2010-06-19 HS KOMMENTTI: Heil hitler, meil maahanmuuttajat

[skrabb]

KOMMENTTI

Heil hitler, meil maahanmuuttajat

Veli-Pekka Leppänen [email protected] Kirjoittaja on historian tutkija.

Professori Ilkka Nummelalla oli kiintoisaa asiaa diktatuuriseminaarissa Lahden kansanopistolla.

Hitler-Saksan taloudesta alustaessaan hän esitteli natsien 25-kohtaisen ohjelman keväältä 1920.

Programmi oli jyrkkää epäloogista sekameteliä. Liki sata vuotta sitten lauottiin teesejä suoremmin kuin nykyään, esimerkiksi varjeltaessa omaa arjalaista lintukotoa muunmaalaisten turmelukselta.

Natsipuolue vaati, että "valtio sitoutuu huolehtimaan ensi sijassa omien kansalaisten työllisyydestä ja hyvinvoinnista. Mikäli ei ole mahdollista elättää kaikkia asukkaita valtakunnassa, on vieraita kansakuntia edustavat (ei-kansalaiset) karkotettava maasta."

Natsit eivät kiintiöillä näperrelleet: "Jokaisen ei-saksalaisen maahanmuutto on estettävä." Turha lie tähdentää, että sittemmin he toteuttivat ohjelmaansa tunnollisesti.

Lisää aiheesta:
Heikosti menee diktaattoreilla

http://www.hs.fi/verkkolehti/kulttuuri/artikkeli/Heil+hitler+meil+maahan-+muuttajat/1135257697239

Heikosti menee diktaattoreilla
Kolmen päivän seminaari kartoitti historian yksinvaltiaita laajoin kaarin.
Veli-Pekka Leppänen

Pol Pot oli systemaattinen kansanmurhaaja.


LAHTI. Ei ole helppoa diktaattorilla. Kehenkään hän ei voi luottaa ja alituiseen saa varoa salamurhaajia ja vehkeilijöitä. Vastalääkkeenä ei voi kuin kiristää sortoa. Kunnian rippeet rapisevat ja jälkimaine on valmiiksi pilalla, kun kaikenkarvaiset aktivistit mölyävät vankityrmistä ja ihmisoikeuksista.

Yksinvaltiaita on esiintynyt ja esiintyy sankka kirjo – kekseliäästi kiduttaneesta Vlad Seivästäjästä (1431–1476) Pol Potin (1925–1998) kaltaiseen systemaattiseen kansanmurhaajaan tai pehmeäksi diktaattoriksi kuvattuun János Kádáriin (1912–1989). Yllättävänkin moni ihmishirviö on aloittanut sivistyneenä kansansa vapauttajana, esimerkiksi Zimbabwen päämies Robert Mugabe (1924–).

Diktaattorien virta ei ole ehtymässä. Viimeksi Jugoslavian sota nosti uusia murhapäälliköitä, ja uutta diktaattoripolvea nousee ainakin Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Millaisista ihmisistä diktaattoreita kehkeytyy?

"Sitä on hyvin vaikea tietää. Elinaikanaanhan diktaattoreita ei päästä tutkimaan psykologisesti ja psykiatrisesti, joten heidän psykopatologiaansa tunnetaan vain hatarasti", pohtii vankilapsykiatri, tutkimusprofessori Hannu Lauerma. Luotettavaa psyykkistä tietokantaa ei ole voitu luoda.

"Maailmansodan kuluessa länsiliittoutuneet profiloivat Hitleriä ja päättelivät, että hän tähtää totaaliseen tuhoon ja että ahdingossa hän ei antaudu vaan valitsee itsemurhan."

Jos Stalin, Hitler tai Tšingis-kaani kokivatkin lapsena kovaa perheväkivaltaa, jäävät teoriat tunteettoman isän ja suojelevan äidin merkityksestä lähinnä vain suosituiksi spekulaatioiksi. Kaulankatkojia kasvaa myös tasapainoisissa sivistyskodeissa.

"Tietyt häikäilemättömät luonteet osaavat aistia ja hyödyntää otollisen tilanteen, kuten kävi Venäjällä lokakuussa 1917", arvioi emeritusprofessori Osmo Jussila. Hän on vastikään viimeistellyt käsikirjoituksensa Leninistä, utopioista ja ennen muuta todellisuudesta bolševikkikaappauksen jälkeen.

"Tarvittavaa mielenlaatua löytyy toki lukemattomilta ihmisiltä, mutta harvoissa kuten Leninissä siihen yhdistyy kyky ja etenkin raivokas halu anastaa valta", hän täsmentää.

Lahden 26:nnessa historiaseminaarissa luotiin laveita näkökulmia diktaattoreihin. Kaikkiaan 12 tutkijaa alusti historian yksinvaltiaista – taustoineen, päämäärineen ja nykyheijastuksineen. Hirmuhallitsijoita tähyiltiin aate-, kulttuuri- ja poliittisen historian, taloustieteen ja elokuvan keinoin.

Pitkää marssia kohti valtaa ei vaeltanut vain Mao Tse-Tung, vaan odotuksen ja opin vuosikymmenet koki moni nykyhistorian hävittäjänero. Alle 50-vuotiaana on harva päässyt rajoittamattomaan valta-asemaan, poikkeuksena kruununsa perineet despootit. Joukossa on ollut vain harvoja naisia.

Hitlerin jälkikuvaa eritellyt professori Seppo Hentilä toi esiin, kuinka kerroksittain saksalaiset ovat natsikauttaan käsitelleet.

"Jo 1945 sijan saivat apologiat ja myytit. Harjoitettiin muistinmenetystä. Lännen oppikirjoissa ei vielä 60-luvulla näkynyt Hitleriä, ja DDR viljeli antifasistista legendaansa. Kylmä sota jäädytti tilinteon, kunnes lännessä alkoi uusi 60-luvun polvi kysellä, että 'missä sinä olit, isoisä?' Vyyhti alkoi aueta. Nyt Saksa on historiatietoisuuden kärkimaita, vaikka Hitleriin kytkeytyy yhä tulisia intohimoja", Hentilä korosti.

Lähihistorian itsekritiikki ei ole päässyt alkuun Venäjällä, vaan neuvostomyytit päinvastoin vahvistuvat tietämättömyyden ja tietoisesti loihditun sankari-Stalinin yhdistelminä. Eikä Kremlin ohjaileman median oloissa ole nopeaa muutosta odotettavissakaan.

"1970-luvun Unkarissa oli enemmän sananvapautta kuin Putinin Venäjällä", kiteytti professori Anssi Halmesvirta esitelmöityään János Kádárista.

"Unkari oli 1960-luvulta lähtien itäeurooppalaisen vankilan siedettävin selli."

Samankaltaista menneisyyden ikävää kuin Venäjällä podetaan ex-Jugoslavian maissa, joissa marsalkka Josip Broz Titon hahmoon on 2000-luvun puolella alkanut suuntautua voimistuvaa "titostalgiaa".

"Vielä 1990-luvulla tuumittiin, että mitähän sille Titolle pitäisi tehdä. Nyt he hakevat hänen kauttaan positiivisia yhteisiä kuvia menneisyydestään", eritteli tutkijatohtori Pilvi Torsti.

Kysymykseen, miksi diktaattoreita pääsee niin säännönmukaisesti vallankahvaan, ei tietenkään löydy yksiselitteistä vastausta – enintään hyviä teorioita. Johonkin oleelliseen vallanoton reunaehdoissa osui yksi seminaarin aktiivisista kuuntelijoista, sosiologi Markku Koski.

"Diktatuuri on aina vastaus yhteiskunnan ristiriitoihin – sellaisenaan totta kai hätäinen, epäilyttävä ja väärä, mutta tuntuu juuri sillä hetkellä vastaukselta", Koski mietti.

http://www.hs.fi/verkkolehti/kulttuuri/artikkeli/Heikosti+menee+diktaattoreilla/1135257697255

[foobar]

Toimittajalla olisi kova halu saada tästä anti-Homma/Persu-juttu, mutta ikävä journalistisen selkärangan jäänne tuntuu kuitenkin yritystä rajoittavan. Outoa hapuilua - jutun varsinaisessa aihe kun ei ns. maahanmuuttajiin tai populistipuolueisiin liity kuin pitkällä aasinsillalla.