Mikä on homman nimi? Parempaa kotouttamista ja sopeuttamista

[Pliers]

Kiintiöpakolaisten ottaminenkaan ei olisi aivan reilua heitä kohtaan, sillä millä perustellaan ne ihmiset sieltä telttakylistä valittaisiin?

Reiluinta kaikille olisi, että ottaisimme kaikki. Kaikkia ei kyetä ottamaan, niin reiluinta olisi, ettemme ottaisi ketään?

Selvää on kuitenki se, että kotoutaminen ei tällä hetkellä toimi.

... ja ihan yhtä selvää on, ettei se toimi missäänn muuallakaan. Ja vielä selvempää on se, ettei millään yhteiskunnalla resurssit riitä kotouttamaan ihmisiä, joilta puuttuu motivaatio. Oletko katsonut mitä tapahtuu muualla euroopassa? Tanskassa? Ruotsissa?

[Pliers]

Veikkaanpa, että Suomalaisen veronmaksjan työhalukkuus saattaa laskea aika tavalla, jos hänen rahojaan aletaan juoksuttaa kolmansiin maihin.

Joidenkin ehkä toisten ei.

Voin vakuuttaa ihmismielen toimivan kaikkialla samoin. Jos ei omasta työstä saa hyötyä, vaikuttaa se työmotivaatioon. Tämän huomaa mm. siitä, että matalapalkka aloille on miltei mahdotonta löytää työntekijöitä maissa, joissa on hyvä sosiaaliturva.

[risto]

Tervetuloa ja mukava, että olet täällä.

En muutenkaan ymmärrä, miksi keskitytään vain rikoksen tehneiden karkoitukseen, vaikka hyvällä kotoutusjärjestelmällä rikoksia voitaisiin ennaltaehkäistä.

Nyt haiskahtaa olkiukolta. Kuka ja missä on keskittynyt vain rikoksen tehneiden karkoitukseen tai ylipäätään karkoituksiin? Rikostentekijöiden karkoitus on vain yksi pieni, vaikkakin merkittävä kotoutumiseen kannustava toimenpide muiden joukossa.

On hyvä pohtia myös kotouttamista, ja tätäkin on toki tälläkin foorumilla käsitelty. Tämä foorum ei ole mikään yhtenäinen kollektiivi, mutta kohtalaisen selkeä yhteinen näkemys löytynee siitä, että tehokkain ja tärkein keino ehkäistä sosiaaliperäisen maahanmuuton ongelmia (joita myös kotouttamisen ongelmiksi kutsutaan) on vähentää tätä sosiaaliperäistä maahanmuuttoa. Tämä on ehdottomasti keino numero yksi.

Keinoksi numero kaksi yleisesti ottaen tarjottaneen integraatiota monikulttuurisuuden sijaan. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että tulijalle annetaan mahdollisuus sekä sopivassa määrin keppiä ja porkkanaa, jotta tämä integroituu suomalaiseen yhteiskuntaan. Tärkein askel integraatiossa on suomen kielen oppiminen, mutta heti tämän jälkeen tulee keskeisten suomalaisten tai länsimaisten tapojen omaksuminen siinä laajuudessa, että yhteiselo suomalaisten kanssa sujuu. Ei, tämä ei välttämättä tarkoita saunomista, kaljaa ja makkaraa. Sen sijaan tämä tarkoittaa mm. rehellisyyden, tasa-arvon, uskonnonvapauden, toisten ihmisten fyysisen koskemattomuuden ja ahkeruuden hyväksymistä ja sisäistämistä. Nykyisessä järjestelmässä kotoutumisesta ei seuraa merkittävästi porkkanaa, eikä kotoutumattomuudesta keppiä. Kepin ja porkkanan puuttuessa varsinkaan työvoiman ulkopuolisella sosiaaliperäisellä maahanmuuttajalla ei ole mitään todellista syytä kotoutua eli integroitua.

Monikulttuurisuus taas sisältää sen ajatuksen, että tänne tulevan ei tarvitsekaan sopeutua tapoihimme edes keskeisiltä osin, vaan tulija edustaa itseisarvoista toiseutta, jota pyritään jopa yhteiskunnan tuella ylläpitämään. Lisäksi monikulttuurisuuteen liittyy ilmiönä "kaksisuuntainen kotouttaminen", jossa sen sijaan, että tulijoita integroitaisiin meidän kulttuuriimme, meitä kantasuomalaisia tulijoita suvaitsevampana ja sopeutuvampana aineksena pyritään kotouttamaan tulijoiden kulttuureihin. Tällainen poliittinen monikulttuurisuus on vahingollista, ja ehkäisee integraatiota, eli kotoutumista.

Tuore Nuiva manifesti on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, jos et ole sitä vielä lukenut tai edes YouTubesta lyhennettyä versiota katsonut. Manifestin teeseillä on kotouttamista edistävä vaikutus, vaikka manifestinkin työkalupakissa keino nro. 1 on tulijavirtojen pienentäminen mm. Suomen houkuttelevuutta sosiaaliperäisten silmissä vähentämällä.

[Tommi Korhonen]

Yksi mukavan keskustelujen ongelma on se että hän kiinnittää paljon huomiota "kotouttamiseen". Ja olettaa että kaikki maahanmuuton ongelmat voidaan ratkaista kotouttamalla oikein. Ja kysyy meiltä (kollektiivisesti) että miten se kotouttaminen pitäisi tehdä.

Meillä ei sitä tietoa ole. Monet jopa kuvittelevat että sellaista kotouttamistapaa ei olekaan jolla kuvaamasi kaltaisista haasteellisista ympäristöistä tulevista ihmisistä saisi enää Suomelle hyödyllisiä tai edes riittävän kotoutuneita. Jos se kotiutuminen ei maistu, niin mielestäni sitä kotoutusta ei pysty aiheuttamaan, ei vaikka siihen kuinka syytäisi rahaa.

Parhaat - ja nekin ovat omaan korvaani hieman onttoja - esitykset kotouttamiseen liittyen ovat täälläkin antaneet sen ehdotuksen että yksilöiden pitäisi itsensä pystyä kantamaan vastuuta. Heidät pitäisi pakottaa, mutta myös antaa mahdollisuus kantaa vastuuta. Tämä koskee niin kanta-suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin.

Pliers esitti asian hyvin: jos yksilötasolla ei hyötyjä ole esimeriksi yksilölle itselleen tai ainakin hyvin lähipiirille, niin motivaatio ylevaan muita hyödyttävään työhön on kovin pieni. Ei se olematon ole (vrt avustusjärjestöt yms) mutta pieni. Mielestäni tämä on aika hyvin ja kattavasti tullut todistetuksi kommunismia kokeiltaessa: jokin houkute täytyy olla, ja tällaiselta pohjalta myös monimutkainen yhteiskunta saattaa toimia.

Tuo sanottuna ääneen maahanmuuttajien kohdalla voi kuulostaa jopa vähän ikävältä protektionismilta tai kovalta konservatiivisuudelta. Mutta jos et pysty auttamaan itseäsi, niin ei valtiokaan sitä taikatemppua voi tehdä puolestasi. Ei rakentavasti, toki resursseja voidaan hassata, mutta se ei muuta kokonaisuutta paremmaksi.

[mukava]

Ehkä olen väärässä korostaessani kotouttamista ja pitäessäni maahanmuuttoa ja pakolaisten ottoa ihan hyvänä asiana. En kuitenkaan pääse irti siitä ajatuksesta, että jokainen ihminen on samanarvoinen. Minusta tuntuisi myös todella pahalta, jos emme haaskaisi yhtään rahoja tuottamattomiin asiohin.
   En myöskään pääse irti siitä ajatuksesta, että estäessämme joidenkin ihmisten pääsyn meidän yheiskuntaamme emme ainakaan paranna heidän oloaan. Tuskin he tänne haluaisivat, jos kotimaassa asiat olisivat kunnossa. Jos estäessämme maahanmuuttajien tai pakolaisten pääsyn tänne kokonaan, saamme vain asiat pois silmistämme.
   En voi olla varma onko auttamisesta hyötyä vai ei. Elän kuitenkin siinä uskossa, että pohjoismaalainen hyvinvointiyhteiskunta, jossa autetaan toinen toisia on lisännyt onneahttp://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:World_happiness.png. Jotkut hyvin kotoutetut maahanmuuttajat tai pakolaiset varmasti haluavat auttaa kotimaataan saatuaan ensin itse apua. Voisimme jopa mennä niin pitkälle, että maahanmuuton ehtona olisi jonkinlainen hyväntekeväisyys toiminta kotimaassa. Tämä edyllyttää kuitenkin sitä, että kotoutus onnistuisi, jotta hyväntekijästä olisi hyötyä.
   Olen myös vahvasti sitä mieltä, että se, miksi minä olen onnellinen ei ole minun ansiotani. Yhteiskunta, jossa elän on tarjonnut minulle mahdollisuuden koulutukseen, ilmaiseen terveydenhuoltoon ja rokotteisiin. Tiedän myös, että vaikka kuinka omat asiani ryssisin, ei minua silti jätetä tyhjän päälle.
   
En näe mitään syytä miksi apu pitäisi rajata vain suomen kansalaisiin. Kolmannessa polvessa alkoholisoitunut työtön ei ole ollut suomalaisille yhtään sen hyödyllisempi kuin afrikasta tullut pakolainenkaan. Ainut peruste sille miksi auttaisimme suomalaista afrikkalaisen sijaan on kansalaisuus. Eikä omaan kansalaisuuteen voi vaikuttaa.

[Lemmy]

Jos joku istuu tunkiolla ja haluaa sieltä pois, niin minkä takia hän täällä vaatii kaiken olevan niinkuin kotona - jos lopputuloksena on istua tunkiolla?Jos joku haluaa muuttaa tänne niin olkoon sitten täällä. Me emme istu tunkiolla - mökin akka teki sen perse paljaana Hymy-lehdessä(?) 70-luvulla.

Jos haluaa muuttaa Suomeen ja elää Suomessa en minäkään näe siinä mitään ongelmaa - minäkin haluan. Sen sijaan minä en halua asua ulkomailla - jos minä haluaisin elää ulkomailla minä muuttaisin sinne.

[stadilainen]

Ehkä olen väärässä korostaessani kotouttamista ja pitäessäni maahanmuuttoa ja pakolaisten ottoa ihan hyvänä asiana. En kuitenkaan pääse irti siitä ajatuksesta, että jokainen ihminen on samanarvoinen. Minusta tuntuisi myös todella pahalta, jos emme haaskaisi yhtään rahoja tuottamattomiin asiohin.
  En myöskään pääse irti siitä ajatuksesta, että estäessämme joidenkin ihmisten pääsyn meidän yheiskuntaamme emme ainakaan paranna heidän oloaan. Tuskin he tänne haluaisivat, jos kotimaassa asiat olisivat kunnossa. Jos estäessämme maahanmuuttajien tai pakolaisten pääsyn tänne kokonaan, saamme vain asiat pois silmistämme.
  En voi olla varma onko auttamisesta hyötyä vai ei. Elän kuitenkin siinä uskossa, että pohjoismaalainen hyvinvointiyhteiskunta, jossa autetaan toinen toisia on lisännyt onneahttp://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:World_happiness.png. Jotkut hyvin kotoutetut maahanmuuttajat tai pakolaiset varmasti haluavat auttaa kotimaataan saatuaan ensin itse apua. Voisimme jopa mennä niin pitkälle, että maahanmuuton ehtona olisi jonkinlainen hyväntekeväisyys toiminta kotimaassa. Tämä edyllyttää kuitenkin sitä, että kotoutus onnistuisi, jotta hyväntekijästä olisi hyötyä.
  Olen myös vahvasti sitä mieltä, että se, miksi minä olen onnellinen ei ole minun ansiotani. Yhteiskunta, jossa elän on tarjonnut minulle mahdollisuuden koulutukseen, ilmaiseen terveydenhuoltoon ja rokotteisiin. Tiedän myös, että vaikka kuinka omat asiani ryssisin, ei minua silti jätetä tyhjän päälle.
 
En näe mitään syytä miksi apu pitäisi rajata vain suomen kansalaisiin. Kolmannessa polvessa alkoholisoitunut työtön ei ole ollut suomalaisille yhtään sen hyödyllisempi kuin afrikasta tullut pakolainenkaan. Ainut peruste sille miksi auttaisimme suomalaista afrikkalaisen sijaan on kansalaisuus. Eikä omaan kansalaisuuteen voi vaikuttaa.

[Uljanov]

En näe mitään syytä miksi apu pitäisi rajata vain suomen kansalaisiin. Kolmannessa polvessa alkoholisoitunut työtön ei ole ollut suomalaisille yhtään sen hyödyllisempi kuin afrikasta tullut pakolainenkaan. Ainut peruste sille miksi auttaisimme suomalaista afrikkalaisen sijaan on kansalaisuus. Eikä omaan kansalaisuuteen voi vaikuttaa.

Keskitkö kansalaisuutta paremman kriteerin rajata apu? Rajaamattomuus ei ole mahdollista, jos hyväksyt ajatuksen resurssien rajallisuudesta. Nykyiset turvapaikanhakijamäärät eivät riitä romahduttamaan hyvinvointiyhteiskuntaa nopeasti (tosin se voi romahtaa täysin maahanmuutosta riippumatta), mutta jos määrät merkittävästi kasvaisivat, niin seurauksena olisi romahdus huoltosuhteen romahduksen myötä.

Siis miten rajataan oikeus valtion palveluihin? Vastaus "ei rajata, koska on kiva, jos kaikilla on kaikkea" ei toimi, koska kaikille ei riitä kaikkea, ei ainakaan Suomen rajallisista resursseista.

Ongelma humanitaarisessa maahanmuutossa on se, että se synnyttää pysyvästi työelämän ulkopuolella olevia ryhmiä, joiden koko suhteessa muuhun väestöön kasvaa niin kauan, kuin humanitaarinen maahanmuutto jatkuu, tai ryhmien syntyvyys on muuta väestöä suurempaa. Tämä johtaa huoltosuhteen heikentymiseen. Jos sen annetaan heikentyä liikaa, meidän on pakko lakkauttaa hyvinvointivaltio, ja siirtyä alhaisen palvelutason ja sosiaaliturvan malliin.

[Tommi Korhonen]

Lisäksi tässä pitää muistaa että turvapaikanhakija ja pakolainen ovat tämän keskustelun kannalta eri asioita. Joistan (harvoista) turvapaikanhakijoista voidaan todeta tulevan oikeita pakolaisia, mutta käytännössä valtaosasta ei. Merkittävä osa (jonka suuruutta en voi tietää tarkalleen) ovat sosiaalisia kalastelijoita, ja joilla tuskin on halua kotiutuakaan. Ehkä he jossain etäisessä tulevaisuudessaan muodostavat omat ghettonsa ja sitä kautta myös työllistyvät, mutta siitä etäisestä tulevaisuudesta huolimatta he eivät paranna kotimaataan eivätkä Suomea.

Merkittävin kanava oikeille pakolaisille Suomen ovat kiintiöpakolaiset. Ja näitä ei edes Hommassa mitenkään laajalla rintamalla vastusteta. Kovinkaan moni täällä ei pidä heitä millään lailla hyödyllisinä, vaan lähinnä vain Suomen hyväksyvinä autettavina. Nämä kiintiöpakolaiset valitaan pakolaisleireiltä, joskaan valintaprosessikaan ei taida olla kovin avoin eikä meille kansalaisille mitenkään selvä. Kuitenkin useat jolleivat peräti useimmat keskustelijat katsovat että sen verran nyt voidaan Suomen vastuuksi katsoa. Se on se sinun esittämäsi Suomen vastuu joidenkin keskustelijoiden mielestä.

Mielestäni koulutusta pitäisi viedä kolmansiin maihin. Mutta sitä varten pitäisi kaikki nykyinen kehitysapu purkaa ja katsastaa ja kohdistaa jotenkin tulosvastuullisesti. Tai jopa siirtää merkittävä valtaosa niistä resursseista vaikkapa juuri koulutukseen. Tosin sekään ei ole automaattinen taikasana: pitäisi pystyä jotenkin selvittämään että miten se koulutus sinne vietäisiin niin että se toimii myös. Se on suuri kysymys joka mielestäni on todennäköisesti myös Maailman elämän ja kuoleman kysymys. Kuinka opettaa kolmannet maat pois kivikaudelta, ja kuinka estää väestöräjähdys. Tai ei sitä enää estää voi, mutta ehkä hallita maailman kannalta siedettäväksi. (ie käydään jossain 8+(+)mrdissa ja sitten aletaan rajoittamaan.)

Kuten Uljanov yllä sanoo: humanitaarinen maahanmuutto tuppaa muodostamaan tuloloukkuja ja ei oikeasti auta ketään. En väitä olevani pelkkää humanistia sillä että autetaan siellä missä se oikeasti on hyödyllistä. Olen siinä vakavissani, ja tällä hetkellä ei kehitysapu sitä hyötyä tuota. Eikä maahanmuuto. Haluan myös suojella suomalaista kulttuuria, osittain itsekkäästi Suomen tulevasuuden vuoksi. Mutta haluaisin myös viedä sen sivistyksen kehitysmaihin, kuitenkin niin ettemme me esittäisi olevamme jotain ylempää, vaan antaisimme vain sen kalastustaidon, emme kalaa.

[aprelina]

Hei Mukava,

Puhut jatkuvasti kotouttamisesta. Mielestäni kyse on kotoutumisesta, eli omasta tahdosta. Kotoutumiseen on panostettu lastentarhojen ohjeistuksesta alkaen, mutta tärkein väline kotoutumiseen on kielen oppiminen. Miten voi oppia tuntemaan uuden kotimaansa ihmisiä ellei puhu edes englantia? Miksi monet vuosia, jopa parikymmentä vuotta Suomessa asuneet eivät puhu kieltä? Heille järjestetään TE-keskuksen toimesta pakolliset kielikurssit työmarkkinatuen saamisen ehtona, mutta he jotka eivät aio kotoutua, luistavat mitä kummallisimpiin syihin vedoten. 

Kun tuki lakkautetaan liiallisten poissaolojen takia, saman suuruisena saa toimeentulotukea sossusta. Noidankehä. Tosin, ongelma koskee lähinnä islamilaisia turvapaikkalaisia ja heidän perheitänsä. Kun yksi tulee, perästä seuraa 10-40 perheenjäsentä. 90% lukutaidottomia. Heillekin järjestetään kursseja äidinkielellään ja sama luistelu jatkuu. Eikö se jo puhu puolestaan. Jos eläminen on ilmaista ja merkkivaatteetkin saa maksusitoumuksella miksi pitäisi edes opiskella. Tyttöjen huono koulumenestys keskimäärin johtuu opettajien mukaan siitä, että tytöt ihmettelevät miksi heidän pitäisi opiskella, heistähän tulee hyviä vaimoja jotka tekevät paljon lapsia. Miten opettaja voi keskustella tästä asenteesta vanhempien kanssa, elleivät nämä puhu suomea?

No, onhan keino, jota voisi kutsua kotouttamiseksi, että ainakin nuoret työttömät, miksei muutkin työikäiset, niin kotimaiset kuin ulkolaiset työllistetään työehtosopimuksia vastaavalla tuntipalkalla työttömyysturvan vastineeksi. Työpäiviä ei kertyisi montaakaan kuukaudessa, mutta säännöllinen toiminta on omiaan aktivoimaan ja innostamaan aloitteellisuuteen. Valtaosa yksityissektorin työnantajista, mutta myös vanhainkodit ja sairaalat ottaisivat mielellään vastaan nuorten työpanoksen ja nuoret saisivat kosketuksen työelämään. Politiikot eivät uskalla edes ehdottaa.

[Pliers]

Ehkä olen väärässä korostaessani kotouttamista ja pitäessäni maahanmuuttoa ja pakolaisten ottoa ihan hyvänä asiana. En kuitenkaan pääse irti siitä ajatuksesta, että jokainen ihminen on samanarvoinen.

Näinhän se on. Olemme yhdessä sopineet, että jokaisella ihmisellä on sama itseisarvo, jota myös ihmisarvoksi kutsutaan. Ihmiset kuitenkin elävät maailmassa, jolle ihmisestä on joko hyötyä tai haittaa. Tämän arviointi riippuu preferensseistä. Se, oliko Äiti Teresa hyödyllinen vai haitallinen riippuu näkökulmasta. Yhteiskunnassa elävillä ihmisillä on vastuu siitä yhteiskunnasta, jossa elävät. Siksi meidän tulee arvioida henkilöiden hyödyllisyyttä ja haitallisuutta ainakin sitä seikkaa vasten. Tällöin Malmön lähiötä polttava teini ja Joensuun kartanon omilla rahoillaan entisöinyt Nalle Wahlroos ovat yhteiskunnan kannalta eri arvoisia.

Toinen vaihtoehto on vaihtaa hyvinvointivaltio anarkiaan, mutta eivätpä nuo somalitkaan näy anarkiassa viihtyvän, kun sieltä niin kovin pois haluavat. Voidaan ehkä vetää johtopäätös, missä jonkinlainen hyvinvointivaltion on tavoittelemisen arvoinen. Tällöin meidän tulee pitää huolta, ettei huoltosuhteemme painu kestämättömälle tasolle.

Minusta tuntuisi myös todella pahalta, jos emme haaskaisi yhtään rahoja tuottamattomiin asiohin.

On eri asia haaskata rahojaan tuottamattomasti kuin haaskata rahansa aiheuttaen vahinkoa itselleen. Meillä on korostunut vastuu toisistamme, siksi rahaa ei voida käyttää asioihin, jotka aiheuttavat toisilla pahaa. Tuottamattomatkin asiat voidaan priorisoida. Vanhainkodissa pötköttävä liikuntakyvytön vanhus on tuottamaton, mutta hänellä on korostunut oikeus tulla autetuksi, koska hän on osallistunut yhteiskunnan rakentamiseen. Ei hyvinvointivaltio ole mikään sattumalta saatu onnenpotku. Suuri joukko ihmisiä on tehnyt töitä sen eteen kovemmin kuin koskaan pysytyt ymmärtämään.

En myöskään pääse irti siitä ajatuksesta, että estäessämme joidenkin ihmisten pääsyn meidän yheiskuntaamme emme ainakaan paranna heidän oloaan.

Yritäs nähdä yksilön yli. Estäessämme yksilön pääsyn loisimaan meidän yhteiskuntaamme, emme paranna heidän oloaan. Toisaalta emme myöskään huononna sitä. Toisaalta yksilön maahan ottaminen parantaa vain hänen oloaan, mutta huonontaa meidän olojamme, eikä paranna lähtömaan oloja. Todennäköisesti kyseinen yksilö ei edes ollut todellisen avun tarpeessa, ja hukatessamme vähäiset resurssit häneen, 10 000 oikeasti hädänalaista lasta kuoli koleraan pakolaisleirillä lääkityksen loppuessa kesken.

Tuskin he tänne haluaisivat, jos kotimaassa asiat olisivat kunnossa. Jos estäessämme maahanmuuttajien tai pakolaisten pääsyn tänne kokonaan, saamme vain asiat pois silmistämme.

Eivät taatusti haluaisi, jos asiat olisivat siellä yhtä hyvin kuin täällä. Tämähän on heille paratiisi. Asuminen maksetaan, annetaan rahaa ruokaan, kuljetetaan taksilla kauppaan, rikoksista on minimaaliset seuraukset, heidän kulttuuriaan tuetaan, töissä ei tarvitse käydä ... lista on loputon. Juttu vain on niin, että samat asiat eivät ole mahdollisia paikalliselle väestölle. Itse asiassa se vain heikentää paikallisen väestön oloja. Saisinko minä vastaanvan serviisin mistään maasta? En taatusti.

En voi olla varma onko auttamisesta hyötyä vai ei. Elän kuitenkin siinä uskossa, että pohjoismaalainen hyvinvointiyhteiskunta, jossa autetaan toinen toisia on lisännyt onneahttp://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:World_happiness.png.

Näinhän se on. Hyvinvointivaltio vain tarvitsee toimiakseen tukevan veropohjan. Hyvinvointivaltio on suunniteltu kansalaisten hyvinvoinnin takeeksi. Sitä ei koskaan ole tarkoitettu koko maailman hyvinvoinnin takeeksi. Se ei olisi edes teoriassa mahdollista. Lisäksi, kiitos poliittisen päätöksen teon, verovarojamme ei ole käytetty vastuullisesti, joten nyt olemme suuremmassa kusessa kuin koskaan historiamme aikana.

Jotkut hyvin kotoutetut maahanmuuttajat tai pakolaiset varmasti haluavat auttaa kotimaataan saatuaan ensin itse apua. Voisimme jopa mennä niin pitkälle, että maahanmuuton ehtona olisi jonkinlainen hyväntekeväisyys toiminta kotimaassa. Tämä edyllyttää kuitenkin sitä, että kotoutus onnistuisi, jotta hyväntekijästä olisi hyötyä.

Miten olisi ihan vaikka työntekeväisyys tässä maassa?

Olen myös vahvasti sitä mieltä, että se, miksi minä olen onnellinen ei ole minun ansiotani. Yhteiskunta, jossa elän on tarjonnut minulle mahdollisuuden koulutukseen, ilmaiseen terveydenhuoltoon ja rokotteisiin. Tiedän myös, että vaikka kuinka omat asiani ryssisin, ei minua silti jätetä tyhjän päälle.

Aivan. Tajuatko, ettei yhteiskunta ole lopulta tarjonnut sinulle mitään ilmaiseksi. Kaikesta tuosta maksetaan kallis hinta. Sen hinnan maksaa veronmaksajat. Ei ole mitään taikaseinää. Sähkö ei tule töpselistä.

Suomessa yksilö voi ryssiä omat asiansa, ja tulla huolehdituksi. Yhteiskuntakollektiivilla ei tätä samaa etuoikeutta ole. Jos yhteiskunta ryssii asiansa, siitä kärsivät kaikki yhteiskunnan jäsenet. Katso Kreikkaa.

En näe mitään syytä miksi apu pitäisi rajata vain suomen kansalaisiin. Kolmannessa polvessa alkoholisoitunut työtön ei ole ollut suomalaisille yhtään sen hyödyllisempi kuin afrikasta tullut pakolainenkaan. Ainut peruste sille miksi auttaisimme suomalaista afrikkalaisen sijaan on kansalaisuus. Eikä omaan kansalaisuuteen voi vaikuttaa.

Sinulta on yritetty kysyä, että mihin se raja pitäisi sitten vetää. Tähän et kuitenkaan ole vastannut.

Valtion ensi vuoden budjetti on luokkaa 50 mrd. euroa
Valtiolla on ensi vuonna velkaa 85 mrd. euroa

Verotus on Suomessa niin kovaa, että sitä on miltei mahdotonta enää nostaa. Tästä huolimatta velkaannumme joka ikinen kuukausi 1 mrd euroa. Ainoa keino on säästää, eli kuluttaa vähemmän. Jotta velkaantuminen pysähtyisi (ei vielä edes lyhennettäisi), meidän tulee luopua 15 mrd vuotuisesta kulutuksesta. Se on 30% kaikesta kulutuksesta. Mittakaavaa sinulle antaa se. että päästäksemme tasapainoon meidän tulisi lakkauttaa heti paikalla kokonaan sekä sosiaali- ja terveysministeriö että opetusministeriö. Tässä kohtaa olisimme vasta tasapainossa. Edelleen meillä olisi velkaa 85 mrd. euroa, eli 143% yli valtion tuolloisen budjetin.

Tällä hetkellä meillä ei riitä resurssit pitämään huolta edes omista kansalaisistamme, joten puheesi on täysin edesvastuutonta.

[Femakko]

Ehkäisypillerin puuttuminen väestöräjähdysalueilta ei ole luonnonvoima, vaan poliittinen valinta.

Kenen poliittinen valinta, kehitysavun antajienko? (Voi hyvinkin siis olla.) Ehkäisypilleri on yllättävän kallis, ja köyhimmillä alueilla, jotka ovat yleensä juuri niitä väestöräjähdysalueita, enemmistöllä ei ole kauheasti varaa lääkkeisiin. Saati sitten lääkkeisiin, joita pitää syödä jatkuvasti. Ko. valtioilla itsellään tuskin on varaa kustantaa sitä kaikille hedelmällisyysikäisille naisille.