Blogi: Panu Rajala: Päiväkirja

[ElinaElina]

Keskiviikko 25.5.11
Pitäisikö tästä Hakkaraisesta tehdä virallinen syntipukki kuten oli Koikkalainen Agapetuksen oivaltavassa näytelmässä? Hän voisi töräyttää neljä kertaa vuodessa jonkun neekeriukko-jutun, ja sitten kaikki poliitikot, kolumnistit ja pääkirjoittajat yhdessä kimppuun ja osoittamaan häntä syyttävällä sormella: siinä on kävelevä rasismi! Haukuttaisiin aina Hakkarainen meidän kaikkien puolesta. Näin pääsisimme itse kukin omasta piilevästä syntitaakastamme ja saisimme sisäisen armahduksen: eihän me, mutta kun tuo Hakkarainen.
     Kansanedustajan pitää käyttäytyä arvokkaasti ja käyttää asiallista, siivoa kieltä. Niinpä niin, mutta onkohan toisen nimittely madoksi suorassa tv-lähetyksessä sitten kovin asiallista, mitä? Eikö nyt siitäkin sopisi vähän loukkaantua. Mutta jos kaikkinainen värikkyys eduskunnasta karsitaan, mitä jää jäljelle? Vaitonaisia, kännyköitään tutkivia lampaita. Yksi äänessä ja muut selaavat omia kontaktejaan. Varmaan arvokasta, mutta tuskin kovin sytyttävää.
     Pitäisikö kansanedustajien muuten pukeutuakin arvokkaasti? Takavuosina puhemies tämmöisestä joskus huomautti. Entä nyt, käykö auki reuhottava paita valtiopäivien avajaisissa, farmarit ministeriaitiossa ja punaiset lenkkarit hallitusneuvotteluissa. Kaikesta päättäen käyvät, eivätkä perussuomalaiset tällaiseen rentoiluun vielä ole oppineet, se on helsinkiläisten huvia. Ainakin Klingellä voisi olla tähän jotakin huomautettavaa.
     Elämme murrosaikoja, kaikki muuttuu. Ehkä mennään liian pitkälle, jos takametsien ääni ja pubien murinat saavat äänivallan kansanedustuslaitoksessa. Kansa voisi pitää mölyt mahassaan ainakin siihen saakka, että Soinista tulee pääministeri. Kun mies istuu reteästi eturivissä ja voi huudella vapaasti hallituksen älyttömistä tekemisistä, puolueen kasvukäyrää ei enää pysäytä mikään.
     Kuten huomataan jauhan täällä tyhjäkäynnillä
http://www.saunalahti.fi/panu/touko11.htm

[ElinaElina]

Panu Rajala: Lavatähti ja Kirjamies. Kirja, ilmestynyt juuri nyt.

Kirja kannattaa lukea. Rajalan käyttämä kieli on todella kaunista, siinä on sillanpääläistä kyröläisyyttä pohjalla ja monituisia kielikerrostumia, laajan sanavaraston taidokasta käyttöä, tosi kaunokirjallisesti.

Kirjasta noussutta kohua tulkitsen siten, että taas on tuikattu yhdentotuuden aatemaailmaan, pudotettu jumaloitu lavatähti tavallisten kuolevaisten sekaan. Ajankuvaa, ripittäytymistä ja katsaus kirja- ja musiikki-ihmisten maailmoihin.

Suosittelen lämpimästi kirjan ostamista!