Ulkomaalaiset lääkärit ja hoitajat suomalaisessa terveydenhuollossa -raportti

[Saippuakupla]

Tiivistelmä

Terveydenhuollon ammattilaisten kansainvälinen liikkuvuus on lisääntynyt 2000-luvulla ja monet maat ovat etsineet ratkaisua terveydenhuollon henkilöstövajeeseen ulkomaalaisesta työvoimasta. Myös Suomessa maahanmuuttopoliittisen ohjelman tavoitteena on ollut varautua tulevaan työvoiman tarpeeseen työperusteista maahanmuuttoa edistämällä. Suomen terveydenhuollossa ulkomaalaistaustaisten osuus on vielä pieni muuhun Eurooppaan verrattuna, mutta osuus on kasvanut jatkuvasti 2000-luvulla. Vuosina 2006–2008 Suomessa laillistetuista lääkäreistä joka viides oli ulkomaalaistaustainen. Eniten ulkomaalaistaustaisia terveydenhuollon ammattilaisia on muuttanut Suomeen Venäjältä ja EU/ETA-alueilta, erityisesti Virosta.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten lääkärien ja hoitajien integroitumista Suomeen ja erityisesti työelämään suomalaisessa terveydenhuollossa. Integroitumista tarkastellaan sekä ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden että heidän esimiestensä näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto kerättiin lähettämällä kysely Suomessa ammatinharjoittamisluvan saaneille ulkomaalaistaustaisille lääkäreille (vastaajia n=549 lääkäriä, n=515 hoitajaa). Lääkärien ja hoitajien yhteystiedot saatiin Valviran Terhikki-rekisteristä. Lisäksi tutkimusta varten haastateltiin 12 ulkomaalaistaustaista lääkäriä ja 15 hoitajaa sekä ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden esimiehinä 5 ylilääkäriä ja 5 osastonhoitajaa. Ulkomaalaistaustaisten lääkärien ja hoitajien kyselyiden vertailuaineistoina käytettiin kantasuomalaisten lääkärien (n=4759, Lääkäriliiton ja THL:n "Lääkärien työ ja terveys 2012" -tutkimus) kyselyaineistoa ja tässä hankkeessa kerättyä kantasuomalaisten hoitajien (n=1008) kyselyaineistoa.

Tulokset osoittivat, että suurin osa ulkomaalaistaustaisista lääkäreistä ja hoitajista oli tullut Suomeen lähialueilta, Virosta tai Venäjältä. Hoitajista valtaosa (76 %) oli saanut oleskeluluvan perheeseen liittyvien syiden vuoksi. Myös lääkäreistä puolet oli saanut oleskeluluvan perhesyistä, mutta lähes yhtä monta (47 %) myös työn perusteella. Noin puolet kaikista vastaajista oli hankkinut Suomen kansalaisuuden. Erityisesti EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevat terveydenhuollon ammattilaiset olivat kokeneet ammatinharjoittamisluvan saantiin ja pätevöitymiseen liittyvät prosessit hankalina ja monimutkaisina. Tieto prosessiin liittyvistä menettelytavoista on pirstaleista ja huonosti saatavissa eri viranomaisilta.

Ulkomaalaistaustaiset lääkärit ja hoitajat näyttivät työskentelevän jossain määrin kantasuomalaisia useammin perusterveydenhuollossa ja vanhustenhuollossa. Tarjolla olevaa kielikoulutusta ulkomaalaistaustaiset lääkärit ja hoitajat pitivät usein riittämättömänä ja kielikursseja toivottiin paremmin terveydenhuoltoalan ammattilaisille räätälöidyiksi. Kyselytulosten perusteella ulkomaalaistaustaiset lääkärit ja hoitajat kuitenkin arvioivat kielitaitonsa hyväksi. Lääkärit arvioivat kielitaitoaan hoitajia myönteisemmin.

Työyhteisössä toimiessaan ulkomaalaistaustaisista lääkäreistä ja hoitajista noin puolet (40–52 % tilanteessa riippuen) koki voivansa yhdistää toiminnassaan sekä omaan kulttuuriinsa että suomalaiseen kulttuuriin kuuluvia toimintatapoja. Lääkärit ja hoitajat toimivat kyselyaineistojen mukaan työpaikallaan enimmäkseen joko suomalaisen kulttuurin tai yhtä paljon suomalaisen ja oman kulttuurinsa mukaisesti. Suomalaiselle terveyskeskustyön ja hoitotyön tyypillisinä piirteinä ulkomaalaistaustaiset haastateltavat pitivät laaja-alaisuutta ja työnkuvan moninaisuutta. Lääkärit pitivät suomalaista terveydenhuoltoa tehokkaana ja selkeänä, mutta suhtautuivat kriittisesti potilaan hoitoon pääsyyn suomalaisessa järjestelmässä. Syrjintää ja epäasiallista kohtelua ulkomaalaistaustaiset lääkärit ja hoitajat olivat kokeneet lähinnä potilaiden taholta.

Ulkomaalaistaustaiset lääkärit ja hoitajat pitivät organisaation johtamiskäytäntöjä oikeudenmukaisempina kuin suomalaiset kollegansa. Ulkomaalaistaustaiset hoitajat arvioivat työn rasitustekijät jopa pienemmiksi kuin kantasuomalaiset. Ulkomaalaistaustaiset lääkärit taas kokivat enemmän potilaisiin ja yksin työskentelyyn liittyvää rasitusta, kantasuomalaiset taas tietojärjestelmiin liittyvää rasitusta. Ulkomaalaistaustaiset lääkärit kokivat enemmän psyykkistä kuormittuneisuutta ja työuupumuksen vaaraa kuin kantasuomalaiset lääkärit, mutta hoitajien joukossa ei ollut vastaavia eroja.

Haastatellut esimiehet suhtautuivat ulkomaalaistaustaisiin työntekijöihinsä pääasiassa myönteisesti. Ulkomaalaistaustaustaiset työntekijät koettiin hyödyllisinä erityisesti monikulttuurisen asiakaskunnan näkökulmasta. Esimiehet olivat kuitenkin huolissaan erityisesti ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden kielitaidosta. Toimilupien tarkastamiseen ja siihen liittyvään vastuunjakoon toivottiin selkeitä ja yhdenmukaisia käytäntöjä.

Tulosten perusteella voidaan todeta, (1) Suomen väestö on etniseltä taustaltaan aikaisempaa monimuotoisempi, joten monikulttuurisella terveydenhuollon työyhteisöllä on parhaat edellytykset vastata muuttuviin asiakastarpeisiin. (2) Jotta ulkomaalaistaustaisten lääkärien ja hoitajien osaamista voidaan hyödyntää, tietoa pätevöitymisprosessista, koulutuksista ja harjoitteluista tulisi koota yhteen ja myös viranomaisten vastuita tiedon välittämisestä ja koulutusten järjestämisestä tulisi selkiyttää. (3) Ulkomaalaistaustaisille terveydenhuollon ammattilaisille tulisi järjestää alan ammattikieleen keskittyviä kielikursseja opiskelijoiden lähtötason mukaisesti. (4) Terveydenhuollon organisaatioiden työhönotossa tulisi kiinnittää huomiota hakijan riittävään kielitaitoon, jotta ammatinharjoittamisluvan saaneiden ulkomaalaistaustaisten lääkärien ja hoitajien kielitaidon varmistus ja kielitaitoon liittyvien ongelmien ratkaisut eivät jäisi lähiesimiesten ja työyhteisön tehtäväksi. (5) Riittävään perehdytykseen ja alkuvaiheen tukeen tulee suunnata voimavaroja. Ulkomaalaistaustaisten lääkärien kuormittumiseen pitäisi kiinnittää huomiota ja heidän vaikutusmahdollisuuksiaan työssä parantaa. (6) Ulkomaalaistaustaiset terveydenhuollon ammattilaiset voivat todella helpottaa työvoimapulaa erityisesti sektoreilla, joissa henkilöstövaje on suuri, kuten perusterveyden- ja vanhustenhuollossa. (7) Kulttuuritaustaltaan monimuotoistuvaan työyhteisöön tulee kiinnittää huomiota myös terveydenhuollon organisaation johtamisessa sekä henkilöstön ja työyhteisön kehittämisessä.

Tutkimus toteutettiin THL:n tutkimuslaitoksen rahoituksen lisäksi Työsuojelurahaston ja Suomen Akatemian (128002) rahoituksella.

AVAINSANAT: ulkomaalaistaustaiset lääkärit ja hoitajat, ammatinharjoittamislupa, monikulttuurisuus, johtaminen, terveydenhuollon työkuormitus, syrjintä, sitoutuminen, henkilöstön hyvinvointi

Anna-Mari Aalto, Marko Elovainio, Tarja Heponiemi, Laura Hietapakka, Hannamaria Kuusio & Riikka Lämsä: Ulkomaalaiset lääkärit ja hoitajat suomalaisessa terveydenhuollossa. Raportti 7/2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

[Saippuakupla]

THL: Ulkomaalaistaustaiset lääkärit kuormittuvat, hoitajat ovat tyytyväisiä työhönsä

15.4.2013

Terveydenhuollossa työskentelevät ulkomaalaistaustaiset hoitajat ja lääkärit ovat erittäin motivoituneita ja sitoutuneita työhönsä. Lääkäreiden kuormittuneisuus huolestuttaa, mutta hoitajat ovat tyytyväisiä työhönsä.

Ulkomaalaistaustaustaisia lääkäreitä kuormittaa erityisesti yksin työskentely ja hankalat potilaat. Ulkomaalaistaustaiset hoitajat puolestaan ovat vähemmän kuormittuneita kuin kantasuomalaiset hoitajat.

Terveydenhuollossa ulkomaalaistaustaiset ammattilaiset näyttävät sijoittuvat tehtäviin, joihin on vaikea saada kantasuomalaista työvoimaa. Lääkärit työskentelivät kantasuomalaisia useammin perusterveydenhuollossa, hoitajat taas vanhustenhuollossa. Ulkomaalaistaustaisten lääkäreiden työnkuvaan kuului myös useammin päivystystä, hoitajat taas olivat kantasuomalaisia useammin kaksi- tai kolmivuorotyössä. 

Terveydenhuollon lähiesimiehet suhtautuvat ulkomaalaistaustaisiin työntekijöihin pääosin myönteisesti. Ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden katsotaan rikastuttavan työyhteisöä ja lisäävän työyhteisön tietoisuutta monikulttuurisuudesta. Ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden riittämätön kielitaito huolestuttaa kuitenkin esimiehiä ja aiheuttaa ongelmia potilastyössä ja työyhteisössä.

Ulkomaalaistaustaiset lääkärit ja hoitajat pitävät esimiesten tukea tärkeänä. He kaipaavat tukea työstä suoriutumiseen erityisesti työuran alkuvaiheessa. He myös kokivat johtamisen oikeudenmukaisemmaksi kuin kantasuomalaiset lääkärit ja hoitajat.

Ulkomaalaistaustaisten lääkärien määrä kasvoi Suomen terveydenhuollossa 60 prosenttia vuosina 2000-2007. Vuonna 2007 lähes seitsemän prosenttia lääkäreistä ja kaksi prosenttia hoitajista oli ulkomaalaistaustaisia.

Nämä tiedot käyvät ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kyselytutkimuksesta, johon osallistui 549 ulkomaalaistaustaista lääkäriä ja 515 hoitajaa.  Tutkimukseen haastateltiin myös 12 ulkomaalaistaustaista lääkäriä ja 15 hoitajaa sekä heidän esimiehinään viisi ylilääkäriä ja viisi osastonhoitajaa.

Lupaprosessia helpotettava

Työelämään ja ammattiin pääsy uudessa maassa on tärkeää ulkomaalaistaustaisten henkilöiden yhteiskuntaan kiinnittymisen kannalta. Erityisesti EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevat terveydenhuollon ammattilaiset ovat kokeneet lupa- ja pätevöitymisprosessiin liittyvän tiedon saannin ja harjoittelupaikkojen hankkimisen monimutkaiseksi. 

THL:n tutkijoiden mukaan eri viranomaisten pitäisi tiedottaa paremmin lupaprosessista. Myös viranomaisten vastuita koulutus- ja harjoittelupaikkojen järjestämisessä voisi selkiyttää. Ulkomaalaistaustaisen työvoiman työllistymistä edistäisivät terveydenhuoltohenkilökunnalle räätälöidyt kielikurssit ja kohdennetut harjoittelupaikat.

Suomeen eri syistä tulevat ulkomaalaistaustaiset terveydenhuollon ammattilaiset voivat osaltaan täyttää terveydenhuollon työvoimavajetta ja heidän ammattitaitonsa kannattaa hyödyntää. Kansainväliseen terveydenhuollon ammattilaisten aktiiviseen rekrytointiin liittyy kuitenkin eettisiä kysymyksiä, sillä koulutettujen ammattilaisten maastamuutto uhkaa monien työvoimaa luovuttavien maiden terveydenhuoltojärjestelmien toimintaa. Siksi perusratkaisut Suomen terveydenhuollon henkilöstövoimavarojen turvaamiseksi tulee tehdä uudistamalla palvelujärjestelmän rakenteita niin, että työvoiman käyttö voidaan suunnitella mahdollisimman hyvin ja kehittää työnjakoon liittyviä toimintamalleja.  Myös koulutuspoliittiset ratkaisut ovat tärkeitä, koska meidän on koulutettava oma terveydenhuollon henkilöstömme pääosin itse.

Tutkimushanketta ovat rahoittaneet Työsuojelurahasto ja Suomen Akatemia. Hanketta on tehty yhdessä THL:n ja Suomen Lääkäriliiton Lääkärien työ ja terveys 2010 -tutkimuksen kanssa.

[...]

http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=33289

[Saippuakupla]

Haastatteluosio 4.7. Esimiesten kokemuksia työyhteisön ja potilaiden suhtautumisesta ulkomaalaistaustaisiin hoitajiin

Hoitajien esimiehet uskoivat, että ulkomaalaistaustaisten hoitajien määrän lisääntyminen työyksiköissä oli johtanut siihen, että työyhteisö oli nykyisin tottunut työskentelemään myös muualta kotoisin olevien kanssa. Suomalaisten suhtautumisessa heijastui esimiesten mukaan ensisijaisesti huoli ulkomaalaistaustaisen hoitajan mahdollisista kielitaitopuutteista ja niistä aiheutuvista ongelmista töiden toteuttamisessa.

Jos tulee keikkalainen joka on maahanmuuttajataustanen, niin ei oo enää semmosta, että voi ei, ulkomaalainen. Kyl lähinnä katotaan, että minkälainen ihminen sieltä tulee, minkälainen työntekijä (...) ehkä me suomalaiset pelätään kieliongelmaa tai miten pärjätään, jos joudutaan menee paikkailemaan niitä töitä (...) se ei johdu ihmisistä vaan siitä et pelätään, miten työt sujuu tässä. (Hoitajaesimies 4)

Esimiesten kokemusten mukaan potilaat ja omaiset olivat suhtautuneet ulkomaalaistaustaisiin hoitajiin pääosin hyvin. Vanhuspotilaita hoidettaessa toisinaan oli kuitenkin ilmennyt rasistista käyttäytymistä johtuen muun muassa Suomen historiasta tai ulkomaalaisiin tottumattomuudesta:

Kun hoidetaan iäkkäitä ihmisiä ja sodan käyneitä, niin kyllähän siellä aikamoisia rasisteja löytyy potilaista. He ei paljon peittele sitä, ne tulee kyllä esille ennemmin tai myöhemmin. (Hoitajaesimies 3)

Esimiehet itse painottivat suvaitsevan arvomaailman merkitystä ja pitivät monikulttuurista työyhteisöä rikkautena. Käytännön hoitotyön toteuttamisen ja suomalaisten potilaiden kanssa pärjäämisen näkökulmasta esimiehet kuitenkin painottivat suomen kielen osaamisen merkitystä. Yksi esimiehistä kuvaa suhtautumistaan nykytilanteeseen seuraavasti:

Ollaan tultu monikulttuuriseen Suomeen ja työyhteisöön, ja se on rikkaus. Ennakkoluuloja on puolin ja toisin, niitten kieltäminen ei vie asiaa yhtään eteenpäin, niistä pitää puhua ja kaikki ei oo aina rasismia. Ne jää jotka viihtyy ja niistä tulee todella hyviä työntekijöitä. (Hoitajaesimies 3)

[Brandöt]

Terveydenhuollossa ulkomaalaistaustaiset ammattilaiset näyttävät sijoittuvat tehtäviin, joihin on vaikea saada kantasuomalaista työvoimaa. Lääkärit työskentelivät kantasuomalaisia useammin perusterveydenhuollossa, hoitajat taas vanhustenhuollossa. Ulkomaalaistaustaisten lääkäreiden työnkuvaan kuului myös useammin päivystystä, hoitajat taas olivat kantasuomalaisia useammin kaksi- tai kolmivuorotyössä

Näin.

Palkkaamalla ulkomaalaistaustaista henkilökuntaa hoitoalalle kierretään työolojen parantaminen sekä palkkaus kätevästi; vaikka nämä asiat kuntoonlaittamalla näihinkin hommiin saataisiin enemmän kantasuomalaisia töihin.

Kieliongelmat, ymmärrysvaikeudet / väärinymmärtämiset /, kommunikaatiopuutteet, muun muassa em. syistä johtuvat hoitovirheet lisääntyvät vääjäämättä ja kuka meistä tahtoisi näitä 'virheitä' tehtävän omalle kohdalleen. Huolestuttava suuntaus Suomen terveydenhuollossa sekä sairaanhoidossa nykypäivänä on muutenkin siinä, että muulla ei väliä kunhan nuppiluku täsmää - osaamista, kielitaitoa tai mitään muutakaan työssä aidosti hyödyttävää ei tarvitse olla, kunhan teet työn halvalla ja ilmestyt paikalle (vaikka sitten myöhässä).