2013-02-12 Hel.fi : Helsinki kokeilee nimetöntä työnhakua

[acc]

Nimettömällä haulla pääsee haastatteluun, jossa valitaan haastattelijoiden mielestä sopivin. Ja arvatkaapa valitsevatko suomalaisen näköisen hakijan, jos tarjolla on moniosaaja. Loppupeleissä rekrytointi tapahtuu tunteella.

[Pölhökustaa]

Suvaitsevaisilta ihmisiltä tuntuu jäävän yksi olennainen asia huomioimatta.

Nimittäin se, että monasti rekrytoiva henkilö on myös rekrytoitavan henkilön esimies/-nainen (käytettäköön jatkossa yksinkertaisuuden vuoksi vakiintunutta termiä esimies, vaikka onkin jäänne patriarkaalisesta sorron yöstä). Toisin sanoen, rekrytoiva esimies on palkkaamassa itselleen resurssia, jonka myötä hänen oman organisaationsa toiminnan oletetaan paranevan, helpottuvan, tehostuvan, you name it....mutta samalla hän on käytännössä henkilökohtaisesti vastuussa rekrytoinnin onnistumisesta, toisin sanoen siitä että palkataan tekijä eikä tunari.

Monelle on tärkeämpää välttää rekrytoinnissa riskejä, ja näinollen mennä tutun ja turvallisen kaavan mukaan:

- Maija Meikäläinen, sopiva koulutus, 15 vuoden työkokemus vastaavissa hommissa, ujohkon mutta täyspäisen oloinen perussuomalainen (no pun intended),
vai
- (kärjistetysti: ) Amir Malik, tullut Suomeen 15-vuotiaana, lukio suoritettu 23-vuotiaana, takelteleva suomenkieli mutta itsevarma esiintyminen, työharjoittelua parissa eri kunnallisessa ja yksityisessä organisaatiossa.

Monikulttuurisuus olisi mukavaa ja hienoa, ja kaikki varmasti oppisivat Amir Malikilta yhteisöllisyyttä, mutta onko varmuutta tai aiempia näyttöjä siitä että hoitaa hommansa? On, mutta Maija Meikäläisellä. Sen asenteen ja työkulttuurin toimia on Maijalle opettanut suomalainen yhteiskunta. Arabi- ja somalikulttuureissa ei arvosteta työntekoa, eikä työnteolla menestymistä. Snabba cash kyllä, mutta ei omien kainaloiden hiellä.

Kuten varmasti moni muukin täällä hommalla, olen minäkin rekrytoinut ihmisiä. Olen palkannut asiantuntijatason tehtäviin myös Suomessa asuvia ulkomaalaisia, CV:nsä nähtyään jopa ilahtunut hakijoiden korkeasta tasosta. Monikulttuurisuutta ei valitettavasti näiden rekrytoijien mukana tullut, sillä ovat korkeastikoulutettuja sekä hyvän työkokemuksen omaavia länsieurooppalaisia osaajia, eikä minua arveluttanut yhtään heidän palkkaamisensa. Myönnän avoimesti ennakkoluuloisuuteni monikulttuurisia työnhakijoita kohtaan. En kavahda japanilaista, kiinalaista, intialaista tai vaikkapa etelä-amerikkalaista hakijaa. Mutta valitettavasti selkeästi romani, somali, arabi tms. jäisi valitsematta edes haastatteluun, jos minusta kiinni. Olenko rasisti, ennakkoluuloinen, vai ennakkoluuloinen aiheesta? En tiedä, mutta minä olen rekrytoinnista ja sen onnistumisesta vastuussa...

[Roope]

Oikeusministeriön viestintäyksikössä ei ollut muutakaan tekemistä, joten päättivät kokeilla anonyymiä rekrytointia ja tussata hakemuksista pois epätasa-arvoiset tiedot eli nimen, iän ja sukupuolen.

Kati Pärnänen: Kokeilimme anonyymia rekrytointia, mitä opimme?
...

Oikeusministeriön Oikeusblogi 10.10.2018

Kun ministeriö päättää kokeilla anonyymiä rekrytointia siitä huolimatta, että yhdestäkään tähänastisesta kokeilusta Suomessa ja maailmalla ei ole osoitettu olleen hyötyä, sille pitäisi olla sekä etukäteen että jälkikäteen erittäin hyvät perustelut. Sellaisia ei ole. Aikaa ja rahaa haaskaavaan kokeiluun ryhdyttiin huvin vuoksi, eikä kokeilusta (jälleen kerran) osoitettu olleen mitään hyötyä rekrytointiin liittyvän oletetun syrjinnän vähentämisessä. Rekrytoinnin tehnyt johtaja ei yrittänytkään selvittää, kuinka syrjimättömyys toteutui hänen valinnoissaan (107>6>1), vaan oli prosessissa tyytyväinen itseensä, kun oli ollut omasta mielestään puolueeton.

Nettisivujen muutoksista päätellen viestintäjohtaja Kati Pärnänen valitsi viestintäyksikkönsä uudeksi viestintäasiantuntijaksi Johanna Askolin-af Ursinin. Vaikka viestintäjohtaja ei sitä blogikirjoituksessaan suoraan sano, on aika selvää, että Pärnänen tunnisti oikeusministeriön kanssa yhteistyötä huhtikuussa tehneen Asianajajaliiton viestintäasiantuntija Johanna Askolin-af Ursinin jo pelkän CV:n perusteella. Ja ties kuinka monta muuta. Toisin sanoen prosessi oli jo lähtökohtaisesti kaikkea muuta kuin anonyymi.

Lisäksi, kun anonyymiä rekrytointia on toivottu väitetyn epätasa-arvon (lopputuloksen tasa-arvo) tasaajaksi, viestintäjohtajan valinta kohdistui naiseen ("Valituksi tuli tällä kertaa nainen.") yksikössä, jossa oli nettisivujen mukaan ennestäänkin pelkkiä naisia.

Nyt tuo surkuhupaisa tapaus, jossa rekrytoija tälläkin kertaa todennäköisesti tunnisti ennestään tutun rekrytoitavan, esitetään Hesarissa ilman mitään kritiikkiä näytteeksi nimettömän työnhaun onnistumisesta.

Oikeusministeriö palkkasi viestintäasiantuntijan "sokkorekrytoinnilla" – Tuntui, että hakijoille annettiin samat mahdollisuudet, kertoo työhön valittu

Oikeusministeriön viestintään palkattiin uusi työntekijä niin, ettei hänen sukupuoltaan, ikäänsä ja nimeään tiedetty ennen haastattelukierrosta. Rekrytoija ja valittu työntekijä kertovat, miten prosessi sujui.

Viime keväänä oikeusministeriön viestintäjohtaja Kati Pärnänen sai idean.

Hän halusi testata itseään uutta työntekijää palkatessa.

Miten suhtautuisin, jos en tietäisi työnhakijan sukupuolta, ikää eikä nimeä? Näin Pärnänen asiaa pohti.

OIKEUSMINISTERIÖN viestintätiimin virkamies oli jäämässä sopivasti eläkkeelle ja hänen tilalleen alettiin hakea uutta työntekijää. Ministeriön tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman tavoitteena oli monimuotoisuuden lisääminen. Yhtenä keinona oli nostettu esiin anonyymi rekrytointi.

Anonyymin rekrytoinnin idea on, ettei työntekijän nimellä, sukupuolella tai iällä ei olisi mitään roolia siinä, kutsutaanko hänet haastatteluun vai ei. Ainoastaan pätevyys painaisi.

Pärnänen halusi tietää kaiken muun lisäksi, kuinka paljon hänellä itsellään olisi tiedostamattomia ennakkoasenteita.

"Mietin, havainnoinko jotain eri tavoin, jos en tiedä esimerkiksi hakijan sukupuolta ja ikää", Pärnänen kertoo.

[...]

Hakurumba toteutettiin niin, että ministeriön henkilöstöhallinnossa kaikki reilut sata hakemusta käsiteltiin sillä tavalla, etteivät Pärnänen ja hänen valintaan osallistunut kollegansa tienneet, ketkä kuusi he kutsuivat haastatteluun.

"Nimi- ynnä muut tiedot peitettiin käsin, joten se vei jonkin verran aikaa", Pärnänen sanoo.

ANONYYMIA REKRYTOINTIA on Suomessa käytetty vähän. Helsingin kaupungilla on tehty joitakin vastaavanlaisia sokkohakuja ja Espoon kaupungilla on myös ollut samantapainen kokeilu. Tapauksia on kuitenkin niin vähän, ettei tutkimuksia aiheesta oikein ole.

Kuuluisimpia sokkorekrytointeja maailmalta sinfoniaorkesterin uusien soittajien valintatilanne, joka toteutettiin niin, ettei valitsija nähnyt pyrkijää vaan kuuli vain soiton verhon takaa. Sen todettiin lisäävän ainakin naissoittajien määrää sinfoniaorkestereissa.

[...]

Yksi tuore esimerkki epätasa-arvosta on Työnimi-kampanja, jossa tunnetut suomalaiset hakivat työtä romaninimillä ja omilla ansioluetteloilla heikoin tuloksin. HS:kin kirjoitti kampanjasta lokakuussa. Tarkoitus oli herättää keskustelua siitä, miten kaikki eivät ole työnhakutilanteessa samalla viivalla.

Auttaako sokkorekrytointi lisäämään tasa-arvoa työnhaussa?

"Varmasti se ratkaisee joitain ongelmia, mutta ei toimi ihan kaikissa tehtävissä", Koivunen sanoo.

[...]

OIKEUSMINISTERIÖN sokkohaussa tehtävään valittiin syyskuussa aloittanut viestintäasiantuntija Johanna Askolin-af Ursin.

"Tasapuolisuus on nykypäivää ja fiksua", Askolin-af Ursin sanoo.

Hän kertoo täyttäneensä tehtävää hakiessaan täsmälleen saman sähköisen hakulomakkeen kuin aiemmin valtiolle hakiessaan.

Silti se, ettei valinnasta päättänyt tiennyt hakijan nimeä, ikää ja sukupuolta ennen haastattelukierrosta, kertoo Askolin-af Ursinin mielestä työnantajan arvoista. Kaikille hakijoille annettiin yhdenvertaiset mahdollisuudet.

ASKOLIN-AF URSIN työskenteli aiemmin Asianajajaliitossa ja hänet valittiin nykyiseen tehtäväänsä muun muassa siksi, että hän oli työskennellyt juristien kanssa ja osasi selventää lakitekstien kiemuroita suomeksi.

"Olen 43-vuotias nainen, jolla ei ole erilaiseen taustaan viittaavaa nimeä, joten minun kohdallani ainoa syrjimisen syy työnhaussa voisi ehkä olla kaksi pientä lasta", Askolin-af Ursin sanoo.

Silti hänestä tuntuu hyvältä, että valinta tehtävään on tehty yksinomaan ammatillisin perustein.

VALINNAN TEHNYT Kati Pärnänen oli haastatteluun tulevien nimien paljastuessa yllättynyt, ettei joukossa ollut yhtään miestä. Sukupuolta hän lakkasi hyvin pian ajattelemasta, vaikka myöntää että aluksi mietti sitäkin hakemuksia lukiessa.

[...]

TÄMÄ rekrytointiprosessi herätti Kati Pärnäsen viimeistään huomaamaan, ettei sukupuolella ja iällä todellakaan ole merkitystä työntekijän osaamisen kannalta. Seuraavaan kertaan jäi kuitenkin opittavaa.

Työnhakijoita voisi Pärnäsen mielestä hakuilmoituksessa jo ohjata tarkemmin siihen, etteivät he lähetä kuviaan tai sosiaalisen median yhteystietoja anonyymeihin rekrytointihakuihin.

Työelämän tasa-arvo ei kuitenkaan sokkorekrytoinnilla ratkea. Paljon muutakin tarvitaan. Kaikissa hakuprosesseissa anonyymiys ei toimikaan. Oikeusministeriössä on myös kokeiltu muun muassa tuetun työn mallia ja palkattu kehitysvammainen työntekijä.

Helsingin Sanomat 30.11.2018

OIKEUSMINISTERIÖN viestintätiimin virkamies oli jäämässä sopivasti eläkkeelle ja hänen tilalleen alettiin hakea uutta työntekijää. Ministeriön tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman tavoitteena oli monimuotoisuuden lisääminen. Yhtenä keinona oli nostettu esiin anonyymi rekrytointi.

Nimetöntä rekrytointia perusteltiin ministeriössä sen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmalla, jossa tavoitteeksi on mainittu monimuotoisuuden lisääminen.

VALINNAN TEHNYT Kati Pärnänen oli haastatteluun tulevien nimien paljastuessa yllättynyt, ettei joukossa ollut yhtään miestä.

Tuloksena oli, että pelkästään naisista koostuvaan yksikköön palkattiin taas yksi nainen, eikä haastatteluunkaan kutsuttu yli sadan hakijan joukosta muita kuin naisia (6 kpl). Kokeilu oli siis pannukakku sen omillakin kriteereillä.

ANONYYMIA REKRYTOINTIA on Suomessa käytetty vähän. Helsingin kaupungilla on tehty joitakin vastaavanlaisia sokkohakuja ja Espoon kaupungilla on myös ollut samantapainen kokeilu. Tapauksia on kuitenkin niin vähän, ettei tutkimuksia aiheesta oikein ole.

Ulkomaisia tutkimuksia aiheesta on paljon. Ne kaikki ovat osoittaneet, että nimetön rekrytointi ei vaikuta mainittavasti rekrytoitavien monimuotoisuuteen, jolla sitä yleensä perustellaan.

Samoin suomalaisista kokeiluista voi arvioida julkisuudessa olleiden tietojen perusteella, että ne ovat olleet suuritöistä puuhastelua, jolla ei ole vaikutettu rekrytointien lopputulokseen. Etenkin johtajia rekrytoitaessa rekrytoija tyypillisesti tunnistaa pienten piirien tuttuja hakijoita jo pelkän CV:n perusteella.

Auttaako sokkorekrytointi lisäämään tasa-arvoa työnhaussa?

"Varmasti se ratkaisee joitain ongelmia, mutta ei toimi ihan kaikissa tehtävissä", Koivunen sanoo.

Sokkorekrytointi ei ratkaise mitään ongelmia. Se ei lisää työpaikan monimuotoisuutta tai vähennä syrjintää, vaikka niin annetaan ymmärtää.

[Roope]

Helsinki poistaa tasa-arvosyistä työhakemuksista nimen, iän ja syntymäpaikan. Se on askel oikeaan suuntaan, kirjoittaa HS:n Kimmo Oksanen.

Helsingin Sanomat: Kansanedustaja Ozan Yanar haki parikymppisenä asuntoa nimellä "Janarin Osku" – Kun ihminen joutuu esittämään toista, häviävät kaikki 17.12.2018

Helsinki oli ajoittanut varsin osuvasti valtuutettu Suldaan Said Ahmedin (vas) aloitteen käsittelyn viime keskiviikkoon, kahden vuorokauden päähän ihmisoikeusjulistuksen syntymäpäivästä: "Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Helsingin kaupunki ottaa käyttöön anonyymin rekrytoinnin ja toimii Suomessa edelläkävijänä yhdenvertaisuuden edistämisessä työmarkkinoilla."

Aloite tarkoittaisi toteutuessaan, että Helsingin kaupungin rekrytoidessa työntekijöitä haun alkuvaiheessa sähköisistä hakemuksista poistettaisiin työnhakijan nimi, sukupuoli, syntymäpaikka ja muut tiedot, jotka eivät liity millään tavalla edellytyksiin onnistua työssä.

EI nimettömänä, sukupuolettomana tai iättömänä hakeminenkaan tietenkään takaa työpaikan saantia, mutta se saattaa avata tien päästä edes näyttäytymään ja haastateltavaksi. On viitteitä siitä, että työnhakuun myös Helsingin kaupungille voivat vaikuttaa työhön liittymättömät seikat.

Jos on viitteitä syrjinnästä, niin kannattaa puuttua syrjintään. Nimetön työnhaku ei siihen vaikuta.

"Helsingin kaupungilla on tavoitteena, että vieraskielisten osuus henkilöstöstä tulisi vastata väestöosuutta. Tällä hetkellä vieraskielisiä henkilöstöstä on noin kuusi prosenttia ja väestöstä 16 prosenttia", toteaa afgaanisyntyinen Helsingin kaupunginvaltuutettu ja apulaispormestari Nasima Razmyar (sd).

Lopputuloksen tasa-arvoa korostava politiikka on lähtökohtaisesti väärässä.

Vieraskielisten väestöosuutta vastaava määrä henkilöstöä on tavoitteena kelvoton, koska objektiivisilla rekrytointikriteereillä vieraskieliset jäävät keskimäärin jälkeen kantaväestöstä. Siksi tällainen tavoite on itsessään syrjivä, vaikka ei suoraan yksittäisissä rekrytointipäätöksissä mihinkään velvoitakaan, ja siksi kaikki tällaiset ryhmään kuulumiseen perustuvat tavoitteet ja niihin perustuvat politiikat olisi karsittava.

"Tarvitaan rekrytointiin osallistuvan henkilöstön koulutusta tai kielitaitovaatimusten tarkastelua. Työpaikkailmoituksissa täytyy huomioida tavoittavuus ja kannustaa eri ryhmiä hakemaan työpaikkoja. Kaupungille tarvittaisiin 'työpaikkaluotseja', jotka kiertäisivät eri työyhteisössä kouluttamassa ja ohjaamassa yhteisöjä ymmärtämään moninaisuutta ja eritaustaisia työntekijöitä", Razmyar kirjoitti valtuuston kokouksen jälkeen HS:lle.

Jos tarvitaan työntekijöitä kouluttamaan toisia työntekijöitä "ymmärtämään moninaisuutta ja eritaustaisia työntekijöitä", on jo menty jossain harhaan. Pitää rekrytoida sellaisia työntekijöitä, jotka pärjäävät työssään ilman, että muut on koulutettava ymmärtämään heitä.

"Kielitaitovaatimusten tarkastelu" on kiertoilmaus kielitaitovaatimusten madaltamiselle. Sellaiseen ei ole syytä, vaan maahanmuuttajien määrän lisääntyminen ja heidän yhä huonompi motivaationsa oppia suomea on päinvastoin perustelu edellyttää työntekijöiltä hyvää kielitaitoa etenkin päiväkodeissa ja kouluissa.

VALTUUSTOSSA painotettiin, ettei aloitteessa ole kyse niin kutsutusta positiivisesta diskriminaatiosta eli siitä, että henkilö saisi esimerkiksi työpaikan vain siksi, että kuuluu vähemmistöön. Loppupelissä vain tiedot, taidot, kyvyt ja muut soveltuvuuteen vaikuttavat tekijät ratkaisisivat työnsaannin.

Nimettömässä työnhaussa ei tosiaan tarkalleen ottaen ole kysymys positiivisesta diskriminaatiosta, koska se ei vaikuta rekrytoinnin lopputulokseen suuntaan tai toiseen, mutta sillä halutaan signaloida samaa ajattelua. Sekin on symbolipolitiikkaa, jossa järki ja logiikka haudaten annetaan ymmärtää, että tehdään jotain yhteiseksi hyväksi, vaikka ei tehdä muuta kuin tuhlataan yhteisiä rahoja.

[Blanc73]

Miltähän muista mamuryhmistä oikein tuntuu, kun muslimit röyhkeydessään edustavat kaikkia mamuja tässäkin jupakassa?

Rekrytoinnissa työnantaja valitsee omasta mielestään sen parhaimman duunarin itselleen. Työnantaja voi myös olla valitsematta mamua, jos niin päättää. Mikä tässä on niin vaikeata?

[foobar]

Suomen suurimmat maahanmuuttajaryhmät, jopa yhdessä enemmistön muodostamiseen asti ovat olleet pitkään virolaisia ja venäläisiä. Jos julkisvarojen käyttöapparaatilta kysytään, maahanmuuttajat koostuvat kuitenkin muslimeista, mustista afrikkalaisista ja Itä-Euroopan mustalaisklaaneista. Varsinkin niistä jotka eivät ole tulleet tänne töihin, ja joilla on aivan omat lait. Luulisi että vituttaa...

[Uuno Nuivanen]

Voisikohan esim. kaupungin asuntoja hakea samalla tavalla nimettömästi? No ei, koska silloin voisi pottunokkakin vahingossa saada sellaisen.

[sancai]

Anonyymi rekrytointi on oikein hyvä idea, koska se vähentää haitallista diversiteettiä.  Nykyään työnhaussa myös tietoisesti suositaan ulkomaalaisia nimiä. Esim. lähes kukaan Suomen somali ei saisi töitä anonyymissä haussa, koska heidän koulutustasonsa ja kielitaitonsa on äärimmäisen, äärimmäisen matala.

Helsingin Sanomien esimerkissä kaikki valitut olivat naisia ja aatelisnainen sai paikan. Aika diverseä ja progressiivista

[td]

Anonyymi rekrytointi on oikein hyvä idea, koska se vähentää haitallista diversiteettiä.  Nykyään työnhaussa myös tietoisesti suositaan ulkomaalaisia nimiä. Esim. lähes kukaan Suomen somali ei saisi töitä anonyymissä haussa, koska heidän koulutustasonsa ja kielitaitonsa on äärimmäisen, äärimmäisen matala.

Helsingin Sanomien esimerkissä kaikki valitut olivat naisia ja aatelisnainen sai paikan. Aika diverseä ja progressiivista

Tiedä sitten miten tuota koulutustasoa (moniosaamista) ilmaistaan hakupapereissa. Tämän jälkeen kaikki onkin sitten pelkkää rasismia.

[Roope]

Myöntävät jo itsekin, että anonyymin työnhaun prosessi ei vaikuta rekrytointeihin, mutta silti vaativat sitä käyttöön.

Miksi Mervi Rantanen saa kutsun työhaastatteluun, mutta yhtä pätevä Merve Caglayan ei – Valtuustoaloite pyrkii ehkäisemään työnhaussa tapahtuvaa syrjintää

Varavaltuutettu Merve Caglayan (vihr.) on laatinut yhdessä kaupunginvaltuutettu Minna Minkkisen (vas.) kanssa valtuustoaloitteen anonyymin rekrytoinnin käyttöönotosta Tampereella. Aloite jätettiin valtuustoon 17. joulukuuta 2018.

Anonyymissä rekrytoinnissa hakijan nimi, ikä, sukupuoli ja muut työhön liittymättömät seikat pidettäisiin työnantajalta työhakemusvaiheessa piilossa. Tavoitteena on osaavimman mahdollisen työntekijän palkkaaminen.

– Pääpointti on se, että kaikilla olisi edes mahdollisuus tulla kutsutuksi haastatteluun. Hakemusvaiheen jälkeen rekrytointiprosessi jatkuisi normaalisti, selittää Caglayan.

[...]

– Helsingin päässä tehtiin kokeilu, jossa ei otettu varsinaisesti kantaa siihen, oliko kokeilulla vaikutusta vähemmistöjen rekrytointiin, mutta siellä oli huomattu sen vaikuttaneen rekrytoivan henkilön käsitykseen omista stereotypioistaan, sanoo Caglayan.

Tamperelainen 18.1.2019

Anonyymistä rekrytoinnista voi tulla itsestäänselvyys myös Suomessa

Löytyvätkö parhaat tekijät entistä paremmin anonyymin rekrytoinnin avulla? Tänä vuonna sitä kokeilevat esimerkiksi Espoo, Helsinki ja Vantaa.

Hakemuksia on 107. Se kertoo, että oikeusministeriön viestintäasian­tuntijan paikka kiinnostaa monia. Mutta ketä, sitä viestintä­johtaja Kati Pärnänen ei tiedä. Hakijoiden nimet, iät, someprofiilit ja sukupuoli on mustattu papereista. Samoin kaikki muu, josta henkilöllisyys tulisi ilmi. Ministeriö kokeilee anonyymiä rekrytointia.

[...]

Oikeusministeriö kokeili anonyymiä rekrytointiaan ensimmäisen kerran viime vuonna. Työläin vaihe oli mustata tussilla hakemusten henkilökohtaiset tiedot, ennen kuin Pärnänen sai paperit luettavakseen.

"Ensin jäin väkisinkin pohtimaan, kuka hakija on ja onko hän mies vai nainen. Sitten ajatukset naksahtivat kohdilleen ja opin katsomaan vain kokemusta ja hakemusta. Jäljellä oli ihminen, joka osasi jotain tai ei. Käsittelykin nopeutui, kun pääsi suoraan asiaan", hän kertoo.

Loppusuoralle valikoitui kuusi hakijaa, ja nimet paljastuivat vasta tuossa vaiheessa.

"Jatkossa olivat parhaat osaajat. Teimme valinnan kahden haastattelukierroksen jälkeen, enkä vieläkään tiedä, keitä loput 101 olivat."

Ihan kaikkea piilottaminenkaan ei peitä. Pärnänen tunnisti osan hakijoista tutuista taloista esimerkiksi kerrotun kokemuksen perusteella.

"Mielestäni pystyin silti valitsemaan haastateltavat hyvin puolueettomasti", hän vakuuttaa.

Harjoitus sujui niin hyvin, että Pärnänen on valmis siihen uudestaan. Toistaiseksi sellaista ei ole tiedossa.

[...]

Hän korostaa, että prosessit ovat jo kunnossa: kymmenen viime vuoden aikana tietoon ei ole tullut ainuttakaan tapausta, jossa olisi syrjitty hakijoita. Lind­­bergin mielestä anonyymiteetti soveltunee parhaiten tehtäviin, joissa esimerkiksi laajalla kielitaidolla tai etnisellä taustalla ei ole merkitystä.

Espoolla on noin 14 000 työntekijää, vajaat tuhat rekrytoivaa esimiestä ja vuosittain noin 3 500 avointa tehtävää.

Monissa muissa maissa, kuten Belgiassa, Espanjassa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa nimetön työnhaku on ollut arkipäivää jo pitkään yksityiselläkin sektorilla. Ranskassa siihen velvoittaa myös laki, jos yrityksessä on yli 50 työntekijää.

Kauppalehti 3.2.2019

Esimerkiksi valittu oikeusministeriön viestintäasian­tuntijan rekrytointi. Kauppalehden jutun mukaan viestintä­johtaja Kati Pärnänen ei muka tiennyt haastateltavaksi valittuja, vaikka aivan varmasti tunnisti ainakin lopulta valitun oikeusministeriön kanssa yhteistyössä toimineen Asianajajaliiton viestintäasiantuntija Johanna Askolin-af Ursinin jo hakemuksesta. Silti Pärnänen väittää pystyneensä valitsemaan haastateltavat "hyvin puolueettomasti".

Monissa muissa maissa, kuten Belgiassa, Espanjassa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa nimetön työnhaku on ollut arkipäivää jo pitkään yksityiselläkin sektorilla. Ranskassa siihen velvoittaa myös laki, jos yrityksessä on yli 50 työntekijää.

Ei ole missään nimessä Ranskaa lukuun ottamatta missään maassa "arkipäivää", vaikka saattaa olla käytössä yksittäisissä yrityksissä. Kaikki anonyymin työnhaun kokeilut ovat epäonnistuneet väitetyn syrjinnän poistamisessa. Joissain yrityksissä tästä ei vain välitetä, koska anonyymillä työnhaulla on symboliarvonsa muka syrjintään puuttumisena.

Espoo aikoo etsiä osaajia nimettömällä työnhaulla

Espoo aikoo syksystä lähtien hakea väkeä osaan avoimista työpaikoistaan anonyymilla rekrytoinnilla eli nimettömällä työnhaulla.

Anonyymissa rekrytoinnissa työhakemuksista poistetaan nimen lisäksi esimerkiksi hakijan ikä ja sukupuoli. Tarkoituksena on, että vaikkapa ikään, sukupuoleen tai etniseen taustaan liittyvät ennakkoasenteet eivät vaikuttaisi siihen, kenet rekrytoija kutsuu työhaastatteluun. Vain pätevyydellä olisi merkitystä.

Anonyymi työnhaku jatkuu haastatteluvaiheeseen asti. Haastattelu ja sen jälkeinen rekrytointi toteutetaan tavalliseen tapaan.

[...]

Uusi työnhakujärjestelmä ei kuitenkaan itsessään takaa mahdollisuutta täysin anonyymiin työnhakuun. Tämä johtuu siitä, että mikään mahdollisista uusista järjestelmistä ei pysty automaattisesti poistamaan henkilötunnistetietoja hakijan vapaasti kirjoittamista osioista.

– Jos halutaan täysin anonyymi rekrytointi, jossa käydään myös oma esittely -osio läpi, niin se joudutaan tekemään käsityönä mustaamalla tai poistamalla tietoja, kertoo rekrytointipäällikkö Noora Lindberg Espoon kaupungilta.

[...]

Kun uusi työnhakujärjestelmä on käytössä, tarkoitus on kokeilla anonyymia hakua esimerkiksi asiantuntijoiden rekrytoinnissa.

Asiantuntijatehtäviä saattavat Sarekosken mukaan joskus jättää hakematta sellaiset henkilöt, jotka voisivat soveltua tarjolla olevaan työhön, mutta eivät rohkene hakea paikkaa.

– Anonyymilla rekrytoinnilla voi houkutella sellaisia hakijoita, jotka eivät muuten hakisi paikkaa, Sarekoski sanoo.

Hän uskoo, että anonyymi työnhaku monipuolistaa kaupungin henkilöstöä pitkällä aikavälillä.

– Toivottavasti ne ihmiset, jotka tällä hetkellä jäävät hakujen ulkopuolelle, osallistuisivat niihin, Sarekoski toteaa.

Länsiväylä 21.1.2019

Anonyymiä työnhakua perustellaan usein henkilökunnan monipuolistumisella, mutta paradoksaalisesti kokeiluissa on hieman maasta riippuen huomattu, että haastatteluihin valikoituu entistä vähemmän esimerkiksi naisia tai maahanmuuttajia. Toisin sanoen anonyymin työnhaun prosessi on kuin onkin paljastanut miehiin ja kantaväestöön kohdistuvaa syrjintää. Ei kuitenkaan ole poistanut sitäkään, sillä itse rekrytointipäätöksiin anonyymillä työnhaulla ei ole mainittavaa vaikutusta.

[Dangr]

Oikeusministeriön viestintäyksikössä ei ollut muutakaan tekemistä, joten päättivät kokeilla anonyymiä rekrytointia ja tussata hakemuksista pois epätasa-arvoiset tiedot eli nimen, iän ja sukupuolen.

Rikkaitten muksuilla paremmat mahdollisuudet hyvään koulutukseen ja sitä kautta työpaikkaan. Parempaan tasa-arvoon vaadin pois hakemuksesta myös koulutus- ja työpaikkatietoja.!!1! 

[acc]

Nimetöntä työnhakua lienee ajateltu ratkaisuksi, jonka ansiosta tähän asti syrjityt avaruusaivokirurgit pääsevät töihin meriittiensä perusteella. Mutta... mutta... tässä on vaaransa. Jos kaikkia hakijoita kohdellaan värisokeasti, niin valituiksi voikin tulla valkoisia, itäaasialaisia ja juutalaisia.

Mutta edellä kuvailemaani värisokeaa skenaariota ei rikastuttajien tarvitse pelätä. Viimeistään haastatteluvaiheessa ainakin julkishallinnossa voidaan saada poliittisesti hyväksyttävä rekrytoitujen taustaisuusjakauma. Siellähän jo nyt suositaan hakijoita sukupuolen perusteella, jotta saavutettaisiin toivottu jakauma. No... mikäs siinä. Tunteella ja tuurillahan tässä mennään.

[Roope]

Hallitusohjelmasta:

Ehkäistään rekrytointisyrjintää. Tehdään selvitys nimettömästä työnhausta.

Missä määrin "rekrytointisyrjintä" vaikuttaa jollain mielekkäällä mittarilla rekrytointeihin?

Nimettömästä työnhausta on tehty ulkomailla vaikka kuinka paljon selvityksiä. Tietääkseni yhdessäkään ei ole havaittu nimettömän työnhaun poistavan rekrytointiprosessista oletettua syrjintää, koska vaikutukset rekrytointipäätöksiin ovat käytännössä olemattomia. Nimetön työnhaku vain kasvattaa kustannuksia tuomatta prosessiin mitään todellista lisäarvoa.

[petebe]

Hallitusohjelmasta:

Ehkäistään rekrytointisyrjintää. Tehdään selvitys nimettömästä työnhausta.

Missä määrin "rekrytointisyrjintä" vaikuttaa jollain mielekkäällä mittarilla rekrytointeihin?

Nimettömästä työnhausta on tehty ulkomailla vaikka kuinka paljon selvityksiä. Tietääkseni yhdessäkään ei ole havaittu nimettömän työnhaun poistavan rekrytointiprosessista oletettua syrjintää, koska vaikutukset rekrytointipäätöksiin ovat käytännössä olemattomia. Nimetön työnhaku vain kasvattaa kustannuksia tuomatta prosessiin mitään todellista lisäarvoa.

Olen aivan samaa mieltä!

Ainoa keino mikä saattaisi hiukan muuttaa tilanetta olisi työpaikkahakemuksista poistaa kaikki tiedot oppilaitoksista joissa ko. hakija on tutkintonsa opiskellut. Ei rekrytoijan mikään kirurgi-astronautti tarvitse olla hoksatakseen, että ehkäpä ne tietyt todistukset osaavat olla hiukan erilaisin perustein saatuja kun näkee oppilaitoksen nimen tai sijainnin.

[Roope]

Hallitusohjelmasta:

Ehkäistään rekrytointisyrjintää. Tehdään selvitys nimettömästä työnhausta.

Toimittaja
Keskusteluissa [hallituksen työllisyysseminaarissa] nousi myös esille ulkomaalaisten kohtaamat epäluulot työmarkkinoilla.

Työministeri Timo Harakka
Toinen tärkeä juttu sitten myöskin Suomessa jo olevien ulkomaalaisten kannalta on tämä hallitusohjelmassakin mainittu anonyymi työnhaku. Koska sekin on tosiasia, että jotkut työnantajat arastelevat sitä, että on eksoottinen nimi, ja sen tähden moni kokee, että ei pääse edes haastatteluun.

Nimetön työnhaku ei muuta tältä osin mitään oleellista. Jos työnantaja tosiaan arastelee eksoottista nimeä, niin jättää varmaan eksoottiset palkkaamatta joka tapauksessa.

Kun hallitusohjelmassa on muutenkin sitouduttu vain taas yhden uuden hyödyttömän selvityksen (tutkittua tietoa nimettömän työnhaun hyödyttömyydestä on ulkomailta vaikka kuinka paljon) tuottamiseen, ei Harakan "tärkeä juttu" vaikuta mitenkään mihinkään.

[Koekaniini]

Mitäköhän tämä todellisuudessa muuttaa kun kuntapuolelle palkataan muutenkin suositeltuja tuttuja, sukulaisia ja määräaikaisuuksia tehneitä. Haku voi olla avoin mutta palkattava on usein selvillä jo ennen paikan aukeamistakin.
Moraalisäteilyä koko nimetön haku paitsi silloin kun esimies on tollo idealisti joka ei toimi ym. tavalla ja silloin hän saakin alaisekseen eksoottisen mahd. kielitaidottoman matun jolla on joko A; Kirjoitettuna todellista parempi todistus koulutuksesta koska kouluttaja ei ole missään nimessä rasisti(mitä henkilön työnjälkeä arvostelevat kaikki ovat). Ja on tällöin taakaksi koko työyhteisölle  Tai B; Häntä suositellaan vahvasti joltain toiselta osastolta jotta hänestä päästään eroon jotta hän lakkaisi olemasta taakka työyhteisölle. Ja tällöin katso edellinen kohta.
Eli näin saadaan kuntapuolelle ikuiseen palkkasuhteeseen henkilö jonka taidot eivät ole tehtävien tasalla ja josta ei pääse eroon koska rasismi. Tämä siis duunaritasolla.

[Niobium]

^no just tänään vilahti uutisissa nimi Ville Sinkkonen. Teemu on on jo tuttu, mutta montako Sinkkosta mahtuu asiantuntijatehtäviin? Ei muistaakseni ole ainut parivaljakko, joka Sinkkosen nimellä ratsastaa.

Pitäisikö tällaistakin jo tonkia, aika monta yhteensattumaa.

Elina, Ville, Teemu.

Mitä jos sovellettaisiin Lex-Sinkkosta rekryihin? Kaikkien oikea nimi korvattaisiin Sinkkos-nimellä?

[acc]

Aito nimetön haku voidaan toteuttaa siten, että määritetään minimiosaamistaso. Hakijat kävisivät suorittamassa kokeen, jolla osoittavat osaamistasonsa, jonka pitää ylittää jokin minimitaso.

Kokeen järjestäjä olisi tarkoitusta varten perustettu valtion virasto. Se lähettäisi hakijan puolesta hakemuksen organisaatioon, jossa työpaikka on tarjolla. Hakemuksessa mainittaisiin haettava työpaikka ja liitteenä olisi kopio todistuksesta, jossa olisi todistuksen tunnuskoodi. Voitaisiin kertoa myös työkokemus vuosina yksilöimättä työpaikkoja. Samoin voitaisiin kertoa, kuinka monta vuotta on käynyt kouluja ja opiskellut. Mutta ei kerrottaisi missä. Työnantajalle ei kerrottaisi tietenkään hakijan ikää, sukupuolta eikä etnistä taustaa. Saisi valita osaavimman tai ottaa kenet tahansa hakijoista.

Nimettömän haun "heikkoutena" on, että valituksi tuleekin valkoinen osaava suomalainen. Nythän ilmeisesti on kuviteltu, että nimetön haku mahdollistaisi useammin mamujen valituksi tulemisen. Nimetön haku poistaa mahdollisuuden poimia töihin ruskeita ihmisiä, koska tällainen ominaisuus ei käy hakemuksesta ilmi.

[Elemosina]

^hassua, etteivät nimetöntä hakua suosivat ole ymmärtäneet sen mitätöivän, tai vähintään vaikeuttavan, mahdollisuuden positiiviseen syrjintään.
Ehkä hetken päästä lamppu syttyy.

[Make M]

^hassua, etteivät nimetöntä hakua suosivat ole ymmärtäneet sen mitätöivän, tai vähintään vaikeuttavan, mahdollisuuden positiiviseen syrjintään.
Ehkä hetken päästä lamppu syttyy.

Hys,hys! Näinhän tämän pitääkin mennä. Rekrytoijat ovat itsekin tajunneet, että saadakseen luotettavaa ja pätevää työvoimaa, on parempi kun ei enää tarvitse antaa plussapisteitä ns. monimuotoisuudesta. Paremmat paikat menevät paremmille ja matalapalkka-alat jäävät enenevässä määrin monimuotoisuuden edustajille.

Jos päättäjät haluavat tällaisella tavalla esiintyä tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistäjinä, niin suotakoon se ilo heille.

[Elemosina]

Hyvät Sanoman toimittajat,
Älkää please ottako näistä viime kommenteista mitään juttuideaa!
Ei auta asiaanne.

[Roope]

Kokkola liittyy nimetöntä työnhakua kokeilevien kuntien joukkoon: Hakijoista häivytetään nimi, ikä ja sukupuoli

[...]

Kokkola perustelee menettelyä sillä, että se on nykypäivää.

– Vaikka hakuprosessit vedetään eettisesti ja korkealla moraalilla läpi, tällä halutaan vahvistaa käsitystä, että toiminta on avointa ja tasavertaista. Eikä valinnassa painotu kenenkään sukulaisuus- tai tuttavuussuhteet.

Nimetön työnhaku on pikku hiljaa tehnyt tuloaan kuntiin, esimerkiksi pari vuotta sitten Vaasa kokeili sitä palkkauksesta. Suuremmat kaupungit, kuten Helsinki ja Espoo ovat kokeilleet sitä vaihtelevasti jo vuosia.

Varsinkin Vaasan kokemuksista Kokkola imee nyt oppia omaan rekrytointiin valmistautuessaan.

Riskejäkin hakutavasta toki löytyy.

– Tässä pitää osata toimia oikein. Siksi tarvitaan huolellinen pohjustaminen. Tätä kokeilleita kuntia haastatellaan ja heidän kokemuksia aiotaan hyödyntää, kertoo Pienimäki.

Yle 25.2.2020

Kokemukset kaikkialta ovat, että anonyymi rekrytointi on vain ylimääräinen kustannuksia aiheuttava riesa, joka ei vaikuta rekrytoinnin lopputulokseen.

– Vaikka hakuprosessit vedetään eettisesti ja korkealla moraalilla läpi, tällä halutaan vahvistaa käsitystä, että toiminta on avointa ja tasavertaista. Eikä valinnassa painotu kenenkään sukulaisuus- tai tuttavuussuhteet.

Tosiasiassa anonyymi rekrytointi päinvastoin antaa tekosyyn valita tuttavia, kun voidaan teeskennellä, että prosessi muka jotenkin ehkäisee sen. Tästä on paljastavat esimerkit oikeusministeriön viestintäyksiköstä ja Espoon kirjastopalveluista.

[Roope]

Helsingin Sanomat:  Kiinnostus anonyymiin rekrytointiin on kasvamassa, ilmenee henkilöstöalan ammattilaisille tehdystä kyselytutkimuksesta 17.10.2020

TYÖTERVEYSLAITOKSEN tuoreeseen kyselytutkimukseen vastanneista henkilöstöalan ammattilaisista 12 prosenttia kertoi, että anonyymia rekrytointia on joissain muodossa käytetty tai kokeiltu omalla työpaikalla.

Työterveyslaitoksen johtavan asiantuntijan Barbara Bergbomin mukaan kyselyyn tulleiden vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että organisaatioissa on kasvavaa kiinnostusta anonyymiin rekrytointiin, vaikka sitä kokeilleiden osuus on edelleen pieni.

Anonyymiin rekrytointiin on kasvavaa kiinnostusta, koska sen käyttäminen antaa puuhakkaan vaikutelman.

"Anonyymi rekrytointi tasoittaa erilaisten ryhmien pääsyä työhaastatteluun, mutta ei vielä takaa eri ryhmien tasavertaista valituksi tulemista. Ennakkoluulot, stereotypiat ja itseään muistuttavien näkeminen muita myönteisemmässä valossa esimerkiksi haastattelutilanteessa voivat vaikuttaa paljon enemmän kuin rekrytoivat henkilöt tiedostavat", Bergbom toteaa Työterveyslaitoksen tiedotteessa.

Anonyymin rekrytoinnin ei ole lukuisissa kokeiluissa todettu vaikuttavan rekrytoinnin lopputulokseen millään lailla, ja joissain kokeiluissa se on ennakko-odotusten vastaisesti maasta riippuen vähentänyt oletetusti syrjittyjen (naiset, maahanmuuttajat jne.) osuutta haastatteluun päässeissä.

TYÖTERVEYSLAITOKSEN Monimuotoisuusbarometri -nimisessä kyselyssä selvisi myös, että organisaatioissa on halua lisätä työntekijöiden monimuotoisuutta.

52 prosenttia vastaajista kertoi, että oman työpaikan viestinnässä on pyritty tuomaan esiin henkilöstön monimuotoisuutta.

Miksi?

Työterveyslaitos: Monimuotoisuusbarometri 2020: Anonyymi rekrytointi on haaste, joka herättää kiinnostusta organisaatioissa 14.10.2020

Linkki Monimuotoisuusbarometri 2020 -raporttiin

"Haaste" eli oikeammin ongelma ennen tuon sievistelevän ilmauksen yleistymistä. Miksi organisaatiot haluavat haalia itselleen ongelmia?

Vastaajista 31 % ilmoitti, että omassa organisaatioissa on kehitetty syrjimättömiä rekrytointikäytäntöjä. Anonyymin rekrytoinnin lisäksi muita kehitteillä tai käytössä olevia syrjimättömiä rekrytointikäytäntöjä olivat mm. rekrytointeja tekevien koulutus ja rekrytointiin liittyvän ohjeistuksen ja linjausten selkiyttäminen.

Jos ongelmana on havaittu syrjintä, niin kannattaa varmaan puuttua siihen syrjintään, sillä anonyymi rekrytointi ei korjaa tai muutenkaan vaikuta siihen millään lailla.

Silloin tosin pitäisi osata tunnistaa ja mitata, miten suuri ongelma on. Epäilen että anonyymi rekrytointi otetaan käyttöön juuri sellaisissa organisaatioissa, joilla ei ole aikomustakaan määritellä väitetyn ongelman suuruutta vaan painella eteenpäin fiilispohjalta.

Anonyymi rekrytointi on eräs keino vähentää syrjintää tai epätasapuolista kohtelua rekrytoinnissa.

Yhtä hyvin anonyymin rekrytoinnin voisi mainita erääksi keinoksi karkottaa hyttysiä. Ei ole todettu toimivan siinäkään.

Pitkällä tähtäimellä rekrytointijärjestelmien kehittäminen anonyymin rekrytoinnin mahdollistamiseksi lienee kustannustehokkainta, mikäli organisaatioissa tehdään paljon rekrytointeja.

Kustannustehokkainta on olla käyttämättä anonyymiä rekrytointia, joka vain lisää kustannuksia antamatta mitään vastineeksi.

Erilaisia kiintiöitä on esitetty ratkaisuiksi parantamaan vähemmistöjen tai heikommassa asemassa olevien henkilöiden asemaa ja osallisuutta työelämässä. Henkilöstöalan ammattilaisista enemmistö (61 %) suhtautui sukupuolikiintiöihin kielteisesti (kuvio 24). Pääkaupunkiseudulla kiintiöihin suhtauduttiin myönteisemmin kuin muualla Suomessa (kyllä-vastaukset: pääkaupunkiseutu 24 %, muu Suomi 12 %).

Kuvastaa asenteita. Kiintiöt kun ovat laittomia.

Jotkut vastaajat näkivät kiintiöistä olevan jopa suoranaista haittaa, esimerkiksi tehtävään pätevin voi jäädä kiintiöiden vuoksi valitsematta. Lisäksi ne nähtiin syrjivinä ja eriarvoisuutta lisäävinä.

On selvää, että kiintiöt johtavat syrjintään ja siihen, että pätevämpiä jää rekrytoimatta. Juuri se on kiintiöiden idea.

Vastaajilta kysyttiin myös mitä mieltä he ovat mahdollisista muista kiintiöistä, kuten maahanmuuttajakiintiöistä. Kuten sukupuolikiintiöiden osalta, valtaosa vastaajista suhtautui kielteisesti tai vähintään suurella varauksella muihin kiintiöihin, joskin avovastausten perusteella suhtautuminen maahanmuuttaja- tai etnisiin kiintiöihin vaikuttaa jonkin verran myönteisemmältä kuin sukupuoleen perustuviin kiintiöihin.

Kuten sukupuolikiintiöiden kohdalla, osa vastaajista näki muilla kiintiöillä, kuten etniseen taustaan liittyvillä kiintiöillä, voivan olla myönteinen vaikutus organisaatioiden monimuotoisuuden lisäämisen, erityisesti monimuotoistumisen alkuvaiheessa.

Jännä juttu, että tätä kovasti haluttua etnistä monimuotoisuutta ei pystytä kytkemään rekrytointikriteereihin esimerkiksi työpaikalla tarvittuna kielitaitona.

"Periaatteessa olen samaa mieltä kuin yllä [kielteinen suhtautuminen sukupuolikiintiöihin], mutta toisaalta maahanmuuttajien osalta olemme vielä niin lapsen kengissä, että jonkinlainen kiintiö saattaisi olla tarpeen asenteiden muuttamiseksi."

"Väestön monimuotoistuessa, voisi olla aiheellista miettiä tätäkin jossain vaiheessa."

"Pääsääntöisesti emme tarvitse kiintiöitä mutta ulkomaalaisuuskiintiölle voisi olla käyttöä."

"Mielestäni kiintiöt on vain yksi työkalu, jolla pyritään vaikuttamaan ennakkoluulojen purkamiseen. Jos asenne on kohdillaan, niitä ei tarvita. Jos taas ei ole, niistä voi olla hyötyä."

"Samaa mieltä kuin sukupuolikiintiöistä: toisaalta pakottavat ottamaan huomioon ja valitsemaan vähemmistön edustajan (ensimmäiset avaavat latua seuraaville), mutta toisaalta saattaa aiheuttaa erilaista kohtelua "kiintiöedustajana" valittua kohtaan."

"Alasta riippuen voisi olla hyvä. Omalla alalla ei tarvetta, koska rekrytoiminen paljon ulkomailta."

"Voisi olla hyvä ratkaisu paitsi kotouttamisen kannalta myös luovuuden ja innovatiivisuuden kannalta. Uudet näkökulmat ovat aina tervetulleita. Se veisi myös pohjan pois abstraktilta ja niputtavalta käsitteeltä maahanmuuttaja - huomattaisiin, että kysymys on työkaverista siinä missä muutkin."

"Jonkinlainen kiintiö voisi olla käytössä myös esim. vammaisten ja maahanmuuttajien kohdalla. Tärkeä on, että kiintiö ei tarkoita, että henkilö olisi huono/osaamaton vaan tietysti edelleen rekrytoidaan pätevä tekijä."

"Näitäkin tarvitaan, esim päiväkoteihin ja kouluihin."

"Oikein toteutettuna erittäin kannatettava asia edelliseen vastaukseen viitaten."

"Oikein tervetullut. Asiantuntija-aloilla tämä toki tarkoittaa myös muita toimia esim. maahantulon sujuvuuden edistämisessä."

"Mielestäni lain tasolla on sanoitettava, että kunnissa/kaupungeissa asukkaiden ja työntekijöiden monimuotoisuus pitää olla sama!"

"Poikkeustilanteissa lyhyen aikaa voivat olla perusteltuja, pääasiassa ei. Lisäksi, jos jollekin ryhmälle kiintiö, eikö silloin "kaikille": naisille, maahanmuuttajille, vammaisille, homoille, transsukupuolisille, kullekin eri etniselle taustalle, jne. jne."

Näin siis suhtautuminen etniseen taustaan perustuviin laittomiin kiintiöihin.

Vaikka suhtautuminen kiintiöihin, erityisesti sukupuolikiintiöihin, oli pääosin kielteinen, voidaan kuitenkin todeta, että vastaajien näkemyksistä löytyi yllättävän myönteistäkin asennoitumista kiintiöitä kohtaan, ainakin väliaikaisina työkaluina. Muutama vastaaja reflektoi myös positiivisen erityiskohtelun nykyistä laajempaa käyttöä.

Niinpä niin. Rekrytointisyrjinnän tutkiminen ja poistaminen pitäisi aloittaa näistä vastaajista.

HR-ammattilaiset katsoivat tarpeelliseksi kiinnittää huomiota monimuotoisuuden ulottuvuuksista erityisesti ikään, osatyökykyisyyteen, perhetilanteeseen ja kielitaustaan. Sen sijaan uskonto ja seksuaalinen suuntautuminen nähtiin varsin yleisesti työntekijöiden henkilökohtaiselle alueelle huomioita ainoastaan silloin, kun työntekijää taustansa perusteella kohdellaan syrjivästi tai ennakkoluuloisesti. Tästä näkökulmasta onkin kiinnostavaa, että Suomea monikulttuurisemmissa maissa uskonto on yksi neljästä yleisimmistä syistä työn muokkaukseen (ILO 2016). Tulevaisuudessa väestömme monimuotoistuessa kulttuurisetnisesti, työntekijöiden uskontoon tarvinnee kiinnittää työpaikoilla nykyistä enemmän huomiota.

e: HS-linkki

[foobar]

Edes Helsingin kaupungin tasoiset hullujenhuoneet eivät taida olla niin kajahtaneita että lähtisivät oikeasti antaumuksella toteuttamaan tätä agendaansa. Tehokkaimminhan se onnistuisi palkkaamalla rekry/HR-puolelle vaikkapa tusina somalia Suomessa tärkeimmistä klaaneista. Sen jälkeen nähtäisiin miten sellainen korkeakulttuureja syrjimätön rekrytointi toimii oikeasti.

[Näkkileipä]

Helsingin Sanomat:  Kiinnostus anonyymiin rekrytointiin on kasvamassa, ilmenee henkilöstöalan ammattilaisille tehdystä kyselytutkimuksesta

..."Mielestäni kiintiöt on vain yksi työkalu, jolla pyritään vaikuttamaan ennakkoluulojen purkamiseen. Jos asenne on kohdillaan, niitä ei tarvita. Jos taas ei ole, niistä voi olla hyötyä."
...

Eikö kannattaisi tehdä ensin tutkimus siitä, mistä ennakkoluulot johtuvat ja vasta sen pohjalta tehdään loogisia johtopäätöksiä ja esityksiä? Ennenkuin edes ehdotellaan mitään monikultturi kiintiöitä, jotka pikemminkin lisäävät ennakkoluuloja, kuin vähentävät tai poistavat niitä. Ja sitäpaitsi eikö ne Hyvät Ihmiset ja muut mokutus firmat voi itse palkata niitä hädänalaisia jotka eivät itse pääse töihin? Minä olen aina ihmetellyt sitä, Hyvien Ihmisten logiikkaa, jossa ensin vaaditaan, että muiden on tehtävä jotain rasismin ja ennakkoluulojen poistamiseksi. Mutta ne Hyvät Ihmiset vapautetaan vaatimuksista.

[Kallan]

Mitä tulee Roopen postaamaan artikkeliin "Kiinnostus anonyymiin rekrytointiin on kasvamassa, ilmenee henkilöstöalan ammattilaisille tehdystä kyselytutkimuksesta" (HS, 17.10.2020), niin eiköhän tämäkin idea jätetä muiden velvollisuudeksi ja poliittiset suojatyöpaikat määräytyvät jatkossakin hyväveli/hyväsisar -periaatteella. Eli "monimuotoisuutta" lisää, hinnalla ei väliä.

Käsittämättömäksi on mennyt on tämä tasa-arvoisuuden idea; siitä itsessään on tullut jo kultti. Ei riitä, että kaikilla on samat lähtökohdat, kun lopputuloksenkin pitäisi olla kaikille sama.

[foobar]

Mitä tulee Roopen postaamaan artikkeliin "Kiinnostus anonyymiin rekrytointiin on kasvamassa, ilmenee henkilöstöalan ammattilaisille tehdystä kyselytutkimuksesta" (HS, 17.10.2020), niin eiköhän tämäkin idea jätetä muiden velvollisuudeksi ja poliittiset suojatyöpaikat määräytyvät jatkossakin hyväveli/hyväsisar -periaatteella. Eli "monimuotoisuutta" lisää, hinnalla ei väliä.

Käsittämättömäksi on mennyt on tämä tasa-arvoisuuden idea; siitä itsessään on tullut jo kultti. Ei riitä, että kaikilla on samat lähtökohdat, kun lopputuloksenkin pitäisi olla kaikille sama.

Oikeastaan alkaa vaikuttaa siltä että jos lopputulosten tasa-arvoa ei voida saavuttaa, jopa lähtökohtien tasa-arvo pitää rikkoa. Mielestäni ensimmäinen näistä on tavoitteena älytön ja toinen välttämätön, mutta niin vain yhä laserfokusoituneemmin "hyvissä piireissä" vain lopputulosten tasa-arvolla (toki oma perse suojaten) vaikuttaa olevan merkitystä, aina vain enemmän mitä ongelmallisemmaksi nämä positiivisesti syrjittävät vähemmistöt käytökseltään muuttuvat.

Itse muuten veikkaan että BLM:n ja muun silakoinnin ansiosta tullaan ennen ensi vuoden kesälomia näkemään kouluissa aitoja jihadryhmien joukolla tekemiä murhia. Silloin nämä lopputulosten tasa-arvon kultistit todennäköisesti laittavat vain isompaa vaihdetta sisään, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole enää jäljellä.

[Kallan]

Mitä tulee Roopen postaamaan artikkeliin "Kiinnostus anonyymiin rekrytointiin on kasvamassa, ilmenee henkilöstöalan ammattilaisille tehdystä kyselytutkimuksesta" (HS, 17.10.2020), niin eiköhän tämäkin idea jätetä muiden velvollisuudeksi ja poliittiset suojatyöpaikat määräytyvät jatkossakin hyväveli/hyväsisar -periaatteella. Eli "monimuotoisuutta" lisää, hinnalla ei väliä.

Käsittämättömäksi on mennyt on tämä tasa-arvoisuuden idea; siitä itsessään on tullut jo kultti. Ei riitä, että kaikilla on samat lähtökohdat, kun lopputuloksenkin pitäisi olla kaikille sama.

Oikeastaan alkaa vaikuttaa siltä että jos lopputulosten tasa-arvoa ei voida saavuttaa, jopa lähtökohtien tasa-arvo pitää rikkoa. Mielestäni ensimmäinen näistä on tavoitteena älytön ja toinen välttämätön, mutta niin vain yhä laserfokusoituneemmin "hyvissä piireissä" vain lopputulosten tasa-arvolla (toki oma perse suojaten) vaikuttaa olevan merkitystä, aina vain enemmän mitä ongelmallisemmaksi nämä positiivisesti syrjittävät vähemmistöt käytökseltään muuttuvat. -snip-

Olet oikeassa tässä asiassa. Tasa-arvo sanana kuulostaa kuulostaa äkkiseltään sellaiselta harmittomalta asialta, mutta kun sitä tarkemmin tutkiskelee, paljastuu sen alta mielettömyys ja peräti hulluus. Kenties oikeasti sitä tarkoituksena ei olekaan saavuttaa, vaan se toimii hajoita-ja-hallitse -metodina. Ja tällöin astuu esiin "tasa-arvon" näennäinen vihollinen ja todellisuudesas hyvä ystävä "syrjintä", jolla ongelmia saadaan "luotua" ja siten varmistettua taas suojatyöpaikkojen tarpeellisuus seuraavissa budjettineuvotteluissa - oli kyseessä sitten valtiotason virka tai kaupungin/kunnan virka tai työpaikka.

[Supernuiva]

Käsittämättömäksi on mennyt on tämä tasa-arvoisuuden idea; siitä itsessään on tullut jo kultti. Ei riitä, että kaikilla on samat lähtökohdat, kun lopputuloksenkin pitäisi olla kaikille sama.

Kommunismi on tullut tännekin, vaikka wanhat jermut olivat noin 80 vuotta sitten rintamalla. Vielä muutama vuosikymmen, niin kaikki WWII:n aikaiset kommunismin vastaiset uhraukset ovat menneet täysin hukkaan.

Uusneuvostokommunismi tulee muodossa tai toisessa koskemaan myös Suomea.

[F1nka]

Monimuotoisuusbarometrilla kartoitetaan henkilöstöalan ammattilaisten näkemyksiä monimuotoisuuden tilasta suomalaisissa työorganisaatioissa. Monimuotoisuudella tarkoitettiin työntekijöiden keskinäistä erilaisuutta mm. iän, sukupuolen, etnisen taustan, kansallisen taustan, sukupuolisen suuntautumisen, perhetilanteen, kielen, uskonnon ja vakaumuksen sekä (osa)työkykyisyyden osalta.

https://www.ttl.fi/monimuotoisuusbarometri-2020-anonyymirekrytointi-on-haaste-joka-herattaa-kiinnostusta-organisaatioissa/

Hankkeissa tavoiteltu monimuotoisuus on pitkälti ulkonäkökeskeistä ja siinäkin rajoittunutta. MAGA-lippis taitaa olla este valitsemiselle, mutta sirppi-ja-vasara monessa paikassa plussaa. Jos joku eri tavalla ajatteleva onkin erehdyksessä aiemmin valittu, heistä yritetään aktiivisesti päästä eroon. Esimerkkinä vaikkapa Professori Puolimatkan ja Jyväskylän yliopiston välinen tapaus: https://yle.fi/uutiset/3-10356231

Monimuotoisuus on ihan jees, kunhan ei herran jestas kuvittele voivansa ilmaista erilaista mielipidettä.