Sarastus-lehti

[Lasse]

http://sarastuslehti.com/2014/10/02/kansallisen-liikkeen-on-paivitettava-uhkakuvansa/

Kaikkeen politiikan tekoon on suhtauduttava pragmaattisesti. Mikä palvelee isänmaan vapautta, on hyvä. Esimerkiksi sotilaalliseen liittoutumiseen lännen kanssa on suhtauduttava pragmaattisesti. Suomen asema Venäjän naapurina pakottaa käsittääkseni Suomen liittoutumaan. Kyseessä ei ole Nato-mielisyys tai länsimielisyys vaan isänmaallisuus.

Isänmaallisessa riemukulkueessa esitän oman ehtoni ja vaatimukseni: Suomen on hankittava oma ydinpelote. Sitten liitytään tai ollaan liittymättä, aivan sama.

https://www.blogger.com/comment.g?blogID=268486852413611729&postID=3285301383314764179

Panu Höglund, Seppo Lehto, JH-a  ja pragmaattisuushorisontti.

[Crommower]

http://sarastuslehti.com/2014/10/02/kansallisen-liikkeen-on-paivitettava-uhkakuvansa/

Tuosta uusimmasta sarastuksen kirjoituksesta on pakko poimia yksi kohta:

".....Toisen valtion alueiden miehittäminen on YK:n peruskirjan toisen artiklan vastaista toimintaa. Venäjä on sitoutunut YK:n peruskirjaan, jota se on rikkonut aiemmin mm. Georgiassa ja nyt Krimillä sekä Itä-Ukrainassa. Toisen artiklan neljäs pykälä nimenomaan kieltää väkivallan käytön, tai edes sillä uhkaamisen, minkään valtion koskemattomuutta vastaan.

Venäjä on siis rikkonut YK:n peruskirjaa hyökkäämällä ja miehittämällä Ukrainaa. Ukrainalla on täysi oikeus tässä tilanteessa hakea apua länneltä. Puheet "imperialistisesta USA:sta" tms. on olkinukke, jolla ei ole mitään merkitystä tilanteessa......"

http://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdistyneiden_kansakuntien_j%C3%A4senvaltiot
Wikipedia kertoo irakin olevan YKn jäsen vuodesta 1945 ja libyan vuodesta 1955, eikä tuo jäsenyys merkinnyt yhtään mitään kun yhdysvallat(YK perustajajäsen 1945) hyökkäsi irakiin vuonna 2003 yhdessä britannian, australian ja puolan kanssa(kaikki YKn jäseniä). Libya puolestaan koki saman kohtalon vuonna 2011.
http://en.wikipedia.org/wiki/Iraq_War
http://en.wikipedia.org/wiki/2011_military_intervention_in_Libya

Pointtini on siinä, että kaikki suurvallat ja voimakkaat valtiot noudattavat ns. yhteisiä pelisääntöjä vain silloin kun sopimusten noudattamisesta seuraa heille itselleen enemmän hyötyä kuin haittaa. Sillon kun sopimusten rikkomisesta seuraava hyöty on haittoja suurempi; sopimuksilla, yhteisillä pelisäännöillä, yleisellä moraalilla jne ei ole yksinkertaisesti p*skan merkitystä. Tässä kohtaa sopimusten arvo on sama kuin paperilla, jolle se on painettu. Ja tämä pätee niin valtioihin, yrityksiin ja mediaan.

Internetin yleistymisen myötä uutiset, informaatio, disinformaatio ja sodankäynti on siirtynyt nettiin ja koska media on netissä tuottamassa ja ylläpitämässä uutisia/galluppeja/kommenttipalstoja/blogeja jne media on yksi sotaa käyvä osapuoli. Sotaa käyvänä osapuolena tarkoitan raflaavia otsikoita, erimieltä olevien kommenttien sensurointia/moderointia, varmistettujen uutisankkojen korjaamatta jättämisiä/korjataan uutinen vasta seuraavana päivänä jne.  Kommenttipalstojen seuraaminen on myös (surku)hupaisaa puuhaa:
Demonisoidaan vastustajat puolin ja toisin sieluttomiksi hirviöiksi/idiooteiksi/vastapuolen kätyreiksi, huudetaan jenkkejä, länttä, venäjää, kiinaa jne käyttämään taloudellista ja sotilaallista voimaa millon mitäkin vastaan, hurrataan ja buuataan puolin ja toisin jne.

Btw, onko kukaan kenties huomannut kuinka mediassa on rummutettu lähes viimeisen 25v ajan monikulttuurin olevan rikkaus, voimavara jne? Eri mieltä olevat on leimattu natseiksi/rasisteiksi jne? Vaikka jostain syystä se nyt vaan ei tunnu toimivan vieläkään, vaikka kuinka on saatu lehdistä lukea kuinka ihanaa se on. Nykyistä monikulttuuria pidetään tavallisen kansan keskuudessa karmeana vitsinä, koska liian moni kaduntallaaja on henkilökohtaisesti nähnyt ja kokenut mitä se käytännössä tarkoittaa. Ukrainan rähinä on suomesta kaukana ja 99,999% suomalaisista ei ole nähnyt/kokenut/ollut ja elänyt paikanpäällä sota-alueilla, jolloin ainut tapa saada tietoa on lukea sitä medioista, muiden kirjoittamista blogeista jne. Pelkästään tämä luo jo kohtalaisen vääristyneen kuvan "sieltä ulkomailta".

Tästä syystä en yksinkertaisesti jaksa stressata ja uhota kuinka pitäisi liittyä äkkiä natoon/venäjään, sulkea itä-/ länsiraja, boikotoida ja haukkua länttä/itää, haukkua muita putinisteiksi/ryssiksi/natottajiksi/fasisteiksi/natseiksi/jenkkien kätyreiksi jne. 

Tämän kun ymmärtää niin pystyy (mielestäni) helpommin muodostamaan mahdollisimman neutraalin kuvan kokonaistilanteesta ja rakentamaan mielipiteensä sen pohjalta. Se kuuluisa kolmas persoona.

Karu totuus on se, että suomella on edelleen joku 1300km yhteistä rajaa venäjän kanssa
Karu totuus on se, että voimakkaammat jyräävät heikommat, mikäli siitä saatavat hyödyt ovat haittoja suuremmat
Karu totuus on se, että jos suomi on NATOn jäsen niin venäjä tulee suhtautumaan suomeen kuin viholliseen
Karu totuus on se, että jos suomi alkaa tekemään venäjän kanssa sotilaallista yhteistyötä niin NATO tulee suhtautumaan suomeen kuin viholliseen (Kumarrus vasemmalle on pyllistys oikealle jne)
Karu totuus on se, että jos suomi liittoutuu sotilaallisesti (länteen taikka itään) seuraavan maailmanpalon syttyessä suomen asema on sama kuin puolalla oli vuonna 1939. Idästä ja lännestä tulee pommia

No miten sitten turvaamme suomen itsenäisyyden?

Vastaukseni on ydinase ja ennen kaikkea logistiikka niiden kuljettamiseen. Eli tehokkaat ja laadukkaat pitkän kantaman omaavat ilmavoimat ja/tai ohjukset, joihin saadaan kiinni taktiset ydinaseet. Tämän jälkeen ilmoitamme julkisesti omistavamme ydinaseita ja kutsumme kaikista mahdollisista maista väkeä seuraamaan ydinräjäytystä. Syvälle maan alle paukku, että posahdus voidaan havaita mittareilla ulkomailla asti.

Kun tämä räjäytys on suoritettu, ilmoitamme käyttävämme tätä asetta sitä maata vastaan, joka aloittaa sotatoimet suomea vastaan. Venäjä tulee miettimään pitkään ja hartaasti rähinän aloittamista suomessa, mikäli realistisenä vaarana on esim pietarin muuttuminen lasi aavikoksi. Suomella kun on (onneksi ja epäonneksi) semmoinen maine maailmalla, että suomi pitää lupauksensa ja maksaa velkansa. 

[Jukka Wallin]

http://sarastuslehti.com/2014/10/02/kansallisen-liikkeen-on-paivitettava-uhkakuvansa/

Tuosta uusimmasta sarastuksen kirjoituksesta on pakko poimia yksi kohta:

".....Toisen valtion alueiden miehittäminen on YK:n peruskirjan toisen artiklan vastaista toimintaa. Venäjä on sitoutunut YK:n peruskirjaan, jota se on rikkonut aiemmin mm. Georgiassa ja nyt Krimillä sekä Itä-Ukrainassa. Toisen artiklan neljäs pykälä nimenomaan kieltää väkivallan käytön, tai edes sillä uhkaamisen, minkään valtion koskemattomuutta vastaan.

Venäjä on siis rikkonut YK:n peruskirjaa hyökkäämällä ja miehittämällä Ukrainaa. Ukrainalla on täysi oikeus tässä tilanteessa hakea apua länneltä. Puheet "imperialistisesta USA:sta" tms. on olkinukke, jolla ei ole mitään merkitystä tilanteessa......"

http://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdistyneiden_kansakuntien_j%C3%A4senvaltiot
Wikipedia kertoo irakin olevan YKn jäsen vuodesta 1945 ja libyan vuodesta 1955, eikä tuo jäsenyys merkinnyt yhtään mitään kun yhdysvallat(YK perustajajäsen 1945) hyökkäsi irakiin vuonna 2003 yhdessä britannian, australian ja puolan kanssa(kaikki YKn jäseniä). Libya puolestaan koki saman kohtalon vuonna 2011.
http://en.wikipedia.org/wiki/Iraq_War
http://en.wikipedia.org/wiki/2011_military_intervention_in_Libya

Pointtini on siinä, että kaikki suurvallat ja voimakkaat valtiot noudattavat ns. yhteisiä pelisääntöjä vain silloin kun sopimusten noudattamisesta seuraa heille itselleen enemmän hyötyä kuin haittaa. Sillon kun sopimusten rikkomisesta seuraava hyöty on haittoja suurempi; sopimuksilla, yhteisillä pelisäännöillä, yleisellä moraalilla jne ei ole yksinkertaisesti p*skan merkitystä. Tässä kohtaa sopimusten arvo on sama kuin paperilla, jolle se on painettu. Ja tämä pätee niin valtioihin, yrityksiin ja mediaan.

Internetin yleistymisen myötä uutiset, informaatio, disinformaatio ja sodankäynti on siirtynyt nettiin ja koska media on netissä tuottamassa ja ylläpitämässä uutisia/galluppeja/kommenttipalstoja/blogeja jne media on yksi sotaa käyvä osapuoli. Sotaa käyvänä osapuolena tarkoitan raflaavia otsikoita, erimieltä olevien kommenttien sensurointia/moderointia, varmistettujen uutisankkojen korjaamatta jättämisiä/korjataan uutinen vasta seuraavana päivänä jne.  Kommenttipalstojen seuraaminen on myös (surku)hupaisaa puuhaa:
Demonisoidaan vastustajat puolin ja toisin sieluttomiksi hirviöiksi/idiooteiksi/vastapuolen kätyreiksi, huudetaan jenkkejä, länttä, venäjää, kiinaa jne käyttämään taloudellista ja sotilaallista voimaa millon mitäkin vastaan, hurrataan ja buuataan puolin ja toisin jne.

Btw, onko kukaan kenties huomannut kuinka mediassa on rummutettu lähes viimeisen 25v ajan monikulttuurin olevan rikkaus, voimavara jne? Eri mieltä olevat on leimattu natseiksi/rasisteiksi jne? Vaikka jostain syystä se nyt vaan ei tunnu toimivan vieläkään, vaikka kuinka on saatu lehdistä lukea kuinka ihanaa se on. Nykyistä monikulttuuria pidetään tavallisen kansan keskuudessa karmeana vitsinä, koska liian moni kaduntallaaja on henkilökohtaisesti nähnyt ja kokenut mitä se käytännössä tarkoittaa. Ukrainan rähinä on suomesta kaukana ja 99,999% suomalaisista ei ole nähnyt/kokenut/ollut ja elänyt paikanpäällä sota-alueilla, jolloin ainut tapa saada tietoa on lukea sitä medioista, muiden kirjoittamista blogeista jne. Pelkästään tämä luo jo kohtalaisen vääristyneen kuvan "sieltä ulkomailta".

Tästä syystä en yksinkertaisesti jaksa stressata ja uhota kuinka pitäisi liittyä äkkiä natoon/venäjään, sulkea itä-/ länsiraja, boikotoida ja haukkua länttä/itää, haukkua muita putinisteiksi/ryssiksi/natottajiksi/fasisteiksi/natseiksi/jenkkien kätyreiksi jne. 

Tämän kun ymmärtää niin pystyy (mielestäni) helpommin muodostamaan mahdollisimman neutraalin kuvan kokonaistilanteesta ja rakentamaan mielipiteensä sen pohjalta. Se kuuluisa kolmas persoona.

Karu totuus on se, että suomella on edelleen joku 1300km yhteistä rajaa venäjän kanssa
Karu totuus on se, että voimakkaammat jyräävät heikommat, mikäli siitä saatavat hyödyt ovat haittoja suuremmat
Karu totuus on se, että jos suomi on NATOn jäsen niin venäjä tulee suhtautumaan suomeen kuin viholliseen
Karu totuus on se, että jos suomi alkaa tekemään venäjän kanssa sotilaallista yhteistyötä niin NATO tulee suhtautumaan suomeen kuin viholliseen (Kumarrus vasemmalle on pyllistys oikealle jne)
Karu totuus on se, että jos suomi liittoutuu sotilaallisesti (länteen taikka itään) seuraavan maailmanpalon syttyessä suomen asema on sama kuin puolalla oli vuonna 1939. Idästä ja lännestä tulee pommia

No miten sitten turvaamme suomen itsenäisyyden?

Vastaukseni on ydinase ja ennen kaikkea logistiikka niiden kuljettamiseen. Eli tehokkaat ja laadukkaat pitkän kantaman omaavat ilmavoimat ja/tai ohjukset, joihin saadaan kiinni taktiset ydinaseet. Tämän jälkeen ilmoitamme julkisesti omistavamme ydinaseita ja kutsumme kaikista mahdollisista maista väkeä seuraamaan ydinräjäytystä. Syvälle maan alle paukku, että posahdus voidaan havaita mittareilla ulkomailla asti.

Kun tämä räjäytys on suoritettu, ilmoitamme käyttävämme tätä asetta sitä maata vastaan, joka aloittaa sotatoimet suomea vastaan. Venäjä tulee miettimään pitkään ja hartaasti rähinän aloittamista suomessa, mikäli realistisenä vaarana on esim pietarin muuttuminen lasi aavikoksi. Suomella kun on (onneksi ja epäonneksi) semmoinen maine maailmalla, että suomi pitää lupauksensa ja maksaa velkansa. 

Karu  totuus on se meidät voidaan tarvittaessa  myydä Venäjälle, kuten kävi 1807 ja 1939 ....

[Phantasticum]

http://sarastuslehti.com/2014/10/02/kansallisen-liikkeen-on-paivitettava-uhkakuvansa/

Sarastuksen uusin artikkeli.

Kiitos. Tämä oli oikein kiinnostava. Näköjään omat kansallismieliset tai "kansallismieliset" alkavat olla joidenkin mielestä jo suurempi uhka kuin ulkoapäin tuleva uhka. Jukka Aakula tarjoaa hoidoksi eristämistä. Hän puhuu myös pettureista ja taistelusta. Kaiken huipuksi hän on huolissaan kuvitteellisesta nuoresta miehestä, joka syrjäytyessään ajautuu Venäjän politiikkaa mainostavaksi trolliksi. En tiedä, mitä tähän voisi sanoa. Olen sanaton. Ehkä ei kannata sanoa mitään. Ai niin. Jokainen saa itse henkilökohtaisesti päättää, kuka on kansallismielinen ja kuka on "kansallismielinen".

[nollatoleranssi]

http://sarastuslehti.com/2014/10/02/kansallisen-liikkeen-on-paivitettava-uhkakuvansa/

Sarastuksen uusin artikkeli.

Pidin enemmän Hännikäisen vastaavasta joka oli enemmän neutraali. Itseäni ei niinkään kiinnosta onko toimittaja Pro-Russia vai Anti-Russia mutta turhat kiihkoilut olisi hyvä jättää väliin.

Tuo artikkeli toimii hyvänä keskustelunavaajana, vaikka se täyttääkin osittain ns. kansallismielistä propagandaa.

Suomeen ei sovellu "ruotsalaistyylinen avoin keskustelukulttuuri" (josta esim. Tiina Rosenberg on puhunut), jossa väärää mieltä olevat eristetään keskustelusta kokonaan. Tuollainen toimenpide johtaa korkeintaan siihen, että suomalaiset entistä kovemmin symppaavat sitä "väärin kohdeltua"-henkilöä.

"Kansallisen liikkeen on päivitettävä uhkakuvansa" on hyvä otsikko ja pitää täysin paikkaansa. Suomessa on unohdettu sotilaalliset uhkakuvat kokonaan, kun on keskitytty akuutteihin ongelmiin (esim. talous).

Ukraina kriisi kuitenkin osoitti, että Venäjän sotilaallista uhkaa ei pidä aliarvioida. Pitäisi myös varautua uudenlaiseen sodankäyntiin, johon ei kuulu suora hyökkäys toiseen maahan, vaan ensin ns. agenttien lähettäminen, jossa he yrittävät saada paikallista tukea sotatoimilleen.

Sotilaallinen uhka pitääkin nostaa ensisijaiksi prioriteetiksi ja tämän jälkeen muut uhkakuvat. Vaikka sotilaallinen uhka on se epätodennäköisin vaihtoehto, niin se on myös vaarallisin. Tämän takia ykkösasema on täysin perusteltua. Tästä aiheesta on uskallettava puhua julkisestikin, jota Suomessa ei ole viime vuosina uskallettu tehdä ollenkaan.

Hyvin vaikeaa uskoa, että suomalaiset syrjäytyneet olisivat ongelma. Suurempi ongelma voi tulla venäläismielisistä suomalaisista ja ennen kaikkea ns. kaksoiskansalaisista. Käytännössä tähän asiaan pitää varautua maanpuolustuksellisilla keinoilla eli esim. venäläisomisteisuutta voidaan tarvittaessa valvoa. Myös jonkinlainen pakkolunastuspykälä voisi olla täysin paikallaan turvallisuusuhkien nimissä ääritilanteissa. Ostohetkellä pitäisi myös pystyä perustelemaan, että mihin aluetta tullaan käyttämään.

Liikaa ei pitäisi myöskään kohdistaa kommenttejaan "venäläismielisiin henkilöihin", koska heille puhuminen on loppujen lopuksi "yhtä tyhjän kanssa". Mielipide ei vaihdu, vaikka kuinka rautalangasta vääntäisi asiat ja kysyisi, että "Onko näillä vaikutusta"? (esim. Ukrainan kriisissä yksikään kirjoittaja ei pystynyt perustelemaan Venäjän hyökkäyksen oikeellisuutta Ukrainaan, mutta siitä huolimatta sitä kompattiin täysillä ja pidettiin hyväksyttynä).

Lähinnä kohde onkin suomalaisten enemmistö. Suomessa on paljon pelkoa Venäjää kohtaan, että "Jos Suomi liittyy Natoon, niin Venäjä hyökkää Suomeen seuraavana päivänä". Näitä pelkoja pitääkin korjata ja todeta, että mistä Suomi ainoastaan voi saada apua sodan hetkellä (tai hyökättiinkö Baltian maihin niiden liityttyä Natoon?). Ylipäätään pitäisi myös luoda sota-arvio siitä, että miten Suomelle kävisi jos vaikkapa Venäjä hyökkäisi Baltian maihin. Suomi ei olisi siitä sodasta millään tavalla ulkopuolella.

[nollatoleranssi]

Nykyistä monikulttuuria pidetään tavallisen kansan keskuudessa karmeana vitsinä, koska liian moni kaduntallaaja on henkilökohtaisesti nähnyt ja kokenut mitä se käytännössä tarkoittaa.

Ukrainan rähinä on suomesta kaukana ja 99,999% suomalaisista ei ole nähnyt/kokenut/ollut ja elänyt paikanpäällä sota-alueilla, jolloin ainut tapa saada tietoa on lukea sitä medioista, muiden kirjoittamista blogeista jne. Pelkästään tämä luo jo kohtalaisen vääristyneen kuvan "sieltä ulkomailta".

Ukrainan tilanteesta on suomalaisilla yleisesti ottaen parempi käsitys kuin monikulttuurisuudesta, joka on monimutkaisempi asia ja heikommin ymmärrettävissä. Monikulttuurisuus kun voi olla samaan aikaan posiitivinen ja negatiivinen ilmiö. Tämä on havaittavissa niin Suomessa kuin ulkomailla esim. ulkomaalainen kaupan pitäjä voi myydä Suomessa paikallisia tuotteita, joita ei muualta saisi. Samaan aikaan tämän paikan pitäjän penskat ryöstävät ja hakkaavat suomalaisia bussikuskeja.

Ukrainasta tiedetään varsin tarkasti, että mitä siellä tapahtui ja kenen toimesta. Suurin ongelma oli Venäjän järjestämät sotatoimet alueella ja maan hyökkäys Ukrainaan, jota ei olisi saanut tapahtua missään tilanteissa.

Valtaosa monikulttuurisuuteen liittyvistä uutisista ja ongelmista on peräisin ulkomailta esim. Ruotsista. On hyvin vaikeaa sanoa, että mikä niistä uutisista on totta ja missä määrin. Ainoastaan on todettava, että Suomesta puuttuvat monet sellaiset ongelmat, joita Ruotsissa on. Suomessakin on uutisoitu maahanmuuttajaryöstöjengeistä, joista ei ole aikaisemmin saanut lukea.

Voikin siis helposti todeta suomalaisilla olevan varsin selkeä kuva Ukrainan tilanteesta, jos on seurannut vähänkin tarkemmin aihetta.

Karu totuus on se, että suomella on edelleen joku 1300km yhteistä rajaa venäjän kanssa
Karu totuus on se, että voimakkaammat jyräävät heikommat, mikäli siitä saatavat hyödyt ovat haittoja suuremmat
Karu totuus on se, että jos suomi on NATOn jäsen niin venäjä tulee suhtautumaan suomeen kuin viholliseen
Karu totuus on se, että jos suomi alkaa tekemään venäjän kanssa sotilaallista yhteistyötä niin NATO tulee suhtautumaan suomeen kuin viholliseen (Kumarrus vasemmalle on pyllistys oikealle jne)
Karu totuus on se, että jos suomi liittoutuu sotilaallisesti (länteen taikka itään) seuraavan maailmanpalon syttyessä suomen asema on sama kuin puolalla oli vuonna 1939. Idästä ja lännestä tulee pommia

Näissä perusteluista puuttuu yksi asia: logiikka. Suhtautuuko Venäjä Baltian maihin, Saksaan, Ranskaan jne. "vihollisina"? Onko Venäjä hyökkäämässä kyseisiin maihin, kun ne ovat sitten vihollisia?

Suomen tilanne ei yleistasolla muutu minnekkään siitä, vaikka Suomi olisi Naton täysjäsen. Nykyisin ongelma on suurempi (kuten monet venäläismielisetkin kirjoittajat ovat todenneet esim. Nato-keskustelussa) eli Suomi antaa ymmärtää olevansa liitossa Naton kanssa, mutta ei ole siltikään täysjäsen, joten turvatakuut puuttuvat. Sama tilanne oli esim. Georgialla ja Ukrainalla, joihin molempiin maihin Venäjä käytti sotilaallista valtaansa.

Suomella on ollut aina raja Venäjän kanssa. Venäjä käytti viime sodassa tätä hyödykseen laajoilla maahyökkäyksillä. Sen takia pitäisikin Suomessa varautua sen varalle, että seuraavaa sotaa ei käytäisi pelkästään suomalaisten voimin.

[nollatoleranssi]

No miten sitten turvaamme suomen itsenäisyyden?

Vastaukseni on ydinase ja ennen kaikkea logistiikka niiden kuljettamiseen.

Tämä ydinasejuttu lienee pelkkä vitsi, mutta jos vakavasti puhutaan niin ydinase pienellä maalla nostaisi sen maan nopeasti iskujen ykköskohteeksi.

Täällä oli myös hyvin kommentoitu toisessa ketjussa, että Venäjä käyttää ydinaseita vasta siinä vaiheessa kun sotaa käydään Moskovassa. Ydinaseissa kyse onkin lähinnä viimeisestä oljenkorresta, jonka jälkeen ei ole enää mitään perääntymisvaihtoehtoa. Sen takia Suomea tai muitakaan maita vastaan ei tulla käyttämään ydinaseita.

[Lasse]

2. Ydinase on käsittääkseni vaikea tehdä. Fuusioaseiden kehittämiseen meillä ei ole varoja eikä tietämystä. Yksinkertainen Hiroshima-tyyppinen uraanipommi olisi kai periaatteessa mahdollinen, mutta miten rikastamme tarvittavan määrään asekelpoista uraania? Plutoniumilla käyvään imploosiopommiiin (mallia Nagasaki) meillä tuskin on tarvittavaa teknistä tietämystä.

5. Pommin maaliinsa kuljettava ohjus on sekin oma projektinsa, ellei sitten tyydytä lentokoneesta pudotettavaan pommin tai tykillä ammuttavaan taktiseen ydinaseeseen.

Jos tarkoitus on vain puolustaa omaa maata massiiviselta hyökkäykseltä, pienet taktiset riittäisivät. Kuljetustapoja löytyy pikkuvehkeelle selkäreppua myöten...

Using an advanced flying plate design it is possible to compress a 1 kg plutonium mass sufficiently to produce a yield in the 100 ton range. This design has an important implication on the type of fissile material that can be used. The high compression implies fast insertion times, while the low mass implies a low Pu-240 content. Taken together this means that a much higher Pu-240 content than normal weapon grade plutonium could be used in this type of design without affecting performance. In fact ordinary reactor grade plutonium would be as effective as weapon grade material for this use. Fusion boosting could produce yields exceeding 1 kt with this system.

http://nuclearweaponarchive.org/Nwfaq/Nfaq4-2.html

Jos lähdetään yhdestä kilosta reaktorijätteestä erotetusta Pu:sta, niin lähtömateriaalia meillä riittäisi.

[Lasse]

Mutta osammeko toteuttaa imploosiopommin rakenteen?  Se on sytytyslaitteineen huomattavan paljon mutkikkaampi kuin esim. Hiroshima- tyyppinen uraanipommi, jonka suhteen Oppenheimerin ryhmä oli varma sen toimimisesta ilman kokeitankin.

Suomelle kehittyneenä teollisuusvaltiona ei tuottaisi vaikeuksia, uskon.

http://nuclearweaponarchive.org/Nwfaq/Nfaq4-2.html

Despite hints to the contrary (for example Ted Taylor's comments in _The Curve of Binding Energy_ among others), it is not plausible that true spherical implosion systems can be developed by a terrorist group. The difficulties in designing and making a working lens system appears to be simply insurmountable. Unfortunately, a spherical implosion system does not seem to be required for reasonably fast insertion at low levels of compression.

Consider an implosion of a system that may be in one dimension (linear implosion), two dimensions (cylindrical implosion), or three dimensions (spherical implosion). If delta represents the change in system dimension (i.e. size - radius or length) along the axis or axes of compression in n dimensions (n equals 1, 2, or 3), then the compression C achieved by the implosion is:

     C = (r_0/(r_0 - delta))^n
At very low degrees of compression, this is roughly equivalent to:
     C = n*(delta/r_0) + 1
That is, the excess density C - 1 is roughly proportional to the dimensional reduction ratio and the number of axes of compression. Thus for a given compression velocity, the actual rate of density increase for 3-D compression is three times faster than 1-D compression, but only 50% faster than 2-D compression. These differences are significant, but not dramatic.

Developing linear and cylindrical implosion systems fast enough to produce a highly destructive terrorist bomb appears to be feasible. The flying plate line-charge approach is sufficiently simple, and testable, that a low resource group could develop a workable system. Even plane or cylindrical explosive lenses are not out of the question, although they are probably more difficult.

Given that the system will disassemble well before compression is complete, an accurate symmetrical implosion is not really a necessity. Simply imploding the fissile material at a high rate even if imperfectly (that is, without a true plane or cylindrical shock wave), could produce the necessary rapid compression.

[Phantasticum]

Sotilaallinen uhka pitääkin nostaa ensisijaiksi prioriteetiksi ja tämän jälkeen muut uhkakuvat. Vaikka sotilaallinen uhka on se epätodennäköisin vaihtoehto, niin se on myös vaarallisin. Tämän takia ykkösasema on täysin perusteltua.

Vaikka Suomi uppoaisi yhä syvemmälle lamaan taloustilanteen takia ja vaikka Euroopan unioni kehittyisi yhä enemmän liittovaltion suuntaan ja vaikka Suomeen alettaisiin siirtää tuhansia afrikkalaisia turvapaikanhakijoita, niin silti Suomen ykkösprioriteetin on oltava Venäjän Suomeen mahdollisesti kohdistama sotilaallinen uhka?

Liikaa ei pitäisi myöskään kohdistaa kommenttejaan "venäläismielisiin henkilöihin", koska heille puhuminen on loppujen lopuksi "yhtä tyhjän kanssa". Mielipide ei vaihdu, vaikka kuinka rautalangasta vääntäisi asiat ja kysyisi, että "Onko näillä vaikutusta"? (esim. Ukrainan kriisissä yksikään kirjoittaja ei pystynyt perustelemaan Venäjän hyökkäyksen oikeellisuutta Ukrainaan, mutta siitä huolimatta sitä kompattiin täysillä ja pidettiin hyväksyttynä).

Vääristelet koko ajan tai teet vähintäänkin vääriä tulkintoja. Etenkin tämä viestisi on tästä hyvä esimerkki. Minä en esimerkiksi ole kertaakaan kompannut Venäjän hyökkäystä Ukrainaan tai pitänyt sitä hyväksyttävänä. Olen ainoastaan todennut, että koska ymmärrän mistä se johtuu, niin siksi en ole täysin tuominnut. Ja mitä hyökkäyksellä nyt sitten ikinä tarkoitetaankaan. Sitä hyökkäystä, jota on odotettu keväästä asti, ei ole vieläkään tullut. Joku ehti jo odottamaan kieli pitkällään jopa miljoonia kuolleita. Ihan samaa voisi tietysti sanoa myös itsestäsi. Vaikka kuinka vääntäisi asiat, niin mielipide ei vaihdu. Siksi tätä asiaa on turha enää vatvoa.

Lähinnä kohde onkin suomalaisten enemmistö. Suomessa on paljon pelkoa Venäjää kohtaan, että "Jos Suomi liittyy Natoon, niin Venäjä hyökkää Suomeen seuraavana päivänä". Näitä pelkoja pitääkin korjata ja todeta, että mistä Suomi ainoastaan voi saada apua sodan hetkellä (tai hyökättiinkö Baltian maihin niiden liityttyä Natoon?).

Jos tämä oli tarkoitettu minulle, niin kyse ei pelosta. On täysin realistista odottaa Ukrainan ja Georgian tapahtumien toisintoa, mikäli Suomi päättäisi ottaa sen ratkaisevan askeleen ja jättää Naton jäsenhakemuksen. Baltian maat liittyivät Natoon kymmenen vuotta siiten. Aika oli silloin toinen. Aion esittää myös tässä ketjussa kysymyksen, johon toivoisin vastausta jokaiselta, joka pitää Venäjää tällä hetkellä Suomen suurimpana uhkana. Olen kysynyt samaa asiaa ennenkin, mutta kukaan ei ole vastannut kysymykseeni.

[nollatoleranssi]

Sotilaallinen uhka pitääkin nostaa ensisijaiksi prioriteetiksi ja tämän jälkeen muut uhkakuvat. Vaikka sotilaallinen uhka on se epätodennäköisin vaihtoehto, niin se on myös vaarallisin. Tämän takia ykkösasema on täysin perusteltua.

Vaikka Suomi uppoaisi yhä syvemmälle lamaan taloustilanteen takia ja vaikka Euroopan unioni kehittyisi yhä enemmän liittovaltion suuntaan ja vaikka Suomeen alettaisiin siirtää tuhansia afrikkalaisia turvapaikanhakijoita, niin silti Suomen ykkösprioriteetin on oltava Venäjän Suomeen mahdollisesti kohdistama sotilaallinen uhka?

Kaikissa tilanteissa sotilaallinen uhka pitää nostaa prioriteettilistalla ykköseksi, koska se on vakavin uhka Suomea kohtaan. Muihin ongelmiin Suomi pystyy omalla toiminnallaan vaikuttamaan ja vaikutuskeinot pitää pyrkiä pitämään parlamentaarisina esim. oikeiden edustajien äänestäminen.

Jos tämä oli tarkoitettu minulle, niin kyse ei pelosta. On täysin realistista odottaa Ukrainan ja Georgian tapahtumien toisintoa, mikäli Suomi päättäisi ottaa sen ratkaisevan askeleen ja jättää Naton jäsenhakemuksen. Baltian maat liittyivät Natoon kymmenen vuotta siiten. Aika oli silloin toinen. Aion esittää myös tässä ketjussa kysymyksen, johon toivoisin vastausta jokaiselta, joka pitää Venäjää tällä hetkellä Suomen suurimpana uhkana. Olen kysynyt samaa asiaa ennenkin, mutta kukaan ei ole vastannut kysymykseeni.

En yksilöinyt viestiä kenellekkään, mutta tuo lihavoitu kohta on kyllä kaukana realistisuudesta. Suomi ei tulisi kohtaamaan minkäänlaisia hyökkäystoimenpiteitä Venäjän osalta liittyessään Natoon. Se koska olisi sodanjulistus.

Georgia ja Ukraina kärsivätkin lähinnä viivyttelystä, mutta myös menneestä historiastaan osana Neuvostoliittoa.

Mikähän mahtaa olla se kysymys?

[Hellfire]

http://sarastuslehti.com/2014/11/08/armoa-emme-ansaitse/

Tässä sitten siis Rosenbergistä.

Oma kommenttini Rosenbergiin on, että ei ole mitenkään sattumaa että hän "astui esiin" Halla-ahon painuttua Brysseliin. Hillitty ulosanti, akateeminen tausta ja "terävät" argumentit ovat merkkejä siitä että Yle aikoo leipoa Rosenbergistä jonkinlaisen vihervasemmisto/feministi Halla-ahon. Roseberg on olemuksessaan tietyllä tavalla täydellinen vasemmistolainen vääristymä Jussin olemuksesta. Siinä missä Halla-ahon suosio tulee ikäänkuin alhaalta ylöspäin yhteiskunnassa, kaadetaan Rosenberg sosialisoidun median kautta niskaamme.

Vasemmisto varmaan oikeasti näkee TR:n jonkinlaisena feminismin taivaasta (Ruotsista) laskeutuneena tasa-arvon enkelinä.

[stefani]

http://sarastuslehti.com/2014/11/08/armoa-emme-ansaitse/

Tässä sitten siis Rosenbergistä.

On siis tavallaan yhdentekevää, mikä kirjan varsinainen sisältö on, koska sen lukeminen ei ole sen tarkoitetun kohderyhmän osalta tiedonhankintaa tai mielipiteenmuodostusta, vaan jonkinlainen ritualistinen akti, joka suorittamalla pyritään identifioitumaan tiettyyn ryhmään.

Tuhat tykkäystä tälle. Pidän Alanderin tavasta selittää asioita.

[Hellfire]

On siis tavallaan yhdentekevää, mikä kirjan varsinainen sisältö on, koska sen lukeminen ei ole sen tarkoitetun kohderyhmän osalta tiedonhankintaa tai mielipiteenmuodostusta, vaan jonkinlainen ritualistinen akti, joka suorittamalla pyritään identifioitumaan tiettyyn ryhmään.

Tuhat tykkäystä tälle. Pidän Alanderin tavasta selittää asioita.

(https://reptilianilluminati.files.wordpress.com/2014/01/illuminati-card-feminists.jpg)

[Tragedian synty]

Enpä ole aikoihin päätynyt tätä ketjua päivittämään. Tässä on hyvä tuore teksti, jonka soisin esimerkiksi Timo Soinin lukevan: Kuka tappoi avioliiton?

[Nationalisti]

Hännikäinen puhuu itsenäisyyspäivänä Töölön torilla:

(https://fbcdn-sphotos-f-a.akamaihd.net/hphotos-ak-xfp1/v/t1.0-9/10371938_1558092847742167_8385695916654944005_n.jpg?oh=65983b8af4e58adce3e6ccd7d391729e&oe=550B71FE&__gda__=1426668206_8b0ba544e37f490802519c564db7579e)

[J. Lannan haamu]

Oijoi voi pojat ja miehet ja kaikki metroseksuellit siltä väliltä, nyt on tulossa kovaa kamaa Hännikäiseltä! Kyllä, luin het kahteen kertaan tuon kirjoituksen ja toki viitteitä Jack Donovanin 'The Way of Men'iin löytyy mutta tällaista on kaivattu jo jonkin aikaa! Paras kohderyhmä tuolle kirjalle olisi kenties korkeakoulujen ja yliopistojen projektityöntekijänaiset! En tiedä, tajuaisivatko he tuosta edes mitään mutta sen mitä tajuaisivat niin pissi tulisi housuun, kiihotuksesta sekä ketutuksesta!

Kiitos Timo Hännikäinen, vedät suomalaisen identiteettikulttuurin jälleen uudelle tasolle. Ympäristöfilosofian harrastajana saattaisin takertua mainitsemaasi miehen ja luonnon väliseen kamppailuun hieman, mutta sen sijaan jään innolla odottamaan kirjaasi!

Enjoy!

http://sarastuslehti.com/2014/12/20/mies-ja-moderni-elama-tulevan-kirjan-johdanto/

[guest11919]

Kertokaahan, onko tuo Hännikäinen käynyt armeijaa?

[stefani]

Kertokaahan, onko tuo Hännikäinen käynyt armeijaa?

Sillä välin kun odotamme jonkun asian tietävän kertovan vastauksen, voisinkin kysyä sinulta, että miksi kysyt tätä. Mitä johtopäätöksiä pyrkisit vetämään mahdollisista vastauksista?

[MW]

Kärkkäisellä Lahden kupeessa oli tovi sitten bensiini halvennuksessa, luonnollisen kehityksen päälle. Oli paljon opetuslapsia jonossa, siellä. Ohi piti ajaa, vaikka tankki naukui kuivuuttaan.

Ihme natsien fanitusta. Eikä yhtään toimittajaa paheksumassa ääneen.

[kriittinen_ajattelija]

Oijoi voi pojat ja miehet ja kaikki metroseksuellit siltä väliltä, nyt on tulossa kovaa kamaa Hännikäiseltä! Kyllä, luin het kahteen kertaan tuon kirjoituksen ja toki viitteitä Jack Donovanin 'The Way of Men'iin löytyy mutta tällaista on kaivattu jo jonkin aikaa! Paras kohderyhmä tuolle kirjalle olisi kenties korkeakoulujen ja yliopistojen projektityöntekijänaiset! En tiedä, tajuaisivatko he tuosta edes mitään mutta sen mitä tajuaisivat niin pissi tulisi housuun, kiihotuksesta sekä ketutuksesta!

Kiitos Timo Hännikäinen, vedät suomalaisen identiteettikulttuurin jälleen uudelle tasolle. Ympäristöfilosofian harrastajana saattaisin takertua mainitsemaasi miehen ja luonnon väliseen kamppailuun hieman, mutta sen sijaan jään innolla odottamaan kirjaasi!

Enjoy!

http://sarastuslehti.com/2014/12/20/mies-ja-moderni-elama-tulevan-kirjan-johdanto/

Ihan hyvä essee Hännikäiseltä kuten sopii olettaakin.

Haluaisin kuitenkin nostaa kaksi teemaa esille: Nykypäivänä on monien konservatiivisten silmissä teemana se, kuinka tämä yhteiskunta sopii naisille, ja miehille ei jää muuta roolia kuin syrjäytyminen. No siltähän se paikoin alkaa näyttää pintapuolisesti, mutta vaikka yhteiskunta näennäisesti sopiikin naisille paremmin, niin uskon silti, että naisetkin kokee tämän vääristyneen nykytilanteen stressaavana ja hekin olisi paljon onnellisempia jos eläisimme traditionaalisemmin mitä tulee työhön/koulutukseen ja sukupuolirooleihin. Vaikka naiset pärjää paremmin tässä yhteiskunnassa niin he ovat kaukana onnellisista ja tasapainoisista mistä omalta osaltaan kertoo masennuslääkkeitten syöntiluvut (missä naiset yliedustettuja) Siten en oikein ymmärrä koko mies-nainen vastakkainasetteluja.

Toinen teema on se, kuinka monet konservatiiviset miehet valittaa nykytilannetta ja korkeintaan esittää jotain romanttisia epärealistisia filosofisia pohdintoja ja vaihtoehtoja tilalle - vaikka samaan aikaan länsimaissakin konservatiivinen ja perinteinen elämäntapa on täysin mahdollinen. Esim. USA:ssa voi liittyä johonkin konservatiiviseen seurakuntaan missä ei ole mitään feminismi-ongelmia ja Suomessakin on  esim. vanhollislestadiolaiset on sellaisia, jotka ei kärsi näistä ongelmista.

Toki on hyvä, että he kertovat nykytilanteesta heille jotka syntyivät ja kasvoivat tähän arvoliberaaliin elämäntapaan.

[guest11919]

Kertokaahan, onko tuo Hännikäinen käynyt armeijaa?

Sillä välin kun odotamme jonkun asian tietävän kertovan vastauksen, voisinkin kysyä sinulta, että miksi kysyt tätä. Mitä johtopäätöksiä pyrkisit vetämään mahdollisista vastauksista?

Jäin miettimään sitä kohtaa, että miehekkäintä on panna henkensä alttiiksi ja naisellisinta synnyttämänsä lapsen hoivaaminen siitä näkökulmasta, että kumpikaan vaihtoehto ei ole sellainen, mitä voi harjoittaa iänkaiken. Jos ei hanki lapsia lestadiolaisittain, lapsen hoivaaminen on yllättävän pian ohi. Henkensä alttiiksi laittaminen voi tietysti olla vielä nopeammin ohi. Sitä ei "pääse" välttämättä tekemään lainkaan, mutta armeijassa edes harjoitellaan. Mistä etenin ajatukseen, että onko henkilö käynyt armeijaa.

Halveksuntaani henkilöä kohtaan asia voi enää tässä pisteessä vaikuttaa vain hyvin vähän.

[Almost human]

Kertokaahan, onko tuo Hännikäinen käynyt armeijaa?

Ei ole. Tosin mies käsittelee aseita erittäin näppärästi

[guest11919]

Ei ole.

Minusta on hieman ristiriitaista valitella, ettei miehelle (ts. aggressiiviselle olennolle Hännikäisen omin sanoin) ole tilaa yhteiskunnassa, kun samalla on  itse kuitenkin jättänyt väliin sen osan yhteiskuntaan osallistumista, jossa sille miehisyydelle olisi käyttöä.

[kriittinen_ajattelija]

Ei ole.

Minusta on hieman ristiriitaista valitella, ettei miehelle (ts. aggressiiviselle olennolle Hännikäisen omin sanoin) ole tilaa yhteiskunnassa, kun samalla on  itse kuitenkin jättänyt väliin sen osan yhteiskuntaan osallistumista, jossa sille miehisyydelle olisi käyttöä.

Nooh kai sitä voi yleisestikin kirjoittaa ilman että kaikki välttämättä olisi omian taipumusten mukaisia, sitäpaitsi ei armeijassa olisi Hännikäisen kaltaisille käyttöä muutenkaan. Hännikäinen siellä kuitenkin omissa ajatuksissaan hortoilisi vain muitten tiellä, kuten kirjailijat yleensä.

Hännikäinen ja Halla-Aho tekivät siten ihan oikein vaan, kun jättivät armeija-leikit niille jotka sinne soveltuu. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö he olisi kiinnostuneita tai myönteisesti suhtautuisi maanpuolustukseen ja muuhun vastaavaan "miehiseen" puuhaan - omin ehdoin tosin.

[Almost human]

Ei ole.

Minusta on hieman ristiriitaista valitella, ettei miehelle (ts. aggressiiviselle olennolle Hännikäisen omin sanoin) ole tilaa yhteiskunnassa, kun samalla on  itse kuitenkin jättänyt väliin sen osan yhteiskuntaan osallistumista, jossa sille miehisyydelle olisi käyttöä.

Nykyään vapautetaan astman ym sairauden myötä samantien, saatikka jos olet hiukankin sotahullu .

[Tykkimies Pönni]

Ei ole.

Minusta on hieman ristiriitaista valitella, ettei miehelle (ts. aggressiiviselle olennolle Hännikäisen omin sanoin) ole tilaa yhteiskunnassa, kun samalla on  itse kuitenkin jättänyt väliin sen osan yhteiskuntaan osallistumista, jossa sille miehisyydelle olisi käyttöä.

Nakkikioskin jonossa on Hännikäisen tarkoittamalle miehisyydelle enemmän käyttöä kuin armeijapalveluksessa. Armeijassa ei nimittäin tarvitse näin rauhan aikana pelätä mitään, ja ilman pelkoa ei ole rohkeutta jne. Armeijassa oppii lähinnä "suvaitsevaisuutta".

[KJ]

Ei ole.

Minusta on hieman ristiriitaista valitella, ettei miehelle (ts. aggressiiviselle olennolle Hännikäisen omin sanoin) ole tilaa yhteiskunnassa, kun samalla on  itse kuitenkin jättänyt väliin sen osan yhteiskuntaan osallistumista, jossa sille miehisyydelle olisi käyttöä.

Ajattelin ensin vastata jotain viisasta, mutta enpä taida jaksaa. Sen sijaan ajattelin muistuttaa: nukkuminen; hyvä asia.

[stefani]

Nooh kai sitä voi yleisestikin kirjoittaa ilman että kaikki välttämättä olisi omian taipumusten mukaisia, sitäpaitsi ei armeijassa olisi Hännikäisen kaltaisille käyttöä muutenkaan. Hännikäinen siellä kuitenkin omissa ajatuksissaan hortoilisi vain muitten tiellä, kuten kirjailijat yleensä.

On tavallista, että yksi ihminen voi tehdä monenlaisia asioita, ja käyttäytyä eri tavoin eri paikoissa, joten en väittäisi kirjailijoita armeijaan sopimattomiksi. Taitaa muuten olla myös historian suuret kirjoittajat usein sellaisia, että olivat kokeneet kaikenlaista, eivätkä lainkaan olleet vain luokkahuoneiden ja toimistojen kasvatteja. Orwell ja Tolkien ottivat inspiraatioita kokemistaan sodista ainakin.

Armeijassa joukkueen toiminta kärsii pahasti, kun liian suuri osuus jäsenistä on täysin idiootteja ölisijöitä, joten väitän, että kokonaisuudenkin kannalta olisi hyvä laittaa myös ajattelemiseen kykeneviä sekaan mahdollisimman paljon.

Kerran muuten kritisoin yhtä sivaria siitä, että kun hän ei mennyt armeijaan, niin nyt hän ei myöskään voinut kommentoida armeijan ongelmia, eikä osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun aiheesta. Hän vastasi, että kyllähän voi, koska armeijan tavat tulevat joka tapauksessa tutuiksi muidenkin tarinoista ja elokuvista! Henkilö taisi tietää niin vähän, ettei tiennyt miten vähän tiesi.

[Tragedian synty]

Ei ole.

Minusta on hieman ristiriitaista valitella, ettei miehelle (ts. aggressiiviselle olennolle Hännikäisen omin sanoin) ole tilaa yhteiskunnassa, kun samalla on  itse kuitenkin jättänyt väliin sen osan yhteiskuntaan osallistumista, jossa sille miehisyydelle olisi käyttöä.

Mikäli oikein muistan, Hännikäinen kyllä meni armeijaan, mutta tuli sieltä vapautetuksi terveydellisistä syistä.