Akateemisten ihmisten taipumus vihreyteen ja suvaitsevuuteen.

[Koskela Suomesta]

Sivulta 64 alkaen käsitellään tyttöjen ja poikien erilaisia kokemuksia koulusta... Tytöillä on myönteisiä mielikuvia kouluun kuulumisesta ja pojilla kielteisiä mielikuvia koulusta itsemääräämisoikeuden rajoittajana. Jostain tällaisesta on varmaan loppukädessä kyse.

Kyse on käsittääkseni monen eri tekijän kokonaisuudesta, tuo viihtyvyys vain summaa asiat. Oman käsitykseni mukaan poikien oppimistuloksiin vaikuttaa seuraavat asiat:

Pikkupojat ovat kouluuun tullessaan melkoisen avoimia. Tämä muuttuu nopeasti. Pojat eivät ole tuolloin vielä henkisesti yhtä kehittyneitä kuin samanikäiset tytöt ja oppivatkin siksi vielä eri tavalla. Ero on parin ikävuoden luokkaa.

He eivät pääse sisään koulun tapaan oppia ja putoavat heti kelkasta, tämä näkyy arvosanajakaumasta heti kun niitä aletaan antaa. Seitsemänvuotiaan ja yhdeksänvuotiaan välillä on huima ero, sen tietää jokainen vanhempi. Tyttöjen ja poikien tasoero on heti koulun alussa samanlainen seitsemänvuotiaan ja yhdeksän vuotiaan välillä.

Kun koulusta on nykyään tullut heti alusta saakka yhä tietopainotteisempi ja kovatahtisempi, niin nämä kaksivuotta henkisesti nuoremmat pojat jäävät kelkasta.

Ero oman aikani ekaluokan opetussisällön ja nykyisen opetussisällön välillä on todella huima. Käsitteet ovat monimutkaisempia, opittavaa on enemmän, edetään nopeammalla tahdilla.

Eivät pojat pärjää, vaikka henkisesti kypsemmät tytöt juuri ja juuri pärjäävätkin. Tämä kiristäminen opetuksen tahdissa on tehty täysin tyttöjen ehdoilla. Jos näin mennään poikien pitäisi saada leikkiä vielä kaksi vuotta lisää ja tulla kouluun vasta kun ovat tyttöjen kanssa samalla tasolla.

Tosin tämä henkinen kasvu menee sitten teini-iän lopulla toisin päin, eli tuossa viisitoista - kuusitoista vuotiaina pojat tulevat tasoihin ja menevät sitten ohi. Olen aina sanonut, että tämä vaihe kestää sinne asti kunnes tytöistä tulee äitejä. Silloin heidän henkinen kypsyytensä tulee poikien kanssa tasoihin. Tämä on muuten tutkittu juttu, eli naisten aivojen toiminta muuttuu raskauden aikana.

Kun tuohon peruskoulun alun eriarvoisuuteen lisätään naisopettajat, jotka eivät ymmärrä yhtään pikkupoikia, alkaa poikien alamäki olla selvä. En ole tavannut yhtään nuorehkoa naisopettajaa jonka asenne pikkupoikia kohtaan olisi ollut terve. He kokevat pojat rasitteina, mahdottomina kiusankappaleina, uteliaina ja aina liikkeessä olevina, vaativat selittämään miksi ja miten. Niinhän he ovatkin, entä sitten? ei se ole mikään huono asia, päinvastoin. Pojat saa pysymään aloillaan kun asiat esitetään mielenkiintoisesti ja heille selitetään asioita, vastaillaan kysymyksiin jne. Tytöt eivät tällä tavalla häiritse opetusta, sanoi eräs nuori kansankynttilä minulle.....

Kun osa pojista sitten putoaa kokonaan kelkasta, ja siirtyvät lähinnä häiriköinti ja kiusaamis linjalle, niin niitäkin poikia jotka yrittävät pärjätä painostetaan luopumaan siitä. ja tuo painostus ei ole vähäistä, sitä kutsutaan siksi koulukiusaamiseksi. Ja hyvin usein tämä painostus saa kaiken lisäksi väkivaltaisia ilmenemismuotoja.

Siksi ei ole mikään ihme, että yläasteella monet älykkäät pojat alisuoriutuvat, ihan suojellakseen itseään ja pitääkseen edes jotkut kavareistaan. He oppivat vihaamaan koulua, vihaamaan kiusaajiaan.

Surullisinta on, että tämän seurauksena merkittävän osan heistä pohjatiedot ovat niin heikoilla, että kun tullaan yläasteen viimeiselle ja lukioon, jolloin he pystyisivät (ja merkittävä osa yrittääkin sitä tällöin) karistamaan tuon eläintarhan vaikutukset itsestään, he eivät enää siihen pysty. Opittavaa ja kiinniotettavaa on jo liikaa. Niillä lukion todistuksilla jonka tällöin saa, ei enää pyritä yliopistoon ja kilpailla näitä kokoajan lukeneita tyttöjä vastaan.

Tämä on minusta se mekanismi, jolla saamme pojat putoamaan kelkasta.

Merkittävää on että niinkin suuri osa pojista tästä huolimatta pääsee putken läpi kunnialla. Tässä erot koulujen ja erityisesti luokkien välillä ovat suuret.

Mitä enemmän koulussa ja erityisesti luokalla on niitä jotka painostavat ne muutkin luopumaan opiskelusta, sitä enemmän näitä kuvaamiani poikia tulee.

Jotkut koulut onnistuvat paremmin johtuen oppilasaineksestaan, opettajille en tästä kunniaa antaisi, heidän mahdollisuutensa ovat nykyään rajatut. Aiemmat opettajien valtuudet ja se että heillä oli ymmärrystä ja karismaa enemmän, paransi poikien asemaa vuosikymmeniä sitten. Nyt naisopettajat eivät edes tajua missä mennään, saati että heillä olisi keinoa puuttua vaikka tajuaisivatkin.  

Ja sitten linkki maahanmuuttoon, mitä enemmän koulussa ja luokalla on haasteellisia, sitä enemmän pojat putoavat.

[Koskela Suomesta]

kirjoituksesi on esimerkki siitä, kuinka sanoja "älykkyys" ja "älyllisyys" käytetään oman hännän nostamiseen. Ihminen joka ei halua tai jota ei edes kiinnosta äärimmäinen nippelitieto on "henkisesti laiska". Maailmankuva on aika ahdas, luodaan oma käsitys älykkyydestä, ja sitten ollaan kuin vain se "omanlainen" "älykkyys" on se ainoa oikea.

Mutta sitähän nämä kympin tytöt juuri tekevät, opettelevat nippelitietoa kokeita varten....   

Henkisellä laiskuudella viittaan siihen että omaehtoista uteliaisuutta ei ole, vain se nippelitieto joka vaaditaan seuraavaan kokeeseen opiskellaan. Luulin olleeni tässä aivan selkeäsanainen.

Eivät pojat yleensä keskimäärin opettele "nippelitietoa" vain sen nippelitiedon vuoksi, jos sille tiedolle ei ole muuta käyttöä kuin kokeet.

Ja kun heidät pistetään se tekemään, he tekevät sen huolimattomasti ja saavat huonompia numeroita. Ovat ihan liian "laiskoja" siihen. Itse olen hyvä esimerkki siitä.

Yleisesti voisi kai sanoa, että sitten kun pojat opettelevat jotain, niin he tutustuvat siihen oman mielenkiintonsa vuoksi niin syvällisesti, että se vaikuttaa ulkopuolisen silmissä nippelitiedolta. Tämä mielenkiinnon kohde voi olla Weberin tuplakaasutin tai ohjelmointikieli. Sitten heitä syytetään nörtiksi. Se että he tekevät sen vailla mitään ulkopuolista pakkoa on älyllistä uteliaisuutta parhaimmillaan. He ovat vain uteliaita, se kiinnostaa.

Nerd, omituinen... minusta sellainen ihminen, joka opettelee fanaattisesti nippeleitä vain kokeita varten, muttei tee sillä tiedolla sitten oikeastaan mitään, on enemmän omituinen, todellinen nörttien nörtti.

Eli on olemassa "nippelitietoa" kokeita varten ja on olemassa niin syvallinen osaaminen jostain, että siihen kuuluu myös se sivulliselle käsittämätön "nippelitieto".

Sinä yrität ilmeisesti sanoa että kympin tytöt eivät opettelisi nippeleitä? olen tasan päinvastaista mieltä. He opettelevat juuri niitä nippeleitä niiden itsensä vuoksi, koska niitä kysytään kokeissa, ei siksi että ne heitä kiinnostaisivat. Ja sitten he eivät mistään muusta tiedosta olekaan enää kiinnostuneita, eihän niitä kysytä kokeessa. Tämä on älyllistä laiskuutta. Ei nippeleiden fanaattinen  opetteleminen koetta varten ole älyllistä uteliaisuutta. Kaukana siitä. Se on tiedon resitointia.

[Koskela Suomesta]

Minäkin otan tähän yhden esimerkin: Vanha kaverini on lääkäri. Hän on yksi niistä, joita koulu tai yleistieto ei kiinnostanut, vaan hän luki vain kokeeseen. Numerot olivat kymppiä vaikka plikka louskutti teini-ikänsä pikkukaupungin raitilla. Kuka voisi väittää hänen epäonnistuneen elämässä?
Hänen nuivuutensa tuli hyvin ilmi, kun hän otatti lapsensa pois koulusta, joka ei järjestänyt enää joulujuhlia.
Mitä ihmettä tuo kyseinen nainen menetti, paitsi ehkä sinun ja kaltaistesi kunnioituksen? luuletko, että hän piittaa siitä?

On varsin todennäköistä että hän todellakin on henkisesti laiska. Juuri sillä tyttömäisellä tavalla, vain opettajien antamat tiedolliset tavoitteet kiinnostavat, ei mikään muu.

Yleensä koulussa lukematta pärjäävät pojat ovat kuitenkin tuon lisäksi älyllisesti uteliaita ja heillä on jokin oma juttu. On harvinaista on että erittäin älykäs ja koulussa lukematta pärjäävä poika vain hengailee koko muun ajan. En tuntenut nuoruudestani yhtään sellaista. Enkä tunne nytkään. Meillä kaikilla oli se joku juttu, jossa olimme hyviä ja joka kiinnosti. Tällaisilla pojilla on monesti se nörttijuttunsa johon hän purkaa älyllisen uteliaisuutensa.

Toki tuon kaverisi kaltaisia älyllisesti passiivisia älykkäitä poikiakin on. Tietysti hän on pärjännyt, samanlainen poikakin olisi pärjännyt. Mutta tuollainen pärjääminen ei tee kenestäkään älyllisesti uteliasta.

Älykkyys ja älyllinen uteliaisuus ovat täysin eri asioita. Ilman älyllistä uteliaisuutta ei älykäskään ihminen kykene luomaan mitään uutta. Heistä tulee vain muiden kehittämien asioiden ja tiedon varassa toimivia teknikoita. Näitä kyllä riittää, näitä toisia ei niinkään.

On minullakin kavereita jotka ovat pärjänneet yhteiskunnassa samalla tavalla kuin tämä kaverisi, ja joita ei voisi älylliset haasteet sen vähempää kiinnostaa, kunhan kahlasivat yliopiston jotenkin läpi. Mutta he eivät olleet mitään kovin hyviä oppilaita, sellaista keskitasoa, panostivat vain sen verran että juuri ja juuri eteenpäin pääsivät.

[Enni]

Tästä nippelitieto (mikä hassu sana )-debatista tulikin mieleen yksi juttu. Tämä nippelitieto-keskustelu kun on ilmeisesti sijoittunut sinne koulumaailmaan (eli peruskoulu, mahdollisesti lukiotasolle), mutta ajatellaanpa hetki, päteekö sama tilanne myös akateemiseen jatkokoulutukseen. Se on kuitenkin tämän koko keskustelun aloittanut teema.

Eli Koskela Suomesta totesi mm. seuraavaa:

Sinä yrität ilmeisesti sanoa että kympin tytöt eivät opettelisi nippeleitä? olen tasan päinvastaista mieltä. He opettelevat juuri niitä nippeleitä niiden itsensä vuoksi, koska niitä kysytään kokeissa, ei siksi että ne heitä kiinnostaisivat. Ja sitten he eivät mistään muusta tiedosta olekaan enää kiinnostuneita, eihän niitä kysytä kokeessa. Tämä on älyllistä laiskuutta. Ei nippeleiden fanaattinen  opetteleminen koetta varten ole älyllistä uteliaisuutta. Kaukana siitä. Se on tiedon resitointia.

Oletteko myös sitä mieltä, että tytöt/naiset hakeutuvat yliopistoon haluamilleen aloille täysin sattumanvaraisesti, eikä "siksi että ne heitä kiinnostaisivat"? Uskotteko asian olevan myös niin, että tytöt/naiset ryhtyvät opiskelemaan alaa X, vaikka tuo ala ei häntä millään lailla kiinnostaisi? Miksi kukaan -tyttö tai poika- opiskelisi akateemisessa jatkokoulutuksessa mitään sellaista, mikä ei häntä yhtään kiinnosta?   Akateemisissa opinnoissa tietenkin on niitä pakollisia, tutkintovaatimuksiin kuuluvia kursseja, jotka eivät välttämättä niin nappaa, mutta jotka on pakko käydä. Meillä esim. ruotsi, englanti, tilastotiede, tieteellinen kirjoittaminen...jne. Vaihtelevat alakohtaisesti.


Mutta jos puhutaan pääaineista ja sivuaineista, niin mikä sitten vaikuttaa niiden valintaan jos ei se, että itse on niistä hyvin kiinnostunut? En usko, että vanhemmatkaan voivat niin valtavasti painostaa. Toki vanhemmat voivat toivoa ja hokea koko lapsensa elämän ajan, että "Kyllä meidän Tiinusta nyt tulee lääkäri kun isäkin on, ja isän isä, ja isän isän isä!", mutta en usko kenenkään olevan niin tahdoton ihminen, että tekisi uravalintansa vain vanhempia miellyttääkseen.

Peruskoulu- ja myös lukiotasolla ei oppilas tai opiskelija juurikaan voi vielä itse päättää, mitä ainetta opiskella. Tietysti kyllähän lukioissa niitä valinnaisiakin kursseja ja aineita on: mahdollisuus valita esim. pitkän ja lyhyen matikan väliltä, on vapaavalintaisia kieliopintoja jne. Kuitenkin pääasiassa, opetusohjelmat ja opiskeltavat aineet ovat hyvin tarkkaan määrätyt.

Ehkä tällaisessa tilanteessa vielä ymmärrän sen, että mikäli aine ei kiinnosta tippaakaan, ja kokeesta pitäisi päästä läpi, saattaa sen kyseisen aineen opiskelu olla juuri sellaista "tiedon resitointia", jonka ainoa tavoite on suoritusmerkintä kyseistä aineesta -ehkä joillain myös mahdollisimman korkea arvosana, mikäli on oppijana arvosanaorientoitunut.

Minä ainakin opiskelen sitä pääainetta ja niitä sivuaineita, jotka minua erittäin paljon kiinnostavat, en minä huvin tai nippelitiedon vuoksi istu jollain paskoilla luennoilla. Ei minulla ainakaan olisi moiseen aikaa, että itseni kannalta täysin merkityksetöntä ja epäkiinnostavaa tietoa pitäisi omaksua.


En kuitenkaan jaksa uskoa, että kukaan valitsisi opiskella vähintään viittä vuotta hyvin työlästä tutkintoa, vääntää ensin kandia, sitten gradua, ja vielä valmistuakin, mikäli ala ei kiinnosta opiskelijaa tippaakaan.

[nimetönkeskustelija]

Selitysmalleja jää 
a) miesopiskelijat eivät jaksa/osaa tehdä gradua (laiskuusargumentti)
b) jonkinlainen miesten syrjintä graduvaiheessa
c) osa miehistä tajuaa, että paperia ei oikeasti tarvitse ja työllistyvät anyway
d) muu, jota en keksinyt

Mutta miten näitä voisi lähteä osoittamaan vääräksi tai oikeaksi? KOTA:sta löytyy tutkinnon suorittaneiden työllistyminen mutta ei (ylläri) keskeyttäneiden työllistymistä. Jos gradu olisi kynnyskysymys, voisi katsella kanditilastoista suhdelukua - mutta ainakin luonnontieteissä moni teki kummatkin tutkielmansa ihan loppuvaiheessa ja usein ne liittyivät toisiinsa läheisesti, eli en tiedä sen toimivuudesta mittarina. Voi olla, että muilla aloilla on toisin.

Onko ideoita?

Tähän väliin uudelleenlinkitän jo aikaisemmin linkittämäni Osmo Kivisen artikkelin, joka sopii hyvin aiheeseen. Sieltä nimittäin löytyy kiinnostavaa dataa liittyen siihen, miten eri sukupuolille käy tutkinnon jälkeen. Artikkelissa mainitaan että korkeakoulutettujen (yliopisto tai AMK) naisten työttömyysriski 5 v aikana valmistumisesta on Suomessa 2,2 kertainen miehiin verrattuna. Koko juttu löytyy siis täältä: http://www.stakes.fi/yp/2009/2/kivinen.pdf
Toisin sanoen naisille käy hassusti valmistumisen jälkeen, kun taas miehet porskuttavat huomattavasti paremmin, mikäli ovat valmistuneet. Tästähän voisi nyt vetää idean, että ehkä miehet jättävät toivottomalta näyttävät tutkinnot kesken naisia helpommin (vaihtoehto c).

[nimetönkeskustelija]

Numerot olivat kymppiä vaikka plikka louskutti teini-ikänsä pikkukaupungin raitilla. Kuka voisi väittää hänen epäonnistuneen elämässä?
Hänen nuivuutensa tuli hyvin ilmi, kun hän otatti lapsensa pois koulusta, joka ei järjestänyt enää joulujuhlia.
Mitä ihmettä tuo kyseinen nainen menetti, paitsi ehkä sinun ja kaltaistesi kunnioituksen? luuletko, että hän piittaa siitä?

Tästä tullaan muuten mielenkiintoiseen kysymykseen. Täällä jo aiemmin puhuttiin siitä, että kympin tytöt tuijottaa suu auki kun heiltä kysyy jotain. Minulla on jonkin verran kokemuksia lääkärissäkäynneistä ja jostain syystä lähes aina toistuu seuraava kuvio. Jos kyseessä on naislääkäri, hän selittää asioita ympäripyöreästi ja väistellen tyyliin "no sulla nyt on jotain siellä ei sitä oikeen tiedä". Mieslääkärit sen sijaan lyö useimmiten faktat tiskiin sellaisenaan tyyliin "sinulla on tämmönen juttu ja tämä johtuu tästä ja tästä ja tätä hoidetaan näin..." Onko tässä joku kommunikaatiohäiriö minun ja naisten välillä vai mistä on kyse?

[TJK]

Tästä tullaan muuten mielenkiintoiseen kysymykseen. Täällä jo aiemmin puhuttiin siitä, että kympin tytöt tuijottaa suu auki kun heiltä kysyy jotain. Minulla on jonkin verran kokemuksia lääkärissäkäynneistä ja jostain syystä lähes aina toistuu seuraava kuvio. Jos kyseessä on naislääkäri, hän selittää asioita ympäripyöreästi ja väistellen tyyliin "no sulla nyt on jotain siellä ei sitä oikeen tiedä". Mieslääkärit sen sijaan lyö useimmiten faktat tiskiin sellaisenaan tyyliin "sinulla on tämmönen juttu ja tämä johtuu tästä ja tästä ja tätä hoidetaan näin..." Onko tässä joku kommunikaatiohäiriö minun ja naisten välillä vai mistä on kyse?

Miehillä on tarve päteä. Valistuneilla arvauksilla ja lumelääkkeillä pääsee pitkälle!

[nimetönkeskustelija]

Tästä tullaan muuten mielenkiintoiseen kysymykseen. Täällä jo aiemmin puhuttiin siitä, että kympin tytöt tuijottaa suu auki kun heiltä kysyy jotain. Minulla on jonkin verran kokemuksia lääkärissäkäynneistä ja jostain syystä lähes aina toistuu seuraava kuvio. Jos kyseessä on naislääkäri, hän selittää asioita ympäripyöreästi ja väistellen tyyliin "no sulla nyt on jotain siellä ei sitä oikeen tiedä". Mieslääkärit sen sijaan lyö useimmiten faktat tiskiin sellaisenaan tyyliin "sinulla on tämmönen juttu ja tämä johtuu tästä ja tästä ja tätä hoidetaan näin..." Onko tässä joku kommunikaatiohäiriö minun ja naisten välillä vai mistä on kyse?

Miehillä on tarve päteä. Valistuneilla arvauksilla ja lumelääkkeillä pääsee pitkälle!

Siinä olet kyllä oikeassa, että pätemisen tarve on miehillä paljon voimakkaampi. Tuskimpa mua silti aivan lumelääkkeillä kusetetaan kuitenkaan.

[EL SID]

kirjoituksesi on esimerkki siitä, kuinka sanoja "älykkyys" ja "älyllisyys" käytetään oman hännän nostamiseen. Ihminen joka ei halua tai jota ei edes kiinnosta äärimmäinen nippelitieto on "henkisesti laiska". Maailmankuva on aika ahdas, luodaan oma käsitys älykkyydestä, ja sitten ollaan kuin vain se "omanlainen" "älykkyys" on se ainoa oikea.

Mutta sitähän nämä kympin tytöt juuri tekevät, opettelevat nippelitietoa kokeita varten....  

Henkisellä laiskuudella viittaan siihen että omaehtoista uteliaisuutta ei ole, vain se nippelitieto joka vaaditaan seuraavaan kokeeseen opiskellaan. Luulin olleeni tässä aivan selkeäsanainen.

Eivät pojat yleensä keskimäärin opettele "nippelitietoa" vain sen nippelitiedon vuoksi, jos sille tiedolle ei ole muuta käyttöä kuin kokeet.

Ja kun heidät pistetään se tekemään, he tekevät sen huolimattomasti ja saavat huonompia numeroita. Ovat ihan liian "laiskoja" siihen. Itse olen hyvä esimerkki siitä.

Yleisesti voisi kai sanoa, että sitten kun pojat opettelevat jotain, niin he tutustuvat siihen oman mielenkiintonsa vuoksi niin syvällisesti, että se vaikuttaa ulkopuolisen silmissä nippelitiedolta. Tämä mielenkiinnon kohde voi olla Weberin tuplakaasutin tai ohjelmointikieli. Sitten heitä syytetään nörtiksi. Se että he tekevät sen vailla mitään ulkopuolista pakkoa on älyllistä uteliaisuutta parhaimmillaan. He ovat vain uteliaita, se kiinnostaa.

Nerd, omituinen... minusta sellainen ihminen, joka opettelee fanaattisesti nippeleitä vain kokeita varten, muttei tee sillä tiedolla sitten oikeastaan mitään, on enemmän omituinen, todellinen nörttien nörtti.

Eli on olemassa "nippelitietoa" kokeita varten ja on olemassa niin syvallinen osaaminen jostain, että siihen kuuluu myös se sivulliselle käsittämätön "nippelitieto".

Sinä yrität ilmeisesti sanoa että kympin tytöt eivät opettelisi nippeleitä? olen tasan päinvastaista mieltä. He opettelevat juuri niitä nippeleitä niiden itsensä vuoksi, koska niitä kysytään kokeissa, ei siksi että ne heitä kiinnostaisivat. Ja sitten he eivät mistään muusta tiedosta olekaan enää kiinnostuneita, eihän niitä kysytä kokeessa. Tämä on älyllistä laiskuutta. Ei nippeleiden fanaattinen  opetteleminen koetta varten ole älyllistä uteliaisuutta. Kaukana siitä. Se on tiedon resitointia.

oletko koskaan ajatellut miksi jokin poika opiskelee weberin kaasareiden säädöt tai joku toinen opettelee uuden ohjelmistokielen? Ehkä itseään varten mutta myös siksi, että hän saisi loistaa jossain, eli olisi edes jossain "alansa paras". Tämäkin on tapa hankkia sosiaalista statusta edes omiksi koetuissa piireissä.

Tässä onkin se suurin ero: naisten ei tarvitse hankkia "kunnioitusta" nörttiytymällä, vaan heillä on siihen toiset keinot. Pärjätäkseen naisena tulevassa maailmassa, tytöt opettelevat hankkimaan kaveripiirinsä ja ympäröivän maailman hyväksynnän, paikkansa "piireissä" omilla keinoillaan. Tälläisiä on toisenlainen sosiaalinen elämä kuin nörteillä.

Ainoastaan parempiin numeroihin tähtäävän nippelitietojen opetteleminen on, kuten Enni tuo myöhemmin hyvin ilmi:

http://hommaforum.org/index.php/topic,41915.msg573204.html#msg573204

pikemminkin tuloshakuisuutta: satsataan sellaisen tiedon hankintaan, joka tuo tulosta, eli tässä tapauksessa kokeisiin, joka tuo hyviä numeroita, joka mahdollistaa etenemisen sille alalle, millä kuvittelee työskentelevänsä loppuelämänsä.

Määrätietoisen etenemisen väittäminen henkiseksi ja älylliseksi laiskuudeksi vain siksi, ettei alle 20-vuotiasta "10-tyttöä" nyt oikeastaan kiinnosta ompelukoneen toimintamekanismin historia, kertoo enemmän väittäjän jähmettyneestä maailmankuvasta, tietynlaisesta halusta yrittää suojautua maailmalta jossa määrätietoinen tyttö tai poika etenee niin sosiaalisessa kuin yhteiskunnallisessa asemassa nopeammin ja paremmin kuin hän itse pystyi etenemään.
Maailma nyt kuitenkin vain on tälläinen. onneksi.

On varsin todennäköistä että hän todellakin on henkisesti laiska. Juuri sillä tyttömäisellä tavalla, vain opettajien antamat tiedolliset tavoitteet kiinnostavat, ei mikään muu.

Yleensä koulussa lukematta pärjäävät pojat ovat kuitenkin tuon lisäksi älyllisesti uteliaita ja heillä on jokin oma juttu. On harvinaista on että erittäin älykäs ja koulussa lukematta pärjäävä poika vain hengailee koko muun ajan. En tuntenut nuoruudestani yhtään sellaista. Enkä tunne nytkään. Meillä kaikilla oli se joku juttu, jossa olimme hyviä ja joka kiinnosti. Tällaisilla pojilla on monesti se nörttijuttunsa johon hän purkaa älyllisen uteliaisuutensa.

Toki tuon kaverisi kaltaisia älyllisesti passiivisia älykkäitä poikiakin on. Tietysti hän on pärjännyt, samanlainen poikakin olisi pärjännyt. Mutta tuollainen pärjääminen ei tee kenestäkään älyllisesti uteliasta.

Älykkyys ja älyllinen uteliaisuus ovat täysin eri asioita. Ilman älyllistä uteliaisuutta ei älykäskään ihminen kykene luomaan mitään uutta. Heistä tulee vain muiden kehittämien asioiden ja tiedon varassa toimivia teknikoita. Näitä kyllä riittää, näitä toisia ei niinkään.

On minullakin kavereita jotka ovat pärjänneet yhteiskunnassa samalla tavalla kuin tämä kaverisi, ja joita ei voisi älylliset haasteet sen vähempää kiinnostaa, kunhan kahlasivat yliopiston jotenkin läpi. Mutta he eivät olleet mitään kovin hyviä oppilaita, sellaista keskitasoa, panostivat vain sen verran että juuri ja juuri eteenpäin pääsivät.

no paljastuihan se sovinismi sieltä, kun oikein puristi.

Miksi "tyttömäinen" tapa elää mieluummin sosiaalisesti monipuolista ja mukavaa elämää olisi tuomittavampaa kuin nörttiyminen? Mitä hienoa on istua nenä kiinni kirjassa, kun saman ajan voi käyttää hengailuun kavereiden kanssa?

Ammattiin kuuluva, käytit termiä "älyllinen uteliaisuus", voi iskeä ja iskeekin päälle sitten kun opiskelee ammattiin.
Kun opiskelet vaikkapa "muovailuvahainsinööriksi" on itsestään selvää, että keräät kaiken mahdollisen nippelitiedon juuri siitä aiheesta. Viimeistään siinä vaiheessa unohtuu joskus hankittu nippelitieto weberin kaasareita. Ja jos on fiksu, iskee vitu*us siitä, ettei käyttänyt nuoruuttansa elämiseen, vaan kirjojen ulkoa opettelemiseen.

Tästä nippelitieto (mikä hassu sana )-debatista tulikin mieleen yksi juttu. Tämä nippelitieto-keskustelu kun on ilmeisesti sijoittunut sinne koulumaailmaan (eli peruskoulu, mahdollisesti lukiotasolle), mutta ajatellaanpa hetki, päteekö sama tilanne myös akateemiseen jatkokoulutukseen. Se on kuitenkin tämän koko keskustelun aloittanut teema.

viittaan samaan tekstiin, minkä kirjoitin jo ylemmäksi. Eli tapasi opiskella oli ennemmänkin tuloshakuinen: satsataan sellaisen tiedon hankintaan, joka tuo tulosta, eli tässä tapauksessa kokeisiin, joka tuo hyviä numeroita, joka mahdollistaa etenemisen sille alalle, millä kuvittelee työskentelevänä loppuelämänsä.

ja tuskin olet koskaan katunut valintojasi?

Tästä tullaan muuten mielenkiintoiseen kysymykseen. Täällä jo aiemmin puhuttiin siitä, että kympin tytöt tuijottaa suu auki kun heiltä kysyy jotain. Minulla on jonkin verran kokemuksia lääkärissäkäynneistä ja jostain syystä lähes aina toistuu seuraava kuvio. Jos kyseessä on naislääkäri, hän selittää asioita ympäripyöreästi ja väistellen tyyliin "no sulla nyt on jotain siellä ei sitä oikeen tiedä". Mieslääkärit sen sijaan lyö useimmiten faktat tiskiin sellaisenaan tyyliin "sinulla on tämmönen juttu ja tämä johtuu tästä ja tästä ja tätä hoidetaan näin..." Onko tässä joku kommunikaatiohäiriö minun ja naisten välillä vai mistä on kyse?

TJK vastasi jo puolestani. Olet varmaan seurannut tämän valelääkäri Mika Jokisen tapausta? Mies ei tehnyt yhtään virhettä ja sai vain kiitosta työstään. Jokisen vastaanotolla käyneet kehuivat valelääkäriä hyväksi kuuntelijaksi ja luottamusta herättävän oloiseksi.
Ainoa ongelma on, ettei mies ollut pätevä tehtäväänsä

[mikkoellila]

kirjoituksesi on esimerkki siitä, kuinka sanoja "älykkyys" ja "älyllisyys" käytetään oman hännän nostamiseen. Ihminen joka ei halua tai jota ei edes kiinnosta äärimmäinen nippelitieto on "henkisesti laiska". Maailmankuva on aika ahdas, luodaan oma käsitys älykkyydestä, ja sitten ollaan kuin vain se "omanlainen" "älykkyys" on se ainoa oikea.

Mutta sitähän nämä kympin tytöt juuri tekevät, opettelevat nippelitietoa kokeita varten....   

Henkisellä laiskuudella viittaan siihen että omaehtoista uteliaisuutta ei ole, vain se nippelitieto joka vaaditaan seuraavaan kokeeseen opiskellaan. Luulin olleeni tässä aivan selkeäsanainen.

Eivät pojat yleensä keskimäärin opettele "nippelitietoa" vain sen nippelitiedon vuoksi, jos sille tiedolle ei ole muuta käyttöä kuin kokeet.

Ja kun heidät pistetään se tekemään, he tekevät sen huolimattomasti ja saavat huonompia numeroita. Ovat ihan liian "laiskoja" siihen. Itse olen hyvä esimerkki siitä.

Yleisesti voisi kai sanoa, että sitten kun pojat opettelevat jotain, niin he tutustuvat siihen oman mielenkiintonsa vuoksi niin syvällisesti, että se vaikuttaa ulkopuolisen silmissä nippelitiedolta. Tämä mielenkiinnon kohde voi olla Weberin tuplakaasutin tai ohjelmointikieli. Sitten heitä syytetään nörtiksi. Se että he tekevät sen vailla mitään ulkopuolista pakkoa on älyllistä uteliaisuutta parhaimmillaan.

Nimenomaan. Kympin tytöiltä juuri puuttuu tämä älyllinen uteliaisuus. Kympin tytöt opettelevat juuri sen nippelitiedon, jota kokeissa kysytään. Heillä ei ole koulun ulkopuolista tietoa, koska he eivät ole kiinnostuneita yleissivistyksestä.

Älykkäät pojat sen sijaan hankkivat nimenomaan yleissivistystä. Älykkäät pojat ovat luonteeltaan sellaisia ihmisiä, että heitä kiinnostaa hankkia tietoa laaja-alaisesti.

Kympin tytöt ovat fakki-idiootteja, jotka opiskelevat vain oman alansa koulutukseen kuuluvia asioita. Lapsena ja nuorena kympin tytöt opiskelevat peruskoulussa ja lukiossa tasan tarkkaan sen, mitä koulussa opetetaan. He eivät tiedä koulun ulkopuolisista asioista mitään. Aikuisina nämä kympin tytöt opiskelevat yliopistossa tasan tarkkaan oman opiskelualansa asioita eivätkä ole kiinnostuneita mistään muusta. Omasta alastaankin he tietävät vain sen, mitä yliopistossa opetetaan.

Korkeasti koulutetut miehet ovat yleensä kiinnostuneita tietämään omasta alastaan sellaisiakin asioita, joita yliopistoissa ei ole opetettu. Tämä on korkeasti koulutetuille naisille täysin vieras ja käsittämätön ilmiö. Nainen opiskelee yliopistossa tasan tarkkaan sen, mitä kurssivaatimuksiin kuuluu. Mies on kiinnostunut alastaan muutenkin ja hankkii alastaan tietoa itse, oman tiedohalunsa vuoksi. Naisilla ei ole tiedonhalua. Naiset haluavat vain läpäistä kursseja ja suorittaa arvosanoja.

Kympin tytöt ovat sokean auktoriteettiuskon vallassa. He uskovat kaiken sen, mitä opettajat ja koulukirjat sanovat. Heille ei tule mieleenkään, että olisi olemassa koulun ulkopuolista tietoa. He eivät pysty kuvittelemaankaan sitä, että opettaja tai koulukirja olisi väärässä jossain asiassa.

Kympin tytöt opettelevat nimenomaan sitä nippelitietoa, jota saa opettajilta ja koulukirjoista. Kympin pojat sen sijaan ovat oikeasti lahjakkaita ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita hankkimaan tietoa oma-aloitteisesti.

Lukuisien psykologisten tutkimusten mukaan kaikkein älykkäimmät ihmiset ovat luonteeltaan käytännössä poikkeuksetta sellaisia, että heitä kiinnostaa hankkia tietoa oma-aloitteisesti. Tässä ei ole kyse "nippelitiedosta", vaan yleissivistyksestä.

Nippelitieto ja yleissivistys ovat kaksi eri asiaa. Nimenomaan nippelitieto on kympin tytöille tyypillistä, koska heillä ei ole koulun ulkopuolista yleissivistystä.

Kympin tytöt eivät siis ole oikeasti älykkäitä ihmisiä. Heillä voi toki olla hieman keskimääräistä korkeampi älykkyysosamäärä, koska aivan keskinkertaisella ÄO:lla varustettu ihminen ei pysty saamaan kymppejä edes kovalla puurtamisella. Kympin tytöt ovat kuitenkin vain vähän keskivertoa parempia ahkeria opiskelijoita, jotka kykenevät helposti oppimaan koulussa opetetut asiat.

Älykkäät pojat sen sijaan tietävät asioista enemmän kuin koulussa opetetaan. Tämä on kympin tytöille täysin käsittämätön ilmiö. Älykkäät pojat tietävät asioita ennen kuin niitä opetetaan koulussa. Tytöt eivät ymmärrä, miten tämä on mahdollista. Tytöille ei juolahda mieleen, että joku voisi hankkia tietoa jossain muualla kuin koulussa.

Tästä syystä kympin pojat ovat lähes poikkeuksetta älykkäämpiä kuin kympin tytöt. Kympin tytöt oppivat sen, mitä koulussa opetetaan. Kympin pojat tietävät asiat ennen kuin niitä opetetaan koulussa. Kympin pojat tietävät asioista enemmän kuin koulussa opetetaan. Älykkäät pojat saavat koulussa kymppejä, koska he tietävät asiat ennestään. Älykkäät tytöt saavat koulussa kymppejä, koska he opiskelevat ahkerasti. Tässä on ero.

[Turkulaine]

Kympin tytöt ovat sokean auktoriteettiuskon vallassa. He uskovat kaiken sen, mitä opettajat ja koulukirjat sanovat.

Tästä voisi kirjoittaa kirjoja. Kun yrittää korjata auktoriteettiasemaa nauttivan ihmisen tekemää selkeää ja mahdollisesti täysin tahatontakin virhettä naiskollegan kanssa, saattaa alkaa hirveä parku. "Ehkä se tietää vähän paremmin kuin sinä, se on sentään pomo/professori/lääkäri/tuomari/..."

Ällistyttävä ajattelutapa. Miten joku voi kuvitella virheen menettävän merkityksensä vain siksi, että sen tehneellä ihmisellä on vaikuttava titteli? Millä lailla hienot nimitykset estävät ihmisyksilöä toisinaan erehtymästä?

[Koskela Suomesta]

Toisin sanoen naisille käy hassusti valmistumisen jälkeen, kun taas miehet porskuttavat huomattavasti paremmin, mikäli ovat valmistuneet. Tästähän voisi nyt vetää idean, että ehkä miehet jättävät toivottomalta näyttävät tutkinnot kesken naisia helpommin (vaihtoehto c).

Tai sitten naiset opiskelevat enemmän hömppäaloja, joista ei ole edes teoreettista mahdollisuutta valmistua työlliseksi työntekijäksi?

Miljoonatta mediajotakin, eigenenanustistiikan maisteria tai feministiikan dosenttia ei työllistä kukaan.

Olen jutellut parinkin lukioikäisen tytön isän kanssa ja he ovat todella huolissaan tyttären opintovalinnoista. Ei mene selittämälläkään perille että ao. tutkinnosta ei ole aikoihin kukaan työllistynyt mihinkään, saati sitten että alan palkat olisivat juurikaan alimpia mahdollisia palkkoja kummenpia.

Eräskin isä pyöritteli päätään että tuonne pitää mennä, alana ihan huuhaata, alalla ei ole kuin tutkijan tms. paikkoja ja nekin olleet täynnä jo kymmenen vuotta, ja kukaan ei tuollaisen tutkinnon suorittanutta muualle ota töihin kassaneitiä kummempiin töihin. Mutta kun se on trendikästä ja kaveritkin menee.....

[Koskela Suomesta]

Kympin tytöt ovat sokean auktoriteettiuskon vallassa. He uskovat kaiken sen, mitä opettajat ja koulukirjat sanovat.

Tästä voisi kirjoittaa kirjoja. Kun yrittää korjata auktoriteettiasemaa nauttivan ihmisen tekemää selkeää ja mahdollisesti täysin tahatontakin virhettä naiskollegan kanssa, saattaa alkaa hirveä parku. "Ehkä se tietää vähän paremmin kuin sinä, se on sentään pomo/professori/lääkäri/tuomari/..."

Ällistyttävä ajattelutapa. Miten joku voi kuvitella virheen menettävän merkityksensä vain siksi, että sen tehneellä ihmisellä on vaikuttava titteli? Millä lailla hienot nimitykset estävät ihmisyksilöä toisinaan erehtymästä?

Ai sinäkin olet törmännyt tähän?  

Koska äitini on tällainen, luulin nuorena että se on vain heidän sukupolvensa auktoriteettiuskoa, että ei tuollaista ole enää nuoremmissa. Olen ollut sittemmin  useasti aivan puulla päähän lyöty kohdatessani saman asenteen aivan nuorissa naisissakin. Olen sittemmin tulkinnut sen osaksi tuota "kympintytön" syndroomaa.

[Turkulaine]

Ai sinäkin olet törmännyt tähän?  

Jeps. Syntaksi on aina sama ihmisestä riippumatta. "ehkä se tietää vähän paremmin kuin..." Tiedän yhden aikuisen miehenkin joka käyttäytyy näin. Kympin poika, ahkera ja kovasti auktoriteettiuskoinen ja kilpailullinen. Yleensä nämä ovat naisia.

[Koskela Suomesta]

Tästä tullaan muuten mielenkiintoiseen kysymykseen. Täällä jo aiemmin puhuttiin siitä, että kympin tytöt tuijottaa suu auki kun heiltä kysyy jotain. Minulla on jonkin verran kokemuksia lääkärissäkäynneistä ja jostain syystä lähes aina toistuu seuraava kuvio. Jos kyseessä on naislääkäri, hän selittää asioita ympäripyöreästi ja väistellen tyyliin "no sulla nyt on jotain siellä ei sitä oikeen tiedä". Mieslääkärit sen sijaan lyö useimmiten faktat tiskiin sellaisenaan tyyliin "sinulla on tämmönen juttu ja tämä johtuu tästä ja tästä ja tätä hoidetaan näin..." Onko tässä joku kommunikaatiohäiriö minun ja naisten välillä vai mistä on kyse?

Miehillä on tarve päteä. Valistuneilla arvauksilla ja lumelääkkeillä pääsee pitkälle!

On se potilaalle pätemisen halussa annettu valistunut arvauskin parempi kuin mitään sanomaton mumina... ihan oman kokemuksen valossa valistuneet arvaukset osuvat melkoisen suurella todennäköisyydellä oikeaan. Kuka tässä mitään absoluuttista totuutta voi mistään antaa, epävarmuuden kanssa on pakko elää. Mutta kaikki eivät voi... edes arvata, kun eivät ole aivan varmoja...

[Enni]

Olen ehkä sitten varmaan se yksittäistapaus jotai ei voi yleistää, kun minua kiinnostaa paljon muutkin asiat ja alat kuin ne joita opiskelen. 

Joskus ehkä vähän liikaakin, kun esimerkiksi tenttiin lukeminen helposti lykkääntyy, kun on jotain mielekkäämpää tekemistä tai oppimista.

Niin, ja kyllä minä ainakin opiskelen paljon muutakin, kuin vain omaan alaani kuuluvia asioita.

[pelle12]

Olen ehkä sitten varmaan se yksittäistapaus jotai ei voi yleistää, kun minua kiinnostaa paljon muutkin asiat ja alat kuin ne joita opiskelen. 

Et ehkä ysittäistapaus, mutta onko käynyt mielessä, että vähemmistössä kuitennii?

[MikkoAP]

Tyttöjen arvosanat (tilastot) ovat jo ekaluokasta alkaen parempia kuin poikien, vaikka älykkyys ja muut mittaukset eivät mitään eroa sukupuolten välille löydäkään.

Jos älykkyysjakaumat sanelisivat arvosanat, niin poikien tulisi keskimäärin miehittää enemmistönä luokkien parhaiden oppilaiden paikat ja tyttöjen enemmistön muodostaa luokan gaussin käyrän keskikohta. Näin ei kuitenkaan ole, vaan pikemminkin päinvastoin. Paitsi että pojat täyttävät ne arvosanajakauman loppupäänkin paikat, jotka heille kyllä ÄO-jakaumankin puolesta kuuluvat.

Eron täytyy siis olla koulussa itsessään. Se syy ei voi olla poikien "laiskuudessa".

Tämä tilanne ei nimittäin ollut voimassa muutamia kymmeniä vuosia sitten, tilanne oli ennen huomattavasti tasapainoisempi.

Kertauksena kaikille tämä kommentti.

Poikien kuuluisi ÄO-jakauman perusteella muodostaa enemmistö sekä huipulla, että pohjalla.

Nykyisin pojat muodostavat enemmistön vain pohjalla.

Perusteeksi ei todellakaan riitä, että pojat vaan ovat luonnostaan tyttöjä tyhmempiä/laiskempia/huonompia/paskempia.

Ennen pojat pärjäsivät nykyistä selkeästi paremmin.

Jos kumpikaan sukupuoli kykenisi peruskoulussa ottamaan täyden vastuun omista oppimistuloksistaan, voitaisiin tämä sukupuoli sulkea kokonaan peruskoulusta ulos ja laittaa heille nenän eteen vain kasa oppikirjoja. He opettelisivat niiden sisällön luonnollisen paremmuutensa turvin kuitenkin.

Tosiasia kuitenkin on, että peruskouluikäiset oppilaat eivät voi olla itsenäisesti vastuussa oppimistuloksistaan ja, että peruskoulussa opitaan, tai ollaan oppimatta ne oppimistaidot, joilla lukiotasolla ja myöhemmin otetaan vastuu omasta opintomenestetyksestä, tai sen puutteesta.

[Koskela Suomesta]

Olen ehkä sitten varmaan se yksittäistapaus jotai ei voi yleistää, kun minua kiinnostaa paljon muutkin asiat ja alat kuin ne joita opiskelen.  

Joskus ehkä vähän liikaakin, kun esimerkiksi tenttiin lukeminen helposti lykkääntyy, kun on jotain mielekkäämpää tekemistä tai oppimista.

Niin, ja kyllä minä ainakin opiskelen paljon muutakin, kuin vain omaan alaani kuuluvia asioita.

Ei kun sinä et ole "kympin tyttö".

Se on enemmän tietyn syndrooman kuvaus, kuin luonnehdinta kaikista hyvistä tyttöoppilaista. Valitettavasti enemmistö koulussa hyvin menestyvistä tytöistä on "kympin tyttöjä", mutta ei likikään kaikki.

Helpottiko?  

PS. "kympin tyttö" voi olla myös poika, kuten turkulainenkin jo vihjaisi, mutta niitä on aika harvassa.

[svobo]

Joskus ehkä vähän liikaakin, kun esimerkiksi tenttiin lukeminen helposti lykkääntyy, kun on jotain mielekkäämpää tekemistä tai oppimista.

Kun tenttiin pitäisi alkaa lukemaan, niin moni turha asia alkaa yllättäen näyttää tärkeämmältä, kuten viikon tiskipöydällä lojuneet astiat, imurointi ja pyykkiäkin on kertynyt.

[Malla]

Joskus ehkä vähän liikaakin, kun esimerkiksi tenttiin lukeminen helposti lykkääntyy, kun on jotain mielekkäämpää tekemistä tai oppimista.

Kun tenttiin pitäisi alkaa lukemaan, niin moni turha asia alkaa yllättäen näyttää tärkeämmältä, kuten viikon tiskipöydällä lojuneet astiat, imurointi ja pyykkiäkin on kertynyt.

Tietääkseni melko universaali ilmiö. Tenttikirjat saattavat olla hyvin kiinnostavia -- mutta eivät ihan tentin alla.

[Enni]

Se on enemmän tietyn syndrooman kuvaus, kuin luonnehdinta kaikista hyvistä tyttöoppilaista. Valitettavasti enemmistö koulussa hyvin menestyvistä tytöistä on "kympin tyttöjä", mutta ei likikään kaikki.

Helpottiko? 

PS. "kympin tyttö" voi olla myös poika, kuten turkulainenkin jo vihjaisi, mutta niitä on aika harvassa.

No kyllä täällä silti niin voimakkaasti yleistetään, että tuntuu että teidän mielestä jokainen hyviä numeroita koulussa ja myös jatko-opinnoissa saanut tyttö on tällainen mitään kyseenalaistamaton ja täysin kritiikitön "kympin tyttö". Aika vankasti täällä ollaan sitä mieltä, että kaikki tytöt ovat samanlaisia ja aivottomia opettajien sylikoiria.

Kertauksena kaikille tämä kommentti.

Poikien kuuluisi ÄO-jakauman perusteella muodostaa enemmistö sekä huipulla, että pohjalla.

Nykyisin pojat muodostavat enemmistön vain pohjalla.

Perusteeksi ei todellakaan riitä, että pojat vaan ovat luonnostaan tyttöjä tyhmempiä/laiskempia/huonompia/paskempia.

Ennen pojat pärjäsivät nykyistä selkeästi paremmin.

Jos kumpikaan sukupuoli kykenisi peruskoulussa ottamaan täyden vastuun omista oppimistuloksistaan, voitaisiin tämä sukupuoli sulkea kokonaan peruskoulusta ulos ja laittaa heille nenän eteen vain kasa oppikirjoja. He opettelisivat niiden sisällön luonnollisen paremmuutensa turvin kuitenkin.

Tosiasia kuitenkin on, että peruskouluikäiset oppilaat eivät voi olla itsenäisesti vastuussa oppimistuloksistaan ja, että peruskoulussa opitaan, tai ollaan oppimatta ne oppimistaidot, joilla lukiotasolla ja myöhemmin otetaan vastuu omasta opintomenestetyksestä, tai sen puutteesta.

Milloin tarkalleen ottaen oli tuo ennen, jolloin pojat pärjäsivät paremmin?
Voisiko olla, että suurinta osaa pojista -varsinkin mitä lähemmäs teini-ikää tulevat- ei vain kiinnosta koulunkäynti niin paljon, että he siihen jaksaisivat hirveästi panostaa? Jos heillä on parempaa ja mielenkiintoisempaa tekemistä (niin kuin yleensä on), ja koulu menee sitten miten menee? Nykyaikana taitaa olla vielä hyvin paljon enemmän kaikenlaista vaihtoehtoista tekemistä ja puuhaamista -tämä toki tytöilläkin- kun esim. vaikka 30 vuotta sitten. Jospa ajat ovat vain muuttuneet?  Ehkä poikien asenteet koulutusta kohtaan ovat ajan myötä muuttuneet, ja koulussa pärjääminen on poikien kesken paljon "epäcoolimpaa" kuin tyttöjen keskuudessa?

Monelta tuntuu puuttuvan koulua kohtaan sellainen kunnianhimo ja menestymisen halu. Myös kannustuksella on todella paljon merkitystä, sillä, miten lapsen/nuoren oppilaan vanhemmat koulunkäyntiin suhtautuvat. Tein itse yläasteella ollessani paljon havaintoja siitä, että todella monen kaverini kohdalla heidän vanhempiaan ei voinut käytännössä vähempää kiinnostaa, jos kokeista tuli jatkuvasti 5 tai 6, ja mahdollisesti rutkasti jälki-istuntoja tai muuta epätoivottavaa. Monet lapset seikkailevat tuolla koulumaailmassa vailla minkäänlaista kannustusta, rohkaisua ja tukea vanhemmiltaan. Jopa pieni ns. perseelle potkiminen on paikallaan, jos koulu alkaa ihan penkin alle menemään. Myös kaikenlainen muu lapsen kannustaminen on totta kai hyvä. Kuten jos vaikka lapsi ala-asteelta saakka tietää, että eläinlääkäriksi tässä tähdätään, niin kaikin puolin tuon unelman tukeminen ja sen tavoittelemiseen kannustaminen auttavat paljon. Loppujen lopuksi, kaikki taitaa tässä suhteessa kiteytyä lapsen ja vanhemman/vanhempien väliseen viestinnän toimivuuteen, ja perhe-elämään yleisesti.


Opiskelua ei kaiketi pidetä enää välttämättä niin tärkeänä,  eivätkä kaikki vanhemmatkaan pidä lastensa koulumenestystä niin kovinkaan tärkeänä. Muistan, kuinka yksikin yläasteen luokkatoverini aina "kehui" saatuaan ala-arvoisia numeroita, että "Mun faijakin sai vaan aina jotain vitosii koulussa, mitä välii, ei sitäkään pahemmin kiinnosta mun numerot!" 


Enpä tiedä sitten, hankala juttu.

[Enni]

Joskus ehkä vähän liikaakin, kun esimerkiksi tenttiin lukeminen helposti lykkääntyy, kun on jotain mielekkäämpää tekemistä tai oppimista.

Kun tenttiin pitäisi alkaa lukemaan, niin moni turha asia alkaa yllättäen näyttää tärkeämmältä, kuten viikon tiskipöydällä lojuneet astiat, imurointi ja pyykkiäkin on kertynyt.

Tämä on täysin totta. Viikonlopuksi tuossa pöydän kulmalla "Kauppa- ja varallisuusoikeuden pääpiirteet". Voi olla, että poikaystävän sukkien peseminen, lattikaivon tyhjennus, tai parkkipaikan kolaaminenkin alkavat vaikuttaa tosi mielenkiintosilta.

[Jaakko Sivonen]

Tämä on täysin totta. Viikonlopuksi tuossa pöydän kulmalla "Kauppa- ja varallisuusoikeuden pääpiirteet". Voi olla, että poikaystävän sukkien peseminen, lattikaivon tyhjennus, tai parkkipaikan kolaaminenkin alkavat vaikuttaa tosi mielenkiintosilta.

Minun taas pitäisi lukea valtio-opin tenttiin kirja nimeltä "Feminist Political Theory. An Introduction." 

[Juha Mäki-Ketelä]

Tuo kysymys "Ohjaileeko akateeminen koulutus ihmisiä tiettyyn aatemailmaan?" on aika hölmö. Yhtä hyvin voitaisiin kysyä, ohjaako tietty aatemaailma ihmisiä hankkimaan tietyn akateemisen koulutuksen.

[Koskela Suomesta]

Tämä on täysin totta. Viikonlopuksi tuossa pöydän kulmalla "Kauppa- ja varallisuusoikeuden pääpiirteet". Voi olla, että poikaystävän sukkien peseminen, lattikaivon tyhjennus, tai parkkipaikan kolaaminenkin alkavat vaikuttaa tosi mielenkiintosilta.

Minun taas pitäisi lukea valtio-opin tenttiin kirja nimeltä "Feminist Political Theory. An Introduction." 

Otan osaa....  vai olisinko aavistuksen vahingoniloinen?  

Onneksi minun opiskeluaikanani tuohon aihepiiriin ei moista kuulunut.

[Malla]

(...)
Tosiasia kuitenkin on, että peruskouluikäiset oppilaat eivät voi olla itsenäisesti vastuussa oppimistuloksistaan ja, että peruskoulussa opitaan, tai ollaan oppimatta ne oppimistaidot, joilla lukiotasolla ja myöhemmin otetaan vastuu omasta opintomenestetyksestä, tai sen puutteesta.

Ok, tämä selvä. (Ja samaa mieltä tuosta itsenäisestä opiskelusta. Joku harva teini pystyy siihen, kenties kotijoukkojen tuella, mutta useimmat eivät.)

Mitä asialle voisi tehdä?
Muistaakseni jollakin ala-asteella (nyk. alakoulu?) takavuosina kokeiltiin tyttöjen ja poikien opettamista eri luokilla, mutta satunnaiseksi kokeiluksi taisi sekin jäädä.

Enää ei voi vedota edes siihen, että kouluopetus painottuu liikaa ulkoa oppimiseen, koska monissa kouluissa siirrytty ns. projektityöskentelyyn.

Mistä siis kiikastaa? Opettajien koulutuksesta, opetuksen laadusta, mistä?

(Ainakin yksi käytännön ongelma tulee äkkisiltään mieleen; en tosin tiedä, koskeeko erityisesti poikia: kymppiluokat (vrt. entisaikojen luokalle jääminen/jättäytyminen). Ne tarjoavat nuorille hyvää lisäaikaa tulevaisuuden hahmottamiseen ja suunnitelmien selkeyttämiseen, mutta -- ja tämä on minusta oikein huono juttu -- suinkaan kaikki halukkaat eivät kympille pääse. Koska rajalliset resurssit.)  


   

[Koskela Suomesta]

Se on enemmän tietyn syndrooman kuvaus, kuin luonnehdinta kaikista hyvistä tyttöoppilaista. Valitettavasti enemmistö koulussa hyvin menestyvistä tytöistä on "kympin tyttöjä", mutta ei likikään kaikki.

Helpottiko? 

PS. "kympin tyttö" voi olla myös poika, kuten turkulainenkin jo vihjaisi, mutta niitä on aika harvassa.

No kyllä täällä silti niin voimakkaasti yleistetään, että tuntuu että teidän mielestä jokainen hyviä numeroita koulussa ja myös jatko-opinnoissa saanut tyttö on tällainen mitään kyseenalaistamaton ja täysin kritiikitön "kympin tyttö". Aika vankasti täällä ollaan sitä mieltä, että kaikki tytöt ovat samanlaisia ja aivottomia opettajien sylikoiria.

Sitten sinun pitää lukea hieman tarkemmin mitä kirjoitetaan. Minä en tuollaista kirjoittanut, enkä lukenut muidenkaan kirjoituksista. Ei pidä närkästyä niin paljoa siitä että tyttöjä ei aina vain paijatakaan vaan silitetään hieman vastakarvaankin, ettei näe mitä oikeasti sanotaan.

Kertauksena kaikille tämä kommentti.

Poikien kuuluisi ÄO-jakauman perusteella muodostaa enemmistö sekä huipulla, että pohjalla.

Nykyisin pojat muodostavat enemmistön vain pohjalla.

Perusteeksi ei todellakaan riitä, että pojat vaan ovat luonnostaan tyttöjä tyhmempiä/laiskempia/huonompia/paskempia.

Ennen pojat pärjäsivät nykyistä selkeästi paremmin.

Jos kumpikaan sukupuoli kykenisi peruskoulussa ottamaan täyden vastuun omista oppimistuloksistaan, voitaisiin tämä sukupuoli sulkea kokonaan peruskoulusta ulos ja laittaa heille nenän eteen vain kasa oppikirjoja. He opettelisivat niiden sisällön luonnollisen paremmuutensa turvin kuitenkin.

Tosiasia kuitenkin on, että peruskouluikäiset oppilaat eivät voi olla itsenäisesti vastuussa oppimistuloksistaan ja, että peruskoulussa opitaan, tai ollaan oppimatta ne oppimistaidot, joilla lukiotasolla ja myöhemmin otetaan vastuu omasta opintomenestetyksestä, tai sen puutteesta.

Milloin tarkalleen ottaen oli tuo ennen, jolloin pojat pärjäsivät paremmin?
Voisiko olla, että suurinta osaa pojista -varsinkin mitä lähemmäs teini-ikää tulevat- ei vain kiinnosta koulunkäynti niin paljon, että he siihen jaksaisivat hirveästi panostaa? Jos heillä on parempaa ja mielenkiintoisempaa tekemistä (niin kuin yleensä on), ja koulu menee sitten miten menee? Nykyaikana taitaa olla vielä hyvin paljon enemmän kaikenlaista vaihtoehtoista tekemistä ja puuhaamista -tämä toki tytöilläkin- kun esim. vaikka 30 vuotta sitten. Jospa ajat ovat vain muuttuneet?  Ehkä poikien asenteet koulutusta kohtaan ovat ajan myötä muuttuneet, ja koulussa pärjääminen on poikien kesken paljon "epäcoolimpaa" kuin tyttöjen keskuudessa?

Jos nämä epätasa-arvon ongelmat koskisivat tyttöjä, ei vain todettaisi että "ei niitä kiinnosta". Valitettavan totta. Eli on todella seksististä todeta se poikien kohdalla. "Ne nyt vaan ovat sellaisia, ei niitä kiinnosta". Ennen kiinnosti. Aina tuonne 70- ja 80-lukujen vaihteeseen, osin vähän pidemmällekin.

Oleellisia kysymyksiä (siis jos ei mennä tälle "ei niitä vain kiinnosta" linjalle) on; miksi ei kiinnosta? Miksi muu on mielenkiintoisempaa? Miksi he täyttävät aikansa vaihtoehtoisella puuhaamisella? miksi he voivat pahoin koulussa? miksi ulkomailla pojat eivät voi samalla tavoin pahoin koulussa? ovatko ulkomaalaiset parempia? Miksi pärjääminen on epäcoolimpaa? Osin jo vastasinkin näihin kysymyksiin tuolla aiemmin...

Minusta on törkeää kaksoisstandardien käyttöä se, että pojista voidaan sanoa näin, mutta tiedämme kaikki että jos tilanne olisi toisinpäin niin feministit etsisivät syyllisiä soihtujen ja risukimppujen kanssa.

Monelta tuntuu puuttuvan koulua kohtaan sellainen kunnianhimo ja menestymisen halu. Myös kannustuksella on todella paljon merkitystä, sillä, miten lapsen/nuoren oppilaan vanhemmat koulunkäyntiin suhtautuvat. Tein itse yläasteella ollessani paljon havaintoja siitä, että todella monen kaverini kohdalla heidän vanhempiaan ei voinut käytännössä vähempää kiinnostaa, jos kokeista tuli jatkuvasti 5 tai 6, ja mahdollisesti rutkasti jälki-istuntoja tai muuta epätoivottavaa. Monet lapset seikkailevat tuolla koulumaailmassa vailla minkäänlaista kannustusta, rohkaisua ja tukea vanhemmiltaan. Jopa pieni ns. perseelle potkiminen on paikallaan, jos koulu alkaa ihan penkin alle menemään. Myös kaikenlainen muu lapsen kannustaminen on totta kai hyvä. Kuten jos vaikka lapsi ala-asteelta saakka tietää, että eläinlääkäriksi tässä tähdätään, niin kaikin puolin tuon unelman tukeminen ja sen tavoittelemiseen kannustaminen auttavat paljon. Loppujen lopuksi, kaikki taitaa tässä suhteessa kiteytyä lapsen ja vanhemman/vanhempien väliseen viestinnän toimivuuteen, ja perhe-elämään yleisesti.

Tämä ei ole sukupuoliriippuvainen asia, vaan valitettava tilanne kaikkiaan yhteiskunnassamme. Niiden vanhempien lapset joita asia kiinnostaa saavat todella suuren edun.

Opiskelua ei kaiketi pidetä enää välttämättä niin tärkeänä,  eivätkä kaikki vanhemmatkaan pidä lastensa koulumenestystä niin kovinkaan tärkeänä. Muistan, kuinka yksikin yläasteen luokkatoverini aina "kehui" saatuaan ala-arvoisia numeroita, että "Mun faijakin sai vaan aina jotain vitosii koulussa, mitä välii, ei sitäkään pahemmin kiinnosta mun numerot!" 


Enpä tiedä sitten, hankala juttu.

Tuo on nimenomaan sitä perheen kulttuurista johtuvaa asiaa, josta tuolla edellä jo kirjoitin. Ja tämä asenne näyttää olevan voimistumassa ja valitettavan yleinen tiettyjen maahanmuuttajaryhmienkin keskuudessa.

[Koskela Suomesta]

Mitä asialle voisi tehdä?
Muistaakseni jollakin ala-asteella (nyk. alakoulu?) takavuosina kokeiltiin tyttöjen ja poikien opettamista eri luokilla, mutta satunnaiseksi kokeiluksi taisi sekin jäädä.

Se oli Ylöjärvellä. Se kokeilu tuomittiin opetusviranomaisten taholta ja laulettiin suohon kerettiläisenä feministien taholta. Onneksi opettajaparkaa ei sentään kastroitu.

Mutta tulokset olivat lupaavia. Mutta siis aivan vääräoppisia...

[Koskela Suomesta]

Enää ei voi vedota edes siihen, että kouluopetus painottuu liikaa ulkoa oppimiseen, koska monissa kouluissa siirrytty ns. projektityöskentelyyn.

Ei opiskelumenetelmä minusta määrittele sitä perustuuko opetus ulkoa opetteluun. Sen määrittävät minusta koekysymykset. Kysytäänkö asiakokonaisuuksia ja relaatioita, vai yksittäisiä nippelitietoja vailla kontekstiä. Ja mitä olen kolmen lapsen kokeita katsonut, niin aika nippelitasolla mennään. Mutta eivät kovin nuoret osaisikaan mitään esseitä kirjoittaa. Mutta kun siellä nippelikysymykissä näytään pysyttävän vielä silloinkin kun toisenlainen lähestymistapakin olisi jo mahdollinen.