Perussuomalaiset ja kulttuuri

[Suvaitsija]

No, kyse on kai niistä arvokysymyksistä. Itse olen aina valmis maksamaan kaikenlaisesta kulttuurista, jota haluan kuluttaa. Aivan niinkuin mistä tahansa muustakin palvelusta. Eivätpä ole suosikkikirjailijani tai -säveltäjäni menettäneet sielujaan, vaikka ovatkin toimineet markkinoiden ehdoilla. Ja mikäli olisivatkin, niin olisin lopettanut heidän tukemisensa. Se että paska menee kaupaksi ei ole minusta riittävä syy rahoittaa verorahoilla jotain sivistyneistön ylempiarvoista taidetta.

En väitä tietäväni, kuinka paljon kulttuurin tukemiseen menee vuosittain rahaa, mutta kyllähän siihen voi olettaa jonkin verran uppoavan, jos sillä koulutetaan alalle tuhansia ihmisiä vuodessa. Turhasta koulutuksesta ja siitä johtuvasta työttymyydestä tulee yhteiskunnalle varmasti kovat kustannukset.

[myötäjuoksija]

Siinä vaiheessa kun taiteilijoiden työt alkavat vastata suuren yleisön makua, on kaikki toivo menetetty, sillä suurella yleisöllä ei ole makua. Olisi myös mukavaa, kun joku selittäisi, miksi apurahajärjestelmän lakkauttaminen ja taiteilijoiden kilpailuttaminen lisäisi heidän työnsä laatua. Minusta se lisäisi vain nuoleskelua, kiipimistä ja mielistelyä. Valitsen apurahalautakuntien diktatuurin koska tahansa mieluummin kuin yleisön diktatuurin.

Oletko siis sitä mieltä, että mm. Mozart, Bach, da Vinci, Rembrandt, Shakespeare ja Goethe väänsivät kaikki toivottoman mautonta taidetta? En oikein usko, että apurahalautakuntien jakamat killingit muodostivat suurtakaan osaa heidän tuloistaan. Mainitut taiteilijat aikalaisineen elättivät itsensä lähinnä joko myymällä itse töitänsä (aika hankalaa nykytaiteilijalle) taikka tekemällä tilaustöitä mesenaateille, ja kas: suuri yleisö piti ja pitää yhä heidän teoksiaan verrattoman laadukkaina.

Nyt, kun tilaaja ei olekaan taiteesta ymmärtämätön aatelinen vaan apurahalautakunnassa istuva itseään taiteen asiantuntijana pitävä vasemmistoviritteinen kulttuurihenkilö, ei taiteentuottosysteemissä ole mitään mikä ankkuroisi sen taidekäsityksen tavallisen kansan todellisuuteen. Lopputuloksena on sitten enimmäkseen sellaista kamaa mikä tavallisen kansan mielestä on parhaimmillaan siedettävää ja pahimmillaan kuvottavaa. Ja sitten taide-eliitti vielä ihmettelee, miksei kukaan halua maksaa taiteesta!

Se "nuoleskelu, kiipiminen ja mielistely" muuten on ihan nykyinenkin käytäntö, kyseinen toiminta kohdistuu vain jalat maassa olevan mesenaatin sijasta siihen punavihreään apurahalautakuntaan.

[tosipaha]

Oletko siis sitä mieltä, että mm. Mozart, Bach, da Vinci, Rembrandt, Shakespeare ja Goethe väänsivät kaikki toivottoman mautonta taidetta? En oikein usko, että apurahalautakuntien jakamat killingit muodostivat suurtakaan osaa heidän tuloistaan. Mainitut taiteilijat aikalaisineen elättivät itsensä lähinnä joko myymällä itse töitänsä (aika hankalaa nykytaiteilijalle) taikka tekemällä tilaustöitä mesenaateille, ja kas: suuri yleisö piti ja pitää yhä heidän teoksiaan verrattoman laadukkaina.

Nyt, kun tilaaja ei olekaan taiteesta ymmärtämätön aatelinen vaan apurahalautakunnassa istuva itseään taiteen asiantuntijana pitävä vasemmistoviritteinen kulttuurihenkilö, ei taiteentuottosysteemissä ole mitään mikä ankkuroisi sen taidekäsityksen tavallisen kansan todellisuuteen. Lopputuloksena on sitten enimmäkseen sellaista kamaa mikä tavallisen kansan mielestä on parhaimmillaan siedettävää ja pahimmillaan kuvottavaa. Ja sitten taide-eliitti vielä ihmettelee, miksei kukaan halua maksaa taiteesta!

Se "nuoleskelu, kiipiminen ja mielistely" muuten on ihan nykyinenkin käytäntö, kyseinen toiminta kohdistuu vain jalat maassa olevan mesenaatin sijasta siihen punavihreään apurahalautakuntaan.

Taisit unohtaa sen seikan että mainitsemasi taiteilijat ovat myös niiden "vasemmistoviritteisten kulttuurihenkilöiden" mielestä neroja. Jos sinä ja muut kaltaisesi saisivat päättää taiteen rahoituksesta, oopperataloon tulisi keikalle Lauri Tahkä ja Britney Spears ja Kiasmasta omistettaisiin omat kerroksensa Juhani Palmun peltomaisemille ja Kai Stenvallin ankoille. Kansallisteatterissa voitaisiin alkaa esittämään Uuno Turhapuroja.

Kannattaisi ehkä lukea vähän taidehistoriaa. Mene vaikka paikalliseen kirjastoon ja lainaa kirja. Taiteen hyvyys ei ole minun tai sinun mielipiteistä kiinni, eikä varsinkaan enemmistön mielipiteestä. Taidetta voi arvoittaa vaikka samaan tapaan kuin punaviinejä. Jotta voi sanoa mikä on huonoa viiniä ja mikä hyvää, pitää olla perehtynyt asiaan.

En tajua tuota "hienostotaide"-argumenttia. Se kertoo enemmänkin termin käyttäjän huonosta itsetunnosta.

[IDA]

Vaikka itse vierastan kaikkea kommarimeininkiä, niin Neuvostoliitossa oli ( ehkä ) hyvä puoli erilaiset kulttuurikoulut. Tosin ne kai koskivat lähinnä vain esiintyviä taiteilijoita. Sellaiset voisivat olla yksi tapa tukea kulttuuria. Joka tapauksessa taide- ja taitoaineita ei saisi kouluissa väheksyä.

[myötäjuoksija]

Taisit unohtaa sen seikan että mainitsemasi taiteilijat ovat myös niiden "vasemmistoviritteisten kulttuurihenkilöiden" mielestä neroja.

Olen hieman skeptinen tämän suhteen. Neroiksi saattavat pitkin hampain tunnustaa, mutta taantumuksellisiksi sellaisiksi. Ainakin vanhojen nerojen kehittämiä taiteen perinteitä tämä nykyinen taide-eliitti pitää arvottomina ja turhina, ellei suorastaan vihaa niitä. Voit vakuuttua tästä tutustumalla mihin tahansa alle 50 vuotta vanhan taiteen näyttelyyn tai esitykseen.

Jos sinä ja muut kaltaisesi saisivat päättää taiteen rahoituksesta, oopperataloon tulisi keikalle Lauri Tahkä ja Britney Spears ja Kiasmasta omistettaisiin omat kerroksensa Juhani Palmun peltomaisemille ja Kai Stenvallin ankoille. Kansallisteatterissa voitaisiin alkaa esittämään Uuno Turhapuroja.

Olipa hieno olkiukko mallia Suomi24. En olisi uskonut Hommassa tällaisiin kovin äkkiä törmääväni.

Itse asiassa en ollenkaan tiedä, keitä taiteilijoita tukisin jos mahdollisuuden saisin, koska tunnettuja mieleisiäni taiteilijoita ei ole - he eivät ole saaneet apurahoja eivätkä kuuluisuutta; he ovat tienneet tämän ja jättäneet koko taiteilijan uran sikseen tai sitten sopeutuneet tilanteeseen ja mielistelleet apurahalautakuntaa. He ovat saattaneet valita sellaisen uran, jossa luovuudesta maksetaan ilman taide-eliitin edessä matelua, kuten mainosalan, IT-sisällöntuotannon tai kuvittajan työn. Tai sitten he tekevät työkseen jotain ihan muuta ja taiteilevat vain harrastuksekseen, taide-eliitin pitäessä heitä vain rahvaanomaisena taustakohinana ja toritaiteilijoina.

Kannattaisi ehkä lukea vähän taidehistoriaa. Mene vaikka paikalliseen kirjastoon ja lainaa kirja. Taiteen hyvyys ei ole minun tai sinun mielipiteistä kiinni, eikä varsinkaan enemmistön mielipiteestä. Taidetta voi arvoittaa vaikka samaan tapaan kuin punaviinejä. Jotta voi sanoa mikä on huonoa viiniä ja mikä hyvää, pitää olla perehtynyt asiaan.

Implikoi, etten olisi lukenut vähän taidehistoriaa.

En tajua tuota "hienostotaide"-argumenttia. Se kertoo enemmänkin termin käyttäjän huonosta itsetunnosta.

Wat? Väititkö, etteivät apurahataiteilijat tee taidettaan pääasiassa muiden taiteilijoiden ja kriitikoiden maun mukaan, vähät välittämättä mitä ei-sisäpiiriläiset ko. taiteesta ajattelevat?

[Timo Hännikäinen]

Myötäjuoksijalle:

Jos apurahalautakuntien armopalat on tarkoitettu vain punavihreän klikin mielistelijöille, miten ihmeessä minäkin olen saanut niiltä rahaa? Ja mainitsemasi Mozart, Bach & kumpp. edustivat oman aikansa eliittitaidetta, jota "tavallinen kansa" ei juuri harrastanut, ja nykyäänkin heidän tuotoksiaan harrastaa aika pieni piiri. Vai moniko suosittu radiokanava soittaa heidän sävellyksiään nykyään?

Tosipahalle:

Itse asiassa läheskään kaikki taiteen apurahat eivät tule valtiolta, vaan huomattavan osan niistä jakavat yksityiset säätiöt, kuten Suomen Kulttuurirahasto sekä Kordelinin ja Wihurin säätiöt. Valtion taiteilija-apurahan saa lopulta vain pieni osa tekijöistä. Sinänsä minulla ei olisi mitään mesenaattijärjestelmää vastaan, tosin epäilen sen toimivuutta nykyaikana. Yläluokan maku on rappeutunut käytännössä yhtä pahasti kuin rahvaankin, eivätkä nykyiset rahakkaat ole kovin halukkaita tunnustamaan muita arvoja kuin tuottavuuden, saati sitten sijoittamaan kulttuurikohteisiin. Suhtaudun negatiivisesti "julkinen tuki pois taiteelta" -puheisiin senkin takia, että se on populismia sanan huonossa merkityksessä: jos verorahavirtojen kohteita ryhtyy tarkastelemaan, niillä on paljon huolestuttavampia kohteita kuin taide (olipa se sitten hyvä- tai huonolaatuista). Verorahoja käytetään suunnattomat määrät asioihin, jotka eivät ole pelkästään turhia, vaan myös tuhoisia.

[Emperor]

Kysymys siitä mikä on taidetta ja mikä ei, on askarruttanut ihmisiä antiikista asti eikä yhteisymmärrykseen olla päästy. Kysymykseen ei kannata odottaa helppoa vastausta. Toisessa ääripäässä on täydellinen relativismi (kaikki on taidetta) ja toisessa jonkinlainen elitismi tai konservatismi. Jotkut ajattelevat, että se on taidetta, mikä laitetaan esille taiteena eli kynnyskysymys on näytteille asettaminen. Instituutiot luovat taidetta.

Toisaalta voi ajatella onko yksinkertainen taide (perus rock-biisi) yhtä hyvää kuin monimutkainen, enemmän ymmärrystä/tietoa vaativa taide (klassinen musiikki). Lähtökohtana pitäisin sitä, että jotkin taiteenlajit vaativat suurta kulttuurista pääomaa, että niistä ylipäätään voi nauttia ja tämä tekee niistä elitistä. Kun taas oopperasta pitävä voi hyvin myös nauttia populaarimusiikista.

Kulttuuria pitää mielestäni ehdottomasti tukea, mutta myös huolella valikoiden. Somalialaista kulttuuria Suomen valtion ei tarvitse tukea eikä mitään muitakaan vieraita kulttuureja.

[myötäjuoksija]

Jos apurahalautakuntien armopalat on tarkoitettu vain punavihreän klikin mielistelijöille, miten ihmeessä minäkin olen saanut niiltä rahaa? Ja mainitsemasi Mozart, Bach & kumpp. edustivat oman aikansa eliittitaidetta, jota "tavallinen kansa" ei juuri harrastanut, ja nykyäänkin heidän tuotoksiaan harrastaa aika pieni piiri. Vai moniko suosittu radiokanava soittaa heidän sävellyksiään nykyään?

Varmasti poikkeuksiakin on, mutta valtavirran suunta on selvä. Ei sen taiteen tarvitse olla avoimesti punavihreää; riittää, että se muotonsa puolesta sopii taide-eliitin ideologiaan (esim. se epävälinekeskeisyys, mikä eräässä toisessa ketjussa mainittiin taidekoulujen oleelliseksi opetukseksi: se, että piirtää hyvin ja laadukkaasti on välinekeskeisyyttä ja siten taantumuksellista eikä yhtään egalitarististakaan).

Mozartin, Bachin & kumpp. aikaan taiteen "suuren yleisön" muodosti yhteiskunnallinen eliitti, koska "tavallisella kansalla" oli muita huolenaiheita, mm. hengissä pysyminen. Wagnerin aikaan jo taiteesta kiinnostunut porvariluokkakin pystyi maksamaan taiteesta (ja Wagnerillahan meni hyvin). Tavallisella kansalla oli noihin aikoihin omaa populaarikulttuuriaan, kuten on nytkin.

Mitä wanhojen säveltäjämestarien tuotoksiin tulee, niin heidän sävellyksensä myyvät yhä verrattomasti paremmin kuin suosituimpienkin nykysäveltäjien kriits krääts blörbs blärbs - teokset.

Ongelman pelkistäminen vasemmistoviritteiseen apurahalautakuntaan on suunnaton yksinkertaistus, mutta melko toimiva sellainen. Pohjimmiltaan ilmiön syyt ja seuraukset kietoutuvat koko viime vuosisadan aatehistorian ympärille. Jossain ketjuissa olen sitä suota lähtenyt rämpimään läpi, mutten tässä nyt viitsi.

[aivovuoto]

Tällaiset arvovalinnat arvioisin näin:
(https://therealshowstopper.files.wordpress.com/2010/04/socialism-illustrated.jpeg)

[tosipaha]

Olen hieman skeptinen tämän suhteen. Neroiksi saattavat pitkin hampain tunnustaa, mutta taantumuksellisiksi sellaisiksi. Ainakin vanhojen nerojen kehittämiä taiteen perinteitä tämä nykyinen taide-eliitti pitää arvottomina ja turhina, ellei suorastaan vihaa niitä. Voit vakuuttua tästä tutustumalla mihin tahansa alle 50 vuotta vanhan taiteen näyttelyyn tai esitykseen.

Olet siis harmissasi siitä ettei satoja vuosia sitten eläneiden taiteilijoiden vaikutus näy nykytaiteessa. Miten niin ei näy? Ja miten sen pitäisi näkyä? Mitä odotat siellä "alle 50 vuotta vanhan taiteen näyttelyssä" näkeväsi että se on "perinteitä kunnioittavaa", tai jotain sinne päin. Totta kai kaikki taide ottaa vaikutteita menneestä. Se ei tarkoita sitä että nykymusiikin pitäisi kuulostaa Bachilta.

Olipa hieno olkiukko mallia Suomi24. En olisi uskonut Hommassa tällaisiin kovin äkkiä törmääväni.

Et kuitenkaan sanonut millä tavalla olin väärässä. Helppo on aina heitellä jotain suomi24:sia ja olkiukkoja perustelematta mitenkään mitään.

koska tunnettuja mieleisiäni taiteilijoita ei ole.

Kuinkahan paljon käyt katsomassa taidetta? Kiasmassa on tälläkin hetkellä nykytaidetta laidasta laitaan ties kuinka monelta kymmeneltä taiteilijalta. Ja todella erilaista matskua. Jos sanot ettet pidä yhdestäkään "tunnetusta" nykytaitelijasta, se kertoo minulle siitä ettet ole paljon perehtynyt nykytaiteeseen. On niitä muitakin kuin Teemu Mäki.

He ovat saattaneet valita sellaisen uran, jossa luovuudesta maksetaan ilman taide-eliitin edessä matelua, kuten mainosalan, IT-sisällöntuotannon tai kuvittajan työn. Tai sitten he tekevät työkseen jotain ihan muuta ja taiteilevat vain harrastuksekseen, taide-eliitin pitäessä heitä vain rahvaanomaisena taustakohinana ja toritaiteilijoina.

Eli toisin sanottuna heillä ei ollut tarpeeksi lahjoja tulla taiteilijoiksi joten he valitsivat toisen ammatin.

Wat? Väititkö, etteivät apurahataiteilijat tee taidettaan pääasiassa muiden taiteilijoiden ja kriitikoiden maun mukaan, vähän välittämättä mitä ei-sisäpiiriläiset ko. taiteesta ajattelevat?

En edes tajua mitä tuolla tarkoitat. Sulla on jokin ihme sisäpiiri-rahvas-hienosto paranoia meneillään. Tarkoitin sitä että vaikka olen itse peraukinen opiskelija, käyn silti tasaisin väliajoin oopperassa ja teatterissa vaikka molemmat maksavat itselleni aivan liikaa, mutten silti pidä niitä "hienostotaiteena".

[Pohjolan puolesta]

Monesti sana kulttuuri on vain viikunnanlehti vähemmän kauniille aisioille:
1. Kun naiset haluaa nauttia pornosta niin he alkaa nimittää sitä kultturiiksi/erotiikaksi.
2. Kun varakkaaat ihmiset haluavat nauttia edullisesti megalomaanisesta aikuisten sadusta niin he nimittävät sitä oopperaksi tms korkeakulttuuriksi johon alkavat pyytää verovaroja. Toisinsanoen köyhäinapua rikkaille.
3. Vedotaan kulttuuriin kun propagandistisille aatekolmejanttareille halutaan suojatyöpaikkoja.
4. Kukkahatädelle suojatyöpaikkoja.
5. Kulttuuri on kuin entisajan alkemiaa jossa yritettiin tehdä oljista kultaa.

Henkilökohtaisesti olen kurkkuani myöten täynnä kulttuuria. Tulos on hiriviömäinen kun sitä yritetään tehdä väkisin. Ei se ole edes kioskitaiteen tasolla.
Kultturibudjetin voisi aivan välittömästi puolittaa.

Espan puisto on hyvä esimerkki mihin ikeeseen ollaan jouduttu. Tasaisin väliajoin kukkahattutädit tuovat sinne karmeita "teoksia" joita luonnehtisin että ne ovat kotoisin b-luokan kauhuelokuvista.

Jos sitä kulttuuria joku haluaa niin ostakoot omalla rahallansa niin paljon kuin tykkää.

[tosipaha]

Mitä wanhojen säveltäjämestarien tuotoksiin tulee, niin heidän sävellyksensä myyvät yhä verrattomasti paremmin kuin suosituimpienkin nykysäveltäjien kriits krääts blörbs blärbs - teokset.

Eli olet sitä mieltä että nykymusiikin pitäisi taantua samalle tasolle missä se oli pari-kolme sataa vuotta sitten? Ja edelleenkin, sillä mikä myy ja mikä ei, ei ole mitään tekemistä sen kanssa mikä on hyvää taidetta ja mikä ei.

[risto]

Mitä wanhojen säveltäjämestarien tuotoksiin tulee, niin heidän sävellyksensä myyvät yhä verrattomasti paremmin kuin suosituimpienkin nykysäveltäjien kriits krääts blörbs blärbs - teokset.

Näin on. Ennen vanhaan mainitut säveltäjät eivät tosin eläneet niinkään keikka- tai levytuloilla (heh), vaan useimmiten toimivat hovisäveltäjinä tai esimerkiksi urkureina (Bach). Musiikkia tehtiin käyttöön. Suurin osa esimerkiksi Bachin sävellyksistä esitettiin tietysti myös rahvaalle kirkossa.

Bachia kuuntelin äskettäin, mutta nyt kuuntelen Guinnessin ennätysmiehen, Telemannin nokkahuilusarjoja. Telemann kirjoitti mustekynällä ja kynttilän valossa kovemmalla tahdilla laatutavaraa kuin mitä nykyiset tusina"säveltäjät" saavat MIDI-näppäimistöillään aikaiseksi edes hissimusiikkia.

[risto]

Mitä wanhojen säveltäjämestarien tuotoksiin tulee, niin heidän sävellyksensä myyvät yhä verrattomasti paremmin kuin suosituimpienkin nykysäveltäjien kriits krääts blörbs blärbs - teokset.

Eli olet sitä mieltä että nykymusiikin pitäisi taantua samalle tasolle missä se oli pari-kolme sataa vuotta sitten? Ja edelleenkin, sillä mikä myy ja mikä ei, ei ole mitään tekemistä sen kanssa mikä on hyvää taidetta ja mikä ei.

Pistit jälleen tosipahan. Kuinka nykymusiikki voisi _taantua_ samalle tasolle, jossa se oli 1700- ja 1800-luvuilla? Kuinka Mozartin ja Bachin tasolle taannutaan? Kuinka katedraalinrakentamistaidossa taannutaan johonkin renessanssiajan tasolle? Tai pyramidirakentamisessa muinaisen Egyptin tasolle? Tai kivirakentamisessa muinaisten inkojen tasolle?

Kehitystä tapahtuu, mutta läheskään aina kehityksen suunta ei ole kohti parempaa. Esimerkiksi laulajia ei nykypäivänä juuri enää tule, kun lapset eivät juuri laula eikä kouluissa lauleta. Siis kunnolla, täydellä äänellä. Idols-määkimiset eivät kehitä lauluääntä, paitsi korkeintaan popin ym. mikrofonilaulannan tarpeisiin. Jaakko Ryhänen hiljattain haastattelussa totesi, että nykyään uusia laulajia tulee lähinnä enää pohjoisen lestadiolaisalueilta.

[tosipaha]

Telemann kirjoitti mustekynällä ja kynttilän valossa kovemmalla tahdilla laatutavaraa kuin mitä nykyiset tusina"säveltäjät" saavat MIDI-näppäimistöillään aikaiseksi edes hissimusiikkia.

Olet tätä mieltä koska sinulla ei ole tarvittavaa taidehistorian tuntemusta ymmärtämään nykymusiikkia. Se mikä on kuulostaa sinusta vain räminältä ja kaaokselta kuulostaa minusta paljon mielenkiintoisemmalta.

Samoin minä en ymmärrä vaikkapa amerikkalaisesta jalkapallosta mitään. En ymmärrä sen sääntöjä, en pelaajien päämäärää enkä mitään muutakaan, joten se näyttää minusta täysin yhdentekevältä enkä jaksa katsella sitä. Sen sijaan lajiin perehtynyt näkee pelin täysin eri tavalla.

[myötäjuoksija]

Olet siis harmissasi siitä ettei satoja vuosia sitten eläneiden taiteilijoiden vaikutus näy nykytaiteessa. Miten niin ei näy?

Kuvataide hylännyt esittävyyden ja piirustus/maalaus/veistotaidon arvostamisen, musiikki hylännyt tonaliteetin ja perinteiset muodot, arkkitehtuuri on näyttänyt keskisormea kaikelle perinteelleen le Corbusierista alkaen ja noin yleisesti suurin osa taiteesta näyttää hylänneen kauneuden arvon täysin.

Noin esimerkiksi.

Ja miten sen pitäisi näkyä? Mitä odotat siellä "alle 50 vuotta vanhan taiteen näyttelyssä" näkeväsi että se on "perinteitä kunnioittavaa", tai jotain sinne päin. Totta kai kaikki taide ottaa vaikutteita menneestä. Se ei tarkoita sitä että nykymusiikin pitäisi kuulostaa Bachilta.

Jotenkin kummasti tuo taide kehittyi (evoluutio) perinteitä kunnioittaen aina 1900-luvun modernisteihin saakka, jotka julistivat äkkiä avoimen sodan (revoluutio) kaikelle heitä edeltäneelle ja ovat tähän päivään mennessä kieltämättä hyvin tehokkaasti hävittääneet kulttuurin arvostusta: nykytaiteilijat taiteilevat vain toisilleen ja kriitikkokavereilleen, tavallinen kansa on enimmäkseen kiinnostunut vähintään sata vuotta vanhasta taiteesta.

Olipa hieno olkiukko mallia Suomi24. En olisi uskonut Hommassa tällaisiin kovin äkkiä törmääväni.

Et kuitenkaan sanonut millä tavalla olin väärässä. Helppo on aina heitellä jotain suomi24:sia ja olkiukkoja perustelematta mitenkään mitään.

No sanotaan sitten niin, että arvelusi taidemieltymyksistäni olivat täysin vääriä ja heti seuraavassa kappaleessa tein perusteellisesti selkoa, mitä mieltä oikeasti olen.

Kuinkahan paljon käyt katsomassa taidetta? Kiasmassa on tälläkin hetkellä nykytaidetta laidasta laitaan ties kuinka monelta kymmeneltä taiteilijalta. Ja todella erilaista matskua. Jos sanot ettet pidä yhdestäkään "tunnetusta" nykytaitelijasta, se kertoo minulle siitä ettet ole paljon perehtynyt nykytaiteeseen. On niitä muitakin kuin Teemu Mäki.

Kiasmassa säännöllisesti käyminen ei kai ole edellytys kulttuurista keskusteluun, varsinkaan ei-helsinkiläisille? Eikö netin, lehtien ja paikallisten gallerioiden näyttelyihin tutustuminen riitä?

Eli toisin sanottuna heillä ei ollut tarpeeksi lahjoja tulla taiteilijoiksi joten he valitsivat toisen ammatin.

Tai sitten he katsoivat taiteilijan ammatin vain tukahduttavan lahjojaan.

En edes tajua mitä tuolla tarkoitat. Sulla on jokin ihme sisäpiiri-rahvas-hienosto paranoia meneillään. Tarkoitin sitä että vaikka olen itse peraukinen opiskelija, käyn silti tasaisin väliajoin oopperassa ja teatterissa vaikka molemmat maksavat itselleni aivan liikaa, mutten silti pidä niitä "hienostotaiteena".

Juu, varmaan käytkin. Et kuitenkaan pääse virallisesti määrittelemään, mikä tässä maassa on suurta taidetta ja mikä tekotaiteellista kitschiä.

[risto]

Mutta yksi kysymys: onko niitten apurahalautakuntien raha pakko tulla veroista? Eikö ne tai ainakin osa voi tulla yksityisistä lähteistä vapaaehtoisesti ...?

Nyt veit kyllä varpaat suustani. Tähän tapaan ne aikanaankin rahoitettiin. Kaiken maailman pikkuruhtinaat ruokkivat hovisäveltäjäksi ja vaivan palkaksi näistä sävellyksistä saadaan nauttia yhä.

[Kimmo Pirkkala]

En valitettavasti jaksanut lukea ihan kaikkea kirjoitettua tässä ketjussa, mutta olennainen lähtökohta minusta ei ole perustella taiteen tukemista ko. taiteen, vaan maksajan näkökohdista. Aina kun yhteiskunta julkisin verovaroin tukee jotain kulttuurimuotoa, on se pakolla veronmaksajilta kerätty maksu.

Olennainen kysymys on:

Miten perustellaan yksittäiselle veronmaksajalle se, että hänen on pakko maksaa taiteesta, joka häntä ei kiinnosta?

Tämä pätee mielestäni ihan kaikkiin julkisiin palveluihin, ja taiteet eivät ole poikkeus. Kun kyse on pakolla kerättävästä maksusta, niiden tukeminen on perusteltava maksajan, ei maksun saajan lähtökohdista. Se on minusta oikeudenmukaisuuskysymys. Millään instituutiolla ei pitäisi olla oikeutta sanoa, että "me olemme valinneet tämän taidemuodon sellaiseksi, että sinähän maksat siitä, halusit tai et". Näin kuitenkin on asianlaita tällä hetkellä. Valitettavasti.

[tosipaha]

Pistit jälleen tosipahan. Kuinka nykymusiikki voisi _taantua_ samalle tasolle, jossa se oli 1700- ja 1800-luvuilla? Kuinka Mozartin ja Bachin tasolle taannutaan? Kuinka katedraalinrakentamistaidossa taannutaan johonkin renessanssiajan tasolle? Tai pyramidirakentamisessa muinaisen Egyptin tasolle? Tai kivirakentamisessa muinaisten inkojen tasolle?

Voi herran pojat. Nykymusiikki on nykymusiikkia. Mozart tai Bach eivät ole nykymusiikkia. Jos nykytaide viedään takaisin sille tasolle millä se oli satoja vuosia sitten, totta kai voi puhua taantumuksesta.

[myötäjuoksija]

Pistit jälleen tosipahan. Kuinka nykymusiikki voisi _taantua_ samalle tasolle, jossa se oli 1700- ja 1800-luvuilla? Kuinka Mozartin ja Bachin tasolle taannutaan? Kuinka katedraalinrakentamistaidossa taannutaan johonkin renessanssiajan tasolle? Tai pyramidirakentamisessa muinaisen Egyptin tasolle? Tai kivirakentamisessa muinaisten inkojen tasolle?

Voi herran pojat. Nykymusiikki on nykymusiikkia. Mozart tai Bach eivät ole nykymusiikkia. Jos nykytaide viedään takaisin sille tasolle millä se oli satoja vuosia sitten, totta kai voi puhua taantumuksesta.

Aika vasemmistolainen ja vanhahtava historiakäsitys.

Koko "edistys/taantumus"-käsite on aatehistoriallista hömppää, joka juontaa juurensa mm. Hegeliin. Kulttuurievoluutioteoria (meemiteoria) tarjoaa paljon järkevämmän ja tieteellisemmän lähtökohdan historian hahmottamiselle.

Historialla ei ole suuntaa, se on vain pelkkää meemien päämääräntöntä olemassaolotaistelua.

[Kimmo Pirkkala]

Jos tarkoitetaan taiteen tasoa, niin ei voida sanoa että ajassa eteenpäin mentäessä mentäisiin koko ajan myös "parempaan" taiteeseen. Kaikista taiteen lajeista löytyy ikivanhoja teoksia, jotka ovat jääneet ylittämättä ja joita pidetään loistoteoksina vanhuudestaan huolimatta.

[risto]

Telemann kirjoitti mustekynällä ja kynttilän valossa kovemmalla tahdilla laatutavaraa kuin mitä nykyiset tusina"säveltäjät" saavat MIDI-näppäimistöillään aikaiseksi edes hissimusiikkia.

Olet tätä mieltä koska sinulla ei ole tarvittavaa taidehistorian tuntemusta ymmärtämään nykymusiikkia. Se mikä on kuulostaa sinusta vain räminältä ja kaaokselta kuulostaa minusta paljon mielenkiintoisemmalta.

Mistäköhän tämä purkaus tuli? Minulla on mielestäni jonkin verran taidehistorian tuntemusta ja kuuntelen myös tuoreempaa musiikkia. Räminästä ja kaaoksesta en ole puhunut. Kenties sekoitat nyt nimimerkkejä.

Mutta käsi sydämelle nyt, kuinka montaa nykysäveltäjää jaksaa oikeasti kuunnella musiikin vuoksi? Joitakin teoksia jaksaa kuunnella ainoastaan siksi, että niissä on joku koukku, trikki, tekninen temppu. Kaipaan kuitenkin sitä, että kappaleessa on teknisten hienouksien ohella myös musiikkia. Aina näin ei todellakaan ole.

1900-luvun puolenvälin jälkeen vaikuttaneista säveltäjistä ei ole keskimäärin kovin hyvä kuva. Yksittäisiä helmiä olen kuullut toki useitakin.

Musiikki koostuu melodiasta, harmoniasta, dynamiikasta ja rytmistä. Monissa nykyteoksissa ei ole juuri mitään näistä. Keisarilla ei aina ole vaatteita. Eräs suomalainen nykysäveltäjä totesi, että kilpailusävellykseen piti miettiä sitä, miltä nuotit näyttivät. Onhan siinäkin hyvä lähtökohta musiikin sävellykseen...

Samoin minä en ymmärrä vaikkapa amerikkalaisesta jalkapallosta mitään. En ymmärrä sen sääntöjä, en pelaajien päämäärää enkä mitään muutakaan, joten se näyttää minusta täysin yhdentekevältä enkä jaksa katsella sitä. Sen sijaan lajiin perehtynyt näkee pelin täysin eri tavalla.

Amerikkalaisen jalkapallon suhteen olemme samalla viivalla.

[tosipaha]

Kuvataide hylännyt esittävyyden ja piirustus/maalaus/veistotaidon arvostamisen, musiikki hylännyt tonaliteetin ja perinteiset muodot, arkkitehtuuri on näyttänyt keskisormea kaikelle perinteelleen le Corbusierista alkaen ja noin yleisesti suurin osa taiteesta näyttää hylänneen kauneuden arvon täysin.

Tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa. Esittävää kuvataidetta tehdään vaikka kuinka paljon. Samoin ylivoimaisesti suurin osa nykymusiikista on tonaalista.

Kiasmassa säännöllisesti käyminen ei kai ole edellytys kulttuurista keskusteluun, varsinkaan ei-helsinkiläisille? Eikö netin, lehtien ja paikallisten gallerioiden näyttelyihin tutustuminen riitä?

En puhunut kulttuurista keskustelusta, vaan siitä että sanoit ettet pidä yhdestäkään nykytaiteilijasta. Eli olet tutustunut netissä, gallerioissa ja lehtiä lukemalla nykytaiteeseen etkä siltikään ole löytänyt yhtäkään taiteilijaa jonka tuotannosta pidät? Sitä on hankala uskoa.

Juu, varmaan käytkin. Et kuitenkaan pääse virallisesti määrittelemään, mikä tässä maassa on suurta taidetta ja mikä tekotaiteellista kitschiä.

En ole halunnutkaan määritellä mitään. Jotenkin tuostakin kommentistasi vain paistoi läpi jonkinlainen häpeä siitä ettei sinua kiinnosta "korkeakulttuuri" tai "hienostotaide".

[Riikka Slunga-Poutsalo]

Mielenkiintoinen aihe.

Itse perussuomalaisena kuntapäättäjänä (mm. kulttuuri-ja vapaa-aikalautakunnassa) ja eri taitedenlajeista nauttivana haluan pistää oman lusikkani tähän keskusteluun.

Ajatus perussuomalaisista junteista, jotka eivät kulttuurista mitään ymmärrä on kyllä harhakäsitystä. Mutta päätöksiä tehdessä meitä kaikkia yhdistää varmasti samansuuntainen priorisointi kuin miten itse asian koen. Nimittäin esimerkiksi kunnassa rahoituksen täytyy ensisijaisesti jakautua kunnan perustehtävien hoitoon ja se mitä jää yli, sillä voidaan sitten tukea eri taiteenlajeja.

Lohjalaisina esimerkkeinä minun on mm. kovin vaikeaa on ollut kannattaa jotain Lohjan Tenoripäiviä, joiden tuottama tappio kunnalle on ollut miltei 100 000 euroa per vuosi,varsinkaan kun samaan aikaan lähikirjasto käy kuolinkamppailua 70 000 euron kulujensa vuoksi. Kirjasto, josta palvelua riittää kaiken kokoisille ja näköisille kun taas tenorisointi on kuitenkin harvojen intohimo.

Myöskin Lohjan kaupunginorkesterin kulut ja tuotot tuottavat paljon päänvaivaa. Hieno ja upea orkesteri, minun mielestäni, mutta onko meillä varaa siihen? Voimmeko jatkuvasti nipistää muilta taiteen aloilta, jotka muutekin kärsivät pienistä tuloista, että saamme orkesterin säilymään?

Kulttuuripuolen toimet ovat usein valintoja ja minulla päätökset napsahtelevat kutakuinkin siihen osastoon, että pyrin toimimaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti KUNTALAISIA kohtaa.

[Kimmo Pirkkala]

Riikalta painavaa asiaa.

[risto]

Pistit jälleen tosipahan. Kuinka nykymusiikki voisi _taantua_ samalle tasolle, jossa se oli 1700- ja 1800-luvuilla? Kuinka Mozartin ja Bachin tasolle taannutaan? Kuinka katedraalinrakentamistaidossa taannutaan johonkin renessanssiajan tasolle? Tai pyramidirakentamisessa muinaisen Egyptin tasolle? Tai kivirakentamisessa muinaisten inkojen tasolle?

Voi herran pojat. Nykymusiikki on nykymusiikkia. Mozart tai Bach eivät ole nykymusiikkia. Jos nykytaide viedään takaisin sille tasolle millä se oli satoja vuosia sitten, totta kai voi puhua taantumuksesta.

Jaa-a, miksipäs ei jos taantumusta on siis myös negatiinenkin taantumus (eli positiivinen kehitys). Mielestäni ei olisi paha, jos vaikka negatiivisesti taannuttaisiin tuonne Bachin, Beethovenin, Alkanin, Saint-Saensin, Poulencin, Rachmaninovin ja kumppanien maisemiin. Nämä kaikki edustavat hyvin erilaisia musiikillisia näkemyksiä, mutta yhdistävänä tekijänä oli musiikillisuus.

Lisäys:
tosipaha, haastan sinut etsimään jonkin helmen Kaija Saariahon tuotannossa. Kuuntelen juuri "Jardin Secret I - Electronic Music" -kipaletta, ja minulta tuntuu hajoavan pää. Nyt on kolme minuuttia kuunneltu, ja mitään musiikkiin viittaavaa (melodiaa, harmoniaa, dynamiikkaa tai rytmiä) ei ole vielä kuulunut. Jotain kikkailua stereoeffekteillä ja jotain ihme tiukuja senkin edestä.

Lisäys2:
Oho, dynamiikkaa, kohdassa 6:32 suunnilleen! Hyvä Kaija!

[Riikka Slunga-Poutsalo]

Pistit jälleen tosipahan. Kuinka nykymusiikki voisi _taantua_ samalle tasolle, jossa se oli 1700- ja 1800-luvuilla? Kuinka Mozartin ja Bachin tasolle taannutaan? Kuinka katedraalinrakentamistaidossa taannutaan johonkin renessanssiajan tasolle? Tai pyramidirakentamisessa muinaisen Egyptin tasolle? Tai kivirakentamisessa muinaisten inkojen tasolle?

Voi herran pojat. Nykymusiikki on nykymusiikkia. Mozart tai Bach eivät ole nykymusiikkia. Jos nykytaide viedään takaisin sille tasolle millä se oli satoja vuosia sitten, totta kai voi puhua taantumuksesta.

Jaa-a, miksipäs ei jos taantumusta on siis myös negatiinenkin taantumus (eli positiivinen kehitys). Mielestäni ei olisi paha, jos vaikka negatiivisesti taannuttaisiin tuonne Bachin, Beethovenin, Alkanin, Saint-Saensin, Poulencin, Rachmaninovin ja kumppanien maisemiin. Nämä kaikki edustavat hyvin erilaisia musiikillisia näkemyksiä, mutta yhdistävänä tekijänä oli musiikillisuus.

Pakko heittää tähän. Ei kuulkaa pojat enää onnistu palautuminen Bachin aikaan ja arvatkaapa miksi? Lääketieteen takia. Eikös suurin osa näistä sairastanut neurosyfilistä, joka on "luovan hulluuden lähde". Nyt penisiliini hoitaa moiset pois

[tosipaha]

Mutta käsi sydämelle nyt, kuinka montaa nykysäveltäjää jaksaa oikeasti kuunnella musiikin vuoksi?

Arvo Pärt?

http://www.youtube.com/watch?v=yXgaMraRzPc&feature=related

[IDA]

Pakko heittää tähän. Ei kuulkaa pojat enää onnistu palautuminen Bachin aikaan ja arvatkaapa miksi? Lääketieteen takia. Eikös suurin osa näistä sairastanut neurosyfilistä, joka on "luovan hulluuden lähde". Nyt penisiliini hoitaa moiset pois

Taiteen puolesta olisin valmis uhrautumaan

[risto]

Pakko heittää tähän. Ei kuulkaa pojat enää onnistu palautuminen Bachin aikaan ja arvatkaapa miksi? Lääketieteen takia. Eikös suurin osa näistä sairastanut neurosyfilistä, joka on "luovan hulluuden lähde". Nyt penisiliini hoitaa moiset pois

Mielenkiintoinen ajatus. Bachin kohdalla en huomannut mainintaa sairauksista ja hän elikin kohtuullisen vanhaksi aikakauden nähden, eli 65-vuotiaaksi. Kuriositeettina mainittakoon, että Bachilla oli 20 lasta, eli 2 enemmän kuin kansanedustaja Karjulalla. Johann Sebastian tosin hieman huijasi, koska vaimojakin oli kaksi (jäi ensimmäisen vaimon kuoltua leskeksi 36-vuotiaana).