Koti uskonto ja isänmaa

[Ernst]

He myös pilaavat ennen pitkää sen hyvinvoinnin ja elintason sekä tieteen.

[Tommi Korhonen]

Kun arvotan noita kotia-uskontoa-isänmaata, niin minä näen Kodin vähän kuin "suvun". Siinä on valitettavasti vähän sitä samaa kuin äbäläwäbälä-klaaneissa, koska sukuni on sukuni ja veri on vettä sakeampaa. Mutta tietysti itse yhdistän sen kaikkeen hyvään, kotipaikkaan, äitiin, omiin perhetraditioihin, rakkaisiin läheisiin. Se on koti, se minun läheinen piirini, ja jossain pienemmässä määrin itse paikat. Minulla ei olekaan sukutilaa tai edes mökkiä, joten sellaista kotipaikkaa ei ole.

Uskonto - en voisi satuhenkilöistä vähempää kiinnostua, mutta koenkin että "uskonto" sisältää hyvin paljolti myös moraalin. Itse kannatan tällä hetkellä kristillistä moraalia, vaikka en kirkkoa enkä edes kristinuskoa juurikaan. Sanoisin kuitenkin että hirveän iso osa Suomesta on tehty juuri kristillisille arvoille, ja kuten yllä sanottiin, se tarkoittaa myös yhdessä yhteen hiileen puhaltamista ja jonkinlaista perusrehtiyttä, ja sen tarkoittamista mitä sanoo. Se on erittäin erittäin arvokas asia sille millaiseksi tämä maa on saatu rakennettua.
Pitäisin kyllä jos sen uskontopuolen pystyisi korvaamaan jollain filosofisella osuudella joka sisältäisi samantapaiset arvot, mutta en ole mitenkään erityisen toiveikas. Siksi siis myös kannatan esimerkiksi yhä (lievästi) uskonnonopetusta koulussa. Jos taas mahdollisuus olisi niin muuttaisin sen elämänkatsomukseksi ja filosofiaksi, mutta se moraali pitäisi saada siihen myös mukaan, niin että suomalaisen tunnistaisi edelleen suomalaiseksi. Siksi se "vapaus" sanan käyttö tuohon voisi olla ihan ok, kunhan se vapaus ymmärretään niin yksilön oikeuksina, uskonnon ja sananvapautena, ja myös suomalaisena kulttuurisena vapautena olla oman pohjoisen itsemme kaltaisia.

Isänmaa sitten onkin tämä infrastruktuuri ympärillämme. Kaikki tämä Suomi mikä toimii ja tuntuu Suomelta. Siihen kuuluu kyllä suvivirret, mutta myös (helvetin kalliit) Valtion Rautatiet, korpikuusien heavy-kansa ja vihtojen läiske saunassa kesäyönä... Ja myös valtio ja valtion olemassaolo ulkoisia uhkia vastaan.

Ja kyllä, hyvin paljolti noiden vuoksi olen valmis taistelemaan. Osa pikkudetaljeista ei olisi mielestäni juuri minkään arvoista, mutta kyllä kokonaisuus on valtio jota parempaa ei saa mistään.

[Liero]

Ensin pelastetaan oma perse, sitten lapset ja ehkä muija = KOTI.

Sitten pelastetaan tutut ja samanmieliset: USKONTO.

Sitten pelastetaan loput samaan kulttuuriin kuuluvat = ISÄNMAA.

Noista irrallaan: tieteen ja uskonnon rajat selviää, kun iskee syöpä.

[Rutja]

Tässähän on myös hyvää mietittävää suomalaisellekin: olisitko valmis kuolemaan siniristilipun puolesta?

Ei kukaan henkisesti terve kuole kangaspalan takia.

Johnson, these terrorists are about to burn the US flag. Kill them, but make sure the flag doesn't get hurt or dirty.

[Timo Hellman]

Tässähän on myös hyvää mietittävää suomalaisellekin: olisitko valmis kuolemaan siniristilipun puolesta?

Ei kukaan henkisesti terve kuole kangaspalan takia.

Johnson, these terrorists are about to burn the US flag. Kill them, but make sure the flag doesn't get hurt or dirty.

Ei kukaan henkisesti terve mene kuolemaan minkään takia, korkeintaan hän vaarantaa henkeään.

"Kuolisitko maasi puolesta?" yms. ovat vammaisia kysymyksiä.

[Rutja]

Ei kukaan henkisesti terve mene kuolemaan minkään takia, korkeintaan hän vaarantaa henkeään.

Olen eri mieltä. Sodissa tapahtuu tilanteita, joissa yksilö tai pieni ryhmä uhrautuu ja tekee itsemurhatehtävän, jotta muut saisivat elää. Esimerkiksi sissiryhmä voi hyökätä vahvuudeltaan ylivoimaista vihollisen hyökkäävää kärkeä vastaan rintamalinjan takana viivästyttääkseen sitä mahdollisimman kauan, jotta omien linjojen joukot saisivat aikaa ryhmittyä ja estää läpimurto. Kuuluu tietenkin "last resort"-sarjaan taistelustrategiana.

En voi pitää myöskään japanilaisia (Kamikaze) ja saksalaisia (Rammkommando) itsemurhalentäjiä mitenkään mieleltään epäterveinä.

[Leikkimielinen pihapeli]

Tässähän on myös hyvää mietittävää suomalaisellekin: olisitko valmis kuolemaan siniristilipun puolesta?

Ei kukaan henkisesti terve kuole kangaspalan takia.

Johnson, these terrorists are about to burn the US flag. Kill them, but make sure the flag doesn't get hurt or dirty.

Näinhän se meni: "No one—and I repeat, no one—has ever died for a flag.  A flag is a piece of cloth.  They may have died for freedom, which by the way is also the freedom to burn the f*ckin' flag. Case fucking closed."

Noista irrallaan: tieteen ja uskonnon rajat selviää, kun iskee syöpä.

Jos se syöpä on parantumaton, silloin voi turvautua vaikka Colttiin, ja se taas on tieteen tuotoksia. "If god made man they say, then Sam Colt made him equal".

[Ernst]

Ei kukaan henkisesti terve mene kuolemaan minkään takia, korkeintaan hän vaarantaa henkeään.

Olen eri mieltä. Sodissa tapahtuu tilanteita, joissa yksilö tai pieni ryhmä uhrautuu ja tekee itsemurhatehtävän, jotta muut saisivat elää. Esimerkiksi sissiryhmä voi hyökätä vahvuudeltaan ylivoimaista vihollisen hyökkäävää kärkeä vastaan rintamalinjan takana viivästyttääkseen sitä mahdollisimman kauan, jotta omien linjojen joukot saisivat aikaa ryhmittyä ja estää läpimurto. Kuuluu tietenkin "last resort"-sarjaan taistelustrategiana.

En voi pitää myöskään japanilaisia (Kamikaze) ja saksalaisia (Rammkommando) itsemurhalentäjiä mitenkään mieleltään epäterveinä.

Eipä heidän toimintansa mistään mielen tasapainostakaan kerro. Pikemmminkin herkkien ihmisten aivopesu tuottaa tuollaista käytöstä, jota näemme islamistiterroristeilla nykyään.

Toimiiko ihminen itsensä uhraten siksi, että hänelle itselleen tulee onnellinen ja merkityksellinen olo, jos hän uhraa itsensä? Vai toimiiko hän siksi, että hänelle ei tulisi tyhjä tai tarkoitukseton olo, jos ei uhraa itseään muiden takia?

Siis mikä on se saaminen tai mikä on se pahan välttäminen, joka saa ihmisen toimimaan järkensä ja elämän säilyttämisen vaistpnsa vastaisesti? Oli mikä oli, onnellisuudesta tai mielen tasapainosta ei tuossa ole kysymys.

[RedsoutofFinland]

Sankarikuolemat on tosiaan sellaisia asioita, että helposti voi ihmetellä kuinka typeriä ihmisiä on olemassa ja sitä rataa. Mutta kukapa ei uhrautuisi ottamaan luotia vaimon tai lapsien edestä? Tässäkin tulee tosin se tilanne vastaan, että ei haluaisi enää elää nöyryytyksessä, surussa ja syyllisyydentunteessa.

Kuolema on tosiaankin surettanut myös niitä miehisimpiä Euroopan valtakuntien sotilaita. Mutta kukapa ei haluaisi täältä lähteä sotilaana ja "tietäen" pääsystä taivaaseen. Siihen aikaan sentäs kuolleita sotilaita kunnioitettiin, nykyään niiden päälle vaan kustaan.

[Rutja]

Ei kukaan henkisesti terve mene kuolemaan minkään takia, korkeintaan hän vaarantaa henkeään.

Olen eri mieltä. Sodissa tapahtuu tilanteita, joissa yksilö tai pieni ryhmä uhrautuu ja tekee itsemurhatehtävän, jotta muut saisivat elää. Esimerkiksi sissiryhmä voi hyökätä vahvuudeltaan ylivoimaista vihollisen hyökkäävää kärkeä vastaan rintamalinjan takana viivästyttääkseen sitä mahdollisimman kauan, jotta omien linjojen joukot saisivat aikaa ryhmittyä ja estää läpimurto. Kuuluu tietenkin "last resort"-sarjaan taistelustrategiana.

En voi pitää myöskään japanilaisia (Kamikaze) ja saksalaisia (Rammkommando) itsemurhalentäjiä mitenkään mieleltään epäterveinä.

Eipä heidän toimintansa mistään mielen tasapainostakaan kerro. Pikemmminkin herkkien ihmisten aivopesu tuottaa tuollaista käytöstä, jota näemme islamistiterroristeilla nykyään.

Pointti on se, että mikäli henkilö "N" haluaa kuolla siksi, että uskoo sen pelastavan henkilöt "A", "B" ja "C" ei se kerro käsittääkseni mitään "N":n henkisestä tasapainosta, herkkyydestä tai häneen mahdollisesti kohdistuneesta aivopesusta.

Se, että mikäli omistan toisen maailmansodan aikaisen saksalaisen kypärän, merkkejä, dekoaseita ja muuta rihkamaa, se saattaa kertoa totalitaristisuudesta ja kansallissosialismin kannattamisesta - tai sitten saattaa kertoa kiinnostuneiduusta sotahistoriaan.

[Leikkimielinen pihapeli]

Se, että mikäli omistan toisen maailmansodan aikaisen saksalaisen kypärän, merkkejä, dekoaseita ja muuta rihkamaa, se saattaa kertoa totalitaristisuudesta ja kansallissosialismin kannattamisesta

Ainakin se on melko varma merkki pienestä [arvaa itse mistä].

[Rutja]

Se, että mikäli omistan toisen maailmansodan aikaisen saksalaisen kypärän, merkkejä, dekoaseita ja muuta rihkamaa, se saattaa kertoa totalitaristisuudesta ja kansallissosialismin kannattamisesta

Ainakin se on melko varma merkki pienestä [lapsellista irvailua].

Jaa, sinulla on ilmeisesti ihan kokemusta kun osaat tuollaisen analyysin tehdä? Itse en ole hirveästi kiinnostunut muiden miesten penisten pituudesta, mutta meitähän on moneksi.

Eiköhän se olisi parempi jos menisit loistamaan älynlahjoillasi vaikka Suomi24:n laadukkaiden asiakeskusteluiden pariin.

[Ernst]

Pointti on se, että mikäli henkilö "N" haluaa kuolla siksi, että uskoo sen pelastavan henkilöt "A", "B" ja "C" ei se kerro käsittääkseni mitään "N":n henkisestä tasapainosta, herkkyydestä tai häneen mahdollisesti kohdistuneesta aivopesusta.

Tuollainen ei ole tavallista, siis normaalia käytöstä, koska ei ole yleistä. Jihadiaan toteuttava itsemurhapommittajako ei taatusti ole tasapainoinen henkilö ja on taatusti aivopesty. Useimpia ei saada noihin hommiin, herkimmät värvätään.

Normaali ihminen haluaa pysyä hengissä.

[Jiri Keronen]

Jihadiaan toteuttava itsemurhapommittajako ei taatusti ole tasapainoinen henkilö ja on taatusti aivopesty. Useimpia ei saada noihin hommiin, herkimmät värvätään.

Normaali ihminen haluaa pysyä hengissä.

Olen eri mieltä.

Jihadia toteuttava itsemurhapommittaja voi hyvinkin olla rationaalisesti ajatteleva ja tasapainoinen henkilö, vaikka aivopesu nyt on varmaa. Ongelma on siinä, että hänen maailmassaan on täysin rationaalista ja järkevää ajatella, että itsensä räjäyttämällä pääsee taivaaseen; hän ei itse asiassa kyseenalaista sitä milloinkaan. Itsemurhapommittajat ja jihadistit eivät ole hulluja, vaan heillä on yksinkertaisesti toisenlainen todellisuudenkuva kuin meillä.

Tätä voi myös ajatella siltä kantilta, kun itsemurhapommittajan äiti ilakoi poikansa kuolemaa. Hän ei ole iloinen siksi, että hänen poikansa kuoli, ja hän itse on mielenvikainen. Hän on iloinen siksi, että hänen todellisuudenkuvansa mukaan on lapsen edun kannalta aidosti hyvä asia, että lapsi räjäyttää itsensä ja vääräuskoisia palasiksi.

[Rutja]

Tuollainen ei ole tavallista, siis normaalia käytöstä, koska ei ole yleistä.

Virhepäätelmä: Asiaton auktoriteettiin vetoaminen, tässä tapauksessa yleiseen mielipiteeseen tai toimintatapaan. Miljardit kärpäset eivät voi olla väärässä; paska on hyvää!

Maahanmuuttokritikiin esittäminen ei ole normaalia käytöstä, koska se ei ole yleistä.

Kymmenottelun voittaminen ei ole normaalia käytöstä, koska se ei ole yleistä. Kymmenottelun voittaminen ei myöskään kerro ihmisen tasapainoisuudesta.

Mikäli minä olen epänormaali siksi, että en pidä henkeäni ja elämääni niin arvokkaana asiana, etteikö sen uhraaminen tulisi kyseeseen omaa yksittäistä elämääni suuremman asian hyväksi, niin olen silloin ihan tyytyväinen epänormaaliuteeni ja tulkitsen normaalien olevan tässä synonyymi pelkuruudelle ja kunniattomuudelle.

Normaali ihminen haluaa pysyä hengissä.

Kyllä, mutta jos joudun valitsemaan kuoleeko yksi hyvä henkilö vai kolme hyvää henkilöä. Valitsen ensin mainitun - jos olen itse tämä henkilö, niin nyt vain kävi näin. Mikäli minulla taas olisi ollut mahdollisuus pelastaa nämä kolme hyvää tyyppiä ja olisinkin pelkuruuttani pelastautunut vain itse, en todennäköisesti kykenisi elämään asian kanssa, vaan silloin menisi todennäköisesti neljä tyyppiä hautaan.

A life given for others is a victory over death.

[Ernst]

Jihadiaan toteuttava itsemurhapommittajako ei taatusti ole tasapainoinen henkilö ja on taatusti aivopesty. Useimpia ei saada noihin hommiin, herkimmät värvätään.

Normaali ihminen haluaa pysyä hengissä.

Olen eri mieltä.

Jihadia toteuttava itsemurhapommittaja voi hyvinkin olla rationaalisesti ajatteleva ja tasapainoinen henkilö, vaikka aivopesu nyt on varmaa. Ongelma on siinä, että hänen maailmassaan on täysin rationaalista ja järkevää ajatella, että itsensä räjäyttämällä pääsee taivaaseen; hän ei itse asiassa kyseenalaista sitä milloinkaan. Itsemurhapommittajat ja jihadistit eivät ole hulluja, vaan heillä on yksinkertaisesti toisenlainen todellisuudenkuva kuin meillä.

Tätä voi myös ajatella siltä kantilta, kun itsemurhapommittajan äiti ilakoi poikansa kuolemaa. Hän ei ole iloinen siksi, että hänen poikansa kuoli, ja hän itse on mielenvikainen. Hän on iloinen siksi, että hänen todellisuudenkuvansa mukaan on lapsen edun kannalta aidosti hyvä asia, että lapsi räjäyttää itsensä ja vääräuskoisia palasiksi.

Taidat kirjoitella kulttuurirelativistisia

Enpä voi nähdä itsensä ja muiden räjäyttämistä rationaaliuden tai tasapainoisuuden merkkinä. Voimme tietysti keskustella, onko vinksahdus enemmän yhteisössä, joka tuottaa osalle jäsenistään tuollaista toimintaa, vai siinä yksilössä, joka noin toimii.

[Ernst]

Kyllä, mutta jos joudun valitsemaan kuoleeko yksi hyvä henkilö vai kolme hyvää henkilöä. Valitsen ensin mainitun - jos olen itse tämä henkilö, niin nyt vain kävi näin. Mikäli minulla taas olisi ollut mahdollisuus pelastaa nämä kolme hyvää tyyppiä ja olisinkin pelkuruuttani pelastautunut vain itse, en todennäköisesti kykenisi elämään asian kanssa, vaan silloin menisi todennäköisesti neljä tyyppiä hautaan.

Minä pelastaisin itseni ensisijaisesti, kun on noita sitoumuksia lapsien ja muiden läheisten suhteen. Uskoisin, että kannattaisi yrittää elää ns. itsekkään ratkaisunsa kanssa, kun on sentään hengissä.

[Rutja]

Minä pelastaisin itseni ensisijaisesti, kun on noita sitoumuksia lapsien ja muiden läheisten suhteen. Uskoisin, että kannattaisi yrittää elää ns. itsekkään ratkaisunsa kanssa, kun on sentään hengissä.

Eikös muillakin ihmisillä ole sitoumuksia lapsien ja muiden läheisten suhteen? Mitä jos nämä kolme muuta olisivat lapsiasi? Tekisit saman ratkaisun?

Minulle hengissä oleminen ei ole mikään arvo sinänsä. Jossain vaiheessa sitä kuitenkin kuolee ja miuluummin niin, että menee kerralla, kuin että elää loppuikänsä omantunnontuskissa ja lopulta kuolee sairaalan sängylle. En usko mihinkään kuolemanjälkeiseen elemään, joten odotan kuolleena olemisen olevan yhtä rattoisaa puuhaa, kuin syntymättömyyden. Vuonna 2100 odotan henkilökohtaisen meininkini olevan sama, kuin vuonna 1900.

[Timo Hellman]

Ei kukaan henkisesti terve mene kuolemaan minkään takia, korkeintaan hän vaarantaa henkeään.

Olen eri mieltä. Sodissa tapahtuu tilanteita, joissa yksilö tai pieni ryhmä uhrautuu ja tekee itsemurhatehtävän, jotta muut saisivat elää. Esimerkiksi sissiryhmä voi hyökätä vahvuudeltaan ylivoimaista vihollisen hyökkäävää kärkeä vastaan rintamalinjan takana viivästyttääkseen sitä mahdollisimman kauan, jotta omien linjojen joukot saisivat aikaa ryhmittyä ja estää läpimurto. Kuuluu tietenkin "last resort"-sarjaan taistelustrategiana.

En voi pitää myöskään japanilaisia (Kamikaze) ja saksalaisia (Rammkommando) itsemurhalentäjiä mitenkään mieleltään epäterveinä.

Ihmismieli on - kaikista huimista edistysaskelista sen tutkimisessa huolimatta - ns. käymättömistä korpimaista viimeisiä.
Se, että henkilö X uhraa käytännössä itsensä asian Y puolesta, voi psykologisesti hänen itsensä mieltämänä kääntyä niin että hän ei näe itseään uhrina - vaan ihmisenä joka vaarantaa henkeään erittäin paskamaisella kertoimella.

[Ernst]

Minä pelastaisin itseni ensisijaisesti, kun on noita sitoumuksia lapsien ja muiden läheisten suhteen. Uskoisin, että kannattaisi yrittää elää ns. itsekkään ratkaisunsa kanssa, kun on sentään hengissä.

Eikös muillakin ihmisillä ole sitoumuksia lapsien ja muiden läheisten suhteen? Mitä jos nämä kolme muuta olisivat lapsiasi? Tekisit saman ratkaisun?

Joka tapauksessa pyrin pysymään hengissä. Se on ihmisluontoa paljaimmillaan. En näe hohtoa uhrautumisessa, eloonjäämiskamppailussa ja läheisten puolustamisessa näen.

Mokukriittisellä palstalla notkuvan mielessä eloonjäämiskamppailua ja läheisten puolustamista on tietysti maahanmuuttopolitikointi, islamismin vastustaminen ja suomalaisen kulttuurin ja suomalaisten puolustaminen. Ei sitä parhaiten tehdä uhrautumalla. Strategia on oltava parempi.

[Dionysios]

Siviilien murhaaminen räjäyttämällä itsensä koulubussissa nyt on pelkkää heikkoutta ja vain tietyille kulttureille ominaista. Itsensä uhraamisen esimerkkinä voitaisiin mieluummin katsoa vaikka Thermopylain solaa.

Jaan Rutjan näkemyksen, en pysty käsittämään mitä epätasapainoista itsensä uhraamisessa on.

Mielestäni valmius itsensä uhraamiseen on inhimillinen piirre, ja ehdottomasti hyve, muinainen osa eurooppalaista ajattelua. Täyteen ihmisyyteen kasvanut ja henkisesti tasapainoinen ihminen on valmis uhraamaan itsensä rakkaidensa, kansansa
-tai mikä nyt kenellekin tärkeää on- puolesta. Tuntuu käsittämättömältä millainen yksilö ei olisi? Jää ainakin minulta täydet ihmisyyspisteet saamatta.

Tietysti oletuksena on, että uhrautuja tekee mitä tekee omasta aloitteestaan ja omien arvojensa tähden, eikä vain koulutettuna koirana kuin palestiinan kamelikuski.

Kulttuurimme arvoja on jo pitkään muutettu ulkoapäin, esimerkkinä vaikkapa amerikkalaista paskaa: "aina on toivoa". En ole ikinä jaksanut ymmärtää mitä merkitystä jollakin toivolla on, tärkeiden asioiden puolesta on taisteltava, ja jos seuraukset väistämättä ovat lopulliset niin sitten ne ovat.