Kysymys kunnallisvaaliehdokkaille

[D-con]

Olen mukana kehittämässä ratkaisuja pitkäaikaisasunnottomuuteen. Kyselen pieneltä joukolta kunnallisvaaleissa tällä hetkellä ehdokkaina olevilta sähköpostitse heidän näkemyksiään, ja muilta muita kanavia pitkin, kuten nyt täällä Hommaforumilla. Teen tuloksista aikanaan jonkinlaisen yhteenvedon blogiini.

Pitkäaikaisasunnottomien tuettu asuttaminen

Kysymykseni koskee erityisesti paljon tukea asumiseensa tarvitsevien, haastavasti käyttäytyvien ja moniongelmaisten kuntalaisten asuttamisen keskeisiä periaatteita ja näkemyksiänne niistä, ja yleisemmin koko sosiaalisen asuntotuotannon järjestämistä.

Asunnottomuus ymmärretään niin Suomessa kuin yleensä Euroopan maissa moniulotteiseksi, asuntotoimen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä edellyttäväksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi.Tekes-rahoitteinen pitkäaikaisasunnottomuuden palveluinnovaatioita kehittänyt Nimi ovessa -hanke päättyi heinäkuun 2012 lopussa. Hankkeeseen osallistuivat vuosina 2010-2012 Espoon, Helsingin, Tampereen ja Vantaan kaupungit sekä Helsingin Diakonissalaitos, Silta-valmennusyhdistys ja Vailla vakinaista asuntoa ry. Hanketta koordinoi Socca - Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus. Hanke oli osa Vanhasen toisen hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman 2008-2011 toteutusta.

Nimi oveen -hankkeessa kehitettiin Yhdysvalloista peräisin olevaa Asunto ensin -periaatetta Suomen oloihin. Periaatteen mukaan asunto on päämäärän sijasta vasta ensimmäinen lähtökohta ja perusedellytys sosiaalisen kuntoutumisen prosessin käynnistämiselle ja onnistumiselle. AE-mallissa yksilön asuminen turvataan tarvittaessa tukipalveluin ja tarvittavat sosiaalisen kuntoutumisen prosessit käynnistetään asumisen vakiinnuttua. Tämä periaate ja malliin liittyvä ns. valinnan vapauden filosofia suhteessa päihteiden käyttöön ja siihen, ottaako hän vastaan esimerkiksi päihde- tai mielenterveyspalveluja jakaa mielipiteitä.

Avaan näitä kysymyksiä lyhyehkössä blogikirjoituksessani http://www.harrieerikäinen.fi/blogi/2012/10/03/79 jonka toivon teidän lukevan ja luettuanne kommentoivan. Tämä on samalla teille oivallinen kanava tuoda omia ajatuksianne ja linjauksianne aihepiirin parissa työskentelevien toimijoiden tietoon. Voitte ottaa kantaa aiheeseen myös Sosiaalisessa vaalikoneessa: http://www.sosiaalinenvaalikone.com/kunnallisvaalit-2012/questions/millaista-asumista-pitaisi-tarjota-haastavasti-kayttaytyville-moniongelmaisille?fb_action_ids=4757234767683&fb_action_types=og.likes&fb_source=aggregation&fb_aggregation_id=288381481237582

Ystävällisin terveisin

Harri Eerikäinen, diakoni, vastaava ohjaaja

[D-con]

Lähetin kaikkien puolueitten puoluetoimistojen kautta sähköpostitse  kysymyksenasettelun ja linkit tähän blogikirjoitukseen ja Sosiaalisen vaalikoneen aihetta koskevaan kysymykseen edelleen välitettäväksi kunkin puolueen kunnallisvaaliehdokkaille. Avasin myös aiheesta uudet keskustelut samoin sisällöin Hommaforumin puoluesektoriin Kokoomuksen, Muutos2011:n ja Perussuomalaisten osioihin.  Lähetin henkilökohtaiset sähköpostit kaikille joidenkin puolueiden valtuustoryhmien jäsenille sekä useammille keskeisille toimijoille ja yksittäisille ehdokkaille, joita aiheen arvelin kiinnostavan. Lähestyin ryhmiä ja henkilöitä myös Facebookissa ja henkilökohtaisesti. Lähestyin myös alan järjestötoimijoita eri kanavia pitkin.

Miettiessäni omaa puoluekantaani ja erikseen ehdokastani punnitsen eri asioita keskenään. On puolueita joihin olen päässyt mukaan, mutta "himmennetyin valoin" ja poissa julkisuudesta, on puolue johon en pääse jäseneksi. On henkilöitä, jotka eivät vastaa edes henkilökohtaiseen viestiin, on henkilöitä joita kysymys ei kiinnosta, tai jotka eivät syystä tai toisesta halua vastata siihen vedoten jo sanoneensa kaiken vuoden 2007 "Viisasten ryhmän jäsenenä". Olen saanut henkilökohtaisia kierteleviä vastauksia mutta en kommenttia keskusteluun, ja olen myös saanut ystävällisiä vastauksia aihepiiristä kiinnostuneilta toimijoilta, jotka ovat myös suoraselkäisesti osallistuneet keskusteluun omalla nimellään.

Olen saanut tämänhetkisestä Suomen puoluekentästä sellaista ensikäden tietoa, jota minulla ei aiemmin ollut, ja jota ei todellakaan voi päätellä puolueohjelmista. Olen saanut kaipaamaani tietoa eri puolueiden ehdokkaista, en vain heidän ilmaisemistaan ajatuksista, vaan myös tavoistaan asettua vuorovaikutukseen työantajansa, äänestäjän/kuntalaisen kanssa. Olen saanut sanatonta ja siten mainospuheita luotettavampaa tietoa puolueiden toimijoiden sitoutumisesta palvelutehtäväänsä, heidän nöyryydestään ja arvoistaan. Diakonina tekisi mieli sanoa, että monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Tänä vuonna äänestän toisin kuin koskaan ennen.

Lue sinäkin kirjoitukseeni tulleet kommentit, punnitse omia arvojasi ja – äänestä...

[skrabb]

Räksyttämisestä rakentamiseen

Käytän nykyisin omaa elämänkokemustani ja -tarinaani työssäni rikostaustaisten henkilöiden kanssa täydentävänä ja ryhmäistuntoja tukevana materiaalina elämänmuutoksen mahdollisuudesta keskusteltaessa ja siihen pyrittäessä. Puutteistaan ja kyseenalaisuuksistaan huolimatta siinä on melko monialaisiinkin ongelmiin (puutteellinen vanhemmuus lapsuuden perheessä, varhaiset päihdeongelmat, koulupudokkuus, impulsiivisuus, väkivaltaisuus, oman lapsen kuolema, läheisen itsemurha, avioero, huoltajuuskiistat ja lasten tapaamisen ongelmat, aikuisiän opiskelu, parisuhteet ja addiktiot, seksuaalisuus) liittyvää prosessia, problematiikkaa ja toipumiskokemusta, jota voidaan hyödyntää. Vertaistoiminta on todettu hyvin vaikuttavaksi toimintatavaksi monissa ihmisten kokemissa ja usein vaikeahoitoisissa ongelmissa, ja se on vastavuoroinen, kahdensuuntainen ja itseään uusintava prosessi, jossa todellakin antamalla saa.
[...]
Ehkä tuo sana "vastustan" on se villakoiran ydin. Äänestin toki aikanaan "Ei EU:lle", enkä haluaisi hallitsemattoman maahanmuuton luovan Suomeen samoja ongelmia kuin muualle Eurooppaan. Vastustan holhoamista, alistamista, yläpuolelle asettumista, paremmin tietämistä ja omien arvojen tuputtamista.
Elämänkokemukseni, koulutukseni, maailmankatsomukseni, arvoni, työkokemukseni ja luonteenlaatuni viittaavat kuitenkin enemmän jonkin uuden rakentamiseen tai olemassa olevan kehittämiseen kuin jatkuvaan kritisointiin ja asioiden vastustamiseen. Pidän sitä pitemmän päälle hedelmällisempänä toimintatapana, vaikka toki ehdoton "ei" on joissain asioissa paikallaan. Haluan osata tilanteen mukaan valita toimivimman vaihtoehdon.

Kovin hyvin eivät ole tästä näkökulmasta  ainutkertaista tilaisuuttaan hyödyntäneet viime eduskuntavaalien suurimmat voittajat, Perussuomalaiset. Vinkuna ja vastustaminen kyllä on jatkunut.  Pysähdyin tässä vaalien alla miettimään, haluanko tukea puolueita, aatteita ja ihmisiä, jotka suhtautuvat suureen joukkoon oman maan kansalaisia tai tänne muuten laillisesti tulleisiin samalla kyynisyydellä, vähättelyllä, torjunnalla, epäluuloisuudella ja ylimielisyydellä kuin minuun on suhtauduttu joissain puolueissa tai selkääntaputtelukerhoissa. Haluanko ponnistella ja tehdä toisella kädellä päivätyötäni tukeakseni vaikeissa elämäntilanteissa olevia asiakkaitani tyydyttävään elämään ja aktiiviseen kansalaisuuteen, ja toisella kädellä oman yhteiskunnallisen aktiivisuuteni kautta kiskaista maton heidän jalkojensa alta? Ja itseäni rankemman polun kulkeneita pitäisi potkaista vähän vielä maassakin?

Suurta osaa kansalaisista koskettavat ainakin välillisesti jotkin edellä mainitsemistani rajoitteista ja ilmiöistä jonkin aikaa, ja joitakin useat niistä koskettavat kaiken aikaa. Monia vielä paljon kovemmalla kädellä kuin minua koskaan. Kritisoimisen ja valittamisen sijaan etsin jatkossa  viiteryhmäkseni ja vaikutuskanavakseni sellaisia toimijoita, joilla on näyttöjä jonkin minulle tärkeän asian tekemisestä, luomisesta ja aikaansaamisesta, eikä vain vastustamisesta. Ihmisiä, jotka osaavat tehdä kompromisseja, jotka sietävät epätäydellisyyttä ja joille hyvinvointivaltio (koulutus, hoiva, sosiaaliturva ja terveydenhuolto) on tärkeä kansalaisten hyvinvoinnin tuottaja.

Koko kirjoitus:
http://blogit.demari.fi/harri64/2012/10/19/raksyttamisesta-rakentamiseen/

[Marko Parkkola]

Ehkä tuo sana "vastustan" on se villakoiran ydin. Äänestin toki aikanaan "Ei EU:lle", enkä haluaisi hallitsemattoman maahanmuuton luovan Suomeen samoja ongelmia kuin muualle Eurooppaan.

Tummennokset minun. Noin se luettaisiin, jos kirjoittaja olisi perussuomalainen. Tämän jälkeen Soinilta ja PR-L:ltä kysyttäisiin aikovatko irtisanoutua tällaisesta rehottavasta rasismista, joka tuo kaikuja synkältä 30-luvulta. Kirjoitusta levitettäisiin kaikissa paskamedioissa ja asiasta tehtäisiin tutkintapyyntöjä. Toivola sekä pöyristyisi, että loukkaantuisi, molempia yhtä aikaa.

Nyt siis odotamme hottiksen irtisanoutumista tästä rasismista, sekä tietysti puolueessaan rehottavasta väkivallasta, kun valtuutetut hakkaavat järjestelmällisesti poliiseja ja tyttöystäviään.

Itse kirjoitus on täyttä sontaa. Tekaisisin tuollaisen puolessa tunnissa, mutta ei kiinnosta moisen yleistävän parjauksen kirjoittaminen. Minä kirjoitan vain täsmäparjauksia.