Kulttuurimarxismi

[junakohtaus]

Omasta puolestani olen puhumassa siitä onko mitään norsua olemassakaan vai onko niin, että tarpeeksi monen mutkan kautta katsottuna ja kun vedetään viivat pisteiden välille oikein saadaan aikaan jotain, mikä ihan erehdyttävästi näyttää norsulta.

[IDA]

Tietenkin kulttuurimarxismi on olemassa. Eivät sellaiset asiat katoa, kun ihmiset kuolevat. Muutenhan ei olisi ollut koko sosialistista työväenliikettäkään, vaan se olisi kadonnut, kun Marx ja kumppanit kuolivat.

[junakohtaus]

Tähän mennessä olen mielestäni oppinut, että kulmasta on yhtä monta määritelmää kuin puhujaakin ja kaikki ovat sulassa sovussa yhtä mieltä siitä, että jokaisen määritelmän mukainen kulma on täyttä totta.

[IDA]

Tähän mennessä olen mielestäni oppinut, että kulmasta on yhtä monta määritelmää kuin puhujaakin ja kaikki ovat sulassa sovussa yhtä mieltä siitä, että jokaisen määritelmän mukainen kulma on täyttä totta.

Se johtuu siitä, että et tutustu varsinaiseen asiaan, vaan kuuntelet vain kaikkien puheita ja pidät kirjallisena perustana jotain MV-lehteä.

Kulttuurimarxismin olemassaolo on ihan puhdas, todettavissa oleva fakta. Se toteuttavatko jotkut pyrkimykset tai päätökset sen kanssa linjassa olevia tavoitteita on vapaasti tutkittavissa. Se onko nykypolitiikassa mukana joku itseään tietoisesti kulttuurimarxilaisina pitävä joukko on oikeastaan yhdentekevää.

[junakohtaus]

Ongelmallista on tietysti päättää seuraako siitä, että joskus eli Adorno sitä, tätä vai tota, kun yksi sanoo yhtä ja toinen toista, mutta tosiaan kaikki keskenään hyväksyvät toistensa kotkotukset.

[no future]

hienointahan kulttuurimarxismissa on juuri se, että kukaan ei tiedä mitä se on eikä koko termiä ole määritelty hörhöblogien, homman ja jeesusfoorumien ulkopuolella. TJEU Google.

[junakohtaus]

Kyllä mun nähdäkseni vielä hienompaa on, että jos niin sanotusti nostat kulman salkoon, kaikki muutkin kulmaa heiluttavat ovat kanssasi samaa mieltä, vaikka olisitte miten eri mieltä.

Maaginen maailmankuva toimii sillä tavalla.

[IDA]

Omasta mielestäni, jos yhteiskuntatieteet ja filosofia eivät lainkaan kiinnosta, niin niistä ei kannattaisi jauhaakaan. Kannattaa keskittyä asioihin, jotka kiinnostavat. Itse en ole suuremmin kiinnostunut marxismista ja sosialismista, mutta onhan tälläinen tietämättömyys jo niin hullua, että se jo itsessään on mielenkiintoista.

Itselleni kyllä sopisi termin "punamädättäjät" käyttöönotto kuvaamaan samaa asiaa.

[Miniluv]

Kyllä mun nähdäkseni vielä hienompaa on, että jos niin sanotusti nostat kulman salkoon, kaikki muutkin kulmaa heiluttavat ovat kanssasi samaa mieltä, vaikka olisitte miten eri mieltä.

Maaginen maailmankuva toimii sillä tavalla.

Herra Kohtaus on näköjään laajentanut repertuaariaan runouteen päin.

[Rubiikinkuutio]

Itselleni kyllä sopisi termin "punamädättäjät" käyttöönotto kuvaamaan samaa asiaa.

Tuollainen sana on jo olemassa ja se ei ole sama asia? Minua ei punamädättäjäksi oikein kutsuta koska olen oikeistolainen. Sen sijaan kulttuurimarksistiksi minua on kutsuttu, koska en suoranaisesti vastusta sukupuolineutraalia avioliittoa.

[junakohtaus]

Olen aina ollut lyyrinen sielu.

Kuvattu ongelma ei kuitenkaan mihinkään katoa. Kulttuurimarksilaisuus on juttu, jonka kannatusjoukoissa, siis vastustajissa, vallitsee suloinen yhteisymmärrys siitä, että kaikkien muidenkin kannattajien, siis vastustajien, hulluimmatkin jutut ovat totta silloinkin, kun kaikki on ristiriidassa kaiken kanssa.

[IDA]

Kuvattu ongelma ei kuitenkaan mihinkään katoa. Kulttuurimarksilaisuus on juttu, jonka kannatusjoukoissa, siis vastustajissa, vallitsee suloinen yhteisymmärrys siitä, että kaikkien muidenkin kannattajien, siis vastustajien, hulluimmatkin jutut ovat totta silloinkin, kun kaikki on ristiriidassa kaiken kanssa.

Onko sinulle mahdoton ajatus, että jotkut asiat olisivat jotain muuta kuin kannatus/vastustuskysymyksiä? Omasta mielestäni on jokeenkin idioottimaista, että nykyään aatteita muka fanitetaan kuten teininä muinoin fanitettiin poptähtiä.

Tuollainen sana on jo olemassa ja se ei ole sama asia? Minua ei punamädättäjäksi oikein kutsuta koska olen oikeistolainen. Sen sijaan kulttuurimarksistiksi minua on kutsuttu, koska en suoranaisesti vastusta sukupuolineutraalia avioliittoa.

Toki sana on jo olemassa.  Sinua on sitten vain kutsuttu väärällä nimityksellä. Ei kovin iso juttu. Itseänikin on kutsuttu natsiksi.

[junakohtaus]

Mä nimenomaan olen sitä mieltä, että jutut eivät ole kannatus/vastustus-juttuja, mutta teillä kulttuurimarksilaisissa piireissä se ei täältä katsoen näytä olevan sillä tavalla, koska, kuten jo ylempänä selitin ja niin edelleen.

En tiedä mikä on tarve niputtaa kaikki mistä ei satu tykkäämään yhden yhtenäisen nimilapun alle.

[Mika]

En tiedä, onko tähän jo viitattu, mutta seuraavassa myös Markus Janssonin erinomainen kiteytys aiheesta:

http://markusjansson.blogspot.fi/2015/05/kulttuurimarxismi-mika-se-on-ja-miksi.html

[IDA]

En tiedä mikä on tarve niputtaa kaikki mistä ei satu tykkäämään yhden yhtenäisen nimilapun alle.

Yleensä nämä ovat laajoja yläkäsitteitä. Marxismi on harvinaisen tarkkaan teoreettisesti esitetty, mutta sekin on levinnyt niin, että puhutaan mieluummin sosialismista.

Sosialismi, liberalismi, konservatismi, kapitalismi, anarkokapitalismi, distributismi jne... ovat siis käsitteitä joiden alle mahtuu mitä vain. Nykyisessä keskustelussa kuitenkin jo sosialistia pidetään liberaalina mikä on aika huono juttu järkevän keskustelun kannalta. Suvaitsevaisuus ei ole mikään aatekokonaisuus vaan asenne - ja yleensä erittäin valikoiva sellainen - joten sen kutsuminen liberalismiksi, kuten media tekee, on hölmöä. On ihan järkevää ja hyvää pitää kiinni käsitteiden historiassa määriytyneistä merkityksistä.

Jos tällaisia yläkäsitteitä käyttää väkisinkin asiat niputtuvat. Jos niitä ei käytä juttujen informaatioarvo pienenee huomattavasti ja meidänkin pitäisi keskustella lähinnä siitä mikä tarkalleen ottaen pitäisi olla autoveroprosentti tai jostain muusta vastaavasta käytännön asiasta. Meillähän ei olisi mitään käsitteitä joilla kuvata yhteiskunnan yleistä suuntaa.

[no future]

Omasta mielestäni, jos yhteiskuntatieteet ja filosofia eivät lainkaan kiinnosta, niin niistä ei kannattaisi jauhaakaan. Kannattaa keskittyä asioihin, jotka kiinnostavat. Itse en ole suuremmin kiinnostunut marxismista ja sosialismista, mutta onhan tälläinen tietämättömyys jo niin hullua, että se jo itsessään on mielenkiintoista.

Itselleni kyllä sopisi termin "punamädättäjät" käyttöönotto kuvaamaan samaa asiaa.

Yhteiskuntatieteet ja yhteiskuntafilosofia kiinnostavat kyllä, mutta eipä ole tullut intermetin hörhöblogien ulkopuolella termiä kulttuurimarxismi vastaan. Markus Jansson yhteiskunnallisena ajattelijana ei kiinnosta.

[junakohtaus]

Sanoisin melkein, että Janssonin blogiin viittaminen, varsinkin jos lukee mitä siellä sanotaan, toimii vahvana evidenssinä sen puolesta, että koko kelaus on ihan puhdasta titityytä.

[Jaska Pankkaaja]

En tiedä mikä on tarve niputtaa kaikki mistä ei satu tykkäämään yhden yhtenäisen nimilapun alle.

Itse Mestari kirjoitti maahanmuuttoystävällismielisten mielipidesabluunasta: jos kannattaa sosiaaliperäistä maahanmuuttoa niin myös lähes kaikki muutkin mielipiteet ovat etukäteen tiedossa. Vaikka joukko sinänsä kattaa sosioekonomisesti koko kansan aina kaverien nurkissa pyörivästä iki-PA rapalanaamasta miljardiperijään niin mielipiteet erilaisiin asioihin ovat 98% samoja.

Punamädättäjä ei oikein sovi kulttuurimarxistin korvikkeeksi koska ei jotain RKPläistä kyvykkäästi bättre fittanista syntynyttä kultalusikkaa voi sanoa sellaiseksi.

Kyllä kuulkaa se Mädättäjä on paras sana kuvaamaan kaikia niitä jotka ovat väärässä (sabluunaihmisiä)! 

[Mika]

Sanoisin melkein, että Janssonin blogiin viittaminen, varsinkin jos lukee mitä siellä sanotaan, toimii vahvana evidenssinä sen puolesta, että koko kelaus on ihan puhdasta titityytä.

Vaikuttaa siltä, ettet ole lukenut tuota Janssonin kirjoitusta. Tai sitten olet itse kulttuurimarxisti. Vaikka kirjoittaja ei miellyttäisikään, olisi silti fiksua tuomita kirjoitus vain sisällön perusteella.  Itse en löydä tuosta Janssonin bloggauksesta ainuttakaan kohtaa, josta en olisi osapuilleen samaa mieltä.   

[JKN]

Mitä olen keskustelua seurannut, niin vaikuttaa, että kulttuurimarxismina pidetään nimenomaan yhteisen arvopohjan katoamista, joko kuvaamaan sen syytä tai sitten itse ilmiötä. Mutta arvorelativismin syy voi ollakin länsimainen individualismi itsessään.

Salaliittoa ei tarvita, kun ymmärtää entropian toimivan jokaisessa systeemissä ilman ylläpitoa, myös sosiaalisissa systeemeissä kuten vaikkapa yliopistolaitos, kuin vain pelkästään mekaanisissa systeemeissä. Individualismihan on tällöin mitä mainioin pohja henkiselle entropialle, kun siltä puuttuu yhteinen arvopohja, joka sitoisi systeemin jokaisen yksilöllisen pultin ja ruuvin suuremman yhteisen päämäärän tavoitteluun. Päinvastoin individualismi kannustaa systeemin jokaista pulttia ja ruuvia tavoittelemaan omaaetuaan niin, että moottori pomppii paikallaan vain pelkän kilinän käydessä.

Ilman yhteistä arvopohjaa tai uskontoa yksilöt voivat saavuttaa yhteisen objektiivisen todellisuuden vain järkensä kautta, mutta suuri enemmistö ihmisistä onkin enemmän Tahto- kuin Järkiohjautuvia. He ovat auttamattoman uskonnollisia, laumasieluisia ja tunteellisia, mitkä määrittelevät heille koko ympäröivän todellisuuden. Kun 90% ihmisistä hahmottaa maailman enemmän tunteillaan kuin järjellään, kuvitellen samalla olevansa länsimaalaisittain yksilöitä, silloin he todellisuudessa ovatkin subjektiivisen todellisuuden omaavia relativisteja tai ns. kulttuurimarxisteja. Nämä tunteelliset laumasielut ovat yksilöitä vain omassa mielikuvituksessaan, mitä kapitalistiset mainostajat ruokkivat lisätäkseen omia voittojaan. Prosessi ei tarvitse lainkaan kaikkivoipaisia kommunisteja, vaan entropia tapahtuu täysin omalla painollaan tunneperäisen individualismin toimiessa sen katalyyttinä.

Tiedettä taas väitetään itsensä korjaavaksi systeemiksi, mutta varsinkin ihmistieteissä taitava retoriikka voi korvata argumenttien loogisuuden. Kun uutta retoriikkaa tuotetaan vanhan päälle nopeammin kuin tiede korjaa itseään, liian monta uraa on jo keretty rakentaa väärille perustuksille, että tieteentekijät myöntäisivät virheitään. Tieteeltä puuttuukin inkvisition kaltainen auktoriteetti tällaisen varalle, kun teorioiden uskottavuus perustuu niiden suosioon, eikä suinkaan niiden järkevyyteen. Tällöin kollektiivinen "salaliitto" on sisäänrakennettuna jo valmiiksi tieteen omissa mekanismeissa, koska mikään ei takaa tiedeyhteisön omaa järkevyyttä.

Kulttuurimarxistinen salaliitto voi siis olla entropia, jota ruokkii oma individualismimme.

[Kokoliha]

Omasta puolestani olen puhumassa siitä onko mitään norsua olemassakaan vai onko niin, että tarpeeksi monen mutkan kautta katsottuna ja kun vedetään viivat pisteiden välille oikein saadaan aikaan jotain, mikä ihan erehdyttävästi näyttää norsulta.

Sä keskityit nyt vaan norsuun mutta sivuutit sen pierun. Vaihda norsujen tilalle tiinarosenbergit ja norsulauman pierujen tilalle kulttuurimarxilaisuus.

Norsut on kiistatta olemassa ja käytännössä yhtä kiistatta kyllä ne pieree. Jos norsuilta itseltään kysytään, niin varsin tod. näk. useimmat niistä kiistävät piereskelevänsä, mutta kukapa moisen myöntäisi. Varsinkaan, että pieree ihan tarkoituksella. Suuri osa niiden pieruista kun on sitäpaitsi niin kutsuttuja "mykkiä hiihtäjiä", mutta haju on silti karmea yhtäkaikki. Eikä tässä nyt norsuja siitä piereskelystä erityisemmin syytetä, niillä nyt vaan on semmoinen tapa.

Sun pointti on nyt ilmeisesti se, että
1) joko niitä norsuja ei edes ole
2) tai jos onkin, niin ne eivät piere. Edit: Ne julkisesti pierevät norsut on jo kuolleet
3) ja jos ne sittenkin pierevät, niin lähes kaikkihan nykyään piereskelevät
4) tää haju on vaan teidän yliherkissä foliosieraimissa
5) norsujen piereskelyn julkinen kutsuminen norsupiereskelyksi saattaa romahduttaa homman uskottavuuden.

Toi nelos- ja etenkin viitoskohta on nyt ymmärtääkseni sun pointti?

Ok, analogia ontuu ehkä siinä, että pierulla ei ole intentio mutta kulttuurimarxilaisuudella ideologiana semmoinen taitaa olla. Tässä nyt väännetään puolin ja toisin (varsinkin tietenkin omasta mielestäni tällä puolen) asiaa nyt jo niin paksusta kiskosta, että parempaakaan vertausta en ainakaan itse keksi.

[Rubiikinkuutio]

Itse en löydä tuosta Janssonin bloggauksesta ainuttakaan kohtaa, josta en olisi osapuilleen samaa mieltä.

"niin sanottu uusvasemmisto, joka verhoi marxilaiset, maolaiset ja stalinistiset aatoksensa mm. ympäristönsuojelun, ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja fasismin vastustamisen kaapuun. Hyviä esimerkkejä tästä ovat mm. [...] Vihreiden monitoimitäti Satu Hassi, joka oli stalinisti. [...] Vanha kommunistimenneisyys hävitetään ja puetaan uudet vaatteet päälle, uusin ideologioin ja uusin sanankääntein, mutta jatketaan yhä samaan päämäärään pyrkimistä: Valtaan, vasemmistolaista politiikkaa ja maailmankatsomusta toteuttamaan."

Että siis ihan tosissaan väität Janssonin tavoin, että Vihreät (esim. Hassi) eivät ole oikeasti vihreitä, vaan kyse on salajuonesta jossa maksismi verhotaan ovelasti vihreyden kaapuun?

Itse olen vahvasti sitämieltä, että tyhmät kommarit joutuivat etsimään uudeen aatteen jota typerästi kannatavat koska ovat tyhmiä ja tarvitsevan jonkun ideologian jota päin vauhkota.

Tässä on nähdäkseni koko kultuurimaksismi sanan ongelma. Jotkut ihmiset ovat tyhmiä, eikä kyse ole salaliitosta mihin tuo sana yleensä liitetään.

[junakohtaus]

Mika,

toki olen lukenut tekstin jota kommentoin ja mikäs siinä jos sä ajattelet noin.

[junakohtaus]

Kokoliha,

toki norsuja on ja ne piereskelevät. Mun väitteeni on, että on mieletöntä niputtaa ja nimilaputtaa se asia kulttuurimarisemiseksi. Sille ei ole mitään asiallisia perusteita tuolla ulkona vaan se on teidän tyyppien ihan ikkari omaa rikasta mielikuvitusta.

[guest11919]

Miten kulttuurimarxismi suhteutuu postmodernismiin?

[tinnitus]

Sen sijaan kulttuurimarksistiksi minua on kutsuttu, koska en suoranaisesti vastusta sukupuolineutraalia avioliittoa.

Sinua on sitten vain kutsuttu väärällä nimityksellä. Ei kovin iso juttu. Itseänikin on kutsuttu natsiksi.

Kuitenkin Timo sanoo plokissaan, että jos on sitä mieltä että menkööt Matti ja Pekka hakemaan maistraatista leimat paperiin mitä se minulle kuuluu, niin sitten on joko kuttuurimarksisti tai hyödyllinen idiootti. Eli miten se sitten on, onko silloin ihan varmasti KM, vai onko mahdollisesti vain idiootti? Ja mistä sen varmaksi tietää kumpi on?

[stefani]

Miten kulttuurimarxismi suhteutuu postmodernismiin?

Oma käsitykseni ja tulkintani: Postmodernismin olisi tarkoitus olla jokin tieteenfilosofian suuntaus, jossa ei syyllistytä liialliseen optimismiin ihmisten kykyjen suhteen, otetaan huomioon, että ei ole olemassa täydellisen neutraalia (objektiivista) tapaa tutkia asioita, ja jotenkin otetaan huomioon havainnoivan ja tutkivan ihmisen oma rooli luonnon, yhteiskunnan ja muiden asioiden ymmärtämisessä. Oma mielipiteeni on, että kun olen yrittänyt lukea jotain postmodernismista, lähteistä kuten Wikipediasta, se on vaikuttanut ihan järkevälle.

Jostain syystä kuitenkin postmodernismi yleensä korreloi vahvasti kaiken hyvin sekopäisen kanssa, ja käsitettä käytetään paljon haukkumasanana täysjärkisten toimesta. Huhujen mukaan jotkut tutkijat esimerkiksi väittävät suunnilleen, että "gravitaatio on sosiaalinen konstruktio", ja tuo olisi sitten sitä postmodernia ajattelua. Mikä lie totuus? Ehkä postmodernismi alkoi jotenkin järkevästi, mutta sitten se joutui kaapatuksi johonkin muuhun tarkoitukseen? Propaganda taitaa olla kovalla joka suunnassa, joten asioiden kehitykseen olisi työlästä perehtyä.

Jos kulttuurimarxilaisuus on todellisuutta, mistä tosin en ole täysin varma, postmodernismi-tyylinen sekava bullshit varmaankin sitten sopii kulttuurinmädättäjien aseeksi monien muiden heidän käyttämien aseiden rinnalle.

[junakohtaus]

Olen nyt valmis tekemään tästä asiasta eräänlaisen summaavan konkluusion: Ennen oli kunnollista, nyt on kulttuurimarksilaisuutta.

[Kokoliha]

Omasta puolestani hämmästelen sitä epäluottamuksen määrää, mikä Hommaan ja muuhunkin ns. -68- ideologioiden havainnointiin kohdistuu. Muistellaanpa hetki sitäkin, että vielä kotva sitten esim. termeillä "rikastaminen", "voimavara" ja "koneinsinööri" oli melkoisen erilainen merkitys kuin nyt. Noin ne sanat muuttuu ja lanseeerautuu kun niitä aletaan käyttämään, enkä ymmärrä miksi vastapuolelle pitäisi häntä koipien välissä antaa monopoli uus- tai muunkaan kielen kehittämiseen? Ja kulttuurimarxilaisuudella on varsin vankka historiallinen perustakin.

Mielestäni KM on varsin kuvaava termi, mutta jos KM on tuorein neekeri, niin kävisikö tilalle sellainen KM:ään verrattuna lattea ilmaisu kuin -68-ideologia? No, ehkä "punamädätys" on sitten salonkikelpoisempi ja täsmällisempi ilmaisu.

[junakohtaus]

Ongelma edelleen ja aina vain on, että merkki on kovin epämääräinen eikä sen tarkoitetta näytä oikeastaan olevan olemassa, so. merkin tarkoitteeksi on mielivaltaisin perustein kasattu läjä toisiinsa liittymättömiä asioita, jotka eivät ole kunnollisia.