Lastenpsykiatri: Valta perheissä siirtynyt lapsille

[Sininärhi]

Hienoa, että sinulla on päinvastaisia kokemuksia kuin minulla. Toivo ei ole siis täysin menetetty.

Ei todellakaan.
Sen olen huomannut, että monilla lapsilla on iso aikuisen (myönteisen) huomion tarve. Monia hauskoja ja mielenkiintoisia keskusteluja on käyty vuosien varrella. Kokeile joskus, voit yllättyä.

Sen huomion tarpeen olen itsekin huomannut. Ehkä lapset hakevat sitä huomiota pahoilla teoilla, kun eivät sitä hyvällä käytöksellä sitä saa? Vanhemmilla on liian kiire, senkin olen huomannut. Mutta ei kaikkea vastuuta huonosta käytöksestä voi sysätä vanhemmille; osa lapsista on oikeasti pahantahtoisia. Ei siinä mikään kasvatus auta, jos lapsi on jo valmiiksi mätä.

(mikä tuo rypsiöljyjuttu on?)

Foliohattuilua. Luen liikaa Antti Heikkilän blogia: Miksi en käytä rypsiöljyä - Antti Heikkilä

[Veli Karimies]

Nyt sinä sotket ne piha-/kotityöt kodin  ulkopuolella tehtävään työhön.

Enkä sotke. Ne ovat molemmat työn teettämistä lapsella.

[Brandöt]

Mielenkiintoinen maahanmuuttoon liittyvä yksityiskohta muuten näissä ruumiillinen kuritus -keskusteluissa on se, että mitenköhän Suomessa suhtaudutaan maahanmuuttajien kuritusperiaatteisiin ja -perinteisiin, sillä monien lähtömaissa on ihan itsestään selvää, että ruumiillinen kuritus on käytössä.

Onhan se käytössä jopa kuolemaksi saakka. Asia on mielestäni vaiettu kuoliaaksi Suomessa. Kukaan viralinen taho ei nosta tätä esiin koska rasismi, vaikka kaikki tietävät, että monessa mamuperheessä keppi ihan varmasti tanssii sekä tyttärien ett äitien selän päällä. Pojat päässee helpommalla tietyissä kunniakulttuureissa.

Niin siis tarkoitan ihan kevyttä ruumiillista kuritusta, ilman keppiä tai kuoleman tapauksia. Euroopassakin (mm. Ranskassa) on käytössä jopa kouluasteella (puhumattakaan kodeista) corporal punishment, mikä tarkoittaa lievää fyysistä rangaistusta:

http://en.wikipedia.org/wiki/Corporal_punishment

Siitä, miten suomalainen sosiaalihuolto suhtautuu näihin ulkomaalaisiin tapauksiin, jotka noudattavat lasten kurituskäytännöissä vain oman lähtömaansa kasvatusperiaatteita, ei todellakaan puhuta tarpeeksi - itseasiassa julkisesti ei juuri lainkaan. Tämä on juuri sitä kaksinaismoralismia, mitä saamme todistaa yhteiskunnallisen maahanmuuttodialogin suunnalta muutenkin ihan yleisesti.

Kylmä vanhemmuus, johon usein liittyy suorituspaineita tai yliharrastamista tarkoittaa, ettei lapsella ole aina sitä lämmintä syliä mihin voi kiipeä turvaan.

Tässä olet ihan oikeassa, Alfresco. Yksi tabu-aihe tämäkin. Missä on lapsen oikeus hiljaiseen, rauhoitettuun lapsuuteen, missä on tilaa lapsen sponttaanille leikille ja rikkaalle mielikuvitusmaailmalle? Jari Sinkkonen (lastenpsykiatri) on myös todennut, että lapselle tekisi normaali tylsistyminen ihan hyvää joskus - kuinka usein nykyajan lapset pääsevät tylsistymään? Keksimään leikkejä tyhjästä? Eivät juuri koskaan.

[JR]

Tää on ihan lempiaiheitani, mutta olen tainnut itseni kehua jo tarpeeksi monta kertaa. Olen minä tuon nuorimmaisen antanut kerran selkäänkin. Oma valintansa. En ole viitsinyt muksujen kanssa juuri neuvotella, aikuisen pitää älytä, milloin lapsi ei oikeasti ymmärrä ja milloin yrittää vedättää.

[Lalli IsoTalo]

Tää on ihan lempiaiheitani ...

Niin minunkin.

Erona se, että kokemusta ei ole, mutta mielipiteitä sitäkin enemmän.

No, yksi kokemus on. 4-vuotias kummipoika naarmutti faijansa auton kivellä oikein kunnolla, 360 asteen matkalla. Tulin juuri sopivasti paikalle, kun vanhemmat miettivät rangaistusta. He antoivat minun pistää oman penalttini kehiin, joka oli "En enää ikinä naarmuta isin autoa." x 1000.

Se oli hauskaa pojan mielestä ensimmäiset 10 kertaa. 37 kohdalla poika ehkä alkoi tajuta mitä oli tehnyt, ja alkoi alahuuli väpättää. Piti sitten keskeyttää ja pitää taukoa. Sama tapahtui pari kertaa ennen kuin päästään 100 toistoon.

Illalla poika oli hyvissä väleissä kanssani. Tuntui olevan jotenkin onnellinen. Ikäänkuin suoritettu rangaistus olisi vähentänyt synnin määrää, tai jotain.

Loput 900 toistoa sitten jätettiin tekemättä, koska vanhempien mielestä 100 toistoa riitti.

Ei mulla muuta.

[sohvimummo]

Lapsen valinnoista; on lapsen itsetunnon kehitykselle tärkeää että lapsi saa tehdä valintoja ja päätöksiä. Esimerkiksi vois kysyä että haluatko syödä perunaa vai makaroonia, laitatko punaisen vai sinisen takin, lapaset vai sormikkaat. Näin aikuinen on jo etukäteen rajannut valinnat sopiviksi, eli valitsee lapsi kumman vain (ei voi olla montaa vaihtoehtoa, mielellään joko-tai) niin valinta on ns terveellinen.

Minä kyllä olen sitä mieltä, että tämmöisellä ei ole hyvää seurausta, koska mielestäni valintaan kuuluu aina vastuu ja nämä lapsi yksilöt eivät sitä vastuuta pysty kantamaan, koska heillä ei ole käsitystä valintojensa seurauksista ja edes koko vastuu käsitteestä.

Jokaiselle kykyjensä ja taitojensa mukaan, ei sen mukaan mikä on muotia ja onko se nyt jossain kirjassa niin kirjoitettu, on niitä hullumpiakin juttuja painettu teksteiksi.

Lapsen pää vain menee sekaisin ja hämmentyy valinnoista. Valinnan ja vastuun kantaa aikuinen, lapsen tehtävänä on seurata ja oppia matkimalla ja valmistautua siihen, että kun hänen vuoronsa tulee, niin hän osaa tehdä oikeita valintoja ja kantaa tekemisistään vastuun.

En halua syyllistää niitä vanhempia, jotka ovat sortuneet tällaiseen "lapsella on oikeus valita" kasvatukseen, koska sitä kait tänä päivänä opetetaan ja on yleisesti vallalla. Vahinko vain, että moniakaan näistä testeistä ei voi suorittaa missään laboratoriossa vaan ne toteutetaan elävässä elemässä ja seuraukset kantaa seuraava sukupolvi.

[JR]

Lapsen valinta tulee aina uskontokeskusteluissa vastaan, sanotaan, että lapselle ei pidä opettaa uskontoa ja että tämä saa sitten itse valita isona. Mistäs se sitten valitsee, jos ei ole mitään käsitystä koko uskonnosta? Valinnan voi tehdä vain, jos tietää, mistä valitsee.

[Salvation]

Nyt sinä sotket ne piha-/kotityöt kodin  ulkopuolella tehtävään työhön.

Enkä sotke. Ne ovat molemmat työn teettämistä lapsella.

Kyllä se vaan sotkuksi Velillä meni. Taas. Valitettavasti.

[Alkuasukas]

Lapsen valinnoista; on lapsen itsetunnon kehitykselle tärkeää että lapsi saa tehdä valintoja ja päätöksiä. Esimerkiksi vois kysyä että haluatko syödä perunaa vai makaroonia, laitatko punaisen vai sinisen takin, lapaset vai sormikkaat. Näin aikuinen on jo etukäteen rajannut valinnat sopiviksi, eli valitsee lapsi kumman vain (ei voi olla montaa vaihtoehtoa, mielellään joko-tai) niin valinta on ns terveellinen.

Minä kyllä olen sitä mieltä, että tämmöisellä ei ole hyvää seurausta, koska mielestäni valintaan kuuluu aina vastuu ja nämä lapsi yksilöt eivät sitä vastuuta pysty kantamaan, koska heillä ei ole käsitystä valintojensa seurauksista ja edes koko vastuu käsitteestä.

Jokaiselle kykyjensä ja taitojensa mukaan, ei sen mukaan mikä on muotia ja onko se nyt jossain kirjassa niin kirjoitettu, on niitä hullumpiakin juttuja painettu teksteiksi.

Lapsen pää vain menee sekaisin ja hämmentyy valinnoista. Valinnan ja vastuun kantaa aikuinen, lapsen tehtävänä on seurata ja oppia matkimalla ja valmistautua siihen, että kun hänen vuoronsa tulee, niin hän osaa tehdä oikeita valintoja ja kantaa tekemisistään vastuun.

En halua syyllistää niitä vanhempia, jotka ovat sortuneet tällaiseen "lapsella on oikeus valita" kasvatukseen, koska sitä kait tänä päivänä opetetaan ja on yleisesti vallalla. Vahinko vain, että moniakaan näistä testeistä ei voi suorittaa missään laboratoriossa vaan ne toteutetaan elävässä elemässä ja seuraukset kantaa seuraava sukupolvi.

Huokaus. Mitenköhän sitä valintojen tekemistä ja vastuunkantoa sitten opetellaan? Määrätään kaikesta 18 vuotta ja sanotaan sitten että tee itte? Luitko edes koko tekstiä? Lapsi kyllä osaa kantaa vastuunsa siitä että saako lautaselleen sitä makaroonia vai perunaa. Luepa teksti uudestaan ja kommentoi sitten, jookoskookos?

[sohvimummo]

Unohtui tuosta esimerkki;

Vanhempi: Sinä laitat tänään lapaset ja päälle vielä rukkaset, koska ulkona on niin kylmä, että sormikkaissa kätesi palelesivat ja voisit saada pahoja vammoja kylmettyneistä käsistä.

Valinta on vanhemman ja se perustuu kokemusperäiseen tietoon, mikä on milloinkin järkevää ja samalla lasta voi opettaa kertomalla, miksi näin tehdään.

Sitä sanottiin ennenvanhaan kasvatukseksi.

Sama ruuan suhteen, harva kait normaaliperheessä keittää sekä makaronia että perunoita, eiköhän se perussetti ole näistä lisäkkeistä jompi kumpi ja lapsi syö sitä samaa tahi voi valita ja jättää kokonaan syömättä. Niin se meni minun lapsuudessani, eikä olisi kyllä tullut mieleenkään mennä ehdottelemaan aikuisille, että mitä ne sinä päivänä ruuaksi laittavat, ei edes ajatuksiin tullut.

[hyperbeli]

Lyhyesti ja ytimekkäästi: nykylapset ovat hirveitä. Kun minä olin pieni kouluikäinen...

Tuota virttä ovat muuten aikuiset laulaneet jo Rooman ajoista lähtien. Ei mitään uutta auringon alla... [Saarn.1:1]

[sohvimummo]

Lapsen valinnoista; on lapsen itsetunnon kehitykselle tärkeää että lapsi saa tehdä valintoja ja päätöksiä. Esimerkiksi vois kysyä että haluatko syödä perunaa vai makaroonia, laitatko punaisen vai sinisen takin, lapaset vai sormikkaat. Näin aikuinen on jo etukäteen rajannut valinnat sopiviksi, eli valitsee lapsi kumman vain (ei voi olla montaa vaihtoehtoa, mielellään joko-tai) niin valinta on ns terveellinen.

Minä kyllä olen sitä mieltä, että tämmöisellä ei ole hyvää seurausta, koska mielestäni valintaan kuuluu aina vastuu ja nämä lapsi yksilöt eivät sitä vastuuta pysty kantamaan, koska heillä ei ole käsitystä valintojensa seurauksista ja edes koko vastuu käsitteestä.

Jokaiselle kykyjensä ja taitojensa mukaan, ei sen mukaan mikä on muotia ja onko se nyt jossain kirjassa niin kirjoitettu, on niitä hullumpiakin juttuja painettu teksteiksi.

Lapsen pää vain menee sekaisin ja hämmentyy valinnoista. Valinnan ja vastuun kantaa aikuinen, lapsen tehtävänä on seurata ja oppia matkimalla ja valmistautua siihen, että kun hänen vuoronsa tulee, niin hän osaa tehdä oikeita valintoja ja kantaa tekemisistään vastuun.

En halua syyllistää niitä vanhempia, jotka ovat sortuneet tällaiseen "lapsella on oikeus valita" kasvatukseen, koska sitä kait tänä päivänä opetetaan ja on yleisesti vallalla. Vahinko vain, että moniakaan näistä testeistä ei voi suorittaa missään laboratoriossa vaan ne toteutetaan elävässä elemässä ja seuraukset kantaa seuraava sukupolvi.

Huokaus. Mitenköhän sitä valintojen tekemistä ja vastuunkantoa sitten opetellaan? Määrätään kaikesta 18 vuotta ja sanotaan sitten että tee itte? Luitko edes koko tekstiä? Lapsi kyllä osaa kantaa vastuunsa siitä että saako lautaselleen sitä makaroonia vai perunaa. Luepa teksti uudestaan ja kommentoi sitten, jookoskookos?

Samaa voin minä kysyä Sinulta, luitko tekstin ja vielä lisäksi ymmärsitkö lukemasi?

Kirjoitin, että valintojen tekemistä opitaan esimerkistä: "lapsen tehtävänä on seurata ja oppia matkimalla ja valmistautua siihen, että kun hänen vuoronsa tulee, niin hän osaa tehdä oikeita valintoja"

"Määrätään kaikesta 18 vuotta ja sanotaan sitten että tee itte?"  En minä niin kirjoittanut, mutta tähän ikäkysymykseen viittaan lauseella: "Jokaiselle kykyjensä ja taitojensa mukaan, ei sen mukaan mikä on muotia ja onko se nyt jossain kirjassa niin kirjoitettu"

Ihan turhaa vinoilua mielestäni tuollainen on, pidetään tämä keskustelu edes jollakin tasolla ihan puolin ja toisin, jookosjookos? Sorry omasta puolestani, jos olen loukannut tai ärsyttänyt, nykyisin ihmiset tuntuvat vetävän sen herneen nenäänsä niin yllättävän helposti, etten minä ole siihen tottunut.

[Farrow]

Eiköhän tossakin vois vetää jonkinlaista kultaista keskitietä. Eli antaa lapselle mahdollisuuden valita JOISSAIN tilanteissa, ei tietenkään joka ikisessä aina ja kaikkialla. Lisäksi muistuttaisin, että vetoaminen siihen että "minun lapsuudessani asiat tehtiin näin, joten pakkohan sen on olla se paras mahdollinen tapa" voi myös sokeuttaa ihmisen uskomaan naiivisti että ennen oli "kaikki" paremmin. Nostalgia. Sitä se teettää.

[sohvimummo]

En ole sitä mieltä todellakaan, että "ennen kaikki oli paremmin" ihan peestä oli kyllä minun lapsuudessani ja nuoruudessani lasten asema kaikin puolin ja siihen ei onneksi taatusti ole paluuta, enkä ihan varmasti sitä edes ikinä haikaile.

Onneksi ajat ja tavat ovat muuttuneet 

Esitin oman mielipiteeni mihin vastuun siirtäminen aikuiselta lapselle päätöksenteossa mielestäni aiheuttaa ja yritin myös perustella sitä miksi se ei ole järkevää.

[Alkuasukas]

Vanhempi: Sinä laitat tänään lapaset ja päälle vielä rukkaset, koska ulkona on niin kylmä, että sormikkaissa kätesi palelesivat ja voisit saada pahoja vammoja kylmettyneistä käsistä.

Miksi ihmeessä minä antaisin lapselle valittavaksi lapaset tai sormikkaat, jos keli vaatii molempia? Ajatus on nimenomaan se, että vanhempi tekee "esivalinnan" kahden yhtälaisen vaihtoehdon välillä ja lapsi saa niistä valita. Tyyliin laitatko hameen vai mekon.

Valintoja voi pohjustaa sanomalla, että ulkona on niin kylmä että tarvitaan hanskat, kummat laitat. Syötävä ruoka valitaan luonnollisesti ennen kuin sitä ruvetaan tekemään, ei meillä mitään seisovaa pöytää pidetä. Annettuja valintoja myös vaihdellaan, joka päivä ei syödä makaroonia vaikka kakarat kuinka haluaisivat. Esimerkillä opettaminen on ihan hienoa, mutta kaikki me tiedämme että vain tekemällä oppii, ja tekemällä paljon oppii paljon.

Kasvatusmetodeja ei tietenkään voi laboratoriossa testata, minä sovellankin niitä tapoja jotka ovat toimineet minulle itselleni.

Ei lapsi siitä hämmenny jos siltä kysyy että minkäväriset sukat haluat laittaa.