2011-03-05 HS Kuukausiliite 3/2011: No? Mistä näissä vaaleissa on kyse?

[Oami]

Kannattaa varmaan nyt tehdä valitus Julkisen Sanan Neuvostoon.

JSN on yksi pullakahvikerho, jossa samanmieliset taputtelevat toisiaan selkään. Mitään juridista valtaahan sillä ei ole joten mitäpä väliä sillä onkaan.

Rikosilmoituksen voi tietysti tehdä silloin jos rikos on tapahtunut, mutta nähdäkseni tässä ei ole. Näin muodoin sanoisin että juttu menee HS:n sananvapauden piikkiin. Kansalaisille ja yrityksille jää vain vapaus pidättäytyä HS:n tilaamisesta ja siinä mainostamisesta. Tätä vapautta ainakin itse käytän.

[Eino P. Keravalta]

Kannattaa varmaan nyt tehdä valitus Julkisen Sanan Neuvostoon.

Ei kannata. Ne vain luulisivat siellä olevansa jotenkin tärkeitä.

Julkisen Sanan Neuvostoliitto on vain yli-ikäisten pioneerien ja itseriittoisten hörhöjen moraalisäteilykerho, johon on kiva kuulua, kun se kuulostaa niin mahtipontiselta ja neuvokkaalta. Ei niiden hiekkalaatikkoon kannata kantaa enää lisää hiekkaa. Kyllä ne leikit loppuvat kun hiekkakin loppuu.

[Kettu2]

Jos olen oikein ymmärtänyt, olen päässyt eräällä toisella "foorumilla" varsin paljon esille – ja yksinomaan kielteisessä mielessä, konnan roolissa. En tosin tiedä, että keitä kaikkia nämä kommentoijat mahtavat ollakaan, sillä monet piiloutuvat häveliäästi nimimerkkien taakse. Se herättää kysymyksen että miksi pitää naamioitua?

http://blogit.hs.fi/perassahiihtaja/2011/03/07/loytyyko-eusta-enaa-mitaan-hyvaa-sanottavaa/

[Sanglier]

Anonyymikortti kertoo: olen 1900-luvun surullinen ja väsynyt koproliitti, ja pelkään aikaa ja teknologiaa joka on ajanut minusta ohitse.

[Matt]

Tuonpa esille pari pointtia ulkopuolisen silmin tähän asiaan liittyen. En ole Homma-foorumin vakikäyttäjä tai edes seuraaja. Nyt tänne eksyin, pitkästä aikaa. En ole PerusS:n tai Muutoksen kannattaja. Mielestäni Jussi Halla-aho on kuitenkin tuonut esille varteenotettavia näkökulmia maahanmuuttopolitiikasta, ja sen tähden suhtaudun hänen edesottamuksiinsa lievällä myönteisyydellä.

Tällaisen ulkopuolisen silmin Unto Hämäläisen Kuukausiliitteen kirjoitus oli oikein hyvä ja jopa sympaattisen oloinen. Hämäläinen antoi Halla-ahon ja hänen kannattajiensa äänen kuulua. Tietenkin hän toimittajana tekee havaintoja ympäristöstään ja kirjoittaa kokemuksistaan. Mutta mielestäni ei mitenkään ivallisesti tai pahantahtoisesti vaan aika inhimillisen oloisesti. Ei se juttu saanut lukijaa mitenkään kauhistelemaan persujen touhuja.

Nyt kun luen tätä keskusteluketjua, olen kyllä vähän puulla päähän lyöty. Hämmentävä herkkähipiäisyyden aalto iskee tymäkästi silmille. Kun joku toimittajan värikkäämpi luonnehdinta ei ole ihan halutun kaltainen, seuraa mahdotonta nillitystä, salattujen merkitysten etsimistä rivien välistä, toimittajan agendan pohdiskelua ja muuta vainoharhaista.

Voi olla, että tällä foorumilla tällainen kriittinen viesti tyrmätään, mutta en liiku pahalla asialla: Toivoisin, että keskustelijat heräisivät näkemään, kuinka huonon vaikutelman tällainen herkkänahkaisuus ja piipittäminen antaa ulospäin. Ette te keskustele keskenänne samanmielisten kanssa, vaan tätä foorumia seuraavat monet sellaisetkin, jotka tulevat ehkä etsiskelemään ja tunnustelemaan. Tällainen poru Unto Hämäläisen hyvästä lehtijutusta on kyllä omiaan karkottamaan pois.

Poliitikoista ja puolueista kirjoitetaan terävästi - siihen on leikkiin lähteneiden syytä tottua. Suoranaiset valheet ja mustamaalaavat parjaukset ovat oma lukunsa, ja niihin tietenkin tulee tarttua kriittisesti. Mutta jos joku toimittaja kirjoittaa kepeällä kädellä vaikutelmiaan poliitikon ihon pienistä värimuutoksista tai tunnetilan kiihkeydestä, niin eiköhän poijjaat ja tytöt olisi teidän viisaampi pitää suunne supussa eikä antaa itsestänne näin kehnoa vaikutelmaa pitkillä vuodatuksillanne.

[Matt]

Täällä on Kekkoslandian päivistä asti harjoitettu sitä, että annetaan toimittajien kirjoittaa sitä aivopesua, mikä milloinkin on muodissa ja pidetään suu supussa. Ja ennen oli tietenkin pakkokin, koska media päätti itse, mitä julkaisi ja vaihtoehtoisia kanavia ei ollut.

Mutta nyt on kaikki toisin ja se suu ei millään meinaa pysyä supussa.

Ihan vapaasti. Kerroin vain vaikutelmiani. Voitte arvioida onko sellaisilla mitään arvoa näin vaalien alla. Ja antavatko sellaiset aihetta pohtia sitä, minkälaisella intensiteetillä mihinkin toimittajan sihahdukseen kannattaa reagoida.

[PaulR]

Noh. Mä elän 80-luvulla. Jos siihen ei ole paluuta, muutan paikkaan, joss se vallitsee. Syrjisin korpi Lapissa kelpaa.

Aikoinani lähdin lintukotoon - ja palasin - pois tuosta kaikesta.

Pitää metropolitunkkinsa. Tänk juu veri mats.

[herra 4x]

Tällaisen ulkopuolisen silmin Unto Hämäläisen Kuukausiliitteen kirjoitus oli oikein hyvä ja jopa sympaattisen oloinen.

[...]

Poliitikoista ja puolueista kirjoitetaan terävästi - siihen on leikkiin lähteneiden syytä tottua. Suoranaiset valheet ja mustamaalaavat parjaukset ovat oma lukunsa, ja niihin tietenkin tulee tarttua kriittisesti. Mutta jos joku toimittaja kirjoittaa kepeällä kädellä vaikutelmiaan poliitikon ihon pienistä värimuutoksista tai tunnetilan kiihkeydestä, niin eiköhän poijjaat ja tytöt olisi teidän viisaampi pitää suunne supussa eikä antaa itsestänne näin kehnoa vaikutelmaa pitkillä vuodatuksillanne.

Aivan ensiksi haluan toivottaa sinut tervetulleeksi. Ja älä kimmastu, vaikka täällä sanotaan asioita aika suoraan. Se on aina hyvä asia.

Jos pidät reportaasin muotoon puettua fiktiota hyvänä ja sympaattisen oloisena, niin mikäs siinä. HS:lla on agenda, ollut pitkään, kuten Virkkunenkin on todennut, ja se on toteuttanut agendaansa koherentilla tavalla. Agendaan ovat kuuluneet mm. multikulturalismin edistäminen, kepun, kepulaisten ja kepulaisuuden haukkuminen, homopuffaus jne. Journalismilla ei ole mitään jakoa siinä missiossa. Netin tultua rinnalle tasapäiseksi mediaksi ihmiset ovat nähneet koko karun totuuden. Suut suppuun netissä, sitähän toivotaan kovasti tietyillä tahoilla ja tehdään pää märkänä lakeja sen eteen ja vedetään ihmisiä käräjille. Koneisto sananvapauden suitsimiseksi on tehokas.

[Matt]

Suut suppuun netissä, sitähän toivotaan kovasti tietyillä tahoilla ja tehdään pää märkänä lakeja sen eteen ja vedetään ihmisiä käräjille. Koneisto sananvapauden suitsimiseksi on tehokas.

Just. Tuota allekirjoittanut ei tietenkään tarkoittanut. Pointtini oli toinen. Toistan vastaustani Jari Leinolle: "Ihan vapaasti." Eli, saatte urputtaa Hämäläisen jutun sanavalinnoista vapaasti maailman tappiin asti. Ihan vain kerroin lyhyesti, miltä se tällaisesta "ulkopuolisesta" näyttää. Jatkakaa.

[Sanglier]

Herkkänahkakortin heiluttamisella ei kyllä saa kavereita. Kysy tuomion saaneilta, erityisesti solvatulta ja vainotulta Jussi Halla-aholta lisää.

Muuten tervetuloa. Homman jäsenenä varaan itselleni loukkaamattoman oikeuden pahastua ja/tai huvittua siitä mistä itse haluan. Kiitos että tähän on nyt Matt:inkin lupa.

[Jussi Halla-aho]

Herkkänahkakortin heiluttamisella ei kyllä saa kavereita. Kysy tuomion saaneilta, erityisesti solvatulta ja vainotulta Jussi Halla-aholta lisää.

Höpsis. Minusta on kirjoitettu vain myötäsukaisia tai neutraaleja juttuja, sellaisia kuin tuo Untonkin juttu.

Muun väittäminen on herkkähipiäisyyttä.

[Matt]

Herkkänahkakortin heiluttamisella ei kyllä saa kavereita. Kysy tuomion saaneilta, erityisesti solvatulta ja vainotulta Jussi Halla-aholta lisää.

Halla-ahosta on kirjoitettu paljon epäreilua ja panettelevaa shittiä. Mutta vähän suhteellisuudentajua peliin: tuo Hämäläisen juttuhan oli aika lempeä. Vaikuttaa naurettavalta, että reaktio on aina samankaltainen, oli "loukkauksen" aste millainen tahansa. Väki hyppii yläkyykkyä, kun mainitaan joku poskipuna.

Julkisuudessa sillä ei ole mitään merkitystä, onko poliittinen toimija herkkänahkainen vai ei - sillä on merkitystä, vaikuttaako hän (ja hänen taustavoimansa) herkkänahkaiselta. En minäkään mistään muusta puhu kuin vaikutelmista ja mielikuvista.

[Sanglier]

Onko myös selviin valheisiin reagoiminen herkkänahkaisuutta? Oletko Matt ollenkaan lukenut tätä ketjua?

Mielikuvaoivalluksesi on kyllä ymmärretty. Uskottavuus meni, taas.

[Boon Choo]

Yksi asia mikä ilmeiseesti hämää niin Matt:ia (ainakin oletan), toimittajia kuin osaa hommakriittisistä blogaajista on se, että Homma sattuu olemaan omassa lajissaan iso juttu. Mittakaavaa siihen saa tuosta yläreunasta. "600 983 viestiä 19 297 aihetta- kirjoittanut 5 267 jäsentä". Voisiko tuosta päätellä myös jotakin "herkkähipiäisen" reagoinnin määrästä? Voisiko siitä myös päätellä sen, että ihmisillä on oikeasti jotakin sanottavaa asioihin?

[LW]

Yksi asia mikä ilmeiseesti hämää niin Matt:ia (ainakin oletan), toimittajia kuin osaa hommakriittisistä blogaajista on se, että Homma sattuu olemaan omassa lajissaan iso juttu. Mittakaavaa siihen saa tuosta yläreunasta. "600 983 viestiä 19 297 aihetta- kirjoittanut 5 267 jäsentä". Voisiko tuosta päätellä myös jotakin "herkkähipiäisen" reagoinnin määrästä? Voisiko siitä myös päätellä sen, että ihmisillä on oikeasti jotakin sanottavaa asioihin?

Tuohon voisi periaatteessa vastata eräällä miljoonaan kärpäseen liittyvällä sananlaskulla.

Mielipiteensä kullakin, mutta itselleni jutunpätkä laikkunaamaisesta, takeltelevasta kansankiihottajasta, joka ei pysty pitämään tunnekuohujaan kurissa, hänen vihapuheita pitävästä propagandataituristaan ja junttaryhmästään ei kyllä luo alkuunkaan sympaattista mielikuvaa. Vaikka sitä herttaisena pitäisikin, paikkansapitävää mielikuvaa se ei kyllä luo - Halla-ahon puheen olen nähnyt ja luotan Turkkilan sanaan siinä, että hänen puheensa oli kaikkea muuta kuin vihainen.

"Herkkähipiäisyyttä" todennäköisesti lisäsi aika lailla myös se, että sillan alta ryömi ketjuun joku, jonka mielestä artikkeli oli paras ikinä ja poikkeuksellisen taitavasti editoitukin.

[Hessu]

Eli, saatte urputtaa Hämäläisen jutun sanavalinnoista vapaasti maailman tappiin asti. Ihan vain kerroin lyhyesti, miltä se tällaisesta "ulkopuolisesta" näyttää. Jatkakaa.

Aivan kuin herra/rouva Matt olisi erään toisen henkilön klooni.

Sitten ketjun varsinaisesta aiheesta.

Unski valehtelee kuin vanha sosialisti. Vanhat ajat muistuivat mieleen, kun luki Unskin jutun Halla-ahon kampanja-avauksesta. Välillä vaikutti siltä, että Unski on ollut eri tilaisuudessa.

Unskin suhtautuminen Jussi Halla-ahoon on lapsellinen ja pelkurimainen. Sitä minä en ymmärrä, miksi Unski sortuu näin alkeelliseen toimintaan, vaikka hän tietää, että tilaisuus dokumentoitiin sekä järjestäjien että Ylen toimesta.

Unski on huomannut, että muuri murtuu 17.4.2011. Päivämäärä tulee olemaan hyvin merkittävä Suomen poliittisessa historiassa.

N-liitto romahti vuonna 1991. N-liiton naapurit ja satelliitit avasivat arkistonsa ja siivosivat maanpetturit ja vakoojat pois hallinnosta. Yksi valtio toimi toisin. Sen valtion nimi on Suomi.

Tämän kevään vaalien ehkäpä merkittävin historiaan jäävä asia PS:n massiivisen voiton lisäksi on se, että suomettajien ja uussuomettajien valta vihdoin päättyy. Laahaamme avoimuudessa 20 vuotta jäljessä muuta itäistä Eurooppaa. Itään me nimittäin kuuluimme aivan yksiselitteisesti vuoteen 1992 asti, jolloin YYA-sopimus purettiin.

Arkistojen avautuessa lähivuosina moni vanhan ajan (ja myös hieman tuoreemman ajan) poliitikko joutuu henkiseen häpeäpaaluun.
Unski on kehunut jutuissaan monia maanpetturiluokkaan kuuluvia henkilöitä. Hän on pyrkinyt poliittisiin kabinetteihin ja päässyt monesta ovesta sisään vain vaietakseen siitä, mistä hänen olisi pitänyt kertoa.
Aarno Laitinen tuuletti aikanaan poliittista tunkiota ja sai lähtöpassit HS:sta. Unski ei koskaan uskaltanut ottaa riskiä. Nyt Unskia hävettää ja hermostuttaa.

Unski ymmärtää, että olisi sittenkin pitänyt toimia toisin, pyrkiä rehellisyyteen vaikka uran notkahduksen uhalla. Unski tietää, että nyt on myöhäistä, kun kakka on jo housuissa.

Aina, kun poliittisessa kirjoittelussa lähdetään härskin valehtelun tielle, on ymmärrettävä, että valehtelija on ottanut käyttöön viimeiset korttinsa. Tällä kertaa Unskilla ei ollut onni myötä. Bluffi huomattiin jo alkumetreillä. Positiivista tässä on se, että valehteleminen kertoo Unskinkin olettavan, että maanvyöryvoitto on enemmän kuin todennäköinen.

Jari Leinoa hieman mukaillen voi todeta, että Unskin tunteikas purkaus kääntyy häntä itseään vastaan. Unskin oma maine hieman tuhraantuu ja jutun avulla Unski kippasi taas mukavasti ääniä PS:lle.

[herra 4x]

Ajassa 17.4.2011 20:00 Perussuomalainen puolue on Suomen suurin puolue.

Se on kova paikka Hesarille. Ja muille Vihreille Langoille.

[Almost human]

Ajassa 17.4.2011 20:00 Perussuomalainen puolue on Suomen suurin puolue.

Se on kova paikka Hesarille.

Juu, minäkin toivon että näin käy, mutta pidetään housut jalassa vielä jooko? Ei anneta kihahtaa hattuun, ennenkuin aika on kypsä, muutoin saatamme muuttua vihreiksi .

[MaisteriT]

Onko myös selviin valheisiin reagoiminen herkkänahkaisuutta? Oletko Matt ollenkaan lukenut tätä ketjua?

Mielikuvaoivalluksesi on kyllä ymmärretty. Uskottavuus meni, taas.

Ehkä ei lukenut huolella. Matt reagoi kuten itsekin reagoin. En ollut paikalla, juttu näytti melko neutraalilta. Sen valheet aukenevat vain niille, jotka olivat paikalla. Siksi paikallaolijoiden pitäisi avata epätotuudet ja suoranaiset valheet selvästi.

Ongelma tietysti myös se, että osa Unskin tekstistä on vain onnettoman subjektiivista, mistä on vaikea ankarasti vetää tilille.

[Matt]

Luin ketjun läpi (uudestaan). Luin myös Hämäläisen jutun kertaalleen.

85% tästä kuuden sivun keskusteluketjusta on yhtä jeremiadia punaisista täplistä ja vastaavista. Hämmentävä reaktio jutusta, jossa tarkoitus on käsitellä vähän kaikkia puolueita ja jossa Jussi Halla-aho saa enemmän huomiota kuin kukaan muu yksittäinen ehdokas tai puoluejohtaja ja jossa PerusS saa enemmän palstamillimetrejä osakseen kuin mikään muu puolue. Tämähän on ihan mahtava mainos - HS:n Kuukausiliitteessä. Silti jaksetaan paisutella jostain Hämäläisen toimittajanuran pohjanoteerauksesta jne. Tällaisesta se herkkähipiäisyyden vaikutelma syntyy.

Suhteellisuudentaju on sitä, että tuossa jutussa ei puhuta mistään rotutohtoreista tai vastaavista (joihin pitääkin puuttua). Tyyli on suht' asiallinen, joskin kirjallisesti lennokas.

Sitten oli nämä pari asiavirhettä, joista Jussi Halla-aho mainitsi:

1) Halla-ahon hiljaisuus kysymyksen jälkeen ja puhe "poliittisesta itsemurhasta" on "puhdasta höpinää".

2) Halla-aho ei lukenut nimiä paperilta; ehdokkaat eivät itse kertoneet vaalipiirejään.

Jälkimmäinen ei tunnu erityisen vakavalta: joka tapauksessa nimiä luettiin ja vaalipiirit mainittiin. Ensimmäinen kyllä vaikuttaa muunnetulta totuudelta, jos kerran Halla-aho ei ollut kysymyksen jälkeen hiljaa eikä puhunut poliittisesta itsemurhasta. Ihan kiinnostuksesta kysynkin nyt - kun en itse paikalla ollut - miten tämä meni: Mitä tapahtui, kun Halla-aholta kysyttiin valtiontalouden kestävyysvajeesta? Mikä oli vastaus?

Sitten Hämäläisen juttu sisältää kaikenlaisia subjektiivisia kuvailuja, joista häntä on vaikea saattaa tilille. Sillä tavoin hän tilanteen näki ja koki. Muilla on varmastikin erilainen kokemus, mutta onko se falsetin paikka?

[LW]

Sitten Hämäläisen juttu sisältää kaikenlaisia subjektiivisia kuvailuja, joista häntä on vaikea saattaa tilille. Sillä tavoin hän tilanteen näki ja koki. Muilla on varmastikin erilainen kokemus, mutta onko se falsetin paikka?

Skitsofreenikoilla on paljon kaikenlaisia subjektiivisia kokemuksia, joista heitä on vaikea saattaa tilille. Journalisteilta odotan vähän enemmän. Olen sinänsä ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että täällä nähdään silloin tällöin vainoa ja vihamielistä propagandaa aivan turhaan (mihin syntiin tosin käytännössä kaikki marginaalista lähteneet liikkeet syyllistyvät enemmän tai vähemmän), ja Hämäläisen jutussa ei ollut aihetta falsettiin. Kyyniseen bassomurahdukseen kylläkin.

Halla-ahon pitämä kampanjansa avauspuhe löytyy täältä. Jos sinulle todella jää siitä mieleen ennen kaikkea laikkuiset kasvot ja hallitsemattomat tunnekuohut, annan herrasmiehen kunniasanan siitä, että katson sen hyvin tarkkaan uudestaan.

Halla-ahon vastaus valtiontalouden budjettikriisiin kiinnostaa muuten minuakin.

[Hessu]

Lainaan Erkki Ahon blogia, jossa hän kertoo Jukka Seppisen kirjasta Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991 Strategia ja toiminta.

Anders Blom oli Kokoomuksen nuorisojohtaja. Blom antoi 29.5.1979 avustaja Marrussitsille papereita, jotka viimeksi mainittu laittoi povitaskuunsa. Anders Blomin kanssa Unto Hämäläinen tapasi 11.3.1980 Marrussitsin lounaalla ravintola Kellarirouvissa. 25.3.1980 Hämäläinen sekä Neuvostoliiton suurlähetystön avustaja V. Marrussitsin kävivät vilkkaan keskustelun. Hämäläinen hoiti puhelupuolen. Hämäläinen antoi henkilökuvauksia useammastakin henkilöstä. Lausunnot olivat yleensä ottaen negatiivisia. Seuraava tapaaminen oli 14.11.1980 hotelli Vaakunan Grillissä. 18.9.1981 Hämäläinen ja Marrussitsin tapasivat 2.11.1981 Esplanadin Kappelissa. Kului kaksi viikkoa, kun Hämäläinen oli jälleen kertomassa kokoomuskuulumisia Marrussitsinille. He tapasivat 17.11.1981 jolloin Hämäläinen sai vastaanottaa onnitteluja KGB:ltä.

http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2008/11/neuvostotiedustelu-suomessa.html

Blogin Seppisen kirjasta kertova osio on mielenkiintoinen katsaus lähihistoriaan. Monet esiin nousevat henkilöt toimivat edelleen suomalaisen politiikan keskiössä.  Lukiessa voi miettiä sitä, miksi median tietyt toimittajat ja poliittisen historian vaikuttajat sekä osa yliopistoväestä pyrkii vähättelemään Seppisen kirjassa olevia tietoja.

Ei tarvitse myöskään ihmetellä, miksi Unto Hämäläinen pelkää suomalaista samettivallankumousta. Arkistojen ovet avautunevat lähivuosina ja siellä taitaa olla tarinoita, jotka eivät hivele Unton mainetta.

Unto Hämäläinen sai vuonna 2008 Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon.

SK:n journalistipalkintolautakunnan mukaan Hämäläinen arvostaa suomalaisen kansalaisyhteiskunnan demokraattisia instituutioita ja oikeusvaltioperiaatteita aikana, jolloin politiikka viihteellistyy ja sen instituutioiden yleinen arvostus horjuu. Hyvää makua ja arvostelukykyä osoittava raportointi on perusjournalismia, jota Hämäläinen toteuttaa uutismaisesti ja persoonallisesti: vaikka hän osaa arvostella politiikkaa, hän puolustaa demokratiaa ja sananvapautta. Monimutkaistuvien kysymysten äärellä on tärkeää, että journalisti hallitsee tapahtumien selostamisen lisäksi niiden taustat ja asiakysymykset.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/toimittaja-unto-hamalainen-sai-suomen-kuvalehden-journalistipalkinnon


Unto Hämäläinen on osa Kokoomuksen "komeaa" historiaa. Hän oli Kokoomuksen Nuorten liiton pj vuosina 1980 – 83.

Isänmaallisuutta ja luotettavuutta vuosikymmenien kokemuksella – Kokoomus.

http://www.youtube.com/watch?v=6iaR3WO71j4 Johnny Rivers: Secret Agent Man

[herra 4x]

Suomimedia on ollut yksi DDR. Internet on muurinsärkijä.

Tämä video kuvaa asiaa:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=4&t=610&a=5226

[Jussi Halla-aho]

En mielestäni kommentoi falsetissa, enkä ole edes hermostunut, ja tämän lisäksi olen otettu siitä, että Hämäläinen ja Kuukausiliite noteeraavat minut tällaisen huomion arvoiseksi.

En silti näe syytä kiistää tosiasioita kuten sitä, että pienillä sanavalinnoilla, epäoleellisuuksiin takertumalla, valheilla ja "subjektiivisilla kokemuksilla" Hämäläinen johdonmukaisesti pyrkii rakentamaan minusta kuvan jonkinlaisena surkuhupaisana kehitysvammaisena reppanana, jonka takana kulisseissa häärää salaperäinen Matias Turkkila.

Otetaan joitakin esimerkkejä:

Punaiset täplät leviävät Jussi Halla-ahon poskilta kaulalle.

Onko tällainen toisen ihmisen fysiologisille ominaisuuksille hihittely jollakin tavalla asiallista tai oleellista? Kuten joku totesi, tämä olisi rinnastettavissa siihen, että Sinnemäen vaalipuheenvuorosta mainittaisiin ainoastaan kumimaisesti liikkuva naamataulu.

Hän yrittää hidastaa puheensa rytmiä, mutta tunnemyrsky on liian voimakas. Halla-aho on liikuttunut omista sanoistaan.

Vaimoni ihmetteli tätä kovasti ja totesi, että minä ja "tunnemyrsky" sovimme varsin huonosti samaan lauseeseen. Jokainenhan voi käydä toteamassa, kuinka kauhean tunnemyrskyn kourissa olin, tai oliko puheeni rytmi nopea, tai yritinkö hidastaa sitä.

http://www.youtube.com/watch?v=c9tISce5gKs&feature=related

Toki nämä ovat subjektiivisia havaintoja, mutta samalla tavoin se on sinun subjektiivinen kokemuksesi, että minä en ole Napoleon.

Onneksi jokainen sana on kirjoitettu etukäteen paperille.

Mitä tämä tarkoittaa? Tyypillisesti paperista pidetyt puheet on kirjoitettu etukäteen paperille. Näyttäkää minulle toinen tapaus, jossa toimittaja näkee kyseisen seikan maininnan arvoisena.

Satakunta kuulijaa istuu myötätuntoisina.

Myötätuntoisesti suhtaudutaan säälittäviin tapauksiin. Olen niin säälittävä reppana, että jopa kotiyleisö suhtautuu minuun myötätuntoisesti. Ei siis myötäsukaisesti tai myötämielisesti vaan myötätuntoisesti.

Puheen jälkeen Halla-aho pälyilee epävarmana ympärilleen.

Siinä taas Unskin subjektiivinen kokemus, jota kukaan muu paikalla ollut ei näytä jakaneen. Itse en havainnut pälyileväni tai olleeni epävarma. Päinvastoin, katsoin yleisöä hymyillen, koska yleisö taputti minulle.

...kirjoittaisi muutaman terävän sivalluksen rakkaaseen blogiinsa.

Reppanalla ei ole elämässään muuta kuin bloginsa. Ehkä Mattilla on jokin toinen tulkinta sanan "rakas" läsnäololle.

Nuori mustapukuinen mies ohjailee käsimerkeillä Halla-ahoa...

Tästäkään ei reaalielämän puolella ollut mitään havaintoja, mutta pointti on, että Halla-aho on reppanuudessaan pihalla kuin tampoonin naru ja häntä pitää ohjailla. Kaiken takana on mustapukuisia miehiä.

Miksi sitä paitsi "mustapukuinen". Millaisen mielikuvan se luo? Miesten puvut ovat tummia. Niitä kutsutaan puvuiksi tai tummiksi puvuiksi.

Mutta sitten tunnerekisteri heilahtaa toiseen ääriasentoon, vihaan ja kiukkuun...

Kenelläkään ei ole tällaisesta havaintoa. Turkkilan puhe oli hyvin lämminhenkinen ja humoristinen.

Huomattakoon, että yritän tässä käydä asiakeskustelua Mattin kanssa siitä, onko kyseessä neutraali juttu vai suorastaan kylmän laskelmoivaa demonisointia ja irvistelyä koreassa kaavussa. Tietysti tällainen analyysikin on Mattin mielestä uusi osoitus herkkänahkaisuudesta ja siten entisestään vahvistaa hänen väitettään.

Mitä valtiontalouden kestävyysvajeeseen tulee, vastasin suunnilleen näin (taltiointia ei ole):

Julkinen talous, etenkin kuntatalous, on katastrofin edessä. Tämä johtuu osin väestörakenteen kehityksestä ja osin siitä, että eduskuntavaalit voitetaan Suomessa lupaamalla ihmisille lisää maksuttomia palveluja, jotka sitten sälytetään kuntien maksettavaksi. Kestävyysvajeen paikkaaminen edellyttäisi radikaaleja leikkauksia palvelutarjontaan ja koko hyvinvointivaltion uudelleenmiettimistä. Ikävä kyllä tällaisten toimenpiteiden sisällyttäminen vaalikampanjaan olisi mille tahansa puolueelle poliittinen itsemurha, joten poliitikot vaativat lisää palveluja ja rahoittavat sitä velanotolla.

Tämä näyttäytyi Unskille ensin hiljaisuutena ja sitten sen toteamisena, että "vastaaminen voisi olla poliittinen itsemurha".

Tietenkin voidaan olla sitä mieltä, että tässäkin on vain kilpailevia subjektiivisia havaintoja, mutta kyllä Hämäläinen minun mielestäni valehteli.

[Hessu]

Katsoin muutama tunti sitten dokumentin eräästä DDR:n naisvankilasta. DDR oli aatteen miesten ja naisten eurooppalainen mallivaltio, jonka saavutuksia kaikki kunnon sosialistit ja kommunistit ihailivat.

Dokumentti toi mieleen monia muistoja ja kokemuksia elämän varrelta.
Päällimmäisenä puolalaisen keskitysleirivangin kertomukset, joita kuuntelin koko yön Varsovassa syksyllä vuonna 1984.
Keskitysleirikertomusten yötä oli edeltänyt Isä Jerzy Popieluszkon hautajaiset. Hän oli pappi, joka murhattiin sanojensa ja ajatustensa vuoksi. Asialla olivat Unskin ja kumppaneiden tukeman aatteen kannattajat eli kommunistiset fasistit. Kirjoitin aiheesta jo aiemmin. Alla on linkki, jos on kiinnostusta tarkempaan tutustumiseen.

http://hommaforum.org/index.php/topic,36144.msg489111.html#msg489111 Poliittista pohdintaa

On paljon asioita, jotka myllertävät tällä hetkellä mielessä eikä niihin sisälly minkäänlaista ymmärrystä sosialistien ja kommunistien kätyreitä kohtaan.

DDR oli täynnä urkkijoita ja epäilemättä myös Suomessa on ollut melkoinen lauma lipeväkielisiä sanansaattajia koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan aina N-liiton romahtamiseen asti.

Ei ole mikään ihme, että arkistojen ei koskaan toivota aukeavan. Suomen poliittinen valta vaihtuisi vaaleissa vielä voimakkaammin, jos kansalaiset ymmärtäisivät, että kaikki kolme suurta (kok, kepu, sdp) ja vasemmistoliiton edeltäjä Skdl kävivät kovaa kilpajuoksua siitä, kuka saa miellyttää eniten idän jättiläistä.

DDR:n arkistot avattiin jo aikaa sitten. Suomalaiset odottavat edelleen, että omat ulkomaisten sosialistien ja kommunistien hyväksi vakoilleet kansalaisemme paljastuisivat. Heitä on todella paljon. Ketju ulottunee toimittajista ja pikkupoliitikoista valtion ylimpään johtoon asti.

Poliittinen vastuunkanto on kovaa hommaa. Suomi on poliittisen moraalin takapajula. Unto Hämäläinen voisi hiukan avautua omista toimistaan, että ei jää vahingossa väärää mielikuvaa hänen poliittisista aktiviteeteistään.

Törkeä maanpetos on maanpetoksen törkeä tekomuoto, josta tuomitaan vankeutta vähintään neljä vuotta ja enintään elinkautinen vankeusrangaistus. Maanpetoksen tekee törkeäksi se, että siinä
1.   aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi taikka
2.   muutoin aiheutetaan Suomelle erityisen suurta vahinkoa
ja rikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Yritys on rangaistava.

Suurin osa aiemmin maanpetoksen nimellä kulkeneista teoista on tarkennettu omiksi rikoksikseen. Seuraavassa muutamia esimerkkejä.

Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen, jossa yritetään väkivaltaa tai ulkomaiden painostusta käyttäen saattaa Suomi tai maan osa vieraan valtion alaisuuteen taikka antaa itsenäisyys osalle valtakuntaa. Ollakseen rangaistava teon on oltava sellainen, että sillä on todellinen onnistumisen mahdollisuus. Rangaistusasteikko on 1–10 vuotta vankeutta, yritys on rangaistava.

Vakoilu on "rauhanaikainen maanpetos", jossa Suomen vahingoittamiseksi tai vieraan valtion hyödyttämiseksi välitetään, julkistetaan, ilmaistaan tai hankitaan valtakunnan turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle tärkeä salainen tieto. Vihollissotilas tuomitaan rikoksesta vain, jos hän salaa kuulumisensa vihollissotavoimiin Suomessa tai Suomen puolustusvoimien sotatoimialueella. Rangaistusasteikko on 1–10 vuotta vankeutta, yritys on rangaistava.

Turvallisuussalaisuuden paljastaminen on vakoilun lievä tekomuoto, joka eroaa vakoilusta siten, että siinä vahingoittamis- tai hyödyttämistarkoitus puuttuu, mutta tekijä kuitenkin tietää, että tieto on salassa pidettävä. Rangaistusasteikko on 4 kuukaudesta 4 vuoteen vankeutta, yritys on rangaistava.

Maanpetoksellinen yhteydenpito on väljästi määritelty rikos, jossa tarkoituksena on harjoittaa tiedustelutoimintaa, mikä ei ehdi edes yrityksen asteelle. Rikokseen syyllistyy se, joka tehdäkseen jonkin edellä mainitun rikoksen ryhtyy yhteydenpitoon vieraan valtion tai sen asiamiehen kanssa. Rangaistus on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

Kaikki lainaukset ovat wikipediasta. Unski löytänee tarvittaessa oman kategoriansa.

[Professori]

Kiitos Jussille tuosta kestävyysvajekommentista. On hyvä että näet asian noin. Tässä tilanteessa olisi vaarallista vähätellä ongelmaa, jonka mittasuhteet ovat aivan valtavat. Uskon että tuolla linjalla on kantavuutta omassa poliittisessa tulevaisuudessasi. Suomessa arvostetaan rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä - etenkin vaikeiden asioiden edessä.

[sattuma]

Mitä valtiontalouden kestävyysvajeeseen tulee, vastasin suunnilleen näin (taltiointia ei ole):

Julkinen talous, etenkin kuntatalous, on katastrofin edessä. Tämä johtuu osin väestörakenteen kehityksestä ja osin siitä, että eduskuntavaalit voitetaan Suomessa lupaamalla ihmisille lisää maksuttomia palveluja, jotka sitten sälytetään kuntien maksettavaksi. Kestävyysvajeen paikkaaminen edellyttäisi radikaaleja leikkauksia palvelutarjontaan ja koko hyvinvointivaltion uudelleenmiettimistä. Ikävä kyllä tällaisten toimenpiteiden sisällyttäminen vaalikampanjaan olisi mille tahansa puolueelle poliittinen itsemurha, joten poliitikot vaativat lisää palveluja ja rahoittavat sitä velanotolla.

Tämä näyttäytyi Unskille ensin hiljaisuutena ja sitten sen toteamisena, että "vastaaminen voisi olla poliittinen itsemurha"

Valtiovarainministeriö käyttää kestävyysvajaskenaariossa kolmen(3) prosentin reaalikorkoa.
Kyseinen reaalikorkotaso on käsittääkseni epärealistinen, vuonna 2008 Suomen valtio maksoi ulkomuistitietona noin 0.5 prosentin reaalikorkoa.

1.03^40=3.262*60% ->  195 %  velka per BKT
1.005^40=1.221*60% -> 73  %  velka per BKT

Oikea vastaus on:
Kymmenen(10) prosentin leikkaus ministerien ja kansanedustajien palkkoihin.  
Eli Halla-ahon esittämä julkisen sektorin menojen kriittinen tarkastelu ja leikkaaminen nykyistä alhaisemmalle tasolle.

P.S: Väittäisin, ettei yksikään kestävyysvajeesta puhuva poliitikko ymmärrä asiasta yhtään mitään. Helpompaa olisi puhua julkisen sektorin budjettitasapainosta, mutta se olisi liian yksinkertaista.

[Professori]

Kestävyysvaje on yksi asia, kokonaisvelka toinen. Nähdäkseni näistä kahdesta jälkimmäinen on sittenkin suurempi ongelma.

Jatkuva velka syö hyvinvoinnin edellytyksiä ellei sitä vastaan pystytä tekemään velan koron kuittaavia tuottavia investointeja. Poliitikkojen äänten kalastelemiseksi lupailemat hyvinvointipalvelut ovat harvoin sellaisia.

Suuri velka on myös riski, sillä talouden luottamuksen horjuminen nostaa korkotasoa, ja koronnosto isosta velkasummasta on ikävä lisärasite taloudelle; etenkin jos tapahtuma liittyy muutenkin hankalaan tilanteeseen. Kuten yleensä liittyy.

Velan mahdollinen takaisinmaksu puolestaan syö talouden tuottoja. Se vähentää kaiken hyvän lupaamiselta pohjaa. Ikävä juttu poliitikoille, mutta myös eduista nauttiville kansalaisille.

[sattuma]

Kestävyysvaje on yksi asia, kokonaisvelka toinen. Nähdäkseni näistä kahdesta jälkimmäinen on sittenkin suurempi ongelma.

Niin, virallisesti tuon kestävyysvajeen ensimmäinen tekijä on kokonaisvelka, toinen tekijä on väestörakenteen muutos ja kolmas tekijä on velan korko. Tosin ainakin yhdessä Käteisministeriön esityksessä tuo korko mainitaan vain niin hauskassa termissä kuin "Kestävyysindikaattori S2" .

Onneksi Halla-aholla ei kysytty mielipidettä kestävyysindikaattorista!? 

[Matt]

Kiitokset Jussi Halla-aholle kommenteista ja hyvästä analyysista, joka on mielestäni parasta tässä ketjussa. Suuri syy siihen (hyvyyteen) on myös se, että Jussi Halla-ahon kokemuksella kirjoituksesta ja tapahtuneesta on aivan erityinen painoarvo hänen ollessa asianosainen. Hän ymmärrettävästi lukee tällaisen jutun tarkasti ja kiinnittää huomiota toimittajan jokaiseen sanavalintaan.

Oma pointtini on se, ettei tällaiselle "ulkopuoliselle" ja "tavalliselle" - joskin Halla-ahon ajatuksia kohtaan jossain määrin sympaattiselle - lukijalle tuo Hämäläisen juttu antanut mitään kauhistuttavaa vaikutelmaa. Ja vaikka Hämäläisellä olisikin ollut pahat mielessä, täällä koettu reaktio vaikuttaa jutun laatuun nähden yliampuvalta. Tämän olenkin jo sanonut.

Nyt Jussi Halla-ahon innoittamana pysähdyn vielä kerran Hämäläisen kirjoituksen ääreen ja luen sitä tarkemmin, hommalaisella suopeuden hermeneutiikalla. Ja kyllä voin myöntää, että kaikenlaista erikoista tekstissä voidaan nähdä:

1) Halla-aho yrittää hidastaa puheensa rytmiä, mutta ei Hämäläisen mukaan onnistu siinä, koska tunteet vievät miestä. Hän on "liikuttunut omista sanoistaan", niin kuin Timo T.A. Mikkonen konsanaan. Ei tämä kieltämättä anna erityisen luotettavaa kuvaa henkilöstä, joka pyrkii hoitamaan kansakunnan yhteisiä asioita - antaa hölmön vaikutelman.

2) "Onneksi jokainen sana on kirjoitettu etukäteen paperille"... koska muutenhan tästä puheenpidosta ei tulisi Halla-aholla mitään. Halla-aho ei puhu vaan hän "lukee viestinsä" - asian sanominen ei onnistu ilman kirjoitettua tekstiä, ehkä tunnemyrskyn riepottelun takia?

3) Halla-aho "pälyilee epävarmana ympärilleen". Hän on siis epävarma, pelokas, jännittynyt. Esiintyminen ei sovi hänelle. Vaikutelma on niin vahva, että sen "näkee puhujasta".

4) Matias Turkkila ei ole epävarma toisin kuin JHA vaan hän taitaa "propagandan niksit". Halla-aho ei oikein tiedä, miten pitäisi liikkua ja toimia, ja niinpä Turkkila ohjaa häntä käsimerkeillä.

5) Halla-aho osaa vastata "helppoihin" kysymyksiin, mutta sitten peruskauraa olevan talouspoliittisen kysymyksen kohdalla hän "menee hiljaiseksi" eikä vastaa oikein mitään, aikansa mietittyään.

6) Nuivan manifestin kohdalla Halla-ahon itsevarmuus palaa. Tätä ennen hän on ollut epävarma ja pälyilevä, pelokas ja hämmentynyt. Mutta kun puhutaan lempiaiheesta, maahanmuuttopolitiikasta, mies muuttuu aivan toiseksi. Hän suhtautuu asiaan siis epäilyttävällä intohimolla, ja tunteella.

Myötämielisemminkin voisi kirjoittaa, sen voi myöntää. Retorinen viritys tekstissä on kieltämättä aika hienovarainen ja taitava. En kuitenkaan usko, että tavalliset lukijat harrastavat tällaista detaljitason eksegeesiä. Arvelen että jutun hyödyt ovat suuremmat kuin haitat: Hämäläinen nimittäin mainitsee blogin ja antaa ymmärtää, että teksti on siellä terävää ja lukemisen arvoista. Lukijalla on mahdollisuus pistäytyä siellä, ja silloin hän saa filtteröimättömän annoksen Halla-ahoa. Hämäläinen myös myöntää, että Halla-ahon taustalla oleva poliittinen liike on vahva ja siten vakavasti otettava.

Nyt kun olen lukenut Hämäläisen tekstiä tällaisella otteella, voisi olla hyvä, että muutkin pohtisivat omalta kannaltaan, voisiko sen nähdä toisinkin.