Six Degrees: The Multicultural Perspective

[pirttihirmu]

http://www.6d.fi/6d/index.php/wemet/37-wemet/533-the-multicultural-perspective

Dividing his time between Helsinki and Dublin, Gavan Titley's shares his views on multicultural Finland

Titley's particular research interests focus on racism and multiculturalism in Europe, and with Alana Lentin, he wrote The Crises of Multiculturalism? Racism in a Neoliberal Age (Zed Books 2011). The book examines the ways in which myths of multiculturalism have been circulated in political debate and rhetoric across Europe, and in particular how the idea of multiculturalism's failure has been used to legitimate racist logics and harsh integration policies. He is currently working on a book about racism and hate speech online.

Since 9/11, everywhere we looked politicians and high-profile commentators were arguing that 'Multiculturalism has failed' and that 'Multiculturalism is a disaster'. The same idea has become commonplace in Finland over the last years, but while this mantra is constantly repeated it needs questioning. In the end, when we decided to write about it, we asked a fairly straightforward question: How can multiculturalism have failed when multiculturalism hasn't been tried anywhere? This might be straightforward, but it isn't easy to answer, in part because the idea of multiculturalism brings together a description of society, a philosophy of difference, and a policy framework. But across Europe, no country adopted 'multiculturalism' as an official state policy, and those policies that are called multicultural, in education, community support, and so forth, have always been very limited and partial. So, how can such a weak and messy history of 'multiculturalism' be held responsible for so much political conflict and so many social problems?

Mokumokumokumoku... moku.

En tiedä oliko tästä jotain jo jossain, haulla en löytänyt. Kaveri kuitenkin argumentoi, että todellista multikulttuuria ei ole yritetty tosissaan missään, eikä ideologiaa voi siksi pitää epäonnistuneena. Ilmeisesti on kuitenkin taattua, että mikäli "totuutta" syleiltäisiin, katoaisivat kaikki ongelmat? Homma mainittu muuten:

I can't go into the whole story here, but one obvious reason is that talking about multiculturalism had become a way of doing racism. It become a way of singling out specific populations as problematic but with the licence of saying, 'Look, we tried. We tried to be generous and respect multicultural difference, and it didn't work. So it's not our fault, it's theirs, and now we need to get back to basics; our way of life, our basic values, respect for the nation, and so forth.' What's interesting in Finland is that a lot of these same arguments have been adapted very successfully by, for example, Hommafoorumi, Perussuomalaiset or Kokoomusnuoret. We live in a world where ideas travel transnationally, and these political actors are very politically literate; they look at what's happening in other countries and they adapt the tactics to Finland. The big question in Finland, I think, is examining how a relatively small group of people has been able to shape political discourse about racism so effectively over the last few years. All of the recent ideas introduced, like 'immigration sceptic' and 'flowery-hatted ladies', well, you can find versions of these cooked up in the UK or France in the 1970s and '80s.

Eli loppu onkin sitten rasismuksen kauhistelua.

[possu]

Kaveri kuitenkin argumentoi, että todellista multikulttuuria ei ole yritetty tosissaan missään, eikä ideologiaa voi siksi pitää epäonnistuneena. Ilmeisesti on kuitenkin taattua, että mikäli "totuutta" syleiltäisiin, katoaisivat kaikki ongelmat?

Neuvostoliiton romahduksen jälkeen joku tiesi kertoa että se ei ollutkaan sitä oikeaa sosialismia. Missä muuten on monikulttuurin ideologia ja mitä sen pitäisi ratkaista?

[Tulituki]

Minulle on sanottu, että "sosialismi oli hieno aate, mutta ihmiset pilasivat sen". 

[Miniluv]

Vain sellaiset monikulttuurismin mallit, joita on kokeiltu, ovat osoittautuneet epäonnistuneiksi.

[RP]

termiä 'reaalimonikulttuuri' johdannaisineen täällähän on käytetty jo pitkään.

[Roope]

The big question in Finland, I think, is examining how a relatively small group of people has been able to shape political discourse about racism so effectively over the last few years. All of the recent ideas introduced, like 'immigration sceptic' and 'flowery-hatted ladies', well, you can find versions of these cooked up in the UK or France in the 1970s and '80s.

No, tutkikaa. Ilmoittakaa, kun tulee jotain valmista.

Suomen äärioikeisto on onnistunut retorisella kikkailulla viemään maahanmuuttokeskustelua mielensä mukaan, arvioivat Li Andersson ja Dan Koivulaakso uudessa kirjassaan.
[...]
Myös Suomen äärioikeisto on onnistunut tekemään retorisen täyskäännöksen. Etenkin kansallismielinen Suomen Sisu on määrätietoisesti harjoittanut tietynlaista kielipoliittista peliä: keskustelijat ovat siirtyneet vanhanaikaisesta "roturealismista" "maahanmuuttokriittisyyteen", ja vaivihkaa sisulaiset ovat saaneet vakiinnutettua omia termejään myös julkiseen keskusteluun.

Hyvä esimerkki tästä on se, että vielä muutama vuosi sitten äärioikeiston kehittelemää termiä "maahanmuuttokriittisyys" käytettiin julkisissa viestimissä lainausmerkeissä, mutta nykyisin toimittajat ovat omaksuneet termin osaksi päivittäistä kielenkäyttöä. Äärioikeiston uudissanasto on siis vakiintunut päivittäisen julkisen keskustelun vakiosanastoksi huomaamatta. Muita esimerkkejä äärioikeiston keksimistä uudissanoista ovat islamofiili (islamin rakastaja), mokuttaminen (monikulttuurisuuden puolesta puhuminen) ja hyysäri (oletettu kaiken suvaitsija).

Maailma.net: Näkökulma: Mokuttamisella päähän 9.1.2013

Retorista kikkailua on nimenomaan tämä poliittisen vastapuolen leimaaminen rasisteiksi ja äärioikeistoksi, vaikka nämä leimat eivät lisää ymmärrystämme keskustelun aiheesta himpun vertaa. Samoin tapa puhua lapsellisesti jo ties kuinka monetta vuotta lainausmerkeissä "maahanmuuttokriittisyydestä" ja "niin sanotuista maahanmuuttokriittisistä" sen korostamiseksi, mikä ryhmä on itseoikeutettu sanelemaan sanojen sisällön ja keskustelijoiden arvojärjestyksen.

Koivusalo & co puhuvat "retorisesta kikkailusta" ja "kielipoliittisesta pelistä", mutta kukaan heistä ei ole vielä selittänyt, millä mekanismilla tämä jotenkin epäreiluksi ja salamyhkäiseksi kuvattu muutos on tapahtunut. Keskustelun näin suvereeniksi hallitsemiseksi - valtamediavallan lähes täydellisestä puutteesta huolimatta - on ollut pakko olla paljon muutakin kuin pari tarttuvaa ilmausta tai äärioikeiston ja toimittajien salaliitto. Mielestäni se jokin on ollut realismi ja pragmatismi, kun "kukkahattutädit" ovat vedonneet tunteisiin ja auktoriteetteihin. Faktapuolella "kukkahatuilla" on lyönyt tyhjää vuosikymmenten ajan, mutta sitä oli vaikea havaita ja kyseenalaistaa ennen internetiä. Internetin vallankumouksen myötä ihmisille on tullut helpommaksi verrata eri vaihtoehtoja ja näkökantoja, kun kasvatuksellisen tehtävän liiankin vakavasti omaksuneen valtamedian ikiaikainen portinvartija-asema on hiljalleen murtunut.

Missä ovat näiden tutkijoiden oman viiteryhmän, vasemmiston, maahanmuuttopoliittiset vaihtoehdot, keskustelijat ja vastaväittäjät? Niitä ei ole, koska he kykenevät panemaan kampoihin vain vyöryttämällä puhetta rasismista, vihapuheesta ja äärioikeistosta, metakeskustelemalla keskustelusta ja keskustelijoista.

[Embo]

Nämä länsimaiset valkoihoiset mokuttajat eivät ymmärrä, että monikulttuurisuuden ja maahanmuuton kritiikki suuntautuu kohti kehitysmaiden arvomaailmoja ja kehitysmaalaisia maahanmuuttajia.

[AuggieWren]

Hyvä esimerkki tästä on se, että vielä muutama vuosi sitten äärioikeiston kehittelemää termiä "maahanmuuttokriittisyys" käytettiin julkisissa viestimissä lainausmerkeissä, mutta nykyisin toimittajat ovat omaksuneet termin osaksi päivittäistä kielenkäyttöä. Äärioikeiston uudissanasto on siis vakiintunut päivittäisen julkisen keskustelun vakiosanastoksi huomaamatta. Muita esimerkkejä äärioikeiston keksimistä uudissanoista ovat islamofiili (islamin rakastaja), mokuttaminen (monikulttuurisuuden puolesta puhuminen) ja hyysäri (oletettu kaiken suvaitsija).

Hehehe. Islamofobi, rasisti, fasisti, suvaitsematon, sovinisti, natsi/kansallissosialisti, vihreiden maahanmuuttokriittisyys jne. loputtomiin.

Li-parka on unohtanut, että sitten Neuvostoliiton syntymän poliittinen uuskieli on ollut kommunistien yksinoikeutta. (Tai no joo, kyllähän bisnesoikeisto on myös kehittänyt oman uuskielensä.) Hän on myös aatteensa orja. Ei islamofiili ole mikään (Lin kuvitelmissa hahmottuneen) äärioikeiston yleisesti käyttämä sana.

[pirttihirmu]

Jos joku moku haluaa muuten saada minut suorittamaan äkillisen itsemurhan, niin voi linkittää tämän minulle perusteluna monikultturisuuden järkevyydestä, ja sitten alkaa vaatia sitä konkreettisuutta maahanmuuttokriittisyyteen.

[Jaakko P.]

Retorista kikkailua on nimenomaan tämä poliittisen vastapuolen leimaaminen rasisteiksi ja äärioikeistoksi, vaikka nämä leimat eivät lisää ymmärrystämme keskustelun aiheesta himpun vertaa. Samoin tapa puhua lapsellisesti jo ties kuinka monetta vuotta lainausmerkeissä "maahanmuuttokriittisyydestä" ja "niin sanotuista maahanmuuttokriittisistä" sen korostamiseksi, mikä ryhmä on itseoikeutettu sanelemaan sanojen sisällön ja keskustelijoiden arvojärjestyksen.

Tuo pisti silmään itselläkin. Maahanmuuttokritiikistä kirjoitetaan "maahanmuuttokritiikkinä" eli sanotaan rivien välistä että rasisti tässä jauhaa rotuoppipaskaa ja naamioi sen politiikan osa-alueen kritiikiksi. Todella ärsyttävää varsinkin jos alkuperäisellä puhujalla on pointti ja vasta-argumentin puuttuessa käytetään lainausmerkkejä ja puhistaan omaa paremmuuttaan.

[Siili]

http://www.6d.fi/6d/index.php/wemet/37-wemet/533-the-multicultural-perspective

Dividing his time between Helsinki and Dublin, Gavan Titley's shares his views on multicultural Finland

The big question in Finland, I think, is examining how a relatively small group of people has been able to shape political discourse about racism so effectively over the last few years. All of the recent ideas introduced, like 'immigration sceptic' and 'flowery-hatted ladies', well, you can find versions of these cooked up in the UK or France in the 1970s and '80s.

En oikein ymmärrä, miten suvikset jaksavat jatkuvasti taivastella sitä, kuinka nuivat ovat pääseet vaikuttamaan maahanmuuttokeskusteluun, muka väestöosuuttaan paljon suuremmalla painolla.  Onko moisen vaikeroinnin tarkoituksena vain tuoda esiin oma poliittinen korrektisuus, kun ei omasta jengistä löydy riittävästi asiapohjaisia keskustelijoita?