikeasti haluaisivat oppia kieliä, ovat niitä, joilla rakennetaan Suomen tulevaisuutta."

Ihmiset osaavat Taalaksen mukaan pinnallisesti englantia ja, mikä huolestuttavinta, usein heikosti äidinkieltään.

"Maturiteetti eli äidinkielen osaamisen näyte oli aiemmin läpihuutojuttu. Nykyään niitä hylätään koko ajan."

Siksi looginen johtopäätös onkin ruotsin tuntien siirtäminen äidinkielen opetukseen, ei ruotsin tai muidenkaan kielien tuntimäärän kasvattaminen tai jokin epätoivoinen "kielenopetuksen radikaali uudistaminen". Halukkaat voivat opiskella kieliä vapaaehtoisesti.

"Kurssiarvosanat 5, 5, 4, 5, 5, riittävät. Ja moni ajattelee, että englannin osaamisella pärjää. Siinä ei nähdä nokkaa pidemmälle, että ruotsin osaamisesta on esimerkiksi hakutilanteissa valtava hyöty", muistuttaa Pessi.

Hyvin harvalle on mitään merkitystä. Ja tuskin kenellekään siitä, että kurssiarvosanat olisivatkin ponnistelujen jälkeen kutosia, seiskoja tai kasejakaan, joiden tasoisella osaamisella ei loisteta missään.

Oikea ruotsin osaaminen näkyy vasta kiitettävinä arvosanoina, mutta edellyttää lisäksi koulun ulkopuolista aktiivisuutta kielen käyttämiseksi. Toisaalta edes kiitettävät kouluarvosanat eivät ole minkäänlainen tae ruotsin osaamisesta käytännön tilanteissa kuten työelämässä.