2012-12-10 Onko humanisteilla ja yhteiskuntatieteilijöillä liian vahva asema?

[K.K.]

Puheenaihe: Onko humanisteilla ja yhteiskuntatieteilijöillä liian vahva asema?


[...Kasvava huoli ympäristöstä, ilmastosta ja luonnonvarojen riittävyydestä kulkee käsi kädessä kasvukritiikin kanssa, mikä arvatenkin vetoaa herkällä omallatunnolla varustettuihin nuoriin.

Mutta Apusen mielestä se on hassutusta, jonka sijasta hän haluaisi nuorille teroitettavan vastuullista talousliberalismia, yksilön vapauksia ja velvollisuuksia, kilpailun vapautta.

Oppikirjan laatijat ovat saaneet vastata arvosteluun. He ovat myös osoittaneet, että kriitikko on lukenut kirjaa kuin piru raamattua valiten omaan tarkoitukseensa sopivia, asiayhteydestään irrotettuja sitaatteja.

Entä sitten? Eihän Apusen tarkoituksena ollutkaan neutraalin kirja-arvion laatiminen vaan keskustelun herättäminen aiheesta, jota hän pitää erittäin tärkeänä.

Apunen on pitkällä ristiretkellä punavihreitä hassutuksia vastaan. Ai mitä ne ovat?

"Aina on oksan ottajia, kun on kuusen kaatajia", vastaa vanha suomalainen sananlasku.

Apunen näkee Suomen muuttuneen maaksi, jossa liian monet ovat kärkkäitä ottamaan oksia unohtaen, että ensin tarvitaan kuusen kaatajia.

Jotta voitaisiin jakaa jotain, täytyy ensin tuottaa jaettavaa tekemällä työtä, yrittämällä, menestymällä vapaassa kilpailussa.

Tuota totuutta hyvinvointivaltion asukkaatkaan eivät loputtomiin pääse karkuun, vaikka heidät hyvinä aikoina tuuditettaisiin kuvittelemaan muuta.

Yhden oppikirjan osoitteleminen voi tietenkin tuntua liioittelulta. Kirjahan vain noudattelee yhteiskuntaopin opetussuunnitelmia, jotka puolestaan myötäilevät yhteiskunnassa vallalla olevia ajattelutapoja.

Mutta juuri noihin yhteiskunnassa vallalla oleviin ajattelutapoihin Apunen haluaakin unilukkarin roolissaan toistuvasti tökätä sormensa.

Toisarvoista tässä yhteydessä on se, ettei unilukkari itsekään ole vapaa ideologisista mieltymyksistä. Eihän hän edes yritä salata niitä.

Mistä me suomalaiset oikein ammennamme ajattelutapamme ja henkisen ilmapiirimme, joka heijastuu niin oppikirjoihin kuin tiedotusvälineiden sisältöönkin?

Miksi kansalaisten oikeudet korostuvat yli velvollisuuksien? Mistä kumpuaa ajattelu, jossa kaikkivaltias yhteiskunta on vastuussa jäsentensä elämästä kehdosta hautaan, eikä heidän edes tarvitse panna tikkua ristiin, elleivät jostakin syystä halua?

Sosiaalidemokraattejahan siitä yleensä syytetään, mutta se on vanha virsi ja poliittisesti osoitteleva. Todellisuudessa hyvinvointiyhteiskunta nauttii Suomessa laajaa kannatusta poliittisen kentän laidasta laitaan.

Uusi selitys voisi olla vaikkapa sellainen, että humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen koulutuksen saaneet ovat henkisen ilmapiirin luomisessa liian hallitsevassa asemassa...]

Koko juttu:  http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194782253020/artikkeli/puheenaihe+onko+humanisteilla+ja+yhteiskuntatieteilijoilla+liian+vahva+asema+.html



On.

[Brandöt]

Mistä me suomalaiset oikein ammennamme ajattelutapamme ja henkisen ilmapiirimme, joka heijastuu niin oppikirjoihin kuin tiedotusvälineiden sisältöönkin?

Miksi kansalaisten oikeudet korostuvat yli velvollisuuksien? Mistä kumpuaa ajattelu, jossa kaikkivaltias yhteiskunta on vastuussa jäsentensä elämästä kehdosta hautaan, eikä heidän edes tarvitse panna tikkua ristiin, elleivät jostakin syystä halua?

Sosiaalidemokraattejahan siitä yleensä syytetään, mutta se on vanha virsi ja poliittisesti osoitteleva. Todellisuudessa hyvinvointiyhteiskunta nauttii Suomessa laajaa kannatusta poliittisen kentän laidasta laitaan.

Sosialismista se kumpuaa; vanha neuvostoaikainen ihanne sosialistisesta yhteiskunnasta elää ja voi hyvin vielä nykypäivän Suomessakin. Meillä kukaan ei saa (niin hyvässä kuin pahassakaan) erottua massasta, kaikkien tulee ajatella samoin, pukeutua samoin, puhua samalla tavalla ja reagoida yhtenäisesti. Porukka tasapäistetään samaan muottiin (varsin tehokkaasti, saanko vielä lisätä) jo peruskoulussa, trendinä yhä vain varhaisemman puuttumisen malli, joka ulotetaan pieniin lastentarhalaisiin.

Ja mielestäni poliittisesti osoitteleva saa (ja pitääkin) olla silloin kun sille on aihetta; SDP on pitkään saanut sanella suomalaisen politiikan suuntaa, eikä ole mikään salaisuus minkälaista yhteiskuntatodellisuutta siellä kannatetaan.

Minusta voitaisiin myös luopua termistä 'hyvinvointiyhteiskunta', sillä se ei enää tarkoita mitään - se luo samalla myös laajalti pahoinvointia turruttamalla ihmisiä, ja syrjäyttämällä jo pieniä lapsia kaikenlaisten erityistarpeiden kastiin, joita voi sitten paapoa hamaan tulevaisuuteen erinäisin tukitoimin vain siksi koska nämä sattuvat olemaan persoonallisia.

[Roope]

Oppikirjan laatijat ovat saaneet vastata arvosteluun. He ovat myös osoittaneet, että kriitikko on lukenut kirjaa kuin piru raamattua valiten omaan tarkoitukseensa sopivia, asiayhteydestään irrotettuja sitaatteja.

Entä sitten? Eihän Apusen tarkoituksena ollutkaan neutraalin kirja-arvion laatiminen vaan keskustelun herättäminen aiheesta, jota hän pitää erittäin tärkeänä.

[...]

Yhden oppikirjan osoitteleminen voi tietenkin tuntua liioittelulta. Kirjahan vain noudattelee yhteiskuntaopin opetussuunnitelmia, jotka puolestaan myötäilevät yhteiskunnassa vallalla olevia ajattelutapoja.

Mutta juuri noihin yhteiskunnassa vallalla oleviin ajattelutapoihin Apunen haluaakin unilukkarin roolissaan toistuvasti tökätä sormensa.

Toisarvoista tässä yhteydessä on se, ettei unilukkari itsekään ole vapaa ideologisista mieltymyksistä. Eihän hän edes yritä salata niitä.

Mistä me suomalaiset oikein ammennamme ajattelutapamme ja henkisen ilmapiirimme, joka heijastuu niin oppikirjoihin kuin tiedotusvälineiden sisältöönkin?

Olihan se oireellista, että oppikirjan tekijä puolusteli Apusen kritisoimia kohtia sillä, että jos niitä ei olisi ollut, niin "olisimme saaneet ympäristö- ja kansalaisjärjestöt niskaamme". Oppikirjojen tekstien pitäisi kantaa itsenäisesti ihan siitä riippumatta, mitä mieltä Evan tai ympäristöjärjestöjen edustaja on. Ilmeisesti sitten esimerkiksi Suomen Pakolaisapu on voitu ottaa mukaan tuottamaan yksipuolista tekstiä oppikirjaan, koska sille ei ole ollut mitään älähtävää vastapoolia.

[Fjödörör Räkinen]

Mutta Apusen mielestä se on hassutusta, jonka sijasta hän haluaisi nuorille teroitettavan vastuullista talousliberalismia, yksilön vapauksia ja velvollisuuksia, kilpailun vapautta.

Hahaha. Mitään vastuullista talousliberalismia ei ole. On vain ihminen, joka ajaa omaa etuaan ja kohtaa seuraukset vasta sitten, kun on pakko.

http://www.soininvaara.fi/2012/12/09/lampia-rauhassa/#comments

[J. Lannan haamu]

Aika oleellista debaattia ja tähän ilmiöön (humanistien vastuullisuus-eettisyysvöyhötys) liittyy jotain eeppistä, eikä hyvällä tavalla 

Hankamäki analysoi omaa käsitystään liberalismiin uudessa pätkässä. Pohdin tänään kollegani kanssa nykyajan 'kestävyysajattelua'. Keskustelin johtavan lääkärin kanssa viikonloppuna vastuullisuuden (itse kutsun näennäisvastuullisuuden) leviämisen koko yhteiskunnan saralla. Lisäksi tämä uudenlainen 'eettinen' ajattelutapa pitää sisällään hyvin monelaisia humanisteja. Tarkoitan sitä, että kauppatieteilijöistä ja diplomi-insinööreistä (lähes poikkeuksetta naisista tai naismaisista miehistä  ) tuntuu hyvältä identifioitua kestävän kehityksen edelläkävijöihin, saatika yhteiskuntatieteellisen opiskelijoista/valmistuneista työttömistä, joilla sivuaineena ympäristöpolitiikka ja yhteiskuntavastuu, puhumattakaan vanhan koulukunnan nukkavieruista sosiologihipeistä ja kehitysmaaopin 'asiantuntijoista'.

Se, missä asia menee minun logiikan ulkopuolelle, kenties mystiseksi, on tämä näiden em. helposti tunnistettavien ryhmien käsitys omasta paremmuudestaan. Humanistit tai humanismi-orientoituneet ovat varustaneet oman egonsa aika prinsiipeihin arvoihin vetoavilla aspekteilla. Arvoihin, kuten kestävä, vastuullinen, eettinen, parempi...Jotenkin tähän liittyy oikeus ylenpalttisesta loukkaantumisesta. Noita em. arvoja käytetään myös yhteiskunnallisena lyömä- tai jotain muuna aseena vanhempaan aikaan vallinnutta ideologiaa vastaan. Miten ihmiset silloin toimivat näin, miten yritykset silloin toimivat näin, miten maat, kulttuurit jne. Ne ihmiset, jotka eivät ole vastuullisia, ovat paskoja ihmisiä. Ja ne jotka ovat aikuisen oikeesti vastuuttomia, niihin on syyllinen tämä 'vastuuton' valkoinen heteromies -toimija. Siksi heillä on liian vahva asema, koska heitä on tänä päivänä Suomessa kasvavassa määrin paljon enemmän kuin viisi vuotta sitten. Nämä piirit jollain tavalla noudattavat mekanismia, joka ei päästä helposti tunkeilijoita ja rasisteja pyllistämään uusia näkemyksiä tai todellista kehitystä esille.

Mukamas-humanistit, mukamas parempia ihmisiä

Edit. lisäyksenä mainittakoon, että pidän itse itseäni eklektisenä humanistina. Semi-altruistina

[sivullinen.]

Apusella menee nyt humanistit ja sosialistit sekaisin. Humanismilla ei ole mitään tekemistä tasapalkan tai julkisen sektorin työpaikkojen kanssa. Humanistit ovat tiedelaji, joka tutkii maailmaa ihmisestä lähtien; toisin siis kuin luonnontieteet, jotka lähtevät tutkimuksissaan luonnosta. Humanismi on ihan yhtä tuottavaa ja hyvää kuin luonnontieteet.

Apunen on itse vain EK:n palkattu puhuja suurkapitalismin ja ammattiyhdistysliikeen eli SAK:n välisessä valtataistelussa. Siinä valtakunnan kakkua jaetaan kahden eliittikerhon kesken - molemmilla on jopa omat hallituspuolueet - Kokoomus ja SDP - ja ministerit - ex-SAK nykyinen työministeri Ihalainen ja ex-ministeri nykyinen EK Häkämies. Minä en halua olla tässä kansakunnan kassan varastamiskisassa kummankaan puolella; minä en halua kansakunnan kassaa varastettavan en "liberaalien" - EK:n etujärjestön - enkä "talousliberaalien" - ammattiyhdistysliikkeen etujärjestön nimissä; minä haluan pistää lopun varastamiselle; minä haluan vapaan ja itsenäisen Suomen. Perkele!

Niin halusi muuten J.V. Snellmankin. Hän oli humanisti, haikaili Suomen itsenäisyyttä ja loi kansallistunteen, hankki meille oman rahan - markan, oli lopulta "valtionvarainministerikin" - silloin nimellä senaatin talousvaliokunnan johtaja, siveysopin professori ja aatelinenkin. Sellainen on oikea humanisti. Sellainen, eikä mikään maailmanparantajaviherpipertäjä. Samoin haikaili Gunnar Suolahti, Eino Leino, J.H. Erkko, Eugen Schumann, Bobi Siven ja moni moni muu. Sellaisia tarvitaan; niitä tarvitaan erityisesti nyt kun itsenäisyytemme on vaakalaudalla ja eliitti on moraalitonta rikollissaastaa.

[Maastamuuttaja]

"Tutkijoista" on tullut pikku poliitikkoja, jotka harjoittavat tointaan politiikan tekijöiden - ja ensi sijaisesti vihervasemmiston - tueksi. Tutkijainstituutio ottaa nykyään kantaa kärppämäisellä nopeudella päivänpolitiikan kysymyksiin. Omaksuttu ideologia, siis puolueellisuus, sisältää valmiin viitekehyksen, joka toimii ohjenuorana "tutkimuksille". Aina ei suinkaan ole kysymys omista tutkimuksista, vaan saman ideologian jakavien muiden tutkijoiden esittelystä.

"Tutkimukset" antavat lisäpontta samanmielisille kansalaisjärjestöille, jotka mielellään lisäävät niiden julkisuusmerkitystä. Samanmieliset poliitikot vakuuttuvat ja lisäävät puheillaan "tutkijoiden" uskoa omiin tutkimuksiinsa ja samanmielisiin lähteisiinsä.

Apropos "kestävä kehitys". Käsite syntyi vuosikymmeniä sitten, samaan aikaan kun alkoi käydä yhä ilmeisemmäksi, että kehitysyhteistyön vaikutukset eivät pitkälle kanna. Kehityshumanistit korvasivatkin pelkän "kehitys"-käsitteen "kestävällä kehityksellä". Se vakiintui yleiseen käyttöön. Kehitysyhteistyön tulokset eivät ole kuitenkaan muuttuneet yhtään entistä "kestävimmiksi".  Kehitysbyrokratia sen sijaan osoittaa huomattavaa kestävyyttä turvautuessaan vuosikymmenestä toiseen samoihin selityksiin. Ynnä luovuutta vaihtaessaan kuluneet etiketit uusiin samalla kuitenkaan tuotettaan muuttamatta.

[tarhuri]

Komppaus tähän ja lisäys:  yleinen trendihän on ollut jo jonkin aikaa, että tutlijat tekevät mitä tahansa saadakseen tutkimusrahoja ja poliitikot vastaavat antamalla tutkimusrahoja niille tutkijoille, jotka pönkittävät poliitikkojen mielipiteitä.  Tämä tilanne on läpi koko tutkimuskentän.

[Haima]

Apusella menee nyt humanistit ja sosialistit sekaisin. Humanismilla ei ole mitään tekemistä tasapalkan tai julkisen sektorin työpaikkojen kanssa. Humanistit ovat tiedelaji, joka tutkii maailmaa ihmisestä lähtien; toisin siis kuin luonnontieteet, jotka lähtevät tutkimuksissaan luonnosta. Humanismi on ihan yhtä tuottavaa ja hyvää kuin luonnontieteet.

Sivullinen on sikäli oikeassa, että humanismi on tärkeää, ehkä jopa tärkeämpää kuin luonnontieteet. Valitettavasti meidän yliopistoissa ei ole humanisteja.

[sivullinen.]

^ Ainakaan niitä ei julkisuuteen päästetä. Halla-aho oli - ja on yhä - humanisti. Hän pohti väestönsiirtoja; yliopistosta huolimatta voisi sanoa. Poliittisen uran auettua hänenkin elämänsä on muuttunut. Se ei voi olla vaikuttamatta myös tutkimuksiin; en ole varma miten voimakkaasti, mutta kuitenkin.

Humanisteja siis on. Hesari ja Yle eivät vaan asiaa tuo esiin. Ne ovat poliittisia tiedotusvälineitä. Oman - hyvin kaukaisesti juuri tätä sivuavan - kokemukseni mukaan yliopistoissa suurin osa opiskelijoista on itsenäisesti ajattelevia joskin enemmän uraa kuin totuutta tavoittelevia nuoria ihmisiä. Henkilökunnassa tilanne ei myöskään ole täysin synkkä: kovimmat pyrkyrit pääsevät pois yliopistosta ministeriöihin ja muihin merkittävempiin organisaatioihin. Yliopistoihin jää siis opiskelijoista ja teorista kiinnostunut osa. Vain hyvin harva näistä omaa lehdistölle kelvollisia mielipiteitä. Lehdistön pitää siksi hankkia oma "suosikki proffansa" tai tutkijansa, jolta saa aina sen oikean mielipiteen tarpeen tullen. Sellaisia mediaproffia on joka paikassa. Ne takaavat muulle yliopiston väelle tutkimusrauhan.

Yliopistosta löytyy myös paljon vaikka äärioikeistolaisia arvoja kannattavaa "humanistia" - ja kommunistia ja mitä tahansa. Kuka edustaa julkisuudessa menee aina ajan hengen mukaan - ja edustaja vaihtuu vallanpitäjien mukana. Linkomies - Helsingin yliopiston Rooman kirjallisuuden professori - tuli pääministeriksi kun Suomi soti Saksan kanssa Jatkosotaa. Oli varsin oikeistolainen. Rauhan ja valvontakomission jälkeen toiset miehet alkoivat edustaa Helsingin yliopistoa. Eivät olleet niin saksamielisiä - kuten arvata saattaa.

Silloin valittiin niin; nyt valitaan näin. Ei siitä yliopistoa pidä syyttää.

Lehdistö valitsee ketä kutsuu humanistiksi ja ketä haastattelee.

Itsestään merkittävään asemaan tullut humanisti "lahjotaan" tai painostetaan tai muilla keinoin alistetaan esittämään lehdistön haluamaa osaa.

Kaikki on kiinni vallanpitäjien tahdosta.