Eurorälssin tai euroeliitin syntyminen Suomeen

[Octavius]

Yksi mielenkiintoinen asia, jota ketjussa ei ole vielä sivuttu, on eurorälssin tai euroeliitin syntyminen Suomeen. Itse olen seurannut sitä osallisena ja eihän sille kehitykselle voi kuin nauraa.

Suomessa alkaa olla kymmeniä tuhansia tuon Brysselin koneen matkustajia. Heitä tulee eri etujärjestöistä, puolueista, kuntapuolelta ja valtionhallinnosta sen lisäksi, että on olemassa jo valmis virkamieskoneisto eurokommunismin ihannetta vaalimaan.

Tyypillinen esimerkki on jokin teollisuuden toimintaa säätelevä direktiivi. Suomessa etujärjestöt ottavat asiaan kantaa, lentelevät Brysseliin, yrittävät lobata ja tekevät muistioita. Sen jälkeen virallinen koneisto ottaa asian haltuunsa ja tekee "Suomen kannan" asiaan, joka informoidaan EU:n virallisille lähteille ja suomalaisille mepeille. Sen jälkeen saksalaiset kirjoittavat direktiivin puhtaaksi. Suomalaiset kokousedustajat taas eivät ymmärrä saksasta englanniksi käännetystä tekstistä höykäsen pölähtävää. Eikä se heitä edes kiinnosta. Illallisella on hummeria ja päivärahat juoksevat. Tämä on aivan standardi toimintatapa.

Toistan: tämä on aivan standardi toimintatapa.

Suomalainen euroeliitti tekee asian takia tuhansia matkoja Brysseliin/Muualle, kokoustaa tankeroenglannilla ja lopputuloksena koko häsläämisellä ei ole lopputulokseen yhtään mitään vaikutusta. Hyvä esimerkki nähtiin viimeisessä hiilirahojen jakamisessa, jossa Ville Niinistö esikuntineen sekä luonnollisesti suomalaiset veronmaksajat ottivat melonin kuivana hiekan kera syvälle takapuoleensa. Lasku taisi olla jotain 30 miljoonaa euroa vuodessa maksettuna suoraan Afrikan gepardilakeille.

Bordellissa aktiivisesti mukana olevat ovat Eurooppanuorten lähinnä Kokoomuksen ja sen emopuolue Vihreiden aktiivit. Hiha-arviona tuon pelleilyn kustannukset ovat noin miljardin verran veronmaksajien euroja vuositasolla pelkkinä kustannuksina. Jonkin Hetemäen pökeltämiä salaisia sopimuksia tai Viherkokoomuksen sopimia hiililahjuksia en ole laskenut summaan mukaan.

Koko ilmiö lienee aika lähellä 1970-luvun Neuvostoliittomatkailua. Koomisinta asiassa on se, että osa porukasta on samaa, mm. Kanerva, Tuomioja ja Väyrynen. Eurooppanuorien toiminta on taas samaistettavissa 1970-luvun taistolaiseen liikkeeseen.

Kaikilla tahoilla kuitenkin oli ja on maanpetos sekä oman etenkin edun saaminen elämää ja toimintaa ohjaava arvo. Siksi nuo arvot ja niitä edustavat ihmiset on murskattava pohjamutiinsa saakka.

Suomeen on palautettava demokratia ja oikeusvaltio. Kuntavaaleissa tavataan.

[tyhmyri]

Koko ilmiö lienee aika lähellä 1970-luvun Neuvostoliittomatkailua. Koomisinta asiassa on se, että osa porukasta on samaa, mm. Kanerva, Tuomioja ja Väyrynen. Eurooppanuorien toiminta on taas samaistettavissa 1970-luvun taistolaiseen liikkeeseen.

Ilmiö tosiaan läheisesti muistuttaa entisaikojen Moskovan-matkailua. Erona on lähinnä se, että nyt mukana on vähemmän reaalipoliittista Suomen etujen ajamista. Varsin moni Moskovan matkailija oli ajamassa talouspoliittisia etuja tai käymässä hyvin harkittua torjuntataistelua Neuvostoimperiumin laajenemista vastaan. Uskovaisia oli kyllä myös mukana.

Nykyisin vaikuttaa siltä, että nyt uskovat tai hyödylliset idiootit ovat selkeä enemmistö.

[repo]

Yksi mielenkiintoinen asia, jota ketjussa ei ole vielä sivuttu, on eurorälssin tai euroeliitin syntyminen Suomeen. Itse olen seurannut sitä osallisena ja eihän sille kehitykselle voi kuin nauraa.

Suomessa alkaa olla kymmeniä tuhansia tuon Brysselin koneen matkustajia. Heitä tulee eri etujärjestöistä, puolueista, kuntapuolelta ja valtionhallinnosta sen lisäksi, että on olemassa jo valmis virkamieskoneisto eurokommunismin ihannetta vaalimaan.
[...]
Hiha-arviona tuon pelleilyn kustannukset ovat noin miljardin verran veronmaksajien euroja vuositasolla pelkkinä kustannuksina.

Hyvä uusi näkökulma ja ilmiön esittely. Todellakin voin yhtyä samojen piirteiden näkymiseen Neuvostoliiton vaikutuksesta 70- ja vielä 80-luvuilla. Ehkä tärkeimpänä ilmiöissä on nähtävissä se, että samat motiivit/mekanismit ajavat nyt eurorälssin toimintaa: on kiva pyrkiä isoveliasemaan EU:ssa ja on kiva olla isolla ja tärkeällä asialla eurorälssissä, onhan sille kyseenalaistamattomat perusteet.

Heittämäsi hiha-arvio on aika iso. Itse en pysty sitä mitenkään kyseenalaistamaan tai vahvistamaan, joten niin kulupuoleen kuin ilmiöön yleensä olisi mukava löytää niitä tukevia faktoja, kuten tässä ketjussa on vähän ollut tapana. Täytyy pistää tämä ilmiö korvan taakse, josko jotain sattuu kohdalle, niin heitän linkkiä ja selitystä. Valitettavasti voi käydä niinkin, että parin viikon kuluttua tätä nostamaasi näkökulmaa ei enää kukaan muista.

Näkökulmastasi pari piirua toisaalle satuin eilen katsomaan YLE Urheiluruutua, jossa oli mielenkiintoinen juttu espanjalaisten jalkapalloseurojen taloustilanteesta.

2012-03-17 YLE Areena/Urheiluruudun juttuja: Jalkapallo - Espanjalaisseurojen talous kuralla
Poistuu: 31.3.2012 klo 22.46

Tässä mahdollisimman tarkka ja yhdessä kohdassa vähän lyhennetty transscripti jutusta.

Urheiluruudun juontaja Kari-Pekka Hänninen:
- espanjalaisseurojen tulot ovat kasvaneet talouskriisistä huolimatta
- espanjanliigan RealMadrid ja Barcelona ovat kansainvälisen vertailun kärjessä
- suurin osa espanjanliigan seuroista on kuitenkin pahoissa veloissa, mistä huolimatta joukkuueet ovat jatkaneet pelaajien ostamista
- mm. Ranskassa Espanjaa kritisoidaan epäreilusta kilpailusta

jutun kertoja:
- konsulttiyritys Deloittin mukaan RealMadrid ja Barcelona ovat yhä edelleen maailman eniten tienaavat jalkapalloseurat
- kaikkiaan 30 suurimman tulot nousivat 3% viime vuonna talouskriisistä huolimatta
- espanjanliigassa kaksi suurta ja komeaa kätkevät alleen kuitenkin varsinaisen aikapommin, kertoo Barcelonan yliopiston tutkija

jutun tekstityksestä, ääni José Maria Gay De Liébana, taloustieteilijä, Barcelonan yliopisto:
- RealMadridia ja Barcelonaa lukuun ottamatta liigajoukkueet kärsivät talousongelmista.
- Joukkueet ovat kuluttaneet enemmän kuin ansainneet.
- Tästä on syntynyt alijäämiä, noin miljardi euroa velkaa neljän viime kauden aikana.

jutun kertoja:
- [...], mutta velkajärjestelyyn joutunut Saragosa törsäsi maalivahtiin 8 miljoonaa euroa erilaisia kepulikonsteja käyttäen
- myös monilla Italian ja Englannin liigan joukkueilla on pahoja velkaongelmia
- Ranskassa naapurimaiden menoa katsotaan happamana
- parhaita pelaajia houkutellaan ulkomaille usein velkarahalla
- myös eurokentillä pallo löytyy monesti epäreilusti omasta maalista

jutun tekstityksestä, ääni Philippe Diallo, johtaja, Ranskan ammattilaisseurojen liitto UCPF:
- Joskus meistä tuntuu, että häviämme joukkueille, joiden ei pitäisi pelata ollenkaan.
- Häviäminen on osa peliä, mutta jos häviää seuralle, joka ei maksa pelaajiensa palkkoja tai elää yli varojensa, se on turhauttavaa ja epäreilua.

jutun kertoja:
- myös Ranskan liiga on kärsinyt talousahdingosta, mutta viimekädessä urheiluministeriön alaisessa liigassa rahan käyttöä valvotaan tiukasti

jutun tekstityksestä, ääni Philippe Diallo, johtaja, Ranskan ammattilaisseurojen liitto UCPF:
- Ranskalaisella jalkapallolla on parin sadan tuhannen miljoonan [200 mrd] velat. [/1]
- Italian, Englannin ja Espanjan liigojen yhteinen velkasumma nousee kymmeneen miljardiin euroon. [/2]
- Kyse on aivan eri vakavuus- ja suuruusluokasta.

jutun kertoja:
- Ranska on kärsinyt myös siitä, että valtio lopetti aivan ylättäen ammattiurheilijoille myönnetyn verovähennyksen.
- Nopeaa helpotusta ei ole luvassa, vaikka Euroopan jalkapalloliitto yrittääkin saada aikaiseksi taloudellisen reilun pelin sääntöjä.
- Espanjassa monet seurat saattavat olla pitkiä aikoja velkaa verottajalle ja sosiaaliturvaan, mutta seurauksia ei ole.

jutun tekstityksestä, ääni José Maria Gay De Liébana, taloustieteilijä, Barcelonan yliopisto:
- Jalkapallo on Espanjan talouden hemmoteltu lapsi, jolle sallitaan kaikki ja annetaan periksi.
- Jalkapallolle on kaikki sallittua.
- Yrityksen sulkeminen on helppoa, mutta jalkapallojoukkueen sulkemiseen ei yksikään hallitus tohdi ryhtyä.
- Sadat tuhannet fanit lähtisivät kaduille protestoimaan.

[1], [2] kuvakaappaukset kyseisistä tekstityksen kohdista liitekuvina.

Olisin kiitollinen, jos ketjun ranskankielentaitoiset vakiojäsenet Tyhmyri ja Slobovorsk voisivat kuunnella jutusta Philippe Diallon kerronnan, onko tekstitykseen tullut moka kertaluokassa?

Mitä jutusta nyt voisi sanoa? Epäreilua joo ja ratkaisu on Ranskan malli. Eikös "Ranskan mallilla" jo yritetä ratkaista euro-alueen velkakriisiä, ministeriön tilalla on vain IMF, EU, euro-ryhmä, EVVR, EVM jne.? Josko joskus kokeiltaisiin sitä, että hommien hoitamatta jättämisestä seuraisi jotain (viittaus Espanjan seurojen vastuisiin ja viranomaisten läpisormien katselu)? Ihan pienistä jutuista tämä alkaisi, mutta varmasti tämäkin juttu saa eurorälssin tuntemaan värinää suuresta tehtävästä - tai urheilussa on ihmisiä, jotka näkevät tässä kutsumuksensa eurorälssiin. Löysinpä tämän eurorälssi-näkökulman tuosta jutusta, kun sitä tähän kirjailin.

Perinteisessä ketjun katsannossa jutussa näkyy tiivistetysti aika kivasti velkasummia (tuo mahdollinen kertaluokkavirhe olisi kiva selvittää), yksi talouden toimiala, jota ei tavata ajatella osaksi velka-/talouskriisiä, ja sitten tuo kilpailun vääristyminen, kun velkavipua käytetään tappiinsa. Minä olen vain edelleen Islannin mallin kannalla.

[Marko Parkkola]

Näkökulmastasi pari piirua toisaalle satuin eilen katsomaan YLE Urheiluruutua, jossa oli mielenkiintoinen juttu espanjalaisten jalkapalloseurojen taloustilanteesta.

Nytkö tämä vasta on uutinen mediassa? Muistan lukeneeni Espanjan jalkapalloseurojen taloudellisesta tilanteesta jo vuonna 2001 ja naureskeltiin silloisen työkaverin kanssa asiaa

[MoreLiver]

Ranskassa marginaaliverotuksen korotuspuheet torppaantuivat, koska kansa ja "kansan edustajat" tajusivat, että futistähdet lähtisivät muiden maiden jengeihin. 

[tyhmyri]

jutun tekstityksestä, ääni Philippe Diallo, johtaja, Ranskan ammattilaisseurojen liitto UCPF:
- Ranskalaisella jalkapallolla on parin sadan tuhannen miljoonan [200 mrd] velat. [/1]
[..]
Olisin kiitollinen, jos ketjun ranskankielentaitoiset vakiojäsenet Tyhmyri ja Slobovorsk voisivat kuunnella jutusta Philippe Diallon kerronnan, onko tekstitykseen tullut moka kertaluokassa?

Minusta tuossa on käännöskukkanen. Ihan tarkkaan en saanut läppärin surkeilla kajareilla selvää, mutta ei minusta sanottu ihan käännöksen mukaan. Välillä tökkii kuullun ymmärtäminen.

Tammikuussa 2010 muutamilla isoilla seuroilla oli velkaa seuraavasti (määrät puntia, sillä jostain syystä en löydä alkuperäistä ranskankielistä raporttia, jossa olisi euromääräisinä ja joudun tyytymään brittilehtiseen):
- Manchester United, £727m
- Real Madrid, £629m (Real väittää velaksi £296m, mutta minusta se on roskaa)
- Barcelona, £436m
- Internazionale, £386m
- AC Milan, £348m
- Arsenal, £297.7m
- Liverpool, £240m (arvio)
- Juventus, £147m
- Roma, £136m
- Bayern Munich, £96m

Toisin sanoen velkaa oli monilla seuroilla rajusti. Ranskalaisilla aika vähän. Katsotaanpas sitten ranskan Ligue 1:n taloustilannetta kauden vuosien 2009-2010 osalta. Uudempia ei minulla ole, valitan. En ole jaksanut viime aikoina pahemmin seurata Ligue 1:stä joten ovat talouskuviotkin menneet vähän ohitse. En jaksa kaivaa Ligue 1:n virallisia lukuja viime kaudelta, joku kiinnostunut voi tehdä sen jos kehtaa. Linkkejä löytyy täältä.

Lorient       +2.8 (summat miljoonia euroja)
Bordeaux       +2.2
Montpellier   +0.4
Boulogne       +0.2
Monaco       +0.01
Rennes       +0
Toulouse        -0.2
Lens                -0.4
Marseille        -0.4
Lille                -1.1
Le Mans        -2.3
Saint-Etienne -2.6
Grenoble         -2.9
Auxerre         -4.6
Nice                 -6.2
Valenciennes  -10.9
Sochaux         -11
Nancy        -13.5
PSG               -21.9
Lyon        -35.4

Toisin sanoen käännös taisi mennä perseelleen. Numerotkaan eivät tue käännöstä. Mutta espanjalaisten velan mahdottomuudesta on puhuttu jo 2006 alkaen. Jos kävijämäärät putoavat ja maksullisten televisiointien korvaukset pienenevät (kuten voisi ajatella), niin espanjalaisia kohtaa katastrofi. Kävijämäärien pudotuksesta ja krääsämyynnin hyytymisestä on jo merkkejä.

[Lasse]

Elina Lepomäen blogissa oli mainio kirjoitus, en löytänyt tästä ketjusta vielä kommenttia tai linkkiä:

Ei ole kovin pitkä, laitan sen tähän kokonaisena:

EU-keskussuunnittelijat oikeustajun kimpussa
http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/98439-keskussuunnittelijat-oikeustajun-kimpussa

EU-keskussuunnittelijat oikeustajun kimpussa
23.02.2012


Ennen vanhaan valtion obligaatioihin sijoittivat mummot ja eläkesäästäjät mutta nykyisin ne alkavat olla puhtaasti hedge fund -kamaa (hedge fundeihin lienee laskettava nykyisin myös Euroopan rosk- kröh- keskuspankki EKP). Tavallinen pulliainen kun ei mitenkään enää pysy lainaehdoissa mukana, semminkin kun niitä voidaan muuttaa jälkikäteen kulloisenkin poliittisen agendan mukaan.

Euroopan keskussuunnittelijat pääsivät siis alkuviikosta sopuun Kreikan apupaketista, jossa yksityisen sektorin saatavia Kreikalta leikataan sekä siirretään yhä enemmän julkisen sektorin taseisiin. Pitkä matka on tultu ja pian ollaan pisteessä, jossa Saksan ja Ranskan pankit on saatu puljattua Kreikka-vastuistaan irti. Kreikka voidaan siis pian päästää rehelliseen konkurssitilaan ja oikeaan velkasaneeraukseen. Tässä ei vielä mitään uutta.

Mutta se mikä järjestelyssä on uutta, on velkojien asettaminen jälkikäteen eriarvoiseen asemaan, mikä on, Roger Wessmanin sanoin, konkurssirikos. Kreikan velkojen arvosta leikataan puolet, mutta EKP päästetään pälkähästä konvertoimalla keskuspankin Kreikka-velka sellaiseksi, jota tämä velkajärjestely ei koske. Tämä on se todellinen uutinen, joka vaikuttaa markkinoihin ja sitä kautta euroalueen talouteen vielä vuosia. Kuitenkin saa hakea suomalaista mediaa joka keskittyisi uutisanalyyseissään tähän.

Eikös sitten ole oikein, että veronmaksajat pääsevät vähemmällä kuin yksityiset "roistot"? Ja niinhän tämä asia meille poliitikkojen toimesta markkinoidaan.

"Markkinat ovat väärässä!"

Ensinnäkin, jos "yksityiset roistot" olisi haluttu pistää tilille, tai ylipäänsä kaikki sijoittajat siinä suhteessa kuin he olivat Kreikan lainottamiseen osallistuneet, niin helpoin ja ainoa ratkaisu tähän olisi ollut jättää Kreikan yhteisvastuulliset pelastustoimet kokonaan tekemättä. Pelastustoimiin ryhtyminen oli kauttaaltaan keskusjohtoinen ja poliittinen päätös. Siitä ovat vapaat markkinat ja kapitalismi kaukana.

Toisekseen. Vuodesta 2010 asti olemme kuulleet poliitikkojen vakuutteluja siitä, kuinka tilanne on hallinnassa ja kuinka eurooppalainen yhteisö tekee kaikkensa palauttaakseen markkinoiden luottamuksen. Paitsi että on mielestäni nurinkurista pitää positiivista markkinavirettä minkään politiikan ensisijaisena tavoitteena, niin melkoisessa ristiriidassa ovat poliitikkojen puheet ja teot. Jos tosiaan joku viimeisen parin vuoden aikana meni ja uskoi nuo vakuuttelut ja osti Kreikan velkaa, niin tässä on tulos.

(Sivuhuomautuksena: keskusjohtoisessa politiikassa keskusjohto on aina oikeassa, ihmiset eli markkinat eivät. Onkin p-ö-y-r-i-s-t-y-t-t-ä-v-ä-ä kuinka markkinat ovat kehdanneet viime vuosina vaatia – kiskoa! – Kreikalta ja kumppaneilta niin korkeita korkoja. Väärässähän niiden on täytynyt olla.)

Kolmas ja tärkein kohta on kuitenkin seuraava. Mitä tapahtuu Euroopan velkamarkkinoille jatkossa? Kuinkahan moni yksityinen sijoittaja on tällä viikolla ollut langan päässä salkunhoitajalleen ja ohjeistamassa, että tämä ostaisi lisää Portugalin, Espanjan ja Italian velkaa eläkepäivien varalle? Mikä estää EKP:a tekemästä saman ilmaveivin Italian velan kanssa? Tässä piilee koko pointti.

Veronmaksajia ei säästetä, ei Suomen eikä Kreikan

Järjestely rampauttaa yksityisen uskon euromaiden velkaan, erityisesti niiltä sijoittajilta joita velkakirjamarkkinoilla on perinteisesti ollut valtaosa: konservatiivisilta säästäjiltä. Markkinoille jää yksityisestä kysynnästä jäljelle ainoastaan ammattimaisten sijoittajien spekulatiivinen intressi. Se intressi, jolla on varaa pyörittää lyhyen tähtäimen juristipajatsoa ja arvuutella kulloistenkin poliittisten päätösten vaikutusta arvopaperien keskinäiseen hierarkiaan ja arvostukseen. Tämän olisi luullut olevan viimeinen asia, jonka poliitikot haluavat saavuttaa.

Eurokriisin vastuun kantavat siis jatkossa suoraan ja epäsuoraan veronmaksajat. Yksityistä rahaa ei kriisimaiden tileille tipu – ellei liikepankkeja lähdetä jälleen reguloimaan siihen suuntaan. Ja kriisimaiden listaan voi lisätä ainakin kaikki euromaat, mukaanlukien Suomen. Eli sikäli kuin Portugalit ja kumppanit haluavat velkojaan jatkossa jälleenrahoittaa, niin EKP:n – eli veronmaksajien – varassa ollaan.

Jännittävä näytelmä tästä on tulossa, sillä järjestelyn kohtalo on vielä auki. Nyt en tarkoita Suomen eduskunnan salikeskustelua. Vaikka Kreikka voi oman jurisdiikkansa alla liikkeellelaskettujen bondien ehtoja säätää jotakuinkin miten lystää, niin osa velkakirjoista on muun muassa Ison-Britannian lain alla, missä sijoittajasuoja on korkeampi. Voi olla että tästä noin 10 prosentin osuudesta muodostuu vielä kompastuskivi keskusjohdon muuten kovin nerokkaaseen suunnitelmaan (kiinnostuneimmat googlaavat "blocking stake").

Tämän pelin yhteydessä on huomionarvoista kuinka yksityinen sektori, vaikka siltä hetki hetkeltä viedään yhä enemmän liikkumatilaa, on aina askeleen edellä keskusjohtoa. Siinä myös syy miksi paraskaan regulaatio ei voi koskaan toimia tarkoituksenmukaisesti. Kävi miten kävi, viimeinen häviäjä tässä sotkussa on kuitenkin kansainvälinen oikeuskäytäntö ja länsimainen moraali. Mikä peli se sellainen on, jossa säännöt rukataan lopussa uusiksi? Oli tarkoitus kuinka hyvä tahansa. Hyvä kysymys onkin, voidaanko sopimusten yksipuolista muuttamista jälkikäteen soveltaa vastedes laajemminkin ja missä.

Nyt kun riittäisi virtaa googlata tuo "blocking stake", mista Elina heitti vinkkiä, vai onko jollain laittaa nopeaa infoa aiheesta?

[MoreLiver]

Kreikan velkauudelleenjärjestelyjen ehto oli, että x% velkojista suostuu siihen, ja vähemmistö joutuu tällöin suostumaan siihen. Prosentit lasketaan velkatyypeittäin, eli jonkun hassun pienen velkaerän osalta (vaikka Kreikan valtion takaama rautatieyhtiön velkakirja) on mahdollista muutamalla kymmenellä miljoonalla eurolla saada kasaan velkakirjasalkku, jolla voi sanoa EI uudelleenjärjestelylle ja laukaista CDS-sopimusten credit event-triggerin. Jotkut ajattelivat, että ostamalla tällaisen pienen erän, jolla estetään "vapaaehtoinen" velkajärjestely olisi mahdollista saada jonon ohi EU-rahaa, ettei vapaaehtoisuus romuttuisi.

Kreikka joutui tästä syystä tekemään sitten yksipuolisen ehtojen muutoksen ja ISDA päätti, että kyseessä oli credit event. Minusta tässä ei tapahtunut mitään muuta pahaa kuin eurokraattien yritys naamioida tämä joksikin muuksi kuin Kreikan maksukyvyttömyydeksi romuttui. Kirjoitin tästä "miksei konkurssia kutsuta konkurssiksi", löytyy usarissa.

Maanantaina tapahtuva CDS-huutokauppa on sitten tämän jatkokertomuksen seuraava etappi.

[Lasse]

Bordellissa aktiivisesti mukana olevat ovat Eurooppanuorten lähinnä Kokoomuksen ja sen emopuolue Vihreiden aktiivit.

Eurooppanuorien toiminta on taas samaistettavissa 1970-luvun taistolaiseen liikkeeseen.

Kaikilla tahoilla kuitenkin oli ja on maanpetos sekä oman etenkin edun saaminen elämää ja toimintaa ohjaava arvo. Siksi nuo arvot ja niitä edustavat ihmiset on murskattava pohjamutiinsa saakka.

Erinomainen kirjoitus kokonaisuudessaan, ja olen aivan samaa mieltä.

Suomen edun unohtamisesta ja Eurooppanuorista oli joskus aikaisemminkin juttua toisessa ketjussa:

Nyt olisi kaikin puolin eri reilua, että net ken kannattavat EU:n liittovaltioksi muuttamista sanovat sen selkokielellä suoraan, verhoamatta sitä länsimaisten arvojen puolustamiseksi tai joksikin muuksi.

Itse tuollaista kehitystä vastustan.

Yhteiset takaukset ja yhteiset lainapaperit tarkoittavat de facto EU:n liittovaltion syntymistä. Suomessa se tapahtuu ohi perustuslain ja ohi kaiken yleisen keskustelun. Jykä ja Mari vain ovat sopineet asiasta nykyisen hallituksen nimissä.

Juurikin noin. Pahasti pelkään, että tässä apinaa koijataan viekkaudella ja vääryydellä.
Kimppaan mennään ja otetaan oman velan päälle yhteistä velkaa.
Sitten kun haluat erota EU:sta, mikä laillinen oikeus muka on kirjattu, sulle lyödään pöytään sellainen lasku, jonka loppusumma ylittää Suomen kansallisvarallisuuden.

USA:ssakin osavaltioita lyödään ruotuun liittovaltion rahoilla.

Tämän vuoksi perustuslakiin tulee saada kirjatuksi, että Suomi on EU:n jäsen. Näin takautuvasti voidaan legitimisoida nykyisen hallituksen maanpetos. Itse nimittäisin tätä yhdeksi historian oudoimmista vallankaappauksista.

"During times of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act."

Ainakin Wille Rydman näyttää aika selkeästi liputtavan liittovaltion puolesta:
http://www.willerydman.fi/2009/10/04/lissabonin-sopimus-askel-oikeaan-suuntaan-mutta-kovin-lyhyt-sellainen

Kokoomuksen Nuorten Helsingin piiri ry:n puheenjohtaja Samuel Schubak kuuluu Eurooppanuoret ry:n
hallitukseen:
http://www.eurooppanuoret.com/jarjesto/yhteystiedot

Eurooppanuorten kansainvälisen kattojärjestön (JEF) sivuilta:
(http://jef.communicate-europe.co.uk/about-jef/short-intro-to-jef/)
A noble mission...

JEF is a pan-European network of enthusiastic and dynamic young people who profoundly believe that Europe is our future and who commit themselves to make it an even better place to live in! According to the Statutes, the goal of JEF is the creation of a democratic European federation as a crucial ingredient for peace, a guarantee for a more free, just and democratic society and a first step towards a world federation.

(korostus minun, ihanan internationalistista)

No, tietysti nuorilla saa ja pitääkin olla ihanteita...

Mutta onko kokoomuksen, keskustan tai sdp:n riveissä, nuorta tai vanhaa, edustajaa, jonka ihanteisiin itsenäinen kansallisvaltio vielä mahtuu?

Vapaa kauppa ja ihmisten laillinen liikkuminen on täysin yhteensopiva itsenäisyyden säilyttämisen kanssa, jos niin halutaan.

Kuka haluaa?

--Lasse

Näyttää siltä, että monet ovat lyöneet yhteen oman edun ja EU-liittovaltion edun.

[Phantasticum]

Yksi mielenkiintoinen asia, jota ketjussa ei ole vielä sivuttu, on eurorälssin tai euroeliitin syntyminen Suomeen. Itse olen seurannut sitä osallisena ja eihän sille kehitykselle voi kuin nauraa ... Koko ilmiö lienee aika lähellä 1970-luvun Neuvostoliittomatkailua. Koomisinta asiassa on se, että osa porukasta on samaa, mm. Kanerva, Tuomioja ja Väyrynen. Eurooppanuorien toiminta on taas samaistettavissa 1970-luvun taistolaiseen liikkeeseen.

Olen samaa mieltä ja jotain tällaista ajoin takaa, kun muutama kuukausi sitten toisessa ketjussa tyrmäsin akateemisena ylitulkintana Taloussanomien jutussa esitellyn avainkokemuksen, jolla muka voisi selittää 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa syntyneiden suomalaispoliitikkojen nykyisen eurointoilun. Avainkokemus on tyypillistä akateemista jargonia, jolla voi kerätä itselleen seminaareissa ja konferensseissa meriittejä ja näyttää tutkijakollegojen silmissä pätevältä, mutta eurouskovaisuuden selitysmalli on tylsempi ja arkisempi kuin Venäjän vallasta vapautuminen vuonna 2012.

Europarlamentaarikko Carl Haglund on luultavasti paraatiesimerkki euroeliittiin kuuluvasta henkilöstä. Haglundin eleet, ilmeet, pukeutuminen ja puheet ovat niin tarkkaan harkittuja, rakennettuja ja peilin edessä opeteltu kokonaisuus, ettei tätä epäaidompaa tyyppiä voi enää olla. Haglundilta jää helposti Suomen ja suomalaisten edun ajaminen toissijaiseksi, koska hänelle on paljon tärkeämpää se, ettei hän vahingossakaan menetä omaa asemaansa.

Ymmärrän kyllä oikein hyvin, miten jotkut hullaantuvat Euroopan Unioniin. Siellä on helppo tuntea itsensä tärkeäksi, puitteet ovat upeat, ruoka on hyvää, käytettävissä on lähes rajattomat resurssit ja kaikki on muutenkin viimeisen päälle. Palkkaakin papereiden siirtämisestä pinosta toiseen maksetaan ihan kivasti.

Nykyinen tilanne on tosiaan tuonut useammin kuin kerran mieleen taistolaiset ja 1970-luvun hullut vuodet. Olen kylläkin sitä mieltä, että silloin joukossa oli myös aidosti isänmaallisia henkilöitä, jotka hankalassa tilanteessa etsivät luovia ratkaisuja ja ajoivat oikeasti Suomen etua. Kaikkea sen aikaista poliittista peliä en ole valmis suoralta kädeltä tuomitsemaan. Aihepiiri on minusta erittäin kiinnostava.

[slobovorsk]

jutun tekstityksestä, ääni Philippe Diallo, johtaja, Ranskan ammattilaisseurojen liitto UCPF:
- Ranskalaisella jalkapallolla on parin sadan tuhannen miljoonan [200 mrd] velat. [/1]
[..]
Olisin kiitollinen, jos ketjun ranskankielentaitoiset vakiojäsenet Tyhmyri ja Slobovorsk voisivat kuunnella jutusta Philippe Diallon kerronnan, onko tekstitykseen tullut moka kertaluokassa?

Minusta tuossa on käännöskukkanen. Ihan tarkkaan en saanut läppärin surkeilla kajareilla selvää, mutta ei minusta sanottu ihan käännöksen mukaan. Välillä tökkii kuullun ymmärtäminen.

Tuossa tuli tosiaan kertaluokkaheittoa ja vielä kakkonen eteen ... Ihmekös tuo kun joka puolella pyöritetään noita mitään merkitsemättömiä lukuja eli nollia :-) Dallo sanoi: "... Le football francaise a une endettement d'une centaine de millions d'euros" eli velkaa on satakunta miljoonaa euroa. 

[Jakerp]

Toisin sanoen käännös taisi mennä perseelleen. Numerotkaan eivät tue käännöstä. Mutta espanjalaisten velan mahdottomuudesta on puhuttu jo 2006 alkaen. Jos kävijämäärät putoavat ja maksullisten televisiointien korvaukset pienenevät (kuten voisi ajatella), niin espanjalaisia kohtaa katastrofi. Kävijämäärien pudotuksesta ja krääsämyynnin hyytymisestä on jo merkkejä.

Ovat fiksuja imuroivat velkamiljoonat irti ja jättävät tappiot veronmaksajien maksettavaksi kunhan pankeille selviää, että jättimäisiä lainoja ei voida enää maksaa takaisin ja pankit alkavat vaatia puuttuvia saatavia veronmaksajien kukkarosta, silloin "pölhokustaa maksaa taas". Joukkueet menevät kanttuvei tai sitten eliitin on pakko pelastaa tärkeimmät joukkueet jotenkin jos kansa alkaa suuttua jos sirkushuvit vähenevät. Kaikki ennen romahdusta tienatut miljoonat jäävät silti pelaajien ja joukkueen johtajien tileille. Laki kun ei salli konkurssiin menneen jalkapallo joukkueen henkilökunnalle ja pelaajille maksettujen miljoona palkkojen takaisin perimistä.

Lopulta EKP on pakko nollata Espanjan pankkien velat nominaalisella rahakikalla, mutta kaikki kiinteäomaisuus (asunnot, osakkeet, kulta), joka on ehditty hankkia kupatuilla rahoilla jää silti jalkapallo tähdille ja johtajille.

Sen jälkeen ei tartte enää potkia nahka kuulaa tai huudella kentänlaidalla voi vetää lonkkaa vaikkapa vuokra-asunto keisarina jos on sijoittanut kupatut rahat oikein.

[Octavius]

http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2012/03/16/norjan-oljyrahasto-sanoimme-kreikan-velkasaneeraukselle-ei/201225456/12?rss=4

Miettikää. Tuossa on kuvattuna yksi syy siihen, miksi olen kehottanut jo (pari vuotta?) lukijoitani siirtämään rahojaan Norjaan.

Eikö olekin hassua? Suomessakin oli joskus vastaavia itsestään ylpeitä, omista asioistaan vastaavia ja päätöksistään vastuun kantavia selkärankaisia miehiä. Nyt meitä hallitsee jokin bi-eurohuorien selkärangaton ja kaikessa mahdollisessa valehteleva joukkio, jossa sekä kokoomuslaiset että kommunistit istuvat samassa hallituksessa.

Niin ne ajat muuttuvat.

[Pekaso]

Ei lisättävää.

[tyhmyri]

^Mistä nuo luvut on tempaistu? Näyttävät olevan huuhaata.

Mutta sitten itse asiaan. IMF on äskettäin julkaissut Kreikasta melkoisen raportin, joka löytyy täältä. Raportin tiivistelmästä löytyy melkoinen helmi (korostus minun):

The program remains subject to notable implementation risks. In general, Greece has little if any margin to absorb adverse shocks
or program slippages. In the event that policy implementation takes longer or falls short, the economy takes longer to respond to labor
market and supply-side reforms, or fiscal multipliers are higher (reducing the growth path), a deeper recession and a much higher debt
trajectory would be the likely result. Political risks linked to the electoral calendar create additional uncertainty about policy
implementation (and staff has sought political assurances to ensure continuity in policy implementation; see paragraph 50). The
materialization of these risks would most likely require additional debt relief by the official sector and, short of that, lead to a sovereign
default. In the absence of continued official support and access to ECB refinancing operations, a disorderly euro exit would be
unavoidable, heightening risks to the Fund (see the Supplement to the Staff Report: "Greece—Assessment of the Risks to the Fund and
the Fund's Liquidity Position"). Program design—in particular the even phasing of support and tight monitoring framework—helps to
reduce these risks. The euro area member states' commitment to provide long-term support to Greece on adequate terms is also
a key consideration for staff's recommendation to approve the proposed arrangement.

Suomeksi sanottuna Kreikalla on vain vähäiset tai olemattomat mahdollisuudet selvitä tilanteesta ilman muiden Euromaiden ja EKP:n jatkuvaa tukea. Varautukaa maksamaan vielä lisää ja paljon. Moisesta maksamisesta huolimatta Kreikka saattaa joutua päätymään eroon Euroalueesta.

Raportissa on mielenkiintoista analyysiä muun muassa palkkojen leikkausten vaikutuksista kotitalouksien ottamiin lainoihin. Pikavilkauksella näytti siltä, että IMF suosittelisi lainojen nimellisarvojen leikkausta. Pitää perehtyä raporttiin ihan ajan kanssa, sillä näyttää siltä että siinä selitetään mustaa valkoiseksi ja valkoista mustaksi. Koska sisäinen devalvaatio on valittu tie, niin kiemurtelu on pakollista ja hauskaa seurattavaa.

[hattiwatti]

Yksi mielenkiintoinen asia, jota ketjussa ei ole vielä sivuttu, on eurorälssin tai euroeliitin syntyminen Suomeen. Itse olen seurannut sitä osallisena ja eihän sille kehitykselle voi kuin nauraa ... Koko ilmiö lienee aika lähellä 1970-luvun Neuvostoliittomatkailua. Koomisinta asiassa on se, että osa porukasta on samaa, mm. Kanerva, Tuomioja ja Väyrynen. Eurooppanuorien toiminta on taas samaistettavissa 1970-luvun taistolaiseen liikkeeseen.

Olen samaa mieltä ja jotain tällaista ajoin takaa, kun muutama kuukausi sitten toisessa ketjussa tyrmäsin akateemisena ylitulkintana Taloussanomien jutussa esitellyn avainkokemuksen, jolla muka voisi selittää 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa syntyneiden suomalaispoliitikkojen nykyisen eurointoilun. Avainkokemus on tyypillistä akateemista jargonia, jolla voi kerätä itselleen seminaareissa ja konferensseissa meriittejä ja näyttää tutkijakollegojen silmissä pätevältä, mutta eurouskovaisuuden selitysmalli on tylsempi ja arkisempi kuin Venäjän vallasta vapautuminen vuonna 2012.

No siis aika paljonhan tämä oikeiston harrastama euro/Usa-uskovaisuus on eräänlaista käänteistä taistolaisuutta, mitä harrastavat nämä kylmän sodan juoksuhautoihin jumittuneet.

Eli itsenäisyys pitää ehdottomasti menettää Brysselille koska muuten Venäjä.

http://willerydman.fi/blogi/36/lissabonin-sopimus-askel-oikeaan-suuntaan-mutta-kovin-lyhyt-sellainen

Ylläolevassa linkissä selviää varsin hyvin, että Wille Rydman niminen hörhö on esimerkiksi tätä mieltä. Vallansiirtoa Brysseliin ei perustella Suomen eduilla vaan siksi kun muuten Venäjä.

Yhä useammin soisin poliittisten päättäjien Euroopassa palaavan peruskysymysten äärelle koskien Unionia: miksi EU on olemassa ja mihin sitä tarvitaan?

Omasta mielestäni on selvää, ettei tarve Euroopan unionin olemassaololle johdu niinkään Euroopasta itsestään kuin sitä ympäröivästä maailmasta. Kaukana ovat ne ajat, jolloin isot eurooppalaiset kansallisvaltiot olivat kaikki niin suvereeneja suurvaltoja, että ne pystyivät kukin alistamaan valtaansa valtavia alueita ympäri maailman. Tilanne on viimeistään toisen maailmansodan jälkeen ollut aivan toinen. Yhdysvallat, Venäjä tai Kiina ovat nykyisin sen kokoluokan suurvaltoja, ettei eurooppalaisilla kansallisvaltioilla ole mitään mahdollisuuksia menestyksellisesti yksin kilpailla niiden kanssa.

Maailmanpoliittinen tilanne on siis sellainen, että mikäli ylipäätään haluamme eurooppalaisen äänen kuuluvan, on eurooppalaisten opittava puhumaan yhdellä suulla. Emme valitse sen välillä, käyttävätkö valtaa eurooppalaiset kansallisvaltiot vai yhtenäinen Unioni. Valinta on sen välillä, käyttääkö valtaa Unioni, jonka päätöksentekoon me itse saamme osallistua, vai Euroopan ulkopuoliset suurvallat, joiden päätöksentekoon emme saa osallistua. EU:n hajoaminen merkitsisi esimerkiksi Itä-Euroopassa – ja myös Suomessa – aktiivista suurvaltapolitiikkaa harjoittavan Venäjän vaikutusvallan kasvua, ei suinkaan oman itsemääräämisoikeutemme voimistumista. Näiden realiteettien valossa on minulle aivan itsestään selvää, että suhtaudun Euroopan yhdentymiseen erittäin myönteisesti.
....
Lissabonin sopimus sentään tuo meille ns. EU-presidentin ja EU:n ulkoministerin, mutta tosiasiassa tämä ei vielä ratkaise paljon mitään. Niin kauan kuin jäsenvaltiot eivät luovuta ulkosuhteisiinsa liittyvää suvereniteettiaan millään tavoin Unionille, niin kauan EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka pysyy käytännössä kuolleena kirjaimena paperilla.

Toivoisinkin, että eurooppalaisilla johtajilla olisi rohkeutta kyseenalaistaa se, tuleeko ulkosuhteiden hoidon ylipäätään EU:ssa kuulua kansallisen päätäntävallan piiriin. Jos Unionin synnyn ja olemassaolon primääri aiheuttaja ja oikeuttaja on Euroopan taloudellisen kilpailukyvyn ja ulkopoliittisen vaikutusvallan turvaaminen muuttuneessa maailmanpoliittisessa tilanteessa, eikö silloin integraation painopisteenkin tulisi olla juuri näillä aloilla?

Luonnollisesti Willen sekavat horinat eivät varmaankaan ole hänen omia ajatuksiaan, vaan heijastelevat yleistä kokoomuslaista, kylmän sodan ajoilta periytyvää alitajuntaa. Ja tokihan sama juttu, mitä isommat kokoomuslaiset eivät kehtaa Willen tavoin suoraan kirjoittaa vaikuttaa tämän puolueen politiikkaan koko ajan.

Suhteissa Venäjään sanoisin, että ainakaan emme ole joutuneet siirtelemään miljardeja omasta budjetista Moskovaan, ottamaan vastaan kyseisen maan rikollisia asukkaiksemme, tai ottamaan lainsäädäntöämme suoraan sieltä.

Monien mielestä ongelman ydin on se, että kansalaiset eivät ymmärrä EU-asioita ja mielenosoittavat siksi äänestämällä EU-vastaisia protestipuolueita vaaleissa tai EU-sopimusten hyväksymistä vastaan kansanäänestyksissä. Minun mielestäni paljon suurempi ongelma on se, että eurooppalaisilta poliitikoilta ja hallituksilta puuttuu näkemystä ja intoa Euroopan eteenpäinviemiseksi. Yhä harvemmin olemme saaneet nähdä aidosti Euroopan asiaan sitoutuneita johtajia Euroopassa. Kun EU-asiat tuntuvat olevan useille kansallisvaltioiden päättäjille vain pakkopullaa, on luonnollista, että kansalaisten on vaikeaa Unionin tarpeellisuudesta vakuuttua.

Ei lisättävää. Tämä Octaviuksen eurokommunistikäsite on tärkeä juttu, ja Wille Rydmanin kuvissa näette Eurokommunistin kasvot enemmän kuin missään. Ne jotka tulevat velkaorjasukupolvet tulevat kiroamaan.

[repo]

Kiitos avusta jäsenet Tyhmyri ja Slobovorsk!

Kaikki ennen romahdusta tienatut miljoonat jäävät silti pelaajien ja joukkueen johtajien tileille. Laki kun ei salli konkurssiin menneen jalkapallo joukkueen henkilökunnalle ja pelaajille maksettujen miljoona palkkojen takaisin perimistä.
[...]
Sen jälkeen ei tartte enää potkia nahka kuulaa tai huudella kentänlaidalla voi vetää lonkkaa vaikkapa vuokra-asunto keisarina jos on sijoittanut kupatut rahat oikein.

Tuo lihavoitu on se vaikein juttu nähdä ja tehdä. Menikö oikein, pystyy sanomaan vasta tapahtuneen jälkeen. Hajautus olisi SE juttu, mutta työmääräkin lisääntyy, vaikka luulisi äkkiä ettei pieni riskiset kohteet aiheuta töitä. Onko niitä pieni riskisiä kohteita enää?

Paikallaan tietysti muistuttaa, että emme tiedä tuleeko mitään romahdusta ja, jos tulee, niin millainen ja milloin. Joka tapauksessa rahoja ei varmaan kannata tilillä pitää kovin pitkään. Veikkaan, että moni pelaa rahoillaan vuokra-asunto keisarin puolesta.

Voi helposti kuvitella, että yksi kriisin seuraus on asuntovarallisuuden lasku, voimakas lasku tai romahdus, jos Kataisen vakautustoimet eivät riitä. Asunnot ovat monesti niihin otettujen lainojen vakuutena, vakuusarvojen laskun johdosta lainoja saatetaan pistää maksuun ja asuntomarkkinoille tulee vuokra-asunto keisarin markkinat. Itse epäilen, että markkinoilla riittää toimijoita, jotka pelaavat tämän skenaarion puolesta.

Olemme paljolti puskaradion varassa, myös netiksi kutsutun, saammeko koskaan tietää, onko vuokra-asunto keisarin markkinat vai olivat jo. Koska median toimintaa säätelee monta kertaluokkaan enemmän mm. sen ilmoitustilan ostajien intressit sekä omistajien intressit kuin riippumaton rehellinen tiedonvälitys ja ilmiöiden kuvaus median tilaaja-/lukijakunnalle, niin mitään "virallista totuutta" on turha odottaa. Tässä ja muissa netin ketjuissa näkemysten ja huomioiden jakaminen on ehkä luotettavinta vertaistukea.

Pitäytyen aiheessa, mistä raha hakee turvapaikkaa näinä päivinä, mieleeni pompsahti tämä kommentti ja sen vastaukset Henri Myllyniemen blogissa.

17.2.2012 07:13 Viktor Flinkkilä

Pessimismi joukossa tiivsityy herkästi ja siitä seuraa melankoliaa ja muita seuraamisvaikutuksia. Tämän kansanviisauden voi hyvin todeta mm. tästä blogista.

Ostakaa hyvät ihmiset osakkeita nyt kun ne ovat nousseet vasta 20% viime elokuusta. EKPn ja Fedin rahan syytäminen markkinoille tulee nostamaan kursseja lisää vielä huomattavasti.

Linkki kommenttiin.

Sen verran taustaa, että mitä nyt olen vähän lueskellut Myllyniemen ja Huopaisen merkintöjä US Puheenvuorossa, niin Viktor Flinkkilä on edustanut monen kirjoituksen kommenteissa "virallista optimismia" ja "parempien ihmisten" persukritiikkiä. Tästä kommentista Huopainen sai Flinkkilän paljastamaan itsensä "long term" osakekauppiaaksi, mikäli uskomme Flinkkilän avautumista kommenteissa, ja miksi emme uskoisi.  Flinkkilän vastaus selittää kivasti Flinkkilän markkinaoptimismin. Kauppamies on kauppamies ja kova kauppamies tekee kauppaa vaikka ostajalla ei ole rahaa. No osakekauppiaalla on sikäli helpompaa, että hänen ei ole tavannut tarvita tarjota rahoitusvaihtoehtoja kuten autokauppiaan. Osakekauppiaan tarvitsee olla vain hirrrveeen hirrrveeen optimistinen, nähdä lupaavia alkuja ja loputonta kasvua. Eikö?

18.2.2012 13:20 Juhani Huopainen

Itse vanha johdannaiskaupustelija, sen takia makro/FX/korko kiinnostaa. Allekirjoitan teesisi, että osakemarkkinoilla on hyvä veto, ja on olemassa paljon syitä, miksi se voisi jatkua. Sillä on kuitenkin melko vähän tekemistä eurokriisin kanssa - ts. Suomessa voidaan maksaa kovaa laskua left and right, mutta hissit voivat samalla mennä kaupaksi Saudeissa.

Tästä tuli mieleeni toisen vakiokommentaattorin Ville Kauppisen pari kommenttia toisaalla edellämainituissa blogeissa.

13.3.2012 07:51 Ville Kauppinen

Se on osittain fiktiota, että osakekurssit ennustaisivat 6kk päähän.
Eivät ne nytkään esim. OMXH:ssa ennusta kesää, vaan osinkokautta. Eivätkä ne ennustaneet viime kesäistä Kreikka-kriisiäkään, toukokuun DAX-huipuista 7500 pts tultiin romahtamalla alas.

Osakemarkkinat ovat osaksi ihmisten perustunteita; ahneutta ja pelkoa ja siksi ne reagoivat rajusti negatiivisiin ja positiivisiin uutisiin.

Mutta inflaatiosuojaa osa niistä tarjoaa. Yleisesti voidaan todeta että mitä parempi hinnoitteluvoima yhtiöllä on, sen paremman inflaatiosuojan se tarjoaa. Jos yhtiö voi siirtää nousseet kustannukset lopputuotteen hintaan viiveettä (Fortum), eikä kuluttajalla ole tarjolla vaihtoehtoista tuotetta/palvelua tarjoaa yhtiö hyvää inflaatiosuojaa.


13.3.2012 08:07 Ville Kauppinen

... tuohon voisin lisätä omakohtaisen harjoittelutarinan; kun ensimmäisiä kertoja osakkeita ostin ihan isommalla rahalla niin en jaksanut perehtyä markkinoihin ollenkaan ja toki ostin maaliskuun alussa. Ahneus iski, nyt nousee ja juna jättää.

En ymmärtänyt, että osinkojahan siellä hinnoiteltiin ja kesäkuussa arvo olikin jo -10 - -20% per lappu. Omia vähiä rahoja kun ne oli, iski pelko että menee paikat tulevien lastenlastenkin hampaista ja myin tappiolla pois.

Kahdessa kuukaudessa lähti alkupotista se ~20%, hyvää pisnestä.
Väitän, että 9/10 piensijoittajasta onnistuu aloitellessaan tekemään saman eli ostetaan huipulta ja myydään pohjilta - kun on hätä että juna meni ja sitten palaa kaikki. Sopulilauma.

Linkki Ville Kauppisen ensimäiseen lainattuun kommenttiin.

Lihavointi Kauppisen kommentissa on minulta. Oma vaikutelma Kauppisen kommenteista on, että hän on varsin rauhallinen, hyväntahtoinen ja jalat maassa oleva osakesijoittaja. Suosittelen vilkaisemaan tuon Flinkkilän kommentin ja sen vastaukset alkuperäisestä lähteestä. Tähän viestiin tuli taas riittävästi pituutta ilman muutaman oleellisen viestin lainaamista.

Kukin miettiköön näitä tahollaan. Tekee mieleni vain kysyä ketjun ammattilaisilta ja harrastajilta, löytyykö dataa osakemarkkinoilta, onko tuo Flinkkilän kertoma 20% nousu mennyt kuinka paljon Kauppilan mainitsemiin inflaatiosuojaa tarjoaviin osakkeisiin (long term -kauppaa)? Vai onko Flinkkilän mainostama 20% nousu kuinka paljon tulostusjulkistusten rahastusta (short term -kauppaa)? Vai miten tästä tavataan tehdä selkoa ja kuinka paljon myöhemmin?

[repo]

Yksi mielenkiintoinen asia, jota ketjussa ei ole vielä sivuttu, on eurorälssin tai euroeliitin syntyminen Suomeen.

Olen samaa mieltä ja jotain tällaista ajoin takaa, kun muutama kuukausi sitten toisessa ketjussa tyrmäsin akateemisena ylitulkintana Taloussanomien jutussa esitellyn avainkokemuksen, jolla muka voisi selittää 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa syntyneiden suomalaispoliitikkojen nykyisen eurointoilun. Avainkokemus on tyypillistä akateemista jargonia, jolla voi kerätä itselleen seminaareissa ja konferensseissa meriittejä ja näyttää tutkijakollegojen silmissä pätevältä, mutta eurouskovaisuuden selitysmalli on tylsempi ja arkisempi kuin Venäjän vallasta vapautuminen vuonna 2012.

Ei lisättävää. Tämä Octaviuksen eurokommunistikäsite on tärkeä juttu, ja Wille Rydmanin kuvissa näette Eurokommunistin kasvot enemmän kuin missään. Ne jotka tulevat velkaorjasukupolvet tulevat kiroamaan.

Siinä tuli tuhdisti lisää lihaa luiden ympärille Octaviuksen viljelemälle eurokommunistille. Minusta on kuitenkin tärkeää huomata ja pitää Octaviuksen tarjoilema eurorälssin käsite erillisenä. Eurorälssiä ei selitä mikään Phantasticumin esittelemä avainkokemus. Eurorälssiä vastaavaa kuormaa kertyy myös isoihin yrityksiin, joista helpot ja tarkemmin esittelemättömät esimerkit ovat Sonera ja Nokia. Jälkimmäinen tunnetaan nyt palavana öljynporauslauttana. Soneraa on saneerattu koko 2000-luku ja oma vaikutelma on ettei Sonera ole päässyt eurorälssiä vastaavasta yritysrälssistä eroon kuin osittain.

[MoreLiver]

ei voi mitenkään erotella, kumpi enemmän (vai jokin muu) on kursseja nostanut. Viimeisten parin vuoden aikana osakekurssit ovat nätisti seuranneet senhetkisissä inflaatio-odotuksissa tapahtuneita muutoksia, ja pitkällä tähtäimellä tietenkin yritysten tuloskunto on ratkaisevaa. Markkinoilla teemat muuttuvat myös jatkuvasti - jonkin aikaa on ollut ajatus, että jos tulee huonoja uutisia, se on hyvä osakkeille, koska keskuspankki tursottaisi lisää rahaa. Nyt kun jenkkitalous on ilmeisesti päässyt kuopan pohjasta eteenpäin, huonot uutiset eivät enää ole osakepositiivisia.

Tämmöisessä faktorianalyysissä (mikä vetää hintoja ja kuinka paljon) kiinnittäisin huomiota  myös faktorin tasoon. Esimerkiksi yritysten tulostasot ovat historiallisesti kovaa vaihtelua, mutta myös palautumista pitkän ajan keskiarvoon sisältävä muuttuja. Tällä hetkellä yritysten tulokset ovat korkealla, mutta voivat koska tahansa alkaa palautua pitkän aikavälin keskiarvoon. Markkinoilla toimivat tietävät tämän - ehkä sen takia veikkaisin, että inflaatio-odotukset ja siihen liittyvät korkomuutosodotukset ovat nyt painavampi kurssien heiluttaja,

[tyhmyri]

Markkinoilla toimivat tietävät tämän - ehkä sen takia veikkaisin, että inflaatio-odotukset ja siihen liittyvät korkomuutosodotukset ovat nyt painavampi kurssien heiluttaja

Tuo on mielenkiintoista, sillä Jenkkilän inflaatio-odotukset ovat huolestuttavan alhaisia. Äkkiseltään katsottuna vaikuttaisi siltä, että Euroalueella on joidenkin kuluttajatuotteiden hintamuutoksista huolimatta myöskin sangen alhaiset inflaatio-odotukset.

Tietenkään ei pidä unohtaa sitä, että joissain isoissa rahastoissa huonosti menneestä sijoituskohteesta pitää vaihtaa toiseen. Vaikka ei olisi parempaa oikeasti nähtävissä. Treasure ja Sveitsi menevät tällä hetkellä käytännössä negatiivisilla koroilla, joten osakkeet saattavat olla parempi kohde.

[MoreLiver]

Enpä huolestuttavuudesta tiedä - inflaatio toisaalta nostaa diskonttokorkoa, mikä laskee osakekursseja, mutta myös toisaalta liittyy talouden elpymiseen, mikä nostaa tai pitää ennallaan yritysten tulostasoja. Täten voi olla ihan fifty-sixty, miten käy. Markkinoilla ei ole liiemmin tyhmiä ihmisiä jäljellä - analyysi ja veikkaukset ovat siksi melkoisen turhaa meidän tasolla.

[Jakerp]

Raportissa on mielenkiintoista analyysiä muun muassa palkkojen leikkausten vaikutuksista kotitalouksien ottamiin lainoihin. Pikavilkauksella näytti siltä, että IMF suosittelisi lainojen nimellisarvojen leikkausta. Pitää perehtyä raporttiin ihan ajan kanssa, sillä näyttää siltä että siinä selitetään mustaa valkoiseksi ja valkoista mustaksi. Koska sisäinen devalvaatio on valittu tie, niin kiemurtelu on pakollista ja hauskaa seurattavaa.

Sisäisessä devalvaatiossa on se ongelma, että mitä enemmän palkkoja niiataan alaspäin sitä suurempi joukko joutuu ongelmiin lainojensa ja muiden menojensa kanssa, koska hinnat joustavat OECD tutkimusten mukaan hyvin heikosti alaspäin ja lainat taas yleensä eivät ollenkaan.

Sen jälkeen kun on saatu sadoilletuhansille ihmiselle luottohäiriömerkinnät sisäisellä devalvaatiolla ja ennalta arvaaamattomilla palkkaleikkureilla he eivät välttämättä enää saa asuntoa tai voi avata puhelinliittymää. Tämän jälkeen ongelmat alkavat kasaantua kun ulosotossa olevat ihmiset eivät enää kykene huolehtimaan lapsistaan tai heillä ei ole varaa hankki hoitoa sairauksiinsa, mutta näitä vaikutuksia ei yleensä ole otettu laskelmissa huomioon ollenkaan. Jokainen sadoistatuhansista velkoihinsa uppoavista on luokiteltu yksittäistapaukseksi on helppo hyssytellä ongelma piiloon kunhan vain oma suojatyö ei mene.

Kysymys on aika pitkälle onnesta jos on sattunut ottamaan asuntolainansa nousukaudella ja ehtinyt maksaa siitä suurimman osan pois ei välttämättä joudu palkkaleikkauksen jälkeen ongelmiin. Jos taas on sattunut ottamaan asuntolainansa juuri ennen romahdusta ongelmiin joutuu paljon varmemmin. Pahimmassa tapauksessa joutuu pakkomyymään omaisuutensa huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Keinottelijat ostavat omaisuutesi pilkkahinnalla pois lojumasta. Olethan vain "luottohäiriö" rikollinen, joka kuuluukin kupata tyhjiin. Mitäs menit töihin johon iskee palkkaleikkaukset tai josta voi saada potkut.

Lopulta murenee ihmisten halu yrittää velkaongelmien ja mielivaltaisten potkujen takia, koska menevät ne vähätkin vaikutusmahdollisuudet oman elämän suhteen. Valtaa on vain sen verran kuin valtio minimisosiaaliturvalla antaa. Iskee se espanjasta tuttu "manjaana" ilmiö ja ilmapiiri muuttuu rennommaksi ja vähemmän puurtamista arvostavaksi. Lopulta totutaan pieneen eikä enää muuta kaivatakkaan.

[tyhmyri]

Yksityiset sijoittajat ennustavat Portugalin kaatuvan seuraavaksi. Jopa Saksassa asia on ylittänyt uutiskynnyksen. PIMCO:n Mohamed El-Erian ennustaa Portugalista toisintoa Kreikalle. Juttu täällä.

Mielenkiintoista seurata ylittävätkö nämä kommentit uutiskynnystä Suomessa.

[tyhmyri]

Enpä huolestuttavuudesta tiedä - inflaatio toisaalta nostaa diskonttokorkoa, mikä laskee osakekursseja, mutta myös toisaalta liittyy talouden elpymiseen, mikä nostaa tai pitää ennallaan yritysten tulostasoja. Täten voi olla ihan fifty-sixty, miten käy.

Talouden elpymisen kannalta alhaiset inflaatio-odotukset ovat ikävä asia. Yleensä alhaiset inflaatio-odotukset kertovat liian tiukasta rahapolitiikasta ja sen aiheuttamasta pk-luokan yritysten vaikeudesta saada lyhytaikaista lainaa. Todella ikävää talouden pyörimisen kannalta, mikä on hyvin nähtävissä Japanista jo pitemmältä ajalta sekä myös PIIGS-maista juuri nyt.

[Phantasticum]

...muutama kuukausi sitten toisessa ketjussa tyrmäsin akateemisena ylitulkintana Taloussanomien jutussa esitellyn avainkokemuksen, jolla muka voisi selittää 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa syntyneiden suomalaispoliitikkojen nykyisen eurointoilun. Avainkokemus on tyypillistä akateemista jargonia, jolla voi kerätä itselleen seminaareissa ja konferensseissa meriittejä ja näyttää tutkijakollegojen silmissä pätevältä, mutta eurouskovaisuuden selitysmalli on tylsempi ja arkisempi kuin Venäjän vallasta vapautuminen vuonna 2012.

Minusta on kuitenkin tärkeää huomata ja pitää Octaviuksen tarjoilema eurorälssin käsite erillisenä. Eurorälssiä ei selitä mikään Phantasticumin esittelemä avainkokemus.

Haluan tarkentaa vielä tätä avainkokemusta, joka ei siis ole minun keksintöäni. Alkujaan se esiteltiin Taloussanomien jutussa, jossa akateemisesti oppineet pohtivat ilmeisen vakavalla naamalla, että nykypoliitikkojen sukupolvi koki aikuisikänsä alkupuolella valtavan vapautumisen tunteen, kun Neuvostoliitto romahti ja kylmä sota loppui. Ja siksi siis eurouskovaisuus. Että oikein valtava vapautumisen tunne? Ei kai nyt sentään. Kuuluuko Wille Rydmankin (s. 1986) kohderyhmään?

Kyllä Venäjällä on jokin merkitys. En kiistä tätä, mutta kuinka tietoista se näiden eurokommunistien ajattelussa loppujen lopuksi on? Koska kuulun samaan ikäluokkaan Taloussanomien jutussa esiteltyjen poliitikkojen kanssa, olen esittänyt asiasta oman vastalauseeni. Voin tietysti puhua vain omasta puolestani, mutta minun kohdallani avainkokemus on räikeää ylitulkintaa.

[Nautiluseläin]

Euroeliitti. Eurorälssi.Privileegioiden synty ja kehitys.

Siitä se lähtee; mieltymys eurohengailuun pehmittää asenteita Euro- ja €-myönteiseksi. Vaikka Brysseli itsessään on sumusta sakeana ja kilometrit lentokentällä pitkiä, kiihdyttää Pariisin ja muun eloisamman läheisyys elämää kummasti. Voi olla, että sitä oikein tuntee elävänsä hyvin istuvien pukujen, käsityönä tehtyjen kenkien ja kampauksensa huolellisesti tehneiden naisten keskellä, maissa, jossa ihmsiet ovat eloisampia kuin arktisen harmauden ja kylmyyden lannistamat goretex-kansalaiset Suomessa. Eurotähtilippu alkaa näyttäytyä vallan mukavana vaihtoehtona siniristilipulle.

Kuka missäkin roolissa Brysselissä toimii. Tekijämiehenä ja -naisena, avustajana, palkkiovirassa Naton päämajassa, kiitokseksi koto-Suomessa tehdyistä palveluksista? Klondyken reinkarnaatio on nyt tuolla. Virkamieskuntaa ja/tai yksityiseltä sektorilta lähtöisin olevia toimijoita käyvät Ampiaisen psykologit kerta viikkoon Suomesta käsin jututtamassa, jotta elo uudessa maassa ei ahdistaisi liikaa.

Sieltä tullaan - ehkä - takaisin Suomeen ja jatketaan eurotöissä täällä päässä. Ja kun ensin itse on pehmetty euroaatteella, voidaan täällä jatkaa muiden pehmentämistä. EU:n kova valta etenee ihmisten, yksilöiden toiminnan kautta pehmeästi. Strasbourgin strategiset satelliitit, jotka Bryssel on huolellisesti koulinut - jäsenmaan omalla kustannuksella - sopivat hyvin EU-vallan vahtikoiriksi myöhemmin, kun otetta kiristetään. Euroeliittikin on kiinnostunut lähinnä omasta toimeentulostaan, ja kotimaassa sillä on erityinen etulyöntiasema: Brysselistä haettu kokemus ja kontaktit, Strasbourgin takaamat valtuudet ja etuudet.

Ja mainostoimisto Alexander S. vakuuttamassa, että tämä on se tie, se ainoa järkevä tie, jota tulee edetä.

Suomen kansan sopii nyt tykönään miettiä, mitä se haluaa. Komppaan Octaviusta, kuntavaaleissa tavataan.

[Rafael K.]

Hauska keskusteluketju.

Eurorälssin olemassaolon huomasin kyllä viime vuonna ihan uudella tavalla, kun tajusin, että Elinkeinoelämän Keskusliitossa ympäristölobbareina toimivat ympäristöministeriön entiset työntekijät. Nämä hallinnon ajatusmaailman omaksuneet esittävät sitten Palacessa pitävänsä yrittäjien ja teollisuuden puolta, jotta saisivat matkata Brysseliin ja tärkeillä siellä täällä. Heillä ei kuitenkaan ole mitään kiinnostusta hillitä entisten kollegoidensa intoa panna täytäntöön kaikki maailman direktiivit, koska silloinhan lobbareiden tarve vähenisi. Byrokratian päämäärä on luoda lisää tarvetta byrokratialle, ja EK on osa sitä, aivan kuten Octavius aloitusviestissä esitti.

[repo]

Hauska keskusteluketju.

Selvennettäköön että ketju sai alkunsa ylläpidon suoraviivaisena Kreikka-ketjun hännän leikkaustoimenpiteenä. Siksi ketjussa on mm. jalkapallojuttua minulta. Kirjoitin sen viestin Kreikka-ketjuun ja vuorokauden kuluttua kaikki oli tässä uudessa eurorälssiketjussa. Joku ylläpidossa ei tykkää Kreikka-ketjusta. 

[Vartiotorni]

Onko tämä  alkeellinen yritys kääntää keskustelun suuntaa pois varsinaisesta aiheesta vaiko vain vahingossa nyrjähtely?

Yksi mielenkiintoinen asia, jota ketjussa ei ole vielä sivuttu, on eurorälssin tai euroeliitin syntyminen Suomeen. Itse olen seurannut sitä osallisena ja eihän sille kehitykselle voi kuin nauraa.

Suomessa alkaa olla kymmeniä tuhansia tuon Brysselin koneen matkustajia. Heitä tulee eri etujärjestöistä, puolueista, kuntapuolelta ja valtionhallinnosta sen lisäksi, että on olemassa jo valmis virkamieskoneisto eurokommunismin ihannetta vaalimaan.
[...]
Hiha-arviona tuon pelleilyn kustannukset ovat noin miljardin verran veronmaksajien euroja vuositasolla pelkkinä kustannuksina.

Hyvä uusi näkökulma ja ilmiön esittely. Todellakin voin yhtyä samojen piirteiden näkymiseen Neuvostoliiton vaikutuksesta 70- ja vielä 80-luvuilla. Ehkä tärkeimpänä ilmiöissä on nähtävissä se, että samat motiivit/mekanismit ajavat nyt eurorälssin toimintaa: on kiva pyrkiä isoveliasemaan EU:ssa ja on kiva olla isolla ja tärkeällä asialla eurorälssissä, onhan sille kyseenalaistamattomat perusteet.

Heittämäsi hiha-arvio on aika iso. Itse en pysty sitä mitenkään kyseenalaistamaan tai vahvistamaan, joten niin kulupuoleen kuin ilmiöön yleensä olisi mukava löytää niitä tukevia faktoja, kuten tässä ketjussa on vähän ollut tapana. Täytyy pistää tämä ilmiö korvan taakse, josko jotain sattuu kohdalle, niin heitän linkkiä ja selitystä. Valitettavasti voi käydä niinkin, että parin viikon kuluttua tätä nostamaasi näkökulmaa ei enää kukaan muista.

Näkökulmastasi pari piirua toisaalle satuin eilen katsomaan YLE Urheiluruutua, jossa oli mielenkiintoinen juttu espanjalaisten jalkapalloseurojen taloustilanteesta.

2012-03-17 YLE Areena/Urheiluruudun juttuja: Jalkapallo - Espanjalaisseurojen talous kuralla
Poistuu: 31.3.2012 klo 22.46

Tässä mahdollisimman tarkka ja yhdessä kohdassa vähän lyhennetty transscripti jutusta.

Urheiluruudun juontaja Kari-Pekka Hänninen:
- espanjalaisseurojen tulot ovat kasvaneet talouskriisistä huolimatta
- espanjanliigan RealMadrid ja Barcelona ovat kansainvälisen vertailun kärjessä
- suurin osa espanjanliigan seuroista on kuitenkin pahoissa veloissa, mistä huolimatta joukkuueet ovat jatkaneet pelaajien ostamista
- mm. Ranskassa Espanjaa kritisoidaan epäreilusta kilpailusta

jutun kertoja:
- konsulttiyritys Deloittin mukaan RealMadrid ja Barcelona ovat yhä edelleen maailman eniten tienaavat jalkapalloseurat
- kaikkiaan 30 suurimman tulot nousivat 3% viime vuonna talouskriisistä huolimatta
- espanjanliigassa kaksi suurta ja komeaa kätkevät alleen kuitenkin varsinaisen aikapommin, kertoo Barcelonan yliopiston tutkija

jutun tekstityksestä, ääni José Maria Gay De Liébana, taloustieteilijä, Barcelonan yliopisto:
- RealMadridia ja Barcelonaa lukuun ottamatta liigajoukkueet kärsivät talousongelmista.
- Joukkueet ovat kuluttaneet enemmän kuin ansainneet.
- Tästä on syntynyt alijäämiä, noin miljardi euroa velkaa neljän viime kauden aikana.

jutun kertoja:
- [...], mutta velkajärjestelyyn joutunut Saragosa törsäsi maalivahtiin 8 miljoonaa euroa erilaisia kepulikonsteja käyttäen
- myös monilla Italian ja Englannin liigan joukkueilla on pahoja velkaongelmia
- Ranskassa naapurimaiden menoa katsotaan happamana
- parhaita pelaajia houkutellaan ulkomaille usein velkarahalla
- myös eurokentillä pallo löytyy monesti epäreilusti omasta maalista

jutun tekstityksestä, ääni Philippe Diallo, johtaja, Ranskan ammattilaisseurojen liitto UCPF:
- Joskus meistä tuntuu, että häviämme joukkueille, joiden ei pitäisi pelata ollenkaan.
- Häviäminen on osa peliä, mutta jos häviää seuralle, joka ei maksa pelaajiensa palkkoja tai elää yli varojensa, se on turhauttavaa ja epäreilua.

jutun kertoja:
- myös Ranskan liiga on kärsinyt talousahdingosta, mutta viimekädessä urheiluministeriön alaisessa liigassa rahan käyttöä valvotaan tiukasti

jutun tekstityksestä, ääni Philippe Diallo, johtaja, Ranskan ammattilaisseurojen liitto UCPF:
- Ranskalaisella jalkapallolla on parin sadan tuhannen miljoonan [200 mrd] velat. [/1]
- Italian, Englannin ja Espanjan liigojen yhteinen velkasumma nousee kymmeneen miljardiin euroon. [/2]
- Kyse on aivan eri vakavuus- ja suuruusluokasta.

jutun kertoja:
- Ranska on kärsinyt myös siitä, että valtio lopetti aivan ylättäen ammattiurheilijoille myönnetyn verovähennyksen.
- Nopeaa helpotusta ei ole luvassa, vaikka Euroopan jalkapalloliitto yrittääkin saada aikaiseksi taloudellisen reilun pelin sääntöjä.
- Espanjassa monet seurat saattavat olla pitkiä aikoja velkaa verottajalle ja sosiaaliturvaan, mutta seurauksia ei ole.

jutun tekstityksestä, ääni José Maria Gay De Liébana, taloustieteilijä, Barcelonan yliopisto:
- Jalkapallo on Espanjan talouden hemmoteltu lapsi, jolle sallitaan kaikki ja annetaan periksi.
- Jalkapallolle on kaikki sallittua.
- Yrityksen sulkeminen on helppoa, mutta jalkapallojoukkueen sulkemiseen ei yksikään hallitus tohdi ryhtyä.
- Sadat tuhannet fanit lähtisivät kaduille protestoimaan.

[1], [2] kuvakaappaukset kyseisistä tekstityksen kohdista liitekuvina.

Olisin kiitollinen, jos ketjun ranskankielentaitoiset vakiojäsenet Tyhmyri ja Slobovorsk voisivat kuunnella jutusta Philippe Diallon kerronnan, onko tekstitykseen tullut moka kertaluokassa?

Mitä jutusta nyt voisi sanoa? Epäreilua joo ja ratkaisu on Ranskan malli. Eikös "Ranskan mallilla" jo yritetä ratkaista euro-alueen velkakriisiä, ministeriön tilalla on vain IMF, EU, euro-ryhmä, EVVR, EVM jne.? Josko joskus kokeiltaisiin sitä, että hommien hoitamatta jättämisestä seuraisi jotain (viittaus Espanjan seurojen vastuisiin ja viranomaisten läpisormien katselu)? Ihan pienistä jutuista tämä alkaisi, mutta varmasti tämäkin juttu saa eurorälssin tuntemaan värinää suuresta tehtävästä - tai urheilussa on ihmisiä, jotka näkevät tässä kutsumuksensa eurorälssiin. Löysinpä tämän eurorälssi-näkökulman tuosta jutusta, kun sitä tähän kirjailin.

Perinteisessä ketjun katsannossa jutussa näkyy tiivistetysti aika kivasti velkasummia (tuo mahdollinen kertaluokkavirhe olisi kiva selvittää), yksi talouden toimiala, jota ei tavata ajatella osaksi velka-/talouskriisiä, ja sitten tuo kilpailun vääristyminen, kun velkavipua käytetään tappiinsa. Minä olen vain edelleen Islannin mallin kannalla.

[repo]

^Kuten tuossa edellisessä viestissä yritin kertoa: Tämä ketju sai alkunsa sillä, että ylläpito leikkasi Kreikka-ketjun hännän Octaviuksen aloitusviestistä lähtien tähän omaksi ketjuksi ja vaihtoi viestiotsikot.  Kirjoitin tuon lainaamasi viestin Kreikka-ketjuun. Octaviuksen eurorälssi-aloituksesta tuli useita viestejä Kreikka-ketjuun ennenkuin joku ylläpidossa päätti leikata Kreikka-ketjun lopusta viestit omaksi eurorälssi-ketjuksi.

[Mok]

Hauska keskusteluketju.

Eurorälssin olemassaolon huomasin kyllä viime vuonna ihan uudella tavalla, kun tajusin, että Elinkeinoelämän Keskusliitossa ympäristölobbareina toimivat ympäristöministeriön entiset työntekijät. Nämä hallinnon ajatusmaailman omaksuneet esittävät sitten Palacessa pitävänsä yrittäjien ja teollisuuden puolta, jotta saisivat matkata Brysseliin ja tärkeillä siellä täällä. Heillä ei kuitenkaan ole mitään kiinnostusta hillitä entisten kollegoidensa intoa panna täytäntöön kaikki maailman direktiivit, koska silloinhan lobbareiden tarve vähenisi. Byrokratian päämäärä on luoda lisää tarvetta byrokratialle, ja EK on osa sitä, aivan kuten Octavius aloitusviestissä esitti.

Ainakin ympäristöasioissa mukana on valtion rahoilla ns. kansalaisjärjestöjen edustajat. Nämä ovat greenpeacen, maan ystävien, luontoliiton, wwf:n, dodon yms. joukon edustajia. Luulisi, että valtion edustajat edustavat kansalaisia, mutta näin ei ainakaan ympäristöasioissa ole, vaan kansalaisia edustavat nämä järjestöt joissa on mukana kourallinen ns. aktivisteja. Nämä ovat mukana valmistelemassa Suomen kantoja ja edelleen kokouksissa tuomassa esiin kansalaismielipidettä.

[Vartiotorni]

Sorry sorry!  Tämä ketjujen ketjuittelu sekoittaa ketjun kuin ketjun ja ottaa joskus aivoon.
Mutta eihän sitä tiedä, minkälaisia pahoja aikeita ujuttautuu tännekin....
Lainauksistakin voisi lyhentää suurimman osan -mikäli se kävisi helposti!

^Kuten tuossa edellisessä viestissä yritin kertoa: Tämä ketju sai alkunsa sillä, että ylläpito leikkasi Kreikka-ketjun hännän Octaviuksen aloitusviestistä lähtien tähän omaksi ketjuksi ja vaihtoi viestiotsikot.  Kirjoitin tuon lainaamasi viestin Kreikka-ketjuun. Octaviuksen eurorälssi-aloituksesta tuli useita viestejä Kreikka-ketjuun ennenkuin joku ylläpidossa päätti leikata Kreikka-ketjun lopusta viestit omaksi eurorälssi-ketjuksi.

[tyhmyri]

Ainakin ympäristöasioissa mukana on valtion rahoilla ns. kansalaisjärjestöjen edustajat. Nämä ovat greenpeacen, maan ystävien, luontoliiton, wwf:n, dodon yms. joukon edustajia.

Tuo on totta. Kun aikoinaan ympäristöministeriö perustettiin, niin teollisuuden ja perusduunareiden edustajat tekivät todella pahan mokan kun eivät pyrkineet saamaan omia ihmisiään avainpaikoille. Kyseistä ministeriötä pidettiin pelleministeriönä (minäkin pidin) ja sen haltuunottoa eivät miettineet sen enempää teollisuus kuin rasvanahkaduunaritkaan. Paha, paha virhe.

Nyt erittäin uskomattoman suuren osa jokaisen suomen kansalaisen elämään vaikuttavista päätöksistä tehdään ministeriössä, jonka virkamiehistä suuri osa uskoo, että kaiken liikkumisen voi tehdä ratikalla, Porvoo on ulkomailla, maito tulee purkissa, sähkö töpselistä ja kaikki Kehä-III:n ulkopuolinen alue pitäisi säilyttää koskemattomassa luonnontilassa.

Suomen edustajat ovat samaa sarjaa. Ei ihme että sopimukset ja päätökset sitten ovat mitä ovat.

[Jakerp]

Tuo on totta. Kun aikoinaan ympäristöministeriö perustettiin, niin teollisuuden ja perusduunareiden edustajat tekivät todella pahan mokan kun eivät pyrkineet saamaan omia ihmisiään avainpaikoille. Kyseistä ministeriötä pidettiin pelleministeriönä (minäkin pidin) ja sen haltuunottoa eivät miettineet sen enempää teollisuus kuin rasvanahkaduunaritkaan. Paha, paha virhe.

Nyt erittäin uskomattoman suuren osa jokaisen suomen kansalaisen elämään vaikuttavista päätöksistä tehdään ministeriössä, jonka virkamiehistä suuri osa uskoo, että kaiken liikkumisen voi tehdä ratikalla, Porvoo on ulkomailla, maito tulee purkissa, sähkö töpselistä ja kaikki Kehä-III:n ulkopuolinen alue pitäisi säilyttää koskemattomassa luonnontilassa.

Suomen edustajat ovat samaa sarjaa. Ei ihme että sopimukset ja päätökset sitten ovat mitä ovat.

On ympäristöministeriöstä hyötyäkin he voivat esim. erilaisiin ympäristöpykäliin vedoten painostaa Suomessa toimivia kaivosyhtiöitä palkkaamaan enemmän Suomalaisia hommiin uhkaamalla ruveta tulkitsemaan ympäristösäädöksiä kuin piruraamattua mikroskoopilla ja suurennuslasilla jos kaivokseen palkataan pelkästään ulkomaisia vuokraduunareita Puolasta ja Romaniasta.

Ympäristöpykälät on ainoa keino millä EU Suomi voi estää kaikkia Suomen luonnonrikkauksia valumasta ulkomaisille kaivosyhtiöille ja Romanialaisille vuokraduunareille.

Siinä loppuun ulkomainen kaivostoiminta Suomesta jos ympäristöministeriö mobilisoi virkamiehensa tutkimaan mikroskoopin kanssa merkkejä ympäristön tuhoutumisesta ja rupeaa iskemään byrokratian nauloja kaivosyhtiön rattaisiin. Onneksi näin muuten Suomesta tulisi pohjolan Kongo ja muutama Suomalainen  saa samalla mahdollisuudet saada hyväpalkkaista työtä kaivos alalta.

EDIT:
Perun puheeni yllä olevasta näyttäisi olevan, että viranomaiset ja kaivosteollisuus ovat yhdessä päättäneet ajaa vain omaa etua:
Kaivosteollisuus värvää virkamiehiä
http://yle.fi/alueet/oulu/2012/04/kaivosteollisuus_varvaa_virkamiehia_3386413.html