Sarastus-lehti

[Äpyli]

Hännikäisen käsittelyssä tänä keväänä ilmestynyt, Harvardin yliopiston professorin ja ukrainalaisen historioitsijan Serhii Plokhyn teos Historian paluu. Venäjän Sota Ukrainassa. Lukulistalle meni, näyttää löytyvän jopa Prismasta. Mietin vähän laitanko tämän Ukraina-ketjuun mutta laitetaan historiallisista syistä suoraan tänne.

Harvardin yliopiston professori Serhii Plokhy on ainoa ukrainalainen historioitsija, jonka teoksia on käännetty suomeksi. Useita kansainvälisiä palkintoja saanut kirja Tšernobylin onnettomuudesta ilmestyi suomeksi vuonna 2020 nimellä Tšernobyl. Ydinkatastrofin historia. Tänä keväänä ilmestynyt Historian paluu. Venäjän sota Ukrainassa on luultavasti paras tähänastinen kokonaisesitys Ukrainan sodasta. Sotatapahtumia enemmän se keskittyy sodan taustoihin sekä sen toteutuneisiin ja mahdollisiin geopoliittisiin seurauksiin.

https://sarastuslehti.com/2024/06/15/kolmannen-maailmansodan-polttopisteessa/

[IDA]

Sinänsä hyvä artikkeli, mutta John Mearsheimerin näkeminen Putinin apologeettana on aika kummallista. Kyllä näitä asioita pitää edes jonkun pystyä katsomaan muustakin, kuin siitä näkökulmasta, että olisi itse sodan osapuoli. Mikäli aikanaan siis olisi noudatettu Mearsheimerin neuvoja, niin tätä sotaa ei edes olisi. Mikä toki artikkelissa tuodaan esille.

[Möhömaha]

https://sarastuslehti.com/2024/10/20/tiede-populismi-ja-perussuomalaiset-marko-hamilon-haastattelu/

Älyllisesti raskainta perussuomalaiseen puolueen sitoutumisessa on se, että vaikka untuvikkona optimistisesti ajattelee, että kunhan vain koko kansalle rauhallisesti tutkimustietoon pohjautuen loogisesti perustelee, miksi perussuomalaisten agenda tärkeissä kysymyksissä oikea, muutamassa vuodessa politiikan liepeillä toimittuaan tajuaa, ettei politiikka toimi niin. Suurin osa äänestäjäkunnasta, politiikan toimittajista ja akateemisesta väestä muodostaa poliittiset näkemyksensä tunteella. Kirjaa kirjoittaessani törmäsin vanhaan Jussi Halla-ahon haastattelun, jossa hän totesi suunnilleen saman havainnon vain hieman eri sanoin. Vastapuolen ja akateemisten populismitutkijoiden harhaisessa maailmassa populistit ovat taitavia lietsomaan äänestäjissä haluttuja tunteita ja saamaan sitä kautta kannatusta, mutta tosiasiassa juuri siinä me häviämme kaikille muille. Usein tuntuu, että omilla älyllisillä kontribuutioilla ei ole mitään vaikutusta mihinkään, ja pitäisi ennemminkin opetella, miten mielikuvia spinnataan.

[D46]

https://sarastuslehti.com/2025/02/14/trump-eurooppa-ja-rauhanneuvottelut/

Trump, Eurooppa ja rauhanneuvottelut

Jos Münchenin turvallisuuskokouksesta ja myöhemmistä Washingtonin-Moskovan neuvotteluista seuraa jotain hyvää, niin ehkä se, että joidenkin täkäläisten Donald Trumpin ihailijoiden silmät saattavat avautua. Trumpista voidaan päätellä monenlaista, mutta ainakaan hän ei ole Euroopan paras ystävä eikä eurooppalaisten kansallismielisten isoveli.

Joko Trump on ällistyttävän taitamaton, tai sitten hän on etukäteen sopinut Putinin kanssa saavansa öljyä ja jalometalleja Venäjälle edullista rauhaa vastaan.

Trumpia on väitetty myös kovapintaiseksi patriootiksi, joka ajaa ensi sijassa Yhdysvaltojen etuja. Oikeasti hän on yhdistelmä inhorealistia ja bisnesuskovaista, joka redusoi koko politiikan välittömän taloudellisen edun tavoitteluksi. Ennen kaikkea Trump edustaa länsimaisen politiikan kehitysmaalaistumista.

Neuvotteluissa heitellään yliampuvia uhkauksia ja myönnytyksiä, joista voidaan myös perääntyä tarpeen vaatiessa. Taktiikka on tuttu kolmannen maailman katubasaareista.

Tähän mennessä sanotun perusteella viesti Venäjälle on selvä: tavoitteet voi saavuttaa provosoimattomalla hyökkäyssodalla, sotarikoksilla, pohjoiskorealaisten joukkojen ja iranilaisten droonien tuella. Bonuksena voi tulla vielä uudet ja paremmat kauppasuhteet Yhdysvaltojen kanssa. Tämän myötä luottamus Yhdysvaltoihin romahtaisi kaikissa sen liittolaismaissa, ja sen myötä Yhdysvaltojen suurvalta-asema. Mutta ehkä se ei haittaa, jos neuvotteluista saadaan tarpeeksi hyvä show. Ja onhan Trumpilla tärkeämpiäkin asioita mietittävänään, kuten Atlantin ja Tyynenmeren nimeäminen itäiseksi ja läntiseksi Amerikan valtamereksi.

Yhdessä asiassa Trump ja hänen hallintonsa ovat kuitenkin kiistämättä ja yksiselitteisesti oikeassa. Euroopan on ryhdyttävä huolehtimaan puolustuksestaan itse. Riippuvuussuhde Yhdysvaltoihin on heikentänyt Euroopan Nato-maita pahasti, ja uhkaa nyt Yhdysvaltojen poliittisen epävakauden takia koitua niiden tuhoksi. Merkit suurimman Nato-maan suunnanmuutoksesta ovat olleet ilmassa jo vuosia, eikä niihin ole reagoitu. Trumpille kiukuttelu on turhaa, sillä Eurooppa on itse kaivanut kuoppansa ja joutuu myös nousemaan siitä itse.

Lännellä oli loistava tilaisuus lyödä Venäjä polvilleen, ja rauhansopimuksen myötä se todennäköisesti menetetään. Toisaalta jokin hengähdystauko sotaan todennäköisesti tarvitaan, sillä kumpikaan osapuoli tuskin jaksaa jatkaa kovin kauan, ja Ukrainan luhistumiseen ensimmäisenä ei ole varaa.

Puolustusmenojen suhteen on otettava esikuvaksi Puola, jonka puolustusbudjetti alkaa lähestyä viittä prosenttia bruttokansantuotteesta ja joka hankkii uutta asetekniikkaa Etelä-Koreasta.

[viisitoista]

Lännellä oli loistava tilaisuus lyödä Venäjä polvilleen, ja rauhansopimuksen myötä se todennäköisesti menetetään. Toisaalta jokin hengähdystauko sotaan todennäköisesti tarvitaan, sillä kumpikaan osapuoli tuskin jaksaa jatkaa kovin kauan, ja Ukrainan luhistumiseen ensimmäisenä ei ole varaa.

NAFO-Sarastus tässä epäsuorasti myöntää että he ovat tienneet ettei Ukrainan asema oikeasti ole niinkään suurenmoinen, ja että he vain sotapropagandistisista syistä pidättäytyivät aiemmin puhumasta Ukrainan romahtamisen mahdollisuudesta.