Auerin seksirikosjutun salaisuudet julkaistiin

[Ernst]

Ja vielä Auerista: vaikka hän olisikin syyllinen, niin kaiken tämän pyörityksen jälkeen hän on tuomionsa jo minun mielestäni kärsinyt enemmän kuin kertaalleen. On istunut vankilassa, maine on ryvettynyt koko loppuiäksi, suhteet lapsiin ei koskaan tule olemaan normaalilla tasolla, eikä kenenkään muunkaan ihmisen kanssa. Eiköhän tämä jo riitä yhden ihmisen kohdalla. Antakaa jo saatana asian olla, sanon minä.

Ettäkö kuittaisit murhan, josta on tuomittava elinkautinen, muutaman kymmenen kuukauden istumisella, koska Auer, koska pyöritys, josta hän on itse suurelta osin vastuussa. Ja kun (tähän asti todistetusti) pahoinpiteli ja raiskaili lapsiaan, niin välit heihin ovat huonot, mikä on sinusta kovinkin ihmeellista ja äitylille raskasta!

Täytyy todeta, että sinulla ei ole oikeudentunto/suhteellisuudentaju kohdallaan. Oletko tosiaan sitä mieltä, että syyllisen murhaajan rangaistusta pitäisi vähentää murto-osaan siksi, että julkisuus?


Näkyy samalla jäävän kovin vähälle huomiolle Jukka S. Lahden oikeudet eli oikeushyvät. Hänelläkin oli oikeus elämään ja koskemattomuuteen. Miten ihmeessä sinä perustelisit syyllisen AA:n pääsemistä vapaalle jalalle esimerkiksi hra Lahden oamisille tai hänen lapsilleen?  Sehän olisi varsinainen oikeusmurha.

Entäpä seuraava julkisuusmurha? Pitäisikö siinäkin ottaa huomioon jutun saama julkisuus ja tuomita rikoslain vastaisesti jotakin muuta kuin laissa säädetty elinkautinen?

[normi]

En koskaan ymmärtänyt, millä perusteilla tuota Halla-ahon kuittausta edes olisi voinut kritisoida (muuten kuin tietty vain siinä mielessä että hänen sanomisiaan nyt vain pitää aina kritisoida, sanoi hän mitä tahansa).

Tuossa oli selvästi takana median halu lietsoa yleistä mielipidettä Halla-ahoa vastaan.  Haluttiin antaa sellainen kuva, ettei rasistinen ihmishirviö kunnioita edes Suomen oikeuslaitoksen päätöksiä, ja ymmärrä hävetä tekoaan.  Sillä ei tietenkään ollut mitään merkitystä, että tuo oikeuden päätös oli häpeällinen ja väärä.

Lopunperinhän laitkin ovat vain mielipiteitä — etenkään jos ei usko perihyvään tai -pahaan eli on ateisti.

[KalleK]

Ja vielä Auerista: vaikka hän olisikin syyllinen, niin kaiken tämän pyörityksen jälkeen hän on tuomionsa jo minun mielestäni kärsinyt enemmän kuin kertaalleen.

Siis mitä, siis jos hän on murhannut miehensä ja pitkään törkeästi käyttänyt lapsiaan seksuaalisesti hyväkseen, niin pari vuotta vankilassa on riittävä rangaistus kun ikävästä julkisuudesta on tullut vielä paha mielikin?

Tällaisissa tapauksissa se itse istuminen kiven sisällä ei ole ollenkaan rangaistuksen rankin osio.

Auer ei tule enää koskaan elämään normaalia elämää, oli syyllinen tai ei. Siksi kuittaisin koko homman nyt tällä.

Kärsimään hän tulee joka tapauksessä päiviensä loppuun asti, ellei sitten pakkaa kimpsujaan ja nosta kytkintä koko maasta aloittaakseen alusta jossain ihan muussa ympäristössä.

[normi]

Ja vielä Auerista: vaikka hän olisikin syyllinen, niin kaiken tämän pyörityksen jälkeen hän on tuomionsa jo minun mielestäni kärsinyt enemmän kuin kertaalleen.

Siis mitä, siis jos hän on murhannut miehensä ja pitkään törkeästi käyttänyt lapsiaan seksuaalisesti hyväkseen, niin pari vuotta vankilassa on riittävä rangaistus kun ikävästä julkisuudesta on tullut vielä paha mielikin?

Tällaisissa tapauksissa se itse istuminen kiven sisällä ei ole ollenkaan rangaistuksen rankin osio.

Auer ei tule enää koskaan elämään normaalia elämää, oli syyllinen tai ei. Siksi kuittaisin koko homman nyt tällä.

Kärsimään hän tulee joka tapauksessä päiviensä loppuun asti, ellei sitten pakkaa kimpsujaan ja nosta kytkintä koko maasta aloittaakseen alusta jossain ihan muussa ympäristössä.

Np JOS on syyllinen noihin syytteisiin, niin ei kyllä noin häiriintynyt saisi vapaanakaan olla, koska jos kykenee harkittuun murhaan ja omien lasten raiskaamiseen, niin kykenee kyllä sitten uusimaan tekonsa.

Mutta... kaikesta päätellen tässä on nyt se reasonable doubt molempien syytteiden osalta, joten ei oikein voi linnaankaan tuomita.

Totuus ei enää selviä koskaan ulkopuolisille. Kokonaisuus on jo niin sekava kaikkine k''nteineen, että tilanne on sama kuin Kennedyn ja Palmen murhissa: erilaisia teorioita tulee riittämään hamaan tappiin ja mistään ei saada koskaan täyttä varmuutta, päätti oikeus mitä tahansa.

[RP]

Ja vielä Auerista: vaikka hän olisikin syyllinen, niin kaiken tämän pyörityksen jälkeen hän on tuomionsa jo minun mielestäni kärsinyt enemmän kuin kertaalleen.

Siis mitä, siis jos hän on murhannut miehensä ja pitkään törkeästi käyttänyt lapsiaan seksuaalisesti hyväkseen, niin pari vuotta vankilassa on riittävä rangaistus kun ikävästä julkisuudesta on tullut vielä paha mielikin?

Tällaisissa tapauksissa se itse istuminen kiven sisällä ei ole ollenkaan rangaistuksen rankin osio.

Auer ei tule enää koskaan elämään normaalia elämää, oli syyllinen tai ei. Siksi kuittaisin koko homman nyt tällä.

Kärsimään hän tulee joka tapauksessä päiviensä loppuun asti, ellei sitten pakkaa kimpsujaan ja nosta kytkintä koko maasta al
oittaakseen alusta jossain ihan muussa ympäristössä.

Valjakkalankin olisi voinut päästää vapaalle jalalle ainakin parin vuoden jälkeen? Touko Tarkki ja Sirpa Laamanenkin ovat jo tulleet tarpeeksi rangaistuksi julkisuuden taholta? Tarkkikaan ei enää ikinä kykene solmimaan normaaleja suhteita tyttäreensä (tai muihin lapsiinsa).

[KalleK]

Ja vielä Auerista: vaikka hän olisikin syyllinen, niin kaiken tämän pyörityksen jälkeen hän on tuomionsa jo minun mielestäni kärsinyt enemmän kuin kertaalleen.

Siis mitä, siis jos hän on murhannut miehensä ja pitkään törkeästi käyttänyt lapsiaan seksuaalisesti hyväkseen, niin pari vuotta vankilassa on riittävä rangaistus kun ikävästä julkisuudesta on tullut vielä paha mielikin?

Tällaisissa tapauksissa se itse istuminen kiven sisällä ei ole ollenkaan rangaistuksen rankin osio.

Auer ei tule enää koskaan elämään normaalia elämää, oli syyllinen tai ei. Siksi kuittaisin koko homman nyt tällä.

Kärsimään hän tulee joka tapauksessä päiviensä loppuun asti, ellei sitten pakkaa kimpsujaan ja nosta kytkintä koko maasta al
oittaakseen alusta jossain ihan muussa ympäristössä.

Valjakkalankin olisi voinut päästää vapaalle jalalle ainakin parin vuoden jälkeen? Touko Tarkki ja Sirpa Laamanenkin ovat jo tulleet tarpeeksi rangaistuksi julkisuuden taholta? Tarkkikaan ei enää ikinä kykene solmimaan normaaleja suhteita tyttäreensä (tai muihin lapsiinsa).

On Tarkin ja Laamasen edun mukaista saada olla kiven sisällä. Lisäksi heidän syyllisyydestään ei jäänyt mitään epäselvyyttä. Aivan eri keissit siis ja sorrut tyhjänpäiväiseen saivarteluun.

Tarkin ja Laamasen kohdalla oikeus toteutuisi todennäköisimmin, jos heidät laitettaisiin suoraan vapaalle jalalle. Ja tiedät kyllä mitä tarkoitan, joten älä viitsi saivarrella enempää, kiitos.

[P]

Ei tarvitse tuntea henkilökohtaisesti sen toteamiseksi, että viaton ihminen ei käyttäytyisi kuten hän on käyttäytynyt. Siis ihan alusta alkaen.

Ottamatta kantaa syylisyydestä tai syyttömyydestä miehensä murhaan - no johan tuli tuubaa. Ulkopuolisen on median kautta mahdoton moista täysin tuntemattomasta ihmisestä arvioida. Jos moista luulee, niin..

[P]

että paikalla olisi ollut krp:n tutkija, joka olisi asiaa tutkiskellut, mutta sen dna:ta ei olisi laskettu pois, ennenkuin nyt näiden vuosien jälkeen...

ei saatana, rikostutkinnassahan rajataan paikallaolijoiden dna:t pois ettei ne sekoita tutkintaa.
nyt on ollu salajuoni kyseessä tai poliisitutkijat on ollu hyvin ammattitaidottomia, vuosikausia.

Voivat olla yhä. Ainakin kokemusten valossa. Syyttäjät ovat sitten vieläkin enemmän kuutamolla..

[RP]

On Tarkin ja Laamasen edun mukaista saada olla kiven sisällä.

Valjakkala kyllä pyrki päästä sieltä pois mahdollisimman nopeasti. Olen yllättynyt, jos sama ei tule pätemään noihin kahten muuhunkin (tai siis pätihän se jo, jos he olisivat noudattaneet tuota sinun näkemystäsi omasta edustaan, he eivät olisi kiistänesinet murhasyytettä ja varsinkaan valittaneet tuomiosta hovioikeuteen).

Lisäksi heidän syyllisyydestään ei jäänyt mitään epäselvyyttä.

Se oli sinun lähtökohtasi, että "Vaikka Auer olisikin syyllinen..". Minä en ole oikeudenkäyntiaineistoon tutustunut läheskään siinä määrin, että haluaisin alkaa asiassa tuomaroimaan.

Aivan eri keissit siis ja sorrut tyhjänpäiväiseen saivarteluun.

Lain on tarkoitus olla sama kaikille. Yritin vääntää rautalangasta miksi pidän mielipidettäsi suoraan sanottuna idiotiana.

Tarkin ja Laamasen kohdalla oikeus toteutuisi todennäköisimmin, jos heidät laitettaisiin suoraan vapaalle jalalle.

Jostakin syystä he tätä kuitenkin itse toivovat.

[Ernst]

Ja vielä Auerista: vaikka hän olisikin syyllinen, niin kaiken tämän pyörityksen jälkeen hän on tuomionsa jo minun mielestäni kärsinyt enemmän kuin kertaalleen.

Siis mitä, siis jos hän on murhannut miehensä ja pitkään törkeästi käyttänyt lapsiaan seksuaalisesti hyväkseen, niin pari vuotta vankilassa on riittävä rangaistus kun ikävästä julkisuudesta on tullut vielä paha mielikin?

Tällaisissa tapauksissa se itse istuminen kiven sisällä ei ole ollenkaan rangaistuksen rankin osio.

Auer ei tule enää koskaan elämään normaalia elämää, oli syyllinen tai ei. Siksi kuittaisin koko homman nyt tällä.

Kärsimään hän tulee joka tapauksessä päiviensä loppuun asti, ellei sitten pakkaa kimpsujaan ja nosta kytkintä koko maasta aloittaakseen alusta jossain ihan muussa ympäristössä.

Taaskin näköalasi on tynnyrin tapinreiän laajuinen. Kun rikoksesta syytetään ja tuomitaan, tuomitun rangaistuksen merkitys ei koske pelkästään rikollista vaan koko yhteisöä, joka elää saman normikoodiston eli rikoslain alla. Rangaistuksen tarkoitus on myös estää samanlaisia tekoja tulevaisuudessa.  Ei ole mikään peruste olla rankaisematta yhtä ihmistä (tässä AA) siksi, että hän ei elä normaalia elämää. Ei hän ole elänyt normaalia elämää tähänkään asti. Ei kukaan muukaan murhaaja ja lapsenraiskaaja voi elää normaalia elämää rikoksensa jälkeen.. Hän on rikkonut yhteisöään, perhettään, lapsiaan ja erityisesti puolisoaan vastaan tavoilla, jotka tuomitaan ihmiskunnassa lähes yksimielisesti (en nyt viitsi muslimimaista jorista tässä yhteydessä).

Sinun tapinreikänäköalasi mukaan rikosoikeus pitäisi uudistaa sillä tavalla, että vaikkapa murhaajan kokema (tai esittämä) kärsimys, yhteisön reaktio tähän kärsimyksen esittämiseen ja esittämisen taiteellinen vaikutelma ja tekniset ansiot palkittaisiin vapaudella.

[Ernst]

Ja vielä Auerista: vaikka hän olisikin syyllinen, niin kaiken tämän pyörityksen jälkeen hän on tuomionsa jo minun mielestäni kärsinyt enemmän kuin kertaalleen.

Siis mitä, siis jos hän on murhannut miehensä ja pitkään törkeästi käyttänyt lapsiaan seksuaalisesti hyväkseen, niin pari vuotta vankilassa on riittävä rangaistus kun ikävästä julkisuudesta on tullut vielä paha mielikin?

Tällaisissa tapauksissa se itse istuminen kiven sisällä ei ole ollenkaan rangaistuksen rankin osio.

Auer ei tule enää koskaan elämään normaalia elämää, oli syyllinen tai ei. Siksi kuittaisin koko homman nyt tällä.

Kärsimään hän tulee joka tapauksessä päiviensä loppuun asti, ellei sitten pakkaa kimpsujaan ja nosta kytkintä koko maasta al
oittaakseen alusta jossain ihan muussa ympäristössä.

Valjakkalankin olisi voinut päästää vapaalle jalalle ainakin parin vuoden jälkeen? Touko Tarkki ja Sirpa Laamanenkin ovat jo tulleet tarpeeksi rangaistuksi julkisuuden taholta? Tarkkikaan ei enää ikinä kykene solmimaan normaaleja suhteita tyttäreensä (tai muihin lapsiinsa).

Ja nuo "kärsineet" vapaiksi, ja uutta matoa koukkuun, vai?

Rikostuomion yksi oleellinen puoli on estää uudet rikokset. Henkirikos- ja seksuaalirikosalueilla uusintarikollisuus on hyvin, hyvin merkittävästi koholla verrattuna normi-ihmisiin. Jos vapautat raiskaajan (esim. AA), hän raiskaa vapaana alta kolmen vuoden.

[vainukoira]

Älykkyys on oppimiskykyä. 1:1.

En puutu julkisesti kummankaan tunne-elämään. Vaikka tekee kipeetä, niin sitä huolimatta on pakko todeta, että sekä Illman ja vieläpä Lipponenkin ovat älykkäämpiä kuin useimmat meistä kirjoittajista.

Lipponen oppi ajamaan eläkeläisenä autolla, muttei ihan manuaalivaihteilla.

Siinä on älykkäällä nerolla oppimiskykyä.

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Tulee mieleen nämä älyttömät natsien jahtaajat, jotka tulevat vielä 99-vuotiaan vanhuksen ovelle saattamaan näitä tilille joistain muinaisista asioista, joilla ei enää tänä päivänä ole yhtään mitään väliä.

Uhrien ja heidän sukulaistensa kannalta noillakin asioilla on yleensä väliä. Vuosikymmenien kuluminen ei muuta hirmutekoja vähemmän hirvittäviksi. Jos esimerkiksi pieni lapsi katoaa tai joutuu henkirikoksen kohteeksi, on oikein ja luonnollista, että hänen vanhempansa muistavat asian elämänsä loppuun asti.

[Ernst]

Älykkyys on oppimiskykyä. 1:1.

En puutu julkisesti kummankaan tunne-elämään. Vaikka tekee kipeetä, niin sitä huolimatta on pakko todeta, että sekä Illman ja vieläpä Lipponenkin ovat älykkäämpiä kuin useimmat meistä kirjoittajista.

Lipponen oppi ajamaan eläkeläisenä autolla, muttei ihan manuaalivaihteilla.

Siinä on älykkäällä nerolla oppimiskykyä.

Minä tarkoitin Päivi Lipposta...

[Jukka Wallin]

Älykkyys on oppimiskykyä. 1:1.

En puutu julkisesti kummankaan tunne-elämään. Vaikka tekee kipeetä, niin sitä huolimatta on pakko todeta, että sekä Illman ja vieläpä Lipponenkin ovat älykkäämpiä kuin useimmat meistä kirjoittajista.

Lipponen oppi ajamaan eläkeläisenä autolla, muttei ihan manuaalivaihteilla.

Siinä on älykkäällä nerolla oppimiskykyä.

Minä tarkoitin Päivi Lipposta...

Ei oppiarvot tee ihmistä älykkääksi. Tunsin aikaisemmin ihmisiä jotka ovat lukeneet monta oppiarvoa, mutta ovat  täysin avuttomia tavalliseen ihmiselämään. Jopa niin että "kaikki kammarit ei eivät ole lämpimiä"

Toisaalta eräs lievästi kehitysvammainen mies teki juttuja ja artikkeileita erääseen tietokonealan ammattijulkaisuun..

[Ernst]

Ei oppiarvot tee ihmistä älykkääksi.

Eivät  toki. Älykkäillä ihmisillä tosin tuppaa olemaan noita oppiarvoja. Kun äo on keskihajonnan verran normaalia heikompi, alkaa tohtorin hattu tai maisterin sormus olla harvinaisuus.

Ja jotta emme eksy aiheesta, voimme muistuttaa itseämme, että taloustieteen alan korkeakoulututkinto sillä Annullakin on.

[kolki]

...Tämä viittaa vahvasti siihen, että asiasta on tullut arvovaltakysymys, jossa syyttäjä ei voi enää perääntyä. Ei sittenkään, vaikka syytetty olisi syytön. ...

vrt. Illman & Kalske. Ei mitenkään erikoista, että syyttäjä pitää itseään jumalasta seuraavana.

... näyttö ei riitä/hankintatapa ei kestä valoa. ...

Käsittääkseni Suomessa hyväksytään myös laittomasti hankittu todistusaineisto, mutta laittomuudesta voi tulla syyte todisteen hankkijalle.

Voitko sinä sitten varmasti sanoa, että kaikki tuo on tapahtunut? Oletko ollut näkemässä?

En ole ollut näkemässä; tosin en ole puhunut syyttömästä AA:stakaan, kuten jotkut täällä. Syyttömyyttä vastaan puhuu hovioikeuden langettama ehdoton vankeustuomio.

Silti puhut syyllisyydestä ja olet siitä 100% varma?

Verisestä klapista eristetty toistaiseksi tuntemattoman henkilön DNA on radion saamien tietojen mukaan poliisimiehestä lähtöisin. Mikäli tieto pitä paikkansa, puolustuksen väite paikalla olleesta ulkopuolisesta henkiöstä on yhä kyseenalaisempi.

Se, että todistusaineistosta löytyi kolmanen henkilön DNA:ta tukee, puolustuksen väitettä. Se, jos kyse on poliisin DNA:sta, herättää kysymyksen, mitä muita todisteita poliisit ovat pilanneet.



Todisteiden valossa on mahdotonta sanoa onko Auer syyllinen vai syytön. Mutta syystä, että Suomessa on syyttömyysolettama, tarkoittaa että hänet on päästettävä vapaalle. Poliisi on tehnyt niin outoja poppamiesnoituustodistajia immytkalvon takaisinkasvamisilla ja muilla, että mitään ei voi enää todistaa.

Ainoa tapa saada asiaan selvyys olisi julkistaa kaikki todistusaineisto ja muu materiaali jutusta.

[Lahti-Saloranta]

...Tämä viittaa vahvasti siihen, että asiasta on tullut arvovaltakysymys, jossa syyttäjä ei voi enää perääntyä. Ei sittenkään, vaikka syytetty olisi syytön. ...

vrt. Illman & Kalske. Ei mitenkään erikoista, että syyttäjä pitää itseään jumalasta seuraavana.

Täsmentäisin tuota. Järjestyshän on Allah, Illman ja Kalske ja vasta senjälkeen tulee meidän Jumala.

[cassius ali]

Anneli sai vyyhdin aikaan omilla elämän valinnoillaan. Kukaan ei ole syytön jos päätyy Suomessa tuollaiseen asemaan.

Höpö höpö. Nimenomaan Suomessa käy juuri näin.

Heli Haapalehto, kihlakunnansyyttäjä valtakunnansyyttäjänvirastossa. Hän on Anneli Auer -seksuaalirikosjutun toinen syyttäjä. Hän oli toinen syyttäjä myös Bodom-jutussa, jota puitiin Espoon käräjäoikeudessa v. 2005.

Bodom-jutussa Heli Haapalehto valehteli tapahtumain kulun sellaiseksi, joka on mahdoton. Mahdottomuuden osoitti tekninen tutkinta. Silti Haapalehto ja toinen kihlakunnansyyttäjä Tom Ifström takertuivat tarinaansa, jonka perättömyyden heidän on ollut pakko tietää. Tai sitten he ovat ihan debiilejä. Kumman vaihtoehdon nimimerkki Hamsteri valitsee?

Bodom-jutun jälkeen Heli Haapalehdon tehtävänä oli valtakunnansyyttäjänvirastossa estää poliisien ja syyttäjien virkarikosten esitutkinta. Tässä Haapalehto osoitti järkähtämätöntä epärehellisyyttä. Esimerkki sinänsä pienestä tapauksesta, jossa kuitenkin näkyy hyvin Haapalehdon ja esimiehensä, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen systemaattinen rikollinen tahto:
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/105

Auer II -jutussa Haapalehto väittää Auerin et al. syyllistyneen seksuaalirikoksiin, jotka somaattisen tutkimuksen mukaan ovat mahdottomia. Koska uhreiksi väitetyt tytöt ovat neitsyitä, heidän kanssaan ei aikuinen mies ole voinut olla sukupuoliyhdynnässä. Ei, vaikka syyttäjät mitä vain valehtelevat.

Juuri Suomessa käy näin, koska täällä lapsellinen kansa uskoo poliisiin ja syyttäjiin kuin jumalaan.

Noniinnojoo olipa Haapalehdon, Kalskeen, VSV:n, Auerin ym asianosaisten rehellisyyden laita miten tahansa, niin ehkei nyt aivan koko Auerin jutun ratkaisua kannattaisi asemoida näin epämääräisen olettamuksen kuin immenkalvon eheyden taikka repeytyneisyyden varaan.

Konkreettisesti, fyysisesti ja teknisesti on nimittäin täysin mahdollista, että mies voi suorittaa ns. sukupuoliyhdynnän naisen/lapsen kanssa ilman että ns. immenkalvo joutuu edes minkäänlaiseen vahingoittumisen vaaraan; nimittäin peniksen fyysinen hinkaaminen pelkästään kohteen/partnerin pakaroihin, peräaukkoon ja häpyhuuliin saattaa hyvinkin aiheuttaa aktin suorittajalle samankaltaisen vaikutuksen, kuin varsinainen penetratiivinen sukupuoliyhdyntä ja raiskausteknisesti varmaankin se myöskin vastaa kyseistä suoritusta ja on epäilemättä kohteenkin kannalta yhtälailla traumatisoiva ja vahingollinen, kuin varsinainen penetraatiokin ja on yhtälailla rikollinen ja tuomittava teko.

Tuonkaltainen raiskaus ei kuitenkaan vaikuta millään tavalla eikä jätä minkäänlaisia myöhemmin havaittavia jälkiä immenkalvoon eikä vaginaan.     

Ja sikstoisekseen, jos tuollainen kudosopillisesti hyvinkin normaali ja yleinen elimistön reaktio, kuin regeneratiivinen kasvu eli parantuminen vahingoittumistilanteiden seurauksena, (vrt luusto, kaikki lihas- side ja kalvokudokset ikäryhmästä ja fyysisestä kunnosta riippuen) immenkalvon yhteydessä tuntuisikin joistakin keskustelijoista mahdottomuudelta, niin ainakin päinvastainen tapahtuma, elikkä immenkalvon repeämä tampaxin, itsetyydytyksen, tapaturmien tms tapahtumien yhteydessä on kuitenkin jokseenkin yleistä. 

Elikkä siis toisinsanoen tässä tapauksessa immenkalvon eheys ei todista mitään raiskaamattomuudesta eikä toisaalta myöskään immenkalvon repeytyminen todistaisi mitään raiskauksesta.

[Ernst]

Todisteiden valossa on mahdotonta sanoa onko Auer syyllinen vai syytön. Mutta syystä, että Suomessa on syyttömyysolettama, tarkoittaa että hänet on päästettävä vapaalle. Poliisi on tehnyt niin outoja poppamiesnoituustodistajia immytkalvon takaisinkasvamisilla ja muilla, että mitään ei voi enää todistaa.

Ainoa tapa saada asiaan selvyys olisi julkistaa kaikki todistusaineisto ja muu materiaali jutusta.

Sotket nyt kahden rikoksen asiat keskenään. Toimit huonommin kuin poliisi.

Ja noinkin kovia huutelevan pitäisi tietää, että osa aineistosta on luonteeltaan ei-julkista. Sille ei tuomioistuinkaan voi mitään.

[Ernst]

Se, että todistusaineistosta löytyi kolmanen henkilön DNA:ta tukee, puolustuksen väitettä.

Ei tue, ennen kuin poliisin DNA:n joutuminen todistusaineistoon on selvitetty eikä sittenkään, jos/kun DNA-jälki on jätetty rikospaikkatutkinnan yhteydessä.

[cassius ali]

Ja vielä Auerista: vaikka hän olisikin syyllinen, niin kaiken tämän pyörityksen jälkeen hän on tuomionsa jo minun mielestäni kärsinyt enemmän kuin kertaalleen.

Siis mitä, siis jos hän on murhannut miehensä ja pitkään törkeästi käyttänyt lapsiaan seksuaalisesti hyväkseen, niin pari vuotta vankilassa on riittävä rangaistus kun ikävästä julkisuudesta on tullut vielä paha mielikin?

Tällaisissa tapauksissa se itse istuminen kiven sisällä ei ole ollenkaan rangaistuksen rankin osio.
Auer ei tule enää koskaan elämään normaalia elämää, oli syyllinen tai ei. Siksi kuittaisin koko homman nyt tällä.
Kärsimään hän tulee joka tapauksessä päiviensä loppuun asti, ellei sitten pakkaa kimpsujaan ja nosta kytkintä koko maasta aloittaakseen alusta jossain ihan muussa ympäristössä.

Niin. Suomalaiseen oikeusjärjestelmään kuuluu, että murha ei juridisesti ottaen vanhene koskaan. Kaikki mahdollinen pyritäään tekmään ja kaikki mahdolliset tutkintalinjat pyritään viemään loppuun asti, että murha saataisiin selvitettyä ja syylinen/syylliset saataisiin selville.

Ei varmasti ole kenellenkään epäselvää etteikö jo asian tähänastinen käsittely, julkisuus ja kaikki siihen liittyvä olisi aiheuttanut kaikille asianaosaisille suuria kärsimyksiä. Siitä huolimatta tapaus on pyrittävä selvittämään, syylliset löytämään, todisteet osoitettamaan ja rangaistukset langetettamaan.

Armo on sitten toinen asia. Ja sitä voidaaan harkita vasta sen jälkeen kun tapaus on perinjuurin selvitetty ja juridisesti loppuunkäsitelty, että missä määrin sitä armoa tulisi osoittaa ja ketä kohtaan. Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä se tehtävä kuulunee presidentille vai liekö enään hänellekään. Yleismaailmallisesti katsoen armo on tietysti aina korkeimmassa kädessä.

[matkamasentaja]

Tiedä nyt niitten, Illman & Kalske, älykkyydestä mutta hyviä kavereita niillä on. Nostamassa, tukemassa ja turvaamassa ettei käy hassusti urakehityksessä tai joudu ennen aikojaan eläkkeelle. Ei tohtori Uotikaan tyhmä liene, mutta joutui silti koppiin.

Mutta miten tulkitaan tämä Wikin artikkeli-
"Korkein oikeus nosti Uotin tuomiota neljästä kuukaudesta viiteen kuukauteen.[8] 20. lokakuuta 2009 tekemällään ratkaisulla se kuitenkin purki Uotin 17. huhtikuuta 2009 saaman vankeustuomion. Perusteena purulle ilmaistiin osittain olevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 21. huhtikuuta 2009 antama päätös tapauksessa Marttinen vs. Suomi,[9][10] jonka perusteena on itsekriminointisuoja. Tuo päätös ei kuitenkaan millään tavalla muuttanut jo vallitsevaa käytäntöä, mikä oli vallinnut Uotin tuomitsemisen hetkellä".

Eli vaikka tuomio puretaan, se kuitenkin pysyy entisellään?. Suomessa.

[Ernst]

Armo on sitten toinen asia. Ja sitä voidaaan harkita vasta sen jälkeen kun tapaus on perinjuurin selvitetty ja juridisesti loppuunkäsitelty, että missä määrin sitä armoa tulisi osoittaa ja ketä kohtaan. Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä se tehtävä kuulunee presidentille vai liekö enään hänellekään. Yleismaailmallisesti katsoen armo on tietysti aina korkeimmassa kädessä.

Minusta olemme vielä hyvin kaukana armosta ja anteeksiannosta, kun oikeuskaan ei ole sanonut viimeistä sanaansa, eikä syytetty ole edes tunnustanut tekoaan saati pyytänyt armoa tahi anteeksiantoa. Psykopaatilta tuskin kannattaa moisia käyttäytymisen muotoja odottaakaan.                                                                                                             

[Ernst]

Naiset eivät murhaa miestään, vaan murhaaja on aina mies.

Olet joko väärässä tai erehtynyt. Noin lievästi asiani ilmaisten.

Et perustelisi väitettäsi?

[cassius ali]

Paljon on tästä Auerin tapauksesta juliksuudessakin juttua väännetty, niin spekuleerausta kuin tosiasiaakin, eikä lopullista selvyyttä  ole vielä tullut. Seuraavassa on tosikertomus suoraan karhun suusta elikkä Auerin tapauksen ex-tutkinnanjohtajan JUHA JOUTSENLAHDEN omia henk.koht. kokemuksia tämän karmean tapauksen karmeista käänteistä : 


"Tämän kirjeen sisältö liittyy Ulvilan murhatutkintaan. Kirje on julkaisuvapaa luottamani henkilön Markus Stenforsin välittämänä, mikäli joudun rikosasiassa syyttäjän/poliisin pakkokeinojen kohteeksi.
Torstaina 14.6.2012 sain virkapuhelimeeni puhelun "tuntemattomasta numerosta" KRP:n rikoskomisariolta, joka kertoi minun olevan epäiltynä rikokseen liittyen Ulvilan murharikostutkintaan. Minusta on työhöni liittyen tehty rikosilmoituksia ja kanteluja ennenkin, joten asiassa ei särähtänyt korvaani muu kuin "Ulvilan murhatutkintaan liittyen". Kysyessäni tarkennusta, rikoskomisario kertoi asian liittyvän epäillyn tunnistukseen. Asiassa oli tehty lukuisia ns. paperikuvatunnistuksia, mutta muistaakseni vain yksi livetunnistusrivistö. Mieleeni tuli kesällä 2007 tai 2008 koottu tunnistusrivistö, josta Anneli Auer tunnisti porilaisen näyttelijän murhan mahdolliseksi tekijäehdokkaaksi. Kysyin tätä ja rikoskomisario myönsi asian liittyvän ko. tapahtumaan. Kysyin mistä rikoksesta minua epäillään, mutta hän ei suostunut kertomaan mitään tarkkaa, ehkä virkavelvollisuuden rikkomisesta, ehkä jostakin muusta? Hän kertoi, että jutun tutkinnanjohtajana toimisi valtakunnansyyttäjäviraston syyttäjä, joka kertoisi minulle tarkemmin asiasta. Asia ihmetytti minua. Aina aikaisemmin minulle on täsmällisesti kerrottu, mistä rikoksesta minua epäillään. Olin myös itse toiminut ns. poliisirikostutkinnan tutkijana Tampereelta vuodesta 1997 saakka, joten tiedän miten ko. asioissa pitäisi menetellä.

Rikoskomisario kertoi, että milloin pääsisin kuulusteluun. Koska minulle ei ollut työpäiväkirjaa käsilläni, ehdotin että voisimme sopia asiasta maanantaina 18.6.12, koska olisi silloin päivävuoron töissä. Muutoin päivystin yövuoron viikonloppuna. Asialla tuntui kuitenkin olevan kiire. Maanantai ei kävisi. Asiasta olisi sovittava heti. Hän kysyi sopiiko minulle keskiviikkona 20.6.12? Kaivoin käsipäiväkirjan ja ilmoitin, että olen iltapäivän työvuorossa eikä minulla taida olla mitään erityistä. Sovimme keskiviikkona kello 10.00. Ihmetykseni vain kasvoi, kun hän ehdotti, että tulisin kuulusteluun Helsinkiin, koska Porissa kuulusteluni rikoksesta epäiltynä saattaisi olla kiusallista? Sanoin, että Porikin kyllä käy, mutta voin myös matkustaa 250 kilometrin päähän Helsinkiin. Tämänkin tuntui hieman kummalliselta, sillä yleensä näissä asioissa kuulustelija tulee kuultavan luo, eikä päinvastoin? Rikoskomisario kertoi, että kuulustelu tehtäisiin Valtakunnansyyttäjävirastossa tai KRP:ssa Vantaalla. Hän kertoi, että voin käyttää asiassa avustajaa ja että kuulusteluni tultaisiin videoimaan. Rikoskomisario kertoi, että myös syyttäjänä toimiva tutkinnanjohtaja haluaa keskustella kanssani. Ehdotin jälleen maanantaita, mutta hän sanoin syyttäjän soittavan minulle jo ko. päivänä virkapuhelimeeni. Lopetimme puhelun ystävällisissä merkeissä tutkijan antaessa minulle yhteistietonsa ja jäin odottamaan tutkinnanjohtajan soittoa virkapuhelimeen.

Pian puhelimeni soi, mutta ei virkapuhelin, vaan oma salainen puhelinnumeroni. Mistä hän oli saanut numeroni? Tutkinnanjohtajana toimiva syyttäjä oli lyhytsanainen. Hän ei halunnut kertoa mistä rikoksesta/rikoksista minua epäillään, kuka on tehnyt ko. asiasta ilmoituksen, miksi asiasta kuulustellaan minua vasta nyt tai mistään muustakaan perusasiasta, josta minun olisi hyvä tietää voidakseni puolustaa itseäni. Hän vain kertoi, että olen rikoksesta epäilty ja minun pitäisi saapua mahdollisimman pian kuulusteluun. Puhelu ei herättänyt luottamustani. Kysymysmerkkien koko päässäni kasvoi. Jotain "suurta" täytyi olla näiden tapahtumien takana. Miksi juuri nyt? Miksi vasta nyt? Miksi näin kova kiire? Miksi epäilyjä ei haluttu yksilöidä? Miksi minun pitäisi matkustaa Helsinkiin? Mieleeni tuli 17.–18.6.12 Imatralla järjestetyt poliisipäällikköpäivät, jossa mukana olivat poliisipäälliköt ja poliisiylijohtaja Paatero. Tästä asiasta on pitänyt päättää korkealla tasolla. Epäilykseni siitä, että minua ei tässä jutussa kohdeltaisi kovin oikeudenmukaisesti, kasvoivat.

Puhelujen jälkeen assosioin noin viiden vuoden takaisen tilanteen, jossa ollessani tutkinnanjohtajana Porissa sattuneessa ns. opiskelijasurmassa, syyttäjä kutsui minut poikkeuksellisesti luokseen neuvotteluun. Syyttäjän mukaan syynä oli toisen epäillyn vankilassa lähettämät ns. mutkakirjeet, joista meidän pitäisi puhua. Ihmettelin, että miksi näistä asioista ei voisi puhua puhelimitse ja otin varmuuden vuoksi mukaani kaksi jutun tutkijaa. Epäilykseni osuivat oikeaan. Kyse ei ollutkaan ns. mutkakirjeistä, vaan syyttäjän itse hankkimasta (esitutkinnan ulkopuolisesta) kuolemansyyntutkijan raportista, jonka mukaan teko ei ollut tappo, vaan tapaturma. Tyrmistyimme, kun syyttäjä ilmoitti, että hän ei aio nostaa syytettä kahdesta tutkimastamme taposta. Ilmoitin heti, että jos syyttäjä jättää syyttämättä, kantelen hänen toiminnastaan. Syyttäjän päätöksellä toinen epäillyistä pääsi vapaaksi ja minä kantelin syyttämättäjättämispäätöksestä. Jouduin asian vuoksi silloisin lääninjohdon, poliisilaitoksen johdon ja syyttäjien puhutteluun, jossa minut lähes "lynkattiin". Asia eteni oikeusistuimissa ja lopputulos oli, että molemmat tekijät saivat ns. opiskelijasurmassa taposta sekä HO:ssa että KKO:ssa 10 vuotta vankeutta. Toista tappojuttua KKO ei ottanut käsittelyyn. Vaikka olin tuolloin ollut ko. asiassa "oikeassa", eipä minua jälkeenpäin juuri kiitelty (paitsi opiskelijauhrin omaiset). Maksan edelleen laskua tuosta uhmakkaasta kantelutoimenpiteestäni.

Sitten tähän Ulvilan murha-asiaan, jossa toimin 1. tutkinnanjohtajana vuoden ja 8 kuukautta, alusta asti yhtenäisemmin kuin kukaan muu. Jutun teknisen ja taktisen tutkinnan alkutoimet rikospaikalla hoiti rikosylikomisario Pauli Kuusiranta. Uhri oli jo siirretty pois tapahtumapaikalta, kun sain 1.12.2006 puoliltapäivin tietää rikoksesta. Asia olisi kuulunut rikoskomisario Marja Kiiskille, mutta hänen poissa ollessaan Kuusiranta määräsi asian minun johdettavakseni. Jutun päätutkija oli rikososaston kokenein väkivaltarikostutkija rikosylikonstaapeli "ihmistuntija" Kare Koskinen ja teknisen rikospaikkatutkinnan oli suorittanut tekniikan vanhempi rikoskonstaapeli "älykkö" Matti Mäkinen. Melko pian kävi ilmi, että jutussa mahdollisten epäiltyjen määrä (työ-, läheis-, tuttava-, opiskelijapiirit jne.) oli valtava. Kritiikistä huolimatta myös uhrin puoliso, Anneli Auer oli koko ajan epäiltyjen joukossa mukana - kokonaisuus, mutta erityisesti teknisessä tutkinnassa kertynyt näyttö, ei vain tukenut hänen syyllisyyttään.

Henkirikostutkinnassa rikospaikan oikeat alkutoimenpiteet ovat usein ratkaisevassa asemassa. Silloin kootaan kasaan sellaista teknistä näyttöä, joka "on ja pysyy" muuttumattomina tapahtui taktisessa tutkinnassa mitä tahansa. Rikospaikalta havaittiin erinäinen määrä erilaisia näytteitä ja jälkiä, joita ei pitäisi pystyä jälkeenpäin muuttamaan eikä manipuloimaan. Paikalla oli todennettavissa mm. kymmeniä verisiä jalkineenjälkiä sekä sisätiloissa että terassilla (sittemmin 30 cm pitkä jalkineenjälki muuttui kengännumeroissa pienemmäksi), tekijältä tekopaikalle jäänyt veitsi (josta saatu asiantuntijalausunto puuttui esitutkinta-aineistosta), sängystä löytyneestä kuusenklapista tuntemattoman miehen DNA-tunniste (päällekkäin tuntemattoman miehen ja uhrin DNA:ta), lasinpaloja (joiden lentosuunta muuttui tutkinnassa 180 astetta), hätäkeskuksen ääninauha (jota äänitutkimuksessa leikattiin, muokattiin ja manipuloitiin useita kertoja aina taktisentutkinnan haluamaan suuntaan), "vieraat kuitunäytteet" uhrin ja Auerin vaatteissa sekä verhoissa, uhrin vammat kahdella eri aseella tehtynä (kasvoihin vammoja tehnyttä asetta ei koskaan löydetty), Anneli Aurin hengenvaarallinen vamma jne. Lisäksi mm. Annelin havainnot tekijästä (ei tutkinnan aikana muuttunut) sekä Annelin tyttären näköhavainto ovenlasista poistuneesta tekijästä (tytärtä on yritetty saada muuttamaan kertomustaan, mutta hän ei ole sitä muuttanut) kertovat minulle yksityiskohtiin tarkemmin menemättä sen tosiasian, että Anneli Auer ei käytännössä ole voinut surmata miestään. Asia on ollut monimutkainen ja siinä on paljon tulkinnanvaraa, mutta ei niin paljon, ettenkö voisi olla ko. päätelmästäni täysin varma. Samaa mieltä kanssani ovat jutun taktinen päätutkija Kare Koskinen ja tekninen tutkija Matti Mäkinen. Me kaikki olemme sitä mieltä, että taloon tuli ulkopuolinen henkilö, joka surmasi Jukka S. Lahden ja jota ei ole vielä tavoitettu. Tätä ajattelua tuki myös teosta ja tekijästä ansiokkaan profiloinnin tehnyt Helinä Häkkänen-Nyholm (työsuhdetta KRP:ssa ei jatkettu?). Samoin Anneli Aueria kävi parin päivän ajan puhuttamassa mm. Eveliinan surman ratkaissut KRP:n Markku Tuominen, joka ei kertomansa mukaan nähnyt Anneli Auerissa tekijää.

Kun murhasta oli kulunut noin 3 kuukautta, ehdotin silloiselle vs. poliisipäällikkö Matti Kulmalalle jutun siirtämistä KRP:lle. Juttu oli osoittautunut tavanomaista vaikeammaksi eikä tutkintaryhmä ollut päässyt tekijän jäljille. Jutun tutkinnanjohtajuuden lisäksi minulla oli johdettavani RTP (rikostietopalveluyksikkö) ja paljon työllistänyt huumeryhmä. Pääperusteena siirtoehdotukselleni oli kuitenkin se, että me emme olleet saaneet kiinni tekijää. Ajattelin, että KRP voisi katsoa asiaa "uusin silmin" ja keskittyä siihen täysipainoisesti. Kulmala suostui pyyntööni, minkä vuoksi otin yhteyttä KRP:n Turun yksikön päällikkö Heikki Kopperoiseen. Kopperoinen suostui ehdotukseeni ja määräsi uudeksi tutkinnanjohtajaksi Teijo Ristolan. Olin tyytyväinen ja ehdin antaa jo Satakunnan Radion toimittaja Tapio Termoselle haastattelunkin vaihdosta. Silloinen lääninpoliisijohtaja Mikko Paatero kuitenkin puuttui asiaan. Paatero oli saanut selville siirtoaikeen ja hän soitti minulle. Keskustelumme päättyi siihen, että Paatero perui jutun tutkinnan siirron KRP:lle ja määräsi minut jatkamaan tutkinnanjohtajana. Termonen sai Paaterolta uuden haastattelun. Näin jälkeenpäin ajatellen jutun siirto KRP:lle oli säästänyt monelta sotkulta, johon myöhemmin jutun tutkinnassa ajauduttiin. Minä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi Paatero ei halunnut tämänkaltaista juttua KRP:n tutkittavaksi.

Kesällä 2007 juttuun tutkijaksi tullut Tapio Santaoja soitti minulle Ulvilan poliisiasemalta ja kertoi, että jo jutun alkuvaiheessa puhuteltu porilainen näyttelijä pitäisi ottaa perusteellisempaan tutkintaan. Tuolloin Santaoja kuulusteli henkilöä, joka vahvasti epäili näyttelijää tekoon varsin vahvoin perustein. Jutun keskeneräisiä tutkintalinjoja oli kymmeniä ja aloittamattomia vielä enemmän. Lähdin Ulvilan poliisiasemalle ja siellä päätimme, että tutkisimme tämän epäilyksenalaisen tutkintalinjan loppuun. Tutkinta eteni ja uusia seikkoja epäilyn suhteen nousi esiin. Lopulta epäilty otettiin kiinni, häntä kuulusteltiin ja mm. näytettiin tunnistusrivissä Auerille. Tunnistus ei mennyt aivan nappiin, sillä tunnistuksen aikana yhden tunnistusrivissä olleen henkilön puhelin soi. Auer tunnisti rivistöstä epäillyn, tosin sanomalla, että tekijä saattoi olla hieman pidempi, mutta ruumiinrakenne täsmäsi. En kuitenkaan luottanut asiaa pelkän tunnistuksen varaan, vaan pidimme syyttäjien kanssa palaverin, jossa kävimme läpi kokonaisuutta. Jutun varsinainen syyttäjä oli tuolloin vuosilomalla eikä päässyt ottamaan kantaa asiaan. Syyttäjät halusivat, että epäillyn esitutkintaa jatketaan ja häntä esitettäisiin vangittavaksi. Vangitsemisvaatimuksesta tuli lähes kuusisivuinen. Tehdystä tunnistuksesta oli maininta vain muutamassa lauseessa. Tunnistus oli siis vain yhtenä asiana laajassa kokonaisuudessa. En halunnut korostaa tunnistusta liikaa, koska Auer oli jo aiemmin tehnyt mahdollisen tunnistuksen eri henkilöstä jutun alkuvaiheessa. Käräjäoikeus vangitsi epäillyn. Olin sopinut KRP:n Häkkäsen kanssa, että hän tekisi epäillyn videokuulustelusta analyysin, jonka avulla voisimme joko lujittaa uskoamme epäilyn suhteen tai poissulkea ko. henkilö pois epäiltyjen joukosta. Häkkäsen saatua analyysinsä valmiiksi hän ilmoitti minulle, että epäilty ei vaikuta tekijältä. Myöskään klapista löytynyt DNA ei vastannut epäillyn DNA:ta. Tein kokonaisuudesta omat johtopäätökseni ja esitin heti seuraavana aamuna Porin käräjäoikeudelle epäiltyä vapautettavaksi. Käräjäoikeus vapautti epäillyn. Vuosilomalla ollut jutun syyttäjä soitti minulle ja taas sain moitteita. Hänen mukaansa ko. henkilön esitutkinta oli vasta alkuvaiheessa eikä minun olisi pitänyt esittää ko. henkilöä vapautettavaksi. Näin jälkikäteen ajatellen vapauttamispäätös oli kuitenkin ainoa oikea ratkaisu ko. tilanteessa.

Jutun esitutkinnassa tehtiin valtava määrä työtä. Lääninpoliisijohto Paateron ja erityisesti poliisitarkastaja Tarmo Lamminahon johdolla tuki tutkintaamme kaikin mahdollisin tavoin. Tutkintaryhmään saimme alueemme parhaat osaajat, mutta juttu vain ei auennut. Kymmeniä vihjeitä tarkastettiin resurssipulan vuoksi "kevyellä kosketuksella" eikä täyteen varmuuteen päästy missään. Jotenkin oli luotettava klapista löytyneeseen DNA:han, mutta lukuisat DNA-näytteetkään eivät tuottaneet tulosta. DNA:n omistajaa ei koskaan löydetty. Lopulta 1.8.2008 jutulle saatiin uusi tutkinnanjohtaja, pian eläköityvä rikosylikomisario Pauli Kuusiranta. Epäilykset alkoivat kohdistua Aueriin. Porissa ei ole jäänyt selviämättä ainuttakaan henkirikosta sotien jälkeen...

Syksyllä 2009 Anneli Auer vangittiin. Tiesin kyllä tutkinnasta, joka pyrittiin minulta salaamaan kaikin mahdollisin tavoin, mutta silti vangitseminen oli minulle yllätys. Vangitsemisen tultua julkisuuteen KRP:n Häkkänenkin laittoi minulle ihmettelevän tekstiviestin. Soitin hänelle ja ihmettelimme yhdessä jutun uutta käännettä.

Mielessäni oli valtava ristiriita. En halunnut sotkeutua mitenkään jutun nykyiseen tutkintaan, mutta koska olin varma, että Anneli Auer ei voinut olla tekijä, oli minun omantuntoni vuoksi ilmaistava asia julkisesti. Kerroin eriävän mielipiteeni julkisesti sekä rikososaston päällystöpalaverissa että alipäällystöpalaverissa. Mielipiteeni herätti erityisesti jutun tutkintaryhmässä paheksuntaa ja parin viikon sisällä tieto eriävästä mielipiteestä oli luettavissa lehdistä. Toimittajat kysyivät, että olinko tutkinnanjohtajana ollessani valehdellut tiedottamistani asioista ulkopuolisesta tekijästä. Kerroin, että en ollut valehdellut. Kysyttäessä, että olenko sitä mieltä, että Anneli Auer ei olisi tekijä, vastasin, että en kommentoi. Näistä kommenteista poliisipäällikkö raivostui minulle ja huusi minulle työhuoneessaan, että miksi minun oli pitänyt kertoa mielipiteestäni julkisesti. Kerroin hänelle pitäväni mielipiteestäni kiinni, minkä jälkeen minun ilmoitettiin olevani virkarikossyytteessä. Näkemysero virallisesta tutkintalinjasta oli liian iso juttu "viralliselle tutkintalinjalle ja koko johdolle". Ihmettelin sitä, että jos poliisipäällikkö auditoriossa useaan eri otteeseen ilmoittaa, että juttu on selvinnyt ja Anneli Auer on varma tekijä, minä en olisi saanut edes vaimeasti ilmaista omaa mielipidettäni. Tällöin en edes tiennyt, että Kare Koskinen ja Matti Mäkinen olivat kanssani samaa mieltä. Julkista ihmetystä herättivät myös kakkukahvit ja päällikön ojentamat kirjeet, joissa hän palkitsi avainhenkilöitä onnistuneesta murhatutkinnasta, vaikka asiaa ei ollut edes käsitelty käräjäoikeudessa. Laitoksen sisällä jouduin melkoisen painostuksen kohteeksi. Yritin vain kestää myös julkisen paineen, jonka alle perustellun mielipiteeni vuoksi jouduin. Nieleskellä on pitänyt, mutta hengissä ollaan.

Kevään 2010 käräjäoikeudenistunnossa kerroin perustellun mielipiteeni asiasta. Joku toimittaja juoksi perässäni ja kysyi, että oliko minulla ja Auerilla ollut suhde? Ja miksi olin niin vihattu henkilö poliisilaitoksella? Päällikkö antoi julkisesti lehteen laittoman lausunnon keskeneräisestä virkarikosasiastani. Olin pakotettu puolustautumaan myös julkisesti, minkä tein Satakunnan Kansassa toimittaja Harri Aallolle. Poliisipäällikkö järkyttyi artikkelista ja kirjoitti sähköpostifoorumille laitoksella olevasta kriisistä. Laitoksella pidettiinkin jutun tutkintaan osallistuneiden kesken kriisipalaveri, jota veti defusing/debriefin-toimintaan koulutettu tutkija. Palaveriin jätettiin kutsumatta kuitenkin allekirjoittanut sekä Koskinen ja Mäkinen. Yksi kriisipalaveriin osallistunut tutkija kertoi tilaisuudessa minuun kohdistuneesta lynkkausmentaliteetista. Hän oli samalla ilmoittanut, ettei enää osallistuisi vastaavaan tapahtumaan. Tämän jälkeen päällikkö ilmoitti, että minut siirretään pois rikostutkinnasta laajan epäluottamuksen vuoksi. Tulokseni nollattiin. Johdollani saavutetuilla teoilla esim. huumerikostutkinnassa ei enää ollut merkitystä. Projektini valtakunnallinen poliisin työsuojelupalkinta oli unohdettu. Olin luopio, josta piti päästä nopeasti eroon. Minut leimattiin huonoksi poliisiksi. Oli kuitenkin yksi rohkea henkilöstöryhmä, joka uskalsi uhmata laitoksen johtoa. RTP:n ja huumerikostutkinnan väki, jonka kanssa olin työskennellyt lähes 10 vuotta. He lähettivät laitoksen johdolle allekirjoittamansa vetoomuskirjelmän, jossa he ilmoittivat haluavansa pitää minut esimiehenään - ettei minua siirrettäisi toisiin tehtäviin.

Pakkosiirto oli kuitenkin tosiasia. 1.6.2010 minut siirrettiin valvonnan ja hälytystoiminnan komisarioksi, jossa tehtävässä olin jo toiminut kolmen neljän vuoden ajan sekä Porissa että Tampereella. Entisen alaisteni kiellettiin olemasta kanssani missä tekemisissä ryhmästä erottamisen uhalla. Laitoksen 4. kerrokseen minulla ei enää olisi asiaa. Muutamia minun kanssani keskustelleita henkilöitä otettiin huumeryhmän uuden esimiehen toimesta puhutteluun. Koulutetuimpana ja eniten päällystökokemusta omaavana minut siirrettiin valvonnan sijaisuuksissa rankingin alimmalle oksalle. Ja muutoinkin minulle näytettiin paikkani. Toimenkuvastani riisuttiin johdon mielestä "tärkeitä" toimenkuvia. Onneksi valvonnan esikunta ja kenttäväki otti minut avoimin mielin vastaan eikä minuun siellä suhtauduttu vihamielisesti. Kentän väki tekee rehellistä työtä kovassa paineessa ja olen ollut hyvillä päästessäni kehittämään ja tukemaan tätä kansalaisten kannalta tärkeää tehtävää.

Kesällä 2010 sain lomapäivältäni kutsun tulla kuulemaan rangaistukseni. Mielipiteeni ilmaisemisen vuoksi sain "kirjallisen huomautuksen". Se oli virallinen, julkiseen osoitettu hinta siitä, että olin uskaltanut olla eri mieltä Ulvilan murhamysteerissä. Torstaisten puhelinsoittojen jälkeen minuun kohdistuva vaino tuntuu jatkuvan. Minusta halutaan julkinen syntipukki Ulvilan murhan tutkinnan melko totaaliseen epäonnistumiseen, jossa toki olin alkuvaiheissa mukana. Olen valmis ottamaan omasta osuudestani täyden vastuun. Onko kyseessä joidenkin omien virheiden peittely? Vai tuleva jälkipyykin pelko? Mitä voisi olla odotettavissa? Mistä johtuu syyttäjän kiire? Voisiko se johtua siitä, että virkarikos vanhenee viidessä vuodessa? Mutta miksi kanssani piti odottaa kalkkiviivoille? Tuntuu, että taas on aika puolustautua. Olo on kuin haavoittuneella eläimellä... Jotenkin ymmärrän paremmin kollegoitani Paavo Seliniä, Matti Mikkolaa, Jari Aarniota... Mitä poliisissa tapahtuu ?

Ulvilan murha? Mitä kukakin uskoo? Miten asiat tulkitaan? Mitä halutaan nähdä? Mikä osuus kokonaisuudessa on viranomaisten omalla henkilökohtaisella kunnialla ja valtapolitiikalla? Miten tulkitaan käsitettä "oikeudenmukainen yhteiskunta"? Poliisilaki alkaa: "Poliisin tehtävä on OIKEUS- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen..."


Joidenkin intressipiirien etu ei ehkä vain kestäisi tappiota Ulvilan murhajutussa? Ehkä nyt on viimeinen hetki yrittää liata loputkin maineeni rippeistä? Miltä vaikuttaisi virkarikoksesta epäilty poliisi todistajana KKO:ssa? Ei, se ei näyttäisi hyvältä. Mitä muuta on vielä tulossa? En tiedä? Nähtäväksi jää... Kaksi asiaa, jota tässä tapauksessa erityisesti toivon on, että: 1) oikeus voittaa ja 2) voimia läheisilleni.

[Fiftari]

Auer-jutun oudon dna:n mysteeri ratkesi

Ulvilan surmatyöhön liittyvän tuntemattoman dna:n arvoitus näyttää ratkenneen.

Surmatalon sängyllä olleesta halosta löytyi dna, joka askarrutti murhatutkijoita tähän kesään asti.

Dna on todennäköisesti sekoitus henkirikoksen uhriksi joutuneen Anneli Auerin miehen ja keskusrikospoliisin laboratoriossa työskentelevän tutkijan dna:ta. Tutkijan dna:ta on joutunut halkoon vasta KRP:n laboratoriossa.

Asia ilmenee tiistaina julki tulleesta Satakunnan käräjäoikeuden asiakirjasta.

Tuntematon dna on tukenut puolustuksen väitettä, jonka mukaan ulkopuolinen mies olisi murtautunut taloon ja surmannut Anneli Auerin aviomiehen vuonna 2006. Sadat satakuntalaiset miehet joutuivat antamaan dna-näytteen Porin poliisille vuonna 2008, kun rikostutkijat etsivät dna:n omistajaa.

IL

[nollatoleranssi]

On vaikeaa sanoa että mihin nämä tiedot mm. seksuaalisista hyväksikäytöksistä perustuvat? Eli onko kyseessä videomateriaalia jne. vai onko kyseessä vain "asiantuntijalausuntoja"?

Kaikken hatarammalla pohjalla tilanne on varmaankin jos kyse on pelkästään psykiatrien lausunnoista joilla on "tulkittu" lasten erikoisia puheita.

Tämä murhatutkimus kun on ollut mediassa näkyvästi esillä alusta asti ja monet tekijät selittäisivät niin nuorien henkilöiden erikoisia puheita.

Tuomiot ovat silti tulleet eri oikeusasteissa eli on nyt vaikeaa sanoa että mitä on tilanteen taustalla.

[nollatoleranssi]

Oma tulkintani jutussa on ollut koko ajan siinä, että Anneli Auer murhasi miehensä riidan seurauksena (seurannut tapausta lähinnä yleisesti mediasta).

Poliisi mokasi tutkimuksen ja kun tutkinnanjohtaja tajusi tämän asian niin alkoikin käsittämätön ajojahti Auerin syylliseksi saamiseksi.

Pedofilia- ja saatanpalvontasyytteet tuntuvat todella oudoilta. Eli onko näitä todellisuudessa tapahtunut vai onko kyse vain puheiden liittämisestä tälläisiin tekoihin? Tietääkseni psykiatrit epäilevät lähestulkoon ensimmäisenä vaihtoehtona pedofiliaa, jos lapsi käyttäytyy oudosti tai puhuu outoja. Tässä tapauksessa vain siihen olisi monia muitakin syitä.

Auer olisi varmaankin jo vapaalla jalalla, jos olisi alunperin saanut tuomion taposta. Nyt juttu on jatkunut vuosikausia ja tuntuu jatkuvan edelleen.

Pitäisin todennäköisenä silti ettei Annelikaan ole ollut ihan parhaissa voimissaan tuon murhajutun ja mediahypen jälkeen. Eli on saattanut vaikuttaa todella traumaattisestikin taustalla. Siltikin kyllähän tässä tapauksessa on ollut selvää ajojahdin makua ja tuskin kukaan pystyy kertomaan totuutta siitä että mitä on tapahtunut.

[perusinssi]

Mikko Niskasaaren blogissa on kuva peite-Seposta. Mikko valottaa peitetoimintaa ja haluaa paljastaa peite-Sepon oikean nimen. Mielestäni täysin oikeutetusti. Poliisin ja syyttäjien toiminta on ollut sen verran moraalitonta, että nimi joutaa julkisuuteen tullakin.

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/165