Erilaisuus avain elämän monimuotoisuuteen.

[Oami]

Muistan nähneeni Anwarin ja Juhani jukka-pekan avatarit ennenkin. Sattumaako ?

Luultavasti sattumaa. Löytyvät foorumisoftan valikoimista vakiona.

[Haplotaxida]

Me olemme luotu olemaan erilaisia ja sitä voi käsitellä monesta eri näkökulmasta.
Miksi erilaisuus luo kuitenkin ihmisten välille ristiriitaisia tunteita? Miksi emme voi hyväksyä toisia tasa-arvoisina?
Mikä saa meidät vihaamaan toisia, ja onko siitä lopulta hyötyä?

Hyvin yleistäviä kysymyksiä, joihin on vaikea kovinkaan analyyttisesti sen vuoksi vastata. Jos yksinkertaisesti, niin yhtenä suurimpana syynä ihmiskunnan hajaannukseen lienee ihmisen ymmärryskyvyn rajallisuus. Sitä on meille suotu (evoluution, luojan myötä tms) varsin rajallisesti ja harvalla on oikeasti aikaa ja voimia käyttää, koettaa ja kehittää sitä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Mitä enemmän tavallinen (oma + mahdollinen perhe) toimeentulo ja hengissä pysyminen ihmiseltä vaatii, niin sitä vähemmän ihmisellä on edes motivaatiota miettiä henkeviä eli tällaisia juttuja. Sen puitteissa joudutaan sitten toimimaan, kukin menneiden aikojen painolastia kantaen.

Toisaalta helppo ja varma toimeentulokaan ei ole minkään tae, koska kannustimet miettimiseen saattavat silloin olla syistä tai toisista vähäisiä (esim. ei jouduta kohtaamaan niitä ristiriitoja).

Noniin, siis takaisin aiheeseen. Aika iroonista tämä kaikki on, mutta miksi vihaamme toisiamme? Olemme jokainen lopulta vain ihmisiä syntyneitä tähän maailmaan. Miksi emme voi nauttia elämästä loukkaamatta tai vihaamatta toisia? Jos jättäisimme kaiken vihaisuuden osoituksen pois, saadaan otettua huomio pois myös näiltä niin sanotuilta "Ääri-islamisteilta". Vain näin mielestäni voimme unohtaa kaiken vihan ja keskittyä elämän mahdollisuuksiin.

Toista voi loukata jo sanomalla asioita aivan kiltisti, joista toinen ei pidä. Ja kaikesta ei sitten pidä vaieta vain yleisen mukavuuden tähden. Siihen ei tarvita vihaa (ihmistä kohtaan), vaikka toinen siitä kovin vihastuisikin. Se voi olla myös rakkautta ja välittämistä, joka ei ole aina pehmeää ja ruusunpunaista.

Elämässä on myös kärsimystä liiaksi, jotta elämästä pitäisi vain nauttia. Nauttimisen ja usein siihen liittyen silmien sulkemisen sijaan olisi syytä pyrkiä mahdollisimman vähään kärsimyksen tuottamiseen ja jos mahdollista, niin sen vähentämiseen.

Henkilökohtaisesti sitten, niin vaikka saatan kovinkin vihastua, niin en tällä hetkellä kanna sisälläni vihaa ketään tai keitään kohtaan, mistään syystä. Toki sellaisia aivan henkilökohtaisia syitä voi olla tiettyihin henkilöihin liittyen, itse kullakin. Se täytyy tällaisesta yleisluontoisesta löpinästä erottaa.