To be green or to be green, that is the question.

[Simo Lipsanen]

Vihreän vehreät arvot, mitä ne ovat? Itse miellän vihreät arvot ympäristöystävällisiksi tai ainakin ympäristöä kohtaan parempaan suuntaan pyrkiviksi arvoiksi. Ja ne arvothan ovat luonnollisesti hyviä, sillä resurssit sun muut eivät todellakaan tule riittämään nykymenolla.

Mutta sitten ovat poliittiset vihreät arvot, jotka ainakin minun nähdäkseni eroavat radikaalisti sananmukaisesti vihreistä arvoista. Ainakin mitä Vihreiden kannanottoihin tulee, he muodikkaasti vastustavat ydinvoimaa ja vaativat "tasa-arvoa". Mutta mitä ihmeen tekemistä "tasa-arvolla" on vihreän agendan ja arvojen kanssa?

Ja kirjoitan tarkoituksellisesti juuri "tasa-arvo" enkä tasa-arvo, koska kuten feminisminkin kohdalla, kummankaan nykymuoto ei ole sitä mitä se aikoinaan tarkoitti vaan molemmat ajavat tiettyjen ihmisten etuja ja polkevat toisten. Correct if I'm wrong, mutta eikö tuollainen maailmankuva ole todella kaukana oikeasti vihreistä arvoista?

[Keskustelija]

Vihreistä puheenollen. Pitää purkaa vähän mieltäni. Ei ole tarkoitettu loukkaamaan vihreiden mieliä vaan esittämään rakentavaa kritiikkiä:

Erilaiset ihmiset voivat valita maailmasta asioita jotka ovat heidän mielestään pinnallisia, turhia tai tylsiä. Minulle sukupuolirooliobsessiot täydentävät kaikki nuo kolme kriteeriä.

"Mulle itelleni ainakin Vihreä feminismi on sitä että yritetään vapauttaa ihmiset kaikista sukupuoliin liittyvistä odotuksista. Lähtökohtaisesti tarkoituksena on nimenomaan murtaa näitä rooleja...Suomi ei ole tasa-arvoinen yhteiskunta."
-Emma Kari-

Mitä ihmettä tarkoittaa sukupuoliroolien murtaminen? Käsite kuulostaa siltä että se on keksitty jossain kannabisbileissä jossa minimaalinen ruohomäärä jokaiselle vieraalle olisi ollut puoli kiloa. Missä Suomessa on muka tasa-arvo-ongelma josta muodostuu niin hirveästi epäoikeutta? Suurelle osaa miehistä armeija on hauska ja kiehtova kokemus ja sitä muistellaan haikeasti. Eikä Suomessa olla päätetty laittaa Marja-Sisko Aaltoa vankilaan koska hän vaihtoi sukupuolensa. Joten todellista ongelmaa ei suureksi osaksi ole. Se on vain narsististen ihmisten keksimä katkeruudenkohde ja sitä pidetään pahempana ongelmana kuin terrorismia. Vihreä puolue kuulostaa joskus sellaiselta kokeilevalta puolueelta vähän kuin jotkut yhtyeet ovat kokeilevia yhtyeitä. He haluavat nähdä mitä tapahtuu jos näin tehdään ja jos tämä hylätään.

[Vetinari]

Virallinen Vihreys tuntuu olevan usein sitä, että ekologisista valinnoista viis, kunhan on Oikeat Mielipiteet.

Vihrein ja vihreimmäksi tunnustautunut tuttavani suomii toisia uuden teknologian käytöstä ja yksityisautoilusta, vaikka itse ostaa joka vuosi uuden tietokoneen ja puhelimia ja kulkee työmatkat omalla autolla (ja Helsingin keskustassa on kyllä ihan näppärä julkinen liikenne, että sikäli ei pitäisi julkisten käyttäminen olla ongelma). Jaksaa jauhaa siitä miten teknologiateollisuus riistää kehitysmaiden luonnonvaroja ja ihmisiä, vaikka tuskin itsellään on mikään Reilun Kaupan luomuläppäri tai matkapuhelin.

Sen lisäksi on jättekiva mennä Intiaan tai Thaimaahan etsimään kivoja henkistymisjuttuja ja käydä Hollannissa ja Tanskassa polttelemassa pilveä, ja siinä sivussa haukkua muita luonnonvarojen tuhlaamisesta ja hiilijalanjäljen kasvattamisesta. Lentäminen ja muu kaukomatkailuhan ei tunnetusti aiheuta mitään päästöjä tai kuormituksia. Kun on Oikea Mielipide niin kaiken tällaisen voi antaa itselleen anteeksi, kun kuluttaa sentään Hyvää Asiaa ajatellen ja siitä toisinaan hippi-illoissa kovaäänisesti kärsien - mikä varmaankin lohduttaa hirveästi sitä kaivoksella louhijaa tai teknologiateollisuuden lantti-per-tunti -palkkaista kokoomatyöntekijää.

Sen verran tekopyhää sakkia niin moni, että raivostuttaa saatanasti. Ei eletä niin kuin opetetaan, moraalisäteillään ja moraalisaarnataan yhtä aikaa. Kiitos, mutta ei kiitos.

[citizen]

Vihreillä on vihreitäkin ajatuksia, mutta ne eivät koskaan ole päällimmäisenä. Tyypillinen vihreä asuu kaupungissa ja pitää luonnon lähellä asuvia ihmisiä juntteina. Vihreille tärkeintä ei ole luonto, vaan feminismi ja uusvasemmistolaisuus, joka ilmenee esimerkiksi amerikanvastaisuutena ja anarkismina. Perinteisestä työväestöstä vihreät haluaa tehdä työttömiä älyttömällä ilmastohuuhaalla.

[Simo Lipsanen]

Eli toisisanoen: Vihreät arvot ja (poliittiset) vihreät arvot ovat kuin yö ja päivä. Toinen koostuu oikeasti hyvistä ja perustelluista arvoista joihin tulisikin pyrkiä, mutta ei sentään kaiken kustannuksella. Toinen taas omaa edellisestä vain nimen ja pohjan jonka päälle on koottu scheissesta palatsi. Näin hienosti sanottuna

[Suvaitsija]

Tiedostavat cityvihreät ovat kauheimpia. He kuvittelevat, että kun he käyttävät ratikkaa ja lajittelevat pupunruuanjätteensä erikseen, heillä on erityisoikeus kuluttaa kaikkea turhaa ja saastuttaa, mutta muilla ei. Keskitytään johonkin pikkunäpertelyyn, mutta suuri kuva koko "ympäristöystävällisyydestä" tuntuu olevan hukassa, koska sitä on sellerinsyönnissä surkastuneilla pikkuaivoilla mahdoton käsittää. Tässähän oli taannoin se jenkkitutkimus, jonka mukaan tiedostavat vihreät oikeastaan toimivat vähemmän ympäristöystävällisesti kuin ihmiset, jotka eivät pullistele vihreydellään.

Myös katkeruus ja kateus hyvin toimeentulevia ihmisiä kohtaan on kova näiden citypiipertäjien keskuudessa, ja tämä usein johtuu omasta saamattomuudesta. Halutaan saada kaikki ilmaiseksi tarjottimella ja ollaan elämäntapapummeja tai ikuisia opintopisteiden keräilijöitä, ja tätä kautta tietenkin "ympäristöystävällisiä", sillä pummeilla kulutus on pienen varallisuuden takia vähäisempää kuin niillä joilla kulutukseen on varaa. Samalla ei kuitenkaan tunnuta ymmärtävän, että rikkaat maksavat suurimmat verot ja kulutus pitää tämänkaltaisen yhteiskunnan pystyssä, jotta myös pummeille voidaan jakaa sitä ilmaista rahaa. Sillä vaikka mitä nämä cityvihreät väittävät, raha on heille tärkein asia maailmassa, ja siksi he ovat kaikille vihaisia, koska heillä itsellään ei ole tarpeeksi rahaa tai edellytyksiä ansaita rahaa. Änkyräfeminismiin ja muuhun tasapäistämis "tasa-arvo"paskaan en edes lähde kommentoimaan mitään, sillä muuten puhkee suoni päästä.

Nojoo, tulipa taas spontaania ajatuksenvirtaa Olen väsynyt, joten teksti on varmaan ristiriitoja ja turhia yleistyksiä täynnä! Nyt nukkumaan.

[turha jätkä]

Mitä ihmettä tarkoittaa sukupuoliroolien murtaminen?

Tarkoittaa varmaan hyvin eri asioita eri ihmisille, ja jopa feministien sisällä on aika suuria näkemyseroja. Minusta hyvää sukupuoliroolin murtamista on mm. se, että opetetaan pojille enemmän kotitöitä. Perinteisesti homma on mennyt aika usein niin, että tytöt ovat oppineet kodeissa paremmin kotityöt. Sitten kun pojat lähtee kodista pois, niin ollaan ihan pihalla ruuanlaiton ja vastaavien kanssa. Ainakin itsellä oli noin.

[Simo Lipsanen]

Mitä ihmettä tarkoittaa sukupuoliroolien murtaminen?

Tarkoittaa varmaan hyvin eri asioita eri ihmisille, ja jopa feministien sisällä on aika suuria näkemyseroja. Minusta hyvää sukupuoliroolin murtamista on mm. se, että opetetaan pojille enemmän kotitöitä. Perinteisesti homma on mennyt aika usein niin, että tytöt ovat oppineet kodeissa paremmin kotityöt. Sitten kun pojat lähtee kodista pois, niin ollaan ihan pihalla ruuanlaiton ja vastaavien kanssa. Ainakin itsellä oli noin.

Tuo on sitä oikeanlaista "sukupuoliroolien murtamista" eikä se, että opetetaan naisten olevan "se heikompi osapuoli" ja sukupuolikiintiöillä. En ihan oikeasti näe siinä mitään hirveää ja huolestuttavan kauhistuttavan järkyttävää, että pojat leikkivät aseilla ja tytöt barbeilla tai että pojat leikkivät ritareita ja tytöt prinsessoja. Useimmiten lapset haluavat näin tehdä, eikä heitä todellakaan pidä rohkaista "ostamaan sukupuolisesti neutraaleja" androgyynibarbeja tai muuta paskaa pelkästään sen takia, että se ei opettaisi sukupuolirooleihin.

Itse ainakin kaveri- ja ystäväpiiriäni tutkaillessa voin todeta että näkemäni perusteella itse olen yksi harvoista kokkaamistaitoisista miehistä ja naisista taas yksi tai kaksi eivät ole "osaavia" ruuanlaittajia. En tiedä mistä kyseinen trendi puskee, että naiset tosiaan tuntuvat olevan luonnostaan parempia kokkeja tai talon pystyssä pitäjiä. Puolustan näkökantaani vielä sillä, että en silti pidä sitä mitenkään pakollisena että naisen pitäisi olla se joka kokkaa ja siivoaa ja vie lapset tarhaan. Kyllä minä voin vauvan syöttää sillä aikaa kun vaimo korjaa auton jos asia tosiaankin niin on että nainen sen osaa minua paremmin tehdä.

Roolit murtuvat parhaimmalla tavalla ajan kanssa, ei pakottamalla.

[erilainen]

Sukupuoliroolien murtaminen on vakavimmillaan sitä että unohdetaan naisen ja miehen fyysiset, sosiaaliset ja psyykkiset eroavuudet. Mies ja nainen olentoina ovat erialaisia, ja omaavat omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan.

Poliittinen vihreys pitää sisällään avaimet hyvinvoitiyhteiskunnan tuhoamiseen. Se on oikeasti vihreää se.

[Simo Lipsanen]

Sukupuoliroolien murtaminen on vakavimmillaan sitä että unohdetaan naisen ja miehen fyysiset, sosiaaliset ja psyykkiset eroavuudet. Mies ja nainen olentoina ovat erialaisia, ja omaavat omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan.

Poliittinen vihreys pitää sisällään avaimet hyvinvoitiyhteiskunnan tuhoamiseen. Se on oikeasti vihreää se.

Olen kaamea ja totean, että teoriassa se on oikeasti vihreää, koska hyvinvointiyhteiskunnan tuhoaminen johtaa todennäköisesti jonkinlaiseen anarkiaan tai Afrikan maiden kaltaiseen tilaan. Se "parhaassa" tapauksessa johtaa siihen, että ihminen tuhoaa itsensä joten voilá, maapallo on pelastettu. 

[Topelius]

Vihreistä on tullut yleispuolue. Ei siinä sen kummempaa. Puolueen olisi korkea aika muuttaa nimeään.

Tähän liittyen: Nythän julkisuuteen on ilmaantunut uusi Vihreä puolue, joka pyrkii täyttämään Vihreän liiton yleispuolueellistumisen jättämää aukkoa. Tällä hetkellähän Suomessa ei ole ympäristöasioihin keskittyvää puoluetta. Käsittääkseni Vihreä liitto on jättänyt kanteen Vihreän puolueen rekisteröitymisestä ja nimenomaan yhdistyksen nimestä. En tiedä mikä tuossa hommassa on tilanne, mutta aika mielenkiintoinen asetelma. Tavallaan tässä koetellaan juuri sitä, onko Vihreillä enää oikeutta nimeensä, kun puolueen teot ovat täydellisessä ristiriidassa puolueen nimen kanssa.

Uuden puoluehankkeen sivut ovat hemmetin rumat, mutta menköön: http://www.vihreapuolue.fi/

[Simo Lipsanen]

Kävin täällä Mikkelissä katsomassa "Vihreä Puolue esittäytyy" tilaisuudessa, mistä on kyse ja täytyy sanoa että itseäni ei vakuuttanut lainkaan. Vallankumouksesta ja kapitalismin tuhoamisesta oli puhetta, vaikka ympäristöasiat olivat kieltämättä hyvin hallussa.

[Topelius]

Kävin täällä Mikkelissä katsomassa "Vihreä Puolue esittäytyy" tilaisuudessa, mistä on kyse ja täytyy sanoa että itseäni ei vakuuttanut lainkaan. Vallankumouksesta ja kapitalismin tuhoamisesta oli puhetta, vaikka ympäristöasiat olivat kieltämättä hyvin hallussa.

No, mikäli ympäristöpuolue ei tähtää jonkinasteiseen vallankumoukseen ja holtittoman kapitalismin tuhoamiseen, niin eipä moisella puolueella paljoa virkaa voi olla. Siihen kiteytyy myös Vihreän liiton ongelma: he ovat hyväksyneet vallitsevat rekenteet ja pyrkivät toimimaan niiden sisällä, vaikka tosiasiassa näitä rakenteita tulisi muuttaa. Sinänsä samaa mieltä, että uuden puolueen meiningeissä korostuu liikaa jopa selkeän kommunistinen pohjavire, joka omaan silmääni on aika vastenmielistä.

Toisaalta karu totuus on, että tehokasta ympäristöpolitiikkaa ei voi ajaa demokratiassa. Itse olenkin jo luopunut toivosta.

[aivovuoto]

No, minulle poliittinen vihreys on yhä voimakkaammin alkanut tarkoitta aatteen pakkosyöttöä erinäisten pakkokeinojen avulla. Toinen on, että tehdään nyt jotain tälle asialle nimby-tyylin, että saadaan hyvä mieli, mutta tulos voi olla sitten vaikka kahta kauheampi (turkistarhaus, päästökauppa). Kolmas on sitten 1+1=3, jos oikein kovasti toivotaan -asenne.
En oikein ymmärrä vihreiden yleispuoluemaista systeemiä.

En koe itseäni luontovastaiseksi, mutta moni saa varmaan tuon edellisen kappaleen perusteella sellaisen tuntuman minusta.  

[Simo Lipsanen]

Kävin täällä Mikkelissä katsomassa "Vihreä Puolue esittäytyy" tilaisuudessa, mistä on kyse ja täytyy sanoa että itseäni ei vakuuttanut lainkaan. Vallankumouksesta ja kapitalismin tuhoamisesta oli puhetta, vaikka ympäristöasiat olivat kieltämättä hyvin hallussa.

No, mikäli ympäristöpuolue ei tähtää jonkinasteiseen vallankumoukseen ja holtittoman kapitalismin tuhoamiseen, niin eipä moisella puolueella paljoa virkaa voi olla. Siihen kiteytyy myös Vihreän liiton ongelma: he ovat hyväksyneet vallitsevat rekenteet ja pyrkivät toimimaan niiden sisällä, vaikka tosiasiassa näitä rakenteita tulisi muuttaa. Sinänsä samaa mieltä, että uuden puolueen meiningeissä korostuu liikaa jopa selkeän kommunistinen pohjavire, joka omaan silmääni on aika vastenmielistä.

Toisaalta karu totuus on, että tehokasta ympäristöpolitiikkaa ei voi ajaa demokratiassa. Itse olenkin jo luopunut toivosta.

Itse taas olen sitä mieltä, että sitä tosiaan voi ajaa demokratiassa. En esimerkiksi usko, että kansasta kovinkaan moni välittää tuleeko sähkö ydinvoimasta vai tuulivoimasta kunhan hinta on sopiva. Joten jos hintoja ei muutettaisi tai parhaimmassa tapauksessa alennettaisiin, en usko kansan sanovan ei tällaiselle muutokselle. En sitten tiedä mahdollisuuksista tuottaa ympäristöystävällistä mutta silti kilpailukykyisen hintaista sähköä, teoria on vielä kätilön sylissä nääs.

No, minulle poliittinen vihreys on yhä voimakkaammin alkanut tarkoitta aatteen pakkosyöttöä erinäisten pakkokeinojen avulla. Toinen on, että tehdään nyt jotain tälle asialle nimby-tyylin, että saadaan hyvä mieli, mutta tulos voi olla sitten vaikka kahta kauheampi (turkistarhaus, päästökauppa). Kolmas on sitten 1+1=3, jos oikein kovasti toivotaan -asenne.
En oikein ymmärrä vihreiden yleispuoluemaista systeemiä.

En koe itseäni luontovastaiseksi, mutta moni saa varmaan tuon edellisen kappaleen perusteella sellaisen tuntuman minusta. 

Eipä tuo minussa pahemmin tuollaista kuvaa herättänyt. Järkitekstiä

[Aschenisto]

Vihreä seksuaalisuus kunniaan!

[Martikainen]

Anarko-primitivistejäkös ne siellä Vihreässä Puolueessa ovat? Sivuston värit tuskin ovat sattumalta sellaiset kuin ovat.


(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/ec/Anarchist_flags_and_stars.svg/310px-Anarchist_flags_and_stars.svg.png)


Samaa kakkaa monella eri kääreellä. Bon appétit!

[Anti-Utopisti]

Vihreän vehreät arvot, mitä ne ovat? Itse miellän vihreät arvot ympäristöystävällisiksi tai ainakin ympäristöä kohtaan parempaan suuntaan pyrkiviksi arvoiksi.

Oli alun perin tarkoitus kirjoittaa tästä aihepiiristä jo taannoin Vihervasemmistolaisuus ja maahanmuutto -ketjuun, mutta pääsi silloin unohtumaan.

Minua on pitkään kiinnostanut selvittää Carl Jungin teorioiden pohjalta, millaisia erilaisia kognitiivisia tyylejä ihmisillä on ympäröivän maailman hahmottamiseen. Luulisin myös vihreiden jakautuvan tässä suhteessa vähintään kahteen päälinjaan: joidenkin vihreiden kohdalla eettinen hahmottamistapa (Introverted Feeling) lienee pääasiallinen lähtökohta, kun taas toisilla vihreillä kulttuurinen hahmottamistapa (Introverted Sensing) on vieläkin tärkeämpi.

Mitäkö eettinen hahmottamistapa sitten tarkoittaa? Tyylipuhtaita psykopaatteja lukuunottamatta lähes kaikki ihmiset tuntevat jonkinlaisia eettisiä pistoksia havaitessaan ilmiselvää vääryyttä - tapahtuipa tämä sitten kanssaihmisiä tai luontoa kohtaan. Tämä on kuitenkin vain eettisyyden lähtötaso, jolta osa ihmisistä siirtyy eteenpäin.

Yleensäkin ihmisillä saattaa olla luontainen taipumus valita jo hyvin nuorena itselleen mieluisin tapa hahmottaa maailmaa ja ruveta teini-iästä alkaen systematisoimaan sitä toden teolla. Niinpä esimerkiksi eettisyyden systematisointi johtaa vähitellen äärimmäisen yksityiskohtaisen arvomaailman muodostumiseen. Tällöin jokaisesta pienimmästäkin arvovalinnasta pohditaan huolellisesti, millainen ratkaisu on eettisintä tehdä sen kohdalla. Ennen vanhaan monet eettisyyden problematiikasta kiinnostuneet nuoret suuntautuivat papeiksi, kun taas nykyään tätä hahmottamistapaa edustavat pääasiallisesti punavihreät eettiset pohdiskelijat.

Nämä ovat siis niitä kuuluisia periaatteen miehiä ja naisia. Vaikeimmissa tapauksissa arvovalinta voi perustua joskus muiden eettisten henkilöiden valintojen omaksumiseen arvokeskustelujen myötä. Toisaalta äärieettiset ihmiset ovat vuosien varrella oppineet niin kokeneiksi arvovalintojen tekijöiksi, että lopulta myös täysin itsenäiset arvovalinnat pitkällisen harkinnan pohjalta ovat mahdollisia.

Mutta sitten ovat poliittiset vihreät arvot, jotka ainakin minun nähdäkseni eroavat radikaalisti sananmukaisesti vihreistä arvoista. Ainakin mitä Vihreiden kannanottoihin tulee, he muodikkaasti vastustavat ydinvoimaa ja vaativat "tasa-arvoa". Mutta mitä ihmeen tekemistä "tasa-arvolla" on vihreän agendan ja arvojen kanssa?

Yllä kuvaamani pyrkimys arvovalintojen systematisointiin selittäisi automaattisesti myös monien vihreiden kiinnostuksen ottaa kantaa kaikkiin mahdollisiin arvokysymyksiin (mukaanlukien tasa-arvokysymyksiin) mahdollisimman laaja-alaisesti eikä rajoittua pelkästään ympäristönsuojelun arvoihin.

Ja kirjoitan tarkoituksellisesti juuri "tasa-arvo" enkä tasa-arvo, koska kuten feminisminkin kohdalla, kummankaan nykymuoto ei ole sitä mitä se aikoinaan tarkoitti vaan molemmat ajavat tiettyjen ihmisten etuja ja polkevat toisten. Correct if I'm wrong, mutta eikö tuollainen maailmankuva ole todella kaukana oikeasti vihreistä arvoista?

Mainitsemassasi "tasa-arvon" nykymuodossa saattaa olla kyseessä joko revisionistinen eettinen arvovalinta, jossa viis veisataan alkuperäisestä tasa-arvopyrkimyksestä, tai vaihtoehtoisesti eettisen hahmottamistavan sijasta kulttuurinen hahmottamistapa.

Kulttuurisen hahmottamistavan systematisointihan tarkoittaa siis sitä, että alakulttuurin edustaja pyrkii opettelemaan ja omaksumaan sen käytäntöön vakiintuneet stereotyyppiset tulkinnat ja rituaalit mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Myös arvovalinnat opitaan tällöin pääsääntöisesti ulkoa sen mukaan, miten ne on kyseisessä alakulttuurissa ollut keskimäärin tapana tehdä, eikä äärieettisten ihmisten tapaan, jotka tekevät arvovalinnat paljon syvällisemmin eli omien pohdintojensa ja arvokeskustelujen lopputuloksina.

Esimerkiksi monet vihervasemmistolaisuudesta kiinnostuneet teinit omaksuvat 1960-lukulaisen alakulttuurin varsin lyhyessä ajassa kulttuurisen hahmottamistavan pohjalta siten, että hankkivat tyypillistä vasemmistoroinaa, rupeavat tulkitsemaan virallisten uhriryhmien kaikentyyppisen rajoittamisen aina "rasismiksi", kiroilevat itsekseen aina nähdessään virallisten vihollisryhmien edustajia (eli "juppeja", "rasisteja", "juntteja" ja "kyttäsikoja") sekä tietenkin osallistuvat mitä erilaisimpiin arkipäivän stereotyyppisiin kapinarituaaleihin 1960-luvun esikuviensa mukaisesti.

Eettisen ja kulttuurisen hahmottamistavan lisäksi muitakin vaihtoehtoja kuten esimerkiksi mytologista hahmottamistapaa esiintynee vihreiden parissa. Tosin luulisin lähes kaikkien vihreiden olevan jonkin sortin aatteen ihmisiä eivätkä siis liene mukana politiikassa pelkästään rahan ja henkilökohtaisen vallan tavoittelun takia.

Kulttuurinen hahmottamistapa höystettynä mytologiapohjaisella eskatologialla on politiikassa toki erittäin yleistä muuallakin kuin vain vihreiden parissa, ja on ehkäpä se perussyy, joka johtaa ns. poliittisten uskontojen muodostumiseen:

http://en.wikipedia.org/wiki/Political_religion#Aspects_of_political_religions

Puoluevihreiden etääntyminen alkuperäisistä vihreistä arvoista saattaa johtua yksinkertaisesti siitä, että kulttuurisen hahmottamistavan esiintyvyys väestössä lienee muita hahmottamistapoja suurempi, mikä on nopeasti latistanut osan alun perin arvoiltaan monipuolisemmasta ympäristöliikkeestä tyylipuhtaaksi poliittiseksi uskonnoksi. Alkuperäisten alakulttuuristen rituaalien ja stereotyyppien ylläpitämisen rinnalla tämä latistunut osa rupeaa vähitellen toteuttamaan ensisijaisesti sitä, mitä sen kulloinenkin johtoporras ehdottaa.

Tällöin on todellakin mahdollista, että jotkut käytännön linjaratkaisut saattavat poiketa jopa täysin kyseisen poliittisen uskonnon alun perin käynnistäneestä arvomaailmasta. Esimerkiksi alkuperäisessä arvomaailmassa on saatettu arvostaa väkivallattomuutta, mutta myöhemmin saatetaankin ottaa poliittisen uskonnon vaiheessa käytännöksi rituaalinen väkivalta kaikkia "natsisikoja" vastaan. Tai alkuperäisessä arvomaailmassa on saatettu pitää tasa-arvoa keskeisenä vaatimuksena, mutta sitten myöhemmin poliittisen uskonnon vaiheessa rituaalisesti edistetäänkin ainoastaan "heikoimmassa asemassa olevien ryhmien" tasa-arvoa. Tällöin poliittisen uskonnon johtoporras tyypillisesti keksii jonkin verukkeen, johon vedoten väkivalta, tasa-arvon uudelleenmäärittely yms. poikkeaminen alkuperäisestä arvomaailmasta tulkitaan kyseisen poliittisen uskonnon hyväksytyiksi ellei peräti suotaviksi rituaaleiksi.

Poliittisen uskonnon kulttuuri saattaa heijastaa myös yhteiskunnan laajempia kulttuurisia uskomuksia. Ehkäpä 1960-luvulla talouskasvun vuosina syntynyt kuvitelma taikaseinän olemassaolosta sai aikaan sen, että teinien shoppailureissuilla omaksuma "Onhan meillä varaa" -käsitys kulkeutui vähitellen myös poliittiseen päätöksentekoon. Koska monet poliittiset toimijat vieläpä tulevat yhteiskunnan vauraasta väestönosasta, niin heiltä puuttuu köyhän väestönosan veroinen tietoisuus jokaiseen valintaan sisältyvästä sisäänrakennetusta hintalapusta (esim. opportunity cost). Eli mikäli resurssien määrä oletetaan vauraan väestönosan kulttuurisissa uskomuksissa rajattomaksi, niin silloinhan "tasa-arvon" lisäämiseen positiivisen syrjinnän kautta ei tarvitse nähdä sisältyvän minkäänlaisia trade-offeja.

Jos sitten siirrytään kulttuurisen hahmottamistavan analysoinnista takaisin eettisen hahmottamistavan analysointiin, niin vaikka vihreät eivät olekaan sananmukaisen shoppailukulttuurin kannattajia, kuitenkin joidenkin vihreiden kohdalla saattaa olla kysymys eräänlaisesta arvovalintojen shoppailusta rinnasteisena ilmiönä valtavirran konsumerismille. Tässä yhteydessä Amotz Zahavin keksimät statuskilpailuteoriat ovat hyödyllisiä (ja ne saattavat lisäksi selittää evolutiivisen syyn sille, miksi osa ihmisistä pyrkii eettisyytensä systematisointiin Gutmensch-tasolle).

Lopuksi on myös syytä muistaa, että poliittisille uskonnoille voi aiheutua niiden arvomaailman kanssa ristiriitaisia lopputuloksia muutenkin kuin tietoisina valintoina. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, jos tietyn poliittisen kysymyksen takana piilee hyvin teoreettisesti monimutkainen dynamiikka, josta juuri kukaan poliitikko ei ole tietoinen. Mikäli tämäntyyppisessä poliittisessa kysymyksessä ratkaisu tehdään puhtaasti arvovalintana, niin dynamiikan seurauksena saattaakin syntyä täysin arvomaailmalle vastakkainen lopputulos: "The road to hell is paved with good intentions". Eli kun vaaditaan "tasa-arvon" viemistä äärimmäisyyksiin asti vaikkapa monikultturismilla, niin saatetaankin muuttaa vahingossa systeemin perusluonne pysyvästi sellaiseksi, että niskan päälle päässeet vähemmistöryhmät rupeavat sananmukaisen tasa-arvon jarruiksi.


[email protected]

[Larva]

"Mulle itelleni ainakin Vihreä feminismi on sitä että yritetään vapauttaa ihmiset kaikista sukupuoliin liittyvistä odotuksista. Lähtökohtaisesti tarkoituksena on nimenomaan murtaa näitä rooleja...Suomi ei ole tasa-arvoinen yhteiskunta."
-Emma Kari-

Mitä ihmettä tarkoittaa sukupuoliroolien murtaminen? Käsite kuulostaa siltä että se on keksitty jossain kannabisbileissä jossa minimaalinen ruohomäärä jokaiselle vieraalle olisi ollut puoli kiloa. Missä Suomessa on muka tasa-arvo-ongelma josta muodostuu niin hirveästi epäoikeutta?

Näinpä.

Sukupuolten väliset erot eivät ole ongelma, ne ovat (hehee) rikkaus. Olisi Ongelma on se, jos/kun toisen sukupuolen ominaisuuksia ylistetään ja toisen väheksytään. Kuten nyt vaikka monissa Lähi-Idän kulttuureissa pidetään lähtökohtaisesti "miehisiä" ominaisuuksia toivottavina (aggressivisuutta, äänekkyyttä, menestyvyyttä), ja perinteisesti naisellisina pidetyt ominaisuudet ovat hävettäviä, varsinkin miehissä.

Suomi on kuitenkin helvetin paljon tasa-arvoisempi maa kuin monet muut maat, ei täällä asuvilla naisilla pitäisi olla mitään nipottamista. Tosin viime vuosina kehitys tuntuu jämähtäneen paikalleen ja sitten alkaneen mennä taaksepäin lähinnä päinperseisen maahanmuuttopolitiikan vuoksi.

Jos feministit ovat niin kovasti tasa-arvon kannalla, niin miksei yksikään feministi napise siitä, miksi miehillä on asevelvollisuus ja naisilla ei ole vastaavaa velvollisuutta, esimerkiksi sitten vaikka hoitajakoulutusta? Minä ainakin napisen tuosta vaikken feministi olekaan. Ja toisekseen, tämä on klisee mutta olkoon: miksei kukaan feministi älähdä siitä, että miehiä syrjitään huoltajuuskiistoissa ja perheväkivaltatapauksissa?

Ne vihreät arvot, jotka liittyvät ympäristöön, ovatkin sitten kannattettavia. Joskin olen alkanut vähän epäillä ilmastonmuutosteorian olevan täysi fusku. Mutta siis muuten: ympäristöä tulee säästää tai kohta meillä ei enää ole ympäristöä mitä säästää.

[Ohni]

Suomi on kuitenkin helvetin paljon tasa-arvoisempi maa kuin monet muut maat, ei täällä asuvilla naisilla pitäisi olla mitään nipottamista. Tosin viime vuosina kehitys tuntuu jämähtäneen paikalleen ja sitten alkaneen mennä taaksepäin lähinnä päinperseisen maahanmuuttopolitiikan vuoksi.

Ei tuo että muualla menee huonommin tarkoita etteikö kehitystä pitäisi aja eteenpäin täälläkin, tai ettei epäkohdista saisi valittaa.

[Larva]

Suomi on kuitenkin helvetin paljon tasa-arvoisempi maa kuin monet muut maat, ei täällä asuvilla naisilla pitäisi olla mitään nipottamista. Tosin viime vuosina kehitys tuntuu jämähtäneen paikalleen ja sitten alkaneen mennä taaksepäin lähinnä päinperseisen maahanmuuttopolitiikan vuoksi.

Ei tuo että muualla menee huonommin tarkoita etteikö kehitystä pitäisi aja eteenpäin täälläkin, tai ettei epäkohdista saisi valittaa.

Ei tietenkään. Mutta siis välillä on semmoinen tunne että Pohjoismaiden feministit oikein keksimällä keksivät epäkohtia mistä nurista. Kuten nyt vaikka se liikennemerkkijupakka Ruotsissa.

Ja sitten ne oikeat tasa-arvoon vaikuttavat epäkohdat jäävät näiden nillitysten alle.

[Tanaquil]

Mitä ihmettä tarkoittaa sukupuoliroolien murtaminen?

Sukupuolten väliset erot eivät ole ongelma, ne ovat (hehee) rikkaus. Olisi Ongelma on se, jos/kun toisen sukupuolen ominaisuuksia ylistetään ja toisen väheksytään.

Tästä olen aiemminkin nillittänyt, mutta sukupuoliroolien murtaminen ei tarkoita sukupuolten välisten erojen hävittämistä tai sitä, että ihmisistä pyrittäisiin tekemään jonkinlaisia androgyynejä. Kyse on, kuten Emma Karikin suoraan lausuu, siitä, että pyritään eroon sukupuoliin liittyvistä odotuksista. Sukupuolten välillä on keskimäärin eroja (hyvänlainen osa näistä kulttuurisesti rakentuvia), mutta erot sukupuolten sisällä, yksilöiden välillä ovat paljon suurempia. Simppelisti: mikä sopii kukolle, sopii myös kanalle - pitäisi lähteä liikkeelle niistä yksilökohtaisista ominaisuuksista eikä tuijottaa jalkoväliin. Ja kuten nimim. turha jätkä kirjoittikin, ruohonjuuritason kasvatuksessa opetettaisiin lapsille samat taidot elämässä pärjäämiseen eikä opetettaisi 50-luvun malliin tyttöjä pikku perheenemänniksi ja poikia taas luistamaan kaikista kotitöistä "pojat on poikia" -tyylillä. Noin niin kuin rautalankaesimerkkinä.

Jos feministit ovat niin kovasti tasa-arvon kannalla, niin miksei yksikään feministi napise siitä, miksi miehillä on asevelvollisuus ja naisilla ei ole vastaavaa velvollisuutta, esimerkiksi sitten vaikka hoitajakoulutusta?

Kas tässä on malliesimerkki sukupuoliin liittyvistä odotuksista. Todellisen tasa-arvon sijaan ehdotetaan sukupuoleen perustuvaa erottelua - miehet pakolliseen taistelukoulutukseen ja naiset pakolliseen hoivatyöhön - oikein perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti. Kyllä, ymmärrän nykyisen vain miehille pakollisen asevelvollisuuden olevan sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta ongelmallinen. Oma ratkaisuni olisi uudistaa koko maanpuolustusjärjestelmä: kaikille sukupuoleen katsomatta pakolliseksi tietyn mittainen maanpuolustuskoulutus, johon kuuluisi tietty moduuli kaikille yhteisiä opintoja. Tämän jälkeen koulutus eriytyisi eri linjoille, joista yksi olisi nykymallinen intti. Vaihtoehtoisina linjoina voisi olla esim. siviili- ja ympäristökriisinhallintaa. Siviilipalvelus nykymuotoisena lopetettaisiin. Sisällöllisesti uudenmallinen maanpuolustuskoulutus olisi nykyistä tiiviimpää ja "inttilinjaa" lukuunottamatta päiväkurssimuotoista (tarpeen mukaan esim. viikonloppuleirejä tm.). Perhetilanteen, terveysongelmien ym. takia voisi saada joko vapautuksen, lykkäystä tai joustavamman opiskelumuodon. (Huom: edellä esitetty malli on ainoastaan idea-asteella, enkä ole perehtynyt aiheeseen siinä määrin, että pystyisin esittämään arvioita taloudellisista kustannuksista, käytännön järjestelyistä tm. - ja jottei harhauduttaisi ketjun aiheesta offtopiciksi, ideaa saa vapaasti kehitellä eteenpäin jossakin maanpuolustusta/asevelvollisuutta käsittelevässä threadissa. Silvuplee.)

Edit: kirjoitusvirheitä pois...

[Larva]

Tästä olen aiemminkin nillittänyt, mutta sukupuoliroolien murtaminen ei tarkoita sukupuolten välisten erojen hävittämistä tai sitä, että ihmisistä pyrittäisiin tekemään jonkinlaisia androgyynejä. Kyse on, kuten Emma Karikin suoraan lausuu, siitä, että pyritään eroon sukupuoliin liittyvistä odotuksista.

Ilmaisin ehkä itseäni epäselvästi. Tämmöisenä hötkynä tulee välillä näpyteltyä viesti loppuun ennen kuin asia on ajateltu loppuun. Mutta siis ajoin takaa juurikin tuota.

Ideasi maanpuolustuskoulutuksen uudistamisesta oli myös hyvä. Minulla oli ajatuksena viestissäni se, että on epäreilua, että miehet vain sukupuolensa vuoksi ovat pakotettuja armeijaan tai sivariin, ja naiset vain sukupuolensa vuoksi saavat näistä täyden vapautuksen. Pitäisi keksiä joku systeemi, jossa kaikki olisivat velvollisia tekemään jotakin, velvollisia harjoittelemaan sotaa tai ympäristökatastrofista selviytymistä varten.