"Äärioikeisto Suomessa" -kirja ja keskustelutilaisuus (Dan Koivulaakso)

[Roope]

Tässähän vasurit palkitsevat itsensä ja kirjoittavat siitä. Sama kuin Sisu palkitsisi Scriptan ja Perussuomalainen tekisi jutun.

Tai kuin Sadankomitea palkitsisi Vapaan liikkuvuuden ja Kansan Uutiset tekisi jutun.

Sadankomitean puheenjohtaja Outi Ojalan mukaan on selvää, että maailmassa ihmisten liikkuvuus ei vähene ja siksi on avauduttava maailmalle ja mietittävä, miten ihmisten liikkumiseen liittyvät kysymykset ratkaistaan.

– Vapaa liikkuvuus on tehnyt arvokasta työtä jo pidempään esimerkiksi romanien parissa, mutta noussut ajankohtaiseksi erityisesti tänä syksynä nälkälakossakin olleiden afganistanilaismiesten tukena tekemästään työstä, Ojala kertoo palkinnon taustoista.

Katja Tuominen Vapaa liikkuvuus -verkostosta kiitti järjestön saamasta tunnustuksesta ja totesi, että suomalainen turvapaikka- ja oleskelulupapolitiikka ajaa valitettavan usein ihmisiä kestämättömiin olosuhteisiin.

Kansan Uutiset: Sadankomitean rauhanpalkinto Vapaa liikkuvuus -verkostolle 6.12.2012

[normi]

Sama kuin Sisu palkitsisi Scriptan ja Perussuomalainen tekisi jutun.

Tarkoitatko, että Sisun pitäisi palkita Scripta ja Perussuomalaisen tehdä siitä juttu?

Miksi helvetissä ei muuten toimita yleisesti ottaen näin? Oscar juhlissakin elokuvaväki palkitsee itse itseään ja kansa hurraa. Tavallaan samasta on kyse itsenäisyyspäivän vastaanotossa. huipulla olijat kutsuva kaltaisiaan paikalle ja käytännössä siis menestyjät saavat lisäpalkinnon menestyksestään. Elikkä... kirjoittakaa kirja dänistä, maahanmuutosta ne. Esim. homma voisi oikeasti jakaa erilaisia tunnustuksia. Toki pitäisi olla myös muita nuivia instansseja...

[DuPont]

Jos Homma on seuratuin keskustelufoorumi Suomessa (äh, tuo suomi24, mutta toimittajien taholta), miksei se palkintojakin voisi jakaa? Tietyiltä toimittajilta tulee kakkaa niskaan joka tapauksessa, miksei Hommapalkintoakin voisi jakaa?

[gloaming]

Tai kuin Sadankomitea palkitsisi Vapaan liikkuvuuden ja Kansan Uutiset tekisi jutun.

Asiaa selostettiin pitkällisesti kuin Finlandia-palkintoa myös YLE:n radiouutisissa, vaikka kyseessä on puhdas ei-uutinen. Ei jäänyt epäselväksi, mihin poliittiseen suuntaan toimittajakunta oli kallellaan.

[Kauhea Ihmismäinen Otus]

Jos Homma on seuratuin keskustelufoorumi Suomessa (äh, tuo suomi24, mutta toimittajien taholta), miksei se palkintojakin voisi jakaa? Tietyiltä toimittajilta tulee kakkaa niskaan joka tapauksessa, miksei Hommapalkintoakin voisi jakaa?

http://hommaforum.org/index.php/topic,77722.msg1183936.html#msg1183936

[Pöllämystynyt]

Aika säälittävää kiertelyä. Kun joudutaan tunnustamaan, että maahanmuuttokriitikot eivät ihan oikeasti ole määritelmän mukaista oikeistoa (koska eivät hypi kapitalistin pillin mukaan), niin historian hämärästä kaivetaan vaihtoehtoinen määritelmä ohittamaan koko keskustelu ja leimaamaan kriitikot sittenkin oikeistoon ja ihan äärilaitaan. Tämänkin määritelmän soveltamiseksi kriitikot kuvataan tavalla, joka ei vastaa todellisuutta.

Tämä määritelmä itsessään ei ole huono tai väärä. Johdonmukaisesti ja totuudenmukaisesti käytettynä sekin on kelpo väline aatemaailmoiden hahmottamiseen - jos osataan pitää mielessä, että kyse on eri määritelmästä kuin nykyinen, ja että nämä määritelmät eivät sijoitu samalle asteikolle eivätkä ole yhteismitallisia keskenään.

Tähän toisin määriteltyyn äärioikeistoleimaan sisältyy väitteitä, joiden totuusarvoa voidaan onneksi tutkia. Tutkimalla kuitenkin paljastuisi, että autoritäärisyyttä, demokratian vastaisuutta ja pysähtyneisyyttä edustavat lähinnä näennäisvasemmistolaiset kotimaavastaiset itse, eivät heidän vihaamansa maahanmuuttokriittiset demokratia- ja ihmisoikeusaktivistit. Koivulaaksokin tukee vähintään rivien välistä autoritääristä hirmuhallintoa ja demokratian alasajoa. Hän ei kuitenkaan leimaa itseään oikeistoon, koska tosiasiassa hän ei usko vaihtoehtoiseen määritelmäänsä, vaan muiden nykyihmisten tapaan jakaa vasemmiston ja oikeiston talouspoliittisesti. Hän vihaa kapitalisteja, ja on siksi mielestään vasemmistolainen, ja sillä siisti. Myös puolustellessaan autoritäärisiä kommunistidiktatuureja ja patavanhoillisia islamisteja.

Muiden toveriensa tavalla ja totunnaisten oppiensa mukaan Koivulaakso toki esiintyy demokratian puolustajana, erityisesti hyökätessään demokratian puolustajia vastaan. Mitä vastaan hän milloinkin hyökkää, sitä hän on puolustavinaan. Paitsi tietysti alkuperäiskansoja, joita hän saa ihan avoimesti vihata monikultturismin mädättämässä näennäisvasemmistolaisuudessaan. Jos hän eläisi 1700-luvulla, ja jos oikeisto-vasemmisto -jako perustuisi autoritäärisyyteen ja demokratia-asenteisiin, hän istuisi oikealla ja maahanmuuttokriitikoiden pääjoukko vasemmalla. Niin se vain on. Faktat ovat kaikkien nähtävillä. Sekä nykyisen, että vaihtoehtoisen määritelmän mukaan kriitikot ovat vasemmistolaisia. Koivulaakso itse vain esiintyy vasemmistolaisena hyödyntääkseen vasemmistolaisuuden myönteisiä mielikuvia.

Kiertely ei vie Koivulaaksoa voittoon. Termien uudelleenmäärittelykin johtaa hänet samaan umpikujaan, väittämään päivää yöksi ja puhumaan ilmiselviä tosiasioita vastaan.

Edelleen: Koivulaakson, Kirjan, ja palkinnonkin ainoa todellinen tavoite on päästä käyttämään äärioikeisto-sanaa niistä, jotka halutaan demonisoida ja toiseuttaa, jotta näennäisvasemmisto voisi ylläpitää mustavalkoista maailmankuvaansa ja mielivaltaista rajanvetoaan omiinsa ja vihollisiinsa. Mustavalkoisuutta, joka mahdollistaa esiintymisen hyvyyden valona, ja rajanvetoa, joka mahdollistaa esiintymisen ainoana tienä, josta poikkeaminen on astumista pahuuteen. Monikultturismin mädättämä näennäisvasemmistolainen vanhoillisuus perustuu rajanvetoihin ja määritelmiin. Sillä ei ole sellaisia argumentteja, joilla se voisi lyödä vastustajansa. Siksi se pyrkii nämä leimaamaan ja määrittelemään. Leimaus on tapa välttää asiakeskustelu. Muiden leimaaminen on elämänlanka tai ainakin kuiva oljenkorsi, jonka varassa koko näennäisvasemmistolaisuus epätoivoisesti roikkuu. Sitä tämä kaikki koivulaaksolainen sanahelinä on. Tämä on ainoa asia, millä on mitään väliä, ainoa asia, jota kannattaa vaivautua vastustamaan.

Koivulaakson suurin haave on saada kriitikot hyväksymään nämä leimat. Se olisi kriitikkoliikkeen poliittisten mahdollisuuksien loppu, koska äärioikeistoleiman kautta salakuljetettaisiin liikkeen päälle kaikki kauheimmat leimat aina natseja myöten. Mikään leimaus ei voi tuhota kriitikoita, elleivät kriitikot itse ota niitä suihin ja ala niitä äänekkäästi mässyttää. Onnistunut leimaaminen on aina kaksipuolista. Koivulaakso onkin päättänyt jankuttaa siinä toivossa, että kriitikot turtuisivat ja "myöntäisivät" olevansa äärioikeistoa vaikka saadakseen hänet rauhoittumaan.

[normi]

Dänin ja Lin kirja on leimaamista, demonisointia ja herjaamista. Oikeastaan malliesimerkki "tutkimukseksi" peitellystä vääristelystä ja vihapuheesta. Tavoite on saada lyömäase poliittisia vastustajia kohtaan. Moraalisesti alhaista toimintaa ja jos vastaava vääristely tehtäisiin vaikkapa maahanmuuttajista tai sitten vasemmistosta niin vastaavat tekstit johtaisivat tutkintapyyntöihin ja syytteisiin.

[Ilkka Partanen]

Aika säälittävää kiertelyä. Kun joudutaan tunnustamaan, että maahanmuuttokriitikot eivät ihan oikeasti ole määritelmän mukaista oikeistoa (koska eivät hypi kapitalistin pillin mukaan), niin historian hämärästä kaivetaan vaihtoehtoinen määritelmä ohittamaan koko keskustelu ja leimaamaan kriitikot sittenkin oikeistoon ja ihan äärilaitaan.

Oikeisto ei ole myöskään yhtenäinen klikki ihmisiä jotka "hyppisivät" kapitalismin pillin mukaan. Tuo on yhtä tärähtänyt määritelmä kuin leimata kaikki vasemmistolaiset kommunisteiksi. Sellainen jako on toki olemassa, että oikeistossa kannatetaan pääasiallisesti järjestelmää jossa ihmisellä on oikeus työnsä tuloksiin laajemmassa mitassa kuin yrittäjyyteen ja etenkin menestymiseen vihamielisesti suhtautuvassa vasemmistossa. Kollektivistiset käsitykset ovat aina mitätöimässä yksilön saavutuksia ja yrittämässä ahnehtia hänen ansioitaan sälyttämään myös ne jotka eivät ottaneet samanlaisia riskejä ja nähneet yhtä paljon vaivaa olojensa kohentamiseen. Tällä menettelyllä he luovat vain katkeruutta, sillä vaatimukset ainoastaan siinä kääntyvät kasvu-uralle, ei ihmisten halu ryhtyä tekemään asioille jotain.

[Roope]

Jussin joululahjavinkit:

1. Kokoa valokuvakirja tärkeistä yhteisistä hetkistä ja kokemuksista.

2. Anna lupaus yhteisestä reissusta jonnekin, missä ette ennen ole käyneet.

3. Hanki Äärioikeisto Suomessa-kirja, sillä se käsittelee asiaa, josta kaikkien on olennaista tietää enemmän ja josta puhutaan liian vähän.

Amnestyn puheenjohtaja Jussi Förbom, Amnesty-lehti 4/2012

Äärioikeisto on uusi rasismi ja uusi vihapuhe?

[Haima]

Mihin sieltä vassareista katosi ne eskoseppälät ja juhanitennilät ja missä välissä nämä iilimadot eli paavit, liit, danit ja kukkalat ryömivät ruotuun? Minulla on mielikuva, ettei vasemmisto olisi aina ollut näin perseestä kuin nyt....

[MW]

Jussilla on yksinäinen Joulu, jos se älystä riippuu.

[Merimakkara]

Mihin sieltä vassareista katosi ne eskoseppälät ja juhanitennilät ja missä välissä nämä iilimadot eli paavit, liit, danit ja kukkalat ryömivät ruotuun? Minulla on mielikuva, ettei vasemmisto olisi aina ollut näin perseestä kuin nyt....

Mitähän se Saarisen Aarno tuumaisi piippunsa takaa, näistä nykyvassareista.

[Haima]

Mihin sieltä vassareista katosi ne eskoseppälät ja juhanitennilät ja missä välissä nämä iilimadot eli paavit, liit, danit ja kukkalat ryömivät ruotuun? Minulla on mielikuva, ettei vasemmisto olisi aina ollut näin perseestä kuin nyt....

Mitähän se Saarisen Aarno tuumaisi piippunsa takaa, näistä nykyvassareista.

Piippunsa takaa? Varmaan tähtäisi ja ampuisi.

[Herbert]

Mihin sieltä vassareista katosi ne eskoseppälät ja juhanitennilät ja missä välissä nämä iilimadot eli paavit, liit, danit ja kukkalat ryömivät ruotuun? Minulla on mielikuva, ettei vasemmisto olisi aina ollut näin perseestä kuin nyt....

Mitähän se Saarisen Aarno tuumaisi piippunsa takaa, näistä nykyvassareista.

Piippunsa takaa? Varmaan tähtäisi ja ampuisi.

Taito Sinisalosta nyt puhumattakaan

[coscarnorth]

Hommalaisten suosikkihistorioitsija Jussi Jalonenkin on näköjään kirjoittanut arvostelun kirjasta:

Tietokirja kotimaisesta äärioikeistosta

Li Anderssonin, Mikael Brunilan ja Dan Koivulaakson kirjoittama Äärioikeisto Suomessa on nuorten vasemmistolaisten katsaus vuosituhannen vaihteen jälkeen Suomessa virinneeseen moninaiseen ja sirpaloituneeseen äärioikeistolaiseen toimintaan. Into-kustantamon julkaisema teos esittelee lukijalleen muun muassa Suomen Sisun, Kansallisen Vastarinnan, Mustan Sydämen ja Finnish Defence League -liikkeen. Teos pyrkii myös arvioimaan oman aikamme moninaisen oikeistoradikalismin kanavoitumista puoluepolitiikkaan. Kirja tarjoaa kiintoisan kartoituksen tämän vuosituhannen suomalaisten poliittisten alakulttuurien erään laidan historiasta.

Loput linkistä: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=3255

Jotenkin tuosta Jalosesta allekirjoittaneella on ollut vaikeuksia muodostaa selkeä mielipide. Kaverin patologinen viha mokukriittistä skeneä ja siinä kunnostautunutta kaimaansa kohtaan saa hänet näyttämään ihan tyypilliseltä mokuidiootilta, mutta muista aiheista kaverilta tulee usein hyvinkin tasokasta tekstiä ja hänen kirjoituksiaan on hauska lukea. Ei häntä todellakaan miksikään stereotyyppiseksi "antifasistiksi" voine karakterisoida.

Sekin kummastuttaa, että vaikka hän ajoittain esittääkin ihan kelpo argumentteja, valtaosa hänen tähän skeneen kohdistuvasta kritiikistään on puhdasta ad hominemia. Olisiko Jalosella siis vain henkilökohtaisesti jotain hampaankolossa Halla-ahoa vastaan? Vai mikä muu voikaan saada ihan täysjärkiseltä vaikuttavan historioitsijan vouhkaamaan tuollaisella apinanraivolla "äärioikeistosta" ja ylistämään selkeästi naivia ja irrationaalista vassarikolmikkoa ja heidän surkuhupaisaa satukirjaansa?

[Vasarahammer]

Jalonen on pitkän linjan "hommawatchailija" ja hänen vastenmielisyytensä Jussi Halla-ahoa ja ns. maahanmuuttokriittisiä kohtaan on aina tullut ilmi kirjoitusten näennäisen asiallisesta julkisivusta huolimatta.

Jalonen sai tilaisuutensa, kun Anders Breivik räjäytti pomminsa ja teki murhatyönsä Utöyan saarella. Sen jälkeisenä aikana hänen "asiantuntemukselleen" löytyi kysyntää valtamediassa. Jalonen mainitsee kirjoituksessaan Marianne Lydenin, jonka vastajihad-analyysi on jokseenkin suoraan Jalosen käsialaa.

[Teemu Lahtinen]

LOL!



Jalonen kirjoittaa: "Vaikutelmaksi nimittäin jää, että Lahtinen on mielihyvin halunnut haastattelussa esiintyä suunnitelmallisesti toimineen ja menestyksekkään "kansallismielisen kansanliikkeen" isänä. Tämä on toki ymmärrettävää; kukapa nyt viitsisi vain julkisesti tunnustaa nousseensa politiikkaan vetämällä äärioikeistolaista keskustelukerhoa, jonka eräille jäsenille sattui sittemmin käymään onnenkantamoinen?"

Melkein tustastuin kun haastatteluissa koko ajan peräänkuulutettiin suunnitelmallisuuden ja järjestelmällisyyden perään ja siitä hämmentyneenä yritin vähän väliä painottaa, että on tehty vähän sitä sun tätä ja jotkut jutut ovat osuneet oikeaan ja jotkut eivät . Ylianalyyttinen ote on tässä mielessä mennyt metsään, kuten niin monessa muussakin tuon skenen tuotoksissa historiassa, ehkä myös tässä arvostelussa. 

[IDA]

Onko Temekin siis Isä Teemu

[Nationalisti]

En ole lukenut, mutta sikäli kun tekijöiden aiempiin edesottamuksiin on tutustunut, niin "äärioikeistolainen" on pääsääntöisesti henkilö joka on äärioikeistoa kauhistelevan näkökulmasta asioista ihan väärää mieltä. Se on huvittavaa niin Koivulaakso & kumpp. toiminnassa kuin dosentti Bäckmanin vainoharhoissa, että kumpainenkin muuttelee "äärioikeistoa" ja "fasismia" omaan maailmankuvaansa sopivaksi. Kun kerran juutalaisvihan on korvannut "islamofobia", niin se on kyllä jo sellainen käänne että voisi mielekkäästi kyseenalaistaa onko rinnastus 1930-luvun fasisteihin millään tapaa relevantti ja onko kyse täysin erilaisesta aatevirtauksesta. Sen verran notkeasti on äärioikeiston rajoja taivuteltu, että kun sinne menee nykyään jo Ayn Randkin kansallissosialistien seuraksi, niin hieman hämmentää voiko kukaan muu kuin kansainvälistä sosialismia kannattava jäädä ulkopuolelle äärioikeistolaisuudesta.

Paitsi, että klassisessa fascismissa ei juutalaisvihaa juuri ilmennyt. Aika köykäinen argumentti.

Olen luonnollisesti samaa mieltä, että vihtajihadismi kumpuaa eri miljööstä kuin oikeistoradikalismi.

Koivulaakso &. co ottavat mallia Ruotsista, jossa kaikki mokun ja mamun kyseenalaistaminen on aksiomaattisesti osa äärioikeistolaista tendenssiä.

[Roope]

Ylianalyyttinen ote on tässä mielessä mennyt metsään, kuten niin monessa muussakin tuon skenen tuotoksissa historiassa, ehkä myös tässä arvostelussa.

Dan antaa ymmärtää, että sinä, Suomen Sisu ja eurooppalainen äärioikeisto olette suunnitelleet jo vuosia kimpassa julmia juonia maahanmuuttajien pään menoksi, kuten muun muassa hyökkäyksiä suomalaisia vastaanottokeskuksiin. Sitä voisi muuten kutsua salaliittoteoriaksi, mutta Dan ei sitä suoraan sen enempää myönnä, tarkenna kuin kiistäkään, tarjoaa vain kudelman "koordinoiduista hyökkäyssuunnitelmista", väkivaltaisuuksista, ulkomaan yhteyksistä ja kaikesta muusta. Tällainen joka puolella väijyvä "äärioikeisto" toimii parhaiten epämääräisenä uhkana, johon kaikki mahdollinen linkittyy jotain kautta.

Pride-isku, Oulun vahingonteot kotiovilla, suunnitelmalliset iskut vastaanottokeskuksiin (kenen tahansa toteuttamina) ovat todellisia ongelmia. Tämän ei kai pitäisi olla mielipidekysymys tai vaatia erityistä asiantuntemusta?

Väkivallanteot ovat väkivallantekoja, häirintä on häirintää. Väistelet kuitenkin sitä, mistä keskustelu lähti liikkeelle. Olet antanut ymmärtää, että yksittäisten tekojen taustalla on jonkinlainen järjestäytynyt "äärioikeisto", että teot ovat yhteydessä toisiinsa ja niitä koordinoidaan jostain. Onko näin vai eikö näin ole?

(ei vastausta)



En ole lukenut kirjaa kuin Århusin tapahtumien kohdalta. Käsiteltiinkö siinä ns. äärioikeistoa vastustavien vasemmistoryhmien käyttämää väkivaltaa muuten kuin vaikenemalla siitä kuten Århusin vastamielenosoitusta kuvattaessa? Danhan on puolustellut poliittisten kokousten järjestämisen estämistä ja väkivaltaisia yhteenottoja, mutta ei tietääkseni ole suoraan puolustanut itse väkivaltaa tai yllyttänyt siihen. Danin ruotsalaisella esikuvalla Mathias Wågilla (ex-AFA, Expo) on väkivaltaan varsin pragmaattinen asenne. Hän myöntää, että antifasistien väkivaltaiset otteet ovat sikäli ongelmallisia, että ne saattavat karkottaa sellaiset antirasistit, jotka eivät halua ottaa osaa väkivaltaisiin yhteenottoihin.

[Pöllämystynyt]

LOL!



Jalonen kirjoittaa: "Vaikutelmaksi nimittäin jää, että Lahtinen on mielihyvin halunnut haastattelussa esiintyä suunnitelmallisesti toimineen ja menestyksekkään "kansallismielisen kansanliikkeen" isänä. Tämä on toki ymmärrettävää; kukapa nyt viitsisi vain julkisesti tunnustaa nousseensa politiikkaan vetämällä äärioikeistolaista keskustelukerhoa, jonka eräille jäsenille sattui sittemmin käymään onnenkantamoinen?"

Melkein tustastuin kun haastatteluissa koko ajan peräänkuulutettiin suunnitelmallisuuden ja järjestelmällisyyden perään ja siitä hämmentyneenä yritin vähän väliä painottaa, että on tehty vähän sitä sun tätä ja jotkut jutut ovat osuneet oikeaan ja jotkut eivät . Ylianalyyttinen ote on tässä mielessä mennyt metsään, kuten niin monessa muussakin tuon skenen tuotoksissa historiassa, ehkä myös tässä arvostelussa. 

Monikultturistien käyttämät opilliset kaavat ja muotit, joihin kuviteltu "äärioikeisto" sullotaan, edellyttävät tiukasti, että "äärioikeistolla" on vahvoja ja määrätietoisia johtohahmoja. Siksi niitä etsitään ja löydetään vaikka väkisin. Ilman niitä "äärioikeistoa" ei voida edes kunnolla osoitella. Mielikuvat "äärioikeistosta" edellyttävät hierarkkista rakennetta, ja siksi monikultturisteille ei aukeakaan todellisuus, jossa kriitikkoliikkeessä lähes kaikki on lähtöisin erilaisilta yksilöiltä ruohonjuuritasolta.

Jalonen, jonka poliittinen innostus perustuu kuitenkin ensi sijassa hänen yksilöihin kohdistamaan henkilökohtaiseen vihamielisyyteen, ei kuitenkaan voi myöntää tovereidensa oppia todeksi Lahtista tai Sisua koskevien väitteiden osalta - koska se nostaisi Lahtisen suureen rooliin, ja sitähän hän ei voi vihaamalleen ja kadehtimalleen toisinajattelijalle tunnustaa. Siksi nämä muiden kuvittelemat saavutukset ovatkin hänestä vain onnenkantamoisia. Onnen, jota Jalonen vallanhaluisena totalitaristina kadehtii.

Tämä onkin aika kiinnostava psykologinen kiepsahdus. Tosiasiollahan ei ole mitään merkitystä Jaloselle. Hän tasapainotteleekin oman ihmisvihansa (Lahtinen ei saa olla suurmies) ja oman poliittisen ennakkoluulonsa (äärioikeistolla on fuhrereita) välillä. Ihmisviha voittaa tässä tapauksessa. Hakemalla haettua ja suuhun syötettyä määrätietoisen fuhrerin viittaa hän ei haluakaan asentaa Lahtisen päälle, koska vihamiehelle ei voi suoda edes sitä. Ei ainakaan Jalosen maailmassa, jossa johtajuus on oikeasti jotain hienoa ja tavoiteltavaa.

[Nationalisti]

Onko johtajuus sitten huono juttu? Eikö se ole tavoiteltavaa?

[Pöllämystynyt]

Onko johtajuus sitten huono juttu? Eikö se ole tavoiteltavaa?

Ei se ole nykyisessä kriitikkoliikkeessä mitenkään tavoiteltavaa, jos edes mahdollista. Kriitikkoliike ei tarvitse johtajia, ja johtajista olisi vain haittaa. Edustajia tarvitaan, ja hyviä kirjoittajia tarvitaan. Se on aivan eri asia, kuin valtaa pitävä johtaja, ja hyvin kaukana stereotyyppisten kuvitelmien "äärioikeistojohtajista".

Monissa maissa kriitikkoliikkeet ovat kompastuneet johtajiinsa ja hierarkkiseen kankeuteensa, jopa kaatuneet johtajan mukana. Monissa maissa karismaattinen johtaja on monopolisoinut aatteen ja kriittisen näkökulman itselleen, ja tehnyt siten mahdottomaksi puolelle kansaa (niille, jotka ovat liiaksi eri mieltä ja ulos rajattuja) tulla mukaan.

En usko, että johtajaa voisi edes syntyä nykyoloissa. Sellainen "johtaja" saisi marginaalisen kannatuksen, eikä siis olisi oikeasti mikään johtaja. Enintään sellaiset voivat vetää puoleensa pieniä joukkoja, ja lahkolaistaa omat ryhmänsä yleisliikkeestä erilleen, ja siten osallistua kriitikkoliikkeen pilkkomiseen ja hajotukseen.

Pointti ei kuitenkaan ollut johtajuus sinänsä, vaan Jalosen suhtautuminen siihen. Jos pysyttäisiin siinä ja asiassa.

[gloaming]

Pitää nyt kerrankin kompata Pöllistä. En jaksa myöskään ymmärtää sitä iänikuista führer-kaipuuta (jonka Koivulaakso ja kumppanitkin muuten mainitsevat).

[Whomanoid]

Monissa maissa kriitikkoliikkeet ovat kompastuneet johtajiinsa ja hierarkkiseen kankeuteensa, jopa kaatuneet johtajan mukana. Monissa maissa karismaattinen johtaja on monopolisoinut aatteen ja kriittisen näkökulman itselleen, ja tehnyt siten mahdottomaksi puolelle kansaa (niille, jotka ovat liiaksi eri mieltä ja ulos rajattuja) tulla mukaan.

Asiaa! Maahanmuuttopolitiikan suunnanmuutos ja ensisijaisesti suomalaisten edun ajaminen valtiotasolla ei tarvitse minkäänvärisiä "johtajia". Suomi pysyköön demokraattisena ja liberaalina, mutta riittävän isänmaallisena kansakuntana. Führerin syliä kaipaavat larpatkoot rauhassa uusnatsiporukoissa.

[JT]

Jalonen kirjoittaa: "Vaikutelmaksi nimittäin jää, että Lahtinen on mielihyvin halunnut haastattelussa esiintyä suunnitelmallisesti toimineen ja menestyksekkään "kansallismielisen kansanliikkeen" isänä. Tämä on toki ymmärrettävää; kukapa nyt viitsisi vain julkisesti tunnustaa nousseensa politiikkaan vetämällä äärioikeistolaista keskustelukerhoa, jonka eräille jäsenille sattui sittemmin käymään onnenkantamoinen?"

Jussi Jalonen oli viime kuntavaaleissa ehdolla Tampereella Keskustan listalla. Tulos 31 ääntä. Vertailun vuoksi historioitsija ja tennisvalmentaja Seppo Lehto keräsi samassa kaupungissa ääniä peräti 61 kappaletta omalla listallaan. Kumpaakaan ei valittu.

[Nationalisti]

Onko johtajuus sitten huono juttu? Eikö se ole tavoiteltavaa?

Ei se ole nykyisessä kriitikkoliikkeessä mitenkään tavoiteltavaa, jos edes mahdollista. Kriitikkoliike ei tarvitse johtajia, ja johtajista olisi vain haittaa. Edustajia tarvitaan, ja hyviä kirjoittajia tarvitaan. Se on aivan eri asia, kuin valtaa pitävä johtaja, ja hyvin kaukana stereotyyppisten kuvitelmien "äärioikeistojohtajista".

Haluaako Jalonen "kriitikkoliikkeen" (LOL) johtajaksi? En nyt oikein ymmärrä. Johtajuus on ominaisuus, mielestäni tavoiteltava sellainen. Johtamaan ja komentamaan kykeneviä ihmisiä tullaan aina tarvitsemaan. Miten kauan persut olisivat pysyneet kasassa ilman Soinia?

Monissa maissa kriitikkoliikkeet ovat kompastuneet johtajiinsa ja hierarkkiseen kankeuteensa, jopa kaatuneet johtajan mukana. Monissa maissa karismaattinen johtaja on monopolisoinut aatteen ja kriittisen näkökulman itselleen, ja tehnyt siten mahdottomaksi puolelle kansaa (niille, jotka ovat liiaksi eri mieltä ja ulos rajattuja) tulla mukaan.

Haluaisitko antaa esimerkkejä?

En usko, että johtajaa voisi edes syntyä nykyoloissa. Sellainen "johtaja" saisi marginaalisen kannatuksen, eikä siis olisi oikeasti mikään johtaja. Enintään sellaiset voivat vetää puoleensa pieniä joukkoja, ja lahkolaistaa omat ryhmänsä yleisliikkeestä erilleen, ja siten osallistua kriitikkoliikkeen pilkkomiseen ja hajotukseen.

Pointti ei kuitenkaan ollut johtajuus sinänsä, vaan Jalosen suhtautuminen siihen. Jos pysyttäisiin siinä ja asiassa.

No onko Jalosen suhtautuminen huono? Miksi? Mistä se käy ilmi? Miksi Jalosen suhtautuminen johtajuuteen on ylipäänsä tärkeää keskusteltaessa tästä kyseisestä kirjasta?

Minusta sinä nyt vain yrität sanoja vääntelemällä tehdä Jalosesta jonkin sortin punaisen krypto-fascistin tai vähintäänkin fyrer-kompleksisen... vailla oikeastaan mitään muuta perustetta kuin oma pop-psykiatriasi ja perstuntuma.

[coscarnorth]

Pakko kyllä kompata tässä diskurssissa Nationalistia. Minäkään en ymmärrä sitä miksi johtajuus, tai edes johtajakeskeinen ideologia, olisi mitenkään pahasta. Toki se luo eräille tahoille ikäviä assosiaatioita - mutta niitähän heille luo kaikki mahdollinen ajattelu, mikä on ristiriidassa viherkommunistisen maailmankuvan kanssa.

Jos se, että uskon selkeisiin auktoriteetteihin ja vahvoihin aatteellisiin johtajiin tekee minusta jonkun "führeria kaipaavan uusnatsin", niin sittenpähän tekee. Eiköhän tämän päivän mokulandiassa minusta jonkin sortin natsi, tai ainakin "kaappinatsi", saada lokeroitua muutenkin.

[Lalli IsoTalo]

Jonkun _meikäläisen_ pitäisi kirjoittaa juuri tuonlainen kirja. Joku joka on vähän tehnyt sosialliloogiista tutkimushässäkkää. Voiskohan tohon PS  tai homman joku sieg-fraktio myöntää stipendi ?

En pidättäisi hengitystäni.

[törö]

Pakko kyllä kompata tässä diskurssissa Nationalistia. Minäkään en ymmärrä sitä miksi johtajuus, tai edes johtajakeskeinen ideologia, olisi mitenkään pahasta. Toki se luo eräille tahoille ikäviä assosiaatioita - mutta niitähän heille luo kaikki mahdollinen ajattelu, mikä on ristiriidassa viherkommunistisen maailmankuvan kanssa.

Jos se, että uskon selkeisiin auktoriteetteihin ja vahvoihin aatteellisiin johtajiin tekee minusta jonkun "führeria kaipaavan uusnatsin", niin sittenpähän tekee. Eiköhän tämän päivän mokulandiassa minusta jonkin sortin natsi, tai ainakin "kaappinatsi", saada lokeroitua muutenkin.

Vahvasta johtajasta tulee tällä foorumilla mieleen enempi Vapauspuolue kuin vaikkapa Persut, ja ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että vahvoista johtajista mesoava porukka pitää Soinia liian heikkona ja arvostaa jotain kaistapäätä, joka ei kykene tulemaan toimeen edes oman puolueensa kanssa.