HS: Oma valuutta ei selitä Ruotsin talouskasvua

[hkanime]

Hommassakin ja erityisesti perussuomalaisissa on ollut paljon hinkua kansallisen valuutan perään eli irrottautuminen eurosta. Referenssinä on pidetty Ruotsi, jonka ollaan väitetty menestyvän juuri kruununsa ansioista. Itsekin olen lukuisia kertojan väitellyt Hommassa aiheesta siltä kannalta, ettei kruunu suinkaan selitä Ruotsin menestystä.

Hesarin vieraskynä (laitan poikkeukselliseti koko jutun, koska sitä on vaikea lyhentää järkevästi):

Rahaliittoon kuuluvan Suomen ja ulkopuolelle jääneen Ruotsin talouskehitys on ollut aivan viime aikoja lukuun ottamatta hämmästyttävän samanlaista.

Suomen ja Ruotsin talouskehitystä on viime aikoina vertailtu monilla foorumeilla. Yleisin johtopäätös on, että Ruotsilla menee paremmin kuin Suomella.

Ruotsi on toipunut kansainvälisestä taantumasta nopeammin kuin Suomi, jonka vienti on jämähtänyt vuoden 2006 tasolle. Suomen valtiontalouteen on syntynyt suurehko alijäämä, kun taas Ruotsissa budjetti on onnistuttu pitämään likimain tasapainossa.

Onko Ruotsi hyötynyt siitä, että se jättäytyi rahaliiton ulkopuolelle? Kysymys on mielenkiintoinen. Suomi ja Ruotsi ovat rakenteellisen samankaltaisuutensa ansiosta hyvä vertailupari, kun halutaan selvittää rahaliiton jäsenyyden vaikutuksia talouskehitykseen. Olemme tehneet tällaisen vertailun.

Tulos on, että rahaliittoon kuulumisella tai ulkopuolelle jäämisellä ei näytä olleen sanottavaa merkitystä taloudellisen menestyksen kannalta.

Suomen ja Ruotsin talouskehitys on Emu-aikana ollut hämmästyttävän samankaltaista aivan viime aikoja lukuun ottamatta. Talouskasvu oli vuosina 1999–2008 Suomessa ja Ruotsissa suurin piirtein yhtä nopeaa ja prosenttiyksikön nopeampaa kuin euroalueen kasvu keskimäärin. Suomen ja Ruotsin inflaatio oli samana aikana jokseenkin yhtäläistä ja puolisen prosenttiyksikköä hitaampaa kuin euroalueella keskimäärin.

Näiden kahden mittarin mukaan Ruotsi ja Suomi ovat päihittäneet euroalueen maat selvästi, toinen Emun ulkopuolella ja toinen sen jäsenenä.

Molemmissa maissa pidettiin kansainväliseen taantumaan saakka yllä budjettiylijäämiä ja julkinen velka suhteessa kokonaistuotantoon pieneni. Pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta huolimatta Suomi ja Ruotsi ovat vähemmän säännösteltyjä ja markkinaliberaalimpia kuin Manner-Euroopan maat, Etelä-Euroopasta puhumattakaan.

Kurinalainen talouspolitiikka ja vähäinen sääntely selittävät Ruotsin ja Suomen eurooppalaisittain katsottuna hyvän talouskehityksen. Lyhyesti sanoen sekä Ruotsi että Suomi ovat käyttäytyneet siten kuin kaikkien Emu-maiden olisi sääntöjen mukaan tullut käyttäytyä.

Rahapolitiikka on ollut Suomessa ja Ruotsissa hyvin samankaltaista. Ruotsin korot ovat seuranneet euroalueen korkomuutoksia pienellä viiveellä. Tämä johtuu siitä, että Riksbankenin inflaatiotavoite on hyvin lähellä EKP:n hintavakaustavoitetta.

Suomesta poiketen Ruotsissa ei ole julkisen talouden kestävyysvajetta, mutta se ei selity rahaliittoon kuulumattomuudella. Kyse on siitä, että Ruotsissa väestön ikärakenne ja ikääntyneiden työllisyysaste ovat parempia kuin Suomessa.

Viime vuosina viennin ja tuotannon kasvu on kuitenkin ollut Ruotsissa suotuisampaa. Eikö tämä ole todiste oman valuutan edusta?

On totta, että kansainvälisen taantuman aikana kruunu heikkeni merkittävästi suhteessa euroon. Se alkoi kuitenkin pian vahvistua ja on nyt vahvempi kuin koskaan vuoden 2000 jälkeen.

Kruunun tilapäisestä heikkenemisestä huolimatta Ruotsin vienti väheni saman verran kuin Suomessa, kun huomioidaan erot viennin rakenteessa. Vastaavasti vienti elpyi vuosina 2010–2011 käsi kädessä kruunun vahvistumisen kanssa. Viime kuukausina Ruotsinkin vienti on yskähdellyt, mihin suurin syy on Euroopan heikko talouskehitys.

Yksikkötyökustannuksetkin kulkivat pitkään käsi kädessä, kunnes vuoden 2007 liittokierroksen tuomat palkankorotukset ja sittemmin tuottavuuden pieneneminen heikensivät Suomen kilpailukykyä suhteessa Ruotsiin. Kruunun vahvistumisen vuoksi tämäkään ero ei ole suuri.

Suomessa viennin pohja on nyt murentunut Nokia-vetoisen tietotekniikkaklusterin romahduksen ja paperiteollisuuden nääntymisen seurauksena. Tämä ei johdu rahaliitosta tai valuutasta vaan siitä, että meillä on rakenteellisia ongelmia, joilta Ruotsi on paljolti säästynyt.

Uuden vientipohjan luominen on valuutasta riippumatta kivuliasta, sillä kestää aikansa ennen kuin uutta liiketoimintaa kasvaa taantuvien toimintojen tilalle. Samalla on tiedostettava, että kilpailukykyä avittavaan malttiin ja sopeutumiskykyyn työmarkkinoilla kohdistuu nyt suurempia vaatimuksia kuin pitkiin aikoihin.

Sixten Korkman
Antti Suvanto
Korkman toimii professorina Aalto-yliopistossa.
Suvanto on Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja.

Ylläolevien toteamusten lisäksi tulee huomioida Ruotsin tekemät uudistukset sosiaaliturvaan, jonka puitteissa menoja ollaan hillitty. Muutoksia ovat esim. sairaseläkkeiden karsiminen, eläkejärjestelmän uudistaminen jne.

[Alkuasukas]

Suomesta poiketen Ruotsissa ei ole julkisen talouden kestävyysvajetta

Ja koska julkinen talous on Suomessa ylisuuri, on sen beta jotain muuta kuin 1. Tuossa varmaan suurin yksittäinen syy Suomen huonoon tilaisuuteen. Syöttöporsas syö kuin olisi 1999.

[skrabb]

lauantaina 19.1.2013
Omalla valuutalla on merkitystä
Matti Seppälä

Six­ten Kork­man ja Ant­ti Su­van­to väit­ti­vät (HS Vie­ras­ky­nä 18. 1.), et­tei oma va­luut­ta ei se­li­tä Ruot­sin ta­lous­kas­vua. He jät­ti­vät ker­to­mat­ta kak­si seik­kaa. Mi­tä eu­roon kuu­lu­mi­nen on Suo­mel­le mak­sa­nut ja mak­saa?

Ruot­sil­la ei ole rie­sa­na mil­jar­dien tu­ki­pa­ket­te­ja muil­le mail­le. Suo­men tu­ki­osuus on lai­nat­tua ra­haa, jos­ta mak­se­taan kor­ko­ja jo­kai­ses­ta mil­jar­dis­ta eu­ros­ta ai­na­kin 20 mil­joo­naa. Näil­lä ra­hoil­la voi­tai­siin tu­kea omaa ta­lou­se­lä­mää.

Toi­nen ero Ruot­siin näh­den on se, et­tä eu­roa ei de­val­voi­da. Ruot­sin kruu­nun kurs­si jous­taa ti­lan­teen mu­kaan ja se voi edis­tää ta­lou­del­lis­ta toi­me­liai­suut­ta.

Mat­ti Sep­pä­lä
pro­fes­so­ri (e­me­ri­tus), Iit­ta­la

http://www.hs.fi/paivanlehti/#19012013/mielipide/Lyhyesti/ar1358497681731

[Alkuasukas]

Euro devalvoitui ainakin dollariin nähden kymmeniä prosentteja.

[Arto Luukkainen]

On siinä sekin ero, että Ruotsissa riittää rahakkaita brändejä ja monipuolisia vientiyrityksiä Suomea paljon enemmän.

Lisäksi maalla on enemmän pääomaa, jota se voi käyttää esim. suomalaisten yritysten ostamiseen, jolloin osinkotuotot siirtyvät rahoittamaan svenssonien elämää.

[jka]

Eurohan on kroonisesti aliarvostettu niiden maiden talouden suhteen jotka ovat euromaiden parhaimmistoa kuten Suomi koska euron arvoon vaikuttaa myös rupumaat kuten Kreikka. Ruotsin kruunu on taas teoriassa jatkuvasti oikeassa arvossaan, eikä siihen vaikuta mikään muu kuin Ruotsin talous.

Suomen kannalta euroa ei edes tarvitse devalvoida. Se on ihan mukavan aliarvostettu kaikissa tilanteissa paitsi jos/kun Suomestakin tulee Kreikan tavoin rupumaa. Silloin ollaan taas totaalisessa kusessa, eikä voida tehdä enää mitään.

[EL SID]

lauantaina 19.1.2013
Omalla valuutalla on merkitystä
Matti Seppälä

Six­ten Kork­man ja Ant­ti Su­van­to väit­ti­vät (HS Vie­ras­ky­nä 18. 1.), et­tei oma va­luut­ta ei se­li­tä Ruot­sin ta­lous­kas­vua. He jät­ti­vät ker­to­mat­ta kak­si seik­kaa. Mi­tä eu­roon kuu­lu­mi­nen on Suo­mel­le mak­sa­nut ja mak­saa?

Ruot­sil­la ei ole rie­sa­na mil­jar­dien tu­ki­pa­ket­te­ja muil­le mail­le. Suo­men tu­ki­osuus on lai­nat­tua ra­haa, jos­ta mak­se­taan kor­ko­ja jo­kai­ses­ta mil­jar­dis­ta eu­ros­ta ai­na­kin 20 mil­joo­naa. Näil­lä ra­hoil­la voi­tai­siin tu­kea omaa ta­lou­se­lä­mää.

Emeritusprofessori Seppälä vaan unohtaa kertoa, että tukipaketit eivät ole vaikuttaneet valtion rahoitustilanteeseen juuri mitenkään. Kreikan tukipaketeilla ei voi millään selittää Suomen teollisuuden sakkaamisen ja työttömyyden kasvun. Ratkaisu teollisuuden ongelmiin ei tietenkään ole valtion tukiaiset vaan ongelma on ihan muualla.

niin mitä tulee teollisuuden ongelmiin, niin onhan sekin jo listattu, miksi esim. paperiteollisuudella menee ruotsissa paremmin kuin suomessa, laitan sen vaikka tieto on jo aika vanhaa:

http://www.uusisuomi.fi/raha/69448-viisi-syyta-suomen-heikkouteen-verrattuna-ruotsiin

1.   Puun hinta. Suomessa puuraaka-aine on jopa 20 - 30 prosenttia kalliimpaa kuin Ruotsissa. Taustalla ovat Ruotsin suuremmat tilakoot ja valtion merkittävämpi metsänomistus, eli puukaupan toisenlainen rakenne. Teollisuudessa vihjataan tässä yhteydessä Suomen historiallisiin syihin, eli MTK:n huomattavan vahvaan rooliin myyjäosapuolena. Puun hinta näyttää toisaalta euroissa mitattuna Ruotsissa halvemmalta, koska kruunu on heikko.

2.   Erilaiset tuotteet. Ruotsissa on keskitytty pakkaustuotteiden valmistukseen, kun Suomessa painopaperit ovat merkittävä tuotannon haara. Kartonkien puolella kysyntä ei ole laskenut yhtä paljon kuin painopaperissa, joita ovat sanoma- ja aikakauslehtipaperit.

3.   Valuutta. Ruotsin kruunu heikkeni euroon nähden vuoden 2008 alusta tämän vuoden alkupuolelle jopa 20 prosenttia. Nyt se on tosin vahvistunut, niin, että kruunu on kymmenisen prosenttia heikompi kuin puolitoista vuotta sitten. Tämä tekee viennin kannattavammaksi kuin Suomessa.

4.   Kuljetuskustannukset. Etelä-Ruotsista pääsee rekoilla suoraan Keski-Eurooppaan, kun suomalaiset tuotteet pitää aina laivata.

5.   Energiavero. Suomessa myös metsäteollisuus joutuu maksamaan sähköveroa, kun Ruotsissa tällaista rasitetta ei ole. Suomalaisen ja ruotsalaisen teollisuuden maksamaa lopullista energian hintaa tosin ei oikein kukaan tunnu osaavan verrata.

valuutta on vasta kohdassa 3. työmarkkinoista ei sanaakaan.

Minulla on uudempikin lista, mutta en ala etsiä sitä launtai-iltapäivänä. Listasta on vaikeuskia lisäänyt teollisuudelle annetut viherverot, jotka vaikuttavat myös kuljetuskustannuksiin. Odotamme paniikissa riikkidirektiivin vaikutusta.

[Salvation]

lauantaina 19.1.2013
Omalla valuutalla on merkitystä
Matti Seppälä

Six­ten Kork­man ja Ant­ti Su­van­to väit­ti­vät (HS Vie­ras­ky­nä 18. 1.), et­tei oma va­luut­ta ei se­li­tä Ruot­sin ta­lous­kas­vua. He jät­ti­vät ker­to­mat­ta kak­si seik­kaa. Mi­tä eu­roon kuu­lu­mi­nen on Suo­mel­le mak­sa­nut ja mak­saa?

Ruot­sil­la ei ole rie­sa­na mil­jar­dien tu­ki­pa­ket­te­ja muil­le mail­le. Suo­men tu­ki­osuus on lai­nat­tua ra­haa, jos­ta mak­se­taan kor­ko­ja jo­kai­ses­ta mil­jar­dis­ta eu­ros­ta ai­na­kin 20 mil­joo­naa. Näil­lä ra­hoil­la voi­tai­siin tu­kea omaa ta­lou­se­lä­mää.

Emeritusprofessori Seppälä vaan unohtaa kertoa, että tukipaketit eivät ole vaikuttaneet valtion rahoitustilanteeseen juuri mitenkään. Kreikan tukipaketeilla ei voi millään selittää Suomen teollisuuden sakkaamisen ja työttömyyden kasvun. Ratkaisu teollisuuden ongelmiin ei tietenkään ole valtion tukiaiset vaan ongelma on ihan muualla.

Ruotsissahan on muuten suurempi työttmyys kuin Suomessa.

[Olli_Johannes]

Korkman väittää siis että ikärakenne, eli toisin sanoen maahanmuutto selittäisi, miksi Ruotsi taloudella menee paremmin. Mitään sen kummenpia perusteluita ei kuitenkaan esitetä ko teorialle. Ainakin Tanskassa maahamuuton on laskettu aiheuttava persnettoa, siksi voi olettaa että maahanmuuton negatiivinen vaikutus talouteen selittää osaltaan myös miksi Ruotsin talous ei kasvanut Suomen taloutta nopeammin2000-luvun alussa.

Toisekseen jos väittää ettei Suomen kestävyys vaje johdu eurosta tulee samalla väittäneeksi, ettei eurosta ole aiheutunut Suomen valtiolle minkäänlaisia nettokustannuksia. 

[Vasarahammer]

Otsikon tarkoituksena on johtaa harhaan. "Oma valuutta ei selitä talouskasvua" peittää alleen sen tosiasian, että eurosta ei ole ollut yhdellekään jäsenmaalle mitään hyötyä. Poliittisesti motivoitu ja taloudellisesti turha projekti on vienyt koko maanosan kriisiin.

[Ajattelija2008]

Suomen vientiteollisuus on erittäin suhdanneherkkää. Koska EU:ssa on ollut nollakasvu vuodesta 2008 lähtien, on Suomen talous kärsinyt. Mutta kun kasvu taas käynnistyy, niin Suomen vienti ja talous kasvaa kohisten. Sitten voidaan paukutella rintaa ja kertoa, miten Suomi päihittää muut EU-maat.

[kp]

Mielestäni pitäisi olla  yleisesti tiedossa, että vaikka Ruotsi talouskriisin alkuvaiheissa hyötyi omasta valuutasta, on se sittemmin myöskin kärsinyt siitä. Suurinpiirtein puolet persujen haukkujistahan julistaa, että jos markka palaisi, se devalvoituisi niin paljon, että meillä ei olisi varaa ostaa mitään ulkomailta, ja toinen puoli sitten julistaa että markka vahvistuisi niin paljon, että vienti kyykkäisi saman tien. Varsinkin Suomen päättäjät huomioon ottaen oma valuutta ei ole mikään autuaaksi tekevä asia. Mutta se antaa kuitenkin mahdollisuuksia, joita yhteisvaluutassa ei ole, mukaanlukien mahdollisuuden jättää heittämättä rahaa kankkulan kaivoon.

Nähdäkseni valuutta on yksi tekijä maan hyvässä menestyksessä, mutta suuremmalta menestys selittyy sillä, että Ruotsissa on aina osattu paremmin oman maan etua ajava politiikka  (maahanmuuttoa lukuunottamatta). Suurin tekijä lienee kuitenkin Reinfeldtin ajamat oikeistolaiset uudistukset, joita olisi voinut kuvitella näkevänsä Suomessakin, kun nimellisoikeistolainen puolue on pääministeripuolue. Toistaiseksi Suomen oikeiston saavutuksiin voidaan laskea teollisuuden liputtaminen ulos Suomesta ideologian nimessä. Kaikkeen muuhun sosialistihallitusta johtava Kokoomus on liian heikko.

Edelleen on fakta, että nimenomaan valuutta oli yksi iso tekijä siinä, että 2008 jälkeen metsäteollisuutta ajettiin alas juuri Suomessa. Mutta ai niin, auringonlaskun alathan sietävätkin kuolla. Samoin on naurettavaa kokoomuslaista propagandaa sanoa, että markka olisi suomelle huono ja euro pelastus koska vahvan-markan-politiikka. Kelluvan markan valitettavan lyhyt aika oli erittäin vahvaa nousukautta. Vahvassa ja heikossa valuutassa on puolensa, ja suvereenilla valtiolla on vapaus harrastaa sellaista rahapolitiikkaa kuin se haluaa (case Sveitsi).

[Vasarahammer]

Mihin perustat tämän hyödyttömyysnäkökulman?

Sanoin yhdellekään jäsenmaalle enkä pelkästään Suomelle. Suomen talous niiasi 2008 syvempään kuin Ruotsin, jonka oma valuutta jousti.

En uskoisi, että euron hyödyttömyydestä tai tuhoisuudesta tarvitsisi enää tässä vaiheessa kertoa. Hyödyttömyydestä riittää todisteeksi se, että euroalueen ulkopuolisten maiden talouskehitys ei ole millään tavoin ollut huonompaa kuin euromaiden.

Minusta eurosta on ollut hyötyä Suomessa tavalliselle kansalle. Se on pitänyt korot alhaalla ja valuutaan stabiilina. Toistuvat reaaliansioiden laskut devalvoinnin kautta ja kalliit asuntolainojen korot ovat jääneet pois. Ulkomaankaupalle hyöty on mm. ollut merkittävän valuuttariskin poistaminen.

Alhaiset korot ovat tuhoisia väärään aikaan. Ne ovat olleet erityisen tuhoisia Etelä-Euroopan maille sekä Espanjan ja Irlannin kaltaisille kuplatalouksille.

Ei valuuttariski ole mihinkään poistunut, vaikka näennäisesti valuuttaunionissa ollaan. Riskin vain kantavat muut kuin euroalueen sisäistä kauppaa käyvät yritykset eikä riski ole enää nimeltään valuuttariski.

Edit: Siitä, mihin valuuttariskit ovat kadonneet voi esim. lukea täältä

Viennin osalta voisi väittää, että oma kelluva/devalvoituva valutta olisi hyödyksi. Tämä oman valuutan hyötynäkökulma tosin tukeutuu siihen hyväksyntään, että kansalaisten pitäisi olla vientiteollisuden palkkojen maksumiehenä devalvointien kautta. Toisaalta se myös edellyttää, että valuutta pysyisi heikkona. Ruotsin ja Sveitsin esimerkkki antaa kuitenkin olettaa jotain ihan muuta.

Suomen markka toimi hyvin kelluvana valuuttana. Markan ongelmat johtuivat 90-luvun alussa ERM-kytkennästä ja tietysti sitä edeltäneestä luottoekspansiosta.

Kansallinen valuutta ei tarkoita paluuta 80-luvulle aikaan ennen rahamarkkinoiden vapauttamista.

Kokonaisuutena oma kansallinen valuutta ei sittenkään näytä lainkaan kovin hyvältä vaihtoehdolta Suomelle.

Se on ainoa vaihtoehto, jos ei haluta mennä tulonsiirtounioniin, jossa pohjoinen maksaa etelän laskut, tai jos ei haluta luopua itsenäisyyden rippeistä uuden uljaan Eurostoliiton hyväksi.

Etelä-Euroopalle taas kansallinen valuutta yhdessä velkasaneerauksen kanssa on ainoa keino saada oma talous nousuun.

Kaikki kiinteisiin valuuttakursseihin perustuvat järjestelmät ovat historian saatossa kaatuneet ennemmin tai myöhemmin. Euro kaatuu euroalueen sisäiseen epätasapainoon, kun etelässä vaihtotase on pysyvästi miinuksella ja pohjoisessa plussalla.

Euron lanseerauksen vaikuttimet eivät perustuneet talouteen vaan euron tarkoituksena oli edistää poliittista yhdentymistä.

[kp]

Käytännössä suvereenilla valtiolla ei välttämättä ole mahdollisuutta harrastaa valuuttansa kanssa sellaista politiikkaa kun se haluaa. Sveitsilläkin on ongelma pitää frangin hinta alhaalla ja joudutaan turvautumaan varsin epäortodoksisiin keinoihin.

Totta. Mutta ne keinot ovat silti käytössä. Ja joka tapauksessa, Tanska jonka kruunun arvo on sidottu tiukasti euroon, Ruotsi, Sveitsi, eivät nämä ole tällä hetkellä ongelmamaita. Kuten ollaan jo todettu, kilpailukyky pitää rakentaa muilla keinoilla. Toisaalta jos sitä on, vahvistuvankin kurssin kanssa voi elää.

Suomen osalta tilanne on vielä huonompi koska olemme Sveitsiä ja Ruotsia heikompi ja pienempi talous. Markan pienuuden takia, Suomen mahdollisuudet vaikuttaa sen arvon ovat rajalliset. Tämä nähtiin 90-luvun laman aikana missä markka käytännössä ohjattiin maan ulkopuolelta.

Keinottelu liittyi ymmärtääkseni vahvan markan politiikkaan. Kun markka päästettiin kellumaan, keinottelun mahdollisuudet kuivuivat kasaan.

Pienien valuuttojen ongelma on juuri se, että ne ovat yhtä riippuvaisia ulkomaiden suhdanteista kun pienen maan talous ylipäätään. Euron myötä saatiin vakautta valuttaan, joka tietysti edellyttää muun talouden eli kulujen sopeuttamista. Ts. palataan enemmän markkinatalouteen missä yritysten ongelmat joudutaan korjaamaan yritysten sisällä eikä esim. devalvoimalla.

Markalla Suomelta puuttui tavallaan kiintopiste, jonka ympäriltä yritysten tulisi löytää kustannustehokkuutta. Alati kasvavia palkakuluja ja sen mukaanaan tullut korkea inflaatio voitiin hyväksyä koska devalvoinnilla pystyttiin tekemään tulonsiirtoja muulta kansanosalta vientisektorille.
Ts. vientisektorin ei tarvinnut olla tehokas ja markkinavetoinen kun se pystyi luottamaan miljardien markkojen säännöllisiin tulonsiirtoihin muiden alojen työntekijöiltä.
Tällainen sosialismi ei kuitenkaan ole oikeudenmukainen niitä kansalaisia kohtaan, jotka joutuvat alentamaan reaaliansioitaan tukeakseen vientosektorin toistuvia ja ylisuuria palkankorotuksia.

Olet oikeassa, mutta nyt puhutaan 70- ja 80-lukujen ja 90-luvun alun politiikasta.

Devalvointi äkillisenä toimenpiteenä kuuluu kiinteiden valuuttakurssien järjestelmään, jossa sillä pyrittiin poistamaan valuutan arvonnousun aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia. Nykyään valuuttojen ollessa pääosin kelluvia eli sellaisia, joiden valuuttakurssit määräytyvät markkinoilla, tällaista nopeaa devalvointia ei voida tehdä. Esimerkiksi euroa ei voida devalvoida samalla tavalla kuin Suomen markkaa 1980-luvulla.
Nykyään valuutan arvoa voidaan heikentää rahavarantoa liiallisesti kasvattamalla, mikä johtaa inflaatioon ja vähittäiseen rahan arvon heikkenemiseen.

Euron myötä tämä tulonsiiromekanismi poistui. Syntyi siis rakenteellinen vaatimus sitä, että vientisektorin pitää olla itsessään kilpailukykyinen eikä se voi laskea sen varaan, että joku muu maksaa viulut. Tämä on ihan hyvä ja kaikin puolin kannatettava periaate.

En ole taloustieteilijä, mutta väitän tämän olevan kelluvan valuutan ominaisuus yleensä, ei niinkään euron erityisesti. Tuon ajan politiikkaan ei liene paluuta tuli mitä hyvänsä ja hyvä niin.

Ongelma on, että ammattiliitot eivät ole tajuneet uutta asetelmaa. He peräänkuuluttavat edelleen sellaisia etuuksia vientisektorin jäsenilleen, joita ei ole varaa maksaa. Koska tulonsiirtoja devalvoinnin kautta ei enää ole tulossa, vientisektori joko lopettaa toimintansa tai se muttaa ulkomaille halvempien kustannusten perään.

Sanopa muuta. Tämä nähtiin hyvin paperiteollisuuden alasajossa. Tuolloin Ruotsi hyötyi, mutta toisaalta on jo nähty että pieni hyvin asiansa hoitanut maa ei tähän maailmanaikaan nauti mitään automaattista edullisen valuutan vientietua. En ole ihan varma saako suomalaista ay-järjestelmää kuitenkaan ymmärtämään edes sitä, että nyt on aika tinkiä saavutetuista eduista tai kuolla pois.

Suomen viennin ongelman ratkaisu on siis maltillisempi etujärjetöpolitiikka johon liittyy mm. palkkamaltti jne. Ratkaisu ei ole oman valuutan kautta palauttaa delvalvointimekanismi, jolla viedään leipä muiden kansalaisten suusta.

Kuten sanottu, devalvaatiota sinänsä ei voi kelluvalle valuutalle tehdä. Ratkaisu voi olla rahan määrän kasvattaminen. Kyllä sekin ase olisi hyvä olla arsenaalissa, koska sisäinen devalvaatio on hidas ja hankala ase.

[Vasarahammer]

Kuten sanottu, devalvaatiota sinänsä ei voi kelluvalle valuutalle tehdä. Ratkaisu voi olla rahan määrän kasvattaminen. Kyllä sekin ase olisi hyvä olla arsenaalissa, koska sisäinen devalvaatio on hidas ja hankala ase.

Niin ja rahan määrän kasvattaminen johtaa inflaatioon ja sitä kautta korkojen nousuun.

Esim. Kreikan ja Italian lainoilla oli ennen euroa tällainen valuuttariski. Siksi näiden maiden korot olivat huomattavan korkealla verrattuna esim. Saksaan.

Nyt kun Kreikan ja Italian kaltaiset maat ovat eurossa, valuuttariskiä ei ole vaan se on muuttunut maksukyvyttömyysriskiksi.

EKP ei ole oikea keskuspankki eikä se voi sääntöjensä puitteissa painaa rahaa. Käytännössä se kuitenkin tekee näin, kun se ostaa kriisimaiden luottoja.

[Vasarahammer]

Eli sinulla ei ollutkaan mitään näkemystä väitteesi tueksi?

Enempää ei tarvita euron (taloudellisen) hyödyttömyyden todistamiseen. Voit itse vertailla, miten Sveitsillä, Ruotsilla ja Britannialla on mennyt euroalueeseen verrattuna.

Yrität perustella euron erinomaisuutta vertaamalla sitä ennen vuotta 1987 vallinneeseen sääntelytalouteen, jolloin markan arvo ei määräytynyt markkinoilla. Tämä vertailu ei ole perusteltu.

Markalla Suomelta puuttui tavallaan kiintopiste, jonka ympäriltä yritysten tulisi löytää kustannustehokkuutta. Alati kasvavia palkakuluja ja sen mukaanaan tullut korkea inflaatio voitiin hyväksyä koska devalvoinnilla pystyttiin tekemään tulonsiirtoja muulta kansanosalta vientisektorille.

Devalvaatiokierteestä pyrittiin aikanaan eroon "vahvan markan politiikalla". Tämä tosin olisi edellyttänyt tiukempaa budjettikuria ja maltillisia palkankorotuksia, joihin vanhaan maailmaan tottuneilla poliitikoilla ja ay-johtajilla ei ollut kykyjä. Oppi otettiin sitten kalleimmalla mahdollisella tavalla kantapään kautta.

90-luvun alun devalvaatiot eivät olleet mitään vanhakantaisia devalvaatioita, jossa markan ulkoista arvoa alennettiin hallinnollisella päätöksellä. Suomen Pankki vain nosti kädet pystyyn, koska se ei enää pystynyt puolustamaan markan kurssia markkinoilla. Vasta viimeisessä vaiheessa markka kellutettiin ja nousu ylös lamasta tuli mahdolliseksi.

[JNappula]

Ruotsissahan on leikattu menoja ja vapautettu taloutta jo parikymmentä vuotta. He ovat siis pikkuhiljaa ja vaivihkaa luopuneet sosialismista tavoitteena:
http://predicthistunpredictpast.blogspot.fi/2013/01/normal-0-false-false-false-en-us-x-none.html