Uusi Geopoliittinen Järjestys

[hattiwatti]

Ylläoleva linkki on aivan ensiarvoisen tärkeä jos haluaa tätä geopolitiikan selkärankaa jonka kaasuputket muodostavat ymmärtää. Vallan verkko raudasta taottuna.

Tässä on toinen samasta aiheesta:

http://gazpromnation.splinder.com/

[kelloseppä]

Nim. Turjalainen:
"Niin, kyllähän se ei hirveän tasavuoroiselta kuulosta tuo Euraasian mallli, mutta kuten jo Putin ja muut strategikot ovat linjanneet, "Euraasia eroaa EU:sta siinä, että toisin kuin EU:ssa, jossa millään yksittäisellä maalla ei ole ylivaltaa muihin nähden, Venäjällä on EAU:ssa johtava rooli". Eli se impeiriumi.

jne ..."

Putinin haavekuvissaan kaavaileman "Euraasian Unionin" luonteen tulkitseminen erääksi imperiumi – käsitteen sovellutusmuodoksi, on sellainen tulkinta, jonka voin jakaa nim. Turjalaisen kanssa. Keski-Aasian muslimit todennäköisesti ainakin tulevat ulkoisesti mukautumaan tilanteeseen silkan itsesäilytysvaistonsa ohjaamana, jos eivät nyt ihan rusulmaaneiksi ryhtyisikään. Jos näin, imperiumin Keski-Aasian osien poliittinen ilmapiiri tulisi jatkossakin leimaamaan tietty "kansojen rauhanomainen rinnakkaiselo yhdessä onnellisessa kansojen perheessä" –todellisuuden ja rinnakkaistodellisuuksien keskinäisen vuorovaikutuksessa.

Panarin:in "Russo-German alliance" -kirjoitustuotos tulee mielestäni nähdä esim. seuraavien silmälasien läpi:

Ilman silmälaseja:
Nordstream -putki on todellisuutta ja kaasu virtaa Saksaan ja raha virtaa Moskovaan.
Silmälasit 1:
Nordestream –putki on osa Putin:in strtegista hämäkinverkkoa, jolla Länsi-Eurooppa sidotaan riippuvaiseksi Venäjästä. Näin Länsi-Euroopa astuu jälleen yhden askeleen kohti "Euraasian Unioni" –nimisen Venäjän imperiumin jonkinlaista "ulkojäsenyttä". Ukrainaa piti aiemmin "vähän opettaa" kaasutoimitusten häiriöillä, jotta Länsi-Eurooppakin viimein ymmärtäisi, mistä on kyse.
Silmälasit 2:
Asioidaan vain Nordstream –putken tiimoilta vain Saksan kanssa, ei EU:n. Johdonmukainen jatkomo sille ajattelulle, että EU olisi liian vahva yhtenäisenä, mutta Saksa yksin ei ole liian vahva. Venäjän tulee siis harjoittaa "hajoita ja hallitse" periaatetta EU:hun päin (mikä on tietysti heille ääriummäisen helppoa ja luontevaa, koska juuri siihenhän koko imperiumi ajattelu pohjaa).
Silmälasit 3:
Baltian maat ja Puola vinkuvat aina vähän tai vähän enemmän, mutta karavaani kulkee vaikka koirat haukkuvat. Vain Suomea voidaan pitää "lemmikkinä" matkassa, jos suomalaiset ovat putken tiimoilta oletetulla tavalla todella, todella kiltisti.
Tavoitesilmälasit 1:
Southstream –putkea rakennetaan samoin periaattein kuin Nordstream -putkea, ja otetaan putken varrelta oikein "hyper-super lemmikiksi" Serbia, jos serbit, vastoin odotuksia, ovat putkiasiassa edes "suhteellisen" (erittäin liukuva käsite tämäkin etenkin juuri tässä yhteydessä !!!) kiltisti.

Synteesi erilaisista silmälaseista tai silmälasittomuuksista:
Mm. kaasuputkien rakentamisella Venäjä toteuttaa imperiumi haaveitaan askel askeleelta:
a) Neuvostoliiton jälleensyntyminen jonkin nimen alla
b) Varsovan liiton kaltaisen Itä-Euroopan pikkuvaltioiden ryhmän muodostuminen
c) Balkanin hallinta
d) Saksan kautta Länsi-Euroopan hallinta

On huomattava, että jo vaiheet A-C on todellista myrkkyä Turkille ja viimeistään vaiheen C toteutuminen provosoisi Turkin väistämättä konkreettisiin vastatoimiin, koska Venäjän hallitsemalla Balkanilla muslimit eivät todellakaan juhlisi ja Istanbul valloitettaisiin lännestä käsin vihdoin Tsargradiksi. (Sivuhuomatutus: Entisen Jugoslavian roolia Balkanin alueen voimatasapainon tasapainoittajana, mikä oli Titon tavoitteista se, joka ehkä onnistui kaikkien parhaiten – tietenkin maan muuttamisen valtavaksi asevarikoksi ohella, lienee liiaksi aliarvioitu.) Pääkohde USA ymmärtänee olla hiljaa oman etunsa vuoksi ja britit hätäännyksissään huutelevat ajattelemattomuuksia vaikka ovat jälleen kerran tyytyväisiä Kanaalin olemassaolosta ... Manner- Eurooppa siis selvitköön omin voimin; kolmatta kertaa pelastajaa ei taida tulla Atlantin takaa ...

En todellakaan ymmärrä miksi Panarin käyttää imperiumin valtapyrkiysten puolustuspuheessaaan savuverhona kovin läpinäkyviä argumentteja – ehkä hän luottaa siihen, että perus germaaniin ne uppoavat.

1.Novgorod:lla ja Moskovan suuriruhtinaskunnalla / Venäjän keisarikunnalla / nyky Venäjällä on valtiomoudostelmina hirvittävän vähän yhteistä keskenään.
2.
Hansaliitolla, Saksan keisarikunnalla ja nykyisellä Saksalla on valtiomuodostelmina kovin vähän yhteistä.
3.
Etenkin tulkinta Hansasta "Saksan" esimerkkinä ja Novgorod:sta "Venäjän" esimerkkinä hedelmällisestä yteistyöstä Saksan ja Venäjän yhteistyöstä on tarkoitushakuisuudessaan mainio esimerkki "imperiumin ihmiskasvoisesta savuverhosta".
4.
Kun kerran obotriittien heimo tunnetaan, tiedetään varmasti, ettei esim. Viipuri ole koskaan ollut "aidosti" venäläinen kaupunki. "A Slavic city, Luebeck" on mielenkiintoinen venytys, jos "alku-ankkojen aikaan" asti mennään; ehkäpä Moskova on sitten "an old Fenno-Ugric city"?
5. Ajatus Venäjän messiaanisesta ihmiskunnan pelastustehtävästä on tällä kertaa naamioitu "Russo-German Alliance":ksi, joka voisi olla "The only Salvation for Europe".

jne...

Millainen tämä "Russo-German Europe" sitten oikein olisi, gospodin / Herr Panarin? Olkaapa hyvä ja kertokaa!

Eipä silti, kaikennäköistä Saksa ja Venäjän keskenään puuhastelevat, ehkäpä on jotain "reviirirajoja" tai etupiirejä jollain tavalla määritely. Mutta jossakin vaiheessa Venäjä vaatii USA:n ydinaseet ja joukot pois Manner-Euroopan maaperältä. Sitten voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen, jolloin Saksan ja Ranskan kanssa harjoitetun viime vuosien veljeilyn ja yhteistyön satoa on aika korjata ... Tämä tie limittyy esittämääni nelivaiheeseen imperiumin laajentamisen konkreettiseen maantieteelliseen askeleeseen.

Mutta, mutta ...

Minkälaiseen aitoon ja tasa-arvoiseen toisiaan kunnioittavaan yhteistyöhön imperiumiaan laajentava Venäjä ja eurooppalainen (demokratia; ei ole ratkaiseva seikka, vaikka merkittävä eroava piirre onkin) Saksa sitten oikein kykenisivät? Millä tavoin saadaan Saksa vakuutettua, ettei Saksa kuulu Venäjän imperiumin Länsi-Euraasian johtavana autonomisena "ei-slaavilaisena" pikkuvaltiona"? Pyritäänkö siihen, että Saksa hajoaa itsestään suuntaamalla Pohjois-Saksan ja Itä-Saksan taloudellisia intressejä itään päin aina Uralille asti kaikenlaista venäjän kanssa käytävää "yhteistyötä" lisäämällä, jolloin Reinin ympäristö ja Baijeri jäisivät ikään kuin yksin ja tällä mekanismilla rikottaisiin yksi ja yhtenäinen Saksa ja saksalaiset ajettaisiin pysyvään heikkouden tilaan? Vai mainitseeko Panarin oboriitit, koska tällä tavoin itse asiassa luotaisiin pohjaa väitteelle, että saksalaiset oikeastaan ovat jonkinlaisia germanisoituneita slaaveja, jotka tulee ohjata takaisin kaikkien slaavikansojen perheen ja äiti-Venäjän yhteyteen?

En todellekaan ymmärrä Panarin:n pidemmän aikavälin tähtäimen vaikuttimia kirjoitetun savuverhon takana! Sen verran sekavaa tarinaa se on.

PS:
Lupaan yrittää jatkossa mainita, milloin puhun Venäjän/venäläisten näkövinkkelistä. Aiemmassa jonkin verran keskutelua herättäneessä ajatusvirtatuotoksessani olin normaalia hivneen enemmän poikkeavassa häiriötilassa ja tulin ehkä puhuneeksi sellaisesta näkökulmasta, jonka miellän "venäläiseksi". Kuitenkin sanoma, jonka haluan välittää, on aivan sama: "Putin on liian lempeä, humaani ja saamaton mies, jotta hän pystyisi nostamaan Venäjän takaisin sille kuuluvaan suuruuteen ja mahtavuuteen" (Tämä luonnehdinta on kuin kansallismielisten venäläisten suusta, en ota kantaa siihen, että minkälainen "suuruus" tai "mahtavuus" kuuluu Venäjälle). Tämä tulevaisuuden teräksinen uusi Stalin nousee aivan varmasti. Epäselvää on vain kaksi asiaa: tarvitseeko Venäjä sisällissodan hänen nostamisekseen valtaan vai riittääkö siihen vain muutamia "poliisitoimenpiteitä", pari raja-alueiden "kahakkaa" ja palatsivallankaappaus ja se, että tapahtuuko tämä vuoden vai kahdenkymmenen vuoden kuluttua tästä hetkestä.

Miksi näin vahva mielipiteen ilmaisu? Jos Venäjällä halutaan, että sitä hallittaisiin länsimaisen valtio-opin mukaisilla ja demokraattisilla periaatteilla, koko yhteinäistä ja yhtä Venäjää ei olisi ylipäätään olemassa. Olisi suuri joukko erilaisia enemmän tai vähemmän "venäläisiä" "pikku"valtioita: Pietarin tasavalta; Valko-Venäjä; kaksi tai kolme ukrainalaista valtiota ja lisäksi Krim; Pohjoinen tasavalta (Murmansk, Petroiskoi ja Arhangel); Kazanin "tattari" tasavalta; muutama kasakkatasavalta etelässä, Moskovan tasavalta jne ... Uralia, Siperiaa ja Kauko-Itää nyt mainitsematta ... Kuka Venäjän johtaja uskaltaisi olla se mies, joka saattaa Venäjän tähän syvän hajaannuksen tilaan? Hän antaisi Länsi-Venäjän Saksan siirtomaaksi, muuttaisi Pietarin ulkoilmamuseoksi, luovuttaisi etelän arot, Krimin, Kubanin ja Kauaksuksen turkkilaisille, Keski-Aasian ja Länsi-Siperian kaikenlaisille muslimeille ja Itä-Siperian kiinalaisille. Paluu yhtenäiseen Venäjään, jota kuitenkin hallittaisiin demokraattisesti, kestäisi vähintään muutaman sukupolven, jos sellaista Venäjää voisi koskaan edes ollakaan olemassa (itse uskon, että semmoinen on sula mahdottomuus). Tämän vuoksi Gorbatsov nosti kädet pystyyn Janajevin juntan tähdenlennon jälkiselvittelyissä ja astui kiltisti syrjään Jeltsinin tieltä. Hän oli silloin ja on yhä kuitenkin ensisijassa venäläinen ja vasta toissijaisesti jonkin sortin demokraatti.

Anteeksi tämä julistava sävy, mutta olen vaistovinani hivenen sellaista ilmapiiriä toisinaan, että kuvitellaan Pietarin olevan yhtä kuin Venäjä. Pietari on vain yksittäinen venäläinen poikkeustapaus, ei yhtään mitään muuta, jos Venäjän olemassaolosta pelataan. Pietarin mielipide tai mielipideilmasto ei paina läheskään niin paljon koko Venäjän kokonaisuudessa kuin meillä Suomessa halutaan niin kovin mieluusti ajatella. Pietari on todellakin ainoastaan ja vain "Venäjän ikkuna Länteen"; talossa voi asua aivan mainiosti, vaikka yksi ikkuna rikotaan ja naulataan sitten kiinni (vaikka myös jopa suomalaista lämmöneristettä vielä käyttäen).

PPS: Vähentäkää energiankulutuistanne, niin vähennätte Suomen (energia)riippuvuutta Venäjästä. Impiwaaran rakentaminen voisi alkaa tästä.

PPPS: En ole patologinen venäläisten ihmisten vihaaja, pikemminkin päinvastoin. Mutta venäläiset ihmiset asuvat Venäjällä ja Venäjä/Neuvostoliitto on/oli taas valtiona semmoinen kuin se on. Näin yksinkertaista se on. Kovin venäläinen suhtautumistapahan tämä on: 101% jonkun puolesta tai jotakin vastaan, mutta ei lainkaan keskivertoa "länsimaista" välinpitämättömyyttä ...

PPPPS: kiitos nim. Turjalainen linkeistäsi.

[Turjalainen]

Saksan vie Venäjän syliin ja kumppanuuteen puhtaasti geotaloudelliset tekijät:

NATO:n muuttuessa USA:n mahdin rapautuessa lähinnä teekerhoksi ja Euroopan talouden sakatessa Saksa tarvitsee teollisuutensa romahtamisen estämiseksi jostain kipeästi:

a) Ostovoimaisia markkinoita
b) Energiaa ja raaka-aineita.

sekä A että B löytyvät idästä, varsinkin jos Persian lahdella käydään jokin "kiva pikku sota" jolloin öljyn saanti sieltä häiriytyy ja öljyn hinta pysyy korkeana.

Venäjä voi käytännössä myydä öljyä ja kaasua "kaverialennuksella" Saksalle ja Ukrainalle (sillä ehdolla, että ensin mainittu lähtee kumppaniksi ja jälkimmäinen liittyy EAU:hun) kun taas rahastaa kovan markkinahinnan Ranskalta, Hollannilta, Italialta ja muilta, kuten vastaan hangoittelevilta Puolalta.

"Hei, jos ootte meidän kavereita, kaasu maksaa vain 300$/200€ kuutio, jos ette ole, niin pulitatte yli 600$/400€, och samma på öljan"

[hattiwatti]

http://www.hs.fi/kotimaa/Tiedustelup%C3%A4%C3%A4llikk%C3%B6+Talousel%C3%A4m%C3%A4ss%C3%A4+Ven%C3%A4j%C3%A4+reagoisi+Nato-j%C3%A4senyyteen+taloudella/a1305552828883

Venäjän taloudellinen reaktio Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen olisi merkittävämpi kuin itänaapurin sotilaalliset tai poliittiset toimet, arvioi Suomen sotilastiedustelun päällikkö Georgij Alafuzoff torstaina ilmestyneessä Talouselämä-lehdessä.

"Suomi on Venäjän rajanaapureista ainoa, jonka kanssa Venäjä keskustelee aidon tasavertaisesti. Jos ongelmia on – vaikkapa puutullit – niitä voidaan ratkoa keskustellen. Jos Suomi liittyy Natoon, en ole varma, keskustelemmeko talousasioissa enää tasavertaisesti", Alafozoff sanoo haastattelussa.

Alafuzoffin mukaan Suomen ei tarvitse olla huolissaan Venäjän uhasta.

Hänestä Suomen suorituskyky on tasolla, joka vastaa Venäjän asevoimien mahdollista uhkaa.

[hattiwatti]

http://www.hs.fi/ulkomaat/Yhdysvallat+hylk%C3%A4%C3%A4+kahden+sodan+mallin+ja+keskittyy+Aasiaan/a1305552824525

Yhdysvallat hylkää kahden sodan mallin ja keskittyy Aasiaan

Washington. Yhdysvallat ei aio käydä vastaisuudessa kahta maasotaa yhtä aikaa. Puolustusministeriön ja presidentti Barack Obaman julkistaman uuden puolustuslinjauksen mukaan armeijalla ei ole siihen enää varaa.

Maassa ei myöskään haluta joutua uudelleen samanlaiseen tilanteeseen kuin Irakin ja Afganistanin yhtäaikaisten, pitkien ja kalliiden sotien kanssa.

"Vaikka joukkomme taistelevat yhä Afganistanissa, sodan aallot ovat laantumassa, kansakuntamme on muutosvaiheessa", sanoi Obama.

Uudet linjaukset johtuvat pääosin puolustusmäärärahojen leikkaustarpeesta ja liittovaltion budjetin supistamisesta. Puolustusmenoja on leikattava jopa 500 miljardia dollaria seuraavan kymmenen vuoden aikana. 

Obama on myös vakuuttunut siitä, että Yhdysvallat voisi pienentää ydinasearsenaaliaan heikentämättä maan turvallisuutta.

Pentagonin mukaan linjanvedot eivät kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Yhdysvallat kykenisi tarvittaessa iskuihin toisenkin vastustajan kukistamiseksi, vaikka se olisi samaan aikaan sitoutunut jo yhteen maasotaan. Obaman mukaan Yhdysvallat tulee yhä olemaan maailman johtava sotilasvalta.

"Armeijamme tulee olemaan pienempi. Mutta maailman on tiedettävä, että Yhdysvallat säilyttää ylivoimansa puolustusvoimilla, jotka ovat ketterät, mukautuvat ja valmiina vastaamaan kaikenlaisiin uhkiiin", hän sanoi.

Yhdysvallat aikoo keskittyä vastaisuudessa enemmän Aasiaan.

"Me vahvistamme läsnäoloamme Aasiassa ja Tyynellämerellä. Budjettisupistukset eivät vaikuta tähän kriittiseen alueeseen", Obama painotti.

Kiina on yksi kasvavista huolenaiheista, samoin yhä kovempaa linjaa vetävä Iran. Sen vuoksi panostuksia lisätään myös Lähi-idän sekä Persianlahden turvallisuuteen.

Muutostarpeita perustellaan säästöjen ohella sillä, että nykymaailmassa tarvitaan uudenlaista armeijaa ja sotastrategiaa.

Muutokset koskisivat Eurooppaakin. Yhdysvaltain joukkoja siellä supistetaan mahdollisesti neljällätuhannella sotilaalla. Tällä haavaa Yhdysvaltain sotilaita on Euroopassa noin 80 000.

Varsinaisia lukuja leikkauksista ei ole esitetty julkisuudessa, mutta arvioiden mukaan sekä jalkaväessä että merijalkaväessä joukkojen vähennys olisi 10–15 prosentin luokkaa.

[kelloseppä]

Saksan vie Venäjän syliin ja kumppanuuteen puhtaasti geotaloudelliset tekijät:
...

Totta sinänsä.

Jos näin Saksa menee tällä tavoin polvilleen Venäjän edessä, mitä Venäjä haluaa "vastapalveluksena kumppaniltaan"? Mikä estäisi Venäjää muuttamasta ensimmäisten "myönnytysten" jälkeen Saksaa lopulta imperiuminsa "konepajaksi"? Venäjän auttava käsi on luonteeltaan liian usein ollut samanlainen kuin "tarjous, josta ei voi kieltäytyä".

En todellakaan usko, että Venäjän imperiumin ruokahalu Saksan suhteen loppuisi vain kahden itsenäisen valtion välisen "kumppanuuden"  saavuttamiseen, ei täysin symmetrisenä eikä edes hivenen asymmetrisrnä; ts. jonkilaisena "suomettuneen kumppanuuden" kaltaisena rippuvuussuhteena.

En todellakaan usko, että Germanian selkäranka taipuu Venäjän imperiumin silkkihansikkain kohdelluksi "konepajaksi", jonkä työmuurahaisilta ei sianliha eikä olut lopu kesken, jos vain tuotantoa tehdään entisenlaisella saksalaisella tunnollisuudella ja ahkeruudella.

Siis, olen kovin hämilläni koko perusjatuksesta:

Saksastako Venäjän ihan ikioma "konepaja"?

PS: Alafuzov saattaa viestiä, että Venäjän ei tarvitsisi käyttää kuin muutamaa taloudellista painostuskeinoa niin Suomen nykyinen poliittinen johto olisi polvillaan, joten ollaanhan kiltisti ...

[hattiwatti]

Hitaasti etenevä ennustus jonka keskellä elämme:

"On the Coming Decline and Fall of the US Empire"

http://www.transnational.org/SAJT/forum/meet/2004/Galtung_USempireFall.html

---------
Mielenkiintoinen näkemys Iranin suunnalla tapahtuvasta muskelinpullistelusta (USAn vaalivuosi!!):

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/119192-suomalainen-iran-tilanteesta-%E2%80%9Deu-voi-estaa-uuden-sodan%E2%80%9D

[Turjalainen]

http://www.hs.fi/kotimaa/Tiedustelup%C3%A4%C3%A4llikk%C3%B6+Talousel%C3%A4m%C3%A4ss%C3%A4+Ven%C3%A4j%C3%A4+reagoisi+Nato-j%C3%A4senyyteen+taloudella/a1305552828883

Venäjän taloudellinen reaktio Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen olisi merkittävämpi kuin itänaapurin sotilaalliset tai poliittiset toimet, arvioi Suomen sotilastiedustelun päällikkö Georgij Alafuzoff torstaina ilmestyneessä Talouselämä-lehdessä.

"Suomi on Venäjän rajanaapureista ainoa, jonka kanssa Venäjä keskustelee aidon tasavertaisesti. Jos ongelmia on – vaikkapa puutullit – niitä voidaan ratkoa keskustellen. Jos Suomi liittyy Natoon, en ole varma, keskustelemmeko talousasioissa enää tasavertaisesti", Alafozoff sanoo haastattelussa.

Alafuzoffin mukaan Suomen ei tarvitse olla huolissaan Venäjän uhasta.

Hänestä Suomen suorituskyky on tasolla, joka vastaa Venäjän asevoimien mahdollista uhkaa.

Suomi ostaa tällä hetkellä lähes 80% öljystään ja kaiken kaasun Venäjältä -10% kaverihinnalla (maailmanmarkkinahintaan nähden). Paljonko korotus markkinahintaan tarkoittaa bensapumpulla? Entä kerrannaisvaikutukset?

[Turjalainen]

Saksan vie Venäjän syliin ja kumppanuuteen puhtaasti geotaloudelliset tekijät:
...

Totta sinänsä.

Jos näin Saksa menee tällä tavoin polvilleen Venäjän edessä, mitä Venäjä haluaa "vastapalveluksena kumppaniltaan"? Mikä estäisi Venäjää muuttamasta ensimmäisten "myönnytysten" jälkeen Saksaa lopulta imperiuminsa "konepajaksi"? Venäjän auttava käsi on luonteeltaan liian usein ollut samanlainen kuin "tarjous, josta ei voi kieltäytyä".

En todellakaan usko, että Venäjän imperiumin ruokahalu Saksan suhteen loppuisi vain kahden itsenäisen valtion välisen "kumppanuuden"  saavuttamiseen, ei täysin symmetrisenä eikä edes hivenen asymmetrisrnä; ts. jonkilaisena "suomettuneen kumppanuuden" kaltaisena rippuvuussuhteena.

En todellakaan usko, että Germanian selkäranka taipuu Venäjän imperiumin silkkihansikkain kohdelluksi "konepajaksi", jonkä työmuurahaisilta ei sianliha eikä olut lopu kesken, jos vain tuotantoa tehdään entisenlaisella saksalaisella tunnollisuudella ja ahkeruudella.

Siis, olen kovin hämilläni koko perusjatuksesta:

Saksastako Venäjän ihan ikioma "konepaja"?

PS: Alafuzov saattaa viestiä, että Venäjän ei tarvitsisi käyttää kuin muutamaa taloudellista painostuskeinoa niin Suomen nykyinen poliittinen johto olisi polvillaan, joten ollaanhan kiltisti ...

Itse veikkaan, että Saksan taloudellinen voima tasapainottaa. Saksasta tulee Venäjälle elintärkeä kumppani. Kyse on kaksoisriippuvuudesta. Venäjä on edelleen raaka-ainetalous, joka on riippuvainen ulkoa tulevasta valuuttavirrasta. Mitä enemmän tämä valuuttavirta on samaa valuuttaa kuin Saksassa on käytössä, sitä enemmän se myös virtaa takaisin Saksaan.

Miksei tilannetta nähdä myös siis niin, että Venäjästä tulee Saksan energia ja raaka-aine siirtomaa, ja mikä vielä huomattavampi mahdollisuus, Saksan sotilaallinen oikea käsi?

Miettikää tuota viimeistä...

Irtautumalla NATO:sta ja liittoutumalla Venäjän kanssa Saksa saa, ei enempää eikä vähempää kuin mahdollisuuden revanssiin; yli 60 vuotta jatkuneen poliittisena ja  kulttuurisena siirtomaana olemisen loppuminen antaa tilaa Preussin hengelle hengittää.

Ei se koskaan kuollut.

Eri asia, onko se kenekään kannalta toivottavaa vaiko ei.

[slobovorsk]

Preussin henki ... enpä tiedä.

Sellainen on kyllä tullut mieleen, että jos euro ja EU alkavat tässä rakoilla, ja kun USA keskittyy Tyynenmeren alueeseen, Saksalle muotoutusi intressi omaankin jälleenvarustautumiseen. Maahan muistaakseni lakkautti asevelvollisuudenkin vasta hiljan. Venäjä ei katsoisi hyvällä, luulen, ja jännitys Suome nurkilla varmaankin kasvaisi. Kilpakosinta menossa, kaasuputket ja kaikki?

[kelloseppä]

Lainaus nim. Turjalainen: "... Saksasta tulee Venäjälle elintärkeä kumppani... Venäjä on edelleen raaka-ainetalous, joka on riippuvainen ulkoa tulevasta valuuttavirrasta."

Aivan totta: Venäjä on raaka-ainetalous.

Entä sitten? Ei Venäjälle ole mikään ongelma alentaa "kansalaistensa" elintasoa, ei edes tappaa muutamia (kymmeniä)tuhansia varoitukseksi tai peräti harjoittaa joukkotuhontaa miljoona volyymein omaa väkeään eri tavoin. Täten: mistä se riippuvuus ulkoa tulevasta valuuttavirrasta oikein muodostuu, kun kerran raaka-aineita, ihmisiä (no. ainakin toistaiseksi!!!) ja energiaa on enemmän kuin omiksi tarpeiksi? Jos ei Saksa osta Venäjän energiaa ja raaka-aineita, jää muutamalta kymmeneltä oligarkilta ehkä tienaamatta se sadas tai viideskymmenes miljardi tai muutamalta miljoonalta "keskiluokan" venäläiseltä vuodenvaihteen ulkomaan matka ja uusi maastoauto ostamatta. Entä sitten? Muutama miljoona (ts. 5-10 miljoonaa) on juuri sopiva määrä "kulakkeja" uudelleenkoulutettavaksi tai nyt edes kaalisoppadietille laitettavaksi, jotta pelotevaikutus olisi riittävä.

En tiedä nyt oikein olenko kenties itse kovin kieroonkasvanut, kun pidän tämmöistä "kuripalautustoimintaa" aivan "normimeininkinä" tai ainakin aina välillä valttämättömänä tervehdytävänä "suoneniskentänä"  – Venäjällä. Ehkä mm. Tsetsenian sotien menetelmät ovat tämmöistä käsitystä kovin ruokkineet, ettei se "normimeininki" mihinkään ole muuttunut. (Pakollinen huomautus: pidän islamia uhkana niin Venäjälle kuin Länsi-Euroopalle; joten kovin ikävästi Suomi on nyt neljän suur-mörön saartama: islam, multikulti-EU, Venäjä ja Suur-Saksa. Onneksi multikulti-EU tappaa itse itsensä, vaikka jo tämänkin kustannukset ovat Suomellekin valtaisia. Mutta kolme suur-mörköä jää vielä jäljelle ...).

Saatan olla yhtälailla kieroonkasvanut, kun pidän täysin luonnollisena, että Saksalla on nim. Turjalaisen hahmottelemia tavoitteita: ensin Saksa on yhdistettävä; muutama vuosi Itä-Saksan jälleenrakennusta (ossi-ihmistet mukaan lukien); vallankaappaus EU:ssa, kun aika on sopiva (tässä meni hivenen odettettua pidemmän aikaa, kun kerran euro oli jo vastoin Saksan pitkän tähtäimen tavoitetta vähällä vahingossa jopa onnistua yli kaikkien odotusten); USA/NATO:n häätäminen pois ensin Saksasta ja sitten ainakin manner-Euroopasta; Saksan "historiallisten, vanhojen rajojen" (mitä ne nyt sitten lienevätkään) palauttaminen; Itä-Euroopan alistaminen jonkilaiseen Lebensraum-siirtomaa-asemaan ja sitten lopulta se kaikkein suurin palkinto: Venäjän alistaminen jonkinlaiseksi Lebensraum-siirtomaaksi. Entäpä, jos se Sarkozy höpisi juuri äskettäin rauhan säilyttämisestä tämmöiset kuvat mielessään vilkkuen?

Eurooppaan saataisiin kenties jopa pysyvä rauha, jos Venäjä ja Saksa pystyisivät tekemään aitoa, tasa-arvoista yhteistyötä tai toisella tavalla ilmaistuna, jos keskittäisiin jokin keino, jolla Saksa (tai laajemmin koko Länsi-Eurooppa) saataisiin elintärkeäksi kumppaniksi Venäjälle. Jos Saksa ei pysty toimittamaan miljoonittain sotilaita Venjälle taistelemaan muslimeita ja kiinalaisia vastaan, tämmöistä Venäjälle elintärkeää kumppanuutta ei synny –ainakaan venäläisten mielestä. No, en ainakaan ehkä kieroonkasvaneessa mielessäni ole oikein muuta – edes teoreettista – resurssia keksinyt – joka olisi Venäjälle elintärkeää.

Edelleen kysyn: mitä ihmettä sille Papandreo:lle oikein sanottiin Cannes:n kokouksessa? Tämä tieto saattaisi olla avain kaikkeen siihen, mitä Saksa aikoo.

Itse ehkä kieroonkasvaneena uskon, että Papandreo:lle annettiin varsin ikävä monivalintatehtävä:

A) alistuminen
B) sota, miehitys ja alistuminen
C) sota, miehitys ja raijaaminen Haagin tuomioistuimeen syytettynä josakin sopivasta vaikkapa sodan siviiliuhrien joukkotuhonnasta
D) henkilökohtainen konkreettinen itsemurha

Melkoisen kova tyyppi saa olla, jotta Papandreo:n sijassa vastuullisesti ajatellen (!!!) kirjoittaisi monivalintatehtävään seuraavan kohdan, jonka myös rastittaisi ja hymyillen antaisi Merkelille:

E) sota, joka tulee hyökkääjälle liian kalliiksi.

Voisiko E kohta olla todellakin vastuullisesti omaan maan etua ajatellen ajateltavissa, jopa valittavissa, oleva vaihtoehto?

[Turjalainen]

Kelloseppä: Muuten ihan varteenotettavia vaihtoehtoja, mutta Venäjällä ei nimenomaan ole enää varaa lahdata suuremmin omia kansalaisiaan, varsinkaan koulutettua ja nuorta väkeä.

Venäjä tarvitsee, päin vastoin, lisää koulutettua (tai ainakin nuorta) väkeä estääkseen romahduksen. Siitä on osaltaan kyse koko Euraasia projektissa, kuten aiemmin kirjoitin.

Se nuorten ihmisten määrä, joka Venäjällä on teoriassa demografisesti varaa lahdata, liikkuu korkeintaan kymmenissä tuhansissa, mutta se yhteiskunnallinen hinta ja kerrannaisseuraus mikä siitä seuraisi, olisi vielä haitallisempi Venäjän modernisointipyrkimyksille, lue muuttoaalto/pakoliike ulos kiihtyisi entisestään. Varaa ei siis ole. Ainoa keino on voittaa väki puolelle. Toki keppi pitää olla, mutta tarvitaan ennen kaikkea porkkanaa, isoa porkkanaa. Ja jos öljyn hinta nousee, kuten on ennuste, lähivuosina ainakaan taloudellisesta porkkanasta ei ole suinkaan suurta pulaa.

Suomen pitäisi lyödä tuo hypoteettinen E-vaihtoehto EU-pöytiin. Ja tosiasiahan on, että strategisista syistä johtuen Venäjä toimisi erittäin mielellään "seinänä" johon nojata, jos back uppia tarvittaisiin. Tosin suosta vetelään mentäisiin.

[Turjalainen]

Linkki:

http://www.atimes.com/atimes/Middle_East/NA11Ak05.html

The war dance is in full swing
By Victor Kotsev

If the most recent wave of escalations in the Middle East is a bluff, it is a very convincing one. Russian analysts speculate that a military intervention against either Syria or Iran (or both) could start by the end of the month; the latter is still hard to imagine, but the time frame seems to correspond to the nature of the developments and the rate at which they are being announced.

Barring a full-scale war in the Middle East in the next few weeks, we could think of what is happening on both sides as a modern version of a war dance, a dress rehearsal for a showdown and a spectacle for domestic consumption, for the enemy and for the international community alike.

There is a widespread perception that the crises with both Iran and Syria are nearing a climax. There is a massive Western naval presence off the coasts of both countries, and the opposing sides are conducting war games at a dizzying rate. In fact, it looks suspiciously as if the games are an excuse for them to keep their militaries on near-constant high alert (a dangerous situation, not least because an isolated incident or a miscalculation could lead to a full-scale clash). The diplomatic war is near a peak level as well.

Take the past 24 hours or so. On Monday, the United Nations nuclear agency confirmed an Iranian claim that it was about to start enriching uranium at the underground site at Fordo in Qom province, stepping over another red line set by Israel and the United States. In fact, the agency claimed that Iran had already started the enrichment process. [1] The United States Department of State characterized the development as "a further escalation", and Iran responded by announcing that it had sentenced an American "spy" to death.

In this context the attempt by Iranian President Mahmud Ahmadinejad and Venezuelan President Hugo Chavez to make light of the situation [2] rings hollow and tasteless. Iran's threats to close the Strait of Hormuz to traffic galvanized the West, and several nations, including the US, Britain, and, according to some reports, France, sent warships to protect commercial traffic. Last week, plans were announced to tap emergency oil reserves in case Tehran follows through with its threats (the reserves are said to be sufficient for a month) [3].

Meanwhile, Iran just finished one large 10-day naval exercise, and announced another next month [4]. The Islamic Republic has been conducting land maneuvers in the last days as well [5].

On the other side of the barbed wire, Israel and the United States are preparing to hold their "largest-ever" joint missile defense drill, code-named "Austere Challenge 12". It should be noted that this exercise comes on the heels of several other large Israeli war games. Thousands of American soldiers and sophisticated anti-missile systems will land in Israel, and according to a few reports, some of the force and equipment will stay there for months.

Their presence will likely have a double effect of helping Israel shoot down the thousands of missiles aimed at it in the event of a regional conflagration and adding pressure on the Jewish state not to embark on any adventure alone.

In general, sources report an increased rate of transfer of military equipment to American bases around the Middle East in the last few weeks and months. These are very clear preparations for war; yet they need not mean that a strike on Iran is imminent. Such an operation is a complicated endeavor, even for the US.

Just as Iran would need a certain period of time (known as breakout time) from the moment it leaves the nuclear Non-Proliferation Treaty to the moment it builds a bomb, so would the United States need a period of time from when it decides to strike to when it does. It could take weeks if not months to transfer the necessary military personnel, airplanes and (especially) supplies to bases in the region.

An attack on Iran is unlikely to remain limited to the numerous nuclear facilities; key other military facilities such as anti-aircraft batteries, missile bases and command-and-control structures will almost certainly be targeted as well. Protecting the Persian Gulf from Iranian mining crews would be no easy task, either. In brief, the United States is upping the ante in the brinkmanship game by shortening its own response time in the event of a war.

The escalations are, among other things, a way of preparing world opinion for war - something that President Barack Obama would be very careful to do slowly and methodically in the event he chooses to go down this path. Moreover (and somewhat paradoxically), if the next month or two pass and the war has not come, this would spread further confusion about the inevitability and the timing of the attack. It might even help create a minor element of surprise for a future attack.

There is another reason why the US, and especially Israel, might be hesitant to attack Iran just yet. According to analyst Eli Lake, an Israeli strike on the Islamic Republic would rely heavily on electronic warfare conducted from drones [6]. However, when a month ago the Iranians shot down a stealthy American drone, reportedly by blocking its electronic communications and spoofing its GPS navigation system, they demonstrated that the success of such a mission is not guaranteed. Presumably, Israel and the US would need more than a few weeks to counteract the sophisticated Russian equipment which allegedly allowed the Iranians to carry out the hacking attack.

On the other hand, the situation in Syria is quickly approaching an intolerable state. It could very well be that the Western war dance against Iran is also a warning to the Islamic Republic to stay out of anything involving Syria. The regime of Syrian President Bashar al-Assad, a close Iranian ally, is teetering on the brink as a civil war in the country escalates.

Amid growing criticism that the Arab League observer mission in the country serves mainly to provide a cover for the brutal repression carried out by the regime [7], Turkey's Prime Minister Recep Tayyip Erdogan made another fiery speech on Monday that was widely interpreted as a veiled threat that his country would interfere to prevent a civil war in its neighbor [8].

The level of Russian concern about the situation in Syria, and about the fate of its only naval base in the Mediterranean, which is located in the Syrian city of Tartus, is evident from the decision to send a flotilla led by the aircraft carrier Admiral Kuznetsov as a show of support to Assad [9].

While there is still a sliver of hope for negotiations with Iran to succeed - the brinksmanship is also a game of maneuvering for a better deal - Syria is probably beyond hope. An optimistic scenario would see Assad leaving the country in exchange for immunity from persecution, but that is a tall order, and would likely not prevent the disintegration of central authority in the country. An intervention of some sort appears almost inevitable, although its timing and format are hard to predict.
 

Itse en usko, että tulee isoa sotaa - vielä. Sen sijaan uskon, että rytinä tiivistyy Syyriassa, ja maasta voi tulla jopa proxy-sota "Vietnam" osapuolille.

[sivullinen.]

Nokia declares war in US smartphone market
http://news.yahoo.com/nokia-declares-war-us-smartphone-market-032620430.html

Pelottelut sikseen. Mahtaako USAn rahat riittää uusiin sotahankkeisiin? Irania vastaan käytävä sota laajenisi varmasti myös Syyriaan, joka on jo nyt sekavassa tilassa. Eikä äskettäin rauhotettu Irak niin rauhallinen ole etteikö naapurimaan sotaan jotenkin reakoitaisi. Toisella puolella Irania on sitten Afganistan ja Pakistan, joissa toinen on jo sotatilassa ja toinen jatkaa NATO kuljetusten estoa. Turkin kurdit ovat myös pitkään halunneet itsenäisyyttään, ja muutama viikko sitten Suomen kebab-pitseroissakin seurattiin tiiviisti Turkin armeijan iskun jälkivääntöä - yli 30 ihmistä kuoli iskussa ja sellainen nostaa tunteita pintaan. Israel ja Palestiina ovat edelleen vihamielisissä suhteissa. Palestiinasta löytyisi monia Israeliin hyökkäykseen halukkaita jos vain olisi pienikin mahdollisuus menestyä. Sota tilanne saattaisi lisätä halua ja antaa mahdollisuuden. Mutta samalla se mahdollistaisi Israelin kovemmat otteet Palestiinaa vastaan. Entä miten tähän vastaisi Egypti? Tuo maa joka on pitkään ollut amerikan liittolainen ja rakentanut kovat asevoimat, mutta nyt on kaaoksessa. Onko siellä perustuslaki jo saatu aikaan? Uusi sotatila naapurimaassa ei voisi olla vaikuttamatta perustuslakia laatijoihin eikä armeijaan eikä kansaan. Sitten on vielä Libya. Kaikki NATOn "rauhoittamat" maat, elävät vielä siirtymävaihetta kohti rauhaa.

Mikä on amerikan lopullinen päämäärä lähi-idän alueella?
Onko lopullinen voitto ja tavoitteiden saavuttaminen nyt lähellä?
Miten paljon voiton saavuttaminen maksaa?
Miten paljon amerikalla on varaa enää käyttää sen yrittämiseen?

Jos uusi sota alkaa kuukauden kuluessa, niin eurokriisin ratkaiseminen muuttuu täysin. Öljyn hinta nousee ja kiinnostus taloudesta siirtyy sotatoimiin.

[Turjalainen]

^ viitaten täytyy vain todeta, että USA:n ote on tosiasiassa ollut lipsumaan päin jo monta vuotta. Irakista lähdettiin ja Afganistanista ollaan lähdössä, kun ei ole fyffeä ja joukot tarvitaan muualla. Raja tuli jo vastaan.

Ja toistan ennusteeni, että tämän vuosikymmenen puolivälin jälkeen USA ei ole enää planeetan ainoa suvereeni supervalta.

Ennustin myös 2008 syksyllä, että Barack Obama on Supervalta-USA:n viimeinen presidentti. Seuraavat eivät enää ole supervallan johtajia.

Sen sijaan, toisin kuin vielä pari vuotta sitten, mihinkään äkilliseen USA:n ylivallan romahdukseen en enää usko. Tosin viimeiset 6 ja seuraavat 4 vuotta muodostavat jakson, jonka kehitys kokonaisuutena teki/tekee selvää USA:n ylivalta-asemasta maailmassa.

[Turjalainen]

Tulipahan taas naputeltua:

http://turjalainen.blogspot.com/2012/01/syyt-miksi-usa-ei-hyokkaa-iraniin.html
http://turjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93774-syyt-miksi-usa-ei-hyokkaa-iraniin-ennusteita-lahi-itaan

Syyt, miksi USA ei hyökkää Iraniin - Ennusteita Lähi-itään

Uskaltaudun taas rohkeasti laatimaan ennusteen:

USA:n hyökkäystä Irania tai Syyriaa vastaan ei tule - vielä. Sen sijaan saatamme nähdä lähiaikoina karuja uutisia Syyriasta.

Väitän näin siitä syystä, että USA ja länsi eivät todellisuudessa halua pelata niin kovilla panoksilla pelissä, jossa on liikaa riskejä ja paljon hävittävää. Lännen hyökkäyksen tullen sota ei välttämättä rajoittuisi vain Lähi-itään.

Peruste 1: Kiina on antanut korkea-arvoisten pääesikuntakenraalien ja poliitikkojen johdolla useaan otteeseen varsin kovasanaisia lausuntoja, mm. "Emme tule epäröimään puolustaessamme Irania, vaikka se johtaisi Kolmanteen Maailmansotaan".

Iran on kiinalle yhtä tärkeä, kuin Saudi-Arabia on USA:lle. Kiina tarvitsee välttämättä Iranin öljyn ja tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin sen kaasua. Kiinalaiset eivät turhaan kovasanaisesti louskuta leukojaan. He eivät aio menettää kasvojaan. He ovat tosissaan. Tästä kertoo sekin, että itse maan johtaja Hu Jintao antoi joulukuussa laivastolle ja merivoimille käskyn "Valmistautua sotaan". USA tietää Kiinan olevan tosissaan, ja että Kiina reagoisi sotilaallisesti jos USA hyökkää Iraniin. Vastaukseana Kiina voisi esimerkiksi antaa tilanteen Taiwanin ja Korean suhteen revetä avoimeksi sodaksi. Siitä johtuu USA:n kiireellinen strateginen resurssien painopisteen muutos: Vetäytyminen Afganistanista ja keskittyminen Tyynellemerelle (Lähi-idän ohella).

Peruste 2: Venäjä teki 2007 salaisen sotilasliiton Iranin ja Syyrian kanssa, ja Israelilaislähteen mukaan osana pakettiin kuului Moskovan antamat salaiset turvatakuut näille maille.

Venäjällä ei ole varaa antaa periksi asiassa. Jos on pakko, Syyriasta voidaan vetäytyä, kovalla hinnalla, mutta Irania Venäjä ei jätä. Strategisesti ja geopoliittisesti se on yhtä mahdottomuus kuin Ukrainan tai Georgian NATO-jäsenyys. Venäjä on tosissaan satsannut sotilasapua Syyriaan, mutta ennen kaikkea se on valmis tarjoamaan sitä Iranille.

Iran on Kiinalle ja Venäjälle strategisesti ja taloudellisesti tärkein liittolainen Lähi-Idässä. Tämä johtuu näiden suurvaltojen energiapoliittisista ja turvallisuuspoliittisista asetelmista. Syyrian suhteen tilanne on toinen. Kiinalle Syyria ei ole kovin tärkeä, se on vain välillisesti tärkeä liittolaisten Iranin ja Venäjän takia, sillä Syyrialla on mitä suurin merkitys Iranille, ja melko suuri Venäjälle.

Venäjälle Syyria on tärkeä. Se on maan viimeinen strateginen liittolainen läntisessä Lähi-idässä, varsinkin koska se tarjoaa Venäjän laivastolle tukikohdan Välimerellä. Kuitenkin, jos oikein kova paikka tulee, Venäjä on nähdäkseni valmis vetäytymään Syyriasta, mutta vain kovalla hinnalla.

Jos USA tai sen liittolaiset hyökkäävät Syyriaan avoimesti ulkoapäin, Iran julistaisi Syyrian kanssa tekemänsä liiton mukaisesti sodan hyökkääjälle, ja sota leviäisi välittömästi Persianlahdelle sekä koko Lähi-idän laajuiseksi. Koska hyökkäys ei suoraan kohdistunut ensin Iraniin, Kiina voisi jättää vastaamatta avoimesti sotilaallisin toimin menettämättä kasvojaan. Sen sijaan se toimittaisi massiivista ase- ja muuta apua. Venäjän sotilaallinen vastaus Syyrian tilanteeseen voisi kovista puheista huolimatta jäädä myös massiiviseen aseapuun ja "vapaaehtoisjoukkojen" lähettämiseen avuksi. Samoin myös Iranille se antaisi massiivista ase-, tiedustelu-, ja muuta apua.

Peruste 3: Vaikka länsi ja Israel pystyvät kyllä pommittamaan Syyrian kivikaudelle ja Iranin ydinlaitokset pikkelssiksi, sodan seuraukset olisivat silti lännelle erittäin epämiellyttävät: Öljyn hinna pysyvä nousu, entistä syvempi lama ja uusi Kylmä Sota.

Laajin seuraus olisi öljyn hinnan pitempiaikainen, mahdollisesti pysyvä, roima nousu ja entistä syvempi talouslama. Lisäksi tulisi varsin kinkkinen strateginen tilanteenmuutos: Venäjän, Kiinan ja Iranin välisen liittouman syveneminen. Jouduttuaan vetäytymään Syyriasta Venäjä, ja mahdollisesti Kiinakin, tekisivät laajamittaisen ja julkisen sotilasliiton Iranin kanssa.

Luultavasti Iran otettaisiin täysjäseneksi SCO-maiden sotilasliittoon, CSTO:hon. Seuraus olisi, että yksi tai kaksi ydinasevaltaa antaisi turvatakuut Iranille, ja lännellä ei tämän jälkeen olisi enää mitään asiaa Iranin kimppuun. Uuden "kylmän sodan" raja menisi sen jälkeen Kaukasukselta Persian lahdelle ja Beringin salmesta Korean kautta Keltaiselle merelle.

Tilanne on muuttunut muutenkin: Pakistan on tehnyt syvälle meneviä sotilas- ja liittosopimuksia Kiinan kanssa. Pakistan on avoimesti vaihtamassa kumppanuutensa USA:n kanssa Kiinaan. USA:n pääsy Afganistaniin ja Keski-Aasian energiavaroihin on joka tapauksessa käytännössä suljettu.

Ja SCO eli Shanghai Cooperative Organization on laajentumassa ja syventymässä. Venäjä, joka aiemmin vastusti, Intian painostuksen vuoksi, Pakistanin täysjäsenyyttä SCO:ssa, näyttää nyt maalle kiireellä vihreää valoa. Vastaavasti Kiina, joka aiemmin torppasi Iranin täysjäsenyyden järjestössä Venäjän Pakistan-vastustuksen vuoksi, näyttää nyt Iranille vihreää valoa. Luultavasti näin mottiin jäävälle Intialle jää tässä pelissä USA:n tärkeimmän liittolaisen osa Etelä-Aasiassa.



Eli:

1. Koska USA:n tai NATO:n hyökkäys Irania vastaan johtaisi avoimeen konfliktiin ja lännen ja SCO-maiden välillä, hyökkäystä ei luultavasti tule.

1.2 Sen sijaan voi tulla lännen taustalta tukeman Israelin voimainkoetus Syyriaa, Irania ja niiden liittolaisia vastaan.

-USA voi "katsoa sormien läpi" Israelin iskut Iranin ydinlaitoksiin sekä sotilaskohteisiin, ja käydä sen välityksellä proxy-sotaa Irania ja Syyriaa vastaan, antautumatta kuitenkaa avoimeen konfliktiin Venäjän tai Kiinan kanssa. Vastaavasti Iran kävisi pääasiassa sotaa Israelia vastaan lähinnä ohjuksin sekä Syyrian, Hizbollahin ja Hamasin välityksellä, pääsemättä suoraan Israeliin käsiksi. Iranin sotavoimat olisi pääasiassa sidottu Persian lahdelle "kylmän rauhan pattitilanteeseen" USA:n ja sen muiden liittolaisten kanssa. Sotatantereena olisi Iranin ilmatila, Syyria, Libanon ja Gaza.

1.3 Sodan seurauksena Israel luultavasti työntäisi (epävirallisia) rajojaan pohjoisemmaksi Libanonissa ja Golanilla.

-Luultavasti Israel tekee loppuun sen, mitä sillä jäi kesken Libanonin ja Gazan operaatioissa, eli siivoaa Hizbollahin ja Hamasin pois kiusaamasta.

1.4: USA ei halua sodan alkavan ainakaan vielä, johtuen USA:n vaaleista ja yleisestä taloustilanteesta

-Koska luvassa ei olisi Obaman hallinnolle nopeaa ja helppoa voittoa, menee luultavasti ainakin ensi vuoteen.



2. Koska länsivaltojen avoin sotilaoperaatio Syyriassa johtaisi sodan leviämiseen Persian lahdelle Iranin sodanjulistuksen takia, länsivallat eivät tule avoimesti hyökkäämään Syyriaan.

2.1 Sen sijaan Syyriaan solutetaan "vastarintataistelijoita" (eli CIA:n masinoimaa Al-Qaidaa) ja koitetaan tehdä kaikki mahdollinen, jotta Assadin hallinto kaatuisi.

2.2 Veikkaan, että Syyria romahtaa sisällisotaan ja maa hajoaa luultavasti kahtia.

-On luultavaa, että Assad pitää pintansa Damaskuksessa, mutta Homs ja Länsi- sekä Pohjois-Syyria lohkeavat toiselle puolelle. Tällä puolen vahvimmaksi valtatekijäksi nousnee ääri-islamilainen salafistiliike. Syyrian pilkkoutuminen ja heikkeneminen palvelee lyhyellä tähtäimellä USA:n etua ja Israelin etua.



Muita veikkauksia:

3. Irakin sisällissota ja hajoaminen kolmeen osaan, viimeistään vuosikymmenen loppupuolella, Iranin ja USA:n tapellessa vaikutusvallasta maassa

- Irakin sisällissota. Tämä on jo varsin yleinen veikkaus. Kurdialue, Shiialainen Etelä-Iran ja maan sunnalainen keski- ja länsiosa muodostavat tulevaisuudessa kolme eri valtiota. Kurdialue voi joutua Turkin saappaan alle ja Etelä-Irak Iranin vasalliksi.

4. Ennustan, että syyrian, romahtaessa Arabian kevät levottomuuksineen leviää myös Jordaniaan

- Miltä kuulostaisi islamistihallinto Ammanissa?

5. Iran tulee saamaan ydinaseen, mahdollisesti jo tänä vuonna, ja Israel tyytyy iskemisen sijasta USA:n turvatakuisiin

- Israel satsaa rajusti ohjustentorjuntaohjuksiin, varoitusjärjestelmiin, jne. ja julistautuu virallisesti itsekin ydinasevaltioksi (ja sijoittaa mahdollisesti ydinaseensa sukellusveneisiin saadakseen uskottavan vastaisku-uhan). Asetelma Lähi-idässä kiristyy, mutta Iran ei uhittelustaan huolimatta riskeeraa ydinsodalla.


Lopuksi ja entä jos

Sodan jälkeen, kun riski suorasta ja välittömästä sodan osapuoleksi joutumisesta on ohi, Venäjä - ja mahdollisesti myös Kiina - tulevat antamaan Iranille turvatakuut, ja kaikki tulee aiemmin kerrotulla tavalla johtamaan SCO-maiden globaalin aseman vahvistumiseen. Joka tapauksessa lännellä ei tule enää vastaisuudessa olemaan sanansijaa Keski-Aasian asioihin.

Olen jo aiemmin ennustanut, että vaikkei mitään sotaa tulisi, johtaa kehitys suhteellisen nopeasti USA:n ja lännen maailmanlaajuisen ylivalta-aseman nopeaan loppumiseen, viimeistään kuluvan vuosikymmenen puolivälin jälkeen.

Tästä johtuen on yksi villi kortti: USA kyllä tajuaa, että sillä alkaa sulkeutua strateginen ikkuna puuttua asioihin, ja Washingtonissa saatetaan ajatella, että "nyt tai ei enää koskaan".

Kun on puhuttu, että Iran on ajettu ahtaalle, ja että "epätoivoinen hallinto voi tehdä epätoivoisia tekoja", niin ehkäpä onkin syytä kääntää katse Atlantin taakse, ja miettiä mitä USA on valmis yrittämään. Pääsy Iranin öljykentille kun saattaisi ostaa USA:lle lisäaikaa planeetan ainoana supervaltana.

[Turjalainen]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Zbigniew_Brzezinski#Geostrategia

Vuonna 1997 julkaistussa teoksessaan The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives Brzezinski kirjoittaa, että Yhdysvallat on tällä hetkellä shakkilaudan kuningas, eli kansainvälisen järjestelmän hegemoninen valtio, mutta kaikki tämä saattaa muuttua, jos Euraasiasta löytyy vastapuolen kuningas, eli tarpeeksi voimakas valtio tai valtioliitto, joka pystyy haastamaan Yhdysvallat. Yhdysvalloilla on Brzezinskin mukaan poikkeava asema suhteessa Euraasian valtioihin, koska se ei ole osa niitä. Se, onko asia haitta vai hyöty, jää Brzezinskin mukaan nähtäväksi. Mahdollisten kilpailijoiden tunnistamiseksi Yhdysvaltojen tulee Brzezinskin mukaan analysoida Euraasian valtioiden toimintaa, jotta se löytää sieltä sellaiset aktiiviset ja dynaamiset valtiot, jotka voivat suoraan aiheuttaa haittaa Yhdysvalloille, sekä sellaiset passiiviset valtiot, jotka voivat toimia katalyytteinä aktiivisten valtioiden muutoksille. 

[kelloseppä]

Venäjä:

Venäjän demografinen kehitys on seikka, johon liittyviä pelkojen vaikutuksia tai itse ilmiön vaikutuksia ei pidä aliarvioida. Sen sijaan se, miten Venäjä aikoo demografiset ongelmansa ratkaista, ei välttämättä edellytä "modernisaatiota" – ei edes Nasi –nuorten iskulauseiden muodossa saati siitä, mikä olisi ns. todellista alhaalta käsin lähtevää modernisaatiota. Venäjää on pakkokeinoin "modernisoitu" aina Pietari Suuren ajoista lähtien ja kumma kyllä aina siellä tuntuu valtaa pitävien mielestä loputtomasti jos jonkinmoiseen "modernisaatioon". En odottelesi Putinin jengin modernisaatiohöpinöissä paljoakaan villoja sanojen takana olevan (1); vahän samanlaiselta se kuulostaa kuin Leninin sähköistysinto erään menneisyyden "modernisaation" tärkeimpänä muotona. Totta, meno Venäjän maaseudulla todellakin muuttui sähköistyksen myötä – ainakin osittain ja ehkä toivottuun nähden vastakkaiseen suuntaan – ja hyvin rajusti vastakkaiseen suuntaan!!! Ensin pitää lyödä venäläisiä riittävän lujaa, jotta ne perhanat uskoisivat ensin ja tottelisivat sitten. Tämän taidon Stalin osasi.

Demografinen kehityksen suunta Venäjällä muuttuisi, kun laitetaan rajat kiinni, heitetään naiset pois kaikista muista työpaikoista paitsi opetus- ja sairaanhoitoalan tehtävistä ja lopetetaan ehkäisyvälineiden myynti sekä kriminalisoidaan niiden hallussapito ja käyttö. Porkkana tulee suurperheille myönnettävistä avustuksista ja priorisoinnista taloudellisesti muiden edelle kaikin tavoin; energian vientituloista kun puolet laitetaan siihen ja toinen puoli armeijaan, kyllä Venäjä siitä nousee. Euron romahtaessa, EU:n hajotessa ja USA:n jätettyä sotilaallisesti Länsi-Euroopan ei nuo elämisen näkymät Länsi-Euroopassa kovin ruusuisilta näyttäisi, ja jos silti jaksaisi se venäläisiä houkuttaa muiden maiden ohella; eihän venäläisiä Venäjältä tarvitse päästää pois. Aiemminkin on Venäjän rajoja pidetty kiinni. Muslimeita, jotka eivät alistu jonkin sortin rusulmaaneiksi voidaan aina tarvittaessa hivenen kurittaa, jotta venäläisillä säilyisi peloitteenaan tuoreen järkyttäviä videokuvia vangituista venäläisistä sotilaista "jihadistien ja wahhabiittien" käsissä. Samalla voidaan koekäyttää uutta perussotakalustoa ja vaikkapa uutta "modernisoitua" maavoimien prikaatipohjaista ajattelua ja operointia.

Venäjän hinku "suuruuteen ja mahtavuuteen" on jotain sellaista, mitä ei edes USA:lla ollut kylmän sodan tai Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisina pahimpina vuosina. Venäjän intesiteetissä se jotain täysin länsimaisen politiikan teon ulkopuolella olevaa; se on verrattavissa hulluuden täyttämässä patologisuudessaan ehkä vain Hitlerin fantasioihin keväällä 1945.

Jotkut katsovat Venäjän jo länsimaistuneen, nostaneen keskimääräistä koulutustasoaan sekä luoneen ruohonjuuritason suhteita ulkomaailman kanssa riittävästi, jotta paluuta Stalinin punaiseen hämärään ei kerta enää kaikkiaan ole. Jos näin, miksi Venäjä selittää jatkuvasti jotain epämääräistä modernisaatiosta, vallan vertikaalista, vahvasta presidentin hallinnosta tai jostakin muusta stiiknafuuliasta. Eikö sitten voisi yksinkertaisesti lähteä kulkemaan sitä pitkää tietä, joka alkaa ensimmäiseksi vapaista vaaleista, jossa valitaan perustuslakia säätävän kokouksen kokoonpano? Eikö Venäjän aito modernisoiti voisi alkaa tästä? Onhan tämä aihe varsin tuttu Duuman löpinöistä jo vuosilta 1905-1917 (1); onhan?

1) Nasi -porukkakin tietää varsin hyvin, miten Venäjä modernisoitaisiin: kunnon perustuslaki (jota todella noudatetaan), riippumattomat tuomioistuimet; maanomistukselle ja investoinneille länsimaisen tasoinen lain turva, rehelliset vaalit ja parlamentarismi: olkoon sitten vaikka monarkia tai tasavalta sekä korruptio pois kovin JA pehmein keinoin. Ei vain tämä tie kiinnosta – ei edes vieläkään. Tosin Venäjä ei valtiona tuo kuurin jälkeen olisi enää "suuri ja mahtava" – eikä imperiumi.

E -vaihtoehdon neuvottelupyödissä esittämisessa tuppaa olemaan se ikävä piirre, että "isoilla pojilla" on yllättävän monesti yllättävän pieni kynnys lähteä kokeilemaan asiaa; arvovaltatappio ketjureaktion pelossa "pakottaa" liian useasti hyvin paljon suuremman toimimaan sotatoimin, kun jokin "kääpiövaltio" aloittaa tuommoisen ulinan. Tämän vuoksikin kysyin sitä, että olisiko E-vaihtoehdon pläjäyttäminen pöytään vastuullista toimintaa – edes hypoteettisenä vaihtoehtona.

Siis lyhyesti: Venäjällä modernisaatiopuheilla on kolkko maine; ne "modernisaatiot" kun aina toistaiseksi ovat tulleet valtion johdon käskyinä. Toivon, että tämä ikivanha kierre olisi jo murrettu, mutta en todellakaan usko näin tapahtuneen. Nim. Turjalainen tulkitsenko oikein ajatuksiasi, jos sanon, että Sinä uskot ihmiskasvoisempaan tulevaisuuden Venäjään kuin minä?

Balkanilta:

Nigel Farage -gurut saattaisivat kaivaa tämän haastattelun englanninkielisen version (oletan haastattelukielen olleen englanti, vai antaako Mr Farage lausuntoja sujuvasti myös serbiaksi?) jostakin esiin, mutta alkeellisesti serbiasta kuitenkin jotakin nyt käännettynä:

Onko EU jo väysynyt ongelmiinsa vai ottavatko veilä uusia jäsenmaita, esim. Serbian?
NF: Koska EU hajoaa, jäsenmaiden määrää ei pidä lisätä.

Onko Eurooppa asettanut liikaa ehtoja jo kauan EU:n oven suussa odottamassa olleelle Serbialle?
NF: Kyllä. ja teidän tulee heittää nämä ehdot, koko EU jäsenyys ja koko EU pois. Lukuunottamatta kaupankäyntiä.

Mikä olisi ratkaisu Kosovon ongelmaan, mikäli Serbia ei tunnusta Kosovon itsenäisyyttä?
NF: Kosovon jako. Koska suurvallat tukevat albaaneja, he saavat suurimman osan Kosovosta ja minimoidakseen vahinkonsa Serbian tulee pitää pohjoisin osa Kosovosta.

Vaikka Serbia ei ole EU:n jäsen, onko ollut Serbialle virhe sitoa kohtalonsa EU:hun?
NF: Toki, mutta vielä suurempi virhe olisi ollut liittyminen EU:hun.

Mitä Serbian tulisi tehdä EU –jäsenyyden sijaan?
NF: Kaikki mitä Serbia tarvitsee EU:lta, on solmia kauppasopimus EU:n kanssa, jos EU:ta on enää ylipäätään olemassa. Muutoin (EU –jäsenyyden seurauksena Serbiaan) tulee korruptio, valtaapitävän luokan lahjonta, käyttökelvoton yhtenäisvaluutta sekä Serbian maan ja kulttuurin tuhoutuminen ja pseudodemokratia.

Onko Serbian mahdollista liittyä EU:hun ja pitää Kosovo?
NF: Ei, koska EU haluaa kaikki palaset palapeliinsä. Tämä oli syynä EU:n ja USA:n hyökkäykselle Jugoslaviaa vastaan. Hyökkäys jatkuu niin kauan kunnes Serbia on muuttunut joukoksi avuttoman voimattomia EU:n provinsseja ("nemotcnih provintsija").

lähde: http://www.dverisrpske.com/sr-CS/vesti/2011/decembar/eu-je-mora-biti-srusena.php

Tuore arvio (9.1.2012) itse asian sivulausessa Kosovon tilanteen räjähtämisestä käsiin:

Ioannis Michaletos: "... the possibility that war with Kosovo Albanians, who are now becoming increasingly well armed, could break out again at some point in the not so distant future..."

Michaletos arvioi Serbian sotilaallisen voiman pienentymisen hyvin, hyvin rajuna, mutta muistaa kuitenkin mainita sveitsiläistyyppisen omintakeisen liikekannallepano- ja reservikäytännön ja viitata suhteellisen epämääräisesti Jugoslavian aikaisen perus materiaalin määrän. On huomattavaa (!!!), ettei hän uskalla esittää Serbian aseteollisuuden nykytilanteesta oikein mitään muuta kuin:"It is assumed that production capacity has been mended following the heavy damage inflicted by NATO in its 1999 bombing campaign." (!!!) Bosnian serbit ovat tietenkin Serbiasta aivan irrallaan tässäkin yhteydessä, joten heitä hän ei edes mainitse

Lähde: http://rieas.gr/index.php?Itemid=42&id=135&option=com_content&task=view

Sangen mielenkiintoista, että RIEAS ottaa tämmöistä nyt heti vuoden 2012 alussa esiin.

[hattiwatti]

Iran on luopunut dollarin käytöstä osassa öljykauppaansa.

http://www.beaconequity.com/cuban-missile-crisis-the-sequel-3000-gold-possible-2012-01-09/

Muistammehan mitä tapahtui niille maille joiden johtajat koittivat tehdä samaa?

[Emo]

Iran on luopunut dollarin käytöstä osassa öljykauppaansa.

Muistammehan mitä tapahtui niille maille joiden johtajat koittivat tehdä samaa?

Kyllä muistamme. Elämme odotuksessa.

[sunimh]

1.4: USA ei halua sodan alkavan ainakaan vielä, johtuen USA:n vaaleista ja yleisestä taloustilanteesta

-Koska luvassa ei olisi Obaman hallinnolle nopeaa ja helppoa voittoa, menee luultavasti ainakin ensi vuoteen.

Väitän kyllä, että itse asiassa juuri vaalien takia uuden sodan aloittaminen olisi hyvinkin ajankohtaista. USAssa sotaakäyvää istuvaa presidenttiä vastaan on hankala voittaa, huomio saataisiin (mahdollisesti) käännettyä pois talousongelmista ja tukea saattaisi löytyä myös "maltillisten" republikaanien puolelta.

[Perttu Ahonen]

Iran on luopunut dollarin käytöstä osassa öljykauppaansa.

Muistammehan mitä tapahtui niille maille joiden johtajat koittivat tehdä samaa?

Iran keskittyy käymään öljykauppaa Kiinan ja Intian kanssa, siksi EU:n Ja USA:n kauppasaartopolitiikka ei sinänsä Irania suuremmin hetkauta.  Toki kauppasaarto on de facto sodanjulistaminen ja silloin Suomikin on osapuolena, jos Suomi yhtyy täysin Iranin kauppasaartoon - miettikääpä sitä. Toisaalta USA ja EU voi uhitella vain pieniä valtiota sanktioilla Iranin kanssakäydystä kaupasta - Kiina, Venäjä ja Intia ovat liian mahtavia lännen kiukuttelulle.

Mitä muutoin Lähi-Itään ja Pohjois-Afrikkaan tulee, niin ko. alue on ainoa taloudellisesti merkittävä alue, johon länsiblokki pystyy enää voimakkaasti vaikuttamaan - siksi painopiste on vielä siellä, mutta ei kauaa.  Tuleva talousmahtialue on Venäjä, Kiina, Intia, Etelä-Korea ja Japani. Tämä takaa sen, että USA keskittää tulevan painopisteensä tyynenmeren etupiiriinsä ja koittaa pitää heikkenevän asemansa jotenkuten siedettävänä.  EUrooppa tulee jatkossa olemaan taantuva talousalue ja EUromaiden idioottimainen omaan jalkaan ampuminen erilaisilla "vihreillä" veroilla yms. tulee entisestään vauhdittamaan EUvostoliiton talousalueen taantumista.

Suomen etu olisi lisätä omaa taloudellista painopistettä Venäjän talousalueen kanssa, sillä siellä on ne tulevat suuremmat markkina-alueet.  Periaatteessa järkevää olisi, jos muodostuisi Pohjois-Euroopan talousunioni = Itämerenmaat + Norja, Scotlanti, Itävalta, Tsekki ja Hollanti.  Tämä Pohjois-Euroopan talousunioni olisi riittävän yhtenäinen ja kenties tulevaisuudessa jopa energiansaannin kannaltakin omavarainen.  Tämä unioni kykenisi myös hyödyntämään Venäjän nousevaa talousaluetta.  Nykyinen EUvostoliitto ei toimi.

[Perttu Ahonen]

1.4: USA ei halua sodan alkavan ainakaan vielä, johtuen USA:n vaaleista ja yleisestä taloustilanteesta

-Koska luvassa ei olisi Obaman hallinnolle nopeaa ja helppoa voittoa, menee luultavasti ainakin ensi vuoteen.

Väitän kyllä, että itse asiassa juuri vaalien takia uuden sodan aloittaminen olisi hyvinkin ajankohtaista. USAssa sotaakäyvää istuvaa presidenttiä vastaan on hankala voittaa, huomio saataisiin (mahdollisesti) käännettyä pois talousongelmista ja tukea saattaisi löytyä myös "maltillisten" republikaanien puolelta.

Eikös se ole vähän epäonnistunut ammeeerikan presidentti, joka ei saa yhtä sotaa aikaiseksi.  Ei kait Obama halua olla sellainen presidentti.   

Toivottavasti Ahma, Netanjehu ja Obama kuitenkin muistavat ne silmille hyppivät perusasiat ja keskittyvät niihin, ennemin kuin sotakirveen heilutteluun.

http://www.youtube.com/watch?v=P4gc08l5my0&feature=related

[Turjalainen]

Nim. Turjalainen tulkitsenko oikein ajatuksiasi, jos sanon, että Sinä uskot ihmiskasvoisempaan tulevaisuuden Venäjään kuin minä?

Itse asiassa uskon jonkinlaisen keskitiehen sen minun "30-luku" -skenaarion ja yleisen skenaarioni kanssa. Lyhyellä tähtäyksellä uskon, että Kreml hoitaa ongelmia pääsääntöisesti  enemmän porkkanalla - tosin muutamia rajuja "varoittavia esimerkkejä" tehden - mutta pitemmällä tähtäimellä en usko perusvenäläisen menon paljon muuttuvan eli alistus-riisto-imperialismi -triangelissa mentäneen.

[Perttu Ahonen]

Venäjä kehittyy yhteiskunnallisesti kohti parempaa demokratiaa, itseasiassa näin käy väistämättä ja merkkejä siitä antoi jo edelliset vaalit.   Putinin on tämä huomioitava ja pysyäkseen vallassa on demokratiakehitykseen vastattava kansaa miellyttävällä tavalla.  Ainoa mikä voisi viedä Venäjää autoritaarisempaan suuntaan on jokin kansainvälinen kriisi tai ulkovaltojen pyrkimys vaikuttamaan Venäjän sisäpolitiikkaan agressiivisesti aiheuttamalla provokaatioita ja hajaannusta.

Venäjän kohdalla täytyy muistaa, että maa on ollut 70 vuotta totalitarismi ja vasta 20 vuotta demokratia.  Kunnollista demokratiaa ei luoda hetkessä, vaan kehitys vie aikainsa ja narunvetäjiä Venäjän demokratian Volgan lautassa on monia, eikä vetäjien suunta välttämättä ole kaikilla sama.

[kelloseppä]

Venäjän kohdalla täytyy muistaa, että maa on ollut 70 vuotta totalitarismi ja vasta 20 vuotta demokratia.  Kunnollista demokratiaa ei luoda hetkessä, vaan kehitys vie aikainsa ja narunvetäjiä Venäjän demokratian Volgan lautassa on monia, eikä vetäjien suunta välttämättä ole kaikilla sama.

Venäläiset ovat harjoitelleet demokratiaansa nyky-Venäjällä kovin mielenkiintoisin tavoin:

1991 Janajevin juntta ja Jeltsinin nousu "Johtajaksi"

1993 Jeltsinin vallankaappaus Duumalta tykistön suorasuunatustulella.

1994 Jeltsin aloittaa ensimmäisen Tsetsenian sodan

1996 Jeltsinin "uudelleenvalinta" "rehellisissä" vaaleissa

1999 Jeltsin "valitsi" Putinin pääministeriksi, joka aloitti toisen Tstesenian sodan ja Putiin puolueesta tuli Venäjän toiseksi suurin.

2000 Putinin "valinta" presidentiksi.

2003 Duuman vaalien voitto Putinin puolueesta suurin, mitä tehostaa 7 % äänikynnys. Hodorkovskin pidättäminen

2004 Putin erotti päämisinisterinä juuri ennen presidentin vaaleja; eräs Putinia arvostellut presidenttivaalien ehdokas Rybkin "katosi" ennen vaaleja ja "löydyttyään" "luopui" ehdokkuudestaan juuri ennen vaaleja ja muutti pois Venäjältä.

2005 Hodorkovskin tuomio

2007 Duuman vaalien suurvoitto

2008 Presindentinvaalien "hauska" järjestely: Medvedev persidentiksi, Putin pääministeriksi. Hodorkovskille uusia syytteitä.

2011 Duuman vaalien voitto "hivenen epäselvissä olosuhteissa"

2012 ?

On se kumma, että venäläiset eivät oikein demokratiaa tunnu omaksuvan, vaikka muuten omaksuvat vaikka mitä kommunismin jälkeen itselleen uutta ja nopeasti (vaikkapa yrityskaappausten suorittamista!) ja vaikka kuinka pitkälle asti. Tämmöinen demokratia taitaa olla sitä kuuluisaa "Venäjän omaa tietä", vaikka esim. 2004 presidentin vaalit ja 2007 Duuman vaalit olivat ilmeisesti "melko rehelliset" (Venäjän mittapuulla jne ...), mikä valoi uskoa aidon demokratian hitaaseen kasvuun Venäjän poliittisessa ilmastossa. Mutta 2008 presidentinvaalit ja etenkin 2011 Duuman vaalit olivat kammottavan suuria pettymyksiä tässä suhteessa. Katsotaan nyt, mitä 2012 presidentinvaaleissa tapahtuu, jos niitä edes järjestetään, mutta vuoden 2011 vaalit eivät nopeasti unohdu.

Totta kai Venäjän kanssa pitää kauppaa käydä ja yhä enemmän jne ... kunhan vain muistetaan, mitkä pelisäännöt ovat millonkin voimassa missäkin maassa, ettei kuvitella, että samat kaupan tekemisen tavat ovat voimassa kaikkialla.

Putinilla ei enää tulevaisuudessa riitä rahat kansan tyytyväisyyden "ostamiseen" taloudellisella positiivisella kehityksellä, joten on aika vaihtaa strategiaa (hyvä ajoitus yleismaailmallisen geopoliittisen tilanteen muutoksen takia), jolloin tämä välttämättömäksi koettu käännös tuhoaa hänet. Siis aika taitaa loppua Putinilta kesken riittävän hitaan ja hallitun käännöksen suorittamiseen – 2011 vaalien protestien sävy ja laajuus tulivat tämän osoittavana yllätyksenä hänelle. Hän joko odotti liian pitkään (eikä uskaltanut USA – EU:n vuoksi toimia maailmalla riittävän määrätietoisesti) tai oli liian kärsimätön ja lähti soitellen vaaleihin, kun aika maailmalla määrätietoiseen operointiin olisikin suotuisampia kuin aikoihin. Kuten aiemmin tehdyt suuret valtiolaivan käännökset tuhosivat Gorbatsovin ja Jeltsinin (Jeltsinin kohdalla "terveys" toki oli huomattava lisäsyy); käännökset olivat Venäjän suuruuden ja yhtenäisyyden kannalta välttämättömiä, mutta niiden liiallinen vauhti tuhosi käännöksen aloittajan. Venäjä säilyy, mutta uuden kurssin myötä nousee joku uusi johtaja uusine metkuineen Venäjän peräsimeen – toivottavasti kuitenkin vaaleilla tai edes "vaaleilla" eikä jollakin toisella tavalla.

Hyvä Perttu Ahonen, toivon todella vilpittömästi, että olet oikeassa tässä asiassa. En vain valitettavasti usko siihen.

PS. Venäjä on ollut huomattavasti kauemmin kuin 70 vuotta totalitaarinen valtio!

[Perttu Ahonen]

Venäjän kohdalla täytyy muistaa, että maa on ollut 70 vuotta totalitarismi ja vasta 20 vuotta demokratia.  Kunnollista demokratiaa ei luoda hetkessä, vaan kehitys vie aikainsa ja narunvetäjiä Venäjän demokratian Volgan lautassa on monia, eikä vetäjien suunta välttämättä ole kaikilla sama.

Hyvä Perttu Ahonen, toivon todella vilpittömästi, että olet oikeassa tässä asiassa. En vain valitettavasti usko siihen.

PS. Venäjä on ollut huomattavasti kauemmin kuin 70 vuotta totalitaarinen valtio!

Jos olisin ennustaja olisin miljonääri.  Demokratia käsitteenä ei ole yksiselkoinen ja demokratiakäsitettä käytetään yleisesti lyömäaseena varsinkin silloin, kun on kyse taloudellisista intresseistä ja etupiiripolitiikasta.  http://www.kansanvalta.fi/Etusivu/Demokratia

Kuinkahan monessa länsimaassa toteutuu ihanteellinen demokratia? 

Entiset kommunistiset valtiot ovat käyneet kaikki saman kehityksen kommunistisesta totalitarismista - ultrakapitalistiseen plutokratiaan.  Keikaahdukset laidasta laitaan kuuluu asiaan ja valtiosta riippuen tasaantuminen vie aikansa.  Pikkuvaltioiden on lähtökohtaisesti helpompi päästä vakaaseen ja nopeampaankin kehitykseen, kuin suurvalta Venäjän. Näin varsinkin, jos pikkuvaltiot saavat rahoitusta yhteiskuntansa uudelleen järjestämiseen esimerkiksi EU:n kautta ja osin valvomana. EU haluaa rahoilleen vastinetta,so. yhteiskuntarauhan -> jonkinmoisen lännessä hyväksytyn demokratiakäsityksen ja uudet tuotanto-ja ostomarkkinat kehittyvillä EU:n reunavaltioilla.

Venäjä on eri asia, kuten kaikkki kaiketi tajuavat.  Venäjä pyrkii takaisin suurvallaksi ja samalla olemaan moderni valtio. Sellainen moderni valtio, joka itse hallitsee omia luonnonvarojaan ja rahoitusmarkkinoita.  Tämä ei kaikkia - etenkään läntisiä finanssipiirejä ja heidän Venäjällä olevia bulvaaneja miellytä, Venäjällä lännen bulvaanit saattavat jopa joutua häkkiin.

Moderni Venäjä joutuu kuitenkin kehittämään omaa demokratiaansa ja syksyn 2011 vaalit suorastaan edellyttävät tätä tapahtuvaksi.  Demokratia on huono vientituote. Demokratia kehittyy aina alhaalta ylöspäin ja näin se on Venäjälläkin. Jokainen maa luo omanlaisensa demokratiakäsityksen, joka versoo ko. maan erityispiirteistä. Venäjä on suuri maa ja maassa on useita eri kansoja ja kulttuureja. Kaikki tämä vaikuttaa yhdessä maan historian kanssa siihen, millainen demokratia käsitys Venäjällä tulee olemaan nyt ja tulevaisuudessa.

PS. Kommunistinen Venäjä oli totalitarismi jos sitä verrataan autoritaariseen tsaarin Venäjään.  Ero on huomattava millä mittarilla tahansa.   

[Turjalainen]

Putinilla ei enää tulevaisuudessa riitä rahat kansan tyytyväisyyden "ostamiseen" taloudellisella positiivisella kehityksellä, joten on aika vaihtaa strategiaa

Öhem, niin kauan kuin öljyn hinta pysyy korkealla Lähi-idän sotkun takia, tai jopa nousee sen vuoksi, niin Kremlin massit kasvaa..

[hattiwatti]

Tulevasta Iranin sodasta


http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93952-yhdysvaltain-sotaministeri-leon-panetta-iran-ei-ole-kehittamassa-ydinasetta

Yhdysvaltain sotaministeri Leon Panetta kertoi The New York Timesille (NYT), ettei Iranilla ole ydinasetta.

Panettan lausunto ei ollut etusivun otsikko, kuten helposti luulisi, vaan myöntö oli sujautettu sivulauseeseen.

Panetta sanoo: "Ovatko he (iranilaiset) kehittämässä ydinasetta? Eivät"

JCS -kenraali Martin Dempsey sanoo samassa NYT:n artikkelissa sodan valmistelun olevan käynnissä.

On olemassa myös kaksi tiedusteluraporttia (US National Intelligence Estimates 2007 ja 2010) joiden mukaan Iran ei ole kehittämässä ydinasetta.

Muistaakseni Mossadin eronnut päällikkö sanoi myös että Iranin ydinase voisi olla aikaisintaan 2015 valmis, ja maahan hyökkääminen olisi pahin mahdollinen virhe juuri nyt. Tiedustelupalveluviranomaisella on realistisempi näkemys kuin uskonnollisten tekstien motivoimilla sionisteilla.

Ja turjalainen:

http://turjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93774-syyt-miksi-usa-ei-hyokkaa-iraniin-ennusteita-lahi-itaan

--

Encorena edelliseltä sivulta. "Iran saa ydinpommin ihan pian" - levyä on soitettu tasaiseen tahtiin jo 70-luvun lopulta saakka. Tosin en epäile etteikö Iran olisi ihan oikeasti haluamassa ydinvarusteita, kun länsinaapurimaa Irakin kohtalo muistuttaa turhan elävästi mitä käy jos riittävää sotilaallista varustusta ei ole.

http://www.csmonitor.com/World/Middle-East/2011/1108/Imminent-Iran-nuclear-threat-A-timeline-of-warnings-since-1979/Earliest-warnings-1979-84

[kelloseppä]

Perttu Ahonen,

En näe historiallisena imperatiivinä tai väistämättömänä deterministenä kehityskulkuna siitä, että "entiset kommunistiset valtiot ovat käyneet saman kehityksen ... ja valtiosta riippuen tasaantuminen vie aikansa", kunnes Venäjäkin luo omanlaisensa demokratian, kuten "jokainen maa luo omanlaisensa demokratian". (EU on sotkenut näppinsä monien entisen "kansandemokratian" demokratiakehitykseen ja pääsääntöisesti hyvä niin.) En todellakaan ymmärrä, miksi Venäjän "omanlaisen demokratian kehittäminen" nähdään ainoana Venäjän vaihtoehtona. Luonnollisesti, jos Stalinin hallintotapa tai äärikansallismielinen, rajasotia jatkuvasti käyvä, tiukan sisäisen järjestyksen hallintotapa nähdään myös "jonkinlaisena demokratiana", silloin kieltämättä "demokratian venäläinen tulkinta" on ainoa mahdollinen Venäjän kehityskulku tulevaisuudessa. Olen tuonut vain esiin sen näkemyksen, että Venäjän tie ei tule olemaan sen "oma tulkinta demokratiasta" vaan aivan jokin muu tie. Syynä juuri se, että poiketen entisistä sosialistisista Euroopan "pikkuvaltioista" vain Venäjällä on hinku olla "suuri ja yhtenäinen" ja (useilla) venäläisillä on "messiaaninen ihmiskunnan pelastustehtävä" - ainakin omasta mielestään.

Missä kulkee "omintakeisen demokratian" tai "demokratian oman tulkinnan" ja "epädemokratian" välinen raja?

Venäjällä oli "demokratia" (nyt hyvin väljästi tulkittuna) pääsemässä käyntiin alhaalta ylöspäin esim. 1900-luvun alussa, 1990-l alussa ja 2000-luvun alussa, mutta viime vuodet on menty toiseen suuntaan huipentuen 2011 vaalien omituisiin jälkiselvittelyihin. Katsotaan miten käy tämän alhaalta ylöspäin suuntautuvan viimeisimmän väännön. Mutta vuoden 2011 vaalit eivät edellytä yhtään mitään sinällään; kaikki riippuu vain siitä, mitä Venäjän hallitsijat asiassa nyt päättävät, mutta etenkään Gorbatsovin esimerkki ei oikein rohkaise; ns. alhaalta ylöspäin suuntautuva demokratiakehityksen salliminen merkitsisi heille käytännössä vallasta luopumista. Todennäköisimmin kehitetään jokin uusi "savuverho" todellisen vallan käytön harvainvallalle, mutta tuohon liian tuttuun kuvioon kovin monet venäläiset ovat jo kovin kyllästyneet. Kyllääntymisen vastapainona polarisoituminen ja/tai "messiaaniseen pelastustehtävään nojaaminen" on tavanomaisin reaktio Venäjällä.

PS. En näe eroa autoritarismin ja totalitarismin eroa Vorkutan vangilla tai venäläisellä maaorjalla ns. "pahan isännän omaisuutena" – ainakaan yksilön tai hallintoalamaisen itsensä näkökulmasta. Valtiorakenteena ero on myös häilyväisempi kuin usein halutaan tunnustaa, koska "autokratia" esim. länsi-eurooppalaisena monarkkisena rakennelmana on aivan erilainen kuin Venäjän imperiumin rakennelmana; Venäläinen versio monarkkisesta autokratiasta oli paljon ehdottomampi ja totalitäärisempi kuin Länsi-Euroopassa. Ylipäätään vierastan kovin länsieurooppalaisten termien käyttöä sellaisenaan Venäjän yhteydessä, koska merkityssisällöt ovat näissä kahdessa ympäristössä usein kovin erilaiset, kuten olen tuonut esille esim. "ruhtinas" –termin sisällön osalta toisessa ketjussa.

Nim. Turjalainen,

Öhön, pyydän anteeksi taas ajatuksen virtani vilkkautta, mikä johti epäselvään kirjoittamiseen. Pitäisi aina lukea yön yli juttunsa ennen kuin lähettää niitä minnekään.

" Putinilla ei enää tulevaisuudessa riitä rahat kansan tyytyväisyyden "ostamiseen" taloudellisella positiivisella kehityksellä, joten on aika vaihtaa strategiaa"  ajatusmerkitys oli alkuperäisessä yhteydessään lyhyesti seuraava:

Jetsin pysyminen vallassa ja Putinin vallan nousu mahdollistui kansallisen omaisuuden muuttamisella oligrakkien yksityisomaisuudeksi. Putinin vallassa pysyminen edellytti sekä oligarkkien omaisuuden omistuksen "vakiinnuttamisen" että joidenkin "epämiellyttävien" oligarkkien omaisuuden "takavarikoimisella" Venäjän valtion omaisuudeksi, jotta valtiolla olisi jotain, mitä "jakaa" "tavalliselle" kansalle. Valtio siis muuttui käytännössä oligarkiksi oligrakkien joukkoon. Tämän "valtio-oligarkilta" "jakamisen" –periaatteen käytännössä uskomattoman pitkään suhteellisen hyvin toimimisen syinä ovat olleet seuraavat tekijät: a) energian ja raaka-aineiden suotuisi maailman markkinahinnan kehitys 2000-luvulla b) Venäjän perusinfran (ts. "oligarkkien" ulkopuolisen perusinfran) jättäminen lähes Neuvostoliiton aikaiseksi c) Venäjän armeijan lähes täydellinen laiminlyöminen. Nyt ollaan ainakin armeijaa suurella melulla "modernisoimassa" (en tässä ota kantaa itse asiaan), Venäjän sotilaallista läsnäoloa olisi syytä lisätä vähän siellä ja tuolla maailmalla (nim. Turjalainen on nämä syyt selittänyt ansiokkaasti), EU on tulossa myyntiin alehintaan - kiitos Eurokriisin ja sotateollisen kompleksin suorituskykyä myös määrällisesti, mutta etenkin laadullisesti tulisi nostaa määrätietoisesti ja mahdollistaakseen tämän kaiken pitäisi "modernisaatiota" tapahtua Venjällä vähän kaikkialla, myös koulutuksessa ja soveltavassa tuitkimuksessa ... Mistä rahat ns. tavallisen venäläisen tyytyväisenä pitämiseen Putinlandian toimintaympäristön säännöillä toimiessa tällaisessä yleistilanteessa, etenkin kun kiinalainen ns. halpa(orja)työvoima puskee päälle kaikin tavoin niin peruskulutustarvikkeiden tuotannossa kuin myös lentotukialuksissa, ohjuksissa ja kuuraketeissa? Ei taida ihan kaikkeen raha energiatulojen kasvusta huolimatta riittää, ellei sitten löydetä lisää "tuhmia" oligarkkeja – ja runsaasti. Siinä se eräs, Putininkin jo aiemmin käyttämä kalteva pinta on taas valmiina laajamittaista käyttöönottoa odottamassa ...

Siis tätäkin kautta tietty etsikkoaika alkaa käydä vähiin ja olisi taas suurten valintojen teon ajankohta.

PS. Toivottavasti pystyin valottamaan edes hivenen epäselvän ajatteluni epäselvää logiikkaa ...