Kehitysapu (yhdistetty)

[Taikakaulin]

Ulkoasiainvaliokunta: "Lisää kehy-rahaa yrityksille"

Suomi ei ole pitänyt YK:lle ja EU:lle antamaansa sitoumusta saavuttaa kehitysrahoituksessa 0,7 prosentin taso. Tästä huolimatta ulkoasiainvaliokunnan selvän enemmistön mielestä rahaa käytetään kehitysyhteistyöhön joko sopivasti tai jopa liikaa. Ajankohtaisen kakkosen tekemän kyselyn mukaan valiokunnan jäsenet olisivat kuitenkin valmiita lisäämään rahoitusta pk-yritysten kehitysyhteistyötoimintaan.

[...]

Valtion kehitysyhteistyömenot ovat tänä vuonna kokonaisuudessaan noin miljardi euroa, joka vastaa tämänhetkisten ennusteiden mukaan 0,48 prosenttia bruttokansantulosta. Varsinaisesti kehitysyhteistyömenoihin on budjetoitu 785 miljoonaa euroa.

Ulkoasiainvaliokunnan perussuomalaisten jäsenten Maria Lohelan, Tom Packalénin ja Timo Soinin mielestä tämä on liikaa.

– Se on liian paljon, koska kehitysavun maksaminen ei kuulu valtion ydintehtäviin etenkään taloudellisesti vaikeina aikoina. Kehitysapu on otettava merkittävänä säästökohteena, sanoo Maria Lohela (ps.).

Toisin kuin muut kokoomuslaiset myös Ben Zyskowicz pitää kehitysyhteistyömäärärahaa liian suurena.

– Näinä aikoina joudumme pienentämään valtion menoja aivan kaikesta. Lisäksi todelliset asiantuntijat ovat viime aikoina paljastaneet, kuinka paljon varsinkin kahdenvälisestä avusta menee vääriin tarkoituksiin, toteaa Ben Zyskowicz (kok.).
Nykytaso on sopiva

Kokoomuslaiset Pertti Salolainen, Timo Heinonen ja Ilkka Kanerva pitävät nykyistä kehitysyhteistyömäärärahan tasoa sopivana. Samaa mieltä ovat myös demareitten Saara Karhu, Johannes Koskinen ja Jutta Urpilainen ja keskustan Katri Komi ja Juha Sipilä.

– Tässä taloudellisessa tilanteessa ei ole mahdollista lisätä kehitysyhteistyömenoja. Kun säästöjä joudutaan tekemään muualle, niin myös tämä momentti täytyy olla mahdollinen, sanoo Timo Heinonen (kok.).

– Nykytaso on tasapainoinen kompromissi, jossa Suomen pitkä linja kestävän kehityksen edistäjänä jatkuu. Nyt pitäisi pikemminkin varmistaa, että voimme parantaa kehitysyhteistyön laatua, sanoo Jutta Urpilainen (sd.).

– Tietysti jos Suomen asioita olisi hoidettu paremmin ja toimintakykyisemmällä hallituksella, leikkausten tarve ei välttämättä olisi nykyisenlainen, toteaa Katri Komi (kesk.).

[...]

http://yle.fi/uutiset/ulkoasiainvaliokunta_lisaa_kehy-rahaa_yrityksille/7780144

[Roope]

http://yle.fi/uutiset/ulkoasiainvaliokunta_lisaa_kehy-rahaa_yrityksille/7780144

– Mielestäni on tärkeää, että Suomi kasvattaisi tasaisesti kehitysyhteistyöbudjettiaan kohti 0,7 prosentin tavoitetta. Tällöin kuuluisimme oikeaan maaryhmään Pohjoismaiden, Englannin, Hollannin ja Luxemburgin kanssa, sanoo Pekka Haavisto (vihr.).

Hollanti ei enää kuulu tuohon "oikeaan maaryhmään", eikä Suomenkaan pidä sinne pyrkiä. Hollanti päätti muutama vuosi sitten leikata kehitysapua reippaasti ja ryhtyä tukemaan rahallisen avun sijaan kaupan kehittämistä.

While the Netherlands has always been a champion of international development, and consistently met or exceeded the international target of spending 0.7% of gross national income (GNI) on aid between 1975 and 2012, the Dutch government decided to cut aid by €3.25 billion over 2013–17.

Dutch aid relative to GNI is expected to fall to just 0.55% by 2017 – its lowest level in more than four decades.

Dutch aid report: Cuts will affect world's poorest AND Dutch economy 1.7.2014

[Roope]

Kansainvälisesti olemme sitoutuneet 0,7 prosentin osuuteen bruttokan­santuotteesta. Tähän tasoon ovat päässeet muut Pohjoismaat, Britannia ja Hollanti. Meillä luku on nyt 0,5 – se on liian vähän.
...
Pekka Haavisto
kansanedustaja (vihr)
kehitysministeri vuosina 1995–1999 ja 2013–2014, Helsinki

Helsingin Sanomat: Kehitysyhteistyön pitää muuttua ajan mukana 12.2.2015

Pekka Haavisto jää näistä harvoin kiinni, mutta tällä kertaa kieroilee thorsmaisella tavalla. Haavisto ei suoraan valehtele, mutta antaa ymmärtää, että Hollanti kuuluisi edelleen 0,7 prosentin kerhoon, kun oikeasti se ei enää edes pyri siihen. Juuri tähän tapaan Astrid Thorskin kierteli maahanmuuttoministerinä totuutta eduskunnan kyselytunneilla.

[jmk]

Kansainvälisesti olemme sitoutuneet 0,7 prosentin osuuteen bruttokan­santuotteesta. Tähän tasoon ovat päässeet muut Pohjoismaat, Britannia ja Hollanti. Meillä luku on nyt 0,5 – se on liian vähän.
...
Pekka Haavisto
kansanedustaja (vihr)
kehitysministeri vuosina 1995–1999 ja 2013–2014, Helsinki

Helsingin Sanomat: Kehitysyhteistyön pitää muuttua ajan mukana 12.2.2015

Pekka Haavisto jää näistä harvoin kiinni, mutta tällä kertaa kieroilee thorsmaisella tavalla. Haavisto ei suoraan valehtele, mutta antaa ymmärtää, että Hollanti kuuluisi edelleen 0,7 prosentin kerhoon, kun oikeasti se ei enää edes pyri siihen. Juuri tähän tapaan Astrid Thorskin kierteli maahanmuuttoministerinä totuutta eduskunnan kyselytunneilla.

Eikö tuohon nyt yksi suora valekin mahtunut? Emme kai me ole "kansainvälisesti sitoutuneet" mihinkään helkutin 0,7 prosenttiin.

[Jaska Pankkaaja]

^No kyllä setamummo ja muut mädättäjät ovat varmaan lupauksia jakaneet mutta millä valtuuksilla?

[Tosiasiallinen Nuiva]

Keskustan ja kokoomuksen kehitysapusumutus

Kokoomuksen äänenkannattaja Verkkouutiset on julkaissut Markku Jokipiin kirjoittaman analyysin Kehitysavun kirous -teoksen kiihdyttämästä kehitysapukeskustelusta. Kirjoitus on näpäytys kehitysavun ympärillä käydylle keskustelulle, mutta myös sen syntyhistorialle. Se kannattaa lukea kokonaan, mutta tässä muutama nosto, joiden ääneen sanominen on omiaan herättämään vastareaktion ja siilipuolustuksen:

"Harvoin vankkaan kokemukseen perustuva mielipidekirja kuten Kehitysavun kirous saa osakseen näin kauhunsekaisen vastaanoton."

"Kehitysapu on ollut hyväuskoisten edistyksellisten ihmisten lemmikki."

"Kehitysavusta tuli sosialistiseen Suomeen pyrkivien edistyksellisten piirien lämmin kädenojennus köyhille maille. Erityisiä lemmikkejä olivat sosialistisia hallintokokeiluja tekevät kehitysmaat. Näin suomalaisvasemmisto toteutti UM:ssa omaa kylmää sotaansa."

Kehitysapu on suomalaisen punavihervasemmiston fantasia, temmellyskenttä ja työpaikka-automaatti, mutta mielestäni on täysin selvää, että aivan yhtä kyvyttömiä kehitysavun tehokkuuden, vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden parantamisessa ovat olleet pitkän linjan hallituspuolueet keskusta ja kokoomus. Niillä on ollut vaikutusvaltaa ja vetovastuuta aivan yhtä lailla kuin Jokipiin kirjoituksessa sinänsä aivan ansiosta piikitellyllä sdp:llä. Kummassakaan puolueessa ei ole tällä hetkellä, eikä ole ollut, minkäänlaisia konkreettisia tavoitteita tai ideoita kehitysavun radikaaliin uudistamiseen. Keskustan eduskuntavaaliohjelmassa ei ole sanaakaan kehitysyhteistyöstä – ei tosin muustakaan ulkopolitiikkaan liittyvästä. Kokoomus haluaa eduskuntavaaliohjelmansa mukaan nostaa kehityspolitiikan lähtökohdaksi ihmisoikeusperusteisuuden ja oikeusvaltion edistämisen. Siinä ei ole mitään uutta verrattuna nykytilanteeseen.

Eri yhteyksissä esimerkiksi eduskuntakeskusteluissa, blogeissa tai kolumneissa sekä kokoomuksen että keskustan edustajilla pyörivät saman levyn kehitysyhteistyölaulut vuodesta toiseen: "Meidän velvollisuutemme on auttaa." "Kehitysyhteistyöhön tarvitaan lisää rahaa." "Kyllä meillä on varaa." "On häpeällistä, että Suomi ei saavuta 0,7 %:b bkt-osuutta kehitysavun määrärahoissa." "Mitä meistäkin oikein ajatellaan jos emme tee sitä ja tätä ja anna lisää rahaa tukeaksemme muita." Jotkut näkevät jopa päin mäntyä menneen turvaneuvosto-kampanjan johtuneen siitä, että Suomi ei anna tarpeeksi rahaa kehitysavun Molokin kitaan. Ben Zyskowicz (kok.) saattaa käyttää taitavaa sanansäiläänsä ja lytätä milloin minkäkin asian, vaikkapa kehitysavun, mutta sen jälkeen Zyskowicz äänestää siten kuin kokoomus määrää. Ja kokoomus puolueena jatkaa kehitysavun osalta aivan kuten ennenkin.

Perussuomalaiset sen sijaan on jo vuosien ajan suhtautunut nykymuotoiseen kehitysapuun kriittisesti. Eduskuntaryhmämme esitti viime syksynä uuden mallin kehitysavun rahoittamiseen. Se perustuu valtion pohjarahoitukseen ja vapaaehtoisiin lahjoituksiin. Rakenteellisten uudistusten välttämättömyyden perään jatkuvasti parkuvat paheksuivat ja väheksyivät malliamme. "Rakenteelliset uudistukset ovat ok, kunhan ne eivät kosketa kehitysapua, koska sen rahoittaminen on oikeanlaista toimintaa ja niin kuuluu tehdä."

Perussuomalaisten mielestä kehitysapu ei ole pyhä tai koskematon momentti budjettikirjassa. Erityisesti taloudellisesti vaikeina aikoina se tulee nähdä merkittävänä säästökohteena. Kehitysavussa tulee keskittyä Suomen vahvuuksiin ja osaamiseen, eikä heilua siellä täällä viskelemässä euroja satoihin pikkuprojekteihin, joita ei millään voi tehokkaasti valvoa. Kehitysapua on tehtävä vähemmällä rahalla, paremmin. Samaa vaaditaan kaikelta julkisrahoitteiselta toiminnalta tänä päivänä. Jonkinlainen vastikkeellisuus on tarpeen: kestäviä tuloksia vastaan voidaan antaa rahoitusta. Mitä vähemmän byrokratiaa ja ottavia välikäsiä paperinpyörityksessä on, sitä parempi. Suomalaisten yritysten kansainvälistymistä on tuettava. Kehittyvät maat kaipaavat investointeja ja työpaikkoja, eivät korruptiota ylläpitävää lahjarahaa.

Kehitysapu ei pelasta kehittyviä maita, vaan paikallisen väestön työn ja toimeliaisuuden päälle rakentuva talouskasvu.

http://marialohela.fi/blogi/2015/02/16/keskustan-ja-kokoomuksen-kehitysapusumutus/

[MW]

Keskustan ja kokoomuksen kehitysapusumutus

***
Kehitysapu ei pelasta kehittyviä maita, vaan paikallisen väestön työn ja toimeliaisuuden päälle rakentuva talouskasvu.

http://marialohela.fi/blogi/2015/02/16/keskustan-ja-kokoomuksen-kehitysapusumutus/

Ei voisi kyllä olla enempää samaa mieltä. Nykymuotoisen kehitysavun puolustajat haluavat vain säilyttää oman paikkansa uima-altaalla gintoniceineen. Muulla niin väliä.

[Bwana]

Keskustan ja kokoomuksen kehitysapusumutus

***
Kehitysapu ei pelasta kehittyviä maita, vaan paikallisen väestön työn ja toimeliaisuuden päälle rakentuva talouskasvu.

http://marialohela.fi/blogi/2015/02/16/keskustan-ja-kokoomuksen-kehitysapusumutus/

Ei voisi kyllä olla enempää samaa mieltä. Nykymuotoisen kehitysavun puolustajat haluavat vain säilyttää oman paikkansa uima-altaalla gintoniceineen. Muulla niin väliä.

Amen. Ongelma on vaan siinä, että sillä työn ja toimeliaisuuden osaamisen levelillä jolla esimerkiksi Afrikassa yleisesti liikutaan ei kyllä saada yhden yhtä kansakuntaa pelastettua. Ihan oikeasti, afrikkalaisissa kylissä pitää monissa paikoissa opettaa että sadevettä voi kerätä kasteluvedeksi... Ja se oli sitten esimerkkinä kilteimmästä päästä.

Koulutus. Kaikenlainen koulutus ja henkisen pääoman kartuttaminen ensin ja sitten se voi onnistua. Ja tämäkin sillä lailla "vanhaan malliin" eli mahdollisimman vähän vastuuta projekteista afrikkalaisille itselleen. Melkolailla kaikesta muusta avusta voisikin leikata reippahasti.

[Taikakaulin]

Kyselytunnilla väännettiin kehitysavusta

Eduskunnan kyselytunnilla väännettiin kättä kehitysavun tasosta. Keskustelun aiheesta aloitti vihreiden Johanna Sumuvuori, joka tivasi pitkään, koska Suomi saavuttaa kehitysavussaan 0,7 prosentin osuuden bruttokansantuotteesta.

Kehitysministeri Sirpa Paatero (sd.) vastasi, ettei hän osaa antaa asiaan vastausta, mutta asiaa helpottaisi, jos Suomen BKT pienenisi – mutta sitähän emme kukaan toivo, Paatero uskoi.

Kehitysapu vapaaehtoiseksi

Tällöin perussuomalaisten Maria Lohela muistutti perussuomalaisten kehitysapuehdotuksesta, joka voisi säästää kehitysavusta jopa satoja tuhansia euroja, mutta kehitysapu voisi sinänsä jopa kasvaa, kun kansalaiset voisivat lahjoittaa rahaa avustuksiin vapaaehtoisesti.

– Miltä tämä kuulostaa? Lohela kysyi.

Paatero vastasi, että on hienoa, että suomalaiset ovat sitoutuneet kehitysavun jatkamiseen, mutta hän muisteli perussuomalaisten ehdotuksen sisältäneen verovähennyksen, joten hän ei ymmärtänyt sitä, kuinka se helpottaisi valtion menoja.

https://www.suomenuutiset.fi/kyselytunnilla-vaannettiin-kehitysavusta/

[Taikakaulin]

Lohela: Miksi EU antaa tukea hirmuhallitsijalle?

Perussuomalaisten kansanedustaja Maria Lohela ihmettelee Euroopan unionin päätöstä jatkaa rahoitustaan hirmuhallitsijaksikin kutsutun presidentti Robert Mugaben johtamalle Zimbabwelle. Lohela kysyy hallitukselle jättämässään kirjallisessa kysymyksessä, miten hallitus valvoo EU:n kehityspolitiikan yhteensopivuutta kansallisten kehitystavoitteidemme kanssa.

– EU on lieventänyt asteittain Zimbabwen pakotteita, jotka asetettiin vuoden 2002 epärehellisiksi syytettyjen vaalien ja niihin liittyvien väkivallantekojen jälkeen. Viimeisenä helpotuksenaan EU allekirjoitti 16. helmikuuta Zimbabwen kanssa 234 miljoonan euron arvoisen apupaketin, Lohela ihmettelee.

Kehityspolitiikan haaksirikko

Lohela väittää EU:n kehityspolitiikan kokeneen Mugaben takia haaksirikon. Ollakseen uskottava kehitysavun antaja EU:n tulee hänen mukaansa olla johdonmukainen ja osoittaa samalla avun kohdemaan täyttävän sille asetetut ehdot. Tämä ei tällä hetkellä toteudu, sillä Zimbabwe ei ole tehnyt mitään konkreettista sosio-ekonomisten olosuhteiden parantamiseksi.

– Pehmeällä linjallaan EU ja sen jäsenmaat antavat avun kohdemaidensa ymmärtää, että avun saamisen perusteeksi määritetyt arvokriteerit ovat vain sananhelinää. Suomen hallituksen velvollisuus on valvoa, että kehitysyhteistyövaroistamme vuosittain EU:lle kanavoimamme noin 150 miljoonaa euroa käytetään omien periaatteidemme mukaisesti.

https://www.suomenuutiset.fi/lohela-miksi-eu-antaa-tukea-hirmuhallitsijalle/

[Bwana]

Lohela: Miksi EU antaa tukea hirmuhallitsijalle?
– Pehmeällä linjallaan EU ja sen jäsenmaat antavat avun kohdemaidensa ymmärtää, että avun saamisen perusteeksi määritetyt arvokriteerit ovat vain sananhelinää. Suomen hallituksen velvollisuus on valvoa, että kehitysyhteistyövaroistamme vuosittain EU:lle kanavoimamme noin 150 miljoonaa euroa käytetään omien periaatteidemme mukaisesti.

https://www.suomenuutiset.fi/lohela-miksi-eu-antaa-tukea-hirmuhallitsijalle/

Eritoten kun jo 2008 kaikki, toistan: KAIKKI Malawissa tapaamani zimbabwelaiset, niin valkoiset kuin tummatkin olivat sitä mieltä että KAIKKI avustus olisi pitänyt lopettaa tuolloin. Silloin ennen noita vaaleja ilmassa oli vaikka sun mitä ja ZANU-PF mellasti miten tahtoi. No, Etelä-Afrikka sentään pysäytti kiinalaisen rahtilaivan joka oli lastattu Bobille tarkoitetuilla kranaatinheittimillä sun muilla peleillä ja vehkeillä.

Noiden zimien pääargumentti oli, että Bob olisi tuolloin kaatunut kolmessa-neljässä kuukaudessa. Siinä olisi toki mennyt heidän arvioidensa mukaan pahimmillaan 100 000 henkeä mutta pitkässä juoksussa se olisi silti ollut vähemmän kuin mitä Bobin/hänen klikkinsä vallassa pysyminen veisi.

Tämä artikkeli on vuodelta 2007. Kannattaa lukea sillä nuo numerot ovat kerta kaikkiaan hätkähdyttäviä. Kymmenessä vuodessa oli tullut yli kaksinkertainen määrä kuolleita Bobin politiikan vuoksi kuin mitä Ruandassa saatiin aikaan. Synnytykseen kuolleiden naisten määrä samassa ajassa vuosittain 1000 -----> 42 000. Kaikkien demografioiden perusteella 2 miljoonaa ihmistä oli tuolloin "kadonnut". Siis ei voitu selittää missä he ovat.

Ja tätä regiimiä aletaan taas tukea? Bob täyttää taas kohta vuosia ja siellä on luvassa taas yli miljoonan taalan synttäribileet. Kun otetaan huomioon yleinen hintataso esim. työlle, voidaan sanoa noiden bileiden vastaavan esim. Suomessa semmoista viittä-kuutta miljoonaa euroa.

http://www.theaustralian.com.au/news/world/millions-missing-but-un-ignores-zimbabwes-quiet-genocide/story-e6frg6so-1111112796083

[paukuttaja]

Fidan pomo laski semmosen läjän että pahkasika kalpenisi jos vielä voisi:

http://www.kdlehti.fi/2015/02/26/kylla-kehitysyhteistyo-kannattaa/

– Voin rehellisesti sanoa, että kehitysyhteistyö kannattaa, kommentoi Harri Hakola.

Ja antaa pari epämääräistä esimerkkiä. Joiden hinnaksi tulee varmaankin jotakin / kappale.

Kansalaisjärjestöjä harvoin haukutaan siitä, että ne olisivat tehottomia.

Olisko hiukan aihettakin?

Jos helluntailaiset hoitavat kehitysapuprojektinsa kymmenyksillä, mikäpäs siinä.
Vahva epäilys on että minunkin taskullani nuo käyvät.

[Bwana]

Kansalaisjärjestöjä harvoin haukutaan siitä, että ne olisivat tehottomia.

Olisko hiukan aihettakin?

Jos helluntailaiset hoitavat kehitysapuprojektinsa kymmenyksillä, mikäpäs siinä.
Vahva epäilys on että minunkin taskullani nuo käyvät.

FIDA saa valtion rahoitusta, sehän nyt on selvää.

Heidän kunniakseen on sanottava että ainakin kohtaamani projektit ovat olleet resursseihin nähden, paikallisesti toteutettuina melko tehokkaita/panos-tuotos levelillä aivan toista maata kuin isot megaprojektit. Yleensäkin ottaen näyttäisi siltä, että noilla pienillä länsimaisilla "uskonnollisilla" toimijoilla esim. korruptioon ei huku niin paljoa kuin isoilla. Aivan eri asia on sitten puhua esim. afrikkalaisista/afrikkalaisten johtamista helluntaiseurakunnista ja heidän rahankäytöstään...

Tekevät siis pienemmässä mittakaavassa paikanpäällä oikeasti aika pyyteetöntä työtä ja tuosta näkökulmasta voin hyväksyä FIDA-pomon mielipiteen kehitysavun kannattavuudesta. Kyllä sillä pienessä mittakaavassa saadaan tuloksia. Noilla tuloksilla ei vaan isossa kuvassa ole mitään merkitystä.

[Taikakaulin]

"Häpeä Suomelle" – Rinne nostaisi kehitysapua

Kehitysavun nosto ja pakolaiskiintiöiden kasvattaminen saivat puolueilta laajaa kannatusta evankelis-luterilaisen kirkon arvoillassa.

Kokoomusta ja perussuomalaisia lukuun ottamatta kaikki kannattivat kehitysavun nostoa tavoitteeksi asetettuun 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne sanoi olevansa häpeissään siitä, ettei kehitysapu ole noussut tavoitteeseensa. Kokoomuksen puheenjohtajan Alexander Stubbin mielestä lukujen sijasta pitää katsoa avun tuloksellisuutta.

Pakolaiskiintiön nostoa vastustivat vain perussuomalaiset.

http://demokraatti.fi/hapea-suomelle-rinne-nostaisi-kehitysapua/

[Taikakaulin]

SDP voisi alkaa ottaa tuohon vahvasti kantaa vaalimainoksissaan. Ei jäisi sitten ainakaan kenellekään epäselväksi kenen etuja tuo puolue ajaa. Ei ainakaan suomalaisten työläisten.

[Numeronuiva]

Maailmassa vain viisi Länsi-Euroopan maata yltää tuohon 0,7 prosenttiin, joka kuuluu papukaijamaisesti hoettuihin lukuihin "naisen 80 sentin" kanssa. Jos valtiovarainministerin mielestä se on hallituksen suurin häpeän aihe, niin valtiolla voisi kuvitella menevän todella hyvin. Itse häpeän hallitusta ihan muista syistä.

[Bwana]

Hyvä Antti Rinne! Olikohan sulla mitään hajua asioista joista puhuit?

Ok. Tehdään diili. 0,7 pinnaa MUTTA kontrolli rahojen antajille.

Mitä? Miksi ei käy?

[Taikakaulin]

Kehityspolitiikassa iskusana on nyt tulos

Suomessa ei ole pitkiin aikoihin käyty yhtä vilkasta keskustelua kehitysyhteistyöpolitiikasta kuin nyt.

Keskustelua ruokkivat eduskuntavaalit ja muutamat kärkkäät puheenvuorot, kuten entisen suurlähettilään Matti Kääriäisen kirja Kehitysavun kirous, jossa Kääriäinen arvostelee Suomen kehitysavun tehokkuutta.

Puolueilla on kovat paineet löytää säästökohteita valtion menoista, ja kehitysyhteistyö näyttää päätyvän monen puolueen leikkauslistalle. Radikaalein linja on perussuomalaisilla, jotka esittävät kehitysavun perustaksi vapaaehtoismallia. Kansalaiset saisivat halutessaan lahjoittaa rahaa kehitysapurahastoon.

Perussuomalaisten lisäksi moni poliitikko perustelee kehityspolitiikan uudistamista sillä, ettei Suomen kehitysyhteistyö tuo riittävästi Suomelle taloushyötyjä. Tulosten mittauksen lisäksi on puhututtanut rahojen käytön valvonta.

Osa keskustelusta on puhtaasti heittoja, mutta on selvää, että suomalainen kehityspolitiikka on murroksessa.

Murros osuu kiinnostavaan saumaan, sillä YK:ssa keskustellaan juuri tulevista kestävän kehityksen tavoitteista, jotka tulevat voimaan, kun YK:n vuosituhattavoitteissaan asettama vuoden 2015 aikaraja umpeutuu.

[...]

http://www.hs.fi/politiikka/a1425179132953?jako=ec2a4eec39824bc524ac0808b72ac6d2

[Finanz Schwein]

Maan kehittymisen kannalta oleellista ovat yksityisyrittäjyyteen kannustavat rakenteet. Omaisuuden suoja, toimiva oikeusjärjestelmä, mahdollisimman pieni korruptio. Nykyinen kehitysapu tuntuu panostavan väestön koulutuksen ja terveyden parantamiseen. Hyviä asioita totta kai, mutta väittäisin, että ne eivät saa kasvua liikkeelle vaikka voivatkin tukea sitä myöhemmin.

(http://1.bp.blogspot.com/_x7xNgfhbbWo/TPPKIVG6n_I/AAAAAAAAA3Q/pbDw3sfIloo/s1600/business4.jpg)

[Iloveallpeople]

Mielipide: Köyhyyttä vähennettävä niin Suomessa kuin maailmalla

Hallitus esitteli helmikuussa vuoden ensimmäisen lisätalousarvioesityksen. Esityksessä on osoitettu 15 miljoonan euron leikkausta kansainvälisen kehitysyhteistyön määrärahoihin.

Kehitysyhteistyöstä leikkaaminen osoittaa hallituksen piittaamattomuutta kaikista heikoimmista ja ilmastonmuutoksen torjumistyöstä.

Kehitysyhteistyöstä on esitetty julkisuudessa kovin yksipuolisia ja virheellisiäkin näkemyksiä. On vaadittu kehitysavun puolittamista ja annettu ymmärtää, ettei kehittyviin maihin saisi vapaaehtoiskeräyksilläkään kerätä apua niin kauan, kun kenelläkään Suomessa on pulaa ruuasta.
...

Paljon puhuttanut Suomen Mosambikin- ja Kenian-suurlähettilään Matti Kääriäisen kehitysapua kritisoiva raportti perustuu suurelta osin vanhentuneiden tietojen varaan. Kehitysyhteistyön arviointi- ja tehostamistyötä on tehty, ja sitä pitää luonnollisesti jatkaa.

Afrikka on kuitenkin hyvin heterogeeninen manner, joka on historiassa kärsinyt muun muassa Euroopan riistosta. On historiallista sokeutta ummistaa silmiä tältä tosiasialta.
...

Vuoden 2008 jälkeen tehdyt tutkimukset ovat yksimielisiä: köyhyys on vähentynyt ja talouskasvu lisääntynyt kehitysavun ansiosta. Kehitysapu on omiaan torjumaan äärimmäistä köyhyyttä, joka on puolittunut vuoden 1990 tasosta.

Kehitysyhteistyö on vahvasti arvokysymys: Ylittääkö solidaarisuus myös maiden rajat?
...

Saara Ilvessalo, oikeusnotaari, Vihreiden nuorten puheenjohtaja ja Turun kaupunginvaltuutettu

Aamuset

[HDRisto]

"Afrikka on kuitenkin hyvin heterogeeninen manner"
Kyllä vain Saara, lähes kaikkialla tasaisesti kaikki päin persettä.
"joka on historiassa kärsinyt muun muassa Euroopan riistosta"
Ja edistys vaihtui syöksykierteeseen juuri sillä hetkellä kun siirtomaaisäntä läksi ja lippu vaihtui.

[Roope]

Paljon puhuttanut Suomen Mosambikin- ja Kenian-suurlähettilään Matti Kääriäisen kehitysapua kritisoiva raportti perustuu suurelta osin vanhentuneiden tietojen varaan.

Näin Heidi Hautalakin yritti väittää televisiohaastattelussa, mutta ei pystynyt Kääriäisen puheenvuoron jälkeen nimeämään vanhentunutta tietoa Kääriäisen kirjasta.

Afrikka on kuitenkin hyvin heterogeeninen manner, joka on historiassa kärsinyt muun muassa Euroopan riistosta. On historiallista sokeutta ummistaa silmiä tältä tosiasialta.

Kukas nyt syyllistää kollektiivisesti?

Vuoden 2008 jälkeen tehdyt tutkimukset ovat yksimielisiä: köyhyys on vähentynyt ja talouskasvu lisääntynyt kehitysavun ansiosta.

Osittain riippuen maasta ja kehitysavun käyttökohteesta. Tutkimusten mukaan kehitysavun osuus on kuitenkin ollut tässä kehityksessä vähäinen verrattuna muihin tekijöihin.

[koli]

Suuret ja nopeat leikkaukset kehitysapuun lähes mahdottomia

Kehitysyhteistyö komeilee monilla leikkauslistoilla. Kansainväliset sitoumukset ja sopimukset tekevät kuitenkin avun rajuista ja yhtäkkisistä leikkauksista hankalia. Tapasimme ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston johtajan, joka auttoi ymmärtämään kehitysavun pitkäjänteisyyttä.

Vaalit lähestyvät. Puolueet ja yksittäiset ehdokkaat alkavat yksi toisensa jälkeen esitellä leikkauslistojaan, ja yhtenä varsin puhuttuna kohteena säästöpaineille on — jälleen kerran — Suomen panostus kehitysyhteistyöhön.

Pääministeri Alexander Stubb (kok.) mainitsi kehitysavun yhtenä leikkauskohteena, ja hänen puoluetoverinsa Ben Zyskowicz antoi leikkaustarpeelle numeronkin: 100 miljoonaa euroa. Perussuomalaiset on esitellyt oman kehitysapumallinsa, joka säästäisi puolueen laskelmien mukaan valtiolta noin 500 miljoonaa euroa ja siirtäisi pääpainon kehitysrahoituksesta kansalaisten vapaaehtoisille maksuille.

Perussuomalaiset toivovat mallissaan, että kehitysrahoitus pysyisi nykytasolla, mutta se riippuisi suomalaisten anteliaisuudesta. Mitä tapahtuisi, jos avusta sitten leikattaisiin satoja miljoonia? Tai jopa 500 miljoonaa, eli noin puolet?

Sitovia sopimuksia

Kehitysyhteistyössä kuluu aikaa. Se on ensimmäisiä mieleen tulevia huomioita, kun tutustuu valtion budjettikirjaan, etenkin jos sen lukemisessa auttaa ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston päällikkö Pekka Puustinen.

Kehitysyhteistyössä tehdään pitkiä sopimuksia. Näiden johdosta Puustisen ensimmäinen reaktio on, että Suomen olisi hyvin vaikeaa yhtäkkiä leikata kehitysapunsa puoleen. Se olisi tavallaan laitontakin. Esimerkiksi sitoumukset Euroopan kehitysrahastoon (johon Suomi antaa reilut 25 miljoonaa tänä vuonna) ovat viisivuotisia, mutta käytännössä sitäkin pidempiä, koska maksuaikataulut aina vähän venyvät.

"Me olemme sopimuksen osapuolia, ja jos jostain on sata maata yhdessä sopinut, niin on aika kevyttä sanoa, ettei tätä vain tarvitse tehdä", Puustinen toteaa.

"Kehityspankkipuolella on sama kuvio: Maailmanpankin ja muiden kehityspankkien kanssa tehdyt sopimukset ovat pitkien hallitusten välisten neuvottelujen tuloksia. Ei ole suinkaan niin, että Suomi päivittäin päättää, halutaanko me olla mukana ja maksetaanko sitä, mitä ollaan sovittu."

Myös kahdenvälisissä hankkeissa ja järjestöjen kautta tehtävässä kehitysyhteistyössä on yleensä kolmen vuoden, korkotukiluotoissa jopa 14 vuoden sopimukset.

Kehitysministeri Sirpa Paatero (sd.) sanoikin maaliskuun 10. päivä STT:lle, että avun kantava ajatus on pitkäjänteisyys.

Pitkiä sopimuksia ei tehdä huvikseen, vaan siksi, että kehitysprosessit ja hankkeet ottavat aikansa. Kansainvälisesti ajatellaan, että kestäviä tuloksia hankkeissa nähdään vasta 5—10 vuoden sisällä, ja rahoituksen niille olisi hyvä olla ennustettavaa myös vaalikausien ylitse. Sitä sopimuksilla pyritään takaamaan.

Kaikkia rahoja ei kuitenkaan ole mielekästä sitoa etukäteen, sillä esimerkiksi humanitaarisen avun tarpeet ovat usein ennakoimattomia.

Suomen maine vaarassa

Poliitikkojen on helpompaa tietysti vaikuttaa tuleviin neuvotteluihin ja sitoumuksiin: niistä voi tehdä pienempiä, tai jättää tekemättä kokonaan. Tosin voi olla, että seuraavat päättäjät tekevät toisenlaiset päätökset, joten tietyn aputyypin tai kohteen "lopettaminen" saattaa aiheuttaa vain notkahduksen rahoituksessa.

Niin juuri saattaa käydä kiistellyille korkotukiluotoille, jotka päätettiin vuonna 2012 lakkauttaa. Ainakin Kokoomuksen ja Elinkeinoelämän keskusliiton riveistä suomalaisia yrityksiä tukevia luottoja on toivottu takaisin, joten ne saattavat palata kehitysavun työkalupakkiin ennen kuin ehtivät kokonaan kuolla.

Pitävien sopimusten purkaminen on yleensä teknisesti mahdollista — niin tehtiin 1990-luvun laman aikaan —, mutta kynnys on korkea: vahingonkorvausten ja sakkojen lisäksi purkamisella on aina muitakin seuraamuksia.

"Suomen kansainvälisen maineen ja uskottavuuden kannalta... jos sen voi välttää, niin kyllä se kannattaisi välttää", Puustinen sanoo. "Maailmassa ei ole montaa maata, jotka irtisanovat sopimuksia vedoten siihen, että ei olla riittävän varakkaita. Kyllä Suomi erikoisessa sarjassa olisi."

Kolme seuraavaa vuotta pitkälti tiedossa

Sopimusten tähden ulkoministeriön budjetissa on "sitoumuksia". Ennen vuotta 2015 on jo sovittu, että tänä vuonna käytetään vajaat 600 miljoonaa euroa tiettyihin kohteisiin. Ensi vuodelle sovittuja rahoja on 644 miljoonaa ja vuodelle 2017 vähän reilut 551 miljoonaa.

Vuoden 2016 kehitysyhteistyörahoista on siis käytännössä sidottu eri ohjelmiin jo yli 640 miljoonaa euroa. Kun koko kehitysapua on vähän yli miljardi, ei avusta voisi siis millään leikata 500 miljoonaa euroa ilman sopimusrikkomuksia.

Mutta tarkkaan ottaen sitä kehitysapua, josta leikkaukset oikeasti tehtäisiin, ei ole miljardia. Ulkoministeriön kehitysyhteistyörahat ovat vuonna 2015 reilut 788 miljoonaa. Jos leikkauksia tulee, ne tehdään tästä summasta.

"Miljardin kehitysapu" on tilastollinen yhteissumma, johon on laskettu ulkoministeriön "varsinaisen" kehitysyhteistyön lisäksi muiden ministeriöiden kehitysavuksi kelpaavia menoja, muun muassa turvapaikanhakijoiden ensimmäisen vuoden kuluja ja Suomen osuudet Euroopan unionin kehitysyhteistyöstä. Jälkimmäisen maksaa valtiovarainministeriö, siinä samassa kun se maksaa Suomen osuuden EU:n budjetista.

Tätä "muuta kehitysyhteistyötä" tuskin kukaan haluaa leikata, sillä kyseessä ovat rahat, jotka kuluvat joka tapauksessa, kirjaa Suomi ne kehitysavuksi tai ei. Kirjaamisen lopettaminen ei säästäisi mitään. EU:n kehitysapuun (Euroopan kehitysrahasto mukaan lukien) siis osallistutaan käytännössä niin kauan kuin ollaan unionin jäseniä ja unioni kehitysapua tekee — riippumatta siitä, mitä eduskunnan suuren salin puheenvuoroissa saatetaan välillä toivoa.

Tällä vaalikaudella apua leikattiin 670 miljoonaa

Kriitikot sanovat usein, että huonoina aikoina myös kehitysavun on osallistuttava säästötalkoisiin. Näihin vaatimuksiin onkin vastattu: kuluvalla vaalikaudella apua on leikattu noin 670 miljoonaa euroa — enemmän kuin rajuimmatkaan leikkausmieliset nyt toivovat.

On leikattu suunniteltua kasvua ja lyhennetty aiemmin tehtyjä sitoumuksia. Parina viime vuonna, kun suunniteltu kasvu oli jo leikattu nolliin, alettiin leikata rahoja alaspäin. Viime vuodesta tähän vuoteen leikkaus on ollut noin 100 miljoonaa.

"Tämä on pystytty tekemään ilman sopimusten purkamista, lähinnä johtuen siitä, että leikkaus on ajoittunut useammalle vuodelle", Puustinen kertoo.

Kehitysavun leikkaaminen ei ole vain juridinen tai budjettitekninen asia, vaan kyse on lopulta tietenkin myös ihmiskohtaloista. Esimerkiksi humanitaariset kriisit ovat lisääntymään päin, samoin niiden rahantarve.

"Toisaalta humanitaarinen apu ei korjaa perussyitä", Puustinen sanoo. "Sillä pelastetaan ihmishenkiä ja turvataan perustarpeet, kehitysyhteistyöllä taas vaikutetaan perussyihin."

Osa kehitysmaista vaurastuu, osa taas on hauraita ja epävakaita.

"Avun tarpeet hauraissa valtioissa ovat valtavat, sillä niillä ei ole muita rahoituskanavia. Hauraat maat luovat epävakautta ympärilleen: turvallisuusuhkia ja pakolaisuutta."

Puustinen haluaa korostaa myös kehitysyhteistyön ulkopoliittista merkitystä.

"Suomi on vastuullinen kansainvälisen yhteisön jäsen ja osallistuu kansainvälisesti työhön rauhan, turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Kehitysyhteistyö on tärkeä osa Suomen ulkopolitiikkaa."

Viime aikoina on myös ollut kasvavaa kiinnostusta yksityisen sektorin saamiseksi tiiviimmin mukaan kehityspolitiikkaan.

"Tätä tehdään yhä enemmän mutta siihenkin tarvitaan varoja."

Myös laatua parannettava, ja parannetaan

Eikä kyse ole vain määrästä. Moni kehitysyhteistyöhön kriittisesti suhtautuva sanoo, että tulisi katsoa ennen kaikkea työn laatua, ei sen rahoitusta. Näin se on myös Puustisen mielestä: kehitysyhteistyön tulee uudistua. Sitä on hänen mukaansa tehty viime vuosinakin, vaikka rahat ovat pienentyneet: on panostettu joihinkin aloihin leikkaamalla jostain muualta.

"Esimerkiksi UN Womenin rahoitus ensin kaksinkertaistettiin ja sitten vielä tuplattiin. Nyt Suomi on UN Womenin suurin rahoittaja. Eikä se ole vain itsetarkoitus. Kun halutaan edistää tasa-arvoa, niin meillä on nyt sellaista sananvaltaa, jota meillä ei olisi, jos me oltaisiin rahoittaja numero 15."

YK:n ympäristöohjelma Unepin rahoittajista Suomi on nyt kolmanneksi suurin, samaten väestörahasto UNFPA:n rahoittajista. Nämä painopisteet — naiset, ympäristö ja lapset — saattavat pakon edessä olla leikkauslistalla, sillä nimenomaan YK-puolella on tapana tehdä sopimukset vuodeksi kerrallaan.

400 miljoonaa "jää käyttämättä"

Yksi välillä esitettävä peruste avun leikkaamiselle ovat niin sanotut siirtomäärärahat. Budjettiteknisesti näyttää nimittäin siltä, että ulkoministeriö saa vuosittain käytettyä rahoistaan vain puolet, ja noin 400 miljoonaa siirtyy aina seuraavalle vuodelle.

Tämä johtuu siitä, että kehitysyhteistyötä ajatellaan ulkoministeriössä kolmen vuoden aikajänteellä: vuoden 2015 määrärahat pyritään käyttämään loppuun vuoden 2017 loppuun mennessä. Näin ajateltuna lähestulkoon 100 prosenttia tuleekin käytettyä.

Esimerkiksi Euroopan kehitysrahastosta rahaa on mennyt hitaammin kuin oli ajateltu, joten rahoja siirtyi tällä vuodelle noin 25 miljoonaa. Päästökauppatuloista taas kerättiin noin 30 miljoonaa Vihreään ilmastorahastoon, mutta nekin laitettiin siirtymään, sillä koko rahasto ei vielä ole pystyssä.

Siirtomäärärahojen 400 miljoonaa koostuu siis kahden edellisen vuoden siirtyvistä rahoista. Niiden verrattain suureen määrään on kiinnitetty huomiota Suomessa ja myös kansainvälisissä vertailuissa. Puustinen myöntää, että raha on suuri ja että vanha ajattelu kolmen vuoden käyttöajasta ei enää toimi. Ulkoministeriössä on nyt alettu perata siirtomäärärahoja, ja jos kahta edellä mainittua isoa erää ei lasketa mukaan, niiden määrä on laskussa.

Jos lähtee, mistä lähtee?

Budjettikirjaa silmäilemällä voi tietenkin koettaa arvailla, mistä rahaa lähtee, jos tarve on suuri. Satoja miljoonia ei juustohöylällä saa pois.

Koko YK:n apujärjestelmää Suomi tukee reilulla sadalla miljoonalla. Maailmanpankkiryhmää tuetaan lähes samalla summalla — sillä rahoitetaan erityisesti kaikkein köyhempien maiden taloutta auttavia hankkeita. Alueellisten kehityspankkien kautta menee vain reilut 40 miljoonaa.

Sadan miljoonan säästö kahdenvälisellä puolella tarkoittaisi vajaata puolta koko potista, esimerkiksi viiden pitkäaikaisen kumppanimaan koko avustussummaa. Jos järjestöjen kehitysyhteistyöstä leikkaisi sata miljoonaa, jäljelle ei jäisi juuri mitään. Humanitääriseen apuun ei ole varattu edes sataa miljoonaa.

Käytännössä ulkoministeriö etsii tarvittavia säästöjä hallituksen painotusten mukaan. Nykyinen hallitusohjelma painottaa monenkeskistä yhteistyötä — eli esimerkiksi YK-järjestelmää ja kehityspankkeja — sekä kansalaisjärjestöjen työtä, joten niihin on panostettu ja leikkauksia on etsitty kahdenväliseltä puolelta.

Edellisellä vaalikaudella erityisesti kehitysministeri Paavo Väyrynen (kesk.) korosti suomalaista lisäarvoa, joten silloin painottui kahdenvälinen puoli: kahdenvälisessä työssä avunantajamaa on aktiivisemmin mukana toiminnassa, monenkeskisellä puolella taas toimii suurempi kansainvälinen yhteisö.

Tuleeko kehityspoliittista ohjelmaa — tai edes ministeriä?

Tulevasta hallituksesta ja sen linjauksista riippuu, mitä jatkossa painotetaan. Suuret puolueet ovat ainakin toistaiseksi yhtä mieltä siitä, että hallitusohjelmasta tehdään lyhyt ja strateginen. Sitä seuraa toimeenpanosuunnitelma, josta kehityspolitiikankin painotuksia voi sitten etsiä. Puustisen mukaan ulkoministeriössä ei oikein tiedetä, mihin jo perinteeksi muodostunut kehityspoliittinen ohjelma tässä marssijärjestyksessä mahtuu. Ehkä ei mihinkään.

"Mutta kyllä hallituksen pitää jossain kyetä ilmoittamaan, mitkä ovat painopisteet."

Paraikaa YK-tasolla käydään neuvotteluja maailmanlaajuisista kestävän kehityksen tavoitteista, samoin kuin ilmastoneuvotteluja. Ideaalisti Suomi voisi odottaa näiden neuvottelujen tulokset ennen omien suunnitelmiensa lukkoon lyömistä. Jos hallitusohjelma valmistuu odotetusti keväällä tai alkukesästä, tähän ei liene aikaa, vaan Suomen kehityspolitiikan suunnitteluun voidaan käyttää korkeintaan maailmanlaajuisten sopimusten luonnoksia.

Nyt ei tiedetä vielä sitäkään, tuleeko maahan kehitysministeriä. Jos Juha Sipilän (kesk.) visio 12 ministeristä toteutuu, tulee kehityspolitiikka osaksi ulkoministerin salkkua. Jos taas Timo Soinin (ps.) tavoite vaaleissa ja hallitusneuvotteluissa toteutuu, hän on seuraava ulkoministeri. Silloin perussuomalaisten toive säästää kehitysyhteistyövaroista satoja miljoonia tulee yhä ajankohtaisemmaksi.

http://kepa.fi/uutiset/11251

[Numeronuiva]

Kriitikot sanovat usein, että huonoina aikoina myös kehitysavun on osallistuttava säästötalkoisiin. Näihin vaatimuksiin onkin vastattu: kuluvalla vaalikaudella apua on leikattu noin 670 miljoonaa euroa — enemmän kuin rajuimmatkaan leikkausmieliset nyt toivovat.

670 miljoonaan on varmaan laskettu mukaan kaikki kriisiavut, lähetystöt ja vastaavat, sillä ainoa löytämäni leikkaus on ollut 90 miljoonaa/vuosi. Luku on koko neljän vuoden jaksolta ja kokoomuksen ehdottamiin taskurahoihin nähden se voi olla suurempi, mutta perussuomalaisten kehitysapumallissa nykyisestä 1,0 miljardin vuosittaisesta menoerästä siirryttäisiin 250 miljoonan valtiorahoitukseen ja kansalaisten vapaaehtoisista maksuista tarjotaan enintään 250 miljoonan verran verovähennyksiä. Siis neljän vuoden jaksolla säästöjä tulisi vähintään 2 miljardia.

Yksi välillä esitettävä peruste avun leikkaamiselle ovat niin sanotut siirtomäärärahat. Budjettiteknisesti näyttää nimittäin siltä, että ulkoministeriö saa vuosittain käytettyä rahoistaan vain puolet, ja noin 400 miljoonaa siirtyy aina seuraavalle vuodelle.

Tämä johtuu siitä, että kehitysyhteistyötä ajatellaan ulkoministeriössä kolmen vuoden aikajänteellä: vuoden 2015 määrärahat pyritään käyttämään loppuun vuoden 2017 loppuun mennessä. Näin ajateltuna lähestulkoon 100 prosenttia tuleekin käytettyä.

Jos siis satoja miljoonia tänä vuonna maksettavia määrärahoja käytetään vasta kahtena seuraavana vuotena, on nopea ja raju leikkaaminen täysin mahdollista toisin kuin mitä juttu väittää. Mitä sopimuksiin tulee, niin hallituksen tehtävänä on sopimusten muuttaminen siinä missä eduskunnan tehtävä on lakien muuttaminen.

Tämä artikkeli ei ainakaan vähentänyt käsitystäni kehitysavun leväperäisestä käytöstä. On käsittämätöntä että siinä missä (kanta)suomalaisten etuuksiin vaadittavavien ehtojen noudattamista kytätään valtaisan virkamieskoneiston ja mielivaltaisen byrokratian keinoin, on valvonnassa toinen ääni kellossa kun raha meneekin ulkomaille. Siinä artikkeli saattaa olla oikeassa, että jos Soinista tulee ulkoministeri, niin leikkaaminen voi onnistua helpommin, vaikka muuten valtiovarainministerin paikka olisi tietysti parempi.

[Dharma]

Kehyrahoja ei saada oikein käytettyä, koska hyviä hankkeita on niin vähän (wonder why). Rahaa on kuin roskaa. Ja sitä mihinkään ole leikattu. 1,18 mrd e meni toissa vuonna ja 1,1 mrd e viime vuonna. Aivan törkeää toimintaa, kun samalla valtion tosiasiallinen alijäämä on 8 mrd e vuodessa. Tätä alijäämää peitellään myymällä valtion omaisuutta ja kirjaamalla koko myyntisumma "tuloksi". Eikä media asiaa huomaa.

1990-luvun lamassa kehy-menot puolitettiin kerralla. Tuolloin vielä kehyyn uskottiin. Nyt siihen eivät usko edes kehy-ihmiset. Vietnamissa YK- ja muut länsimaiset kehyihmiset ovat ihmeissään, kun heidän oletetaan olevan rikkaita. Vastapuoli kun on. Kehy on täyttä ryöstöä antajamailleen.

Minulle Israelista juuri tullut ihmetteli Hanoissa, että eikö Suomi tosiaan saa mitään vastineeksi kehystä?! Ei voinut uskoa. Apinaa koijataan.

Kehy-hanan vääntäminen umpeen kerralla on ykkösprioriteetti PS:lle hallitusneuvotteluissa. Helppoa rahaa säästettäväksi vailla vahinkoa.

Otan tässä nyt vähän krediittiä, kun en sitä oikeastaan mistään voi ottaa: ehdotin HS:n yleisöosastokirjoituksessa kehyn vapaaehtoistamista jokunen vuosi sitten. PS otti vähän myöhemmin agendakseen. Olen iloinen. 

[Roope]

Pitävien sopimusten purkaminen on yleensä teknisesti mahdollista — niin tehtiin 1990-luvun laman aikaan —, mutta kynnys on korkea: vahingonkorvausten ja sakkojen lisäksi purkamisella on aina muitakin seuraamuksia.

"Suomen kansainvälisen maineen ja uskottavuuden kannalta... jos sen voi välttää, niin kyllä se kannattaisi välttää", Puustinen sanoo. "Maailmassa ei ole montaa maata, jotka irtisanovat sopimuksia vedoten siihen, että ei olla riittävän varakkaita. Kyllä Suomi erikoisessa sarjassa olisi."

Onnistui 90-luvulla, kun kehitysapua leikattiin 60 prosenttia. Tuntuu onnistuvan nykyään muun muassa Hollannilta. Aivan sama, missä "sarjassa" Suomi on, kunhan vihdoin ryhdytään tekemään päätöksiä järjellä eikä tunteella.

Mutta tarkkaan ottaen sitä kehitysapua, josta leikkaukset oikeasti tehtäisiin, ei ole miljardia. Ulkoministeriön kehitysyhteistyörahat ovat vuonna 2015 reilut 788 miljoonaa. Jos leikkauksia tulee, ne tehdään tästä summasta.

Muuten hyvä huomio, mutta veikkaan, että summasta on "unohtunut" ainakin kehitysapuun ohjatut päästökauppatulot, joiden määrää ei tiedetä etukäteen.

Kriitikot sanovat usein, että huonoina aikoina myös kehitysavun on osallistuttava säästötalkoisiin. Näihin vaatimuksiin onkin vastattu: kuluvalla vaalikaudella apua on leikattu noin 670 miljoonaa euroa — enemmän kuin rajuimmatkaan leikkausmieliset nyt toivovat.

On leikattu suunniteltua kasvua ja lyhennetty aiemmin tehtyjä sitoumuksia. Parina viime vuonna, kun suunniteltu kasvu oli jo leikattu nolliin, alettiin leikata rahoja alaspäin. Viime vuodesta tähän vuoteen leikkaus on ollut noin 100 miljoonaa.

Suunnitellun kasvun leikkaaminen ei ole vielä todellista säästöä, etenkin kun kehitysapukehykset ovat koko ajan kurottaneet kohti 0,7 bkt-prosentin tavoitetta. Kehitysyhteistyövarojen kasvuvauhti oli monta vuotta talouskriisin alkamisen jälkeenkin kaksi kertaa nopeampaa kuin muiden valtion menojen ja suunnitelmissa kasvu vain jatkuisi. Vasta tänä vuonna ollaan pääsemässä todellisissa leikkauksissa edes alkuun, mutta edelleen ollaan korkeammalla tasolla kuin talouskriisin alkaessa.

Kehitysavun leikkaaminen ei ole vain juridinen tai budjettitekninen asia, vaan kyse on lopulta tietenkin myös ihmiskohtaloista. Esimerkiksi humanitaariset kriisit ovat lisääntymään päin, samoin niiden rahantarve.

Siksi onkin erikoista, että humanitaarisen avun – esimerkiksi Syyrian pakolaisten auttamisen – osuus kehitysavusta pidetään pienenä, vaikka juuri sillä perustellaan kehitysavun säilyttämistä ja korottamista.

[Dharma]

Hitto mitä kusetusta nuo kepan sivut. Suoraan valtion talousarvioehdotuksesta (linkki alla):

Julkisen kehitysavun määrärahat ja maksatukset (milj. euroa) sekä maksatusten %-osuus BKTL:sta

[2007 ensimmäinen ja 2014 viimeinen vuosi]

Määrärahat yhteensä   746,1   830,4   915,6   965,6   1 073,8   1 173,1   1 118,3   1 015,3

...

Valtion kehitysyhteistyöhön kohdistettavat määrärahat vuonna 2015 hallinnonaloittain (1 000 euroa)

Ulkoasiainministeriön hallinnonalalla momentilla 24.30.66   788 222
Ulkoasiainministeriön hallinnonalan muilla momenteilla   109 926
Sisäministeriön hallinnonalalla   15 427
Valtiovarainministeriön hallinnonalalla   95 562
Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla   1 447
Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla   210
Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla   1 068
Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla   1 420
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla   1 514
Ympäristöministeriön hallinnonalalla   481
Yhteensä   1 015 277

http://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2015&lang=fi&maindoc=/2015/aky/aky.xml&id=/2015/aky/YksityiskohtaisetPerustelut/24/30/30.html

Vai että leikattu

[Taikakaulin]

Kansan Uutisissa pohditaan kehitysapua:

Kun suurlähettiläs lyttäsi kehitysavun

Ulkoasiainneuvos Matti Kääriäinen onnistui sohaisemaan muurahaispesää oikein kunnolla alkuvuodesta julkaistulla kirjallaan Kehitysavun kirous. Pitkän uran ulkoministeriön kehitysyhteistyötehtävissä tehnyt Kääriäinen on kirjassaan ja lukuisissa haastatteluissa todennut, että kehitysapu ei tuota haluttuja tuloksia ja pitäisi nykymuodossaan lopettaa.

Perussuomalaiset ja nurkkakuntaisimmat verkkokeskustelijat saivat Kääriäisen lausunnoista lisää löylyä ennakkoluuloilleen – usein todennäköisesti kirjaa lukematta. Kehitysavun toteuttajat ja etenkin kansalaisjärjestöjen edustajat taas ovat suorapuheisen ex-suurlähettilään käsityksistä käärmeissään, mutta ovat yleensä provosoituneina kommentoineet kirjan sanomaa asian vierestä.

Kääriäisen kehitysapukritiikki voidaan kiteyttää kolmeen teesiin:

Ensinnäkin, kehitysapu ei ole vähentänyt köyhyyttä. Vaikka talous kasvaa kehitysmaissa hurjaa vauhtia, samalla eriarvoisuus on lisääntynyt ja äärimmäisessä tuloköyhyydessä elävien määrä on kasvanut.

Toiseksi, kehitysapu tukee eniten valtaapitäviä ja paikallisten eliittien näennäisdemokratiaa.

Kolmanneksi, avun toteuttamisen muodot perustuvat yleensä avunantajien näkemyksiin eivätkä paikalliseen aloitteellisuuteen.

[...]

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/3342144/kun-suurlahettilas-lyttasi-kehitysavun

[Iloveallpeople]

Kehityksen supervuosi puhutti poliitikkoja ja järjestöväkeä

"Kehitysyhteistyö on osa turvallisuuspolitiikan välineistöä", kiteytti Suoraa puhetta kehitysyhteistyöstä -tilaisuuden avannut Johanna Sumuvuori (Vihr.). Perussuomalaisten Maria Lohela kannatti kansalaisjärjestöille suurempaa siivua kehitysyhteistyörahoista.

Eduskunnan pikkuparlamentin auditorio oli täynnä, kun kansanedustajat ja järjestöväki kokoontuivat väittelemään kevään mittaan kuumaksi aiheeksi nousseesta kehitysyhteistyöstä. Ulkoministeriön kumppanuusjärjestöjen 13.3. organisoimassa tilaisuudessa Suomen Lähetysseuran Katri Leino-Nzau muistutti, että elämme keskellä kehityksen supervuotta, jonka aikana vuosituhattavoitteiden jälkeisen ajan kehitystavoitteet hyväksytään YK:ssa, pyritään saamaan aikaiseksi kansainvälinen ilmastosopimus ja vietetään YK:n 70-vuotisjuhlavuotta sekä kehitysyhteistyön eurooppalaista teemavuotta.

Ensimmäisenä ihmisoikeuksista ja järjestöjen työstä väittelivät kehitysministeri Sirpa Paatero (SDP) ja kansanedustaja Maria Lohela (PS).
...

Pakolaisapu

[Iloveallpeople]

Toimittajien matka-apurahat kehitysmaihin

Ulkoministeriön kehitysviestintä myöntää kerran vuodessa matka-apurahoja toimittajille ja kuvaajille, jotta nämä voivat tutustua Suomen kehitysyhteistyöhön ja kehityspolitiikan toteutukseen käytännössä.

Apurahojen tarkoituksena on perehdyttää toimittajat Suomen kehityspolitiikkaan sekä edistää kehitysmaita käsittelevän aineiston julkaisemista eri tiedotusvälineissä.

Apurahaa voivat hakea yksittäiset toimittajat ja kuvaajat sekä työparit.

Vuoden 2015 haku on avoinna 20.3.–7.4.2015.

Hakemuksia ei oteta vastaan hakuajan ulkopuolella.

Ulkoasiainministeriö