Pitäisikö koulukiusaamisen torjumiseen käyttää enemmän rahaa?

[Johannes Krauser II]

Vihje: Aloita karate-, myrkkeily- tms. lajin harrastaminen. Jo pelkkä tietoisuus siitä, että voi puolustautua vastedes mänttiä vastaan, rauhoittaa ja antaa itseluottamusta.

Oma muistikuva peruskoulusta kyllä on, etteivät kiusatut koskaan olleet fyysisesti kiusaajien kokoisia ja vahvuisia. Itsepuolustuslajit ovat hyvä harrastus, mutta lasten tappeluissa niillä ei ole mitään vaikutusta kun mukulat kasvavat niin vaihtevassa tahdissa.

Oma kanta on, että jos vanhemmat eivät kykene kasvattamaan lapsestaan toisia kunnioittavaa empaattista ihmistä, vaan toisten kiusaaminen vain jatkuu koulun toimista huolimatta, pitäisi lastensuojelun ottaa kiusaajan tilanne haltuun kaikkine keinoineen. Kiusaaja ei siis joutuisi pahimmillaan toiseen kouluun, vaan vietäisiin äärimmäisessä tapauksessa pois kotoaan kykenevämpien kasvattajien ongelmaksi. Pieni kannustin sekä lapsille että laiskoille vanhemmille.

Tiettyjen ihan yksinkertaisten asioiden opettamatta jättäminen on vanhemmilta yhtä paha rikos kuin olisi ruokkimatta lastansa.

[Punaniska]

Täällä on hyvin kuvattu nykyisiä peruskoulun ojentamis- ja kurinpitokäytäntöjä. Toki on myös muistettava, että ns. "jälki-istunto" alkaa olemaan varsin turha rangaitus.

Nuo jälkkärit onkin aika turhia. Mutta siinä vaiheessa kun alkaa vanhemmille rapsahtamaan 100€ häiriömaksu Mölö-Petterin älynväläyksistä, on teho vähän toista luokkaa. Kaikkeahan nykyään mitataan tehokkuudella, niin sillä perusteella M-P:n touhuistakin voitaisiin pistää laskua perään; tahallaan häiritsee oppilaiden tehokasta oppimista ja kiusaamisellaan aiheuttaa mahdollisia lisäkustannuksia kiusatulle.

Kun tahtoa on, keinot löytyvät kyllä.

[Punaniska]

Oma muistikuva peruskoulusta kyllä on, etteivät kiusatut koskaan olleet fyysisesti kiusaajien kokoisia ja vahvuisia. Itsepuolustuslajit ovat hyvä harrastus, mutta lasten tappeluissa niillä ei ole mitään vaikutusta kun mukulat kasvavat niin vaihtevassa tahdissa.

Se olikin suora neuvo Lonkkakivulle, joka on lukiossa. Kun itse menin 16v. karatetreeneihin, nilviäisten päät sulkeutuivat samoin tein, vaikka koskaan ei ollut edes matsi lähellä.

[Saippuakupla]

Ainut järkevä tapa olisi lisätä opetajien valtaa... Valtaa siirrellä tarkkiksille, joita ollaan hullun vasemmstolaisen perseilyn takia itseasiassa poistamassa, pois vanhemmilta kaikki nillitys siitä, että "minun Kaapo on vain erityinen ja siksi potkii muita päähän"...

Aivan liian usein yksilön oikeudet ajavat yhteisön edun edelle!

[Punaniska]

Ainut järkevä tapa olisi lisätä opetajien valtaa... Valtaa siirrellä tarkkiksille, joita ollaan hullun vasemmstolaisen perseilyn takia itseasiassa poistamassa, pois vanhemmilta kaikki nillitys siitä, että "minun Kaapo on vain erityinen ja siksi potkii muita päähän"...

Aivan liian usein yksilön oikeudet ajavat yhteisön edun edelle!

Täysin näin.

[Sunt Lacrimae]

Ideasi koulukiusaamisen vähetämisellä ovat ihan hyvät mutta ne ei edellytä juurikaan lisää rahoitusta. Mielummin pitäisi puuttua jyrkemmin tähän ongelmaan mutta opettajilta on viety lähes kaikki eväät hoitaa asia. On helpompi kääntää selkä ja välttä syytteitä vanhemmilta kun pistää itsensä opettajana likoon ja ehkä menettää työnsä.

Olin muuten itse monta vuotta koulukiusattu. Tunnen tilanteen erittäin hyvin.

Oletko oikeasti sitä mieltä että opettajan puuttuminen vähentää kiusaamista? Jos kiusaajat saavat rangaistuksen kiusaamisesta, niin voi olla että he kostavat kiusauksesta kannelleelle entistä pahemmin. Itse en usko että tilanteeseen auttaa mikään muu kuin kiusatun ja kiusaajien siirtäminen kauemmas toisistaan.

Mulle tulee tuossa suhteessa mieleen parikin pikkujuttua liittyen opettajan puuttumiseen:
a) Vähän liian usein esimerkiksi yläasteilla, joissa häiriöoppilaista voi olla maikankin kannalta oikeita ongelmia, maikat ovat juurikin näitä useita älliä kirjoittaneita ja yliopiston pikavauhtia läpi paahtaneita kympintyttöjä joilta kyllä saattaa löytyä pääkopasta sitä sun tätä, mutta edellytykset kurinpitoon ja teinien kunnioituksen saamiseen ovat vähintäänkin heikot. Omalla yläasteella tässä suhteessa edustivat ääripäitä ne lukuisat hennot etupäässä kieliä opettaneet naismaikat, ja 195-senttinen reserviläismajuri-hissanmaikkamme. Arvatkaa kenen tunneilla oli vähiten häiriöitä? Kyseinen maikka oli vielä sen verran huumorimiehiä, että tunneilla oikeasti viihtyi häiriköiden kurissapitoboonuksen lisäksi.
b) Vähemmän äläköintiä siitä, jos maikka joutuu vaikka taluttamaan sen häiriköivän oppilaan pois luokasta. Itse olen käynyt kouluni sen verran muutamia kanssahompansseja myöhempään, että "karttakepillä sormille"-tyyppisiä muistoja ei ole, mutta silti tuntuu tuossa suhteessa mennyn vähän väärään suuntaan viime aikoina.

En nyt pidä "kiusatut antaa samalla mitalla takas"-ajattelua terveellisenä toimintamallina, mutta joskus kutosluokalla kiusaamisen kohteeksi jouduttuani päättyi kiusaaminen siihen, että eräällä välitunnilla allekirjoittanut löi nenän poskelle pääkiusaajalta. Just saying. Toki sitten jos kiusatulla ei ole fyysisiä edellytyksiä laittaa vastaan, tai kiusaajia on useampia, tuo ei ole oikein mahdollinen reagointitapa edes. Elämä kyllä kostaa kiusaajalle, ja tämä kyseinen sankari kuulemma kuoli suonensisäisten yliannostukseen nelisen vuotta sitten.

Maikkoja ja kouluhenkilökuntaa pitäisi ihan oikeasti kouluttaa tunnistamaan koulukiusaaminen paremmin ja reagoimaan siihen oikein. Tuo edellämainittu kokemus omasta historiasta johtui pääasiassa siitä, että silloisella ala-asteella maikkojen suhtautuminen oli "Pojat ne vaan on poikia"-tasoa "Pyydäthän nyt anteeksi etkä kiusaa enää, jookosta kookosta?"-tavasta puhumattakaan. Ylivoimaisesti paras oli kaverin kertomus siitä, kuinka jossain pienemmän maalaiskunnan yläasteella kaveri laitettiin kympin oppilaana kaiken maailman keskittymishäiriöisiä ja ongelmanuoria täynnä olleeseen luokkaan toivomuksena, että hyvä esimerkki rauhoittaisi. Arvatkaa kuinka kävi?

Mitä rahatilannesidonnaisempiin ratkaisuihin tulee, olojen niin salliessa tulisi luokkakokoja pienentää ja erityisluokkia oppimishäiriöisille lisätä. Rahaahan tämä toki vaatii, mutta toisaalta koulukiusaaja voi hyvin jatkaa samaa menoa työelämässä ja kiusatulle voi jo valmiiksi jäädä elinikäiset traumat. Eli kustannuksia tulee joka tapauksessa, mutta järkevämpää on käyttää raha ennaltaehkäisyyn jälkihoidon sijaan.

[Sunt Lacrimae]

En tiedä, voiko koulukiusaamista vähentää rahalla. Eräässä oppilaitoksessa uskottiin valvojan vähentävän häiriköintiä ruokalassa. Vaikutus oli aivan päinvastainen. Valvojan näkeminen innosti kolttosiin.

Taitaa jäädä tuohon luokkakokojen pienentämiseen ja erityisluokkapaikkojen lisäämiseen. Pienemmässä luokassa opettajalla on paremmat mahdollisuudet tunnistaa kiusaamistilanteet ja reagoida niihin sekä oppia tuntemaan oppilaansa paremmin, ja ainakin oman kokemuksen mukaan moni koulukiusaaja on myöhemmällä analyysillä osoittautunut jollakin tapaa oppimishäiriöiseksi mitenkään oppimishäiriöisiä tässä erikseen leimaamatta. Asperger-tapaukset yms saattavat myös normaaliluokassa altistua kiusaamiselle ihan vain sen takia, etteivät hallitse "valtaväestöön" kuuluvien ikätovereiden sosiaalisia normeja.

Esim. kuraattorien ja opinto-ohjaajien positiivinen vaikutus oppimistuloksiin ja työrauhaan on myös jäänyt näyttämättä toteen. Eli ei varsinaisesti opetukseen liittyvän lisähenkilökunnan palkkaaminen tuskin on ratkaisu koulukiusaamiseen.

Opinto-ohjaajien roolina tuntuu lähinnä olevan saada mahdollisimman paljon yläasteelaisia amikseen ja lukiolaisia amiskorkeaan, ja kuraattoreita tarvitsisi varmaan joka luokalle oman että koko toimesta olisi jotain käytännön hyötyä. Eli edellämainittujen ammattiryhmien osalta olen samaa mieltä.

[Vanhavaari]

Koulukiusaamisessa, työpaikkakiusaamisessa ja seksuaalisessa häirinnässä on se ongelma, että ne sisältää hyvin erilaisia asioita. Eikä yhdestä olennaisesta asiasta puhuta mitään, eli siitä mitä ihmisen täytyy sietää. Pahemmissa muodoissaa kaikki kiusaamiset ovat kammmoittavia, mutta jos koulukiusaamista on se, ettei jonkun kanssa haluta leikkiä, tai ettei häntä valita joukkueeseen, pitänee kysyä myös olisiko tässä kaverissa itsessään jotain vikaa. Muistan lukeneeni että työpaikkakiusatuissa on suhteeton osuus niitä, jotka ovat peräisin yhden lapsen perheistä. Eli eivät ole koskaan oppineet ryhmässä käyttäytymistä. "Oikeaan" kiusaamiseen on puuttuttava tarmokkaasti, mutta kaikki pahaa mieltä aiheuttava toiminta ei välttämättä ole kiusaamista. Muutoin koko yhteisön olisi aina toimittava kaikkein herkkänahkaisimman säännöillä. Ollaan aika lähellä mamukeskustelunkin ydintä.

[Jaska Pankkaaja]

Nykyään toimii melko hyvin myös kaikenlaiset kummioppilas / -luokka järjestelyt, sekä meidän lähiala-asteella myös nk. vertaissovittelijaoppilas-systeemi, jossa joukko 5. ja 6. luokkalaisia on nimetty sovitteluoppilaiksi, jotka sitten puivat pienempiä ja keskisuuria alkaneita tai alkavia ristiriita- tai kiusaamistilanteita.

Toimii hyvin.

Vertaissovittelusta on kaksi koulukuntaa:

1. Ei käytetä, koska koetaan, että kiusaaminen (henkinen tai fyysinen väkivalta) on asia, johon aikuisten tulee puuttua.

2. Käytetään, koska halutaan, että lapset selvittävät itse asioita.

Vertaissovittelu ei missään tapauksessa ole autuaaksi tekevä järjestelmä, jonka vuoksi sitä on paljon kritisoitu. Jossain paikoissa se toimii aikuisten vetämänä ja tukemana, jolloin se on hyvä ja (paikallisesti) toimiva malli. Jossain paikoissa sitä on kokeiltu, mutta siitä luovuttu, koska tomintamalli ei ole ollut toimiva ja lapsia ei ole haluttu vastuuttaa selvittelemään toisten tekosia. Oma koulukunta ovat lisäksi ne opetusalan henkilöt, jotka kokevat, että kiusaamisen (henkisen tai fyysisen väkivallan) selvittäminen on aina aikuisten asia.

Kuvittelisin helposti että tällainen vertaissovittelu toimii hyvin jos ongelmat ovat kohtuullisen pieniä ja lapset normaaleja mutta jos joukossa on selkeitä psykopaatteja ei auta mielestäni muu kuin mulkun siirtäminen pois, koulukotiin tms. Tiedä sitten miten vertaissovittelu toimii jos koulu on jo kovin rikastunut.

[VeePee]

Olen aika monta kertaa nähnyt, miten elämä kostaa kiusaajalle. Muistan, miten eräs vanhempi tyttö kiusasi nuorempaa veljeäni lapsena, varmaan sattuu nyt, kun velimiehen pikkupoika pyyhkii välillä lattiaa tämän kiusaajan pikkupojalla.

Eli veljestäsi kiusattuna olo tuntui niin kivalta, että on tehnyt omasta lapsestaan kiusaajan. Vähän kuin kostamaan iskän puolesta täysin syyttömälle osapuolelle. Esimerkillistä ja suoraselkäistä toimintaa.

[pelle12]

 Koulukiusaaminen on vastenmielinen ilmiö, ja kroonisen koulukiusaamisen uhri takuulla traumatisoituu tavalla tai toisella. Jotkut toki pystyvät käyttämään tuota kokemusta myöhemmässä elämässä jopa vahvikkeena tai positiivisena seikkana (what doesn't kill you, makes you stronger). Ihminen on kuitenkin hierakkinen laumaeläin, joten kiusaamista ilmenee jossain muodossa aina riipumatta nollatoleranssista. Tärkeintä kai olisi saada kiusaamisen räikeimmät ja julmimmat muodot kuriin, ja että koulukkaalla olisi muitakin kokemuksia koulusta kuin jatkuva kiusatuksi tuleminen.

[JR]

Olen aika monta kertaa nähnyt, miten elämä kostaa kiusaajalle. Muistan, miten eräs vanhempi tyttö kiusasi nuorempaa veljeäni lapsena, varmaan sattuu nyt, kun velimiehen pikkupoika pyyhkii välillä lattiaa tämän kiusaajan pikkupojalla.

Eli veljestäsi kiusattuna olo tuntui niin kivalta, että on tehnyt omasta lapsestaan kiusaajan. Vähän kuin kostamaan iskän puolesta täysin syyttömälle osapuolelle. Esimerkillistä ja suoraselkäistä toimintaa.

Ei se nyt noin yksinkertaista ole, eikä kukaan opeta kenestäkään kiusaajaa, elämä vain tuntuu järjestelevän asioita. Eikä se velimies ollut mikään tyypillinen koulukiusattu, vaan iso riski roikale, niinkun poikansakin. Kiusaaminen hänen kohdallaan perustui useamman vuoden ikäeroon.

[Sunt Lacrimae]

Nykyään toimii melko hyvin myös kaikenlaiset kummioppilas / -luokka järjestelyt, sekä meidän lähiala-asteella myös nk. vertaissovittelijaoppilas-systeemi, jossa joukko 5. ja 6. luokkalaisia on nimetty sovitteluoppilaiksi, jotka sitten puivat pienempiä ja keskisuuria alkaneita tai alkavia ristiriita- tai kiusaamistilanteita.

Toimii hyvin.

Vertaissovittelusta on kaksi koulukuntaa:

1. Ei käytetä, koska koetaan, että kiusaaminen (henkinen tai fyysinen väkivalta) on asia, johon aikuisten tulee puuttua.

2. Käytetään, koska halutaan, että lapset selvittävät itse asioita.

Vertaissovittelu ei missään tapauksessa ole autuaaksi tekevä järjestelmä, jonka vuoksi sitä on paljon kritisoitu. Jossain paikoissa se toimii aikuisten vetämänä ja tukemana, jolloin se on hyvä ja (paikallisesti) toimiva malli. Jossain paikoissa sitä on kokeiltu, mutta siitä luovuttu, koska tomintamalli ei ole ollut toimiva ja lapsia ei ole haluttu vastuuttaa selvittelemään toisten tekosia. Oma koulukunta ovat lisäksi ne opetusalan henkilöt, jotka kokevat, että kiusaamisen (henkisen tai fyysisen väkivallan) selvittäminen on aina aikuisten asia.

Kuvittelisin helposti että tällainen vertaissovittelu toimii hyvin jos ongelmat ovat kohtuullisen pieniä ja lapset normaaleja mutta jos joukossa on selkeitä psykopaatteja ei auta mielestäni muu kuin mulkun siirtäminen pois, koulukotiin tms. Tiedä sitten miten vertaissovittelu toimii jos koulu on jo kovin rikastunut.

Pitikin kommentoida aiheesta edellisessä viestissäni, mutta unohtui, joten jatkan vastauksena tähän. Selkeän ongelmatapauksen tulisi olla ehdottomasti siirettävissä muualle muiden koulurauhaa häiritsemästä, mutta ongelmaksi muodostuu taas se, että vaikka nykyisille erityisluokille tulee käsittääkseni myös vakavista oppimishäiriöistä ja vaikka autismispektriin kuuluvista ilmiöistä kärsiviä tyyppejä jotka taas eivät ole varsinaisia ongelmaoppilaita. Soisinkin vanhan kunnon tarkkailuluokan henkiinherättämisen sellaisille ongelmaoppilaille, joiden ongelmat kohdistuvat pääasiassa muihin kovan kiusaamisen yms muodossa. Toki jos ongelmia on kotonakin kuten usein on se koulukoti voi tehdä hyvää.

Ääliömäisintä mitä tiedän on ratkaisu, jossa kiusattu kiusaajan sijaan joutuu vaihtamaan luokkaa tai jopa koulua kokonaan. Silloin hän vain tuntee itsensä rangaistuksi mikä ei todellakaan tee hyvää itsetunnon kannalta, ja kiusatulla voi silti olla edellisellä luokallaan myös esim. kavereita.

[JR]

Siskolikka oli joskus harjoittelujaksolla pöpilässä, paikassa oli myös koulu pöpeille mukuloille. Siskolikan mielestä näillä muksuilla ei ollut vikaa niinkään järjessä, mutta he olivat järjestään vaikeasti käyttäytymishäiriöisiä.

[hoxpox]

Ääliömäisintä mitä tiedän on ratkaisu, jossa kiusattu kiusaajan sijaan joutuu vaihtamaan luokkaa tai jopa koulua kokonaan. Silloin hän vain tuntee itsensä rangaistuksi mikä ei todellakaan tee hyvää itsetunnon kannalta, ja kiusatulla voi silti olla edellisellä luokallaan myös esim. kavereita.

Mitäs jos kiusattu kuitenkin haluaa vaihtaa luokkaa tai koulua? Tässä ketjussa on jo pohdittu kuinka hankalaa on kiusaajan vaihtaminen eri luokkaan/kouluun tilanteessa, jossa kiusaaja ja kiusaajan vanhemmat eivät halua vaihtaa luokkaa/koulua, ja jossa tapahtunutta kiusaamista ei voida varmasti todistaa tapahtuneeksi.

Koulun vaihtaminen antaa mahdollisuuden uuteen alkuun, ja kiusaajilta kestää yleensä jonkun aikaa löytää uhrinsa. Koska kiusaajien siirtäminen on valitettavan hankalaa, tulisi kiusatulle antaa mahdollisuus siirtyä jos hän niin haluaa.

Jos joku aikuinen kertoo kuinka työpaikalla on huono ilmapiiri ja/tai siellä kiusataan, niin yleinen neuvo lienee että vaihtaisi työpaikkaa. Ei ole mielestäni kovin realistista saada valittamalla kiusaajia pois työpaikalta.

[Sunt Lacrimae]

Siskolikka oli joskus harjoittelujaksolla pöpilässä, paikassa oli myös koulu pöpeille mukuloille. Siskolikan mielestä näillä muksuilla ei ollut vikaa niinkään järjessä, mutta he olivat järjestään vaikeasti käyttäytymishäiriöisiä.

Kuulostaa autismi/asperger-akselin hommilta, mitä tunnen pari kyseiseen viiteryhmään kuuluvaa henkilöä. Hyvät arvosanat kouluaikoina ja koulun jälkeen on saatu opiskelupaikka yliopistossa ja sillee, mutta sosiaaliset taidot ovat sitten usein hakusessa. Käsittääkseni oirehdinta korostuu useimmilla erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa.

Ääliömäisintä mitä tiedän on ratkaisu, jossa kiusattu kiusaajan sijaan joutuu vaihtamaan luokkaa tai jopa koulua kokonaan. Silloin hän vain tuntee itsensä rangaistuksi mikä ei todellakaan tee hyvää itsetunnon kannalta, ja kiusatulla voi silti olla edellisellä luokallaan myös esim. kavereita.

Mitäs jos kiusattu kuitenkin haluaa vaihtaa luokkaa tai koulua? Tässä ketjussa on jo pohdittu kuinka hankalaa on kiusaajan vaihtaminen eri luokkaan/kouluun tilanteessa, jossa kiusaaja ja kiusaajan vanhemmat eivät halua vaihtaa luokkaa/koulua, ja jossa tapahtunutta kiusaamista ei voida varmasti todistaa tapahtuneeksi.

Koulun vaihtaminen antaa mahdollisuuden uuteen alkuun, ja kiusaajilta kestää yleensä jonkun aikaa löytää uhrinsa. Koska kiusaajien siirtäminen on valitettavan hankalaa, tulisi kiusatulle antaa mahdollisuus siirtyä jos hän niin haluaa.

Jos joku aikuinen kertoo kuinka työpaikalla on huono ilmapiiri ja/tai siellä kiusataan, niin yleinen neuvo lienee että vaihtaisi työpaikkaa. Ei ole mielestäni kovin realistista saada valittamalla kiusaajia pois työpaikalta.

Onhan tuo luonnollisesti järkevä ratkaisu sellaisessa tilanteessa, jossa kiusattu itse haluaa vaihtaa. Eihän ketään nyt väkisin epämiellyttävässä koulussa pidä pitää jos vaihtoehtoja on. Tarkoitin itse lähinnä sellaista tilannetta, jossa sen kiusaajan muualle siirtämisen sijaan ratkaisuna esitetään vaikka reksin tai maikkojen taholta kiusatun siirtäminen muualle ellei sitten tilanne oikeasti ole sellainen, jossa koko muu oppilasaines on vastassa yms.

[Saippuakupla]

KiVa Koulu hankkeella on saatu huomattavan hyviä tuloksia ilman, että opettajan "valtaa" tai ylipäätään rahaa lisätty/käytetty merkittävästi enemmän.

Ja tämä väite perustuu mihin? Esim. kouluterveyskyselyn mukaan yleistä muutosta asiassa ei juurikaan ole tapahtunut. Lisäksi Kiva Koulu -ohjelman toteuttaminen on jo itsessään kallista.

Edit: Lisätty linkki.

[matkamasentaja]

Vihje: Aloita karate-, nyrkkeily- tms. lajin harrastaminen. Jo pelkkä tietoisuus siitä, että voi puolustautua vastedes mänttiä vastaan, rauhoittaa ja antaa itseluottamusta.

edit:kirotusvhre

Usein pitää muuttaa sitten myös suuremmalle paikkakunnalle, joissa ko. lajien harrastajia ja opetusta on. Kaikki eivät asu kaupungeissa alan seurojen lähettyvillä.

[Saippuakupla]

KiVa Koulu hankkeella on saatu huomattavan hyviä tuloksia ilman, että opettajan "valtaa" tai ylipäätään rahaa lisätty/käytetty merkittävästi enemmän.

Ja tämä väite perustuu mihin? Esim. kouluterveyskyselyn mukaan yleistä muutosta asiassa ei juurikaan ole tapahtunut. Lisäksi Kiva Koulu -ohjelman toteuttaminen on jo itsessään kallista.

Edit: Lisätty linkki.

Levittämisvaiheessa KiVa vähensi
– Kiusattujen määrää yli 3 000:lla
– Kiusaajien määrää yli 2 000:lla

http://data.kivakoulu.fi/kivapaivat/assets/files/KiVa%20Koulun%20vaikutukset%20eri%20luokka-asteilla.pdf

Suhtaudun tuohon hyvin skeptisesti, koska valtakunnallisella tasolla ei ole tapahtunut muutoksia. Toki Kiva Koulu -ohjelma haluaa esittää positiivisia lukuja, joilla turvataan jatkorahoitus. Ensimmäisenä dioissa kiinnitti huomion kiusaamisen määritelmä, jossa tuotiin esiin toistuvuus. Toistuvuus ei saa missään tapauksessa olla kiusaamisen määritelmä, koska yksikin kerta on liikaa!

[pelle12]

Toistuvuus ei saa missään tapauksessa olla kiusaamisen määritelmä, koska yksikin kerta on liikaa!

Teoriassa ja taivaassa, mutta tuskinpa löydät ihmistä, jota ei joskus olisi kiusattu tai joka ei olisi kokenut joutuneensa kiusatuksi (ja hyvin moni itse kiusannut, joko tietoisesti tai tietämättään). Rimaa ei voi nostaa liian korkealle, muuten tulee toivoton olo. Tärkeintä olisi saada tuo jatkuva, toistuva kiusaaminen mahd. minimiin.

[Brandöt]

Vertaissovittelu ei missään tapauksessa ole autuaaksi tekevä järjestelmä, jonka vuoksi sitä on paljon kritisoitu. Jossain paikoissa se toimii aikuisten vetämänä ja tukemana, jolloin se on hyvä ja (paikallisesti) toimiva malli. Jossain paikoissa sitä on kokeiltu, mutta siitä luovuttu, koska tomintamalli ei ole ollut toimiva ja lapsia ei ole haluttu vastuuttaa selvittelemään toisten tekosia. Oma koulukunta ovat lisäksi ne opetusalan henkilöt, jotka kokevat, että kiusaamisen (henkisen tai fyysisen väkivallan) selvittäminen on aina aikuisten asia.

Käsittääkseni idea on siinä, että ylipäätään kaikki sitoutetaan taistelemaan kiusaamista vastaan ruohonjuuritasolla, missä sitä tapahtuu.

Mielestäni järjestely on todella hyvä, sillä suuri kiusaamistilanteita mahdollistava ei-niin-keskusteltu joukko ovat kiusaamista hiljaa sivusta hyväksyvät ihmiset. Omalla toiminnallaan nämä "hiljaiset" mahdollistavat kiusaamistilanteiden jatkumisen hyväksymällä sitä hiljaa. Se, että oppilaita ei otettaisi lainkaan mukaan tilanteiden purkamisiin, on mielestäni käytännön tilanteiden kannalta utopistinen ajatus - ei tätä asiaa ratkaista opettajanhuoneesta tai kammareista käsin; tämä ratkaistaa pääkallopaikalla, arjen pienissä tilanteissa - ennen kuin niistä kehkeytyy isompia ja ongelmallisempia tilanteita.

Yläastekiusaamisen ehkäisy onkin sitten jo ongelmallisempaa, lapset ovat isompia ja tilanteet hankalampia ratkoa. Silti uskon sielläkin ruohonjuuritason toimintaan; siihen, että kaikki sitoutuvat vastustamaan kiusaamista ja kaikenlaiseen muilutukseen puututaan tehokkaammin. Ongelma tosiaan voi olla siinäkin, että tälläiseen tukioppilastoimintaan lähtee mukaan ne kiusaajat ja muiluttajat palkintojen / opettaja-suosion tmv. syyn takia; millä löytäisi ne helmet joukosta, joilla on aito halu auttaa? Yksilöistä sielläkin on aina kyse.  

[PaulR]

Mun moraali ei riitä. Muumi heikompia ei kiusata.

[Saippuakupla]

KiVa Koulu hankkeella on saatu huomattavan hyviä tuloksia ilman, että opettajan "valtaa" tai ylipäätään rahaa lisätty/käytetty merkittävästi enemmän.

Ja tämä väite perustuu mihin? Esim. kouluterveyskyselyn mukaan yleistä muutosta asiassa ei juurikaan ole tapahtunut. Lisäksi Kiva Koulu -ohjelman toteuttaminen on jo itsessään kallista.

Edit: Lisätty linkki.

Tuo kouluterveyskysely piti sisällän vain 8. ja 9. luokat. Ja senkin mukaan kiusaaminen on vähentynyt, jos verrataan vuosia 2008 ja 2010. "KiVa-tutkimus" piti ilmeisesti sisällään kaikki vuosiluokat ja ne koulut jotka olivat mukana KiVa-ohjelmassa. Vieläkin olen sitä mieltä, että varsin hyviä tuloksia on saavutettu tuolla KiVa-ohjelmalla. Kannattaa tutustua tuohon KiVa koulu materiaaliin ja sen ideaan. Itse ainakin olen valmis tukemaan kyseista hanketta maksamillani veroeuroilla. Kunnille ja kaupungeille tuosta ei tule muita kustannuksia kuin, "KiVa-opettajien" osallistuminen koulutuspäiville.

Kaikki kiusaamista vähentävät toimenpiteet ovat toki hyvästä! Kiva Koulu -ohjelmaa ei kannateta varauksettomasti opetushenkilökunnan keskuudessa. Lisäksi tilanne on pahin juuri yläkouluissa, kuten 8.-9. vuosiluokalle, joka on todettu myös Kiva Koulu-ohjelman kautta. Siitä johtuen on jopa järkevää verrata eri tutkimuksia ja niiden tuloksia.

[aivovuoto]

No, mitä tulee näihin hörökorva yms paranteluihin, niin yhteiskunta on kustantanut minulle kosmeettisen leikkauksen eli silmäni laitettiin suoraan (kosmeettinen siksi, että olin jo liian vanha kakara saamaan kunnon stereonäköä). Kyllä vaan, se aiheutti ulkopuolelle jääämistä ja muuta kivaa. On se joskus perusteltuakin...

[Finka]

Kevennyksenä ote vanhemmasta Veijo Perusinsinööri-pakinasta:

Lehtijuttujen perusteella näyttää siltä, että työpaikkakiusaaminen on yleistynyt. Veijo tietää siihen syyn.

Vanhaan hyvään aikaan koulukiusaamisen suorittivat koulutetut alan ammattilaiset eli opettajat. Nykyään se on jätetty kouluttamattomien oppilaiden kontolle, kun opettajat eivät enää saa pitää kuria.

Niinpä kurin puutteessa lapset kiusaavat toisiaan koulussa ja vievät sieltä aikuiseksi kasvettuaan heikkotasoisen kiusaamisosaamisensa työpaikoille. Jospa kokeiltaisiin sitä, että palautetaan kuri kouluihin? Voisi työpaikkakiusaaminenkin vähentyä vuosien saatossa. Ainakin siltä osin, että jos pomo käskee tekemään töitä, sitä ei pidettäisi kiusaamisena.

http://www.tekniikkatalous.fi/viihde/veijo/veijon+mielesta+jorma+ollilan+pitaisi+tulla+esiin+perunakuopasta/a611486

[Saippuakupla]

Toistuvuus ei saa missään tapauksessa olla kiusaamisen määritelmä, koska yksikin kerta on liikaa!

Teoriassa ja taivaassa, mutta tuskinpa löydät ihmistä, jota ei joskus olisi kiusattu tai joka ei olisi kokenut joutuneensa kiusatuksi (ja hyvin moni itse kiusannut, joko tietoisesti tai tietämättään). Rimaa ei voi nostaa liian korkealle, muuten tulee toivoton olo. Tärkeintä olisi saada tuo jatkuva, toistuva kiusaaminen mahd. minimiin.

"Mitä Kiusaaminen on?

Riidat ja erimielisyydet eivät ole kiusaamista
Kiusoittelu tai raju leikki ei ole kiusaamista

Kiusaamista on puolustuskyvyttömän toistuva ja tahallinen vahingoittaminen"

http://data.kivakoulu.fi/materiaalit/kirjat/vanhempienopas_FIN/ Sivut 4-5

Tuon toistuvuuden määritelmän historia on sellainen, että Salmivalli (Kiva Koulu -ohjelman vastuullinen johtaja) toitotti sitä 2000-luvun alun kirjoissaan. Tuolloin hän oli lähes ainoa tutkija Suomessa, joka oli tutkinut koulukiusaamista 90-luvulla ja julkaissut asiaan liittyviä kirjoja. Jo tuolloin tuo toistuvuus herätti keskustelua ja närää. Nykyään toistuvuuden määritelmästä ollaan luopumassa/luovuttu, koska sovelletaan ns. nollatoleranssia. Hamaruksen (2008, 11-17) mukaan tärkeintä on tarkastella asiaa kohteen eli kiusatun näkökulmasta, jolloin merkittävää on hänen kokemus tapahtuneesta. Hän on tyypitellyt asiaa näin:


Aikajana ------------------------------------------------------------------------------------->
yksittäiset kiusaamistilanteet  ---------  jatkuva, pitkään kestänyt kiusaaminen
(kiusatun kokemus syntyy)                  (ulkopuolisetkin huomaavat kiusaamisen)

Kuvio 1. Kiusaaminen aikajanalla (sivulla 13.)

[Saippuakupla]

Vertaissovittelu ei missään tapauksessa ole autuaaksi tekevä järjestelmä, jonka vuoksi sitä on paljon kritisoitu. Jossain paikoissa se toimii aikuisten vetämänä ja tukemana, jolloin se on hyvä ja (paikallisesti) toimiva malli. Jossain paikoissa sitä on kokeiltu, mutta siitä luovuttu, koska tomintamalli ei ole ollut toimiva ja lapsia ei ole haluttu vastuuttaa selvittelemään toisten tekosia. Oma koulukunta ovat lisäksi ne opetusalan henkilöt, jotka kokevat, että kiusaamisen (henkisen tai fyysisen väkivallan) selvittäminen on aina aikuisten asia.

Käsittääkseni idea on siinä, että ylipäätään kaikki sitoutetaan taistelemaan kiusaamista vastaan ruohonjuuritasolla, missä sitä tapahtuu.

Mielestäni järjestely on todella hyvä, sillä suuri kiusaamistilanteita mahdollistava ei-niin-keskusteltu joukko ovat kiusaamista hiljaa sivusta hyväksyvät ihmiset. Omalla toiminnallaan nämä "hiljaiset" mahdollistavat kiusaamistilanteiden jatkumisen hyväksymällä sitä hiljaa. Se, että oppilaita ei otettaisi lainkaan mukaan tilanteiden purkamisiin, on mielestäni käytännön tilanteiden kannalta utopistinen ajatus - ei tätä asiaa ratkaista opettajanhuoneesta tai kammareista käsin; tämä ratkaistaa pääkallopaikalla, arjen pienissä tilanteissa - ennen kuin niistä kehkeytyy isompia ja ongelmallisempia tilanteita.

Yläastekiusaamisen ehkäisy onkin sitten jo ongelmallisempaa, lapset ovat isompia ja tilanteet hankalampia ratkoa. Silti uskon sielläkin ruohonjuuritason toimintaan; siihen, että kaikki sitoutuvat vastustamaan kiusaamista ja kaikenlaiseen muilutukseen puututaan tehokkaammin. Ongelma tosiaan voi olla siinäkin, että tälläiseen tukioppilastoimintaan lähtee mukaan ne kiusaajat ja muiluttajat palkintojen / opettaja-suosion tmv. syyn takia; millä löytäisi ne helmet joukosta, joilla on aito halu auttaa? Yksilöistä sielläkin on aina kyse.  

Verson nettisivut löytyvät täältä. Siellä kerrotaan menetelmästä ja sen toteuttamisesta. Lähinnä tuo kaikkien sitouttaminen voi tapahtua sillä tasolla, että kaikki voivat halutessaan ilmoittaa havaitsemastaan kiusaamisesta. Ns. vertaissovittelijoiksi koulutetaan tietty määrä oppilaita (ei kaikkia koulun oppilaita!), jotka sitten auttavat oppilaita itse löytämään ratkaisun ristiriitaansa.

[Wilho]

Vastasin "en tiedä", koska en tiedä menisivätkö virkamiessuomessa rahat oikeaan osoitteeseen. Kiusaamiseen tulisi puuttua rankimmalla kädellä, ettei saada lisää yksilöitä joiden itsetunto on runnottu jo lapsuudessa ja nuoruudessa joiden pitäisi olla elämän parasta aikaa. Itseltänikin meni muutama vuosi siihen ennen kuin opin lopulta että ongelma ei todellakaan ole kiusatussa (minussa) vaan kiusaajassa.

[DEVUSKA]

Koulukiusaaminen on vastenmielinen ilmiö, ja kroonisen koulukiusaamisen uhri takuulla traumatisoituu tavalla tai toisella. Jotkut toki pystyvät käyttämään tuota kokemusta myöhemmässä elämässä jopa vahvikkeena tai positiivisena seikkana (what doesn't kill you, makes you stronger).

Itse olen miettinyt ja kuullut paljon myöskin tuosta, että koulussa koettu lähemmäs 10 vuoden rääkki voi myöhemmin auttaa selviämään elämässä vähän ns. helpommalla selvinnyttä paremmin. En tosiaan tiedä miten ja missä vaiheessa, sillä omat seuraamukset tästä ovat olleet lähinnä negatiivisia ja omaa elääni / toimimista psyykkisesti rajoittavia.
Toki ihan omatoimista pientä asennemuutosta elämään harjoittamalla tästä saisi varmasti hyvän aseen jatkossa ongelmia vastaan ("siitäkin tuli selvittyä hengissä, miksi en selviäisi sitten tästä?"), vaikka se ei valitettavasti ole niin helppoa.

Oma kanta on, että jos vanhemmat eivät kykene kasvattamaan lapsestaan toisia kunnioittavaa empaattista ihmistä, vaan toisten kiusaaminen vain jatkuu koulun toimista huolimatta, pitäisi lastensuojelun ottaa kiusaajan tilanne haltuun kaikkine keinoineen. Kiusaaja ei siis joutuisi pahimmillaan toiseen kouluun, vaan vietäisiin äärimmäisessä tapauksessa pois kotoaan kykenevämpien kasvattajien ongelmaksi. Pieni kannustin sekä lapsille että laiskoille vanhemmille.

Nuo jälkkärit onkin aika turhia. Mutta siinä vaiheessa kun alkaa vanhemmille rapsahtamaan 100€ häiriömaksu Mölö-Petterin älynväläyksistä, on teho vähän toista luokkaa. Kaikkeahan nykyään mitataan tehokkuudella, niin sillä perusteella M-P:n touhuistakin voitaisiin pistää laskua perään; tahallaan häiritsee oppilaiden tehokasta oppimista ja kiusaamisellaan aiheuttaa mahdollisia lisäkustannuksia kiusatulle.

Oma ylä-aste kiusaajani oli eräs ns. ongelma lapsi, joka antoi paskahaileet yhteisille säännöille, opettajien käskyille, muiden oppiisrauhalle, koskemattomuudelle sun muille kouluvelvollisuuksilleen. Kyseinen oppilas oli ns. tarkkailuluokalla. Minusta tämänlaisen kanssa olisi  voinut soveltaa hyvinkin näitä systeemejä ja saatu mahdollisesti paljon parempia tuloksia, kuin että jatkuvaa joustoa yhden oppilaan kanssa suuntaan ja toiseen, koska tämä ei osaa käyttäytyä.

Sinänsä omissa kokemuksissa on ollut opettajien saralla näitä opettajia, jotka olivat aivan kädettömiä kiusaamisen edessä ja niitä, jotka eivät sietäneet sitä lainkaan ja pistivät sille stopin, vaikka pikku Mikkoa/Kallea whatever olisikin vähän itkettänyt kuulla kunniansa, mitä mieltä tämä on heikompien kimppuun käymisestä.

[Brandöt]

Eikä yhdestä olennaisesta asiasta puhuta mitään, eli siitä mitä ihmisen täytyy sietää. Pahemmissa muodoissaa kaikki kiusaamiset ovat kammmoittavia, mutta jos koulukiusaamista on se, ettei jonkun kanssa haluta leikkiä, tai ettei häntä valita joukkueeseen, pitänee kysyä myös olisiko tässä kaverissa itsessään jotain vikaa.

Tämä tärkeä pointti meinasi jäädä hyvin vähälle huomiolle; ts. minusta on aina vähän vaarallista lähteä keskustelemaan siitä, että "joku itse aiheuttaa oman kiusaamisensa", mutta totuuden siemen piilee siinäkin, että jonkin verran yhteisön täytyy antaa kasvattaa ihmistä. Toisten seurassa täytyy oppia jokaisen olemaan ja luovimaan. Idea piilee siinä, että löytää sieltä ihmisten massasta ne, joiden kanssa itse tulee toimeen parhaiten ja joiden seurassa saa olla oma itsensä.

Siksi juuri systemaattinen kiusaaminen mättää todella pahasti, että siinä joku yksittäinen henkilö ikäänkuin päättää muidenkin puolesta, että "tuon kanssa me ei leikitä" - vaikka henkilökemiat ovat aina kahden yksilön välisiä asioita. Tästä jälleen pääsemmekin siihen hiljaisten ratkaisevaan, tärkeään, suureen joukkoon; heistä (aivan taatusti) löytyisi useampikin potentiaalinen hyvä kaveri kiusatulle. Heidän vastuulleen jää olla välittämättä kiusaajan mielipiteistä ja ottaa kiusattu mukaan porukkaan. Kiusaaja jää kovin yksin, jos hiljaisten joukkoa saadaan kutistettua minimiin - kiusaaminen ei enää palvele tarkoitustaan ja loppuu.

Ketään ei voi pakottaa leikkimään yhdessä toisen kanssa (muistetaan vanha ruotsinkielinen viisaus 'lika barn leka bäst') - mutta kukaan ei voi myöskään päättää toisen puolesta, ettei tämä saa leikkiä henkilön X kanssa.

Muutoin koko yhteisön olisi aina toimittava kaikkein herkkänahkaisimman säännöillä. Ollaan aika lähellä mamukeskustelunkin ydintä.

Hyvä pointti siellä perällä. 

Mielestäni metsään mennään aina silloin, kun pyritään korjaamaan ongelmia heilahtamalla toisesta äärilaidasta toiseen äärilaitaan; ongelma pitää tiedostaa ja siitä tulee voida keskustella asian oikeilla nimillä. Mielestäni maahanmuuttokeskustelussa (ja sen mahdottomuudesta yhteiskunnassa) on nimenomaan siitä kyse, että meidän kaikkien pitäisi hymistellä samassa kuorossa tiettyä mantraa asian loputtomasta ihanuudesta ilman minkäänlaista keskustelua tosiasiallisista ongelmista.

Toofast24

Ns. vertaissovittelijoiksi koulutetaan tietty määrä oppilaita (ei kaikkia koulun oppilaita!), jotka sitten auttavat oppilaita itse löytämään ratkaisun ristiriitaansa

Tietysti vain osa oppilaista lähtee toimintaan mukaan "virallisesti" sovittelijaoppilaiksi, mutta periaate onkin siinä, että ylipäätään vanhempiakin oppilaita sitoutetaan huolehtimaan pienempiensä asioista / kanssaoppilaistaan. Tämä itsessään on jo ensiarvoisen tärkeää; lähettää sellaisen signaalin, että meidän koulussa hiljaisten joukkoa systemaattisesti pienennetään ja ongelman ratkaisuun sitoutetaan perinteisten hiljaisten joukosta oppilaita. Olet joko osa ongelmaa tai sen ratkaisua, et voi olla molempia samanaikaisesti.