2011-07-25 LS: Pertti Martiskainen: Äärioikeisto on todellinen vaara Suomessakin

[Siili]

Monikulttuurisuus on uusi neuvostoliitto, ongelmaton ja ihana. Sitä jos kritisoi niin on edistyksen vastainen tai jotenkin väärin ajatteleva.

Tässä on vissi ero. Suomettuminen oli politiikkaa. Ihmiset yleensä tajusivat, ettei Neuvostoliitossa asiat olleet niin hyvin. Monikulttuurisuuteen taas mokuttajat tuntuvat uskovan aidosti. Se ei ole vain toimintamalli. Ei 1970-luvulla puhuttu Suomen pyrkimyksestä sosialismiin tms. niin kuin nyt puhutaan monikulttuurisuudesta.

Miten tuo boldaamani käytännössä ilmenee? Ketkä puhuu Suomen pyrkimyksestä monikulttuurisuuteen (ja mitä he tuolla monikulttuurisuudella tarkoittavat)?

https://www.google.fi/search?q=monikulttuurisuus&ie=utf-8&oe=utf-8&aq=t&rls=org.mozilla:fi:official&client=firefox-a

Ei tuo vastaa kysymykseen, "monikulttuurisuutta" on aina ollut jollakin tasolla riippumatta siitä, ett pyritäänkö siihen vai ei.

Nykyään (kuten sivuilta ilmenee) lukuisat viralliset ja kolmannen sektorin järjestöt propagoivat täysin yksisilmäisesti monikulttuurisuutta ja sen väistämättömyyttä.  Skeptinen suhtautuminen monikulttuurisuuteen on takuuvarma urablokki kaikissa vanhoissa puolueissa.

[Elcric12]

Nykyään (kuten sivuilta ilmenee) lukuisat viralliset ja kolmannen sektorin järjestöt propagoivat täysin yksisilmäisesti monikulttuurisuutta ja sen väistämättömyyttä.  Skeptinen suhtautuminen monikulttuurisuuteen on takuuvarma urablokki kaikissa vanhoissa puolueissa.

Monikulttuurisuus on olemassaoleva fakta, suhtautui siihen miten skeptisesti tai epäskeptisesti tahansa. Se mistä voidaan väitellä on, että miten esim. maahanmuuttopolitiikkaa käytännössä toteutetaan tai miten merkittävässä roolissa tuo alue politiikassa ylipäänsä on. Jos tähän liittyy propagointia tai poliittisia uria plokkaillaan tämän johdosta tms. väärinkäytöksiä, niin faktat tiskiin ja syylliset vastuuseen.

[Nationalisti]

Nykyään (kuten sivuilta ilmenee) lukuisat viralliset ja kolmannen sektorin järjestöt propagoivat täysin yksisilmäisesti monikulttuurisuutta ja sen väistämättömyyttä.  Skeptinen suhtautuminen monikulttuurisuuteen on takuuvarma urablokki kaikissa vanhoissa puolueissa.

Monikulttuurisuus on olemassaoleva fakta, suhtautui siihen miten skeptisesti tai epäskeptisesti tahansa. Se mistä voidaan väitellä on, että miten esim. maahanmuuttopolitiikkaa käytännössä toteutetaan tai miten merkittävässä roolissa tuo alue politiikassa ylipäänsä on. Jos tähän liittyy propagointia tai poliittisia uria plokkaillaan tämän johdosta tms. väärinkäytöksiä, niin faktat tiskiin ja syylliset vastuuseen.

Monikulttuurisuus on myös kokoelma yhteiskunnallisia teorioita, joita sovelletaan käytännön tasolla...

[elven archer]

Monikulttuurisuus on olemassaoleva fakta, suhtautui siihen miten skeptisesti tai epäskeptisesti tahansa. Se mistä voidaan väitellä on, että miten esim. maahanmuuttopolitiikkaa käytännössä toteutetaan tai miten merkittävässä roolissa tuo alue politiikassa ylipäänsä on. Jos tähän liittyy propagointia tai poliittisia uria plokkaillaan tämän johdosta tms. väärinkäytöksiä, niin faktat tiskiin ja syylliset vastuuseen.

Monikulttuurisuus, puretaanpa se osiin. On monta kulttuuria. No tottahan tuo toki on. Mutta kun puhutaan monikulttuurisuudesta nykyisin, niin puhutaan näiden kulttuurien asuttamisesta "saman katon alle", jossa katolla tarkoitan yhteiskuntaa. Se ei ole fakta, vaan valinta. Se on kaiken lisäksi suuren mittaluokan valinta, joka ei tarkoita jotain satunnaista maahanmuuttajaperhettä jossain, vaan yhteiskunnan pirstomista erilaisiin etnisiin vähemmistöihin, jotka ovat huomattavan kokoisia. Se, että etnisillä vähemmistöillä olisi omat maansa, ei ole monikulttuuria, vaan monikulttuuriksi kutsutussa ideologiassa nämä vähemmistöt pitää saada lähekkäin, jolloin syntyy tyypillisesti arvojen voimakas törmäys, kun kaikki merkittävän kokoiset ryhmät haluavat viedä yhteiskuntaa aivan eri arvojen suuntaan. Tämä on valinta. Ei näin tarvitse käydä.

[ekto]

"Turbo-oikeisto" kuulosta akyllä niin mageelta, että tekisi mieli adoptoida leima.

Eiköhän tuossakin kävisi niin, että aluksi määriteltäisiin tuota Turbo-osaa sanaparista ja ei tarvitse erityisiä ennustajan lahjoja siihen arvaukseen, mihin vuosilukuun alettaisiin viitata moisen palokammio ja polttokaasu -keskustelun jälkeen 

[Roope]

Vanhan ketjun aihe sopii Helsingin Sanomien huomiseen pääkirjoitukseen:

Pääkirjoitus: Ääriliikkeiden nousuun ei vastata pelkillä kielloilla

Oikeistoradikalismia ruokkivat syyt on ymmärrettävä, jotta vastatoimet vaikuttaisivat.

NATIONALISMIN, kansallis­konservatismin ja ääri­oikeiston nousu pakottavat demo­kratiat ratkomaan pirullista ongelmaa: miten vastataan radikalisoitumisen uhkaan vahvistamatta radikalisoitumista entisestään.

Länsimaissa demo­kratialla on aina ollut omat vastustajansa, joiden ideologia ja suosio ovat vaihdelleet historiallisen tilanteen mukaan. Tällä hetkellä vaarallisin uhka tulee äärioikealta, ja se on vahvistumassa.
...

Helsingin Sanomat 4.3.2021  (maksumuuri)

Millä mittarilla äärioikeisto on "vaarallisin uhka" länsimaiden demokratialle? Ruumiiden määrässä? Epäkorrektien ajatusten levittämisessä? Kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeuden puolustamisessa?

Millä mittarilla äärioikeisto on "vahvistumassa"? Koska lehdessä luki niin?

Niin, ja mikä ylipäätään on tämä vaarallinen, vahvistuva "äärioikeisto"? Orbánin Fidesz vai?

Kuvateksti: Unkarin pääministeri Viktor Orbán osallistui vuonna 2017 Euroopan kansanpuolueen EPP:n kokoukseen Brysselissä.­

[Supernuiva]

^Miksi minkään muun ääriliikkeen vaarallisuudesta ei olla huolissaan? Tai järjestäytyneestä rikollisuudesta, jonka aiheuttama muutos yhteiskuntaan on nähtävissä esimerkiksi Ruotsissa. Myös Virossa oli 1990-luvun alkuvuosina varsin villiä, mutta suomalaisille siitä ei kerrottu tiedotusvälineiden kautta koskaan.

[Roope]

Yle: Tutkija: "Ääriliikkeiden puntit eivät ole tasan" – äärivasemmisto nousee esiin lähinnä vain äärioikeiston suusta 3.7.2023

Menee ylitöiksi toimittajien manian kanssa. Kesälomat peruttu.

Äärioikeisto nousee otsikoihin harva se päivä. Aiheesta puhuttaessa esille nostetaan usein myös äärivasemmisto. Esimerkiksi kun jo eronneen elinkeinoministeri Vilhelm Junnilan (ps.) uusnatsikytköksistä kysyttiin pääministeri Petteri Orpolta (kok.) eduskunnan täysistunnossa, hän nosti kummatkin laidat esiin.

– Suomen pitää olla jatkossakin maa, joka on oikeusvaltio, joka on tasa-arvoinen. Emme tietenkään hyväksy mitään ääriliikkeitä, ei natsismia, ei stalinismia, Orpo vastasi.

Populismia tutkivan tutkijatohtorin Yannick Lahden mukaan ääriliikkeitä koskeva keskustelu kuulostaa siltä, että laitojen puntit olisivat tasan.

– Välillä kun kuuntelee keskustelua, voisi luulla, että eduskunnassa istuu hirveästi äärivasemmistolaisia, eli Suomessa perinteisemmin kommunisteja, Lahti pohtii.

Onhan siellä itse itsensäkin kommunistiksi määritteleviä ainakin Anna Kontula, jota tosin en pidä varsinaisena äärivasemmistolaisena. On määrittelykysymys, ketkä ovat äärivasemmistolaisia, mutta Antifan kannattajat nyt ainakin.

Sen sijaan salin toisella laidalla ei ole mitään ongelmaa olla kannattamatta väkivaltaisia ja demokratiavastaisia äärioikeistolaisia ryhmiä ja sanoakin se.

Viranomaisten mukaan näin ei ole. Niin sisäministeriön kansallisen terrorismintorjunnan strategian kuin suojelupoliisin mukaan äärioikeistolaisen terrorismin uhka on voimistunut Suomessa muiden länsimaiden tapaan. Äärivasemmistolaistakin liikehdintää seurataan, mutta sen uhan nähdään olevan matala.

Suojelupoliisi on täsmennyksiä udeltaessa vaiennut, mutta on perustellut arvioitaan koko ajan ylimalkaisesti samoilla Saksan parilla terrori-iskulla vuodelta 2020 ja Uuden-Seelannin moskeijaiskulla vuodelta 2019. Sen jälkeen ei mitään paitsi jo neljä vuotta vatvotut Kankaanpään ase- ja räjähdevarkaudet, joista ei ole saatu terrorisyytettä, vaikka ääriokeiston terrorismista on näkyvästi vihjattu valtamediassa.

Europolin terrorismitilastojen mukaan Euroopassa ei ole sen suurempaa äärioikeistouhkaa kuin ennenkään, vaan islamistit vastaavat edelleen suurimmasta osasta iskuja ja kuolleita, sitten tulee äärivasemmisto ja sitten kaukana näistä äärioikeisto.

Lahden mukaan tutkijat tutkivat äärioikeistoa enemmän ja siitä kirjoitetaan mediassa useammin, koska äärioikeisto on tällä hetkellä suurempi uhka yhteiskunnalle.

– Jos säätiedotuksessa on paljon auringonpaistetta ja hellettä, niin silloin puhutaan niistä, Lahti sanoo vertauskuvallisesti.

Tällaiselle arviolle ei näytä olevan tilastollista tai muutakaan tukea. Jos tutkiminen ja kirjoittaminen perustuisi konkreettiseen uhkaan Suomessa, Euroopassa ja maailmassa, suunnilleen ainoa aihe olisi islam ja muslimit. Islamististen iskujen uhrien määrä on vuosittain viisinumeroinen. Suomessakin yli 90 prosenttia terrorismitutkinnoista on koskenut islamisteja.

– Jos liike tulee oikealta laidalta, ja se uhkailee väkivallalla tai ihannoi natsismia tai fasismia, niin totta kai se silloin on äärioikeistoa, hän avaa.
...
Sama sääntö, joka toimii oikealle laidalle, toimii myös vasemmalle. Jos vasemmalla oleva liike haukkuu kapitalistista vapaata markkinajärjestelmää, keskusta-oikeistopuolueita ja sanoo, että heidät pitäisi tappaa tai esimerkiksi ihannoi totalitaristista systeemiä, on se Lahden mukaan luettavissa äärivasemmistolaiseksi liikkeeksi.

– Mutta tällä hetkellä Suomessa ja Euroopassa oikeistoradikalismi ja oikeistopopulismi ovat ajan henki, hän sanoo.

Mitkä suomalaiset liikkeet uhkailevat väkivallalla tai ihannoivat natsismia? Tällaiset porukat ovat täysin marginaalissa.

Lisäksi Lahti muistuttaa, ettei antifasistinen tai antitotalistaristinen liike ole automaattisesti äärivasemmistolainen. Antifasismi vastustaa fasismia, joka pyrkii usein demokratian lakkauttamiseen. Antitotalitarismi puolestaan vastustaa totalitarismia, jossa yksittäinen johtaja tai eliittiryhmä hallitsee yhteiskunnan kaikkia aloja.

Eipä tuosta oikeasti ole epäselvyyttä, kun "antifasismin" tunnetuin edustaja eli Euroopassa ja Yhdysvalloissa toimiva Antifa on avoimesti äärivasemmistolainen, poliittisen väkivallan oikeuttava ja demokratiavastainen.

Populismiin ja salaliittoteorioihin perehtynyt tutkijatohtori Niko Pyrhösen mukaan se, että vastapuolet syyttävät toisiansa ääriliikkeiksi, on maailmanlaajuinen trendi, jossa pelataan vastakkainasettelulla ja identiteettipolitiikalla. Hänenkään mielestä eri laidat eivät ole tämänhetkisessä maailmassa tasoissa.

– Teoreettisesti käsitteet vertautuvat varsin hyvin, mutta kokemusperäisesti maailmassa, varsinkin täällä Suomessa, eivät kovinkaan hyvin. Äärivasemmisto lausutaan lähinnä siinä vaiheessa, kun äärioikeisto on väitetysti tehnyt jotain, ja toisin päin niin ei käy lähes koskaan, hän kommentoi.

Eri laidat eivät ole tasoissa, koska ne toimivat eri tavoin ja niihin suhtaudutaan julkisuudessa eri tavoin. Äärivasemmistoa ei mainittu siinäkään tapauksessa, kuin 612-kulkuetta ja poliiseja kivitettiin tai kun se yritettiin pysäyttää, mutta edelleen kulkueesta kirjoitetaan äärioikeiston mielenosoituksena, ei esimerkkinä äärivasemmiston väkivallasta ja perusoikeuksien loukkaamisesta.

Tällaisesta huomion siirtämisestä asiasta toiseen Lahti kertoo käytettävän käsitettä whataboutismi. Teko on politiikan retoriikan kikka, jolla keskustelu saadaan pois itselle epämiellyttävistä aiheista.

Oikeisto saattaa esimerkiksi ottaa äärioikeistosta keskusteltaessa esiin ympäristöliike Elokapinan mielenosoitukset, joissa protestoijia on jouduttu poistamaan kaduilta. Toiminta on vasemmalle menevää, mutta liike ei ole uhkaillut väkivallalla, jota Lahden mukaan tarvittaisiin liikkeen määrittelemiseksi ääriliikkeeksi.

Elokapina tai Extinction Rebellion on aivan varmasti ääriliike. Se ei ole uhkaillut suoraan väkivallalla, mutta se ei toisaalta myöskään piittaa toimintansa seurauksista, toiminta perustuu lain rikkomiseen ja poliisin haastamiseen ja se haluaa vallankumouksellisesti kaataa nykyisen demokraattisen yhteiskuntajärjestelmän.

Pyrhösen mukaan äärioikeisto on saanut Suomessa vankemman jalansijan puoluepolitiikassa kuin äärivasemmisto, jolla ei ole vastaavia kytköksiä vasemmistolaisiin puolueisiin. Hän kuvailee äärioikeistolaisuuden ilmiötä eri mittaluokan ilmiöksi kuin äärivasemmistolaisuutta.

Pitäisi varmaan ensin nimetä äärioikeiston ja äärivasemmiston edustajat ja se, mikä lasketaan kytkökseksi. Äärivasemmistolla kuten Antifalla kun on hyvin suorat ja selvät yhteydet esimerkiksi Vasemmistoliiton johtoon ja toimijoihin. Enkä tarkoita vain surullisenkuuluisaa läppäritarraa vaan esimerkiksi suoraa henkilökohtaista kontaktia Ruotsin Antifan perustajaan Mathias Wågiin – jota muuten aina niin puolueeton Yle on käyttänyt "äärioikeistoasiantuntijana".

Puoluetoimijoiden kytkökset äärioikeistoon ovat olleet esillä viime viikkoina, kun eduskunta äänesti luottamuksesta ministeri Junnilaan.

Junnilan kytkös siis se, että oli puhumassa Turun terrori-iskun muistotilaisuudessa, jossa oli äärioikeistoon liitettyjä ryhmiä ja toimijoita.

Jos tämä on raskauttavaa, niin tervemenoa tutkimaan Vasemmistoliiton toimijoiden kuten Li Anderssonin valtiosihteeri Dan Koivulaakson tekemisiä ja tuttavapiiriä.

Sopivuutta horjuttivat äärioikeistokytkökset ja natseista heitetyt vitsit. Junnila ei saanut hallitussisarpuolue RKP:n luottamusta.

Tällaisessa tilanteessa henkilöstä on Lahden mukaan oikeutettua käyttää termiä äärioikeistolainen.

Siis missä tilanteessa? Selitä ihmeessä, kun tunnut suhtautuvan nihkeästi termin äärivasemmistolainen käyttämiseen.

[Skeptikko]

Populismia tutkivan tutkijatohtorin Yannick Lahden mukaan ääriliikkeitä koskeva keskustelu kuulostaa siltä, että laitojen puntit olisivat tasan.

– Välillä kun kuuntelee keskustelua, voisi luulla, että eduskunnassa istuu hirveästi äärivasemmistolaisia, eli Suomessa perinteisemmin kommunisteja, Lahti pohtii.

Ja jos kaikki eivät sitä muista, niin tämä Yannick Lahtihan on aktiividemari, joka on ollut monissa vaaleissa demarien ehdokkaanakin.

[Pöhisijä]

Yle: Tutkija: "Ääriliikkeiden puntit eivät ole tasan" – äärivasemmisto nousee esiin lähinnä vain äärioikeiston suusta 3.7.2023

Tuo Pyrhönen poisti paniikissa Twitterinsä kun huomasivat, että seurannasta löytyy koko Suomen hörhövasemmisto, mitähän lie oli kirjoitellut siellä?

En tiedä enää pitäisikö itkeä vai nauraa kun aina tilataan joku laitavasemmistolainen, demari tai vihreä kertomaan kuinka äärivasemmistoa ei ole olemassa ja kuinka äärioikeistoa vilisee joka nurkalla ja persut on selvästi äärioikeiston tapaan toimineet, elleivät jopa itse ole. Omaan korvaan väite tuntuu erityisen omituiselta, kasvotusten en ole ikinä tavannut ketään, joka asettaisi itsensä äärioikeaan, avoimesti äärivasemmistoon itsensä sijoittavia puolestaan löytää helposti.

[Roope]

Yle: Tutkija: "Ääriliikkeiden puntit eivät ole tasan" – äärivasemmisto nousee esiin lähinnä vain äärioikeiston suusta 3.7.2023

Tällaisesta huomion siirtämisestä asiasta toiseen Lahti kertoo käytettävän käsitettä whataboutismi. Teko on politiikan retoriikan kikka, jolla keskustelu saadaan pois itselle epämiellyttävistä aiheista.

Taas yleistyneen perussuomalaisiin liitetyn whataboutismi-syytöksen käyttämisestä oli mainio esimerkki tuoreessa Voima-lehdessä.

Lehdessä palattiin parinkymmenen vuoden takaiseen Julle Tuuliaisen kolumniin, jossa kirjoittaja puolustautui 70-luvulla Stalinia ja totalitarismia kannattaneille vasemmistolaisille ehdotettua totuuskomissiota vastaan sillä, että mikäs siinä, jos siihen velvoitetaan myös 70-luvun äärioikeisto eli diinarit.

Eihän tuo vielä mitään, mutta vanhaa kolumnia ja sen kirjoittajaa ihaillen muistelleen Iida Siimeksen mukaan jo edesmennyttä Tuuliaista "ei voinut hämätä whataboutismilla", vaan "hän osasi katsoa asioiden eri puolia", kun väisti stallarikritiikin nimeämällä diinarit oman aikansa äärioikeistoksi.

[Roope]

Miksi median on niin vaikea puhua äärioikeistosta?

Miksi me toimittajat havahduimme ministerin natsiflirttiin vasta, kun vanhat päivitykset nousivat esiin sosiaalisessa mediassa, kysyy toimittaja Satu Vasantola analyysissään.

Helsingin Sanomat 6.7.2023

Kun kaikki näkevät, että tällaista vaikeutta ei selvästikään oikeasti ole, otsikon kysymys tarkoittaa jotain muuta.

Vieläkin nolottaa, vaikka jutun ilmestymisestä on jo kuukausia. Vaalien jälkeen kirjoitin henkilöjutun perussuomalaisten puheenjohtajasta Riikka Purrasta. Jutun lopussa kerroin Purran verranneen itseään mesimäyrään ja selitin, että mesimäyrä on näätäeläin, joka hyökkää pelotta, haisee pahalta ja jonka paksuun nahkaan on vaikea tarttua.

Niinhän se on. Mutta mesimäyrä on myös näätäeläin, jota Yhdysvaltain entisen presidentin Donald Trumpin entinen neuvonantaja Steve Bannon on pitänyt tunnuksenaan.

Ennen kuin Bannonista tuli Trumpin neuvonantaja, hän johti laitaoikeistolaista Breitbart-uutissivustoa. The Atlantic -lehden mukaan Bannon muotoili kanavan moton näin: "Honey badger don't give a shit", mesimäyrä ei piittaa paskaakaan.

Vähitellen mesimäyrä alkoi esiintyä Yhdysvaltain äärioikeiston meemeissä. Mesimäyräviittaukset ovat siis äärioikeistolle suunnattuja silmäniskuja.

Olisiko minun pitänyt tietää tämä? Olisi, mutta en tiennyt. Opin sen vasta, kun kollega valisti aiheesta Twitterissä.

Mutta tyhmyys, tietämättömyys ja silkka maalaisjärjen puute eivät nolota?

"Honey badger don't give a shit" on vanha internet-meemi, ei mikään Steve Bannonin keksintö. Kenelle Riikka Purra iskisi silmää ja miksi liittämällä itsensä peluri Steve Bannoniin, jota en usko suomalaisen äärioikeistonkaan, sellaisen oikean, erityisesti arvostavan?

Toimittaja Vasantola monien kollegojensa lailla luulee, että The Puolueen ulkopuolella on vain yhtenäinen The Äärioikeisto, joka jakaa samat ajatukset, ihanteet ja idolit. Joka saa kollektiivisen endorfiiniryöpyn, kun joku mainitsee eläimen, mesimäyrän tai pesukarhun, jonka voi jonkin huteran aasinsillan kautta liittää äärioikeistoon.

Vasantola ja kollegansa käyttävät harhaisen päättelynsä apuna Occamin partaveitsen sijaan Oulan tiiliskiveä ja ovat siitä vielä ylpeitä. Kankaanpään terrorismiepäilystä uutisoidessaan Hesari yritti yhdistää teksasilaisiin liitetyn tunnuslauseen "Don't tread on me" suomalaiseen äärioikeistoon ja terrorismiin sillä perusteella, että teksti oli nähtävissä satunnaisen jämijärveläisen asunnon ikkunassa.

Puhuin tätä juttua varten useita taustapuheluita toimittajien, tutkijoiden ja poliitikkojen kanssa. Yhtä lukuun ottamatta he olivat samaa mieltä. Paremminkin olisi homman voinut hoitaa, nopeammin, syvemmälle ja rohkeammin olisi pitänyt penkoa.

Miksei sitten ole pengottu? Pelkäävätkö toimittajat nettiraivoa ja somen lokakampanjoita? Tätä ei ole tapana sanoa ääneen, mutta kyllä monet meistä pelkäävät. Miten ihmeessä emme muka pelkäisi? Ihminen on lauman lämpöä kaipaava eläin, ei se tarve ammatinvalinnassa mihinkään katoa.

Radiotoimittaja Ruben Stiller kertoi keväällä Suomen Lehdistön Virhe-podcastissa pelosta, jota maahanmuuttovastaisten porukoiden uhkailut hänessä aiheuttivat. Pelko ei estänyt ohjelmien tekoa mutta se vaikutti niiden sävyyn. Maahanmuutosta puhuessaan hän oli erityisen tarkka siitä, ettei vahingossakaan provosoi.

Jaa, että Stiller ei ole provosoinut? Minä en ole huomannut hänellä ohjelmissaan mitään pidäkkeitä perussuomalaisten tai heidän ajamansa maahanmuuttopolitiikan mätkimisessä. Stillerillä ei vain havaintojeni mukaan ole oikein mitään konkreettista tietoa maahanmuuttopolitiikasta eikä kiinnostusta ottaa selvää.

Eikä Stillerin varovaisuus hänen omien sanojensa johtunut uhkailuista, vaan hän jarrutteli ylimielisiä puheitaan sen jälkeen, kun hän, Leif Salmen ja Saska Saarikoski tulivat Jussi Halla-ahon legendaarisesti jauhottamiksi Ylen Pressiklubi-ohjelmassa:

Stiller kertoo Suomen Lehdistön Virhe-podcastin haastattelussa alkaneensa sensuroida puheitaan sen jälkeen, kun keskustelu kääntyi konfliktiksi kansanedustaja Jussi Halla-ahon (ps) haastattelussa. Silloinen kaupunginvaltuutettu Halla-aho oli Pressiklubin vieraana vuonna 2009. Keskustelu käsitteli maahanmuuttoa, Halla-ahon poliittisia kantoja sekä tämän blogikirjoituksia.
...
Stiller sanoo, ettei pelko johtunut katsojien lähettämästä palautteesta, vaan hänen omista mielikuvistaan liittyen siihen, millaisia Halla-ahon kannattajat mahdollisesti ovat.

Hän ei lukenut ohjelman saamaa palautetta, jotta ei alkaisi pelkäämään, mutta pelkäsi silti.

HALLA-AHON haastattelun jälkeen Stiller ei uskaltanut esittää ohjelmansa maahanmuuttoa käsittelevissä jaksoissa vierailleen ainakaan kovin kriittisiä kysymyksiä.

Helsingin Sanomat 26.4.2023

Kun somessa uhkaillaan, maalitetaan ja rynnätään joukolla yhden nimetyn toimittajan, tutkijan, poliisin, poliitikon tai syyttäjän kimppuun, sillä on vaikutusta. Ei se ehkä vaienna, mutta saa se varpailleen. Moni miettii kahdesti ennen kuin juoksee suoraan tuleen.

Viime päivinä somemyrskyn kohteeksi ovat joutuneet Iltalehden toimittaja Ida Erämaa ja tutkijatohtori Yannick Lahti. Erämaa siksi, että hän syytti kolumnissaan perussuomalaisia halusta rajoittaa lehdistönvapautta ja kirjoitti Tiktok-videossaan "useamman ministerin natsitaustan" aiheuttaneen "kansainvälisen paskamyrskyn". Lahti taas sanoi Ylen haastattelussa äärioikeiston olevan äärivasemmistoa suurempi uhka yhteiskunnalle.

Ja tähän ei saisi vastata?

Kohu ei keskittynyt Erämaan tekstin arvosteluun vaan henkilöön. Kärkeen nostettiin arvelut Erämaan poliittisista mielipiteistä. Pian Twitterissä retosteltiin jo toimittajan entistä parisuhdetta ja toisella keskustelufoorumilla uhattiin seksuaalisella väkivallalla. Sitä eivät tehneet poliitikot vaan mukaan rynnänneet someaktiivit, ja juuri niin siinä käy, kun suosittu poliitikko usuttaa laumansa jonkun kimppuun. Seurauksena on usein vihaviestien vyöry.

Tämä on Suomessa uutta. Poliitikot ovat aina arvostelleet mediaa ja toimittajia, mutta hallituspuolueiden johtavat poliitikot ovat yleensä asettaneet sanansa niin, että arvostelu on kohdistunut tekstiin eikä sen tekijään. On ymmärretty, että politiikan kärkipaikoilta ei voi lähteä hyökkäämään yksittäistä ihmistä vastaan. Ei edes toimittajaa, vaikka toimittajallakin on yhteiskunnallista valtaa.

Toimittaja saa natsitella ja esittää poliitikot aasinsiltojen kautta uhkana demokratialle ja turvallisuudelle, mutta poliitikko ei saa vastata takaisin kyseenalaistamalla toimittajan motiiveja ja ajatusmaailmaa. Ehkä vielä viime vuosisadalla, mutta ei se enää mene niin.

Perussuomalaisilla on ollut tapana syyttää toimittajia ja mediataloja puolueellisuudesta, agendajournalismista ja vihervasemmistolaisuudesta. Se on populististen puolueiden taktiikka, jolla saadaan toimittajat näyttämään poliittisen kiistan osapuolilta. Näin voidaan itse asettua uhrin asemaan.

Samaa taktiikkaa ovat käyttäneet muutkin populistiset puolueet ympäri maailman, eikä sitä kohdisteta vain toimittajiin vaan myös tutkijoihin, poliisiin ja muihin viranomaisiin.

Toimittajalle tällainen syytös on myrkkyä, sillä toimittajan työ on kertoa, näyttää ja analysoida olennaisia asioita maailmasta eikä asettua ajamaan mitään poliittista agendaa. Kun agendasyytöksiä tarpeeksi toistelee, niistä syntyy epäilyksen varjo, josta on vaikea pyristellä irti.

Tämä on huvittava syytös Satu Vasannolta, joka on kirjoitustensa perusteella malliesimerkki maahanmuuttoa valkopesevästä agendatoimittajasta. Olen käsitellyt Vasannon kirjoitusten ilmiselvää, faktoja peittelevää biasta useammankin kerran vuosien varrella.

Syytös on sikälikin huvittava, kun etenkin nuoret toimittajat nykyään jo avoimesti myöntävät ja ylpeilevät, että heillä on agenda, jonka he haluavat näkyvän ja jonka pitäisi heidän mielestään näkyä kaikkien muidenkin toimittamisessa. Objektiivisuus on heidän mielestään vanhan maailman jäänne.

Siksi uskon monen toimittajan olevan erityisen varovainen ja tarkka juuri perussuomalaisia kritisoidessaan. Seurauksena voi olla, että puoluetta käsitellään varovaisemmin kuin muita. Junnila-kohu tosin osoitti, että kun raja ylittyy, journalistit syynäävät niin somesanomiset kuin solmiovalinnatkin.

Mihin tämä usko perustuu? Onko esimerkkiä mistään huomionarvoisesta, joka perussuomalaisista on jäänyt uutisoimatta erityisen varovaisuuden ja tarkkuuden vuoksi?

Kuten juuri nähtiin, varovaisuudesta ja tarkkuudesta ei ollut tietoakaan Junnilan tapauksessa, vaan jokaikinen poliittisten vastustajien Twitterissä heittämä täky julkaistiin epäröimättä uutisena.

Perussuomalaisten tapa toimia on aiheuttanut ongelmia toimittajille jo pitkään. Jos perussuomalaisia katsoo politiikan salien näkökulmasta, se asettuu yhdeksi puolueeksi muiden joukossa, mitä se tietysti onkin. Jos heitä katsoo somesilmin, kuva muuttuu.

Vaaliväittelyissä ja täysistunnoissa puhutaan politiikkaa ja pysytään asiallisina, mutta somessa vinkkaillaan ja isketään silmää myös äärioikeistolaisille kannattajille.

Tätä eivät tee kaikki perussuomalaiset poliitikot mutta osa tekee. Tämä kaksoisviestintä ja sen usein vihjaileva sävy aiheuttaa hankaluuksia toimittajille. Pitää pystyä luovimaan ironian ja ilkamoinnin keskellä, oppia tunnistamaan mesimäyrät ja muut uudet meemieläimet.

Ei, ei, ei. Pitää päinvastoin unohtaa tällainen kiellettyjä sanoja, salattuja yhteyksiä ja kaksoismerkityksiä etsivä aasinsiltajournalismi ja keskittyä politiikkaan. Mitä sanottavaa toimittajilla on ollut esimerkiksi hallitusohjelman konkreettisista maahanmuuttolinjauksista? Miten ne suhtautuvat esimerkiksi kansainvälisiin sopimuksiin tai muiden maiden linjauksiin? Vastaako hallitusohjelma Suomen odotettaviin turvallisuusuhkiin? Niinpä.

Jytkyjen jälkeen perussuomalaiset tulivat tunnetuksi koepalloistaan, siis siitä, että somessa sanottiin jotain joka ylitti aiemmin soveliaana pidetyn rajat. Sitten katsottiin, syntyykö kohu ja mitä muut sanovat.

Aluksi kaikki kohut uutisoitiin, ja se tarkoitti myös arveluttavien ja joskus rasististenkin viestien toistamista ja levittämistä. Jossain vaiheessa uutisointia vähennettiin. Kohuihin kai totuttiin eikä kaikkia möläytyksiä haluttu toistaa.

Mitkä perussuomalaisten koepallot? Vihreiden Osmo Soininvaara nimesi jonkin vakavissaan esittämänsä päättömän ehdotuksensa jälkikäteen koepalloksi.

Jossain vaiheessa tahallisiin väärinymmärryksiin perustuva uutisointi tuntui vihdoin vähenevän. Nyt se taas elää uutta kukoistustaan.

Kaikki tämä sai journalistiikan professorin Janne Seppäsen kysymään, eivätkö toimittajat uskalla tai halua sanoa rasismia rasismiksi.

Voima-lehteen perussuomalaisvastaisia kolumneja kirjoitteleva Seppänen näkee rasismia kaikkialla. Perustelut ovat sitten anekdoottitasoa kuten se, että Sebastian Tynkkysen parin vuoden takainen käsittämätön kiihotustuomio ei johtanut puolueessa rankaisutoimenpiteisiin. Seppänen ei perustele, miksi ihmeessä sen olisi pitänyt.

Kaikin mokomin toimittajat saavat sanoa rasismia rasismiksi, mutta saavat sitten myös selittää, missä se rasismi on lymyillyt esimerkiksi noissa Tynkkysen kiihotustuomioihin johtaneissa teoissa, eivätkä vain käyttää rasismia leimakirveenä kuten vasemmistoprofessori.

Rohkeuden puute voi johtua myös Suomen oikeuslaitoksesta, joka tuomitsi toimittaja Johanna Vehkoon kunnianloukkauksesta, koska hän kutsui oululaista paikallispoliitikkoa Junes Lokkaa (asyl) rasistiksi ja natsipelleksi. Lokka oli itse tunnettu kovasta kielenkäytöstään ja levitti usein rasistista ja loukkaavaa sisältöä.

Lokka oli myös sanonut tehneensä rikosilmoituksen, koska Vehkoo oli niin ärsyttävä. Rikosilmoitus oli siis kiusantekoa ja trollausta. Tätä oikeuslaitos ei ymmärtänyt.

Suomen oikeuslaitos tuomitsi Vehkoon sinänsä perustellusti kunnianloukkauksesta, koska hän kutsui Lokkaa herjaamistarkoituksessa natsipelleksi. Ihmisiä on tuomittu myös huoraksi tai neekeriksi nimittämisestä. Lokan tapaukseen liittymättömällä kielenkäytöllä tai teoilla ei pitäisi olla mitään tekemistä tuomion kanssa, mutta oli sittenkin, kun KKO perui tuomion.

Rikosilmoituksen teon motiivit eivät olleet olennaisia, kun syytteelle ja tuomiolle oli selkeät perusteet. Vertailun vuoksi vähemmistövaltuutetun toimisto on tehnyt kiihottamisesta sadoittain rikosilmoituksia, jotka eivät ole johtaneet yhteenkään tuomioon. Siinä sitä kiusantekoa ja trollausta, järjestelmällistä sellaista.

Vuosien 2015 ja 2016 vaihteessa suomalaisia hätkähdytti katupartioita perustanut maahanmuuttovastainen ja äärioikeistolainen Soldiers of Odin -järjestö.

Toimittajat kertoivat sen johdossa olevan useita väkivaltarikoksista tuomittuja.

Paljastusten jälkeen silloinen pääministeri Juha Sipilä piti syntynyttä kohua ylimitoitettuna ja kommentoi katupartioita sanoen, että "kyllähän jokainen arjessa ymmärtää sen, että jos lapsia kuljetetaan harrastuksiin tai kouluun tai niin edespäin".

Sipilän taisi olla vaikea uskoa, että Suomessa toimisi väkivaltaan valmis äärioikeistolainen joukko. Ehkä se on ollut vaikeaa myös meille muille. Ei kai nyt meillä, lintukodossa. Haluamme uskoa, että uhka tulee ulkopuolelta.

Hyvä esimerkki.

Soldiers of Odin nimittäin kuvattiin ja sitä väitetään edelleen valtamediassa omankädenoikeutta harjoittaneeksi väkivaltaiseksi vigilante-joukkioksi. Vallitsevista mielikuvista huolimatta ei ole tietääkseni todettu yhtään tapausta, jossa partioineet odinilaiset olisivat syyllistyneet omankädenoikeuden käyttämiseen. Miksi Vasantolakin antaa totuudenvastaisesti ymmärtää jotain muuta?

Junnilan tapaus haastaa niin toimittajat kuin muunkin yhteiskunnan miettimään, missä menee raja ja millaisia arvoja Suomessa suvaitaan. Olemmeko valmiit sulkemaan silmämme rasismilta ja flirttailulta äärioikeistolaisuuden kanssa vai sanommeko, että tämä ei käy?

Voi olla, että mesimäyriä ihailevat eivät piittaa paskaakaan, mutta meidän muiden on silti piitattava.

Vastauksen tiedämme vanhastaan. Lisää yksisilmäisen agendajournalismin ja aasinsiltajournalismin vyörytystä.

[Lalli IsoTalo]

"Honey badger don't give a shit" on vanha internet-meemi, ei mikään Steve Bannonin keksintö.

[Lalli IsoTalo]

Toimittaja Vasantola monien kollegojensa lailla luulee, että The Puolueen ulkopuolella on vain yhtenäinen The Äärioikeisto, joka jakaa samat ajatukset, ihanteet ja idolit.

Jeps. Ja joka saa rahoituksensa samasta kohteesta. Koska se on vasemmiston toimintatapa.

Dan Koivulaakso ja kumppanit yrittivät joskus 10+ vuotta sitten kovasti inttää minulta, että mikä on toimintaani ideologisesti ohjaavaa ja rahoittava The Organisaatio?

Eivät mitenkään voineet uskoa, että sellaista ei ollut. Minähän vain laitoin Turkkilalle viestiä, että tarvitseeko kakkoskuvaaja Halla-ahon vaalikamppanjan avaukseen, ja siitä homma sitten vähitellen laajeni, omaehtoisesti, vapaaehtoisuuden pohjalta.

[Titus]

tässä lienee se alkuperäinen juutupii-video josta homma lähti nousuun:

https://www.youtube.com/watch?v=4r7wHMg5Yjg

[Lalli IsoTalo]

Siksi uskon monen toimittajan olevan erityisen varovainen ja tarkka juuri perussuomalaisia kritisoidessaan.

Mihin tämä usko perustuu?

Se perustuu osalta siihen, että haastateltavat alkoi nauhoittaa haastattelujaan, jotta toimittajat eivät voisi enää konvertoidan omia taideteoksiaan haastateltavan sanomisiksi. Tästä tuli toimittajapeppukipuilua joskus 10+ vuotta sitten.

[Pöhisijä]

Miksi median on niin vaikea puhua äärioikeistosta?

Miksi me toimittajat havahduimme ministerin natsiflirttiin vasta, kun vanhat päivitykset nousivat esiin sosiaalisessa mediassa, kysyy toimittaja Satu Vasantola analyysissään.

Helsingin Sanomat 6.7.2023

Kun kaikki näkevät, että tällaista vaikeutta ei selvästikään oikeasti ole, otsikon kysymys tarkoittaa jotain muuta.

Vieläkin nolottaa, vaikka jutun ilmestymisestä on jo kuukausia. Vaalien jälkeen kirjoitin henkilöjutun perussuomalaisten puheenjohtajasta Riikka Purrasta. Jutun lopussa kerroin Purran verranneen itseään mesimäyrään ja selitin, että mesimäyrä on näätäeläin, joka hyökkää pelotta, haisee pahalta ja jonka paksuun nahkaan on vaikea tarttua.

Niinhän se on. Mutta mesimäyrä on myös näätäeläin, jota Yhdysvaltain entisen presidentin Donald Trumpin entinen neuvonantaja Steve Bannon on pitänyt tunnuksenaan.

Purran puoliso jo korjasi nuo salaliittoteoriat, mitä tekee toimittaja? On tämä aivan absurdi aikajana millä ollaan.
[tweet]1676994088103473152[/tweet]

[Roope]

Voi herranjestas, mitä sieltä tulee, katso kuvat! Terrorismi mainittu, moneen kertaan.

"Herranjestas sentään" – Suomen äärioikeiston kerhotalo ilmestyi yhtäkkiä pörssijätin naapuriin

"HERRANJESTAS sentään."

Näin kommentoi polkupyöräilevä nainen Hyvinkään Koneenkadulla, kun hän kuulee viereisen matalan harjakattoisen rakennuksen uusista käyttäjistä.

Loppuvuoden aikana rakennuksessa on alkanut toimia kulttuurikeskus Otsolaksi nimetty toimintapaikka, jossa äärioikeisto aikoo järjestää tapahtumia.

Talon omistaa yksityishenkilö. Kun HS kävi paikalla tällä viikolla, sen ulkoseinissä ei näkynyt keskuksen nimeä eikä muitakaan tunnuksia.

Kadun toisella puolella sijaitsee nostolaitteita valmistavan Konecranesin pääkonttori. Lähistöllä on myös yksittäisiä asuintaloja.

OTSOLAN avajaistilaisuus järjestettiin lauantaina 9. joulukuuta. Tuolloin rakennuksessa esiintyi äärioikeistopiireissä vaikuttavia koti- ja ulkomaisia bändejä.

Sosiaalisen median päivitysten perusteella avajaisiin kokoontui äärioikeistolaisia toimijoita Suomen lisäksi ainakin Virosta, Norjasta, Ranskasta ja Kreikasta.

Musiikkitapahtumaan osallistui esimerkiksi kamppailuharjoituksia järjestävien avoimesti rasistisen Active Club -verkoston ja Veren laki -ryhmän jäseniä. Active Club oli herättänyt julkisuudessa huomiota muutama päivä aiemmin itsenäisyyspäivän mielenosoituksissa Helsingissä.

[...]

KULTTUURIKESKUS Otsolan toiminta-ajatus vaikuttaa vahvasti äärioikeistolaiselta, sanoo äärioikeistoa tutkinut dosentti Tommi Kotonen Jyväskylän yliopistosta.

Hänen mukaansa äärioikeistolla on aiemminkin ollut tiloja toimintaansa varten, mutta niiden osoitteet on pidetty ulkopuolisilta salassa.

Otsolasta tekee poikkeuksellisen se, että osoite Hyvinkään Koneenkadulla on kerrottu avoimesti muun muassa keskuksen omilla sosiaalisen median tileillä.

[...]

Rakennuksessa on tarkoitus järjestää musiikkitapahtumien lisäksi "puhe­tilaisuuksia, isompia kamppailu­treenejä, fight nighteja ja mitä mieleen tuleekaan". Näin ainakin Otsolan edustajat itse ovat kertoneet äärioikeistolaisen Partisaani-verkkomedian haastattelussa.

Haastattelussa mainitaan mahdollisina tapahtumina myös saunaillat ja puoluekokoukset.

[...]

HS yritti kysyä Otsolan toiminnasta sähköpostitse sen sosiaalisessa mediassa ilmoittamasta sähköpostiosoitteesta. Kysymykset koskivat muun muassa sitä, ketkä keskusta pyörittävät ja miksi se avattiin juuri Hyvinkäälle.

Lyhyt vastausviesti tuli alle puolessa tunnissa, mutta siinä ei vastattu suoraan kysymyksiin.

"Otsola on kulttuurikeskus, jossa järjestetään erilaisia kansallismielisiä kokoontumisia. Taustalla on ajatus kansallismielisten toimintatilasta ilman sen erityisempiä poliittisia kirjauksia mihinkään paperiin", kuului allekirjoittamaton vastausviesti kokonaisuudessaan.

[...]

"Tällaisten näkyvästi toimivien ryhmien ei arvioida itsessään pyrkivän terroristiseen toimintaan, mutta ne luovat potentiaalisen kasvualustan yksittäisten henkilöiden radikalisoitumiseen", suojelupoliisi toteaa HS:lle.

Suojelupoliisi on kiinnostunut nimenomaan äärioikeistolaiseen ideologiaan liittyvästä terroristisesta toiminnasta. Äärioikeistolaisen terrorismin uhka on suojelupoliisin mukaan kasvanut Suomessa.

"Tällaiset toimijat pyrkivät toimimaan salassa. Todennäköisimmän terrorismin uhkan muodostavat salassa toimivat yksittäiset henkilöt ja ryhmät, joilla on sekä halu että kyky väkivaltaiseen toimintaan."

KULTTUURIKESKUS Otsolan kiinteistön omistaa 44-vuotias mies.

"En ole itse mukana sen toiminnassa, vaan he ovat siinä vuokralaisena. He eivät ole aiheuttaneet mitään häiriötä", mies kertoo.

Kiinteistönomistajan mukaan Otsola voi toimia kiinteistössä, kunhan se maksaa vuokran eikä aiheuta häiriötä. Hän ei suostu muuten kommentoimaan Otsolan toimintaa eikä vuokrasopimuksen pituutta.

Ainakaan kaikki lähiseudun ihmiset eivät vielä tiedä, että naapurustoon on perustettu äärioikeiston toimintapaikka. Lähistöllä asuva mies ei ilahtunut tiedosta, kun hän kuuli siitä HS:lta.

"Kiva tietää", mies sanoi ja teki sormillaan ilmaan lainausmerkit.

"Sen tyyppinen poliittinen toiminta on aina väärässä paikassa."

Helsingin Sanomat 22.12.2023

Herkuttelen ajatusleikillä, että Suomen suurimmassa sanomalehdessä kirjoitettaisiin tähän tapaan fundamentalistimuslimien vuokratiloihin perustamasta moskeijasta. Tiedän, ei tässä maassa, ikinä.

[Linkster]

No - herranjestas! Minähän asun myös lähistöllä ( no parin kilometrin päässä) enkä uutisesta ole kuin hyvilläni. Onhan siinä Wurthin myymäläkin ihan naapurissa, kai silläkin oikein kaivamalla joku yhteys johonkin kaameaan keskitysleirin sihteeriin löytyy?

Tietyistä asioista kuuluu ja täytyy olla vain sitä hyväksyttyä ja oikeamielistä mieltä - tämä niin mustamaalattu mystinen "äärioikeisto" on ehkä räikein.
Polkupyörämuija ja lähistön mies (HS uutisenkaltaisesta rustauksesta) varmasti ovat juuri nuo "omat mielipiteensä" saaneet sopivasti HS/YLE-osastolta.Muitahan ei tietenkään edes näkynyt.

[ämpee]

Polkupyörämuija ja lähistön mies (HS uutisenkaltaisesta rustauksesta) varmasti ovat juuri nuo "omat mielipiteensä" saaneet sopivasti HS/YLE-osastolta.Muitahan ei tietenkään edes näkynyt.

Pravdan tyylin tuntien ne toisenlaiset mielipiteet ovat hyvissä ajoin "moderoitu" pois.
Käsitys litteästä maasta oli sentään laajempi kuin käsitys maailmasta jossa kaikkialla muualla on pelkästään äärioikeistoa.

[Niobium]

Mitä eroa tässä on antifan touhuihin? Sielläkin on äärilaita, joka varustautuu ja harjoittelee ihan tosissaan yhteenottoja varten.

Sinänsä hyvä, että pidetään kuntoa yllä siltä varalta että kuka hyvänsä voi käydä päälle.

Ensimmäinen vaihtoehto on ottaa jalat alleen, mutta jos toinen osapuoli on sitkeä, niin jotain tarttis osata tehdä muutakin kuin kilisyttää avaimia.

Väkivallasta politiikan muotona jokainen vähänkin fiksu pitää näppinsä erossa. Sitä ei antifa ole sisäistänyt.

Sinänsä hyvä, että poliisilla on nyt paljon helpompi todeta, että millaista porukkaa siellä pyörii. Jos siellä on tunnettuja höyrypäitä joukossa, niin herkästi tulee merkintä johonkin omaan vihkoon ja naama painetaan muistiin.

Noin yleisesti ottaen Hesarin jutut ovat jo luokkaa seiska-lehti, haastatellaan tyyliin "eikö olekin kamalaa, oletko kuullut, tunnethan olosi turvattomaksi?"

[Roope2]

Herranjestas... pörssijätin naapuriin

Mitä lisäarvoa "pörssijätin" mainitseminen otsikossa antaa? "Pressanlinnan" olisin ymmärtänyt.

[skyuu]

Herranjestas... pörssijätin naapuriin

Mitä lisäarvoa "pörssijätin" mainitseminen otsikossa antaa? "Pressanlinnan" olisin ymmärtänyt.

Ehkä voidaan mainita äärioikeisto-kytkökset seuraavan kerran kun rauhanuskovaiset ripustaa sateenkaariväkeä roikkumaan koneen nostureista.

[HDRisto]

Eikös se Salonius-Pasternak muutama viikko sitten kehottanut olemaan mahdollisimman hyvässä kunnossa ja valmistautunut vuonna 2025?. Eli hänkin lienee jonkinlainen äärioikeistoajattelija sekä siten lähes natsi.

[Näkkileipä]

Voi herranjestas, mitä sieltä tulee, katso kuvat! Terrorismi mainittu, moneen kertaan.

"Herranjestas sentään" – Suomen äärioikeiston kerhotalo ilmestyi yhtäkkiä pörssijätin naapuriin...

..."Sen tyyppinen poliittinen toiminta on aina väärässä paikassa."
Helsingin Sanomat 22.12.2023
...

"Äärioikeistoa" hoetaan koko ajan, mutta mitään konkreettista vaarallista esimerkkiä ei mainita lainkaan, luulisi oikeita syitä löytyvän, jos "äärioikeisto" olisi todellinen vaara ja uhka ympäristölle, eikä vain kuvitteellinen, jossa luodaan uhkakuvia vain mainitsemalla joitakin pelottava sana "äärioikeisto ". Tietysti sellainen pieni yksityiskohta jätetään täysin huomiotta, kuinka monta todellista rikosta tai väkivaltaista käyttäytymistä ovat "äärioikeistolaiset" tehneet, suhteessa muihin "ääriryhmiin"? Eipä ole missään "vastuullisen median" jutuissa mainittu lainkaan muita ääriryhmiä: Äärivasemmisto, äärivihreät, ääri-ihmisoikeusaktivistit, äärisuvakit, äärimonikulttiryhmät, rajat auki ääriaktivistit, muut ensin ääriaktivistit...

[Eino P. Keravalta]

Niinpä.

Keskivertokehitysmaalainen tekee varmasti moninverroin enemmän rikoksia kuin jotkut isänmaalliset pojat.

[Lalli IsoTalo]

Noin yleisesti ottaen Hesarin jutut ovat jo luokkaa seiska-lehti, haastatellaan tyyliin "eikö olekin kamalaa, oletko kuullut, tunnethan olosi turvattomaksi?"

Eipäs haukuta laatujulkaisu Seiskaa!

[ämpee]

Noin yleisesti ottaen Hesarin jutut ovat jo luokkaa seiska-lehti, haastatellaan tyyliin "eikö olekin kamalaa, oletko kuullut, tunnethan olosi turvattomaksi?"

Eipäs haukuta laatujulkaisu Seiskaa!

Muistinvaraisesti moneen otteeseen on tullut esille, että laatujulkaisu Seiska on ollut rehellisempi kuin Pravda.
Eipä tunnu Pravdaa pahemmin vaivaavan.

[ikuturso]

Onko tietoa, joko Otsolan ikkunat on kivitetty rikki? Entä graffiteja? Onko niitä ilmestynyt?

Kyllähän tuo viittaa siihen, että joku taho on saanut tarpeekseen ja on alkanut järjestäytyä.

-i-

[Roope]

Hesarin uusien juttujen listassa klikkiotsikko:

Suomalais­professorin hätä­huuto: Ihmis­kuntaa uhkaa "kristillinen ääri­oikeisto", eikä Suomikaan ole suojassa

Pakkohan tuo oli katsoa.

Aluksi se oli vain "eräänlaista perverssiä hupia".

Atte Korholaa on aina kiinnostanut kaikenlainen outous. Nelisen vuotta sitten hän ryhtyi perehtymään Yhdysvaltojen kristittyjen kuriositeetteihin.

Hän löysi ihmeparantumisia ja profetioita. Maallista mammonaa tavoittelevia menestysteologeja. Saarnaajan, joka opettaa närästyksen johtuvan demonista.

Pian hänelle valkeni, ettei kyse ollut vain parin hörhön harmittomasta huuhaasta.

Korhola on ympäristönmuutoksen professori Helsingin yliopistossa. Hän on myös tunnustava kristitty.

Uskonopillisia erimielisyyksiä hämmentävämpää oli se, miten suoraviivaisesti uskonto sekoitetaan politiikkaan Yhdysvalloissa. Asiassa kuin asiassa voidaan vedota uskoon.

Samalla Korhola ymmärsi, kuinka paljon kristillisillä liikkeillä on poliittista valtaa. Lopputulos on myrkyllinen liemi, jota Donald Trump terästää.

Tästä on kirjoitettava, Korhola päätti. Kristillinen äärioikeisto ja Trump -niminen teos on juuri julkaistu.

Kirja sisältää varoituksen: kristillinen äärioikeisto ei ole uhka vain Yhdysvalloissa, vaan myös Suomessa.

"Kirjani on hätähuuto."

Kirja kartoittaa kristillisen äärioikeiston oikkuja 1800-luvun lopulta nykypäivään. Lopputulos on 500 sivun möhkäle. Lukiessa herää tunne, että Trump on oikeastaan vain sivujuonne. Pohjimmiltaan kirjaa motivoi huoli kanssakristityistä.

Korhola ei kiistä tulkintaa. Hän jopa sanoo, että Trump on otsikossa, jotta kirjasta tulisi ajankohtaisempi.

Mutta: Trump on antanut kasvot ja vallan kristilliselle äärioikeistolle. Dominionisteille Trump on messias, joka lopettaa kristittyjen sorron.

Se taas on Korholan mielestä käsittämätöntä, koska Trumpissa ei ole hänen mukaansa mitään kristillistä.

Trumpia hän kuvailee opportunistiksi, joka "tanssii ja laulaa" mitä vain päästäkseen valtaan. Toistuvat vaalit ja oikeudenkäynnit vaativat rahaa, joten viime pääsiäisenä Trump alkoi kauppaamaan Raamattuja. Samalla slogan Make America Great Again sai uuden version, Make America Pray Again. Suuruuden lisäksi rukoilu pitää palauttaa Amerikkaan.

Korhola ei ole politologi, teologi tai aatehistorioitsija, vaan tutkii päivätyökseen ilmastonmuutosta. Kirjassa hän kertoo, että on perehtynyt aiheeseen muun muassa katsomalla ja kuuntelemalla "satoja Youtube-videoita ja podcasteja".

On pakko kysyä: riittääkö Korholan asiantuntemus tästä aiheesta kirjoittamiseen?

Korhola joutuu tasapainoilemaan. Toisaalta hän vakuuttaa, että ammattitutkijana hän osaa lähdekritiikin. Kirjan väitteisiin voi luottaa.

Samalla hän korostaa, ettei kyseessä ole tiukan tieteellinen työ. Hän halusi kirjoittaa "ihan sellaisen tavallisen kaduntallaajan näkökulmasta". Hän päätyy määrittelemään teoksensa pamfletiksi.

Se suo vapauksia. Kieli ei ole akateemisen etäistä, vaan poleemista ja kärkästä. Korhola ei peittele antipatioitaan Trumpia kohtaan, joka on hänen mielestään "misogyyni, seksuaalinen saalistaja, rikollinen huijari, rasistinen ja autoritäärinen eksentrikko".

Käsitteiden määrittelyssä ote on suurpiirteinen. "Kristillisen äärioikeiston" alle Korhola niputtaa kymmeniä miljoonia ihmisiä erilaisista uskonnollisista ryhmistä, joilla on merkittäviä näkemyksellisiä eroja. Korholan mukaan yhtäläisyyksiä on kuitenkin niin paljon, että yleistys on oikeutettu.

Näitä yhteisiä piirteitä ovat hänen mukaansa muun muassa nationalismi, keskushallinnon vastustaminen, Yhdysvaltojen jumalallisen aseman korostaminen, vasemmiston vastustaminen, erilaisten vähemmistöjen vihaaminen, hengellinen sodankäynti ja salaliittoteorioiden levittäminen.

Ja ennen kaikkea Trumpin rakastaminen.

Kirjan ydinväitteen Korhola tiivistää näin: uskonnon ja politiikan sekoittaminen on vaarallista.

Ei kovin mullistava oivallus. Onko tämä todella uhka, jota Suomessa ei tällä hetkellä ymmärretä?

"Ei ole ollenkaan varmaa, että me olemme Suomessa täydellisesti suojassa tältä."

Perustelu on pitkä ja polveileva.

Haastattelua edeltävänä iltana Korhola oli David Gilmourin keikalla Roomassa. Circus Maximuksella hän hahmotti, kuinka lyhyt väläys olemme historiassa.

Vaikka nykysukupolvet ymmärtäisivät ääriuskonnollisuuden vaarat, tilanne saattaa muuttua. Yhdysvalloista vaikutteet leviävät muualle maailmaan. Uskonnolliset kultit ovat täynnä karismaattisia puhujia, joista nuoret saattavat hakea turvaa epävarmassa maailmassa.

Korhola kuulee kaikuja Yhdysvalloista muun muassa kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten puheenvuoroissa. Ajankohtainen esimerkki on keskustelu eheytyshoitojen kieltämisestä. Kysymys on aiheuttanut skismaa viime aikoina hallituksen sisällä.

"Hoitoja puolustetaan uskonnonvapaudella, jota demoninen valtiovalta pyrkii rajoittamaan."

Esimerkiksi perussuomalaisten kansanedustaja Kaisa Garedew on kirjoittanut, että eheytyshoitojen kieltäminen rajoittaisi uskonnonvapautta.

Kirjan lopussa puolestaan maalataan uhkakuvia. Korhola profetoi, että huonosti käy joka tapauksessa. Jos Trumpia ei valita presidentiksi, edessä voi olla vuoden 2021 tapahtumia verisempi selkkaus. Jos Trump valitaan, kristillisellä äärioikeistolla on taas pääsy Valkoiseen taloon.

Vaarassa ei ole vain demokratia, vaan koko maapallo.

Korholan taustan takia ei ole ihme, että kirjassa on oma lukunsa kristillisen äärioikeiston tiedevastaisuudesta. Näissä liikkeissä ilmastonmuutosta torjuvat toimet nähdään marxilaisuutena.

"Kristillinen äärioikeisto" tulee ja sekoittaa suomalaisnuorten päät? Eikä ilmastotutkija huomaa, että tiedevastainen Elokapina on jo sekoittanut nuorten päät ja liittänyt heidät ilmastouskonnolliseen kulttiinsa.