Sarastus-lehti

[PaulR]

[...]

Trotskyn omaa tekstiä naisen vapauttamisesta perheorjuudesta täällä:

https://www.marxists.org/archive/trotsky/1936/revbet/ch07.htm.

The revolution made a heroic effort to destroy the so-called "family hearth" - that archaic, stuffy and stagnant institution in which the woman of the toiling classes performs galley labor from childhood to death. The place of the family as a shut-in petty enterprise was to be occupied, according to the plans, by a finished system of social care and accommodation: maternity houses, creches, kindergartens, schools, social dining rooms, social laundries, first-aid stations, hospitals, sanatoria, athletic organizations, moving-picture theaters, etc. The complete absorption of the housekeeping functions of the family by institutions of the socialist society, uniting all generations in solidarity and mutual aid, was to bring to woman, and thereby to the loving couple, a real liberation from the thousand-year-old fetters. Up to now this problem of problems has not been solved. The forty million Soviet families remain in their overwhelming majority nests of medievalism, female slavery and hysteria, daily humiliation of children, feminine and childish superstition. We must permit ourselves no illusions on this account. For that very reason, the consecutive changes in the approach to the problem of the family in the Soviet Union best of all characterize the actual nature of Soviet society and the evolution of its ruling stratum.

EDIT RADIKAALI lisätty.

Tokkopa Trotskilla oli naisten oikeudet muuta kuin savuverhona. Tarkoitus on antaa Valtion / Puolueen puhua suoraan yksilölle, jolla ei ole perhettä tukenaan.

[Nationalisti]

Kuvaamamme traditionalismia ja antimodernia ajattelua ihannoiva mies tarvitsisi miehistä koostuvan poolin, sektin.

Vielä tämä. Hännikäisen pulma on sekin, että hänen maailmankuvansa ei ole koherentti. Miten sama kaveri voi kirjoittaa avioliiton romuttumisesta ja valtionbordelleista? Hänelle maailma pyörii hänen tarpeidensa ympärillä. MItä ihmeen traditionalismia ja antomodernismia se on, että Hännikäisen pitää saada?

Miten nämä kaksi ovat toisensa poissulkevia? Eihän prostituutio mikään moderni ilmiö ole.

[nollatoleranssi]

Hyvin harvoin tulee mitään ulkopuolisia lehtiä tai blogeja luettua, mutta Sarastus-lehdestä vaikuttaa löytyvän melko mielenkiintoisiakin artikkeleita. Juttuihin on selkeästi panostettu ja niissä on monia näkökulmia. Ei ole tehty hutaisten. Mahdollisesti yksi Suomen parhaiten toteutuimmista verkkolehdistä.

Sarastus-lehti olisi jo saanut jonkun rahapalkinnon (tai useammankin), jos tekijät olisivat vasemmistoa edustavia tahoja. Nykytilanteessa ei taida olla mitään asiaa palkinnoille. Tosin silloinkin olisi yksi ongelma: propagandan taso ei riittäisi.

(artikkeleille voisi olla lukulaskuri esim. ip:n mukaan, joka paljastaisi todellisten kävijöiden määrän)

[guest11919]

Kuvaamamme traditionalismia ja antimodernia ajattelua ihannoiva mies tarvitsisi miehistä koostuvan poolin, sektin.

Vielä tämä. Hännikäisen pulma on sekin, että hänen maailmankuvansa ei ole koherentti. Miten sama kaveri voi kirjoittaa avioliiton romuttumisesta ja valtionbordelleista? Hänelle maailma pyörii hänen tarpeidensa ympärillä. MItä ihmeen traditionalismia ja antomodernismia se on, että Hännikäisen pitää saada?

Miten nämä kaksi ovat toisensa poissulkevia? Eihän prostituutio mikään moderni ilmiö ole.

Pidän kyllä itsestään selvänä, ettei antimodernismilla tarkoiteta esim. islamin kannattamista. Eihän sekään mikään moderni ilmiö olisi.

Minikselle: en ole lukenut kirjaa, mutta olen lukenut keskustelun alla olevan artikkelin, mikä on mielestäni ihan riittävää. Lisäksi googlasin muutaman haastattelun, kuten City-lehden: http://www.city.fi/ilmiot/timo+hannikainen/2994

[Miniluv]

Kannattaisi ehkä lukea jotain vuoden 2009 jälkeen kirjoitettuakin

[J. Lannan haamu]

...Eli ne miehet, joista käytän yleisesti nimitystä kunnon miehet, siis ne kaikin puolin kelvolliset avioliittomateriaalia olevat miehet, heille vain harvoin naisen itsenäinen asema on kauhistus.

Minä luulen nyt vakaasti, että meillä on joku perustavanlaatuinen gappi siinä, miten ymmärrämme tai käsitämme liberalismin.

Mikään muu ei ole parempi kuin vahva ja itsenäinen nainen, toki monille miehille tämä on ongelma. Mutta liberalismi, sellaisena miten se valtaosan naisista kohdalla näyttäytyy, on nimenomaan 'kaikki minulle heti ja nyt'. Eli voin tehdä mitä vaan, kenen kanssa tahansa vaan, milloin vaan. Näitä naisia Hännikäinen on tuonut esiin useassa kirjoituksessa, ainakin yksi hyvä esimerkki 'Liberalismin petos' -kirjassa. Itsenäinen ja vahva nainen (viittaan nyt vanhan ajan Naisiin) on ennen kaikkea 'vapaa' kaikista moderneista ja progressiivista trendeistä ja kotkotuksista. Koska he ovat sen verran vahvoja, ettei heidän tarvitse olla mukana kilpailemassa miehiä vastaan ja tunkemassa nokkaansa kaikkiin perinteisesti maskuliinisina pidettyihin asioihin. Tarkoitan sanoa, että liberaali nainen on vapaa feminismistä .

Ja eikä se itsenäinen nainen per se ole mikään kauhistus tai hyvä juttu, vaan se kuinka sitä itsenäisyyttä manifestoi yhteiskunnassa. Siinä missä käyttämäsi kunnon miehen ei tarvitse korostaa maskuliinisuuttaan, niin itsenäisen naisen ei mielestäni tarvitse koskea pitkällä tikullakaan feminismiä tai mitään liberalismin kategoriaa.

[stefani]

City-lehden tyyli ei onnistunut vakuuttamaan minua neutraalista informaation jakamisen hengestä.

Oijoi voi pojat ja miehet ja kaikki metroseksuellit siltä väliltä, nyt on tulossa kovaa kamaa Hännikäiseltä!

Enjoy!

http://sarastuslehti.com/2014/12/20/mies-ja-moderni-elama-tulevan-kirjan-johdanto/

Reagoin kyseisen kirjoituksen alkuun aluksi innostuneisuudella. Syntyi tunne, että vihdoinkin joku analysoi mielenkiintoisia ja tärkeitä asioita, ja uudet raikkaat tuulet puhaltavat yhteiskuntafilosofian alueella. Tunnin päästä innostuneisuus oli kadonnut, ja pohdin, että oliko tuossa sittenkään mitään erikoista. Olinko joutunut manipuloinnin kohteeksi, kun koin kohdanneeni jotain hienoa. Ei olisi ensimmäinen kerta. Youtubessakin joskus tulee vastaan puhujia, jotka vakuuttavat mielenkiintoisilla tarinoilla, mutta myöhemmin he tuntuvatkin turhille jauhajille, ja ihmettelen mitä olin aikaisemmin ajatellut. Joissain tapauksissa totuus on jostain väliltä. Jauhaminen ei ollut ihan turhaa, mutta ei niin hienoakaan, kuin olin kokenut.

Seuraava asia mikä minua kiinnostaisi onkin tuo, että miten jotkut esiintyjät ja kirjoittajat onnistuvat innostamaan kuulijansa ja lukijansa, ja mikä määrää sen kauanko efekti kestää? Se on varmaan oma ammattitaito joillekin? Onkohan se tieteenala kanssa?

[Aurelius]

Ihmettelen tätä "akateemisen persun" yksinäisyyttä. Uuden persuaallon näkyvimmät hahmot ovat Halla-aho, Terho ja Niinistö, jotka ovat myös kunnioitettuja. Koko maan itsenäisyys on aikanaan ponkaistu ylioppilaiden ja akateemisten voimahahmojen visioiden pohjalta.

Itse lienen juurikin kiitospaita-patriootti, joka on mulle tarpeeksi, massan mukaista ja vaaratonta. Jos akateeminen kunnianhimo vaatii tekemään jotain enemmän, niin se tarkoittaa epämukavuusaluetta ja mahdollista urariskiä. Halla-aho, jos kuka on ollut yksin lohikäärmettä vastaan, mutta onneksi tarina sai hyvän käänteen. Eli turvallinen kiitospaitameininki tai umpihanki.

Mikään "akateeminen persukerho" ei ole ratkaisu, koska se olisi seläntaputuskerho ja vieraannuttaa niistä, joiden puolesta hommaa tehdään. Mutta jokin yhteinen nimittäjä ja tarpeeksi rohkeita, niin johan tapahtuu. Suomalaisuuden liitto olisi hyvä elvytyksen kohde.

Kyllä tilanne vain yliopistomaailmassa on se, että akateeminen konservatiivi / persu joutuu olemaan hyvin yksinäinen. On muutama järjestö, joista voi löytää vertaistukea, mutta opiskelija-aines on kyllä todella vahvasti punavihreässä aallossa marinoitua. Tutkijoissa on joitakin yksittäisiä konservatiivisempia porukoita, mutta ei valta-asemissa, eikä sellaisia, jotka uskaltaisivat tuoda vahvasti esiin poliittista vakaumustaan.

Tilanne on oman kokemukseni perusteella mennyt vuosikymmenessä huomattavasti pahemmaksi. Jostain syystä näyttää olevan niin, että konservatiivisemmat persoonat ajautuvat AMK:iin tai muuten yliopiston ulkopuolelle. En pysty tuntemaan juurikaan henkistä yhteyttä useimpiin nykyopiskelijoihin, niin erilaista ajatusmaailmaa he näyttävät edustavan. Etenkään konservatiivisia naisia ei yliopistoissa ole, tai ainakaan minä en ole viime vuosina sellaisiin törmännyt. Ja opiskelen sentään perinteisesti traditionaalista ja vanhakantaista oppialaa. Ehkä tässä on taustalla se, että tulen alemmasta keskiluokasta ja olen päätynyt yliopistoelämään puhtaasti akateemisilla meriiteillä, en jonkun humanistisuvun sanelemana elämänmuotona. Tilanne muodostaa joka tapauksesssa konservatiiveille sosiaalisen ongelman, sillä normaalisti ihmiset hankkivat ystäviään juuri opiskelupiireistä.

[Lalli IsoTalo]

Sanotaan tähän alkuun, että se mitä Hännikäinen Wikin mukaan tavoittelee, ei kuulosta ollenkaan pahalta:

Hän haluaa sytyttää suomalaiset ymmärtämään kansallisen kulttuurinsa erityisyyden.

Minusta kuitenkin tuntuu, että runoilija, kirjailija, kääntäjä ja syväekologi elää ehkä hieman liian teoreettista elämää suhteessa siihen mistä hän nyt kirjoittaa:

Karkeasti ottaen naisellisin mahdollinen teko on synnyttämänsä lapsen hoivaaminen ja miehekkäin mahdollinen teko on henkensä paneminen alttiiksi taistelussa.

Minulle tulee "taistelusta" tässä yhteydessä mieleen taistelu armeijassa joukoissa, siellä missä miehet -- tykinruoka --  tekevät sen enempää ajattelematta mitä ylemmät käskevät. Se ei edusta minulle miehekkyyttä, vaan kykyä totella käskyjä, ajalehtia massojen mukana.

Ja sitten tuo "henkensä paneminen alttiiksi". Taistelussa on tavoitteena
1) jos mahdollista, olla panematta henkeään alttiiksi (minimoida omat riskit),
2) jos mahdollista, asettaa vihollisen/vastustajan henki alttiiksi (maksimoida vihollisen riskit), ja
3) tappaa mahdollisimman monta vihollista saamatta itse naarmuakaan.

Hännikäisen miehekkyysmääritelmästä uupuu riski/tuotto -analyysi, tai jokin sellainen.

Ja sitten voidaan tietenkin keskustella siitä onko fyysinen taisteleminen sitä korkeimman asteen miehekkyyttä, vai esimerkiksi tavoitteiden saavuttaminen taistelutta, ts. aivojen käyttö lihasten sijaan.

Tämän postauksen tarkoitus ei ole tyrmätä koko Hännikäisen tuotantoa (jota en juurikaan ole ehtinyt lukemaan), vaan kiinnittää yleistä huomiota kirjoituksen siihen osaan, mihin itse kiinnitin huomiota.

[Nationalisti]

Kuvaamamme traditionalismia ja antimodernia ajattelua ihannoiva mies tarvitsisi miehistä koostuvan poolin, sektin.

Vielä tämä. Hännikäisen pulma on sekin, että hänen maailmankuvansa ei ole koherentti. Miten sama kaveri voi kirjoittaa avioliiton romuttumisesta ja valtionbordelleista? Hänelle maailma pyörii hänen tarpeidensa ympärillä. MItä ihmeen traditionalismia ja antomodernismia se on, että Hännikäisen pitää saada?

Miten nämä kaksi ovat toisensa poissulkevia? Eihän prostituutio mikään moderni ilmiö ole.

Pidän kyllä itsestään selvänä, ettei antimodernismilla tarkoiteta esim. islamin kannattamista. Eihän sekään mikään moderni ilmiö olisi.

Eihän se tarvitse tarkoittaa sitä mutta miksi se ei voisi tarkoittaa sitä? Mikä siinä on itsestään selvää?

[ylimääräinen_särki]

Mutta tarkoitukseni onkin tarkastella sitä, millaista maskuliinisuus on, ei sitä millaista itse haluaisin sen olevan tai millaiseksi sen pitäisi muovautua soveltuakseen paremmin tähän nimenomaiseen historian vaiheeseen.

Hännikäisen karkea kärjistys äärimmäisestä miehekkyydestä ei näytä olevan mikään moraalinen kannanotto. Naisiin verrattuna miehet ovat taipuvaisia ottamaan riskeja ja puolustamaan kunniaansa avoimen agressiivisesti, jopa väkivaltaisesti. Sota sopii miehille paljon paremmin kuin naisille. Riski/tuotto -analyysejä tekevät paljon myös naiset, joten sellaista elementtiä ei kannata lisätä yhden lauseen mittaiseen kärjistykseen:

Karkeasti ottaen naisellisin mahdollinen teko on synnyttämänsä lapsen hoivaaminen ja miehekkäin mahdollinen teko on henkensä paneminen alttiiksi taistelussa.

Se, että moderni sota ei ole kovin miehekästä, ei ole pätevä argumentti Hännikäisen kärjistystä vastaan. Lähinnä tämä toimii yhtenä esimerkkinä siitä, että miehen roolin täyttäminen on entistä vaikeampaa.

[Lalli IsoTalo]

Tervetuloa mukaan hommailemaan, ylimääräinen_särki!

[jarno Alander]

Miten sama kaveri voi kirjoittaa avioliiton romuttumisesta ja valtionbordelleista?

Ehkä siinä on ihan pikkaisen jotain tekemistä vaikkapa sen kanssa, että kaikki miehet eivät ole naimisissa.

Valtionbordellit ovat ainoa looginen vaihtoehto ihmiselle, joka välittää tai edes teeskentelee välittävänsä ihmiskaupan uhreista yms. prostituutioon liittyvistä lieveilmiöistä. Bordellien laittaminen verolle ei sekään olisi näinä aikoina, jolloin valtiolta uupuu fyrkkaa, yhtään huoo juttu. Pannaan Suomi nousuun!

Tai sitten voidaan tietysti kieltää prostituutio kokonaan. Sittenhän sitä ei enää esiintyisi.

[Punaniska]

Mutta tarkoitukseni onkin tarkastella sitä, millaista maskuliinisuus on, ei sitä millaista itse haluaisin sen olevan tai millaiseksi sen pitäisi muovautua soveltuakseen paremmin tähän nimenomaiseen historian vaiheeseen.

Hännikäisen karkea kärjistys äärimmäisestä miehekkyydestä ei näytä olevan mikään moraalinen kannanotto. Naisiin verrattuna miehet ovat taipuvaisia ottamaan riskeja ja puolustamaan kunniaansa avoimen agressiivisesti, jopa väkivaltaisesti. Sota sopii miehille paljon paremmin kuin naisille. Riski/tuotto -analyysejä tekevät paljon myös naiset, joten sellaista elementtiä ei kannata lisätä yhden lauseen mittaiseen kärjistykseen:

Karkeasti ottaen naisellisin mahdollinen teko on synnyttämänsä lapsen hoivaaminen ja miehekkäin mahdollinen teko on henkensä paneminen alttiiksi taistelussa.

Se, että moderni sota ei ole kovin miehekästä, ei ole pätevä argumentti Hännikäisen kärjistystä vastaan. Lähinnä tämä toimii yhtenä esimerkkinä siitä, että miehen roolin täyttäminen on entistä vaikeampaa.

Mielestäni "miehekkyys" on sana, jolla on positiivinen kaiku, ja näin ollen sillä on moraalisia rajoitteita, muuten teko X ei olisi "miehekäs". Mitä taisteluihin tulee, niin puolustussota on aina miehekästä, vaikka tekniikka kehittyisi koska siinä asetutaan hengenvaaraan paitsi itsensä, niin myös itselle rakkaiden ihmisten ja asioiden tähden. Lisäksi näen tässä boldatussa "Braveheart-aspektin", eli jos vaihtoehdot ovat "elämä lampaana" vs "kuolema leijonana", niin  jälkimmäinen voittaa. Siis nousu tyranniaa vastaan on aina miehekästä.

(http://users.clas.ufl.edu/burt/middleagesonfilm/braveheart%20caps/swords/screenshot_03.jpg)

[guest11919]

Tykkään kovasti Punaniskan postauksista tässä ketjussa. Kommentti moraalisista rajoitteista on juuri se, mitä olen tässä hakenut koko ajan itse sanoja löytämättä. Vastaa samalla puolestani Nationalistille ja jarno Alanderille.

Punaniska liitti sen siis taisteluun, minä laajennan ajatusta tuonne seksuaaalimoraalin suuntaan.

Täysin merkityksetöntä, ovatko kaikki naimisissa vai ei. Joko seksuaalimoraali koskee kumpaakin sukupuolta tai sitten ei kumpaakaan. Huorissakäynti ja yhden yön suhteiden hedelmien yksinhuoltajat ovat (tai pitäisi olla) pakettina OK tai ei OK, ei sukupuolen mukaan. Hännikäiselle yksinhuoltajat eivät ole OK, mutta bordellit kyllä.

Hännikäinen siis puhuu teemoista -pitäisikö sanoa hyveistä- joihin ainakin minä (ja Punaniska omalta osaltaan, en halua laittaa sanoja hänen suuhunsa)  liitämme automaagisesti tietyn moraalisen profiilin. Itse en näe ko. moraalisen profiilin täyttyvän huorissakäyvän sivarinahjuksen kohdalla. Anteeksi, että sanon suoraan. Asiassa ei olisi ongelmaa, jos Hännikäinen itse tunnistaisi puutteensa tällä saralla ja kirjoittaisi sen mukaan. Nyt hän kirjoittaa hyvin vaativasti ja syyttävästi.

Sanon vielä toisella tapaa saman asian: huorissakäyvällä sivarinahjuksella ei yksinkertaisesti pitäisi olla kanttia kirjoittaa yksinhuoltajaäideistä tuohon tyyliin, kuin Hännikäinen tekee.

Ja pahoitteluni Homman sivareille, teitä ei ole tarkoitus loukata. Kysymys on ainoastaan Hännikäisestä. Jos ei puhu miehisyydestä julkisesti ja samalla naisia halventaen, en minä tule kysymään, onko henkilö käynyt sivarin.



Editoitu siten, että perustelut ovat selkeämmät.

[Foundation]

Mikään muu ei ole parempi kuin vahva ja itsenäinen nainen, toki monille miehille tämä on ongelma.

Ja eikä se itsenäinen nainen per se ole mikään kauhistus tai hyvä juttu, vaan se kuinka sitä itsenäisyyttä manifestoi yhteiskunnassa.

Mikä on ideologiasi nimi?

[Nationalisti]

Tykkään kovasti Punaniskan postauksista tässä ketjussa. Kommentti moraalisista rajoitteista on juuri se, mitä olen tässä hakenut koko ajan itse sanoja löytämättä. Vastaa samalla puolestani Nationalistille ja jarno Alanderille.

Punaniska liitti sen siis taisteluun, minä laajennan ajatusta tuonne seksuaaalimoraalin suuntaan.

Täysin merkityksetöntä, ovatko kaikki naimisissa vai ei. Joko seksuaalimoraali koskee kumpaakin sukupuolta tai sitten ei kumpaakaan. Huorissakäynti ja yhden yön suhteiden hedelmien yksinhuoltajat ovat (tai pitäisi olla) pakettina OK tai ei OK, ei sukupuolen mukaan. Hännikäiselle yksinhuoltajat eivät ole OK, mutta bordellit kyllä.

Hännikäinen siis puhuu teemoista -pitäisikö sanoa hyveistä- joihin ainakin minä (ja Punaniska omalta osaltaan, en halua laittaa sanoja hänen suuhunsa)  liitämme automaagisesti tietyn moraalisen profiilin. Itse en näe ko. moraalisen profiilin täyttyvän huorissakäyvän sivarinahjuksen kohdalla. Anteeksi, että sanon suoraan. Asiassa ei olisi ongelmaa, jos Hännikäinen itse tunnistaisi puutteensa tällä saralla ja kirjoittaisi sen mukaan. Nyt hän kirjoittaa hyvin vaativasti ja syyttävästi.

Sanon vielä toisella tapaa saman asian: huorissakäyvällä sivarinahjuksella ei yksinkertaisesti pitäisi olla kanttia kirjoittaa yksinhuoltajaäideistä tuohon tyyliin, kuin Hännikäinen tekee.

Ja pahoitteluni Homman sivareille, teitä ei ole tarkoitus loukata. Kysymys on ainoastaan Hännikäisestä. Jos ei puhu miehisyydestä julkisesti ja samalla naisia halventaen, en minä tule kysymään, onko henkilö käynyt sivarin.



Editoitu siten, että perustelut ovat selkeämmät.

Pointti oli yksinkertaisesti se, että prostituution esiintyminen yhteiskunnassa ei tarkoita, etteikö avioliitto instituutiona voisi olla vankalla pohjalla niinkuin sinä näytit väittävän. En ottanut kantaa moraaliseen puoleen vaan faktuaaliseen: suurimman osan järjestäytyneiden yhteiskuntien historiasta bordellit ovat eläneet rinnakkain avioliittoinstituution kanssa. Avioliitto ja prostituutio ovat kaksi eri asiaa.

[Foundation]

Fiksu mies ymmärtää senkin, että naisen tulot hajauttavat riskejä tilanteessa, jossa on useampi suu ruokittavana.

Mieshän ruokkii myös naisen.

[guest11919]

Pointti oli yksinkertaisesti se, että prostituution esiintyminen yhteiskunnassa ei tarkoita, etteikö avioliitto instituutiona voisi olla vankalla pohjalla niinkuin sinä näytit väittävän. En ottanut kantaa moraaliseen puoleen vaan faktuaaliseen: suurimman osan järjestäytyneiden yhteiskuntien historiasta bordellit ovat eläneet rinnakkain avioliittoinstituution kanssa. Avioliitto ja prostituutio ovat kaksi eri asiaa.

Nyt minullekin selvisi, mistä keskustellaan En suinkaan väittänyt noin. Lähtökohtani on koko ajan ollut moraalinen, mitä en onnistunut eksplikoimaan ennen Punaniskan viestiä

Siitä, miten asiat ovat olleet, ei tietenkään voi päätellä, miten niiden pitäisi olla

[Miniluv]

Hännikäinen siis puhuu teemoista -pitäisikö sanoa hyveistä- joihin ainakin minä (ja Punaniska omalta osaltaan, en halua laittaa sanoja hänen suuhunsa)  liitämme automaagisesti tietyn moraalisen profiilin. Itse en näe ko. moraalisen profiilin täyttyvän huorissakäyvän sivarinahjuksen kohdalla. Anteeksi, että sanon suoraan. Asiassa ei olisi ongelmaa, jos Hännikäinen itse tunnistaisi puutteensa tällä saralla ja kirjoittaisi sen mukaan. Nyt hän kirjoittaa hyvin vaativasti ja syyttävästi.

Bona, jos vähän kärjistän, niin kuka sen paremmin tietäisi kuin huorissakäyvä sivarinahjus, mitä ne miehiset "hyveet" ovat, koska ne häneltä täysin puuttuvat? Hän ei ole lunastanut miehekkyyttä taistelussa tai olemalla kykenevä siihen; hän ei ole lunastanut miehekkyyttä naisten suosiolla, koska hänen on ollut pakko turvautua huoriin prostituoituihin.

Ja sitten vielä se, että kristillisen moraalin mukainen oikea seksuaalinen käytös ja miehekkyys/sen puute ovat kaksi eri asiaa. Kristillinen seksuaalimoraali on sama molemmille sukupuolille, mutta sukupuolia koskevat odotukset ovat molemmille sukupuolille osittain erilaiset. Älä ammu viestintuojaa, näin se vain on.

huorissakäyvällä sivarinahjuksella ei yksinkertaisesti pitäisi olla kanttia kirjoittaa yksinhuoltajaäideistä tuohon tyyliin, kuin Hännikäinen tekee.

Jos mennään tällä linjalla loogiseen äärimmäisyyteen, niin sittenhän yksinhuoltajaäideistä kirjoittamiseen vaadittava kantti on vain neitsyinä avioliittoon astuneilla?

[guest11919]

mutta sukupuolia koskevat odotukset ovat molemmille sukupuolille osittain erilaiset. Älä ammu viestintuojaa, näin se vain on.

Emmää semmottist. Tuo periaatehan sisältyy siihen feminismin laimeimpaan muotoon, jota itse kannatan ja jonka Lalli toi esille kattavassa katsauksessaan.

Jos mennään tällä linjalla loogiseen äärimmäisyyteen, niin sittenhän yksinhuoltajaäideistä kirjoittamiseen vaadittava kantti on vain neitsyinä avioliittoon astuneilla?

Riippuu mihin tyyliin kirjoittaa. Jos tuomitsevaan/syyttelevään/dissaavaan/halveksivaan, niin tietysti - miksi olisi itse oikeutettu esiaviolliseen yhdyntään, mutta halveksisi sen näkyviä tuloksia toisella? (Sitä paitsi ko. valinnan tehnyt on jättänyt abortoimatta vahinkolapsensa, mitä prostituoidut eivät käsittääkseni vahingon sattuessa yleensä tee, joten moraalipisteet säilyvät yh-äidin puolella edelleen Hännikäiseen verrattuna). Ei se neitseenä avioliittoon astuminen muuten niin tavattoman erikoinen ajatus ole: se on edelleen kirkonkin virallinen seksuaalieettinen opetus (käytäntö saattaa vaihdella).

[Lalli IsoTalo]

Jatkan tästä miehekkyydestä vielä. Laasasen esittelemät Brannonin miehekkyysindikaattorit voisivat kai olla aika lähellä sitä mitä pidetään miehekkyytenä.

Psykologi Robert Brannonin vaikutusvaltainen artikkeli The Male Sex Role: Our Culture's Blueprint of Manhood and What It's Done for Us Lately (1976) teki yhteenvedon miehekkyyden neljästä pääsäännöstä.

1.No Sissy Stuff: anything that even remotely hints of femininity is prohibited. A real man must avoid any behavior or characteristic associated with women;

2.Be a Big Wheel: masculinity is measured by success, power, and the admiration of others. One must possess wealth,fame, and status to be considered manly;

3.Be a Sturdy Oak: manliness requires rationality, toughness, and self-reliance. A man must remain calm in any situation, show no emotion, and admit no weakness;

4.Give 'em Hell: men must exude an aura of daring and aggression, and must be willing to take risks, to "go for it" even when reason and fear suggest otherwise

Minulle tuli noista lihavoimistani kohdista mieleen "kunnia"väkivaltakulttuurit, jossa (länsimaisesti ajatellen) ylikorostettu miehisyys on jonkinlainen pakollinen henkiinjäämisstrategia.

Alhaisen luottamuksen yhteiskunnassa syntyy nopeasti kunniakulttuuri. Koska konflikti on jatkuvasti läsnä ja ainoa oikeus on vahvemman oikeus, yhteiskunta polarisoituu nopeasti sukupuolen mukaan. Naiset, jotka ovat fyysisesti heikompia ja yhteiskunnan uusintamisen pullonkaula, suljetaan neljän seinän sisään, koska he ovat otollisia rikoksen (naisenryöstö, raiskaus) kohteita, ja ainoa, joka heitä voi suojella toisilta miehiltä, ovat oman perheen miehet. Ja toisaalta miehet elävät jatkuvassa konfliktin tilassa. Tällöin uskottavuus on kaikki kaikessa, ja uskottavuutta mitataan kunniassa. Miehen on oltava aina valmis väkivaltaan ja kostamaan verisesti mitättömimmätkin loukkaukset.

Jos oletamme, että Brannon on oikeassa, niin:

1. Mikä on sopiva määrä miehisyyttä korkean luottamuksen yhteiskunnassa?
2. Mikä on sopiva määrä miehisyyttä alhaisen luottamuksen yhteiskunnassa?

[kelloseppä]

...

Karkeasti ottaen naisellisin mahdollinen teko on synnyttämänsä lapsen hoivaaminen ja miehekkäin mahdollinen teko on henkensä paneminen alttiiksi taistelussa.

...
Mielestäni "miehekkyys" on sana, jolla on positiivinen kaiku, ja näin ollen sillä on moraalisia rajoitteita, muuten teko X ei olisi "miehekäs". Mitä taisteluihin tulee, niin puolustussota on aina miehekästä, vaikka tekniikka kehittyisi koska siinä asetutaan hengenvaaraan paitsi itsensä, niin myös itselle rakkaiden ihmisten ja asioiden tähden. Lisäksi näen tässä boldatussa "Braveheart-aspektin", eli jos vaihtoehdot ovat "elämä lampaana" vs "kuolema leijonana", niin  jälkimmäinen voittaa. Siis nousu tyranniaa vastaan on aina miehekästä.
...

Sattuipa tässä joulun pyhinä tulemaan vastaan tämmöinen moraalia ja mielialaa kohottava hokema:

(http://cs621729.vk.me/v621729842/5955/AwdAh1RLbwc.jpg)

"Elleivät miehet halua taistella ja naiset synnyttää, kansakuntaa ei ole enää olemassa. Tällöin kansakunta tulee luoda uudestaan, täydellisen mädäntyneen kansakunnan korvaa uusi ja terve."

Lähde: http://vk.com/szentistvanlegion 22.12.2014

Täten siis eräiden näkökulmien mukaan ei tämmöiseen "miehekkyyteen" mitään styrankeja vastaan suunnattuja kansannousujen kaltaisia poikkeustilanteita tarvita, vaan tämmöinen "miehekkyyden" asianlaita on jo automaattisesti sinällään luonnollinen ja täysin itsestään selvä ja täydellisen luonnollinen asioiden normaali olotila. Olotila, jollaista nim. Lalli IsoTalon postaama Brannonnin idikaattorit eivät sinällään yllä; "miehekkyys" ei ole vain riskien oton halukkuutta vaan nimenomaan sitä, että riskien otto on populaation elämässä ja populaation puolesta yhtä luonnollinen olotila kuin hengittäminen.

Jokainen voi sitten arvuutella tykonään, miten tämmöisten ajatusmallien kannattajat suhtautuvat siviilipalvelusmiehiin tai homoihin. Heidän mukaansa: koska he eivät taistele eivätkä synnytä, he ovat jotain sellaista, jonka luonnottomuutta ei voi sanoin edes kuvata. Korostan; tämä ei ollut oma mielipiteeni.

Miten pitkälle itse kukin on valmis menemään "miehekkyydessään"?

PS

Voi sitä mennä "miehekkäästi" vaikka metsän ojia mennä perkaamaan lapiopelillä, jos on jo kymmenen vuoden polttopuut käsipelillä kiskottu pystymetsästä liiteriin. Kas siinäpä sitä olisi "miehekkyyden" ja kamppailun mallia aivan liian monelle urbaanille tekofilosofille, sillä yllättävän pienistä asioista ja ulkoisesti sangen vaatimattoman näköisestä työnteosta se "miehekkyys" nousee, jos sanojen sijaan on mieltynyt tekoihin.

[kriittinen_ajattelija]

Jokainen voi sitten arvuutella tykonään, miten tämmöisten ajatusmallien kannattajat suhtautuvat siviilipalvelusmiehiin tai homoihin. Heidän mukaansa: koska he eivät taistele eivätkä synnytä, he ovat jotain sellaista, jonka luonnottomuutta ei voi sanoin edes kuvata. Korostan; tämä ei ollut oma mielipiteeni.

Tuskin kovin negatiivisesti, suurin osa kun noista "perinteisesti" elävistä ei edes mene armeijaan, usein uskonnollisiin syihin vedoten. Omaa yhteisöään he kyllä ovat valmiita puolustamaan, aseellisestikin.

[Kauhea Ihmismäinen Otus]

...

Karkeasti ottaen naisellisin mahdollinen teko on synnyttämänsä lapsen hoivaaminen ja miehekkäin mahdollinen teko on henkensä paneminen alttiiksi taistelussa.

...
Mielestäni "miehekkyys" on sana, jolla on positiivinen kaiku, ja näin ollen sillä on moraalisia rajoitteita, muuten teko X ei olisi "miehekäs". Mitä taisteluihin tulee, niin puolustussota on aina miehekästä, vaikka tekniikka kehittyisi koska siinä asetutaan hengenvaaraan paitsi itsensä, niin myös itselle rakkaiden ihmisten ja asioiden tähden. Lisäksi näen tässä boldatussa "Braveheart-aspektin", eli jos vaihtoehdot ovat "elämä lampaana" vs "kuolema leijonana", niin  jälkimmäinen voittaa. Siis nousu tyranniaa vastaan on aina miehekästä.
...

Sattuipa tässä joulun pyhinä tulemaan vastaan tämmöinen moraalia ja mielialaa kohottava hokema:

(http://cs621729.vk.me/v621729842/5955/AwdAh1RLbwc.jpg)

"Elleivät miehet halua taistella ja naiset synnyttää, kansakuntaa ei ole enää olemassa. Tällöin kansakunta tulee luoda uudestaan, täydellisen mädäntyneen kansakunnan korvaa uusi ja terve."

Lähde: http://vk.com/szentistvanlegion 22.12.2014

Täten siis eräiden näkökulmien mukaan ei tämmöiseen "miehekkyyteen" mitään styrankeja vastaan suunnattuja kansannousujen kaltaisia poikkeustilanteita tarvita, vaan tämmöinen "miehekkyyden" asianlaita on jo automaattisesti sinällään luonnollinen ja täysin itsestään selvä ja täydellisen luonnollinen asioiden normaali olotila. Olotila, jollaista nim. Lalli IsoTalon postaama Brannonnin idikaattorit eivät sinällään yllä; "miehekkyys" ei ole vain riskien oton halukkuutta vaan nimenomaan sitä, että riskien otto on populaation elämässä ja populaation puolesta yhtä luonnollinen olotila kuin hengittäminen.

Jokainen voi sitten arvuutella tykonään, miten tämmöisten ajatusmallien kannattajat suhtautuvat siviilipalvelusmiehiin tai homoihin. Heidän mukaansa: koska he eivät taistele eivätkä synnytä, he ovat jotain sellaista, jonka luonnottomuutta ei voi sanoin edes kuvata. Korostan; tämä ei ollut oma mielipiteeni.

Miten pitkälle itse kukin on valmis menemään "miehekkyydessään"?

PS

Voi sitä mennä "miehekkäästi" vaikka metsän ojia mennä perkaamaan lapiopelillä, jos on jo kymmenen vuoden polttopuut käsipelillä kiskottu pystymetsästä liiteriin. Kas siinäpä sitä olisi "miehekkyyden" ja kamppailun mallia aivan liian monelle urbaanille tekofilosofille, sillä yllättävän pienistä asioista ja ulkoisesti sangen vaatimattoman näköisestä työnteosta se "miehekkyys" nousee, jos sanojen sijaan on mieltynyt tekoihin.

Oli Venäjä muuten miten mätä tahansa, yliampuva "tasa"-arvohömpötys ei ole sielä (vielä) saanut ylivaltaa.

[Hippo]

Kari Hotakaisen "Klassikko" pohtii myös ansiokkaasti klassisen miehen ahdinkoa modernissa maailmassa.

https://www.youtube.com/watch?v=00LzNZ4yjqk

Kiilopää avautuu

https://www.youtube.com/watch?v=1oBtX1jgYrw

[kelloseppä]

Jokainen voi sitten arvuutella tykonään, miten tämmöisten ajatusmallien kannattajat suhtautuvat siviilipalvelusmiehiin tai homoihin. Heidän mukaansa: koska he eivät taistele eivätkä synnytä, he ovat jotain sellaista, jonka luonnottomuutta ei voi sanoin edes kuvata. Korostan; tämä ei ollut oma mielipiteeni.

Tuskin kovin negatiivisesti, suurin osa kun noista "perinteisesti" elävistä ei edes mene armeijaan, usein uskonnollisiin syihin vedoten. Omaa yhteisöään he kyllä ovat valmiita puolustamaan, aseellisestikin.

No joo, onhan siellä kaikenlaisia porukoita moneen junaan ja moneen lähtöön sen verran paljon, että yleistäminen on aina mutkien oikomista; joskus enemmän kuin joskus toiste. Mikä nyt sitten oikeastaan on sitä "perinteisesti elämistä", kun käytännössä lähes kaikkien yli 20-kymppisten elämään esim. oman kasvimaan pito ja hoito, vähintään mummon apuna koulun kesälomilla, on vieläkin normi eikä poikkeus?

Koko termi siviilipalvelusmies on aika omituinen ilmestys Venäjän kontekstissa, kun asepalvelusta karkuun käytännössä pääsee monilla muilla keinoin ja paljon helpommin. Yritin tässä yhteydessä hahmottaa "siviilipalvelusmies" -termillä sellaista mies-sukupuolen edustajaa, joka omantunnon tai vastaaviin syihin vedoten kieltäytyy aseellisesta esim. maanpuolustuksen velvoitteen täyttämisen tavasta. He, jotka mainitsit, eivät tässä mielessä varsinaisesti täytä em. määritelmää, koska aseita ovat kovinkin valmiita käyttämään puolustaessaan elämäntapaansa ja näkemyksiään.

Koska monet äärivanhauskoiset ryhmittymät Venäjällä pitävät nettiä Perkeleen luomuksena, olisin kiitollinen linkeistä, jotka valottaisivat heidän nykyeloaan ja etenkin suhtautumistaan Imperiumiin?

[Aurelius]

Jatkan tästä miehekkyydestä vielä. Laasasen esittelemät Brannonin miehekkyysindikaattorit voisivat kai olla aika lähellä sitä mitä pidetään miehekkyytenä.

Psykologi Robert Brannonin vaikutusvaltainen artikkeli The Male Sex Role: Our Culture's Blueprint of Manhood and What It's Done for Us Lately (1976) teki yhteenvedon miehekkyyden neljästä pääsäännöstä.

1.No Sissy Stuff: anything that even remotely hints of femininity is prohibited. A real man must avoid any behavior or characteristic associated with women;

2.Be a Big Wheel: masculinity is measured by success, power, and the admiration of others. One must possess wealth,fame, and status to be considered manly;

3.Be a Sturdy Oak: manliness requires rationality, toughness, and self-reliance. A man must remain calm in any situation, show no emotion, and admit no weakness;

4.Give 'em Hell: men must exude an aura of daring and aggression, and must be willing to take risks, to "go for it" even when reason and fear suggest otherwise

Minulle tuli noista lihavoimistani kohdista mieleen "kunnia"väkivaltakulttuurit, jossa (länsimaisesti ajatellen) ylikorostettu miehisyys on jonkinlainen pakollinen henkiinjäämisstrategia.

...

Jos oletamme, että Brannon on oikeassa, niin:

1. Mikä on sopiva määrä miehisyyttä korkean luottamuksen yhteiskunnassa?
2. Mikä on sopiva määrä miehisyyttä alhaisen luottamuksen yhteiskunnassa?

Ongelma ovatkin lähinnä naiset. Rationaalinen mies pystyy havaitsemaan, että nuo perinteiset miehekkyyden indikaattorit eivät tarjoa mielekkäitä toimintatapoja, jos tavoitellaan vakauteen ja tasa-arvoon perustuvaa länsimaista yhteiskuntaa. Mutta pohjoismainen tasa-arvoinen mies, joka kilpailun sijaan hoivaa ja rakentaa, ei ole naisten mielestä kiinnostava. Siksi naiset tuottavat tänne kolmannen maailman kunniakulttuureista miehekkäitä miehiä.

Saattaa olla, että  tasa-arvoon pyrkivät länsimaiset yhteiskunnat ovat tuhoon tuomittuja juuri naisten eläimellisen käyttäytymisen vuoksi. Mitä enemmän vapautta ja sosiaalista tasa-arvoa, sitä vastuuttomampia miesvalintoja naiset keskimäärin tekevät.

[kriittinen_ajattelija]

Jokainen voi sitten arvuutella tykonään, miten tämmöisten ajatusmallien kannattajat suhtautuvat siviilipalvelusmiehiin tai homoihin. Heidän mukaansa: koska he eivät taistele eivätkä synnytä, he ovat jotain sellaista, jonka luonnottomuutta ei voi sanoin edes kuvata. Korostan; tämä ei ollut oma mielipiteeni.

Tuskin kovin negatiivisesti, suurin osa kun noista "perinteisesti" elävistä ei edes mene armeijaan, usein uskonnollisiin syihin vedoten. Omaa yhteisöään he kyllä ovat valmiita puolustamaan, aseellisestikin.

No joo, onhan siellä kaikenlaisia porukoita moneen junaan ja moneen lähtöön sen verran paljon, että yleistäminen on aina mutkien oikomista; joskus enemmän kuin joskus toiste. Mikä nyt sitten oikeastaan on sitä "perinteisesti elämistä", kun käytännössä lähes kaikkien yli 20-kymppisten elämään esim. oman kasvimaan pito ja hoito, vähintään mummon apuna koulun kesälomilla, on vieläkin normi eikä poikkeus?

Koko termi siviilipalvelusmies on aika omituinen ilmestys Venäjän kontekstissa, kun asepalvelusta karkuun käytännössä pääsee monilla muilla keinoin ja paljon helpommin. Yritin tässä yhteydessä hahmottaa "siviilipalvelusmies" -termillä sellaista mies-sukupuolen edustajaa, joka omantunnon tai vastaaviin syihin vedoten kieltäytyy aseellisesta esim. maanpuolustuksen velvoitteen täyttämisen tavasta. He, jotka mainitsit, eivät tässä mielessä varsinaisesti täytä em. määritelmää, koska aseita ovat kovinkin valmiita käyttämään puolustaessaan elämäntapaansa ja näkemyksiään.

Koska monet äärivanhauskoiset ryhmittymät Venäjällä pitävät nettiä Perkeleen luomuksena, olisin kiitollinen linkeistä, jotka valottaisivat heidän nykyeloaan ja etenkin suhtautumistaan Imperiumiin?

Olen blogissani kirjoittanut aiheesta: http://vaestotiede.wordpress.com/2014/12/04/vanhauskovaiset-ne-venajan-todelliset-uskovaiset/

Lähdeluettelossa tuon blogin alla on foorumi missä eräs venäläinen kasakka kertoo aika paljon heidän elämästään ja nykytilastaan venäjällä - mitä kaikkiin uskonnollisiin ryhmiin tulee Venäjällä, jos haluaa etsiä enemmän tietoa aiheesta.

[kelloseppä]

...
Lähdeluettelossa tuon blogin alla on foorumi missä eräs venäläinen kasakka kertoo aika paljon heidän elämästään ja nykytilastaan venäjällä - mitä kaikkiin uskonnollisiin ryhmiin tulee Venäjällä, jos haluaa etsiä enemmän tietoa aiheesta.

Tässä tapahtui nyt tänään paha moka toimestani. Pahoittelen tämän viestin kadottamistani. Oli täysi vahinko uutta viestia kirjoittaessani viitaten samaan lainaukseen. Tuskin kuitenkaan mitään suurta vahinkoa pääsi käymään.