Lastenpsykiatri: Valta perheissä siirtynyt lapsille

[Salvation]

Mistäs tollasta olet saanut päähäsi? Lapsen "kurittaminen" voi olla muutakin kuin fyysistä kuritusta.

Näin se näyttäisi olevan. Yleisesti kurittamisesta en ole puhunut, vaan nimen omaan tukkapöllyistä, luunapeista ja selkäsaunasta, mitkä ovat nykyisin pahoinpitelyitä tai lieviä pahoinpitelyitä.

Lapsia ei todellakaan pidä pahoinpidellä, ei tukistaa, piiskata tai luunapitella. Kasvatus vaatii enemmän vaivannäköä ja hyviä hermoja kuin lyömistä.

Ja kun enempi vaivannäkö ei auta? Mitä sitten teet? Luunapin luokittelu pahoinpitelyksi on aivan järkyttävää kukkahattuilua joka yleensä kertoo sittä, ettei tuollaisen mielipiteen esittäminen tiedä mistään, yhtään mitään. Siis mistään yhtään mitään.

Tietämistäni kukkahattutätien kasvateista on tullut kunnon kansalaisia. Kukkahattumenetelmä lienee kasvatusmenetelmistä paras, jos vanhemmilla on sen toteuttamiseen eväät. Se kuitenkin on menetelmänä sen verran vaativa, että monet soveltavat sitä puolivillaisesti. Silloin tulos on huono.

Minä olen työn puolesta näitä kukkahattujen kasvatteja nähnyt sadoittain ellen jopa tuhansittain. Hyvin harvoin se kasvatus näyttää onnistuneen.

Korjaan hieman tekstiäni... "Mistä tuollaista olet saanut päähäsi viittasi tekstisi lihavoimaani osaan: "kotitöiden/pihatöiden teettämisestä lastensuojelurikos".

[Pergolaattori]

Kerros Asta montako tälläistä vapaan kasvatuksen kakaraa olet tavannut vartijan työtä suorittaessasi? Kerros monenko kanssa olet ollut tekemisissä seurakuntien lasten- ja nuortenleireillä? Kerros monellako ala- ja yläasteella olet ollut katselemassa noitten touhua? Kerros monenko sellaisen henkilön kanssa olet vaihtanut mielipiteitä tästä asiasta, jotka ovat nähneet näiden touhua kaissa noissa edellä mainitsemissani hommissa ja paikoissa?

Lasten kasvatus. Keskustelun aihe jonka ketjun lopettaminen on ainoastaan korkeemman kärees.

Hyvä että selvensit. Vastaisen varalle vihjeenä. Jos joku täysipäiseksi oletettu henkilö väittää lasten kasvattamisen onnistuvan ilman 'perinteisiä menetelmiä' ja siis mietoa väkivaltaa, kyse on mitä todennäköisimmin siitä että lasta kasvatetaan 'oikein' sen ensiparkaisusta lähtien. Tällöin lopputuloksena on todennäköisesti (Disclaimerit tässä aiheessa ovat pakollisia) lapsi joka osaa kuunnella ja toimia yhteisössä. Ilman luunappeja. Kannattaa siis ennen seinille kiipeilyä määritellä ajanjakso josta keskustellaan.
En lue kusipäiksi jo kasvaneiden teinien kurissapitoa enää lasten kasvatukseksi. Silloin on jo ns. maito maassa tai lasti kädessä/reisillä ja turha itkeä menetetyn mahdollisuuden perään.

Ennen vanhaan (Olen ikäluokkaa jonka varusmiespalvelusaikana alettiin puhua simputtamisesta) teini törmäsi oman maailmankuvansa epäyhteensopimattomuuteen vallitsevan järjestyksen tai etenkin ryhmän yhteisen edun tavoittamisen osalta viimeistään armeijassa. Muodostuva vertaispaine auttaa osaltaan yksilön asioiden uudelleenpriorisoinnissa kun kymmenet varusmiehet rientävät rivistä takaisin kerroksiin yhden yksilön individualismintavoittelun johdosta. Lähtökohta toki se että joukosta pitää saada käskyjä kyseenalaistamatonta massaa mutta niinpä vain myllyn läpi menee myös se osa ikäluokkaa joka älyää milloin tavoitteena on oma, ryhmän tai yleinen etu ja toimii sen mukaan.
Armeijakommentti kuuluu mielestäni aiheeseen siksi että armeija lienee lapsuuden jälkeen toinen ja viimeinen tilaisuus olla suoraan käskyn ja välittömän palautteen/sanktion uhan alla. Tai no. Eläähän suuri osa parisuhteessakin.


-

[EwithAllinPoe]

"Valta perheissä siirtynyt lapsille"

Joo, tuo kasvatusmenetelmähän on ollut jo pitkään kukkaiskielellä "lapsikeskeisyys".

[Arvoton]

"Sullahan piti olla nälkä" - Mainoksessa, kun poika viilsi sormeensa haavan leikatessaan leipää.

Ennen kasvatukseen osallistuivat muutkin aikuiset. Oli suurin piirtein kaikilla sama "common sense". Kokemusta on. Ei loukkaannuttu, jos naapurin tai joku muu aikuinen torui omaa kakaraa. Lapsen oma vanhempi sitten antoi vielä kotona selkään.

Tossa luin taas hiljattain opettajien helvetistä, kun vanhemmat sanelevat heille lakkaamatta parempia opetustapoja ja lievennyksiä lastensa velvollisuuksiin.

Hmm. Lapsia täällä taidetaan suojella kylmältä maailmalta kuten afrikkalaisia aikuisia...

[Veli Karimies]

Korjaan hieman tekstiäni... "Mistä tuollaista olet saanut päähäsi viittasi tekstisi lihavoimaani osaan: "kotitöiden/pihatöiden teettämisestä lastensuojelurikos".

Se on työn teettämistä lapsella. Joidenkin kukkistätien mielestä lapsella töiden teettäminen on lapsityövoiman käyttöä, mikä taas on lastensuojelurikos.

Näin esimerkiksi eräällä koululla jolla työskentelin. Kun muut menivät tettiin(koulutusta, ei työtä) niin niille jotka jäivät kouluun(parikymmentä) ei saanut teettää mitään työtä, koska se olisi koulun kukkatätien(esim rehtori) mielestä ollut juuri sitä mitä jo mainitsin.

Tosin sitten toisella koululla oppilaita sai käyttää painavien kirjalaatikoiden kuljettamiseen ja muuhun työhön, mutta tällä koululla rehtorina olikin mies.

[Salvation]

Korjaan hieman tekstiäni... "Mistä tuollaista olet saanut päähäsi viittasi tekstisi lihavoimaani osaan: "kotitöiden/pihatöiden teettämisestä lastensuojelurikos".

Se on työn teettämistä lapsella. Joidenkin kukkistätien mielestä lapsella töiden teettäminen on lapsityövoiman käyttöä, mikä taas on lastensuojelurikos.

Näin esimerkiksi eräällä koululla jolla työskentelin. Kun muut menivät tettiin(koulutusta, ei työtä) niin niille jotka jäivät kouluun(parikymmentä) ei saanut teettää mitään työtä, koska se olisi koulun kukkatätien(esim rehtori) mielestä ollut juuri sitä mitä jo mainitsin.

Tosin sitten toisella koululla oppilaita sai käyttää painavien kirjalaatikoiden kuljettamiseen ja muuhun työhön, mutta tällä koululla rehtorina olikin mies.

Nyt sinä sotket ne piha-/kotityöt kodin  ulkopuolella tehtävään työhön.

[Pekkaa kahvassa]

---

Arvon Veli, mielipiteesi saavat painoarvoa heti kun kerrot, montako lasta olet kasvattanut? 

Minä olen kasvattanut kolme ja olen myös itsekin ollut joskus lapsi, kuten Velikin. Minua ja muita sukupolveeni kuuluvia on kasvatettu kuriin mm. tukistamalla. Kukaan, jonka kanssa olen asiasta keskustellut, ei ole kokenut sitä mitenkään traumaattisena, vaan pelkästään kurinpidolisesti hyvänä asiana. Lapsille pitää asettaa selkeät rajat vaikka tarvittaessa fyysisin sanktioin. Mistään pahoinpitelystä ei ole kysymys. Se väittämä on täysin reaalimaailmasta irtaantuneiden kukkahattujen oksennusta.
Veli puhuu täyttä asiaa.

[Pekkaa kahvassa]

Se on muuten jännä juttu, kun näin hyvillä kasvatusopeilla tulee niin ongelmaisia nuoria. 

[Tuukka Kuru]

Alistuvaisuus ja kyvyttömyys omiin päätöksiin ei ole mikään itseisarvo. Tuntuu että kaikista eniten näiden ongelmien kanssa painivat vanhemmat, jotka eivät pysty perustelemaan kasvatusmetodejaan lapsillensa.

Röyhkeys ja mukavuudenhalu luovat kaikista eniten uusia innovaatioita.

"Kurinalaisuus" ja olemassa olevaan tilanteeseen passiivinen alistuminen ei luo  mistään yhteisöstä parempaa.

Merkittävin kasvattaja on kylmä maailma ja sen aiheuttamat pettymyksen tunteet. Jos rajoja ei löydy kotoa, ne löytyvät ennemmin tai myöhemmin normaalista elämästä.

Tässä vaiheessa moni nuorempi henkilö varmaan tunteekin suurta ahdistusta ja syöpi useaa mielialalääkettä samanaikaisesti, samalla kun ympäröivä yhteiskunta antaa heidän ymmärtää olevansa "uhreja".

Vanhempien tärkein tehtävä on johdattaa lapsi oikean elämän haasteisiin. Ei kasvattaa heitä kuin jotain koiraa, jolle opetetaan temppuja.

[Alfresco]

Minua ja muita sukupolveeni kuuluvia on kasvatettu kuriin mm. tukistamalla. Kukaan, jonka kanssa olen asiasta keskustellut, ei ole kokenut sitä mitenkään traumaattisena, vaan pelkästään kurinpidolisesti hyvänä asiana.

Olen tästä samaa mieltä. Fyysisen kurituksen, tyyliin satunnainen tukkapölly tms. traumatisoiva vaikutus on rankasti liioiteltu. Olen itsekin saanut niitä useasti lapsena enkä muista mitenkään pahalla.

On selvä että aidosti hakatusta lapsesta tulee sadisti. Mutta myös vapaan kasvatuksen lapsista tulee narsisteja ja sadisteja. Kuumassakan taauksessa lapsi ei ole rakastettu ja saa sitä huomiota ja kanustusta mitä hän kaipaa.

Luulenkin, että hyvän kasvatuksen avain on siinä, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja tärkeä, jolloin molemmat ääripäät, pehmoilu/ankaruus, automaattiseti tippuvat pois. Jos vanhempi pitää lapsestaan hän ei hakkaa tätä mutta voi pehmeästi kurittaa aiheesta. Jos vanhempi pitää lapsestaan hän ei jätä tätä heitteille vaan asettaa selvät rajat.

Nyky-yhteiskunta on mennyt liian pitkälle pehmeään suuntaan kun kaikki fysinen kurittaminen on kiellettyä. On aika absurdia, että tukkapöllyn antanut vanhempi päätyy oikeuteen ja maksamaan korvauksia lapselleen.

Kuten Veli totesi niin tämä on kaiken maailman viherpipertäjien ja kukkahattujen juttuja. He ovat tässäkin asiassa menneet äärimäisyyksiin ja reagoivat selkäytimellään lasten pahoinpitelytapauksiin ja sen perusteella kieltävät kaiken kurittamisen lailla. Samalla raivataan reitti lapsihirviöille, jotka eivät tottele mitään. Lopputulos on holtittomat teinit, jotka eivät usko vanhempia vaan elävät omaa elämäänsä omissa porukoissa kasvattaen toisiaan. Kun jengi eli "perhe" sitten aikanaan hajoaa, vaivutaan depressioon ja muuta kun elämän sisältö ja ankkuripiste menee alta.

[Brandöt]

Luulenkin, että hyvän kasvatuksen avain on siinä, että lapsi kokee olevansa rakastettu ja tärkeä, jolloin molemmat ääripäät, pehmoilu/ankaruus, automaattiseti tippuvat pois. Jos vanhempi pitää lapsestaan hän ei hakkaa tätä mutta voi pehmeästi kurittaa aiheesta. Jos vanhempi pitää lapsestaan hän ei jätä tätä heitteille vaan asettaa selvät rajat.

Tässä piilee minustakin viisauden ydin - keskinäinen vahva rakkaus ja side kantaa vanhemman ja lapsen suhdetta, mutta vanhemman tehtävä silti on kasvattaa lasta elämää (ja sen kovuutta) varten, ei olla kiva kaveri.

Nyky-yhteiskunta on mennyt liian pitkälle pehmeään suuntaan kun kaikki fysinen kurittaminen on kiellettyä

Niin minustakin, mutta ymmärrän rajanvedon vaikeuden tässä asiassa - mikä on esimerkiksi kevyt tukistus? Se on eri asioita eri ihmisille; siksi ollaan pelattu varman päälle ja kielletty kaikenlainen kuritus. Mutta kyllä minustakin ihmisten järkeen (ja kykyyn kasvattaa omaa lastaan!) tulisi luottaa enemmän.

Mielenkiintoinen maahanmuuttoon liittyvä yksityiskohta muuten näissä ruumiillinen kuritus -keskusteluissa on se, että mitenköhän Suomessa suhtaudutaan maahanmuuttajien kuritusperiaatteisiin ja -perinteisiin, sillä monien lähtömaissa on ihan itsestään selvää, että ruumiillinen kuritus on käytössä. Olen itsekin nähnyt (ulkomaalaisten vanhempien taholta) näitä tapauksia sivusta monia kertoja. Osaan kuvitella, että näihin ei ole sosiaalityöntekijöillä paljon halua puuttua, sillä muuten meillä olisi ennätys suuret määrät ulkomaalaisia lapsia huostaanotettuina. Valikoiva käytäntö siis. 

[Alfresco]

Nyky-yhteiskunta on mennyt liian pitkälle pehmeään suuntaan kun kaikki fysinen kurittaminen on kiellettyä

Niin minustakin, mutta ymmärrän rajanvedon vaikeuden tässä asiassa - mikä on esimerkiksi kevyt tukistus? Se on eri asioita eri ihmisille; siksi ollaan pelattu varman päälle ja kielletty kaikenlainen kuritus.

Näinhän sinä on lopulta mennyt. Minusta lapset kestävät paljon enemmän fyysistä kuritusta, ala satunnainen ja aiheellinen tukkapölly, kun henkistä kurittamista tai välinpitämättöyyttä. Fyysinen kuritus on hyvin lyhytaikainen juttu ja lapsi kykenee aina yhdistämään sen pahaan tekoon eli ymmärtää syy-seuraus -yhteyden. Lapsi ei kuitenkaan osaa samalla lailla käsitellä negatiivista henkistä kurittamista. Kylmä, etäinen tai poissaoleva vanhempi on paljon pahempi lapselle kun sellainen joka välillä antaa luunapin kun on riehunut.

Kylmä vanhemmuus, johon usein liittyy suorituspaineita tai yliharrastamista tarkoittaa, ettei lapsella ole aina sitä lämmintä syliä mihin voi kiipeä turvaan. Se on varmasti paljon enemmän ahdistavaa kun jos saa luunapin kun on rikkonut anopint maljakon (no siitä pitäisi ehkä jopa palkita  ).

Mutta kyllä minustakin ihmisten järkeen (ja kykyyn kasvattaa omaa lastaan!) tulisi luottaa enemmän.

Jep. Valtio on ehkä liikaa sekaantunut preheiden sisäisiin asioihin. Tottakai hakatut lapset pitää pelastaa mutta, joka ikiseen asiaan ei tarvitse puuttua ylihoivaavasti kieltämällä kaikki kurinpito.

Mielenkiintoinen maahanmuuttoon liittyvä yksityiskohta muuten näissä ruumiillinen kuritus -keskusteluissa on se, että mitenköhän Suomessa suhtaudutaan maahanmuuttajien kuritusperiaatteisiin ja -perinteisiin, sillä monien lähtömaissa on ihan itsestään selvää, että ruumiillinen kuritus on käytössä.

Onhan se käytössä jopa kuolemaksi saakka. Asia on mielestäni vaiettu kuoliaaksi Suomessa. Kukaan viralinen taho ei nosta tätä esiin koska rasismi, vaikka kaikki tietävät, että monessa mamuperheessä keppi ihan varmasti tanssii sekä tyttärien ett äitien selän päällä. Pojat päässee helpommalla tietyissä kunniakulttuureissa.

[sohvimummo]

Mielenkiintoinen ketju 

Tässä iässä ei enää sitä kakaroiden rääkymistä kovin hyvin siedä, joten olen hoitanut asian ajoissa kuntoon kasvattamalla jälkeläiseni tavallisiksi ihmisiksi, sen enempään en ole kyennyt ja ihan samalla tavalla olen omien kasvatusmetodieni kanssa epäonnistunut kuin muutkin äidit, kyllä ne paljon muualtakin sitä "kasvatusta" itseensä imevät kuin kotoa; kaverit ja koulut ja kaikki mihin joutuvat kasvattavat ihmistä ja vielä ne omat kokemukset myös.

Ei se ennen ollut sen paremmin kuin nytkään, samalla tavalla oli kurittomia ja kasvattamattomia, mutta törmäsivät viimeistään töihin mennessään kurituksen kovaan käteen; huonosta käytöksestä sai potkut ja rahan tulo lakkasi siihen paikkaan.

En hyväksy fyysistä väkivaltaa missään muodossa, muilla keinoin pitää kasvatus hoitaa, eikä sitä ennenkään kaikki vanhemmat lapsiaan ole piiskalla ja remmillä kasvattaneet, minä en ole esimerkiksi koskaan saanut selkääni vaikka ehkä aihetta olisi ollutkin 

Ennen ei viety samalla tavalla lapsia joka paikkaan yleisiin tilaisuuksiin häiriköimään, koska katsottiin, etteivät kaikki tilaisuudet ole lapsille kuuluvia, nykyisin kiljuvat joka hemmetin kissanristiäisissä ja niitä sitten kaikki hyysäävät vaikka stoppi pitäisi heti sellaiselle käytökselle laittaa alkuunsa.

Kaikista eniten selkäpiitä karmii minulla, kun vanhemmat kyselevät kolme-viisi vuotiailta lapsilta jo että mitä ne haluavat päälleen pukea ja mitä sitä tämä yksilö haluaa suuhunsa laittaa. Eihän semmoinen vielä itse sitä päätä miten pukeutuu tahi mitä syö, sen päättää vastuullinen aikuinen tietenkin.

Sitten on nämä joulut ihan kamalia tapauksia; lapselle lahjoja niin, ettei mihinkään mahdu, eivätkä tietenkään ole mihinkään tyytyväisiä ja karkkia kaupasta joka kerta, kun sinne menevät, ei tule kuuloonkaan tuommoinen tavaran jakelu ja herkkujen mässytys.

Omat lapsenlapseni taitavat vähän joskus jopa pelolla tätä muoria tarkastelle, sen verran ovat oppineet tuntemaan tapojani. Tietävät, että mummo neuloo villasukat jouluksi ja siihen on tyytyminen, muuta ei tule. On niistä tietenkin iloa, kun kyselevät, että millaista se elämä silloin oli, kun minä olin lapsi ja kun heidän isä tahi äiti olivat lapsia, siinä sitä keskinäistä sottaamista meillä piisaa, kun tämän ajan tapoja entisiin verrataan.

Tulee niille vähän erilaista näkökulmaa, kun saavat autententtista tietoa entisistä tavoista ja elämästä.

Loppujen lopuksi olen erittäin tyytyväinen omiin lapsiini ja lapsenlapsiini, ei ole isompia murheita kenestäkään ollut, mutta paljon pieniä iloja jokaisesta erikseen ja kaikista yhdessä.

[sunimh]

Alistuvaisuus ja kyvyttömyys omiin päätöksiin ei ole mikään itseisarvo. Tuntuu että kaikista eniten näiden ongelmien kanssa painivat vanhemmat, jotka eivät pysty perustelemaan kasvatusmetodejaan lapsillensa.

Kyllä ei ole mitään niin huvittavaa (ja noloa) kuin vanhempi, joka yrittää perustella 4-vuotiaalle vaahtosammuttimelle, miksi tämä ei nyt saa karkkipussia kaupasta. Lapsen vasta-argumentointi on yleensä huutaa kovempaa. Lapsille sanotaan, miten asiat on, eikä tasan todellakaan ruveta "neuvottelemaan" tai "perustelemaan" yhtään mitään ikään kuin nämä olisivat jotenkin tasavertaisia. Eivät ole. Eri asia on sitten kun ovat jotain 12-15 -vuotiaita, kun päästä saattaa tapauksesta riippuen löytyä jo muutakin kuin sahajauhoa.

[Sininärhi]

Sanonpa tähänkin ketjuun mielipiteeni, kun en pysty pitämään näppejäni pois näppäimistöltä enää yhtään sekuntiakaan.

Lyhyesti ja ytimekkäästi: nykylapset ovat hirveitä. Kun minä olin pieni kouluikäinen, minulle ei tullut koskaan, korostan, KOSKAAN, mieleenkään inttää vastaan vieraille aikuisille tai opettajille, jotka ojensivat minua huonosta käytöksestä. En myöskään ikinä edes harkinnut varastamista kaupasta, enkä tuntenut ketään, joka olisi sellaista tehnyt. Kaupoista pölliminen ja muiden omaisuuden rikkominen on joko nykylasten (8-15v) trendi, tai sitten olen vain elänyt lapsuuteni liian kaukana suurista kaupungeista...

Nykylapset, jopa alle kouluikäiset, ovat törkeitä, röyhkeitä ja narsistisia. Heille ei selkeästi kukaan ole opettanut mitään käytöstapoja missään vaiheessa. 
Onneksi olen törmännyt muutamaan kauniisti käyttäytyvään lapseen, muuten miettisin jo, onko maailma mennyt ihan hulluksi. Siskontyttäreni on suorastaan rakastettavan hyväkäytöksinen, samaten pikkusiskoni. Mutta perheeni kasvatusmetodina onkin asettaa selkeät rajat, joista ei ikinä lipsuta.

Minä olisin alle kouluikäisenä tarvinnut fyysistä kuritusta. Olin silloin niin villi (ja ilkeä), etten uskonut vanhempieni sanaa. Mutta kaiketikin kaikki uhmaikäiset lapset ovat enemmän tai vähemmän raivostuttavia.
En pysty ymmärtämään, millä tasolla tukkapölly on traumaattista. Jos ja kun minusta tulee vanhempi jollekin käärölle, minä kyllä varmasti annan tukkapöllyä, jos ei kersa usko sanaa.
Mitä ihmettä voi tehdä tilanteessa, jossa lapsi ei, ihan oikeasti, usko mitään muuta rangaistusta kuin sen luunapin tai tukkapöllyn?

Lisäänpä tähän vielä, että luunappi ei satu. Eikä tukkapölly. Niillä on enemmän nöyryyttävä kuin kivulias vaikutus, ja se nöyryytys on se, mikä puree.
No, katsotaanpa sitten uudelleen, kun minulla on lapsia, että mikä minun kantani asiaan on...

Jokainen, joka on joskus ollut lapsi, tietää, etteivät lapset todellakaan ole viattomia enkeleitä. En ymmärrä, mistä moinen ajatusmalli kumpuaa. Lapset tavoittelevat luonnostaan vain omaa etuaan, ja heidät pitää kasvattaa ihmisiksi, hyväkäytöksisiksi yksilöiksi.

Eipä minulla muuta.

[Malla]

Nykylapset, jopa alle kouluikäiset, ovat törkeitä, röyhkeitä ja narsistisia.

Huh huh, mikä yleistys. Narsistisia?

[Lalli IsoTalo]

Lapset tavoittelevat luonnostaan vain omaa etuaan, ja heidät pitää kasvattaa ihmisiksi, hyväkäytöksisiksi yksilöiksi.

Hyvin sanottu.

Tuo oman edun ajaminen saattaa tapahtua myös liittoutumalla kartelliksi: kummilapset (4v ja 6v) maksimoivat etunsa siten, että paikalla oleva kartellin jäsen pitää aina huolen siitä, että poissaoleva kartellin jäsen saa myöhemmin saman määrän karkkia.

[Sininärhi]

Siskontyttäreni on suorastaan rakastettavan hyväkäytöksinen, samaten pikkusiskoni. Mutta perheeni kasvatusmetodina onkin asettaa selkeät rajat, joista ei ikinä lipsuta.

Ymmärsin tekstikokonaisuudesta, että ko. lapsia ei ole lyöty? Rajat ja lipsumattomuus ovat, ihan totta, se salaisuus. Mutta ei lyöminen (=kaikki fyysinen kuritus).

Ei, heitä ei ole koskaan lyöty, kuten ei ole minuakaan (vaikka joskus kyllä olisin sitä oikeasti tarvinnut).

Sen sijaan valitettavan monet eivät esim. takavarikoi ilman lupaa otettua esinettä. Liian monet myös kieltävät selkäydinreaktiona kaiken, mitä lapsi pyytää tai kysyy, mutta sitten eivät valvo kieltoja. Ihmettelen myös vanhempia, jotka toteuttavat pyynnön, joka on esitetty rumasti tai vaativasti.

Tämä minuakin kummastuttaa. Kaupassa käydessäni olen monesti huomannut seuraavanlaisia keskusteluja vanhemman ja lapsen välillä:
Lapsi: "Osta karkkia."
Vanhempi: "En minä nyt ostaisi, kultarakas, karkkia, kun karkkipäivä on vasta huom-"
Lapsi: "Karkkia heti ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ *itkupotkuparku*"
Vanhempi: "Lopetatko sitten huudon? No hienoa, ostan karkkia."

Eli siis vanhempi palkitsee lapsen kiukuttelusta. Oksettavaa toimintaa, osoittaa vanhemman heikkouden ja surkean vanhemmuuden.
Kun minä aloin lapsena kiukkuamaan kaupassa jotain tahtoessani, minut nostettiin syliin ja kannettiin kaupasta ulos. Ei mitään neuvotteluja, ei mitään 'olisitko-hiljaa-kulta'-hyssyttelyä. Tyly ulos-kaupasta-ja-autoon-istumaan-taktiikka, sillä minulle oli sanottu, että kiukuttelu johtaa siihen väistämättä. Ja minä tiesin sen. Enkä saanut kiukuttelulla koskaan yhtikäs mitään, mutta pakko oli välillä testata...
Lapsuuteenhan kuuluu testailla, missä vanhempien rajat menevät, mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja vanhempien kuuluu asettaa rajat.

Nykylapset, jopa alle kouluikäiset, ovat törkeitä, röyhkeitä ja narsistisia.

Huh huh, mikä yleistys. Narsistisia?

Kyllä, itsekkäitä ja ilkeitä oman etunsa tavoittelijoita, joilla ei ole käytöstapoja. Suurin osa on, muutamia poikkeuksia löytyy. Muutan kantaani heti, kun kohtaan enemmän hyvätapaisia kuin huonotapaisia lapsia.

[Sininärhi]

Kun minä aloin lapsena kiukkuamaan kaupassa jotain tahtoessani, minut nostettiin syliin ja kannettiin kaupasta ulos. Ei mitään neuvotteluja, ei mitään 'olisitko-hiljaa-kulta'-hyssyttelyä. Tyly ulos-kaupasta-ja-autoon-istumaan-taktiikka, sillä minulle oli sanottu, että kiukuttelu johtaa siihen väistämättä.

Ihan oikein toimivat, juuri näin homma pitää hoitaa 

Edelleen, sitä lyömistä ei tarvita. Ne huutavalle lapselle karkkipussin ostavat ovat se ongelma, eivät lyömisen kieltävät lait.

Mutta jos lapsi ei usko sanomista, ei kieltoa, ei autoon kantamista eikä suostu lopettamaan esimerkiksi potkimista, kun vanhempi yrittää rauhoitella raivokohtausta? Entä jos lapsi esimerkiksi puree vanhempaansa?
It could happen.
Mitä pitää tehdä kovakalloiselle kakaralle, joka ei usko ainuttakaan kieltoa eikä tottele vanhempiaan missään asiassa? Tämän kaltaisia lapsia on, ja vanhemmat ovat aivan helisemässä heidän kanssaan, kun mikään keino ei vain toimi.

[Alkuasukas]

Lapsen saa rauhoittumaan tiukalla syliotteella, lyöminen ei ainakaan rauhoita. Luunappi, tukistaminen tai vastaava auttaa toisinaan "herättäjänä" , ts jos on lasten keskinen painimatsi menossa pahasti vikaan tai on jotain muuta vaarallista tapahtumassa. Muuhun en ole huomannut sen soveltuvan.

[Pergolaattori]

Alistuvaisuus ja kyvyttömyys omiin päätöksiin ei ole mikään itseisarvo. Tuntuu että kaikista eniten näiden ongelmien kanssa painivat vanhemmat, jotka eivät pysty perustelemaan kasvatusmetodejaan lapsillensa.

Kyllä ei ole mitään niin huvittavaa (ja noloa) kuin vanhempi, joka yrittää perustella 4-vuotiaalle vaahtosammuttimelle, miksi tämä ei nyt saa karkkipussia kaupasta. Lapsen vasta-argumentointi on yleensä huutaa kovempaa. Lapsille sanotaan, miten asiat on, eikä tasan todellakaan ruveta "neuvottelemaan" tai "perustelemaan" yhtään mitään ikään kuin nämä olisivat jotenkin tasavertaisia. Eivät ole. Eri asia on sitten kun ovat jotain 12-15 -vuotiaita, kun päästä saattaa tapauksesta riippuen löytyä jo muutakin kuin sahajauhoa.

Olen samaa mieltä siitä, että lapsi ei ole tasavertainen, eikä lapsen kanssa pidä "neuvotella". Perustelemisesta olen eri mieltä.

Oma niin yksityinen kuin ammatillinenkin kasvatusihanteeni on kyseenalaistava, kriittinen henkilö (huom. kriittisyys ei tässä tarkoita valittamista ja epäkohtien havainnoimista, vaan myös ratkaisuehdotusten tekoa). Auktoriteettipelkoiset, jotka ovat tottuneet siihen, että joku ylempi sanoo, miten asiat ovat, eivät mielestäni ole ihanteellisia kasvatuksen lopputuloksia. Puolimatka (kristitty kasvatustieteilijä) on muuten kirjoittanut todella kauniisti jokaisen yksilön kriittisen potentiaalin täydestä saavuttamisesta kasvatusihanteena.

Olen omalleni perustellut asiat ihan pienestä pitäen, aina tietenkin lapsentasoisesti. Lapselle voi myös selittää, että vaikka hän on eri mieltä, aikuinen on vastuussa päätöksistä, ja siksi asiassa toimitaan aikuisen arvion mukaan. Sama selitys toimii minkä ikäiselle tahansa. Arvio saattaa poiketa kaverin vanhempien arviosta, mutta se ei muuta asiaa, koska jokainen on vastuussa omasta lapsestaan.(Huutavaa lasta ei muuten sitten huomioida eikä huutamisesta koskaan, ikinä, milloinkaan palkita sillä karkkipussilla tai millään muullakaan. Huutaminen kuuluu tiettyy vaiheeseen lapsuudessa, eikä huutamisen määrä sinänsä korreloi perustelemisen tai perustelematta jättämisen kanssa. Perusteleminen ja siihen liittyvä kasvatuksellinen keskustelu on huutamisesta irrallinen prosessi).

Minusta on positiivista, jos oppilaat (13-15-v.) kyseenalaistavat jonkin ratkaisuni. Jos en pystyisi perustelemaan päätöksiäni, olisin huono opettaja. Viime kädessä heidän on tyydyttävä samaan keskustelun lopputulokseen kuin omankin lapseni: minä tilanteessa ainoana vastuussa olevana teen lopullisen päätöksen oman arvioni mukaan.

Siitä piiskalla kasvattamisesta vielä: sillä tavoin saadaan niitä auktoriteettipelkoisia, huonolla itsetunnolla varustettuja yksilöitä, jotka ovat kriittisen potentiaalinsa saavuttamisesta kaukana. Lapselle ikätasoisesti perustelemalla saadaan lapsi, joka osaa itsekin ajatella ja toimia eri tilanteissa.

Fyysinen kurittaminen ja vapaa kasvatus ovat saman jatkumon ääripäitä. Ääripäät ovat harvoin hyviä.

Minua on muuten viimeksi haukuttu kukkahatuksi reilu kymmenen vuotta sitten, silloin haukkujina olivat anarkistihenkiset vasemmistonuoret. Vielä en lähde hattuostoksille.

Säestän, olenhan kanssasi samaa mieltä. Pohjana henkilökohtaiset kurinpidon kokemukset: Suun pesu saippualla. Ihmettelin miksi niin tehdään. Maistuu pahalta muttei ole mikään ylikäymätön kokemus. Selkäsaunat. Vitsa, vyö. Lähinnä hävettävä kokemus. Ei ainuttakaan muistikuvaa miksi selkääni sain. Perspektiiviä selkään saamiselle sain lapsuudenkaverini pikkuveljen saadessa heillä kylässä ollessani selkään. Rehtori-isällä oli mielenkiintoinen metodi. Sarjassa, vuoron perään lyönti vitsalla ja kysymys johon oikea vastaus oli 'isi'. Nurkassa seisomista. En muista ainuttakaan syytä miksi seisoin nurkassa. Kirjoittamista, ilmeisesti syvänä tavoitteena juurruttaa elämän totuuksia mieleen. Tyyliin, 'En enää koskaan..'. Ainut syy kirjoitusrangaistukseen jonka muistan oli se että edellisen rangaistuksen kirjoitettava lause oli niin lyhyt että se mahtui yhdelle riville. Huomasin että samaa sanaa alekkain toistamalla päästään tuotantonopeudessa teolliseen mittakaavaan. Keksimisen riemu hupeni siihen että tuli penaltynä kielto tehdä niin ja joku pari-kolme tuhatta riviä lisää.

Mitä jo kouluikäisenä turhaksi havaitsemastani rangaistuskäytännöstä on jäänyt mieleen? Rangaistus pitää kytkeä teon kanssa joko suoraan ajallisesti tai keskustelemalla asia ennen tuomion täytäntöönpanoa niin ettei ole millään lailla epäselvää miksi jäähyportailla istutaan. Oikeudenmukaisuus. Samasta teosta sama rangaistus. Mitassa ja määrässä kohtuulliset rangaistukset jotka on mahdollista toteuttaa ja jotka eivät käänny antajaansa vastaan. Rangaistuksen tarkka määrittely. Tuomiota lusitaan juuri se aika mistä on ollut puhe. Kesken pois päästämällä opettaa lapsen pääsemään kesken pois. 'Vihaisuus'. Lapselle ei tarvitse olla oikeasti vihainen. Ymmärrän että jos lasta välttämättä pitää hakata, motivaatio hakkaamiseen irtoaa varmasti paremmin pienen tunnekuohun vallassa. Mielestäni, omalla reilulla ja johdonmukaisella toiminnalla hankitun auktoriteetin ja arvovallan varassa esitetty 'harmistuksen' ja pettymyksen avoin osoitus -henkinen luunappi- kohdistuu paremmin oikeaan elimeen. Harvempi perseellään ajattelee ja jos perseeseen sattuu, ainakin itse olen taipuvainen keskittymään kivun minimointiin oman syyllisyydentunnon heruttelun tai tulevaisuudenstrategioiden muotoilun sijaan.


Yleisesti ottaen, kasvattajan tulee katsoa televisiota. Supernanny ja koirakuiskaaja Cesar. Väitän että iso osa omista käytännöistä on todella toimivia mutta tarkemmin tarkasteltuna redusoituvat Supernannyyn.

Tämä siis vasta 5- ja 7-vuotiaiden lasten kanssa. Katsotaan päivitystä sitten murrosiässä. Kuka antaa henkisiä luunappeja ja kenelle. 


-


Muistan keskustelleeni äitini kanssa aiheesta. '<Ääni joka vanhemmista lähtee Jaska Jokunen-piirretyissä>..sitten kun sulla on jalat oman pöydän alla.'.

Ettei jotain positiivistakin.. Kiitokset heille yleistyytymättömyydestäni establishmentiin. 



-


Sininärhi: Kovakalloiselle lapselle pitää olla vielä kovakalloisempi kasvattaja. Naru tiukalle epätoivotun käytöksen osalta niin ettei sillä saavuteta mitään voittoja. Suurin vipu mitä lapsi vanhemmissaan käyttää on kiireessä ilmenevä ajan puute. Ei yksinkertaisesti ole aikaa jäädä painimaan, vaikka sinne auton takapenkille marketin parkkipaikalle. Marketissa tullaan käymään jatkossakin joten kertaluonteinen ajan menetys alkaa tarkemmin pohdittaessa tuntumaan järkevältä. Lastahan voi sitäpaitsi sujuvasti kusettaa antamalla ymmärtää että edellisenkaltainen kiinnipitosessio on tiedossa välittömästi mikäli aihetta löytyy, oli vanhemmalla todella aikaa tai ei. Riskinä toki se että lapsi katsoo korttisi.

[Saippuakupla]

Mitä pitää tehdä kovakalloiselle kakaralle, joka ei usko ainuttakaan kieltoa eikä tottele vanhempiaan missään asiassa? Tämän kaltaisia lapsia on, ja vanhemmat ovat aivan helisemässä heidän kanssaan, kun mikään keino ei vain toimi.

Lapsiin kohdistetusta väkivallasta saa aika vauhdilla kutsun sosiaaliviranomaisten pakeille. Toisessa ääripäässä ovat vanhemmat, jotka ovat omatoimisesti marssineet sosiaalivirastoon ja pyytäneet ottamaan vallattomat lapset huostaan (näitäkin esimerkkejä on).

[Alkuasukas]

Lapsen valinnoista; on lapsen itsetunnon kehitykselle tärkeää että lapsi saa tehdä valintoja ja päätöksiä. Esimerkiksi vois kysyä että haluatko syödä perunaa vai makaroonia, laitatko punaisen vai sinisen takin, lapaset vai sormikkaat. Näin aikuinen on jo etukäteen rajannut valinnat sopiviksi, eli valitsee lapsi kumman vain (ei voi olla montaa vaihtoehtoa, mielellään joko-tai) niin valinta on ns terveellinen.

[Sininärhi]

Kyllähän ne potkivat ja purevat. Sitten rajoitetaan tiukasti kiinni pitämällä.

Olen melko varma siitä, että pahimpien kukkahattujen ja sossutanttojen mielestä myös kiinni pitäminen on pahoinpitely... Mutta se voisi olla todella toimiva keino varsinaisen väkivallan sijaan.
En itse tahtoisi turvautua väkivaltaan lapsen kasvatuksessa, mutta se voi olla viimeinen keinoni paksukalloisen kakaran kurituksessa, jos mikään muu ei toimi.

En oikein jaksa uskoa siihen, että fyysisesti (hyvin vähän) kuritetuista lapsista tulisi arempia ja väkivaltaan helpommin turvautuvia kuin niistä, joita ei ole kuritettu lapsena fyysisesti.
Jos näin olisi, niin silloinhan nykyään 35-50-vuotiaat (heitä sai vielä kurittaa fyysisesti) olisivat väkivaltaisempia ja arempia kuin vaikkapa nykyiset 15-20-vuotiaat (joita ei saanut enää kurittaa fyysisesti)?
Toisaalta yhteiskuntakin oli silloin erilainen, joten ovatko nämä ryhmät suoraan verrattavissa toisiinsa? En ole aivan varma. Mielessäni kuitenkin ajattelen, että ovat.

[Malla]

Kyllä, itsekkäitä ja ilkeitä oman etunsa tavoittelijoita, joilla ei ole käytöstapoja. Suurin osa on, muutamia poikkeuksia löytyy. Muutan kantaani heti, kun kohtaan enemmän hyvätapaisia kuin huonotapaisia lapsia.

Lapsen itsekeskeisyys ei ole narsismia.
Kummallista kyllä, olen tavannnut lähinnä kivoja lapsia. Suuren kaupungin isossa lähiössä. Useimmat osaavat tervehtiä ja kiittää. Esimerkki on mainio opetuskeino.

Lapsen fyysinen pahoinpitely on paitsi tyhmää, myös laitonta.

[Sininärhi]

En oikein jaksa uskoa siihen, että fyysisesti (hyvin vähän) kuritetuista lapsista tulisi arempia ja väkivaltaan helpommin turvautuvia kuin niistä, joita ei ole kuritettu lapsena fyysisesti.
Jos näin olisi, niin silloinhan nykyään 35-50-vuotiaat (heitä sai vielä kurittaa fyysisesti) olisivat väkivaltaisempia ja arempia kuin vaikkapa nykyiset 15-20-vuotiaat (joita ei saanut enää kurittaa fyysisesti)?
Toisaalta yhteiskuntakin oli silloin erilainen, joten ovatko nämä ryhmät suoraan verrattavissa toisiinsa? En ole aivan varma. Mielessäni kuitenkin ajattelen, että ovat.

On tutkittu asia, että väkivalta on vähentynyt tasaisesti, vaikka media rummuttaakin päinvastaista. Kultaisella 50-luvulla esimerkiksi pihatappelut olivat huomattavan yleisiä tapahtumia, kun taas nykyään oikeasta tappelusta käynnistyy kouluissa iso selvitysprosessi sosiaalitäteineen. Se on toisaalta totta myös, että aivan psykopaattisen sairaita lasten ja nuorten väkivaltatapauksia on nykyaikana enemmän kuin ennen wanhaan.

Voisiko siihen olla syynä ruokavalion muutos höpö-höpö-terveellisiin kasvirasvoihin? Anteeksi, foliohattuilen, mutten kannata esimerkiksi rypsiöljyä missään muodossa, ja uskon vahvasti sillä (ja lisäaineilla) olevan korrelaatio esimerkiksi ylivilkkauteen ja käytöshäiriöihin(ADHD). Tiedä häntä, olenko oikeassa vai en. Itse en lisäaineisiin enkä rypsiöljyvalmisteisiin koske.

Mutta nyt itse asiaan. Mielestäni nykyään varsinkin sosiaalitanttojen keskuudessa vallitsee käsitys, että lapset ovat viattomia enkeleitä, ja käytöshäiriöt ovat aina vanhempien syytä (näin ainakin entisessä työpaikassani uskottiin).
Kun lapsi varasti tai pahoinpiteli, oli hänellä traumoja.
Kun lapsi kiroili, karjui ja puri, oli hän haastava.
Argh.

Lapsen itsekeskeisyys ei ole narsismia.
Kummallista kyllä, olen tavannnut lähinnä kivoja lapsia. Suuren kaupungin isossa lähiössä. Useimmat osaavat tervehtiä ja kiittää. Esimerkki on mainio opetuskeino.

Lapsen fyysinen pahoinpitely on paitsi tyhmää, myös laitonta.

Hienoa, että sinulla on päinvastaisia kokemuksia kuin minulla. Toivo ei ole siis täysin menetetty.

[Saippuakupla]

Kyllähän ne potkivat ja purevat. Sitten rajoitetaan tiukasti kiinni pitämällä.

Olen melko varma siitä, että pahimpien kukkahattujen ja sossutanttojen mielestä myös kiinni pitäminen on pahoinpitely... Mutta se voisi olla todella toimiva keino varsinaisen väkivallan sijaan.

Kiinnipitäminen on ihan normaali toimenpide esim. lastensuojelulaitoksissa.

[Sininärhi]

Kyllähän ne potkivat ja purevat. Sitten rajoitetaan tiukasti kiinni pitämällä.

Olen melko varma siitä, että pahimpien kukkahattujen ja sossutanttojen mielestä myös kiinni pitäminen on pahoinpitely... Mutta se voisi olla todella toimiva keino varsinaisen väkivallan sijaan.

Kiinnipitäminen on ihan normaali toimenpide esim. lastensuojelulaitoksissa.

Tuo ilmeisesti koskee kuitenkin vain viranomaisia? Ainakin laissa puhutaan 'virantoimituksesta', eikä vanhempi ole viranomainen.
Lisäksi kiinnipitämisen jälkeen täytyy laatia kirjallinen selvitys yms. laitoksen johtajalle, näin ainakin käsitin.
Eli siis ei kannata pitää kiinni, ettei joudu itse syytteeseen? Äh. Inhoan kapulakieltä.

[Saippuakupla]

Kyllähän ne potkivat ja purevat. Sitten rajoitetaan tiukasti kiinni pitämällä.

Olen melko varma siitä, että pahimpien kukkahattujen ja sossutanttojen mielestä myös kiinni pitäminen on pahoinpitely... Mutta se voisi olla todella toimiva keino varsinaisen väkivallan sijaan.

Kiinnipitäminen on ihan normaali toimenpide esim. lastensuojelulaitoksissa.

Tuo ilmeisesti koskee kuitenkin vain viranomaisia? Ainakin laissa puhutaan 'virantoimituksesta', eikä vanhempi ole viranomainen.
Lisäksi kiinnipitämisen jälkeen täytyy laatia kirjallinen selvitys yms. laitoksen johtajalle, näin ainakin käsitin.
Eli siis ei kannata pitää kiinni, ettei joudu itse syytteeseen? Äh. Inhoan kapulakieltä.

Höpöjä, kaikilla ls-laitoksen hoitoon ja kasvatustyöhön osallistuvilla työntekijöillä (ei siis viranomaisilla) on oikeus kiinnipitoon jos siihen on tarvetta (lapsi esim. potkii ja puree joko muita lapsia tai työntekijöitä). Selvitys tarkoittaa lomakkeen täyttämistä. Aivan samalla lailla vanhemmalla on oikeus pitää lasta kiinni, jotta tämä rauhoittuu.

[Malla]

Hienoa, että sinulla on päinvastaisia kokemuksia kuin minulla. Toivo ei ole siis täysin menetetty.

Ei todellakaan.
Sen olen huomannut, että monilla lapsilla on iso aikuisen (myönteisen) huomion tarve. Monia hauskoja ja mielenkiintoisia keskusteluja on käyty vuosien varrella. Kokeile joskus, voit yllättyä.

(mikä tuo rypsiöljyjuttu on?)