Perussuomalaiset ja kulttuuri

[Tauski]

Olen tässä pohdiskellut, mikä on Perussuomalaisten lähtökohtainen suhtautuminen kulttuurin tukemiseen. Onko puolueella yhteistä linjaa tästä asiasta vai riippuuko se täysin ehdokkaasta?

Näyttää siltä, että uusien puolueiden nousu ja oikeistohallitusten muodostuminen on muualla Euroopassa johtanut kulttuurialalla nopeisiin ja dramaattisiin leikkauksiin. Kulttuuri-instituutioiden ja humanististen sekä kulttuurialojen koulutuksen rahoituksesta on hävinnyt yhtäkkiä kymmeniä prosentteja esim. Hollannissa ja Englannissa. Omasta mielestäni tämä on todella lyhytnäköistä politiikkaa.

Tällaisia mietelmiä tulee tänä päivänä silloin tällöin vastaan http://annaleena.puheenvuoro.uusisuomi.fi/50790-taiteilijat-kuriin-kulttuurin-tukeminen-lopetettava

Haluaisin omalla äänestyspäätökselläni ottaa kantaa ylläolevan mielipidekirjoituksen jokaista lausetta vastaan. Onko tämä mahdollista äänestämällä perussuomalaista ehdokasta, vai tuleeko holtittoman maahanmuuton ja pakkoruotsin kritisoinnin kanssa samassa paketissa "eliitti hörhö runo pelle porukan" vastustus?

[Taikakaulin]

Onhan persuilla pari tunnettua kultturellia ehdokkaana ainakin. Kari Tykkyläinen ja Veltto Virtanen. Kait niitä enemmänkin voi olla, mutta nuo nyt tuli näin äkkiseltään mieleen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kari_Tykkyl%C3%A4inen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Veltto_Virtanen

[Reich]

Kulttuurin tukeminen on tärkeää, mutta ei ole taikaseinää vaan julkisia varoja pitää priorisoida. Terveydenhoito ja koulutus ovat tärkeämpiä kuin taiteen, musiikin ja vastaavan tukeminen. Samoin turhien teatterin, taiteen ym. maistereitten koulutusta pitää vähentää. Musiikissa, teatterissa ja taiteessa pitäisi mennä enemmän markkinatalouden ehdoilla, eikä syytää rahaa kannattamattomien toimintojen ylläpitoon.

Kansaa vatuttaa, kun kulttuurin tukemiseen riittää rahaa, mutta terveydenhuollossa joudutaan jatkuvasti säästämään ja palveluita heikentämään.

[myötäjuoksija]

Hyvin ennakkoluuloinen mutta monissa käänteissä pönkitystä saanut näkemykseni on, että koko nykyinen virallinen kulttuurikoneisto apurahoineen on pelkkä vihervasurien aivopesula, jolle ei yhteisiä varoja kannattaisi jakaa latin latia. Detaljeista voidaan toki märehtiä vaikka kuinka, mutta noin yleisesti olen tätä mieltä.

Apurahojen lakkauttaminen toisi mukanaan paljon kaikkea hyvää:

- Elämäntapataiteilu, ts. yhteiskunnan siivestäminen tekotaiteen varjolla loppuisi kokonaan.

- Taiteilijat saisivat hattu kourassa kerjätä rahaa tilaajiltaan, jolloin taiteilijoiden työt alkaisivat paremmin vastata suuren yleisön (tilaajien) makua.

- Taiteen laatu lähtisi Homman lailla nousuun, kun taiteilijoiden paremmuutta ei enää määrittelisi ideologinen raati vaan taiteilijat joutuisivat kilpailemaan työnsä laadulla.

Oikeastaan taiteen laatu lähti melkeinpä syöksynomaiseen laskuun viime vuosisadalla, kun taiteilijat alkoivat saada elämisen edellytyksiä muutenkin kuin mesenaateilta kerjäämällä.

En yritä väittää, että taide noin yleensä olisi "eliitti hörhö runo pelle porukan" hommia. Olen vain hyvin pettynyt ja turhautunut taiteen nykyiseen tilaan. Tällä aikakaudella, jonka tietotekniikka ja resurssien runsaus mahdollistaisi vaikka kuinka hienon taiteen, joudumme tyytymään vain erilaisiin vuoden esteettisiin tekoihin.

[aivovuoto]

Henk. koht. äänestäisin sellaista, joka tunkisi tämän tyyppiset tekotyöpaikat silppuriin.

[IDA]

Ainakin itse olen oikeasti hieman ulalla tässä asiassa. Kulttuuria pitää ehdottomasti tukea, mutta miten, on sitten se kysymys.

Itse aiemmin olin jyrkästi sitä mieltä, että rahoja ei kannattaisi tuhlata esimerkiksi oopperatalon tukemiseen, vaan ne pitäisi jakaa pienemmille yksiköille, jotka tekevät taidetta. Nyt en oikein tiedä. Esimerkiksi ooppera on kuitenkin ehkä kuitenkin kaikkein hienointa taidetta.

Peruslähtökohdan pitäisi kuitenkin olla sen, että valtio tukisi nimenomaan suomalaista ja kansallista taidetta ensisijaisesti. Valtion pitäisi myös rohkaista yksityisiä "mesenaatteja" niin, että taideteoksia ja taidelaitoksia voisi avustaa mahdollisimman verovapaasti.

[Tauski]

Kiitos vastauksista.

Täytyy todeta, että taidan olla aika eri mieltä asioista näin ainakin näiden kommenttien perusteella.

Terveydenhoito ja koulutus ovat tärkeämpiä kuin taiteen, musiikin ja vastaavan tukeminen.

Tämä on paljon käytetty argumentti, jossa näytetään taiteen intressit yhteiskunnan "oikeiden" intressien vastakohtana. Taidetta ja kulttuuria on aina hyvin vaikea puolustella puhtaasti materialistisista lähtökohdista. Silti:

- Taideharrastuksella on ruumiin- ja mielenterveyttä hoitava vaikutus. On vaikea antaa laskelmia siitä, välttääkö viulua soittamalla tai tanssimalla kallin kuntoutusterapian tai välilevyleikkauksen. Kylmästä yhteenlaskunäkökulmastakaan taiteen rahat eivät kuitenkaan ole suoraan pois terveydenhuollolta. Taide-elämysten virkistävä ja vaihtelua tuova vaikutus korreloi takuulla työuupumukseen ja poissaoloihin - taas asia, jota lienee mahdotonta osoittaa numeroin.

- Jos taide olisi enemmän läsnä koululaitoksessamme, olisiko sillä tuloksia huonontava vaikutus? Nykyään ollaan huolissaan siitä, että mekaaninen ja tuottava työ katoaa halvemman työvoiman maihin. Tarvittaisiin luovuutta ja innovaatioita, jotta voisimme pärjätä globaalissa kilpailussa. Kulttuurin alasajo ei siis näytä fiksulta toiminnalta tästäkään taloudellisesta näkökulmasta.

Oikeastaan taiteen laatu lähti melkeinpä syöksynomaiseen laskuun viime vuosisadalla, kun taiteilijat alkoivat saada elämisen edellytyksiä muutenkin kuin mesenaateilta kerjäämällä.

Tähän kaipaisin vähän perusteluja. Käsittääkseni taiteen tekijät (näyttelijät, muusikot, tanssijat etc) ovat Suomessa tällä hetkellä keskimäärin huomattavasti korkeatasoisempia kuin vielä 20-30 vuotta sitten. Uusia Sibeliuksia ei toki synny vuosittain, mutta tätä tuskin kukaan odottaakaan.

- Taiteilijat saisivat hattu kourassa kerjätä rahaa tilaajiltaan, jolloin taiteilijoiden työt alkaisivat paremmin vastata suuren yleisön (tilaajien) makua

Tästähän kai seuraa se, että Uuno Turhapuro-elokuvat olivat viime vuosisadan merkittävintä suomalaista taidetta suurista katsojamääristä johtuen ja kaikkien taiteilijoiden pitäisi pyrkiä niiden tasolle.

En väitä, etteikö apuraha- ja muissa tukijärjestelmissä voisi olla paljonkin parannettavaa, mutta vierastan yleistä ajatusta siitä, että apurahalla voi syntyä vain ketään kiinnostamatonta tekotaidetta. Vaikkapa nykykirjailijoistamme suunnilleen kaikki ovat kirjoittaneet apurahan turvin. Onko siis niin, ettei yhtäkään suomalaista Waltarin jälkeen kirjoitettua kirjaa kannata lukea?

[Lentomestari]

Omasta puolestani taiteen tuki saa tulla niiltä ahneilta, jotka pystyvät oman palkkansa määrittelemään itse, tai jotka pystyvät ansionsa valitsemaan pääomatuloina. Myös ne tahot jotka elitistisesti päättävät rakentaa oopperatalon/musiikkipömpelin tai vaikkapa kiasman verovaroin, (toki näille tullut lahjoitusvaroja teollisuudelta ja rikkailta) ylläpito jää verovaroin kustannettavaksi, nämä kaikki kustannettakoon niiden lompakosta jotka palveluja käyttävät.
Niin kauan kun Reumasairaala on vähäpätöisempi kun torvensoitto ja tossuissa tepastelu röyhelöt lanteilla,on työmme kesken.

[TJK]

Olen tässä pohdiskellut, mikä on Perussuomalaisten lähtökohtainen suhtautuminen kulttuurin tukemiseen. Onko puolueella yhteistä linjaa tästä asiasta vai riippuuko se täysin ehdokkaasta?

Puolueen arvomaailmaa kuvaavat pääväittämät vaikuttaisivat olevan puolueen nettisivuilla:

http://www.perussuomalaiset.fi/arvomaailmamme

Nähdäkseni niitä voisi kuvailla pikemminkin taidemyönteisiksi kuin taidevastaisiksi, sillä teeseistä yksi vaatii lisää tunteja taito- ja taideaineisiin ja toinen lisäresursseja kunnan mahdollisuuksiin tukea kulttuuri- ja liikuntapalveluja ("Taito- ja taideaineiden tuntimääriä lisättävä" ja "Tervettä kulttuuria").

Jos jotain taidekriittistä halutaan rivien välistä etsiä, niin ehkä etnotaidetta tai valtion taideapurahoja vältetään puolustelemasta (tulkintaani ilmaisuista "suomalainen" ja "kunnan").

Ennen äänestämistä kannattaa tietenkin aina ottaa selvää kustakin ehdokkaasta, mutta olettaisin siis taiteenvastaisten ehdokkaiden olevan perussuomalaisissa vähemmistö siinä kuin monissa muissakin puolueissa.

[TJK]

Niin kauan kun Reumasairaala on vähäpätöisempi kun torvensoitto ja tossuissa tepastelu röyhelöt lanteilla,on työmme kesken.

Esimerkiksi vuonna 2009 valtion budjetti oli noin 46 miljardia euroa. Vaikka sosiaali- ja terveysmenot kaksinkertaistettaisiin silloisista 14,8 miljardista, veroja korottamatta voitaisiin torvensoittoon ja tossuissa tepasteluun käyttää silti reilut 16 miljardia vuosittain. Rinnastuksesi ontuu siis jonkin verran.

[Slicky]

Perussuomalaisten tulisi tukea suomalaiskristillistä kulttuuria sen sijaan, että tuetaan jotain paimentolaiskansojan tuomaa muinaista aavikkouskontoa puhummattakaan jotain amerikkalaista rappiokulttuuria.

[Simo Hankaniemi]

Kristinusko on epäsuomalainen aavikkouskonto, jota on täällä tuettu aivan riittävästi, eli rahoitus poikki kerralla. Samalla voi alkaa keskustella kirkkojen maaomaisuuden uusista järjestelyistä.

Olen jo vuosia ollut sitä mieltä, että esim. kuvataide on Suomessa varsin surkeassa jamassa. Esimerkkejä tästä tuntee jokainen. Itseään omilla töillään elättävä kuvataiteilija on Suomen taiteilijoiden parissa eräänlainen epähenkilö ja sylkykuppi, ei "oikea taiteilija". Apurahajärjestelmä kaipaisi melkoista remonttia. Suomeen myös perustetaan erilaisia kulttuurilaitoksia hetken kiimassa miettimässä, mitä niiden rahoitus vaatii vuosikymmenien mittaan.

Terveydenhoitokaan ei voi olla mikään pyhä lehmä, jonne pitäisi syytää aina vain lisää rahaa kuin ränniin. Ihmisten pitäisi ottaa enemmän vastuuta omasta terveydestään ja maksaa itse, jos haluavat hölmöillä. Hoitoja pitäisi priorisoida. Terveysmenoille pitäisi asettaa jokin katto, jota ei ylitetä. Ihmisten "hoidon tarpeelle" ei ole mitään luonnollista rajaa olemassa, se vain täytyy julmasti asettaa johonkin.

[IDA]

Kristinusko on epäsuomalainen aavikkouskonto, jota on täällä tuettu aivan riittävästi, eli rahoitus poikki kerralla. Samalla voi alkaa keskustella kirkkojen maaomaisuuden uusista järjestelyistä.

Niin voisi. Eilen tuli useammassakin paikassa havaittua, että ihmiset ihan turhaan pilaavat ilmastoa ja polttavat jotain kynttilöitä kirkkojen ympärillä. Musta moinen pitäisi kieltää ihan pakanallisen vihreyden nimissä. Asfalttia tai jotain

[Slicky]

Tämä ekofasismi on ihan naurettavaa. Ihmiset kokevat syyllisyyttä siitä, että nyt tuhotaan luontoa. Itse asiassa keskiajalla ihmisiä ruoskittiin sen takia, koska ajateltiin ruton olevan itse aiheutettua ja siis rutto oli Jumalan rankaisu. Nyt ruoskitaan siitä siis koetaan huonoa omatuntoa "ilmastonmuutoksesta". Kynttilän polttaminenkin on jotain "tuhotaan luontoa" mentaliteettiä. Siis mikään ei ole muuttunut.   

Ilmastonmuutos

(http://planeetta.files.wordpress.com/2008/10/ennusteet_ja_toteutunut.jpg)

[Jaska Pankkaaja]

Mistä tää käppyrä löytyy?

[L.N]

KULTTUURI on jo käsitteenä niin laaja, etten osaa vastata tähän yksiselitteisesti.

Jos kulttuuri ja sen tukeminen on harrastetoimintaa (bändikerhot, kansalaisopiston öljyvärikurssit, näytelmäkerhot) kannatan sen tukemista.

Jos taas kulttuurilla tarkoitetaan oopperaa, kansallisbalettia ym.sukkahousukamaa, olen valmis tarvittaessa karsimaan sen valtiontukia.

Olen sitä mieltä, että ns. korkeakulttuuri tulisi jotenkin erottaa "tuulipukukulttuurista". Ai miksi? Mielestäni ns. korkeakulttuuria seuraavalla eliitillä on varaa tukea ihan omasta taskustaan. Toki tällaista menoa seuraa varmasti moni tavallinenkin tallaaja, sitä en kiistä.

Olenko nyt populisti? Ihan sama. Kerroin mielipiteeni, kun kysyttiin 

-Lasse-

[Tauski]

KULTTUURI on jo käsitteenä niin laaja, etten osaa vastata tähän yksiselitteisesti.

Jos kulttuuri ja sen tukeminen on harrastetoimintaa (bändikerhot, kansalaisopiston öljyvärikurssit, näytelmäkerhot) kannatan sen tukemista.

Jos taas kulttuurilla tarkoitetaan oopperaa, kansallisbalettia ym.sukkahousukamaa, olen valmis tarvittaessa karsimaan sen valtiontukia.

Olen sitä mieltä, että ns. korkeakulttuuri tulisi jotenkin erottaa "tuulipukukulttuurista". Ai miksi? Mielestäni ns. korkeakulttuuria seuraavalla eliitillä on varaa tukea ihan omasta taskustaan. Toki tällaista menoa seuraa varmasti moni tavallinenkin tallaaja, sitä en kiistä.

Olenko nyt populisti? Ihan sama. Kerroin mielipiteeni, kun kysyttiin 

-Lasse-

Tässä on mielestäni pari ongelmaa. Kuten itsekin sanoit, tavallinenkin tallaaja saattaa seurata "tällaista menoa", muttei seuraa enää, jos lippujen hinnat kohotetaan taivaisiin. Kaiken lisäksi (ja tämä on vähän arka aihe) kyllähän se "eliitti" maksaa keskimääräistä enemmän veroja ja näin ollen päätyykin kustantamaan korkeakulttuuria mutkan kautta. Sanoisin jopa, että kaikista äänekkäimmät teatterin ja oopperan kritisoijat lienevät harvoin niitä suurimpia maksumiehiä.

Yleisellä tasolla vierastan ajatusta, että yhteiskunta voi tukea taidetta vain harrastelumielessä. Näkisin, että koko maan edun kannalta on tärkeää tukea taiteessa myös huippujen kehittymistä ja tämä ei Suomen nykysysteemissä onnistu yksityisellä rahoituksella. Voi tietysti haikailla amerikkalaisen mesenaattisysteemin perään, mutta siellä onkin sitten aivan toisenlainen järjestelmä alkaen verotuksesta, koulutuksesta ym.

[L.N]

Tässä on mielestäni pari ongelmaa. Kuten itsekin sanoit, tavallinenkin tallaaja saattaa seurata "tällaista menoa", muttei seuraa enää, jos lippujen hinnat kohotetaan taivaisiin.

Kirjoitukseni oli aika tavalla kärjistetty, mutta halusin kertoa linjani.

Ei lippujen hintojen tarvitse välttämättä nousta pilviin. Kyllähän `eliitti` voi tukea ja sponsoroida taiteilijoita, esiintyjiä, oopperajuhlia muillakin tavoilla ja tapoja on varmasti miljoona. En halua, että "korkeakulttuurin pääsyliput" karkaavat tavoittamattommiin tavalliselta tallaajalta.

Kaikki on tietenkin suhteellista. Siitä maksaa mistä pitää. En itse esim. maksaisi Kansallisteatterin lipusta kolmeakymmentä euroa, mutta saman hinnan voisin sijoittaa Suomi-Ruotsi lätkämatsiin tai koskikalastuslupaan.

Valtiontukia korkeakultuurille voisin siis karsia ilman omantunnon tuskia.

[Parasiittiö]

Jotain kansallisoopperaa voi mielestäni tukea siinä missä kansallista valtionkirkkoakin (tai vaikka kansallista maataloutta). Kunhan ei mene överiksi, niin onhan ne ihan kivoja kulttuuri-instituutioita olemassa. Kyllä niihin on varaa, jos johonkin helvetin kehitysapuun tai humanitaariseen mamuiluunkin on varaa.

Jos sitten instituutioiden asemesta puhutaan yksittäisistä taiteilijoista ja niiden yhteisöistä, niin ajattelen, että valtio voi kyllä ihan hyvin myöntää niille kertaluontoisia apurahoja siinä missä myöntää tukea yrittäjillekin (jollaisina oikeastaan yksityiset taiteilijatkin näen). Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos taiteilijan taiteelle ei ole kunnollista yksityistä kysyntää, niin valtion ei pidä loputtomasti tukea jotakuta vain sen vuoksi, että se on sattunut päättämään olevansa taiteilija. Ei-institutionaalisen taiteilijan pitää mielestäni olla valmis kantamaan yrittäjäriskiä siinä missä muiden yrittäjienkin.

Ja itsehän en kovin tarkasti tiedä, miten tosiasiassa nämä taidetukihommat menee ja minkälaiset summat on kyseessä... Kunhan huvitti pohdiskella.

[TJK]

Kristinusko on epäsuomalainen aavikkouskonto, jota on täällä tuettu aivan riittävästi, eli rahoitus poikki kerralla. Samalla voi alkaa keskustella kirkkojen maaomaisuuden uusista järjestelyistä.

Ajatustapa on suunnilleen yhtä järkevää kuin nykyisen suomen kielen leimaaminen slaavilais-germaaniseksi sekasikiöksi, jonka käyttö pitää lopettaa kerralla ja korvata suomalais-ugrilaisella kantakielellä (vaikka siitä ei nykysuomalainen ymmärtäisi sanaakaan).

Kristinusko on esimerkiksi monia taiteenlajeja vanhempi osa suomalaista kulttuuria, vaikka myös muinaissuomalaisen kansanuskon tai kielen harrastus varmasti ansaitsee kaiken tuen. Suomalaisesta kulttuurista tulee kuitenkin keskustella muulta pohjalta kuin jostain vuosituhansien takana olevasta "oikean" suomalaisuuden alkupisteestä käsin.

[Suvaitsija]

- Taideharrastuksella on ruumiin- ja mielenterveyttä hoitava vaikutus. On vaikea antaa laskelmia siitä, välttääkö viulua soittamalla tai tanssimalla kallin kuntoutusterapian tai välilevyleikkauksen. Kylmästä yhteenlaskunäkökulmastakaan taiteen rahat eivät kuitenkaan ole suoraan pois terveydenhuollolta. Taide-elämysten virkistävä ja vaihtelua tuova vaikutus korreloi takuulla työuupumukseen ja poissaoloihin - taas asia, jota lienee mahdotonta osoittaa numeroin.

- Jos taide olisi enemmän läsnä koululaitoksessamme, olisiko sillä tuloksia huonontava vaikutus? Nykyään ollaan huolissaan siitä, että mekaaninen ja tuottava työ katoaa halvemman työvoiman maihin. Tarvittaisiin luovuutta ja innovaatioita, jotta voisimme pärjätä globaalissa kilpailussa. Kulttuurin alasajo ei siis näytä fiksulta toiminnalta tästäkään taloudellisesta näkökulmasta.

Ei kai kukaan ole viulusoittamista tai tanssimista kieltämässäkään. Kulttuurin vain pitäisi toimia markkinaehtoisemmin, sillä kyllä ihmiset edelleen taiteesta maksavat. Turhasta pseudotaiteellisesta pelleilystä taas ei haluta maksaa, joten en näe, miksi sellaista pitäisi ylipäätään tukea. Toki kulttuuria, vaikkei se rahaa kenelläkään toisikaan, pitäisi aina "jonkin verran" tukea, mutta kulttuurin tukemisen pitää tulla vain ylimääräisistä rahoista. Ei ole mitään järkeä tukea verorahoilla ihmisten kouluttautumista aloille, joille työllistyminen edellyttää vielä enemmän verorahojen haaskaamista kaikennäköisiin suojatyöpaikkoihin, varsinkaan jos nämä tukirahat pitää repiä velkarahasta.

Taide- ja kulttuurialojen rahoitus alas, sanon minä. Peruskouluissa kulttuuria toki pitääkin opettaa, koska se kuuluu osana yleissivistykseen, mutta koululaisilla on liialliset odotukset siitä, miten hyvin kulttuurialoille voi työllistyä. Tämän takia koulutuspaikoista pitää leikata reippaalla kädellä ja ohjata ihmisiä sellaisille aloille, joilla voi työllistyä. Tämä toki koskee kaikkia muitakin aloja, joilta ihmiset valmistuvat työttömiksi. Tämä olisi myös kaikkien parhaaksi, sillä nykyään useat taidealoilla opiskelevat nuoret ovat masentuneita, katkeroituneita ja epämotivoituneita, koska he tietävät, ettei heidän osaamisestaan tulla välttämättä ikinä mitään maksamaan. Tällöin myös niillä harvemmilla ihmisillä, jotka kulttuurialalle valittaisiin opiskelemaan, olisi huomattavasti parempi todennäköisyys työllistyä omalta alalta, mikä taas parantaisi heidän opiskelumotivaatiotaan. Verorahoja ei tule liiaksi haaskata mitään takaisin tuottamattomiin aloihin, sillä jokainen voi itsenäisesti opiskella kulttuuria, jos se kerran niin kovasti kiinnostaa.

Mitä ihmeen luovuutta ja innovaatiota kulttuurintukeminen mielestäsi tuo pärjäämiseen globaalissa taloudessa? Kuulostaa tyhjältä puheelta vetää joku innovaatiokortti esiin.

[requiem]

- Taideharrastuksella on ruumiin- ja mielenterveyttä hoitava vaikutus. On vaikea antaa laskelmia siitä, välttääkö viulua soittamalla tai tanssimalla kallin kuntoutusterapian tai välilevyleikkauksen. Kylmästä yhteenlaskunäkökulmastakaan taiteen rahat eivät kuitenkaan ole suoraan pois terveydenhuollolta. Taide-elämysten virkistävä ja vaihtelua tuova vaikutus korreloi takuulla työuupumukseen ja poissaoloihin - taas asia, jota lienee mahdotonta osoittaa numeroin.

- Jos taide olisi enemmän läsnä koululaitoksessamme, olisiko sillä tuloksia huonontava vaikutus? Nykyään ollaan huolissaan siitä, että mekaaninen ja tuottava työ katoaa halvemman työvoiman maihin. Tarvittaisiin luovuutta ja innovaatioita, jotta voisimme pärjätä globaalissa kilpailussa. Kulttuurin alasajo ei siis näytä fiksulta toiminnalta tästäkään taloudellisesta näkökulmasta.

Ei kai kukaan ole viulusoittamista tai tanssimista kieltämässäkään. Kulttuurin vain pitäisi toimia markkinaehtoisemmin, sillä kyllä ihmiset edelleen taiteesta maksavat. Turhasta pseudotaiteellisesta pelleilystä taas ei haluta maksaa, joten en näe, miksi sellaista pitäisi ylipäätään tukea. Toki kulttuuria, vaikkei se rahaa kenelläkään toisikaan, pitäisi aina "jonkin verran" tukea, mutta kulttuurin tukemisen pitää tulla vain ylimääräisistä rahoista. Ei ole mitään järkeä tukea verorahoilla ihmisten kouluttautumista aloille, joille työllistyminen edellyttää vielä enemmän verorahojen haaskaamista kaikennäköisiin suojatyöpaikkoihin, varsinkaan jos nämä tukirahat pitää repiä velkarahasta.

Koska monet yhdistävät markkinaehtoisuuteen välittömästi vain pelkän rahan, niin on tärkeä kuitenkin muistuttaa ettei markkinaehtoisuus tarkoita koskaan pelkkää rahan ajattelemista - vaikkakin enin osa markkinoilla annettavasta palautteesta perustuukin siihen helppoon yhteismitalliseen välineeseen, eli rahaan.

Markkinamekanismin tarkoituksena on kuitenkin välittää vastaanottavan tahon, eli yleisön, reaktio tekeleeseen. Jos markkinoiden vastaus on positiivinen, niin teos on onnistunut, se puhuttelee yleisöään ja tällaista yleisö haluaa lisää. Jos markkinoiden vastaus on negatiivinen, niin teos ei ole onnistunut, se ei puhuttele yleisöään ja tällaista ei haluta lisää.

Muuten ottiatuota. Kun usein puhutaan ns. luovista ammateista, ja näiden ryhmien jäsenillä puhutaan silloin tällöin olevan "oikeus" tehdä juuri sellaista luovaa työtä kuin he itse haluavat, niin miten sitten pitäisi suhtautua myös näihin toisiin luoviin ammatteihin, kuten vaikkapa yksityisellä puolella tehtävään insinööri- ja tuotesuunnittelutyöhön? Olisihan se aika epäreilua, etteivät yksityisellä puolella olevat henkilöt voi suunnitella juuri sellaisia teknisiä ratkaisuja ja tuotemuotoja kuin he itse haluavat - riippumatta siitä toimiiko kyseinen tekniikka tai tuote.

Mitä ihmeen luovuutta ja innovaatiota kulttuurintukeminen mielestäsi tuo pärjäämiseen globaalissa taloudessa? Kuulostaa tyhjältä puheelta vetää joku innovaatiokortti esiin.

Insinööripuolen luovuuden ja innovaatioiden välittömän lisäämisen toteuttamiseksi ehdotankin ilmaisen kaljatarjoilun sisältävien ideointisaunailtojen sisällyttämistä pakolliseen lukujärjestykseen. Onhan teekkareillakin nyt oltava oikeus nykyistä suurempaan luovuuteen.

[Jouko]

Taidetta voidaan tukea apurahoin mutta onko järkeä rakentaa valtavia instituutioita ja rakennuskomplekseja pienelle hyväosaiselle eliitille verovaroin. Jokin kysynnän ja tarjonnan laki pitäisi taiteessakin olla mukana kuvioissa. Käsitän taiteen olleen alunperin poliittinen propagandaväline. Ja sitä se on pitkälti vieläkin. Se voi olla viihteellistä. Silloin se kiinnostaa isoa yleisöä eikä tarvitse tukea niin paljon. Mutta jos se menee pienen suljetun sisäpiirin puuhasteluksi niin verovaroin sitä ei pidä tukea.

[Tauski]

Kuten sanottua, taiteen rahoittamisen tärkeyttä on lopulta mahdotonta puolustella pelkin numeroin ja kaavioin. Otetaan nyt esimerkiksi luovuus ja innovaatiot: Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että näiden asioiden tukeminen on olennaista maamme menestykselle tulevaisuudessa. Kukaan ei voi silti aukottomasti todistaa, vaikutetaanko siihen enemmän kulttuuria tukemalla vai kustantamalla olutlavoja ja duudsonit esiintymään insinöörien saunailtoihin. Mikä merkitys on taiteen läsnäololla ihmisen elinympäristössä ja mikä on merkittävää taidetta? Nämä ovat lopulta arvokysymyksiä.

Täälläkin on monta kertaa tullut esiin markkinaehtoisuuden korostaminen. Joistain kommenteista kuvastuu suoranainen inho "pseudotaiteilijoita" kohtaan, jotka puuhastelevat itsekseen välittämättä ympäristön vaatimuksista ja samalla rikastuvat valtion apurahoilla.

Ensinnäkin olisi hyvä muistaa, että valtion apurahat, joiden turvin näitä yhdentekeviä runokokoelmia sekä tanssiesityksiä rustataan, eivät ole niin kovin paljon työttömyyskorvauksia ja sossun avustuksia mittavampia. Toiseksi muistuttaisin, mihin tällä puhdasta markkinaehtoisuutta korostavalla ajattelulla päädytään: kunkin hetken parasta taidetta on aina se, joka miellyttää suurinta yleisömassaa. Juuri nyt maailman ylivoimaisesti paras muusikko on siis Lady Gaga. Tämäkin näkokulma on täysin mahdollinen - itse en vain halua äänestää poliitikkoa, joka edustaa näitä arvoja.

Kulttuurialan huono työllistyminen on todellinen ongelma ja rakenteet varmasti kaipaavat tuulettelua. Tähänkin kysymykseen voi silti suhtautua monella tavalla. Yritämmekö panostaa siihen, että tuotamme entistä parempia taiteilijoita ja autamme ihmisiä myös löytämään heidän tekeleensä (tässä tapauksessa rahaa ei säästy)? Vai nostammeko kädet pystyyn amerikkalaisen massakulttuurin edessä ja pyrimme tästedes ennen kaikkea jäljittelemään ja kuluttamaan sitä?

Mitä rakennuskomplekseihin tulee: Olen käsittänyt, että meillä Suomessa alkaa olla ihan tarpeeksi tilaa kulttuuria varten, eikä kovin monessa paikassa suunnitella enää uusia kulttuurirakennuksia. Kysymys on enemmän siitä, millaista sisältöä nykyisiin taloihin tuotetaan ja kuka sitä kuluttaa.

[Tauski]

kulttuurin tukemisen pitää tulla vain ylimääräisistä rahoista.

Vielä kommentti tähän: Vanha totuus on se, ettei "ylimääräisiä rahoja" ole olemassa. Eli jos päätetään, että jotain tehdään sitten, kun yhteiskunnalla on liikaa rahaa, sitä ei tehdä ikinä.

[Parasiittiö]

Taidetta voidaan tukea apurahoin mutta onko järkeä rakentaa valtavia instituutioita ja rakennuskomplekseja pienelle hyväosaiselle eliitille verovaroin. Jokin kysynnän ja tarjonnan laki pitäisi taiteessakin olla mukana kuvioissa. Käsitän taiteen olleen alunperin poliittinen propagandaväline. Ja sitä se on pitkälti vieläkin. Se voi olla viihteellistä. Silloin se kiinnostaa isoa yleisöä eikä tarvitse tukea niin paljon. Mutta jos se menee pienen suljetun sisäpiirin puuhasteluksi niin verovaroin sitä ei pidä tukea.

Jos niiden instituutioiden hyväosaisille tarjoamat sofistikoituneet seurapiirileikit motivoi hyväosaisia maksamaan lisää veroja enemmän, kuin instituution ylläpito maksaa, niin taideinstituutio olisi silloin tuottanut ylläpitävälle valtiovallalle. Tämmöinen teoreettinen mekanismi ei mielestäni ole ainakaan täysin epäuskottava näin perstuntumalta.

[Faidros.]

kulttuurin tukemisen pitää tulla vain ylimääräisistä rahoista.

Vielä kommentti tähän: Vanha totuus on se, ettei "ylimääräisiä rahoja" ole olemassa. Eli jos päätetään, että jotain tehdään sitten, kun yhteiskunnalla on liikaa rahaa, sitä ei tehdä ikinä.

No tähän mennessähän on rahaa jaettu "ihan kaikkien" kesken ja valtion taloustilanne on mitä on. Jos joku taiteenystävä selviää hengissä sillä aamunsarastukseen, että näkee daideilijan tekemän kissantappovideon, katson hänen olevan yksin (edes)vastuussa kyseisen taiteen rahoituksesta.
Taide ja huippu-urheilu voisi maksaa mainostuloillaan ylläpitonsa.

[Timo Hännikäinen]

Myötäjuoksija kirjoitti:

"Hyvin ennakkoluuloinen mutta monissa käänteissä pönkitystä saanut näkemykseni on, että koko nykyinen virallinen kulttuurikoneisto apurahoineen on pelkkä vihervasurien aivopesula, jolle ei yhteisiä varoja kannattaisi jakaa latin latia. Detaljeista voidaan toki märehtiä vaikka kuinka, mutta noin yleisesti olen tätä mieltä.

Apurahojen lakkauttaminen toisi mukanaan paljon kaikkea hyvää:

- Elämäntapataiteilu, ts. yhteiskunnan siivestäminen tekotaiteen varjolla loppuisi kokonaan.

- Taiteilijat saisivat hattu kourassa kerjätä rahaa tilaajiltaan, jolloin taiteilijoiden työt alkaisivat paremmin vastata suuren yleisön (tilaajien) makua.

- Taiteen laatu lähtisi Homman lailla nousuun, kun taiteilijoiden paremmuutta ei enää määrittelisi ideologinen raati vaan taiteilijat joutuisivat kilpailemaan työnsä laadulla."


Siinä vaiheessa kun taiteilijoiden työt alkavat vastata suuren yleisön makua, on kaikki toivo menetetty, sillä suurella yleisöllä ei ole makua. Olisi myös mukavaa, kun joku selittäisi, miksi apurahajärjestelmän lakkauttaminen ja taiteilijoiden kilpailuttaminen lisäisi heidän työnsä laatua. Minusta se lisäisi vain nuoleskelua, kiipimistä ja mielistelyä. Valitsen apurahalautakuntien diktatuurin koska tahansa mieluummin kuin yleisön diktatuurin.

Jos asiasta järjestettäisiin kansanäänestys, Suomen paras kirjailija olisi luultavasti Juha Vuorinen. Mutta objektiivinen totuus on, että hänen tuotantonsa on roskaa.

Taiteen ei pidä tuottaa mitään eikä hyödyttää ketään. Ymmärtäkää jo. Sen kustantaminen on halpa hinta sivistyksen ylläpitämisestä. Kulttuurimäärärahojen poistaminen ei hyödyttäisi kasantaloutta lainkaan, koska kyse on verraten mitättömistä summista. Tämän takia kulttuuriministeriksi valitaan aina mahdollisimman lahjaton yksilö, koska sillä paikalla kyseinen henkilö ei voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa. Vain taiteilijat kärsivät.

Tarkemmin aiheesta taannoisessa blogikirjoituksessani: http://timohannikainen.blogspot.com/2010/09/vallan-kirjailijat.html

[IDA]

Taiteen ei pidä tuottaa mitään eikä hyödyttää ketään. Ymmärtäkää jo.

Samaa mieltä tästä. Se tekee sen muutenkin ihan itsestään. Erittäin huonoja kokemuksia on siitä, että taiteelle asetetaan jotkin yhteiskunnalliset päämäärät täytettäviksi.

Kulttuurimäärärahojen poistaminen ei hyödyttäisi kasantaloutta lainkaan, koska kyse on verraten mitättömistä summista. Tämän takia kulttuuriministeriksi valitaan aina mahdollisimman lahjaton yksilö

Jos Hyveiden puolustamisen ja Paheiden vastustamisen - ministeriötä ei tule, niin voisihan tuonkin ottaa.

[Parasiittiö]

Siinä vaiheessa kun taiteilijoiden työt alkavat vastata suuren yleisön makua, on kaikki toivo menetetty, sillä suurella yleisöllä ei ole makua. Olisi myös mukavaa, kun joku selittäisi, miksi apurahajärjestelmän lakkauttaminen ja taiteilijoiden kilpailuttaminen lisäisi heidän työnsä laatua. Minusta se lisäisi vain nuoleskelua, kiipimistä ja mielistelyä. Valitsen apurahalautakuntien diktatuurin koska tahansa mieluummin kuin yleisön diktatuurin.

Ihan pätevää ajattelua minusta. Mutta yksi kysymys: onko niitten apurahalautakuntien raha pakko tulla veroista? Eikö ne tai ainakin osa voi tulla yksityisistä lähteistä vapaaehtoisesti, vähän niin kuin Jussi Halla-ahon vaalirahoitus?

Jos asiasta järjestettäisiin kansanäänestys, Suomen paras kirjailija olisi luultavasti Juha Vuorinen. Mutta objektiivinen totuus on, että hänen tuotantonsa on roskaa.

Ikinä kuullukkaan Juha Vuorisesta... Pitänee olla tyytyväinen.

Taiteen ei pidä tuottaa mitään eikä hyödyttää ketään. Ymmärtäkää jo. Sen kustantaminen on halpa hinta sivistyksen ylläpitämisestä. Kulttuurimäärärahojen poistaminen ei hyödyttäisi kasantaloutta lainkaan, koska kyse on verraten mitättömistä summista. Tämän takia kulttuuriministeriksi valitaan aina mahdollisimman lahjaton yksilö, koska sillä paikalla kyseinen henkilö ei voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa. Vain taiteilijat kärsivät.

Ensimmäinen lause on mielestäni ideologiaa ja idealismia, mutta koska aihe ja sen aspektit on niin monimutkaisia, niin pitää varmaan hyväksyä kyseinen asenne epätieteellisyydestään huolimatta.

Loppukappale on taas mielestäni ihan pätevää ajattelua, varsinkin jos kulttuurijutuissa todella on kyse "verraten mitättömistä summista".