Sarastus-lehti

[MW]

Hemingway taisi käydä fiilistelemässä Espanjan sisällissodassa.

No, se oli siellä, ja pitäähän kirjailijan saada materiaalia.

[Ant.]

Valinta varusmiespalvelun käymisen suhteen tehdään yleensä parikymppisenä. Harva on siinä iässä ideologisen kypsymisensä huipulla.

Varusmiespalvelus ei joka tapauksessa edusta sellaista pohdiskelevaa älykkömiehisyyttä, joka varmaan tulee kyseeseen Hännikäisen kohdalla. Ei se ole sitä, että iltaisin tuvissa mietitään syvään ääneen, mikä mies on ja mikä on miehinen työ ja sitten päivisin mennään lihaksikkaat vartalot testosteronia puskien miehisiin koitoksiin. Ei siellä olla mitään totisia spartalaisia sotilaita tai Tom of Finland -hahmoja.

Varusmiespalvelus edustaa minun mielestäni sellaista pierumiehisyyttä. Yläastemiehisyyttä. Pierut paukkuvat tuvissa, tupakka palaa, räkä roikkuu ja housuun paskotaan. Minulle ainakin tuli järkytyksenä, miten se tietty osa porukasta, josta luulin jo pääseeni eroon, palasi näköpiiriin varusmiespalveluksessa tutussa henkisessä kehitysvammaisuudessaan. Ja miten tämä joukko onnistui laskemaan yleisen tason lähelle omaa tasoaan.

Myöskään kantahenkilökunta ei ole pääsääntöisesti mitään älykköihannemiehisyyden roolimalleja. Varsinkin alemmassa portaassa on paljon yläasteapinoita, joilla miehisyyttä on alkoholin juonti, nuuskan käyttö, tupakan poltto ja piereskely. Tämän huomaa esimerkiksi lomia ja taukoja myönnettäessä. Tupakan polttoon ja jääkiekon peluuseen Ö-divarissa riittää aina aikaa. Mutta muuhun ei.

Luulen, että Hännikäisen kirja on suunnattu sellaisille miehille, jotka pohtivat, miten olla mies tässä ajassa ja paikassa. Kirja ei ole suunnattu sellaisille miehille, joille omanlainen miehisyys tulee ilman pohdiskeluja siinä missä paviaaniurokselle. En usko, että varusmiespalveluksessa toteutuva miehisyys tarjoaa kovin paljon vastauksia niille, joilla miehuus on hukassa. Jos se tarjoaisi, he olisivat jo löytäneet vastauksen yläasteen pihalta.

[J. Lannan haamu]

^ Erittäin upea kirjoitus!!

Tätä olen pyrkinyt tuomaan esiin myös Mies vs. Nainen ketjussa, että on olemassa parinlaista miehekkyyttä. Toinen on juuri tämä juntti-pelimies-yms. miehekkyys, joka on toki luontaista, mutta tällä pääsee vaan tiettyyn pisteeseen asti, ja tästä puuttuu usein esim. Jack Donovanin maskuliinisuustematiikasta tunnettu käsite 'honour'.

Mutta, väitän että Timo Hännikäisen kaltaisille ihmisille armeija on painajainen sekä Timo on armeijalle painajainen. SA-Int on instituutioista erittäin kömpelö, hidas jne. Siellä ei ole varaa luovuuteen, massasta poikkeavuuteen tms. individualistisuuteen. Itse tosin puolustan armeijaa lähes kaikessa mahdollisessa ja se oli erästä elämäni parhainta aikaa! Tosin mietin vielä kuukausi ennen kutsuntoja, että olenko totaalikieltäytyjä vai suoritanko armeijan erinomaisella kunnialla ja tyylillä. Nimittäin se sopii juurikin nuorille miehille, joiden ei tarvitse vielä kyseenalaistaa maailmaa. Mutta jos nämä nuoret miehet jämähtävät sille tasolle vielä kymmenenkin vuoden jälkeen, niin siinä tilanteessa on kyllä itse kehveli housussa! Itse asiassa, vähän sama idea kuin anarkismissa! Pieni ja lievä poikamainen anarkia on erittäin tervettä kasvuiässä, mutta yli 20 vuotiailla siihen uskominen on jo noloa. Ja tuolla anarkialla tarkoitan ehkä kapinoimista poliittisen ideologian sijaan...

Olen itse asiassa jopa ylpeä Suomen armeijasta, vaikka tänä päivänä siellä ei taideta edes pahemmin simputtaa

[MW]

^Erittäin upea kirjoitus, toiseen. Itseltäni jäi väliin, sattuneesta syystä, ja poikani abiliteettia epäilin kovin.

Mutta ei, jätkähän rakasti tankilla ajamista, ja niin olisin varmasti tykännyt minäkin.

Mutta siinä missä minun sukupolveni, ja viitekehykseni sluipparit yrittivät välttää armeijan, sieltä nykyään potkitaan palveluskelpoiset ulos. Me olemme rikas maa. ja tästä on varaa säästää.

[Hamsteri]

Varusmiespalvelus edustaa minun mielestäni sellaista pierumiehisyyttä. Yläastemiehisyyttä. Pierut paukkuvat tuvissa, tupakka palaa, räkä roikkuu ja housuun paskotaan. Minulle ainakin tuli järkytyksenä, miten se tietty osa porukasta, josta luulin jo pääseeni eroon, palasi näköpiiriin varusmiespalveluksessa tutussa henkisessä kehitysvammaisuudessaan. Ja miten tämä joukko onnistui laskemaan yleisen tason lähelle omaa tasoaan

Suomessa tungetaan eri yhteiskuntaluokat ts. älykkyysosamäärät samoihin hierarkioihin jo tarhasta lähtien. Varmaan osatekijä suuren psyykelääkityksen tankkaukseen.

[KJ]

Myöskään kantahenkilökunta ei ole pääsääntöisesti mitään älykköihannemiehisyyden roolimalleja. Varsinkin alemmassa portaassa on paljon yläasteapinoita, joilla miehisyyttä on alkoholin juonti, nuuskan käyttö, tupakan poltto ja piereskely. Tämän huomaa esimerkiksi lomia ja taukoja myönnettäessä. Tupakan polttoon ja jääkiekon peluuseen Ö-divarissa riittää aina aikaa. Mutta muuhun ei.

Noh noh. Itse suljetussa varuskunnassa asuneena minulla on hiukan erilaisia kokemuksia. Varusmies ei välttämättä näe muuta kuin kasarmitodellisuuden, eli sen, kun töihin mennään kapiaisrooli päällä.

Tiedä sitten, mikä on oikean miehisyyden malli: onko se erähenkisyys, kalastelu ja aseilla räiskyttely (ja viinanjuonti ja tupakointi) vai kerrostalokolmiossa asuminen nyssäävän sähköteknikon lapsena.

Koska varuskunnat ovat enemmän tai vähemmän suljettuja yhteisöjä, niin niissä syntyy myös elinikäisiä ystävyyssuhteita, mikä yllättäen vain korostuu kun ikää tulee lisää ja kaikki tuntuvat olevan kavereita keskenään, koska sama tausta.

[l'uomo normale]

Ei ole.

Minusta on hieman ristiriitaista valitella, ettei miehelle (ts. aggressiiviselle olennolle Hännikäisen omin sanoin) ole tilaa yhteiskunnassa, kun samalla on  itse kuitenkin jättänyt väliin sen osan yhteiskuntaan osallistumista, jossa sille miehisyydelle olisi käyttöä.

Armeija kestää useimmila lyhyen aikaa: Mitä sen jälkeen? Nykymallinen yleinen asevelvollisuus on verrattain tuore ilmiö maailmanhistorian mittakaavassa. Miehet ovat toteuttaneet miehisyyttään muutenkin kuin armeijoita käymättä.

Itse työhistoriassani olen "viihtynyt parhaiten" kaikkein tylyimmässä, vähän ehkä armeijahenkeen organisoidussa paikassa, jossa homman ainoa kriteeri on ollut työn suorittaminen niin vähillä resursseilla kuin se toiminnan jatkuvuuden ja tuloksenteon kannalta on ollut mahdollista.

Miesten katoaminen humanistisen alan töistä on ongelma.

[guest11919]

Ei ole.

Minusta on hieman ristiriitaista valitella, ettei miehelle (ts. aggressiiviselle olennolle Hännikäisen omin sanoin) ole tilaa yhteiskunnassa, kun samalla on  itse kuitenkin jättänyt väliin sen osan yhteiskuntaan osallistumista, jossa sille miehisyydelle olisi käyttöä.

Armeija kestää useimmila lyhyen aikaa: Mitä sen jälkeen?

Yritin sanoa, että myös se vauvan hoivaaminen saattaa kestää aika vähän aikaa.

Muistutan, etten puhu omista miehisyyden ja naisellisuuden mittareistani, vaan Hännikäisen eksplisiittisesti nimeämistä.

[guest11919]

Varusmiespalvelus edustaa minun mielestäni sellaista pierumiehisyyttä. Yläastemiehisyyttä. Pierut paukkuvat tuvissa, tupakka palaa, räkä roikkuu ja housuun paskotaan. Minulle ainakin tuli järkytyksenä, miten se tietty osa porukasta, josta luulin jo pääseeni eroon, palasi näköpiiriin varusmiespalveluksessa tutussa henkisessä kehitysvammaisuudessaan. Ja miten tämä joukko onnistui laskemaan yleisen tason lähelle omaa tasoaan.

Niin, en minäkään tiedä, mitä Hännikäinen ajaa takaa. Hän kaipaa jotain miehisyyden tilaa, jota nyky-yhteiskunta ei suo mutta jota ei taida löytyä mistään muualtakaan.

En minä nyt tiedä, kuinka ihastuttavaa naiseutta se kurahousuista ja velleistä keskustelukaan on. Itse vihasin sitä. Olen näitä työssäkäyviä naisia, jotka antoivat tarhatätien hoitaa lapsensa, enkä päivääkään ole katunut valintaani.

Muistutan toisen kerran, että puhun Hännikäisen ideaaleista, en omistani.

[l'uomo normale]

Yritin sanoa, että myös se vauvan hoivaaminen saattaa kestää aika vähän aikaa.

Muistutan, etten puhu omista miehisyyden ja naisellisuuden mittareistani, vaan Hännikäisen eksplisiittisesti nimeämistä.

Äitiys/isyys kestää koko eliniän, usein jollain tasolla niilläkin jotka sen vastuista luistavat. Jostain asevelvollisuusajan saavutuksista voi varmasti baarissa muistella myöhemminkin, muttei niillä välttämättä kovin pitkälle pääse viisikymppisenä enää.

Olla ainoa urospuolinen työpaikassa, jossa tädit kokoontuvat aina samaan muusta työyhteisöstä eriilliseen kahvipaikaansa johonkin jonka pitäisi olla varastohuone rakennuspiirustusten mukaan. Paikan ainoa kauppaopiston käynyt ei viihdy maisterisnaisten seurassa ja kohdistaa karsastuksensa joko muihin naisiin tai minuun.... Eli en kaipaisi "miehisyydelle" niinkään mittareita vaan edes lebensraumia.

[J. Lannan haamu]

Niin, en minäkään tiedä, mitä Hännikäinen ajaa takaa. Hän kaipaa jotain miehisyyden tilaa, jota nyky-yhteiskunta ei suo mutta jota ei taida löytyä mistään muualtakaan.

Tämä oli olennainen! Hännikäinen on mielestäni tuonut tuon esiin useammassakin asiayhteydessä. Mutta kaikki hänen kirjojaan tai Sarastusta lukeneet voivat varmasti todeta, että nykymaailmassa, kuvattakoon sitä nyt karkeasti post-modernina, uusliberalistisena teknokraattisena sivistyskatoisena kaatopaikkana, lähes kaikki on pielessä! Jos tätä kritisoi, ei se mielestäni tarkoita, että pitäisi haluta barbaari/viikinkiaikaa. Esim. Hännikäisen usein viittaama henkilö, Jack Donovan taas tuntuisi kaipaavan tuota pre-sivilisaatiota, kumpikin toki omalla tavallaan huumorimielessä.

Mutta mitä traditionalistinen, anti-modernista ajattelusta kiinnostuva maskulinisti yleensä ajaa takaa? Lähtökohtaisesti kaikki muu kuin nykyaika on hyvä lähtökohta, luulen että se on joku illuusio tai ideaali nykyajasta, jossa suurin osa kuitenkin on vähän vanhempaa aikaa. Paradoksaalista toki. Henk. koht. itselleni riittäisi vallan mainiosti 90-luku . Omalla kohdallani muistan selkeästi, että millenium oli se käännekohta, sitä ennen olin vielä suht. hyvin integroitunut trendiin ja henkeen. Perustin muistaakseni ketjun, jossa kysyin tovereilta niitä hyviä asioita, joita on tapahtunut 2000-luvulla. Itselleni tuli mieleen ainoastaan yksi bändi ja kaksi elokuvaa. Yhtään mitään muuta hyvää ei ole tapahtunut tai tuotettu 2000-luvulla...Paitsi Homma-forum! Mutta mielummin olisin elänyt ilman, että tätäkään tarvitsisi olla, eiks jeah

Italics Lanta

[Punaniska]

Valinta varusmiespalvelun käymisen suhteen tehdään yleensä parikymppisenä. Harva on siinä iässä ideologisen kypsymisensä huipulla.

Varusmiespalvelus ei joka tapauksessa edusta sellaista pohdiskelevaa älykkömiehisyyttä, joka varmaan tulee kyseeseen Hännikäisen kohdalla. Ei se ole sitä, että iltaisin tuvissa mietitään syvään ääneen, mikä mies on ja mikä on miehinen työ ja sitten päivisin mennään lihaksikkaat vartalot testosteronia puskien miehisiin koitoksiin. Ei siellä olla mitään totisia spartalaisia sotilaita tai Tom of Finland -hahmoja.

Varusmiespalvelus edustaa minun mielestäni sellaista pierumiehisyyttä. Yläastemiehisyyttä. Pierut paukkuvat tuvissa, tupakka palaa, räkä roikkuu ja housuun paskotaan. Minulle ainakin tuli järkytyksenä, miten se tietty osa porukasta, josta luulin jo pääseeni eroon, palasi näköpiiriin varusmiespalveluksessa tutussa henkisessä kehitysvammaisuudessaan. Ja miten tämä joukko onnistui laskemaan yleisen tason lähelle omaa tasoaan.

Jonkin verran häiritsevä kommentti Antilta, ja kategorisointi menee metsään.. Mielestäni armeijaan kuuluu pieruhuumori, eikä vähiten sen rentouttavan vaikutuksen takia. Koska pieruhuumorissa kiteytyy tahallinen huonotapaisuus, lievä anarkistisuus ja kieli poskessa-meininki.

Armeija on koneisto, jonka jäsenet koulutetaan tappamaan ne ihmiset, jotka yrittävät tappaa heidät. Siinä koneistossa ei todellakaan ole sijaa vaikeisiin pohdintoihin, koska pohtijan pää saattaa mennä sekaisin. Jos alat pohtimaan kohta ampumasi vihollisen lapsuutta, koulutusta, vanhempia ja haaveita, ihmisyyttä, niin ennenpitkää lanttu sanoo poks. Pieruhuumori kaikessa positiivisessa älyttömyydessään osuu siihen henkiseen tilaan, jossa ei todellakaan kannata miettiä syntyjä syviä. Pieruhuumori sopii carpe diem-elämään, mitä sota kirjaimellisesti on.


Mitä taas tulee sen palvelustoverin junttiuteen, niin sellaisella on sodassa naurettavan vähän merkitystä, koska luonne ja sen fundamentit ratkaisevat. Pieruhuumori ei ole luonteenpiirre, mutta rohkeus tai pelkuruus ovat. Ja kaverisi luonne vaikuttaa suoraan omaan turvallisuuteesi. Jos haavoitut, on aivan yhdentekevää, kuinka "sivistynyt" kaveri sinut pelastaa.

Eli, Hännikäiset*armeijassa ovat tasan niin arvokkaita, kuin kykynsä ja ennen kaikkea luonteensa laatu heidän antaa olla.

*ei tarkoita Hännikäistä ihmnisenä, vaan eräänlaisena tässä keskustelussa olevana stereotypiana.

ANT:in olisi kannattanut hakeutua vaikkapa LJK:on, Ilmavoimiin tai muuhun erikoisosastoon, jos karjalalippikset noin kiukuttavat.

[Ant.]

Ihan hyviä mietteitä eri mieltä olevilla. Jonkinlainen pointtini on kuitenkin siinä, että varusmiespalvelus rauhanajan armeijassa, jossa kulttuurin muodostaa se yläasteen piha ruhtinaalliset kolme vuotta aikuistuttuaan ei oikein tarjoa miehisyyden mallia kolmekymppiselle yliopistotutkinnon omaavalle henkilölle.

19-vuotias hädin tuskin luku- ja kirjoitustaitoinen ammattikoululainen omaa varmasti jonkinlaisen miehisyyden mallin, mutta vaikka tämä malli kelpaa puolustusvoimille, se ei kelpaa esimerkiksi minulle. Luulen, että Hännikäinenkään ei menettänyt mitään mahdottoman ratkaisevaa, kun ei (ilmeisesti) ollut kokemassa tätä miehisyyden mallia.

Tarkoituksena ei sitten ole halventaa ammattikoululaisia ja ylentää yliopistotutkinnon suorittaneita. Jos kaikki riippuisi jälkimmäisistä, Suomen suurin puolue olisi vihreät tai joku SKP.

Mielestäni ongelmana on tällä hetkellä se, että (kärjistäen) Suomessa miehelle on tarjolla kaksi roolia: isänmaallinen sivistymätön juntti tai vihreä sivistynyt kuohilas. "Akateemiselle perussuomalaiselle", väliinputoajalle, kumpikaan ei oikein sovi.

Ja siitä olen samaa mieltä, että varusmiespalveluksessa porukka jalostuu. Lääkintärukissa on keskimäärin erilaista porukkaa kuin huoltokomppanian keittojoukoissa.

[guest3656]

Mielestäni ongelmana on tällä hetkellä se, että (kärjistäen) Suomessa miehelle on tarjolla kaksi roolia: isänmaallinen sivistymätön juntti tai vihreä sivistynyt kuohilas. "Akateemiselle perussuomalaiselle", väliinputoajalle, kumpikaan ei oikein sovi.

Miksi erotat toisistaan pissa- ja kakkahuumoria viljelevät "sivistymättömät juntit" ja "sivistyneet kuohilaat".  Oman kokemukseni mukaan kuiva "sivistystynyt huumori" ei ole huumoria lainkaan. Sen sijaan kunnon kännissä heitetty aito, suomalaiskansallinen pissa-kakka-huumori on huumorin jaloin ja arvostetuin muoto. En ymmärrä mitä tekemistä näillä asioilla on henkilön koulutuksen kanssa. Enemmänkin kysymys on vääränlaisesta, pseudokoulutuksen sokeennuttamasta ylemmyydentunteesta. Jokainen biker-henkinen, kansainvälisyyttä ja päänsekoittamista arvostava VHM kyllä ymmärtää mitä tarkoitan.

[J. Lannan haamu]

^ Jos olet oikeasti tuota mieltä, niin siihen liittyy tällä hetkellä kaksi asiaa; Homma-forum todellakin on koko Suomen heterogeenisin forum mitä tulee käyttäjien persoonallisuuteen. Ja toiseksi luojan kiitos tämä on 'ainoastaan' foorumi, jossa kenenkään ei tarvitse halutessaan viettää laatuaikaa keskenään näin livenä

Timo Hännikäisen tekstit liittyvät mielestäni olennaisesti länsimaisen sivistyksen katoon. Itse en ole eläissäni katsonut yhtä ainuttakaan jaksoa kummelia ja lisäksi häpeän niitä ihmisiä, jotka vapaa-ajalla jaksavat jauhaa ns. inttijuttuja suu vaahdossa ja pillunkiilto silmissä.

Totta helvetissä nuo Ant:n mainitsemat kaksi asiaa on erotettava toisistaan! Olen täysin samaa mieltä, tällä hetkellä massa on juuri tuota, akateemisia kuivia 'parempia' ihmisiä ja toisaalla taas sivistykseltään köyhemmät aidommat arkipäivän sankarit. Itse henk. koht. vihaan noita ensimmäisiä enemmän, mutta se ei tarkoita että viettäisin aikaa kahta sekuntia pidempään jonkun pieruhuumorin viljelijän kanssa....

Tuo mitä mainitsit pseudokoulutuksen sokeennuttamasta ylemmyydentunteesta, tuo oli äärimmäisen hyvin sanottu ja olen tavannut tuollaisia henkilöitä vähintään satoja elämäni aikana. Ne todellakin ärsyttävät helvetin suunnattomasti. Mutta tämän koko homman pihvi on juuri tuo mitä Ant. kuvaa, 'Hännikäisille', joksi itseni tituuleraan myös, nämä kummatkin vaihtoehdot ovat erittäin kaukaisia.

[Tykkimies Pönni]

Mitä vikaa pieruhuumorissa on? 

Ei naurata.

[Maastamuuttaja]

Pieru oikein ajoitettuna saattaa hyvinkin olla monissa tilanteissa itseilmaisun korkein aste ylittäen nerokkailta vaikuttavien verbaali-ilmaisujen mahdollisuudet.

Alistetussa asemassa olevan väittelijän aseena pieru on verraton. Kuin salama kirkkaalta taivaalta se katkaisee vastaväittäjän näennäisloogiset perustelut ja siirtää argumentoinnin maanläheiselle reaalifilosofian tasolle.

[Punaniska]

Ihan hyviä mietteitä eri mieltä olevilla. Jonkinlainen pointtini on kuitenkin siinä, että varusmiespalvelus rauhanajan armeijassa, jossa kulttuurin muodostaa se yläasteen piha ruhtinaalliset kolme vuotta aikuistuttuaan ei oikein tarjoa miehisyyden mallia kolmekymppiselle yliopistotutkinnon omaavalle henkilölle.


Mielestäni ongelmana on tällä hetkellä se, että (kärjistäen) Suomessa miehelle on tarjolla kaksi roolia: isänmaallinen sivistymätön juntti tai vihreä sivistynyt kuohilas. "Akateemiselle perussuomalaiselle", väliinputoajalle, kumpikaan ei oikein sovi.

No varusmieskoulutus muutenkin saattaa olla aika haastava tietyiltä osin kolmekymppiselle. Olisi aika vaikeaa pokerinaamalla rynnäköidä eteenpäin rynkky tanassa huutamassa "sarrja sarrrrjaaaa" . Mutta kuitenkin, jos jollekin armeijan alokasaika on tästä syystä tekemätön paikka, niin kannattaisi siirtää fokus omasta navasta siihen , miksi pohjimmiltaan armeijassa ollaan.

Ihmettelen tätä "akateemisen persun" yksinäisyyttä. Uuden persuaallon näkyvimmät hahmot ovat Halla-aho, Terho ja Niinistö, jotka ovat myös kunnioitettuja. Koko maan itsenäisyys on aikanaan ponkaistu ylioppilaiden ja akateemisten voimahahmojen visioiden pohjalta.

Itse lienen juurikin kiitospaita-patriootti, joka on mulle tarpeeksi, massan mukaista ja vaaratonta. Jos akateeminen kunnianhimo vaatii tekemään jotain enemmän, niin se tarkoittaa epämukavuusaluetta ja mahdollista urariskiä. Halla-aho, jos kuka on ollut yksin lohikäärmettä vastaan, mutta onneksi tarina sai hyvän käänteen. Eli turvallinen kiitospaitameininki tai umpihanki.

Mikään "akateeminen persukerho" ei ole ratkaisu, koska se olisi seläntaputuskerho ja vieraannuttaa niistä, joiden puolesta hommaa tehdään. Mutta jokin yhteinen nimittäjä ja tarpeeksi rohkeita, niin johan tapahtuu. Suomalaisuuden liitto olisi hyvä elvytyksen kohde.

[Ant.]

No varusmieskoulutus muutenkin saattaa olla aika haastava tietyiltä osin kolmekymppiselle. Olisi aika vaikeaa pokerinaamalla rynnäköidä eteenpäin rynkky tanassa huutamassa "sarrja sarrrrjaaaa" . Mutta kuitenkin, jos jollekin armeijan alokasaika on tästä syystä tekemätön paikka, niin kannattaisi siirtää fokus omasta navasta siihen , miksi pohjimmiltaan armeijassa ollaan.

Varusmiespalvelus ei tarjoa vastauksia kolmekymppiselle akateemiselle miehisyydestä, suoritti varusmiespalveluksen missä iässä tahansa.

Ihmettelen tätä "akateemisen persun" yksinäisyyttä. Uuden persuaallon näkyvimmät hahmot ovat Halla-aho, Terho ja Niinistö, jotka ovat myös kunnioitettuja. Koko maan itsenäisyys on aikanaan ponkaistu ylioppilaiden ja akateemisten voimahahmojen visioiden pohjalta.

Ei tätä ole kukaan kiistänytkään. Mutta eivät Halla-aho ja kumppanit käsittele miehisyyttä nyky-yhteiskunnassa, vaan esimerkiksi maahanmuutto- ja EU-kysymyksiä. Ja kyllä se muotti, jota akateemisille tarjotaan, on tällä hetkelle valitettavasti muu kuin kansallismielinen.

Itse lienen juurikin kiitospaita-patriootti, joka on mulle tarpeeksi, massan mukaista ja vaaratonta. Jos akateeminen kunnianhimo vaatii tekemään jotain enemmän, niin se tarkoittaa epämukavuusaluetta ja mahdollista urariskiä. Halla-aho, jos kuka on ollut yksin lohikäärmettä vastaan, mutta onneksi tarina sai hyvän käänteen. Eli turvallinen kiitospaitameininki tai umpihanki.

Mikään "akateeminen persukerho" ei ole ratkaisu, koska se olisi seläntaputuskerho ja vieraannuttaa niistä, joiden puolesta hommaa tehdään. Mutta jokin yhteinen nimittäjä ja tarpeeksi rohkeita, niin johan tapahtuu. Suomalaisuuden liitto olisi hyvä elvytyksen kohde.

Kyse ei ole siitä, pitääkö perustaa jokin uusi kerho tai puole, vaan Hännikäisen tulevasta kirjasta, jossa käsitellään miehisyyttä. Tämä ei nyt ole poliittinen vaan enemmänkin filosofinen kysymys.

[Punaniska]

Itse lienen juurikin kiitospaita-patriootti, joka on mulle tarpeeksi, massan mukaista ja vaaratonta. Jos akateeminen kunnianhimo vaatii tekemään jotain enemmän, niin se tarkoittaa epämukavuusaluetta ja mahdollista urariskiä. Halla-aho, jos kuka on ollut yksin lohikäärmettä vastaan, mutta onneksi tarina sai hyvän käänteen. Eli turvallinen kiitospaitameininki tai umpihanki.

Mikään "akateeminen persukerho" ei ole ratkaisu, koska se olisi seläntaputuskerho ja vieraannuttaa niistä, joiden puolesta hommaa tehdään. Mutta jokin yhteinen nimittäjä ja tarpeeksi rohkeita, niin johan tapahtuu. Suomalaisuuden liitto olisi hyvä elvytyksen kohde.

Kyse ei ole siitä, pitääkö perustaa jokin uusi kerho tai puole, vaan Hännikäisen tulevasta kirjasta, jossa käsitellään miehisyyttä. Tämä ei nyt ole poliittinen vaan enemmänkin filosofinen kysymys.

Miehisyys on suojelemista, puolustamista ja hyökkäämistä itselleen rakkaiden asioiden tai yhteisöjen puolesta. Joten esittämäni malli olisi juuri sitä. Toisilla kentillä, mutta tärkeillä sellaisilla (jos siis tykkää läheisistään, suomalaisista ja isäm muasta)

[guest11919]

Varusmiespalvelus ei tarjoa vastauksia kolmekymppiselle akateemiselle miehisyydestä, suoritti varusmiespalveluksen missä iässä tahansa.

Mikä niitä vastauksia sitten tarjoaisi? Siis jos lähdetään siitä, että suurinta miehisyyttä on henkensä alttiiksi laittaminen (Hännikäisen sanoin).

On vaikea ymmärtää Hännikäistä tässäkään muuten kuin henkilökohtaisen kautta niiden hänen puutteessaolojuttujensa jälkeen. Jos hän nyt yllättäen puhuukin vain yleisellä tasolla, ja hänellä itsellään ei ole mitään miehisyyden kriisiä, tilanne on tietysti toinen. Jotenkin en vain usko, etteikö tässäkin olisi kyse henkilökohtaisesta.

Jos kyse on henkilökohtaisesta, meillä on edessämme seuraava pulma:
P1 Hännikäisellä on sellainen ongelma, että hän on mies, ja miehisyydelle ei ole tilaa eikä paikkaa nyky-yhteiskunnassa.
P2 Miehisyys on aggressiivista. Suurinta miehisyyttä on henkensä vaarantaminen sodassa tms.
P3 Ainoa paikka nyky-yhteiskunnassa, jossa voi edes simuloida henkensä vaaraan asettamista, on armeija.
P4 Hännikäinen ei ole käynyt armeijaa.
K ?

Voidaan unohtaa se armeija tuosta. En silti ymmärrä, miten voisimme ratkaista miehisyyden ongelman juuri Hännikäisen kohdalla. Tiedän monta miehistä miestä, joilla ei ole ongelmia tällä alueella - mielenkiintoisesti, ko. miehillä ei ole ongelmia myöskään liberaalifeminismin kanssa. Mutta koska Hännikäisellä on, se on jotenkin koko miessukupuolen ongelma?

EDIT: lisätty selvitys feminismin laadusta. Ks. Lallin postaus muutama viesti eteenpäin.

[guest11919]

Miehisyys on suojelemista, puolustamista ja hyökkäämistä itselleen rakkaiden asioiden tai yhteisöjen puolesta.

Jos tuo suojeleminen ei edellytä päivittäistä henkensä vaarantamista, arvelen nykymiehilläkin olevan runsaasti mahdollisuuksia suojelemiseen ja puolustamiseen. Perheestä on toki iloa, jos suojeltavaa kaipaa.

Joillekin yksilöille henkensä vaarantamattomuus ei tietenkään riitä. Joskus nuorena tyttönä tapailin muutaman kerran erästä sotilaspoliisia. Olin kovin otettu siitä, millä antaumuksella hän oli valmis suojelemaan minua kävellessämme kadulla ilta-aikaan. Harmillista oli se, ettei vaaroja ollut aivan tarpeeksi hänen suojeluintoonsa nähden

[J. Lannan haamu]

...En silti ymmärrä, miten voisimme ratkaista miehisyyden ongelman juuri Hännikäisen kohdalla. Tiedän monta miehistä miestä, joilla ei ole ongelmia tällä alueella - mielenkiintoisesti, ko. miehillä ei ole ongelmia myöskään feminismin kanssa. Mutta koska Hännikäisellä on, se on jotenkin koko miessukupuolen ongelma?

Itse asiassa asia on aina jollain tapaa henkilökohtainen, varsinkin kun puhutaan tällaisista 'aatteista' tai käsitteistä kun maskuliinisuus, traditionalismi jne. Uskon tietäväni vastauksen tuohon määriteltyyn ongelmaan, mutta tämä menee jo pitkälle arvailun puolelle.

Kuvaamamme traditionalismia ja antimodernia ajattelua ihannoiva mies tarvitsisi miehistä koostuvan poolin, sektin. Ensimmäinen ehto on se, että sinne ei ole näin rumasti sanottuna kenelläkään naisella mitään asiaa. Haluan kirjoittaa tämän auki: tänä päivänä ja liian usein naiset haluavat osaksi kaikkea missä on miehiä, älä kysy miksi...Tämä sekti, joka koostuu miehistä, kokoontuu silloin tällöin ja kommunikoi säännöllisesti klassisia miehisiä asioita. Olet varmaan kuullut termin 'Noble Savage'. Porukka harrastaa toimintaa luonnossa, on se sitten kalastusta, metsästystä tai luonnossa liikkumista, ja muutenkin kehittää miehen ja luonnon välisiä suhteita.

Itsensä puolustaminen kamppailulajien muodossa on yksi miehisyyden manifestaatio, se lisää adrenaliinia. Omalla kohdallani jos tuollaiseen porukkaan pääsisi, niin tulisi varmaan puhuttua politiikasta, naisista, okkultismista ja mystiikasta, kulttuureista, naisista, autoista, erilaisista aseista, kielistä ja kommunikoinnista ja what not...Mutta päöpointtina kuitenkin kollektiivisuus ja tietynlaiseen samanhenkiseen ryhmään kuuluminen, johon juurikin liittyy samanhenkinen arvomaailma ja 'veljeys'. Ja mikään helvetin jääkiekkojoukkue ei nyt ole ihan sama asia kuin tämä mistä puhutaan.

Mainitsit tuossa alussa tietävästi näitä miehisiä miehiä, joilla ei ole ongelmia feminismin kanssa. Haluaisin esittää kysymyksen tähän liittyen: ovatko he kuinka perillä siitä, mitä Pohjoismaissa tai Euroopassa tapahtuu ns. identiteetin tai mamupolitiikan suhteen?

Terv. sotilaspoliisi

ps. Suosittelen tutustumaan Jack Donovanin uudempiin kirjoituksiin sekä esimerkiksi Piero San Giorgioon.

[KJ]

19-vuotias hädin tuskin luku- ja kirjoitustaitoinen ammattikoululainen omaa varmasti jonkinlaisen miehisyyden mallin, mutta vaikka tämä malli kelpaa puolustusvoimille, se ei kelpaa esimerkiksi minulle.

Olisit vaan suoraan myöntänyt, että teit kolmen promillen kännipostauksen, jota yritit paikata kahden promillen iltapäiväkännipostauksella.

Arvatenkaan et ota neuvosta vaarin, joten huomenna lienee tiedossa aamukännipostaus, jossa arvatenkin lähes lukutaidottomat 19-vuotiaat ammattikoululaiset saavat taas kerran kuulla kunniansa.

[Lalli IsoTalo]

Mainitsit tuossa alussa tietävästi näitä miehisiä miehiä, joilla ei ole ongelmia feminismin kanssa.

Ehkäpä saan täältä sivusta kommentoida, että "feminismi" on nykyään melko laaja paketti, ja kannattaisi varmaan ensin määritellä millaisesta feminismistä keskustellaan. Mm. Tällaisia luokitteluja löytyi Wikistä: http://en.wikipedia.org/wiki/Category:Feminist_theory

►  Anarcha-feminism‎
►  Ecofeminism‎
►  Liberal feminism‎
►  Multicultural feminism‎
►  Postmodern feminism‎

Wiki kertoo, että "liberaalifeministisen käsityksen mukaan sukupuolet ovat perustavanlaatuisesti samankaltaisia ollessaan ihmisiä ja näin järjellisiä olentoja. Samaan aikaan sukupuolet on kuitenkin usein nähty taipumuksiltaan erilaisina niin, että naiset ja miehet sopeutuvat luonnostaan paremmin erityyppisiin tehtäviin."

Tuo kuulostaa suorastaan taantumuksellisen poroporvarilliselta. Radikaalifeministeillä on jo ihan eri meininki:

Radikaalifeministit pitävät ihanteellisena sukupuolieron häivyttämistä. Ihanteena oli androgyyni ihminen ...

Itselläni ei ole ongelmaa liberaalifeminismin kanssa, jos se määritellään kuten yllä. Mutta Tiina Rosenbergin feminismin kanssa minulla on erittäin paha ongelmia. 

---

Peter Myers muuten esittää, että Trotsky halusi korvata perheen muilla instituutioilla, ja että RADIKAALIfeminismi  oli yksi tavoitteen työkaluista.

(1) Introduction to Trotsky and Trotskyism - Peter Myers

I have long noticed, and claimed, the Trotskyist origin of Radical Feminism.

Trotskyn omaa tekstiä naisen vapauttamisesta perheorjuudesta täällä:

https://www.marxists.org/archive/trotsky/1936/revbet/ch07.htm.

The revolution made a heroic effort to destroy the so-called "family hearth" - that archaic, stuffy and stagnant institution in which the woman of the toiling classes performs galley labor from childhood to death. The place of the family as a shut-in petty enterprise was to be occupied, according to the plans, by a finished system of social care and accommodation: maternity houses, creches, kindergartens, schools, social dining rooms, social laundries, first-aid stations, hospitals, sanatoria, athletic organizations, moving-picture theaters, etc. The complete absorption of the housekeeping functions of the family by institutions of the socialist society, uniting all generations in solidarity and mutual aid, was to bring to woman, and thereby to the loving couple, a real liberation from the thousand-year-old fetters. Up to now this problem of problems has not been solved. The forty million Soviet families remain in their overwhelming majority nests of medievalism, female slavery and hysteria, daily humiliation of children, feminine and childish superstition. We must permit ourselves no illusions on this account. For that very reason, the consecutive changes in the approach to the problem of the family in the Soviet Union best of all characterize the actual nature of Soviet society and the evolution of its ruling stratum.

EDIT RADIKAALI lisätty.

[guest11919]

Kiitos Lalli. Unohdin kokonaan nämä nykyiset sekopääfeminismit. Kun puhun feminismistä, tarkoitan ensimmäisen aallon feminismiä, niitä 1800-luvun naisia, jotka esimerkiksi menivät yliopiston luennoille eivätkä lähteneet, vaikka luennoitsija yritti heidät erikseen nolata, vaan opiskelivat entistä ahkerammin. Heidän ansiostaan minäkin olen saanut opiskella, mistä olen nauttinut tavattomasti ja minkä suomasta ammatillisesta asemasta ja taloudellisesta riippumattomuudesta olen syvästi kiitollinen.

Tuo liberaalifeminismi, vaikka sanana johtaa ajatukset hieman erilaisille poluille, on esittämäsi jaottelun mukaan ymmärrettynä se, joka vastaa omaa ajatusmaailmaani.

Tämä vastannee myös J. Lannan kysymykseen?

Ja jos joku nyt ihmettelee, että kenellä sitten on ongelmia liberaalifeminismin kanssa, niin osalla Homman miehistä mies ja nainen -ketjussa sekä Hännikäisellä, Laasasella & co. Eihän näihin "naiset käyttävät seksuaalista valtaansa" -juttuihin ole muuta ratkaisua, kuin naiset nyrkin ja hellan väliin lapsia synnyttämään. Jos naiset saavat opiskella, saavuttaa miehistä taloudellisesti riippumattoman aseman jne., ovat naiset tämän jälkeen automaattisesti Laasasen & Hännikäisen inhoamassa asemassa.

Eli ne miehet, joista käytän yleisesti nimitystä kunnon miehet, siis ne kaikin puolin kelvolliset avioliittomateriaalia olevat miehet, heille vain harvoin naisen itsenäinen asema on kauhistus. Fiksu mies ymmärtää senkin, että naisen tulot hajauttavat riskejä tilanteessa, jossa on useampi suu ruokittavana. Kehotan naisia valitsemaan tällaisen kunnon miehen siksikin, että tyttären kasvattaminen on mukavampaa sellaisen miehen kanssa, joka arvostaa naisia ja rohkaisee tytärtä opiskelemaan.

[guest11919]

Olet varmaan kuullut termin 'Noble Savage'. Porukka harrastaa toimintaa luonnossa, on se sitten kalastusta, metsästystä tai luonnossa liikkumista, ja muutenkin kehittää miehen ja luonnon välisiä suhteita.

Minulla oli muuten nämä valistusfilosofien, oli tuo rousseaulainen käsite tai ei, ajatukset mielessäni ja piti jo eilisiltana kirjoittaa rinnastus Hännikäisen ajatuksista niihin. Näillä kavereillahan, oliko se nyt Voltaire vai Rousseau vai kumpikin, oli näitä ideaaleja, joita he eivät itsekään noudattaneet, mm. lapsen kasvatuksesta. Myös nuo jalo villi -teoriat olivat typeriä. Todellisuudessa sivistynyt yhteiskunta on oleellisesti jalompi kuin mikään heimotaistelumeininki.

Hännikäisellä on sama pulma. Hän kuvittelee "jalon villimiehen", jolle moderni yhteiskunta ei tarjoa elämän edellytyksiä. Todellisuudessa tätä miestä ei ole olemassa missään muualla kuin Hännikäisen kuvitelmissa. Hännikäinen itse on mahdollisimman kaukana siitä miesihanteesta, jonka uhatun olemasssaolon hän on luonut mieleensä. Yhteys valistusfilosofeihin on voimakas.

Mitä tuohon metsästykseen tulee, se on tosiaan ihan hyvä harrastus miehille. On hyvä kyetä tuomaan ruoka pöytään useammalla kuin yhdellä keinolla.

[guest11919]

Kuvaamamme traditionalismia ja antimodernia ajattelua ihannoiva mies tarvitsisi miehistä koostuvan poolin, sektin.

Vielä tämä. Hännikäisen pulma on sekin, että hänen maailmankuvansa ei ole koherentti. Miten sama kaveri voi kirjoittaa avioliiton romuttumisesta ja valtionbordelleista? Hänelle maailma pyörii hänen tarpeidensa ympärillä. MItä ihmeen traditionalismia ja antomodernismia se on, että Hännikäisen pitää saada?

[Miniluv]

Bona, elättelet nyt Laasasesta jotain ihmeellistä viholliskuvaa. Laasanen ei esitä inhoa kirjotuksissaan eikä juuri mitään 'ratkaisu'ehdotuksiakaan pitemmälle kuin lisää miehiä tasa-arvoelimiin tms.

Jatkan mies/nainen-ketjussa vielä.

[Miniluv]

Miten sama kaveri voi kirjoittaa avioliiton romuttumisesta ja valtionbordelleista?

Siten, että valtionbordelleista kirjoittaa (yhdessä kappaleessa, kuten tiedät jos olet kirjan lukenut) esikoiskirjailija, jonka pitää keksiä jokin täky, jolla tiedotusvälineitten huomio kiinnitetään.

Trollaati-trollaa siis.