Miten hallituksen muodostus toimii?

[Tommi Korhonen]

Olen seurannut nyt politiikaa muutamia vuosia. Mm. luottamusmiestoimien takia osaan myös lukea Finlexiä. Ja seurata suhteellista vaalitapaa yms. Mutta en ymmärrä miten hallituksen muodostus tapahtuu.

Pääsääntö on että suurin eduskuntapuolue pääsee valitsemaan pääministerin, käytännössä siis sen puheenjohtajasta tulee. Toinen sääntö on että hallitusta pyritään muodostamaan niin ettei se heti kaadu eduskunnan epäluottamuslauseeseen. Käytännössä siis pyritään jonkinlaisella kompromissilla enemmistöhallitukseen. Huonoina kansanedustajakausina se voi olla ilmeisesti kovinkin lepsu kompromissi koska muuta ei saada aikaan.

Mutta mutta. Onko esimerkiksi hallitusohjelman lehmänkauppoihin olemassa jotain nyrkkisääntöjä? Kuka itse asiassa muodostaa hallituksen? Muistelisin joskus Kekkosen aikoina olleen täysin ulkopuolisia hallitustunnustelijoita. Miksi? Kuka asettaa sen hallitustunnustelijan? Kuinka pitkään hallituksen muodostaminen voi kestää? Sen mitä tunnen yritys-, yhdistys- ja puoluemaailmaa niin yksityiskohdista ja sanamuodoista voidaan vääntää LOPUTTOMIIN, eikä tunnu uskottavalta että niinkin suuri ja merkittävä asia kuin hallitusohjelma onnistuttaisiin tekemään äärellisessä ajassa. Kenellä siinä siis on veto-oikeuksia ja kenellä vaatimusoikeuksia? Ministerien ei tarvitse olla valittuja kansanedustajia äänijärjestyksessä, myös virkamiesministereitä on ollut. Onko peräti virkamieshallituksia? (Ei varmaan 100%)

Ja ennenkaikkea kysymys kuuluu: mikä on hallituksen muodostamisen legitimiteetti? Kuinka se voidaa perustella demokraattisen prosessin osaksi jos siinä ei ole selkeitä äänestystulokseen perustuvia riipuvuuksia tai reunaehtoja?

Olen pihalla.

[TJK]

Pääsääntö on että suurin eduskuntapuolue pääsee valitsemaan pääministerin, käytännössä siis sen puheenjohtajasta tulee.

Olet todennäköisesti ymmärtänyt asian oikein. Itse en tosin kutsuisi sitä niinkään säännöksi kuin lain rajoissa mahdolliseksi käytännöksi. Perustuslain sana on siis vain, että pääministerin valitsee eduskunta (§ 61).

Mutta mutta. Onko esimerkiksi hallitusohjelman lehmänkauppoihin olemassa jotain nyrkkisääntöjä?

Mielestäni ei. Jokainen ryhmä punnitsee poliittista tarkoituksenmukaisuutta niin kuin parhaaksi katsoo.

Kuka itse asiassa muodostaa hallituksen?

Pääministeri.

Muistelisin joskus Kekkosen aikoina olleen täysin ulkopuolisia hallitustunnustelijoita. Miksi?

Ikävä kyllä poliittisen historian tuntemuksessani on siltä osin aukko. Vastaus voi liittyä lähinnä Kekkosen psykologiaankin. Nykyään presidentti ei tosiaan valitse siinä yhteydessä mitään, ainoastaan muodollisesti nimittää pääministerin ja muut ministerit.

Kuka asettaa sen hallitustunnustelijan?

Ymmärtääkseni sellaista ei ole edes pakko olla. En ainakaan tiedä mistään määrämuodosta, jota hallituksesta ja hallitusohjelmasta käytävien neuvottelujen pitäisi nykyään noudattaa.

Kuinka pitkään hallituksen muodostaminen voi kestää?

Hmm... onkohan sille periaatteessa muuta rajaa kuin tietysti seuraavat eduskuntavaalit? Sitten alkavat uudet neuvottelut tuolloisten eduskuntaryhmien välillä.

eikä tunnu uskottavalta että niinkin suuri ja merkittävä asia kuin hallitusohjelma onnistuttaisiin tekemään äärellisessä ajassa.

Mielestäni sen kuitenkin mahdollistavat erityisesti seuraavat kaksi seikkaa:

1) Hallitusohjelman kirjaukset eivät ole käytännössä sitovia. Varsinaiset päätökset tehdään (tai jätetään tekemättä) hallituskauden aikana.

2) Poliitikot saisivat kansan vihat niskaansa, jos eivät kasaisi kohtuullisessa ajassa uusimman vaalin tulosten mukaista hallitusta. Vox populi, vox dei.

Onko peräti virkamieshallituksia? (Ei varmaan 100%)

Wikipedia tuntee näköjään yllättävän monta, peräti 9:

    * Cajanderin I hallitus (2.6.1922-14.11.1922)
    * Cajanderin II hallitus (18.1.1924-31.5.1924)
    * Tuomiojan hallitus (17.11.1953-5.5.1954)
    * Von Fieandtin hallitus (29.11.1957-26.4.1958)
    * Kuuskosken hallitus (26.4.1958-29.8.1958)
    * Lehdon hallitus (18.12.1963-12.9.1964)
    * Auran I hallitus (14.5.1970-15.7.1970)
    * Auran II hallitus (29.10.1971-23.2.1972)
    * Liinamaan hallitus (13.6.1975-30.11.1975)

Ja ennenkaikkea kysymys kuuluu: mikä on hallituksen muodostamisen legitimiteetti? Kuinka se voidaa perustella demokraattisen prosessin osaksi jos siinä ei ole selkeitä äänestystulokseen perustuvia riipuvuuksia tai reunaehtoja?

Vertaisin sitä siihen, ettei vaalituloksesta huolimatta ole myöskään niin, että presidentin tehtävistä Niinistö hoitaisi 48% ja Halonen 52%. Samoin pääministerillä on käytännössä 100% vallasta, vaikka takana olisi vain 101 kansanedustajaa.

Sanoisin, että olet syvän yhteiskuntafilosofisen kysymyksen äärellä. Jotkut sanovat, että "demokratiassa kaikki saavat, mitä enemmistö tilaa". Ehkei siitä kuitenkaan sen enempää tässä yhteydessä, sillä vaihtoehdot ovat aika radikaaleja.

[_w_]

Lyhyesti:
Ensin laitetaan rkp hallitukseen, tai ei siis laiteta vaan siellähän se on jo, sitten pohditaan ketkä ovat eniten heillä suosiossa tällä hetkellä.

[TJK]

Lyhyesti:
Ensin laitetaan rkp hallitukseen, tai ei siis laiteta vaan siellähän se on jo, sitten pohditaan ketkä ovat eniten heillä suosiossa tällä hetkellä.

RKP:n taktiikka on omalla tavallaan nerokas. Sillä ei ole hallituksen linjasta juuri mitään varsinaisia toiveia... ainoastaan jokunen ehdoton vaatimus. RKP:n tuen saa siis millaiselle linjalle tahansa, kunhan ruotsinkielisten asema turvataan. Se houkuttelee, koska ainakin toistaiseksi nuo myönnytykset on ollut poliittisesti helppo tehdä.

Kuka vielä sanoo, etteivät yhden asian liikkeet voi menestyä!

[Huuhkaja]

Pääsääntö on että suurin eduskuntapuolue pääsee valitsemaan pääministerin, käytännössä siis sen puheenjohtajasta tulee.

Olet todennäköisesti ymmärtänyt asian oikein. Itse en tosin kutsuisi sitä niinkään säännöksi kuin lain rajoissa mahdolliseksi käytännöksi. Perustuslain sana on siis vain, että pääministerin valitsee eduskunta (§ 61).

Kuka itse asiassa muodostaa hallituksen?

Pääministeri.

Tarkemmin sanottuna hallituksen muodostaa aina hallitustunnustelija. Jos hän onnistuu hallituksen kokoamaan ja eduskunta antaa sille luottamuslauseen, hänestä tulee kokoamansa hallituksen pääministeri.

Ennen presidentti valitsi hallitustunnustelijan, joten esim. Kekkonen saattoi tempaista sellaisen puolue-eliittien ulkopuoleltakin. Kun tämä oikeus otettiin presidentiltä pois perustuslakiuudistuksessa, puolueet tekivät keskenään herrasmiessopimuksen, että vaalien jälkeen suurin puolue saa yrittää hallituksen muodostamista ensimmäisenä. Käytännössä siis hallitustunnustelijaksi ryhtyy suurimman puolueen puheenjohtaja. Tätä ei lue missään laissa, se on vain tapa, jota kaikki kunnioittavat.

Periaatteessa hallituksen voisi yrittää koota ihan kuka vain, ei siihen mitään erityistä valtuutustakaan tarvita. Pitää vain saada kokoon porukka, jota eduskunnan enemmistö kannattaa luottamuslauseäänestyksessä. Käytännössä isoimman puolueen pj:lla on tähän parhaat mahdollisuudet. Jos hän epäonnistuisi (sitä ei ole vielä nykyisen perustuslain aikana tapahtunut), seuraavaksi yrittäisi kai toiseksi suurimman puolueen pj.

[Huuhkaja]

Ja ennenkaikkea kysymys kuuluu: mikä on hallituksen muodostamisen legitimiteetti? Kuinka se voidaa perustella demokraattisen prosessin osaksi jos siinä ei ole selkeitä äänestystulokseen perustuvia riipuvuuksia tai reunaehtoja?

Hallituksen demokraattinen legitimiteetti tulee siitä, että ennen kuin se voi aloittaa toimintansa, sen on saatava eduskunnan enemmistön tuki. Itse muodostusprosessi ei periaatteessa ole demokraattisesti ohjattu. Tosin puolueiden sopimus siitä, että suurimman puolueen pj yrittää ensin, on nähdäkseni yritys perustaa muodostusprosessikin äänestystulokseen: suurimmalla puolueella on "suurin kansan valtuutus" yrittää ottaa pääministerin paikka itselleen.

[TJK]

Tarkemmin sanottuna hallituksen muodostaa aina hallitustunnustelija. Jos hän onnistuu hallituksen kokoamaan ja eduskunta antaa sille luottamuslauseen, hänestä tulee kokoamansa hallituksen pääministeri.

Ei, vaan ensiksi valitaan pääministeri.

Perustuslaki § 61: "Eduskunta valitsee pääministerin, jonka tasavallan presidentti nimittää tähän tehtävään. Muut ministerit presidentti nimittää pääministeriksi valitun tekemän ehdotuksen mukaisesti. ( - - )

Ehdokas valitaan pääministeriksi, jos eduskunnassa toimitetussa avoimessa äänestyksessä enemmän kuin puolet annetuista äänistä on kannattanut hänen valitsemistaan."

Uuden hallituksen luottamuksestakaan ei periaatteessa tarvitse äänestää. Käytännössä näin kuitenkin tapahtuu siksi, että kun pääministeriksi äänestetty on valinnut loput hallituksesta, se on velvollinen antamaan viivytyksettä ohjelmansa tiedonantona eduskunnalle (perustuslaki § 62). Tiedonannot johtavat kuitenkin luottamuksesta äänestämiseen, jos niitä seuraavan keskustelun aikana tehdään esitys epäluottamuslauseen antamisesta hallitukselle tai ministerille (perustuslaki § 44). Tapana on kyllä ollut, että hallitusohjelman tiedonannon yhteydessä epäluottamusta esitetään.

Esimerkiksi Mari Kiviniemi äänestettin pääministeriksi 115 äänellä 22.6.2010. Hallituksen luottamuksesta äänestettiin 24.6.2010.

[Tommi Korhonen]

Tämähän on ollut informatiivinen ketju. Eli se hallituksen luottamus on se rajoittava tekijä.

Tapana on kyllä ollut, että hallitusohjelman tiedonannon yhteydessä epäluottamusta esitetään.

Esimerkiksi Mari Kiviniemi äänestettin pääministeriksi 115 äänellä 22.6.2010. Hallituksen luottamuksesta äänestettiin 24.6.2010.

Kuka tuota epäluottamusta esittää? Tiedän että sitä voi periaatteessa kai esittää kuka vain jolla on sille riittävä tuki. Mutta tuossa "tapana on" tapauksessa? Onko se normaalisti istuva oppositio, vai äänestetäänkö tavanmukaisesti hallitusohjelmasta sitä esiteltäessä?

Jos hallitusohjelma on mahdollinen epäluottamuksen aihe, niin ihmettelen jos nykypolitiikassa yksikään vähemmistöhallitus eläisi ensimmäistä ilmoitustaan pidemmälle.

[TJK]

Kuka tuota epäluottamusta esittää? Tiedän että sitä voi periaatteessa kai esittää kuka vain jolla on sille riittävä tuki.

Ainakaan perustuslain sanamuoto ei edellytä edes mitään tukea. Kuka tahansa kansanedustaja voisi käyttää keskustelussa puheenvuoron, ja mikä tahansa puheenvuoro voisi esittää, ettei hallitus nauti eduskunnan luottamusta.

Mutta tuossa "tapana on" tapauksessa? Onko se normaalisti istuva oppositio, vai äänestetäänkö tavanmukaisesti hallitusohjelmasta sitä esiteltäessä?

Nykyään keskutelussa tulevat ensiksi ryhmäpuheenvuorot eduskuntaryhmien suuruusjärjestyksessä. Sanoisin, että todennäköisyydellä 99% suurimman oppositiopuolueen ryhmäpuheenvuorossa esitetään epäluottamusta. Esim. Kiviniemen hallituksen tiedonantoa seuranneessa keskustelussa demareiden Jukka Gustafssonin puheenvuorossa seuraava kohta:

"Kiviniemen hallitus on päättänyt noudattaa kaikilta oleellisilta osilta Vanhasen kakkoshallituksen ohjelmaa, joka laadittiin aivan toisenlaisissa taloudellisissa oloissa kuin mitä nyt Suomessa ja maailmalla vallitsee. Kiviniemen hallitusohjelma välttää ottamasta kantaa keskeisiin talous- ja yhteiskuntapolitiikan kysymyksiin, ja se on tarkoitettu kannattelemaan hallitus ensi vuoden eduskuntavaaleihin saakka. Linjaukset polttaviin ongelmiin puuttuvat, ja kaikki ratkaisut viivästyvät vaalien jälkeiseen aikaan. Näistä syistä eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta, ja siirtyy päiväjärjestykseen." 

Jos hallitusohjelma on mahdollinen epäluottamuksen aihe, niin ihmettelen jos nykypolitiikassa yksikään vähemmistöhallitus eläisi ensimmäistä ilmoitustaan pidemmälle.

En tunne vähemmistöhallitusten problematiikkaa kovin tarkkaan, mutta ilmeisesti kyse täytyy olla siitä, että jokin ryhmä on valmis tukemaan hallitusta, vaikka se on jätetty oppositioon.

Ei sellaisen skenaarion aivan mahdotonta ole ehkä nyky-Suomessakaan toteutua. Voisin kuvitella esimerkiksi yllä mainitun RKP:n jopa olevan valmis tukemaan hallitusta oppositiosta sillä ehdolla, että myös perussuomalaiset jätetään oppositioon. Uusissa hallitusneuvotteluissa kun olisi se riski, että RKP olisi edelleen oppositiossa, mutta nyt maassa olisi enemmistöhallitus, johon perussuomalaiset kuuluvat. Tietysti vastinneksi RKP:n tuesta vähemmistöhallituksen pitäisi varmasti ottaa kohtalaisen "iisisti" ruotsin kielen aseman purkamisessa.

[Goman]

Miksi joku pääministeriehdokas edes yrittäisi muodostaa vähemmistöhallitusta?

Sehän kaatuisi ensimmäiseen luottamuslauseäänestykseen.
Tosin Ruotsissa kaiketi on hallittu vähemmistöhallituksellakin. Mahtaa olla melkoista kaupankäyntiä ja poliittista suhmurointia, jotta vähemmistöhallitus saa aina jostain opposition nurkasta haalittua (ostettua?) ääniä sen verran että edes jotain päätöksiä saadaan läpi.  Kummallista.

[Timoteus]

Vähemmistöhallitus voi tietenkin pysyä pystyssä vain jos oppositio on epäyhtenäinen. Yksi Suomen pitkäikäisimmistä hallituksista, Kivimäen hallitus (1932–36), oli porvarillinen vähemmistöhallitus. Kokoomus ei ollut (ainakaan muodollisesti) hallituksessa mukana mutta käytännössä tuki sitä.

Osittain hallitustyypeissä on kyse myös poliittisesta kulttuurista. Suomessa ei ole ollut vähemmistöhallituksia 1970-luvun jälkeen ja nykyisin suositaan varsin laajapohjaisia enemmistöhallituksia. Jossakin muussa maassa samankaltaisilla vaalituloksilla hallituksen tukipuolueet, kuten mainittu RKP, jätettäisiin salkuitta. Pienpuolueiden vaikutusmahdollisuuksiin ei paljonkaan vaikuta, onko niillä salkkuja vai pääsevätkö ne muuten vain sorvaamaan hallitusohjelman riittävässä määrin mieleisekseen.

Esimerkiksi juuri Ruotsissa on ollut useita sosiaalidemokraattien vähemmistöhallituksia, joita muut vasemmistopuolueet ovat tukeneet. Suomessa vakaata yhden puolueen vähemmistöhallitusta voisi tuskin syntyä edes sellaisessa tilanteessa, jossa jokin puolue saisi noin tai yli 40 % paikoista.

Suomen nykyisessä poliittisessa ilmastossa on vaikea kuvitella vähemmistöhallitusta. Tarvittaessa mitkä tahansa kaksi eduskuntapuoluetta pystyvät hallitusyhteistyöhön, joten enemmistöhallitusten muodostaminen on melko vaivatonta.