Aseiden kontrolli (yhdistetty)

[Teemu Lahtinen]

Kaveria rangaistiin siis kahdesti samasta töppäilystä. Se että alkoholin käyttöä ei hallitse ja siitä viedään aseet ei ollut itselleni mitään uutta asiaa. Toivottavasti Keskinen valittaa hallinto-oikeuteen ja EIT:een.

Ensin juridista jargonia: aseen hallussapitolupien peruuttaminen ei ole rangaistus vaan hallinnollinen toimenpide, joka tehdään jos edellytykset hallussapitoon ovat loppuneet.

Sitten tosiasiaa: Onhan se tosiasillisesti rangaistus, kun viedään vapaus harjoittaa harrastustaan, edes tilapäisesti. Nykyään poliisi ottaa aseet aina tutkinnan ajaksi haltuun pienimmästäkin asiasta, vaikka lopullinen ratkaisu sitten olisikin ettei tarvitse peruuttaa.

[Ari-Lee]

Totta puhut Teemu. Takavarikko ei ole rangaistus. Suullinenkin viranomaisen huomautus on rangaistus, kirjallinen huomautus jo painavampi rangaistus, nykylainsäädännön mukaan. Ja todennäköisesti hän (Keskinen) saa omaisuutensa takaisin lähitulevaisuudessa.

[Teemu Lavikka]

http://outimakela.blogit.uusisuomi.fi/2010/01/28/aselain-kasittelya-odotellessa/

Asiallisen oloinen kirjoitus Kokoomuslaiselta kansanedustajalta koskien aselaki uudistusta

[Kullervo Kalervonpoika]

Uuden lain lähtökohtana näyttää olevan, että taas pitää  kieltää jotakin. Miksi? Mitkä ovat kielloilla saavutettavat edut?

Noin yksinkertaistaen tässä jutussa on kaski pointtia.

Tärkeämpi on tavoite. Tavoite on riisua hallintoalamaiset aseista. Edut ovat perinteiset; nöyrää ja aseistamatonta on helpompi hallita kuin itsenäistä ja aseistettua. Suomen kaltaista yhteiskuntaa myöten eurooppalaiset päättäjät (hallitsijat) tekevättähän suuntaan johtavia päätöksiä.

Turha puhua sitten ihan oikeasti demokratiasta tai kansanvaltaisuudesta tällaisen hallinnon alla. Tämä on - uskokaa aikalaisen todistusta - pahempaa kuin Kekkosslovakian aikaan.

Se toinen pointti on metodi. Päättäjät käyttäytyvät kuin huono kasvattaja - jokaiseen epämiellyttävään tai tuntemattomaan  asiaan sanotaan yhtään sen kummemmin harkitsematta (ja etenkin perustelematta), "ei".

[Teemu Lavikka]

Paljon ollaan keskusteltu siitä, kuinka paljon tiettyjen asetyyppien vainoaminen aiheuttaa niiden "katoamista"
Mitä mieltä olette, luovuttavatko suomalaiset aseenomistajat suosiolla "Ampumaurheilukäyttöön soveltumattomien puoliautomaattisten käsiaseiden ja isokaliiperisten revolverien" arsenaalinsa korvauksetta viranomaisille, vai eivät?
Ovathan suomalaiset ja varsinkin suomalaiset aseenomistajat lainkuuliaista sakkia, mutta kai sen rajan jossain luulisi menevän?

[MX]

Mitä mieltä olette, luovuttavatko suomalaiset aseenomistajat suosiolla "Ampumaurheilukäyttöön soveltumattomien puoliautomaattisten käsiaseiden ja isokaliiperisten revolverien" arsenaalinsa korvauksetta viranomaisille, vai eivät?

Tuo on asia jota aseiden poiskerääjätkin varmaan osaavat pelätä ja siksi asia hoidetaan vähin äänin ja pikku hiljaa. Poliisi peruuttaa lupia sitä mukaan kun siihen on jollain perusteella aihetta ja uusien lupien myöntämistä jarrutetaan. Aseita voidaan myös takavarikoida yksittäisiltä henkilöiltä jos siihen on olemassa jokin näennäinen peruste kuten esimerkiksi rattijuopumus tai riita voimalinjoista.

Tällaisissa asioissa toimitaan varmasti 10-20 vuoden tähtäimellä, jollei asian hoitamisella ole erityistä kiirettä.

[Ernst]

Paljon ollaan keskusteltu siitä, kuinka paljon tiettyjen asetyyppien vainoaminen aiheuttaa niiden "katoamista"
Mitä mieltä olette, luovuttavatko suomalaiset aseenomistajat suosiolla "Ampumaurheilukäyttöön soveltumattomien puoliautomaattisten käsiaseiden ja isokaliiperisten revolverien" arsenaalinsa korvauksetta viranomaisille, vai eivät?
Ovathan suomalaiset ja varsinkin suomalaiset aseenomistajat lainkuuliaista sakkia, mutta kai sen rajan jossain luulisi menevän?

Epäilemättä hysteerinenkin laki voidaan saada voimaan. Täytyisi silti muistaa, että luottamus lakiin ja lainkuuliaisuus on kaksisuuntainen tie. Jos valtiovalta alkaaa kiusata aseihmisiä kohtuuttomilla laeilla, kansalaiset menettävät luottamuksen sekä lainsäätäjään että toisiin ihmisiin. Mä en luota suhun --> sä et luota muhun. Kun aseita on 7-numeroinen luku, on ihan selvä, että niitä ei kiikuteta poliisilaitokselle kitkatta, vaaratta, sovinnolla eikä läheskään kaikkia. Mehän olemme asekätkijöiden sukua suoraan alenevassa polvessa... Ja kuka olisi niin hullu viranomainen, että lähtisi hakemaan aseita kotoa...

[Teemu Lavikka]

Poikkesin tänään paikallisessa aseliikkeessä.
Sieltä kerrottiin, että kaupan suhteen on ihan normaali, melko hiljainen talvikuukausi menossa.Pistoolit ja revolverit tekevät kauppaansa kuulemma lähes entistä tahtia.
Meillä täällä Lappeenrannassa on ihan jämäkkä kaveri lupavastaavana, perustelut kun ovat kunnossa, niin kuin pitääkin olla, mitään vaikeuksia ei lupien saamisessa ole, ei pitkille eikä lyhyille.

[PMH]

Poikkesin tänään paikallisessa aseliikkeessä.
Sieltä kerrottiin, että kaupan suhteen on ihan normaali, melko hiljainen talvikuukausi menossa.Pistoolit ja revolverit tekevät kauppaansa kuulemma lähes entistä tahtia.
Meillä täällä Lappeenrannassa on ihan jämäkkä kaveri lupavastaavana, perustelut kun ovat kunnossa, niin kuin pitääkin olla, mitään vaikeuksia ei lupien saamisessa ole, ei pitkille eikä lyhyille.

Näinhän sen pitäisikin toimia, normaalisti mutta ei toimi kaikkialla. Ahy:n ohjeistuksen tulkinnanvaraisuus on johtanut monilla paikkakunnilla, esim. vantaalla, mielivaltaiseen käyttäytymiseen luvanhakijaa kohtaan. Ei voimassaolevassa aselaissa mitään vikaa ole mutta ase,-arpajais,mikäliehallintoyksikön poliisille jakamassa paimenkirjeessä on, Helvetisti.

[Viimeinen suomalainen]

Iltalehden takasivu tänään:

http://www.rekyyli.fi/uutiset/jarjestot-ostivat-mainostilaa

[Kullervo Kalervonpoika]

Sotilaskielessä on sanonta: aseistamaton kansa on antautunut kansa.

[Ari-Lee]

Lehti: Kaasusumutin ei ole ampuma-ase
Torstai 4.2.2010 klo 21.56

Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaan kaasusumutinta eli kansankielellä pippurikaasua ei enää rinnasteta ampuma-aseeseen, kertoi Uusi Suomi torstaina.

Tuoreessa ennakkopäätöksessään korkein oikeus piti voimassa Turun hovioikeuden päätöksen, jonka mukaan kaasusumutinta luvatta hallussa pitänyt henkilö ei syyllistynyt ampuma-aserikokseen.

Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen kertoi Uudessa Suomessa, että oikeuskäytäntönä on 15-20 vuotta ollut, että luvattomiin kaasuaseisiin liittyvät rikokset on tuomittu ampuma-aserikoksena.

Tolvanen sanoi myös, ettei kaasusumuttimen hallussapitoon korkeimman oikeuden päätöksen vuoksi voida enää vaatia lupaa.

Iltalehti uutisoi
Näin oikeudenkäyttö muuttuu muuttuvassa maailmassa mutta muuttuuko valvova viranomainen sen myötä? Jos korkeimman oikeuden mukaan lupaa ei tarvitse kaasulle ei se ole myöskään rangaistavaa pitää mukanaan kaasua. Laissa on nyt korkeimman oikeuden mentävä aukko.

[Teemu Lahtinen]

Jos korkeimman oikeuden mukaan lupaa ei tarvitse kaasulle ei se ole myöskään rangaistavaa pitää mukanaan kaasua. Laissa on nyt korkeimman oikeuden mentävä aukko.

Ihan noin suoraa johtopäätöstä ei kannata tehdä. Kaveria ei tuomittu ampuma-aserikoksesta (RL 41:1), mutta kylläkin toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai taineen hallussapidosta (RL 41:6), joka on oma riksotyyppinsä.

6 §
Joka järjestyslain 10 §:n vastaisesti pitää yleisellä paikalla hallussaan toisen vahingoittamiseen soveltuvaa esinettä tai ainetta taikka ampuma-asetta tai räjähtävää esinettä erehdyttävästi muistuttavaa esinettä, on tuomittava toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Päätös siis vapauttaa oloja muuten paitsi yleisen paikan suhteen. Näin ollen yksityisissä tiloissa hallussapito ilman lupaa ei enää olisi rangaistavaa.

[Sikanez]

Mitä mieltä olette, luovuttavatko suomalaiset aseenomistajat suosiolla "Ampumaurheilukäyttöön soveltumattomien puoliautomaattisten käsiaseiden ja isokaliiperisten revolverien" arsenaalinsa korvauksetta viranomaisille, vai eivät?

Tuo on asia jota aseiden poiskerääjätkin varmaan osaavat pelätä ja siksi asia hoidetaan vähin äänin ja pikku hiljaa. Poliisi peruuttaa lupia sitä mukaan kun siihen on jollain perusteella aihetta ja uusien lupien myöntämistä jarrutetaan. Aseita voidaan myös takavarikoida yksittäisiltä henkilöiltä jos siihen on olemassa jokin näennäinen peruste kuten esimerkiksi rattijuopumus tai riita voimalinjoista.

Tällaisissa asioissa toimitaan varmasti 10-20 vuoden tähtäimellä, jollei asian hoitamisella ole erityistä kiirettä.

Minulle ei ole asetta eikä lupaa enkä erityisesti tunne lupa-asioita. Jos on tietynlaiseen aseeseen lupa saako pitää hallussa useampaa samalaista asetta? Eikö takavarikoitu ase ole edelleen alkuperäisen omistajan omistuksessa, vaikka se ei olekaan hallussa sillä hetkellä? Onko tällaisen aseen omistajalla oikeus myydä aseensa sellaiselle, jolla on lupa tällaiseen aseeseen ja saako uusi omistaja aseen haltuunsa?

[Teemu Lahtinen]

Jos on tietynlaiseen aseeseen lupa saako pitää hallussa useampaa samalaista asetta?

Juridisesti ei puhuta hallussapito-termistä, mutta aseen saa lainata sille, jolla on hallussaan vastaava lupa.

Eikö takavarikoitu ase ole edelleen alkuperäisen omistajan omistuksessa, vaikka se ei olekaan hallussa sillä hetkellä? Onko tällaisen aseen omistajalla oikeus myydä aseensa sellaiselle, jolla on lupa tällaiseen aseeseen ja saako uusi omistaja aseen haltuunsa?

Takavarikko on myös erityinen juridinen termi, joka kyseenalaistaa omistusoikeuden. Poliisin tilapäisesti haltuunottamat aseet säilyttävät alkuperäisen omistajuuden. Myös peruutetussa luvassa omistusoikeus säilyy, mutta asetta ei saa pitää hallussaan. Aseen voi myydä sellaiselle, jolla on asianmukainen hankkimislupa, jolloin uusi omistaja saa aseen haltuunsa. Myös omistuksen voi myydä, vaikka lupaa ei olisikaan, mutta tällöin ostaja ei saa asetta haltuunsa.

[vrv]

Samanlaisia aseita voi olle useita jos perusteluja löytyy.
Takavarikoitu ase on edelleen alkuperäisen luvanhaltijan omistuksessa ja aseen voi myydä edelleen. Se on jopa poliisien suositus. Poliisin järjestämät huutokaupat on yksi vaihtoehto. Luvattoman aseen omistus takavarikkotilanteessa on tietenkin ongelmallisempi, mutta ei välttämättä mahdoton. Riippuu tapauksesta ja millaisen historian aseelle osaa selittää.
Yleensäottaen aseisiin suhtaudutaan kummallisen tunnepitoisesti. Minusta ne ovat normaaleja välineitä ja työkaluja joita soisi jokaisen Suomalaisen omistavan muutamia kappaleita.

[Sikanez]

Eikö takavarikoitu ase ole edelleen alkuperäisen omistajan omistuksessa, vaikka se ei olekaan hallussa sillä hetkellä? Onko tällaisen aseen omistajalla oikeus myydä aseensa sellaiselle, jolla on lupa tällaiseen aseeseen ja saako uusi omistaja aseen haltuunsa?

Takavarikko on myös erityinen juridinen termi, joka kyseenalaistaa omistusoikeuden. Poliisin tilapäisesti haltuunottamat aseet säilyttävät alkuperäisen omistajuuden. Myös peruutetussa luvassa omistusoikeus säilyy, mutta asetta ei saa pitää hallussaan. Aseen voi myydä sellaiselle, jolla on asianmukainen hankkimislupa, jolloin uusi omistaja saa aseen haltuunsa. Myös omistuksen voi myydä, vaikka lupaa ei olisikaan, mutta tällöin ostaja ei saa asetta haltuunsa.

Aiemmin kirjoitettu:

MTV3: Poliisi vei Vesa Keskisen aseet
Maanantai 1.2.2010 klo 17.06

Asetakavarikon syynä on Vesa Keskisen saama rattijuopumustuomio, kertoo MTV3.

Onko tuossa uutisessa kysymys sellaisesta takavarikoinnista, joka kyseenalaistaa omistusoikeuden?

[Kullervo Kalervonpoika]

Jos korkeimman oikeuden mukaan lupaa ei tarvitse kaasulle ei se ole myöskään rangaistavaa pitää mukanaan kaasua. Laissa on nyt korkeimman oikeuden mentävä aukko.

Ihan noin suoraa johtopäätöstä ei kannata tehdä. Kaveria ei tuomittu ampuma-aserikoksesta (RL 41:1), mutta kylläkin toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai taineen hallussapidosta (RL 41:6), joka on oma riksotyyppinsä.

6 §
Joka järjestyslain 10 §:n vastaisesti pitää yleisellä paikalla hallussaan toisen vahingoittamiseen soveltuvaa esinettä tai ainetta taikka ampuma-asetta tai räjähtävää esinettä erehdyttävästi muistuttavaa esinettä, on tuomittava toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Päätös siis vapauttaa oloja muuten paitsi yleisen paikan suhteen. Näin ollen yksityisissä tiloissa hallussapito ilman lupaa ei enää olisi rangaistavaa.

Tässä viitataan Teräaselaista vuonna 1977 alkaneeseen lainsäädäntöön (teräaselaki on tosin jo kumottu).

[Teemu Lahtinen]

Onko tuossa uutisessa kysymys sellaisesta takavarikoinnista, joka kyseenalaistaa omistusoikeuden?

En tunne tapauksen yksityiskohtia, mutta tuskin. Sen voi päätellä mm siitä, että Keskinen implikoi tilanteen olevan väliaikainen ja odottaa aseiden takaisin aamista. Epäilen että kyse on asiantuntemattoman toimittajan huolimattomasta ja harhaanjohtavasta sanankäytöstä.

[PMH]

Lupien peruutuksista, minulle totesi tuttu, lupahallinnossa, työskentelevä poliisi seuraavaa; "Ajanhenki nyt on vain sellainen että pienimmästäkin syystä luvat lähtee, siihen täytyy vain sopeutua".

Toisinsanoen nyky käytännöllä lupien menettämiseen riittää mm. törkeä liikenteenvaarantaminen, toistuvat ylinopeudet, rattijuopumus, juopumuspidätys..yms. Ajanhenki kun on asevastainen.

[Teemu Lahtinen]

Lupien peruutuksista, minulle totesi tuttu, lupahallinnossa, työskentelevä poliisi seuraavaa; "Ajanhenki nyt on vain sellainen että pienimmästäkin syystä luvat lähtee, siihen täytyy vain sopeutua".

Toisinsanoen nyky käytännöllä lupien menettämiseen riittää mm. törkeä liikenteenvaarantaminen, toistuvat ylinopeudet, rattijuopumus, juopumuspidätys..yms. Ajanhenki kun on asevastainen.

Pitää pitkälle paikkaansa ja varsinki vielä muutama kuukausi sitten. Nyt tilanne lienee hieman jo palautunut kun oikeudet ovat käsitelleet asioita ja kumonneet melko monta peruuttamista. Myös myöntöpuolelta olen kuullut että hallinto-oikeuksien linja alkaa vaikuttamaan hiljalleen myöntöpolitiikkaankin. Hyvin eivät asiat kuitenkaan ole.

[Ari-Lee]

Jos korkeimman oikeuden mukaan lupaa ei tarvitse kaasulle ei se ole myöskään rangaistavaa pitää mukanaan kaasua. Laissa on nyt korkeimman oikeuden mentävä aukko.

Ihan noin suoraa johtopäätöstä ei kannata tehdä. Kaveria ei tuomittu ampuma-aserikoksesta (RL 41:1), mutta kylläkin toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai taineen hallussapidosta (RL 41:6), joka on oma riksotyyppinsä.

6 §
Joka järjestyslain 10 §:n vastaisesti pitää yleisellä paikalla hallussaan toisen vahingoittamiseen soveltuvaa esinettä tai ainetta taikka ampuma-asetta tai räjähtävää esinettä erehdyttävästi muistuttavaa esinettä, on tuomittava toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Päätös siis vapauttaa oloja muuten paitsi yleisen paikan suhteen. Näin ollen yksityisissä tiloissa hallussapito ilman lupaa ei enää olisi rangaistavaa.

Tässä viitataan Teräaselaista vuonna 1977 alkaneeseen lainsäädäntöön (teräaselaki on tosin jo kumottu).

Aivan, mutta, ihmisten vahingoittaminen on rikollista puuhaa itseisarvoisesti. Nyt puhuttiin kaasuista ja koska KO:n päätöksellä ne eivät ole ampuma-aseita ja näin ollen niistä puuttuu erikseen laki(?) niitä saa kantaa mm. töissä luvatta. Mielenkiinnolla odotan kuka alkaa myymään kaasuja luvattomille ensimmäisenä. Toki on jo olemassa "kaasuja" mitkä eivät vaadi minkäänlaisia lupahakemuksia. Aine on niinikään lähes vettä ja ei sovellu ammattikäyttöön.

Mitä tulee teräaseisiin ja muihin vaarallisiin astaloihin voi sellaisena toimia esim. raskas avainnippu ketjuineen, taskuun unohtunut ruuvitaltta, kiintoavain tai muu työkalu, taskulamppu. Olen kuullut jopa matkapuhelimen olleen lyömäaseena(nykyiset puhelimet eivät sovellu vasaraksi).

"Ajanhenki nyt on vain sellainen että pienimmästäkin syystä luvat lähtee, siihen täytyy vain sopeutua".

Omalle kohdalleni on sattunut ns. tarveharkintaisia lupia. Yksi lupa on voimassaoleva "toistaiseksi". Yhden luvan sain määräajaksi, vuodeksi, laina-aseelle, koska työ kesti sen ajan. Yhtä ostolupaa en saanut ollenkaan "koska sinullahan on jo yksi ja työsi puolesta voit kuitata asevarastolta minkä aseen tahansa, koska vain." Kyseinen komisario oli niin mukava mies etten alkanut kiistelemään asiasta vaan annoin periksi. Nyt hän on jo eläkkeellä ja asia voisi olla toinen. Kinaaminen komisarion kanssa ei edesauta lupien saantia myöhemmässä vaiheessa. Jos lupia ei saa niin pitää aina pyytää kirjallinen perustelu kiukuttelematta, mieli tyynenä. Ajat ovat vain sellaiset, rauhattomat ja rauhattomammaksi menee..

[Teemu Lahtinen]

Nyt puhuttiin kaasuista ja koska KO:n päätöksellä ne eivät ole ampuma-aseita ja näin ollen niistä puuttuu erikseen laki(?) niitä saa kantaa mm. töissä luvatta. Mielenkiinnolla odotan kuka alkaa myymään kaasuja luvattomille ensimmäisenä.

Kyllä laki edelleen rajoittaa sellaisen kantamista julkisella paikalla. Riippuu aivan työpaikasta, katsotaanko sen olevan yleisellä paikalla vai yksityiseellä. Nyt tulkinta tarkoittaa vain ja ainoastaan, että yksityisessä tilassa oleva kaasu ei vaadi lupaa. Yleisellä paikalla kantamiseen lupa edelleen vaaditaan. Myös myynti ja maahantuonti ovat edelelen luvanvaraista toimintaa.

[Kullervo Kalervonpoika]

Aivan, mutta, ihmisten vahingoittaminen on rikollista puuhaa itseisarvoisesti. Nyt puhuttiin kaasuista ja koska KO:n päätöksellä ne eivät ole ampuma-aseita ja näin ollen niistä puuttuu erikseen laki(?) niitä saa kantaa mm. töissä luvatta. Mielenkiinnolla odotan kuka alkaa myymään kaasuja luvattomille ensimmäisenä. Toki on jo olemassa "kaasuja" mitkä eivät vaadi minkäänlaisia lupahakemuksia. Aine on niinikään lähes vettä ja ei sovellu ammattikäyttöön.

Mitä tulee teräaseisiin ja muihin vaarallisiin astaloihin voi sellaisena toimia esim. raskas avainnippu ketjuineen, taskuun unohtunut ruuvitaltta, kiintoavain tai muu työkalu, taskulamppu. Olen kuullut jopa matkapuhelimen olleen lyömäaseena(nykyiset puhelimet eivät sovellu vasaraksi).

Tuota... valaisin lähinnä tämän nykyisen kehityksen alkupistettä, joka omasta mielestäni on aika selvästi tuo 1977 säädetty puukko- ja pistinlaki.

Oikeastaan se mikä on tärkeintä on se mitä tuosta laista lopultakin seurasi.

Muistan erinomaisesti kirjoittaneeni partiolaisena nimeni protestilistaan lainvalmistelun aikana. Myös kirvesmiehet, metsästäjät, kalamiehet etc. tekivät omat protestinsa tuolloin.

Näillä protesteilla oli se merkitys, että lakia loivennetiin alkuperäisen asetuksen muodosta. Lain voimaantultuakin sai kantaa puukkoa julkisella paikalla - jos siihen oli perusteltu syy - ammatti, harrastus tai (sokerina pohjalla) puukon kuuluminen kansallispukuun.

[repslolman]

http://www.voice.fi/index.php?mw=&option=com_sbsarticle&tmpl=blog&cid=12338&cat=26
"Pikkupojan Lego-poliisin ase aiheutti hämminkiä koulussa

Amerikkalaiset ovat kenties syystäkin huolissaan koulujen turvallisuudesta. Lego-poliisin aseen aiheuttama hämminki vaikuttaa kuitenkin hieman ylilyönniltä.

Yhdeksänvuotias newyorkilaispoika Patrick Timoney leikki tiistaina koulunsa ruokalassa Legoilla, kun hänet yllättäen komennettiin rehtorin kansliaan. Koulun rehtori kovisteli Patrickia, koska tämän Lego-poliisilla oli pienen pieni ase, joka rehtorin mukaan voi poikia Patrickille potkut koulusta.

Patrickin poliisi-isä Pat Timoney kertoo Msnbc.comille, että pikkurillin kynnen kokoisen aseen aiheuttama jupakka on karkea ylilyönti koulun taholta, varsinkin kun ennen kouluun iloisesti suhtautunut Patrick on nyt haluton lähtemään aamuisin opinahjoonsa lisänuhteiden pelossa."

[Viimeinen suomalainen]

Jotta tuo asekieltolaki HE106/2009 saataisiin hylättyä, kannattaa ottaa viimeistään nyt yhteyttä oman kulmakunnan kansanedustajaan ja kertoa mitä mieltä on moisesta noitavainosta. Metsästäjät ja ammunnan harrastajat eivät ole syyllisiä mielipuolten tekoihin.

Täältä lisätietoa: http://www.aselaki.info/

Tässä 33 sivua yksityiskohtaista tietoa lakiesityksen virheistä ja ongelmakohdista:
http://www.aselaki.info/materiaalit/Lakiesitys_ongelmat_HE106_2009.pdf

Ja tältä sivulta lisää:
http://aselaki.blogspot.com/

[PMH]

Näin pesunkestävänä PeräkäammarinPoikana^TM, kaipasin viikonloppuun viihdykettä ja käväisin r:ltä ostamassa pari sellofaaniin pakattua lehteä, nimittäin Kaliberin ja Rekyylin. Molemmissa aviiseissa oli muutama artikkeli jonka soisin lukevan muunkin kuin "aseitaan hivelevien, huonolla itsetunnolla varustettujen, pieni elimisten peräkammarinpoikien" - kuten eräiden intellektuillien määritelmä kuuluu.

1.

IBRAHIM JA LUVATON PISTOOLI.

Uudenvuoden aaton valitettavien tapahtumien jälkipyykki osoitti, että maamme päättäjillä on edelleenkin jatkuva tarve tehdä suomalaisista ammunnan- ja metsästyksenharrastajista syypää lähes kaikkiin rikoksiin mitä tapahtuu. Sisäministeri Holmlunnd ennätti jo vierittämään syyn tapahtuneesta aseiden leväperäisen säilytyksen syyksi ennen kuin asiaa oli edes ehditty tutkia. Ketään ei liene myökään yllättänyt, että pääministeri Vanhasen lausunto asiasta oikeastaan kulminoitui kommenttiin jossa sanottiin, että huomio kiinnittyy käsiaseiden suureen määrään suomessa. Muita ratkaisukeinoja ei pääministeri taida tunteakkaan.

Tällä asialla ei ollut mitään yhteyttä kouluampumisiin eikä nyt tarvitse pohtia yksittäisen poliisimiehen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä luvanmyöntämisprosessissa, koska murhien tekovälinen ei ollut luvallinen.

Ibramin Shkupollin ja hänen tekojensa tausta osottautui aivan toisenlaiseksi kuin koulusurmien tekijöillä. Kysymys ei ollut rajatonta ihmisvihaa ja niezscheläistä yli-ihmiskompleksia potevasta pikkupojasta, vaan Shkupollin motiivina oli kosto ja kenties myös mustasukkaisuus. Tekonsa Shukupolli teki ainakin uutisten välittämän tiedon perusteella melkoisella ammattitaidolla ja kylmähermoisuudella, jos tälläistä vertausta voidaan tässä yhteydessä käyttää. Shukupolli ei liene myöskää hakenut teoillaan erityisesti julkisuutta; ne vain sattuivat tapahtumaan julkisella paikalla.  Samalla tavalla paikka ja aika sattuivat olemaan otollisia ampuma-aseille kielteiselle uutisoinnille sekä varsinkin poliittisten irtopisteiden keräämiselle uuden aselain lobbausta varten. Näin, vaikka kysymys ei sitten ollutkaan luvallisesta ampuma-aseesta.

Shukupollista tiedetään toistaiseksi aika vähän, oikeastaan vain se, mitä asioita häneen liittyy Suomessa. Shukupollilla oli useita tuomioita: Ampuma-aserikoksesta vuonna 2003, erikseen kahdesta muusta ampuma-aserikkomuksesta vuosina 2006 ja 2007, lievästä vahingonteosta vuonna 2006, lisäksi taustalla on tuomioita omaisuus- ja huumausainerikoksista sekä laittomasta uhkauksesta. Hän on ollut myös RKP:n mukaan epäiltynä osallisuudesta ihmissalakuljetuksen järjestämiseen. Edelleen Shukupollilla oli käräjäoikeuden langettama lähestymiskielto entiseen vaimoonsa nähden.

Internetissä liikkuu Shukupollista ja hänen toimistaan Kosovossa monenlaisia huhuja, mutta niiden todenperäisyyttä ei ole voitu varmentaa. Joka tapauksessa kyseessä oli varsin laajan kokemuspohjan omaava rikoksenuusia. Shukupollin etninen tausta ei vaikuta tapahtuneeseen; rosvoja löytyy joka maasta. Kuitenkin on niin että turvapaikanhakijana hän sai oleskella ja toimia Suomessa vapaasti kaikista tuomioistaan huolimatta, vaikka vallitsevan lainsäädännön mukaisesti hänet olisi rikoksenuusiana voitu kaiketi karkoittaa maasta. Lisäksi Shukupolli tuli Suomeen lehtitietojen mukaan Norjasta, ei suinkaan Kosovosta tai muualta entisen Jugoslavian alueelta.

Kukaan tuskin haluaa tilannetta, jossa luvattomia aseita pyörii pimeillä markkinoilla ja niitä päätyy rikollisten käsiin. Ministeri Holmlund nosti jo aattoiltana esille sen seikan, että deaktivoiduista aseista kunnostetaan toimivia. Tässä kohtaa Holmlund kuitenkin unohti, että sisäministeriö on nimenomaan omilla ohjeillaan ohjannut luvallisia aseita deaktioitavaksi ja näin lupajärjestelmän piiristä pois siirtyväksi. Lisäksi deaktivointi perustuu sisäministeriön varsin seikkaperäisiin ohjeisiin. Kysymyksessä ei siis pitäisi oleman mikään yllätys, koska asiantila on ollut tiedossa jo vuosia. Olisiko ollut sittenkin järkevämpää, että aseisiin myönnettäisiin hallussapitolupia sen sijaan, että lupaviranomainen joutuu tarjoamaan luvan sijaan deaktivointia. Sisäministeriön virkamiehet ovat ensisijaisesti vastuullisia siitä, että Suomessa on viime vuosina deaktivoitu toimivia aseita ja poistettu niitä lupajärjestelmän piiristä. Shukupollin käyttämästä aseesta ei tässä kohtaa ole vieläkään tarkempaa tietoa. Jos kysymyksessä olisi ase, jonka alkuperä voitaisiin todentaan Suomalaisesta yksityisasunnosta varastetuksi, asiasta pidettäisiin varmasti enemmän meteliä. Luvattomilla aseilla tehtyjä rikoksia ei voi estää luvallisia aseita vähentämällä, koska aseita voi salakuljettaa -samoin kuin ihmisiäkin- Suomeen.


Uudenvuoden jälkeen julkaistussa haastattelussa sekä Holmlund että sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen kertoivat aselain toisen vaiheen tulevan eduskuntaan pikavauhdilla jo keväällä. Seuraavassa vaiheessa otetaan kaikki vanhat aseluvat uudelleenharkintaan ja toimenpiteen viesti on selvä; Suomessa on liikaa aseita. Holmlund ja Viljanen käyttävät häikäilemättä Espoon ampumatapausta entistä tiukemman aselain ajamiseen vaikka asian sisältö on lähtökohtaisesti aivan  toisenlainen.  Shukupollin tekoa ei olisi voitu ehkäistä millään ampuma-aseisiin liittyvällä lainsäädännöllä, koska tekijä käytti luvatonta asetta, joka lienee hankittukin jostain muualta kuin Suomesta. Samoin on järjestelmällisesti jätetty kuulematta tai ainakin kuuntelematta ne lukuisat psygologian asiantuntijat, jotka ovat kertoneet joukkosurmissa olevan kysymyksessä ihan jostain muusta kuin aseiden saatavuudesta. Samoin asealan järjestöjen tarjouksille ja ehdotuksille lupajärjestelmän kehittämiseksi on viitattu kintaalla.

Sisäministeriön hallinnolliset ratkaisut tai tässä tapauksessa pikemmikin tekemättä jättämiset kuitenkin mahdollistivat muuta kautta tämän nimenomaisen teon tapahtumisen.

Valitettavasti luvallisten aseiden kieltäminen nähdään jopa alan omissa etujärjestöissä ainoana mahdollisuutena väkivallan ehkäisyssä. Metsästäjäliiton puheenjohtaja ja maaseuduntulevaisuuden päätoimittaja Lauri Kontro ottaa kantaa 04.01.2010 julkaistussa kolumissaan "väkivallan maa" yksiselitteisesti kantaa " Aselakeja pitää kiristää".

Loppu kevennyksenä: Joulukuun kuudentena Reserviläisliitto julkaisi hyvin mielenkiintoisen uutisen; Reserviläisliiton ansioristi myönnettiin 23:lle henkilölle, joukossaan sisäasiainministeriön kansliapäälikkö Ritva Viljanen. Ainakin sivullisena on vaikea ymmärtää millä perusteella tuollainen tunnustus on myönnetty henkilölle, joka on toiminut vuosikaudet tarmokkaasti yksityistä aseenomistusta vastaan. Ehkä tämä on sitten sellaista edunvalvontaa, jonka sisältöä en oikeasti ymmärrä.

Teksti: Janne Pohjoispää/ Kaliberi 1.2010

Boldaukset tekstissä nimet poislukien ovat PMH:n

2.

KAHTIAJAON AIKAA

Uuden vuosikymmene alussa on sopiva aika pohtia aseharrastetta laajemmin, osana yhteiskunnallista muutosta. Muutama vuosikymmen sitten metsästys ja ammunta olivat normaaleja, suorastaan kannatettavia harrastuksia. Suurin osa kaupungeissakin asuvista omasi vahvat sukujuuret maaseudulla ja vähintään yksi metsämies löytyi jokaisen tuttavapiiristä, joten useimmilla oli aiheesta melko realistinen kuva. Presidentti Kekkosen aikaan metsästys oli suorastaan valtiollisessa suojelussa,  vaikka silloisissa metsästyslaissa olikin omat outoutensa. Ase-ja ampumaharrastusten puolella lait ja viranomaisten toiminta olivat, sanotaanko mielivaltaisia ja silloisesta lupaprosesista elää sitkeästi huvittavia tarinoita. Harrastamista kuitenkin pääsääntöisesti kannatettiin ja esimerkiksi urheiluammunan puolelta menestystä tuli roppakaupalla.

2000-luvun toiselle vuosikymmenelle tultaessa on Suomi jakaantunut kahtia ennennäkemättömällä tavalla. Maaseutu ja pienet kaupungit ovat mentaliteetiltaan lähes muuttumattomia mutta varsingin pääkaupaunkiseutu on lähtenyt omalle uralleen suhtautumisessaan aseisiin. Kaupunkien "Kukkahattutädit", sukupuoleen katsomatta, ovat saaneet poliittista valtaa, koska jostain syystä tätä meluisaa vähemmistöä on ryhdytty kuuntelemaan. Niinpä slogan "Aseet ovat Pahoja" on tullut uskottavaksi toimintaohjeeksi.

Kun kaupungeissa ihmetellään, kuinka joku voi omistaa aseita, maalla ihmetellään kuinka kaupunkien kotkottajat voivat tulla vaikuttamaan kehäteiden ulkopuolelle? Aseisiin arkisina harrastusvälineinä suhtautuvien on vaikea ymmärtää, että urbanisoituminen on erottanut kaupunkilaiset täysin juuristaan. Maalla tähän tunteisiin perustuvaan räksytykseen suhtaudutaankin lähinnä tympääntymisellä.

Ristiriita tulee jatkossa syvenemään, koska luonnosta vieraantuminen pahenee uusien kaupunkilaissukupolvien myötä. Ja koska ristiriita perustuu puhtaasti tunteeseen, yhteisen sävelen löytäminen tulee olemaan vaikeaa. Maailmanparantajat kun eivät kuuntele faktoja. Heidän puoleltaan liennytystä ei ole tiedossa, joten meidän on pystyttävä vaikuttamaan harrastuksemme herättämiin tunteisiin siinä suuressa massassa, joka huojuu kannassaan tilanteen mukaan. Joten jokaisen meistä on ryhdyttävä, vaikka epäoikeudenmukaiselta tuntuukin, jatkuviin imagonrakennustalkoisiin.

Tero Kuitunen: Pääkirjoitus Rekyyli 1.2010 

Lainasin häpeilemättä näitä artikkeleja koska pidän asiaa tärkeänä ja alan lehtiä eivät kaikki politiikasta kiinnostuneet henkilöt lue. On huolestuttavaa seurata näitä "yksittäistapauksia" lainsäädännän puolelta jotka johtavat ennenpitkään totalitääriseen valtioon.

[Ink Visitor]

 Löytyi toiselta forumilta :

8.2.2010
Aseharrastus ja eduskuntavaalit 2011
Arvoisa aseistettu kansalainen! Koska seuraaviin eduskuntavaaleihin on aikaa enää hieman yli vuosi, on
syytä muistuttaa eräistä tosiasioista.
Kuten kaikki tiedämme, suomalainen aseharrastaja on elänyt lainsuojattomassa tilassa vuoden 2007
Jokelan joukkomurhasta lähtien. Tilannetta pahensivat entisestään Kauhajoen tragedia vuonna 2008 ja
kauppakeskus Sellon verilöyly 2009. Suorastaan hämmästyttävällä tavalla 600 000 mihinkään
syyllistymätöntä ammunnan ja metsästyksen harrastajaa sekä asekeräilijää ovat päätyneet poliitikkojen,
median ja virkamiesten sylkykupeiksi ja kiusanteon kohteiksi.
Poliittiselle eliitille laillisten aseiden ja aseharrastajien demonisointi on helppo ja tehokas keino kääntää
yleisön katse pois sellaisista asioista, jotka oikeasti vaikuttivat Jokelassa, Kauhajoella ja Sellossa, esim.
nuorison mielenterveyspalvelujen häikäilemättömästä alasajosta sekä lepsusta ja "humaanista"
kriminaalipolitiikasta.
Tiedotusvälineiden toimintaa leimaa ideologinen hysteria yhdistyneenä tietämättömyyteen ja
journalistiseen laiskuuteen. Kun valtakunnan suurin sanomalehti kertoo, että Kauhajoen ampujan Walther
P22 Target –pienoispistooli on "viranomaiskäyttöön suunniteltu sarjatuliase"; kun jokainen humalaisen
kädessä vilahtanut starttirevolveri, ilmapistooli tai akkuporakone uutisoidaan "järeänä käsiaseena"; kun
laillisten aseiden lukumäärästä tai niillä tehdyistä rikoksista valehdellaan sumeilematta, on selvää, että
tämä on omiaan lietsomaan tavallisen kansan keskuudessa paniikkia ja "kielletään kaikki!"?ilmapiiriä.
Median ja poliitikkojen toimintaa ikävämpää on kuitenkin viranomaismielivalta, viranomaisen kun pitäisi
perustuslain mukaan noudattaa kaikessa toiminnassaan lakia. Jokelan jälkeen paniikissa julkaistu
Aselupakäytäntöjen Yhtenäistämisohje (AYO) oli kokoelma älyttömyyksiä ja suoranaisia laittomuuksia.
Esimerkkejä ensin mainituista olivat luvanhakijalta vaadittu lääkärintodistus, jollaista suurin osa lääkäreistä
ei suostunut kirjoittamaan ja joka ei kirjoitettunakaan todistanut hakijasta yhtään mitään, sekä kaikkien
käsiaselupaa hakevien haastatteleminen kahden poliisihenkilön voimin riippumatta siitä, montako
käsiaselupaa hakijalla oli ennestään hallussaan.
AYO:n lainvastaisuuksista eniten ovat puhuttaneet käsiaselupien automaattiset määräaikaisuudet ilman
laissa edellytettyjä "erityisiä syitä".
Paljon suitsutettuun yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen AYO:lla ei tietenkään ollut mitään vaikutusta,
mutta lupahakemusten käsittelyajat sillä saatiin venytettyä useisiin kuukausiin ja käsittelymaksu nostettua
yli kaksinkertaiseksi. Sillä myös ajettiin asealan elinkeinonharjoittajat ahdinkoon ja lisättiin entisestään
aselupakäytäntöjen epäyhtenäisyyttä paikkakunnittain. Siinä missä yksi poliisilaitos yrittää AYO:nkin oloissa
pitää toiminnassaan yllä jonkinlaista tolkkua, toisessa sovelletaan haastattelu?, lääkärintodistus? ja
määräaikaisuuspelleilyä jopa metsästyshaulikoihin.
Tapa, jolla uutta ampuma?aselakia on valmisteltu, on kaikilta osiltaan irvikuva hyvästä hallintotavasta. Tämä
käy ilmi kahdeksan asealan järjestön oikeuskanslerille 28.10.2009 jättämästä laajasta ja yksityiskohtaisesta
kantelusta, jonka tiedotusvälineet valitettavasti ja odotetusti vaikenivat kuoliaaksi.
Tässä tilannekatsauksessa ei liene harrastajille mitään uutta. Sen sijaan on syytä tarkastella, miten
aseharrastajat itse ovat tilanteessa toimineet ja miten heidän pitäisi toimia. Tavallisin vastarinnan muoto
lienee harrastajien omilla keskustelufoorumeilla ja omissa painojulkaisuissa protestoiminen. Astetta
aktiivisemmat lähettävät päättäjille palautetta, kuka enemmän kuka vähemmän rakentavaan sävyyn.
On selvä asia, että omassa porukassa jupiseminen ei edistä tavoitteita, mutta kansalaispalautteenkaan
tehoon ei kannata liikaa luottaa. Se nimittäin perustuu sellaiseen virheelliseen oletukseen, että
asehysteerikoiden väärien mielipiteiden taustalla olisivat väärät tiedot, ja että kun nämä väärät tiedot
korjataan, myös väärät mielipiteet korvautuvat oikeilla.
Melko pian Kauhajoen jälkeen lähetin sähköpostia valikoiduille kansanedustajille. Pyrin lyhyesti,
ytimekkäästi ja ystävällisesti selittämään, miksi käsiaseiden kieltäminen ja muut ehdotetut paniikkiratkaisut
eivät lisäisi turvallisuutta tai muutakaan hyvää. Eräs Vasemmistoliiton naispuolinen edustaja, joka on
Heckler&Koch MP5:n toimintatapaa koskevilla asiantuntijalausunnoillaan saavuttanut aseharrastajien
jakamattoman suosion, vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi, että pitkällä tähtäyksellä turvallisuutta voidaan
tietysti lisätä vain lisäämällä ihmisten välistä rakkautta, mutta lyhyellä tähtäyksellä on hyvä kieltää
käsiaseet.
Huomaatte ehkä, mitä tarkoitan. Näiden ihmisten kanssa ei voi eikä pidä keskustella. Eivät he vaadi aseiden
kieltämistä siksi, että he itsekään uskoisivat turvallisuuden sillä tavalla lisääntyvän. "Turvallisuus" on heille
vain tapa rationalisoida oma hurmahenkinen ristiretkensä. Sinun aseesi ovat heille pakkomielle. Ne on
saatava sinulta pois, hinnalla millä hyvänsä. He eivät nuku öitään rauhassa niin kauan kuin maassamme on
yksikin yksityisessä omistuksessa oleva ampuma?ase.
Fanaattisia asevastustajia on tietenkin päätöksentekijöistä vain pieni osa. Suurempi ongelma on se
enemmistö, jolle asia on täysin yhdentekevä tai ei ainakaan niin tärkeä, että sen vuoksi kannattaisi tehdä
olonsa epämukavaksi tappelemalla "ajan henkeä" vastaan. Valtaosa esimerkiksi eduskunnan porvarillisista
broilereista ei suhtaudu aseisiin kielteisesti tai muutenkaan intohimoisesti. Jos harrastaja lähestyy heitä, he
vakuuttavat pitävänsä metsästystä ja ampumaurheilua hienoina asioina, joiden tulevaisuus on taattava.
Tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, koska sosiaalisen paineen ja viimeistään ryhmäkurin vuoksi he
äänestävät kiltisti "kyllä" aivan mille tahansa lakiesitykselle, jonka Anne, Ritva, Jouni ja Mika
sisäministeriöstä heidän eteensä kantavat.
Varoittavana esimerkkinä toimikoon helmikuussa 2009 hyväksytty, RKP:n ja Vihreiden masinoima
katastrofaalinen ulkomaalaislaki, jonka hedelmiä tällä hetkellä poimitaan. Yksityiskeskusteluissa oli vaikea
löytää kokoomuslaista tai keskustalaista poliitikkoa, joka olisi kannattanut kyseistä lakia. Silti joka ainoa
kokoomus? ja keskustaedustaja äänesti laille "kyllä". Koska Jyrki ja Matti komensivat. Juuri samoin tulee
tapahtumaan uuden ampuma?aselain kanssa.
Tämän lisäksi on muistettava, että aseharrastajien ja metsästäjien sekä heidän perheenjäsentensä äänet
kelpaavat kyllä aivan kaikille. Tästä seuraa, että vaalien lähestyessä kansanedustajaehdokkaat vastaavat
kysymyksiisi juuri sitä, mitä he olettavat sinun haluavan kuulla. Kenenkään sanaan ei voi eikä pidä luottaa.
Jos ehdokkaasi on ollut tähän asti passiivinen uuden ampuma?aselain suhteen, hän tulee olemaan sitä myös
jatkossa. Meidän etujamme ei turvata ja edistetä lämpimillä ajatuksilla vaan teoilla. Vain ehdokkaasi
tosiasiallisella toiminnalla on merkitystä.
Aseharrastajat kyselevät, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Ensimmäinen neuvo on tietenkin se, että
jokaisen pitää juuri nyt ostaa mahdollisimman paljon mahdollisimman laadukkaita aseita, jotta niiden
pakkolunastaminen tulisi valtiolle mahdollisimman kalliiksi. Vakavasti puhuen voidaan listata ainakin kolme
ongelmaa harrastajien asenteessa:
1) Vaikka meitä on yli puoli miljoonaa, meillä ei ole minkäänlaista painoarvoa edes itseämme koskevissa
kysymyksissä. Tämä johtuu siitä, että me emme koe muodostavamme yhtä intressiryhmää.
Reserviläisampujat, kilpa?ampujat ja metsästäjät istuvat kukin omassa poterossaan ja toivovat, että jospa
juuri heidän pyssyjään ei vietäisi, viekää ne kaikki muut.
Vihulainen ei kuitenkaan ole kiinnostunut vain "järeistä", "erityisen tulivoimaisista", "pelottavan
näköisistä", "helposti kätkettävistä" tai "lähes sarjatulta ampuvista" aseista. Kuten ylempänä sanoin, heidän
tavoitteenaan ei ole luoda turvallisempaa Suomea vaan lopettaa yksityinen aseenomistus. Tämä tavoite on
toteutunut vasta, kun viimeinenkin loukkupistooli ja ampumahiihtopienoiskivääri on sulatossa.
Epämääräisillä vakuutteluilla "vakavamielisen ampumaharrastuksen" edellytysten turvaamisesta
sisäministeriön joukot panevat ammunnanharrastajat puukottamaan toisiaan selkään eli toteuttavat
perinteistä "hajoita ja hallitse" –tekniikkaa.
2) Harrastajat ovat kyvyttömiä tai haluttomia näkemään tilanteen vakavuutta. Kansliapäälliköiksi,
tarkastajiksi ja viranomaistoiminnan laillisuuden vartijoiksi ei ole nimitetty asenteellisia ja epäpäteviä
ihmisiä sattumalta. Heidät on harkiten sijoitettu asemiinsa toteuttamaan ylimmän valtiojohdon missioita,
joista yksi on siviiliväestön riisuminen aseista.
Koska tilanteen vakavuutta ei nähdä, ollaan haluttomia arvioimaan perusteellisesti uudelleen omaa
äänestyskäyttäytymistä. Ehdokkaallasi ei ole mitään syytä nähdä vaivaa ja terästäytyä etujesi valvonnassa,
jos hän saa äänesi joka tapauksessa. Aseenomistajia on mahdollista kyykyttää samasta syystä kuin
vammaisia: heidän kyykyttämisestään poliitikon ei tarvitse maksaa poliittista laskua. Tämän on muututtava.
Tämä on onneksi se kohta, johon harrastajat – ja vain harrastajat – voivat itse vaikuttaa.
3) Harrastajat tyytyvät ottamaan iskuja vastaan, puolustamaan saavutettuja asemia ja esittämään
minimaalisia toiveita, mikä fanaattista vastustajaa vastaan taisteltaessa johtaa askel askeleelta
perääntymiseen, kunnes kaikki on menetetty. Aloite on otettava omiin käsiin. On härskisti lyötävä
neuvottelupöytään oma agenda. Tällä tavoin saadaan tinkimisvaraa ja osoitetaan lisäksi, että me emme
todellakaan häpeä omaa hienoa harrastustamme.
Mikä tällainen oma agenda voisi olla? Esimerkiksi se, että asekohtaisesta lupajärjestelmästä luovuttaisiin
kokonaan ja siirryttäisiin henkilön soveltuvuutta arvioivaan "aseajokorttijärjestelmään". Samalla
luovuttaisiin subjektiivisesta ja viranomaismielivaltaan johtaneesta asekohtaisesta "tarveharkinnasta" sekä
tiettyjen asekategorioiden (kuten tasku? ja "muiden" aseiden) kontrollista. Onhan itsestään selvä asia, että
mikään ase ei tee vaarattomasta ihmisestä sen vaarallisempaa, kun taas vaarallisen ihmisen käsissä mikä
hyvänsä ase on äärimmäisen vaarallinen.
Tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta. Aseiden kieltäjät surffaavat yleisen hysterian aallonharjalla, ja edes
nykyisten oikeuksien säilyttäminen, aselain liberalisoimisesta puhumattakaan, voi vaikuttaa kovin
utopistiselta. Suomen itsenäisyyden säilyttäminen vaikutti joulukuussa 1939 varsin utopistiselta
tavoitteelta. Esimerkki muistuttakoon meitä siitä, että ihmeitäkin tapahtuu. Ne eivät kuitenkaan tapahdu
itsestään vaan tarvitsevat pientä työntöapua. On täysin mahdollista, että vuoden 2015 eduskuntavaaleihin
tultaessa sinä olet jo entinen aseistettu kansalainen täysin riippumatta siitä, miten toimit. Sellainenkin
kohtalo on kuitenkin helpompi sietää, ellei siitä tarvitse syyttää omaa tyhmyyttään.
Mieti hyvin tarkkaan, mitä teet äänestyskopissa keväällä 2011. Älä äänestä sellaisia ehdokkaita, jotka eivät
tähän astikaan ole puolustaneet asiaasi. Älä äänestä niitä, jotka eivät sitoudu vähintään vastustamaan
kaikkia heikennyksiä nykytilanteeseen nähden. Äänestä kaikkein mieluiten sellaisia ehdokkaita, jotka
sitoutuvat edistämään ja ajamaan parannuksia nykytilanteeseen nähden.
Jussi Halla?aho, kaupunginvaltuutettu, Helsinki
Kannanottoon yhtyvät allekirjoituksellaan:
Juho Eerola, kaupunginvaltuutettu, Kotka
James Hirvisaari, kaupunginvaltuutettu, Asikkala
Olli Immonen, kaupunginvaltuutettu, Oulu
Teemu Lahtinen, kaupunginvaltuutettu, Espoo
Maria Lohela, kaupunginvaltuutettu, Turku
Heikki Luoto, kaupunginvaltuutettu, Tampere
Johannes Nieminen, kaupunginvaltuutettu, Vantaa
Pasi Salonen, kunnanvaltuutettu, Vihti
Riikka Slunga?Poutsalo, kaupunginvaltuutettu, Lohja

http://forum.eralle.net/viewtopic.php?t=59523&highlight=

[Teemu Lahtinen]

No sepäs tuli nopeasti julki. Ripeää toimintaa.

[fox2p]

Näin pesunkestävänä PeräkäammarinPoikana^TM,.....

Nainen ryösti pankin Vaajakoskella
julkaistu tänään klo 11:09, päivitetty tänään klo 11:47
Vaajakosken ryöstäjä pankin valvontakamerassa

Ryöstäjä tallentui pankin valvontakameralle. Kaikki havainnot ryöstäjän liikkeistä voi soitaa poliisin numeroon.

Jalkajousella aseistautunut nainen ryösti pankin Vaajakoskella tänään aamupäivällä. Tekijää ei ole tavoitettu mutta häntä etsitään parhaillaan. Etsintöihin osallistuu kymmeniä poliiseja Keski-Suomen poliisilaitokselta.

Ryöstäjä saapui Osuuspankin Vaajakosken konttoriin hieman kello kymmenen jälkeen . Hän uhkasi pankin henkilökuntaa jalkajousella ja sai saaliikseen jonkin verran rahaa. Tarkka summa ei ole vielä poliisin tiedossa.

Poliisin mukaan tekijä on noin 40-vuotias nainen. Naisella on ruskeat olkapäille ulottuvat, keskiruskeat hiukset ja yllään hänellä oli harmaa villakangastakki, mustat kengät ja kasvoille vedetty harmaa pipo. Hän poistui paikalta jalkaisin Vaajakoskentien suuntaan.

Tekijää ei ole vielä tavoitettu. Kaikista havainnoista voi ilmoittaa poliisille numeroon 050-4562770 . Tekijän etsintöihin osallistuu kymmeniä poliiseja Keski-Suomen poliisilaitokselta.

http://yle.fi/alueet/keski-suomi/2010/02/nainen_ryosti_pankin_vaajakoskella_1430054.html

Lieneekö peräkammarityttö?