Pentti Linkola - ekoajattelijoiden nuivin kärki?

[Pohjolan puolesta]

Suomessa tehtiin joskus 70-luvulla päätös lopettaa karjatalous Etelä-Suomesta.
Tämä sen takia että Etelä-Suomessa oli otollisemmat mahdollisuudet viljan viljelyyn kun taas muualla Suomessa ei sitä ollut. Maitokarjan siirtäminen Keskustan vahvoille kannatusalueille oli sen ajan aluepolitiikkaa.
Täytyy myös muistaa että silloin elettiin suuren ylituotannon aikaa. Silloin oli ne kuuluisat voivuoret. Oli pakko vähentää maitotilojen määrää.
Ennen maaalla myös tehtiin paljon kottaraispönttöjä, koska luonnokoloja ei ollut.

Tästä kyseisestä syystä kottaraisten ruoanhankinnan amahdollisuudet heikkeninvät Etelässä.

Tosin täällä Helsingissä olen huomannut yllättävän paljon kottarasia. Yllättävää on että niille löytyy kummasti luonnonkoloja. Ruokaakin löytyy koska Helsinki on aika vesistöistä.
Ikävä kyllä Helsingin kaupungin metsurit eivät paljoakaan piittaa kolopuiden säilyttämisestä.

[J. Lannan haamu]

Arvostan Pentti Linkolaa vilpittömästä biosentrisestä elämäntavasta ja siitä että hän rohkeasti ajaa elämän lisääntymisen asiaa. Harva ns. länsimaalainen pystyy noinkin aineettomaan elämäntapaan, vaikka mahdollisuuksia näennäistarpeille varmasti olisi tarjolla.

Seurasin syväekologi-aikoinani hänen luentojaan livenä muutaman kerran ja kylmä lämminhenkisyys ja vilpittömyys täytti tilan. Hänen tapansa puhutella luonnon monimuotoisuuden arvottamista sekä ihmisen yltiöpäisen kulutuksen ja lisääntymisen ekologisia ja sosio-kulttuurisia vaikutuksia vaikutti vilpittömältä eikä lainkaan pelottavalta.

En oikein ymmärrä sitä, miksi ihmisten on niin vaikea nähdä kokonaisuuksia asiassa kuin asiassa. Kuten se, että vedotaan Linkolan kohdalla johonkin massalopetuksiin tms. niin en lähtisi kenenkään mielentervyden kannalta ottamaan niitä niin tosissaan. En usko että mikään ideologia itsessään toimii, mutta P. Linkolan kohdalla hänen asioissaan on reilusti enemmän elämää pelastavia elementtejä kuin niitä tuhoavia.

Suurin aspekti, missä olen Linkolan kanssa eri mieltä liittyy hänen ympäristöfilosofisiin argumentteihin lähinnä 'huumeiden' kohdalla. En tiedä tituleeraako P. Linkola itse itsensä ympäristöfilosofiksi, kenties ei. Ympäristöfilosofia tutkii ihmisen ja luonnon välisiä suhteita, sitä kuinka ihminen vaikuttaa ympäristöön, mutta myös kuinka ympäristö vaikuttaa ihmiseen. Olen itse tutkimuksissani tarkastellut tätä näkökulmaa ja tullut siihen tulokseen, että globaalin ympäristökriisin ainut pelastuskeino on saada ihmisen henkinen tila lähemmäksi elämä (bio)keskeistä nyt sen ollessa antroposentrinen ja teknosentrinen (lue Leena Vilkka). Ainut kuinka tämä voi tapahtua, on rituaalinomaisesti nauttia primitiivistä luontoa itseään, kadota hetkeksi metsään ja palata muutaman tunnin kuluttua tiedostavampana, täynnä universaalia rakkautta. Toivoisin, että P. Linkola luontoihmisenä ei vähättelisi luonnossa esiintyvien 'huumeiden' potentiaalia.

Tästä ei kukaan suomalainen ympäristöajattelija ole sanonut sanaakaan, vaikka syy-seuraussuhteita puhutellaankin. Olen silti ylpeä tästä Linkolan vahvasta kansallisidentiteetistä, vaikken siitä välttämättä samaa mieltä kaikesta olekaan. En tiedä mitä se tarvitsee, että ihmiset ymmärtäisivät suomalaisen luonnon ja vuodenaikojen kauneuden. Sen, että voi omalta takapihalta lähteä metsään (jos haluaa). Saatika jokamiehen oikeudet!

[Marius]

Itse arvostan Pentti Linkolaa suuresti ajattelijana, vaikken aivan loppuun asti
käsikynkässään kulkisi.

Rauhoitutaan, ja kuvitellaan idyllinen maalaiskoulun piha, jossa lapset leikkien viettävät välituntiaan.
Sitten soi kello, kutsuen/kehoittaen oppilaita luokkiin, palaamaan todellisuuteen,
opiskelemaan, tekemään työtä.

Tuo kello on Linkola, mutta oppilaat eivät välitäkään, vaikka kaikki tietävät että kello on ajassaan, oikeassa ja kunnossa sekä luotettava. Se on kuin kaurapuuro.

Mitään ei tapahdu heti, mutta jokainen meistä, ja näistä kuvitteellisistakin oppilaista tietää, että kellon kuuntelematta jättämisestä ei hyvä heilu.

Mutta leikki pihalla jatkuu vaan, mekastus oikeastaan yltyy,
kunnes kukaan, ei edes Linkola, enää osaa hahmottaa kokonaisuutta,
eikä tiedä ratkaisua syntyneen kaaoksen oikaisemiseen.

Linkola on vastaansanomattomasti esittänyt että 1 plus 1 on kaksi.
Mutta mitä me sillä tiedolla teemme?
En osaa sanoa.

[Kokokokonkokkoko]

Linkolan tapauksessa on kyse siitä, että mies kertoo asiat kuinka ne hänen mielestään ovat. Ei Pentti ole pahantahtoinen mies, hän on analyytikko ja tilastotieteilijä. Linkolalle korkein arvo on elonkehän hyvinvointi ja sen luonnontilaisuus. Hän on huolissaan lajien tuhoutumisesta ja luonnonvarojen loppuun kuppaamisesta. Ihminen on tässä asiassa pääsyyllinen, ja ainoa käytännön keino millä asiaan voitaisiin puuttua on pistää kylmäksi vähintään 2/3 ihmiskunnasta. Niin kauan kuin kaikki intialaiset ja kiinalaiset haluavat oman jääkaappinsa ja henkilöautonsa Linkolan ajatuksilla on oma katsantokantansa.

Itse ajattelen asiasta siten, että ihminen koneineen ja ydinjätteineen on kokonaisuutena osa luontoa siinä missä muurahainen kekoineen, eli evoluution tuote. Siten ihmisen sivilisaation infrastruktuuri ei ole mitenkään epäluonnollinen ja biologisen järjestelmän ulkopuolella. Se on vain alastoman apinan kätten työtä.

Linkolalta epäteknisenä ihmisenä jää huomaamatta tärkeitä seikkoja teollisuudesta.

1. Kestävien tuotteitten vaatimus johtaisi luonnonvarojen säästymiseen, luonnon pilaantumisen vähentymiseen tuotetun tavaramäärän vähetessä, energian kulutuksen vähenemiseen ja sitä tietä enrgiantuotannon päästöjen vähenemiseen.

2. Finanssimaailman tuntemattomuus ja kiinnostuksen puute sitä kohtaan estää häntä näkemästä pääoman osinkojen, optioitten, johdannaispelin, osakkeitten arvonnousun tavoittelun yhteyttä kestämättömien tuotteitten lisääntymiseen tuotannossa. Eli mitä enemmän menee tavaraa kaupaksi, sitä suuremmat voitot pörssissä.

Linkki aiheeseen kestämättömät tuotteet:http://books.google.com/books?id=YMoxdac6J-cC&printsec=frontcover&source=gbs_hp#v=onepage&q&f=false

[welho]

Linkolaa ja hänen teoksiaan on vaikea luokitella. Ensimmäisessä teoksessaan "Isänmaan ja ihmisen puolesta: Mutta ei ketään vastaan (Suomen sadankomitealiitto, 1960) hänen sanomansa oli pasifistinen ja nationalistinen. Yksitoista vuotta myöhemmin ilmestynyt "Unelmat paremmasta maailmasta" (WSOY, 1971) käsitteli taas "hyvinvointivaltion ideologiaa" (Linkola, 1971, 31) kapitalistisen markkinatalouden viitekehyksessä Suomen kansallismaisemallista luontoa tuhoavana politiikkana. Aateperinnöllisesti Pentti Linkolan teksteissä ja esiintymisissä painottuu ekologinen ja orgaaninen konservatismi, johon yhdistyy ääriradikalismi.

Ne keskustelijat, jotka pitävät Linkolaa nationalistina, poimivat valitettavasti vain mädänneitä kirsikoita.

[maaseudulta]

Tätä aihetta en ole lukenut pätkääkään vaan laitan tähän oman mielipiteeni ja vaikutelmani Pentti Linkolasta.

Arvostan ja kunnioitankin Pentti Linkolaa vaikken jaakkaan hänen mielipiteitään suurimmaksi osaksi. Muita vihreitä taas halveksin, sillä mielestäni Linkola on Suomen ainoa aito vihreä. Linkola elää niinkuin opettaa, toisin kuin nuo urbaanit omahyväiset "vihreät", jotka luonnonsuojelunsa ohella vaativat lisää omaa palkkaa ja lisämenoja budjettiin eri sektoreille. Onko koskaan ollut vihreiden budjettiehdotusta, jossa menoja leikataan rajusti? Ei ole.

Paisuvat budjetit luovat paineita kasvulle ja edelleen luonnonvarojen käytön lisäämiselle. Vihreiden politiikka on siis tekopyhää, kuten tiedämme. Linkola sitävastoin on rehellinen vihreä. Hän on johdonmukainen ja looginen. Mitä vähemmän ihmisiä, sitä vähemmän negatiivisia vaikutuksia luontoon. 30-luvun teknologia Suomen maataloudessa oli varmastikin ihanteellinen. Ei ollut vielä apulantoja (ainakaan suuressa mitassa saatavissa) eikä kasvinsuojeluaineita, jotka käsittääkseni yleistyivät vasta 50- ja 60-luvuilla. Vähemmän ruuantuotantoa, vähemmän ihmisiä, vähemmän vaikutuksia luontoon.

Kirkasta, arvostettavaa, loogista ajattelua. Mielestäni jokaisen vihreän tulisi tukea Pentti Linkolan ajatuksia, jos siis on aidosti VIHREÄ.   

[sivullinen.]

Hyvä maaseudulta, Pentti Linkola halveksi myös Vihreitä. Hänen puolueensa oli Kirjava "Puolue" – Elonkehän Puolesta *, jonka ainoa eduskuntaan päässyt ehdokas on Pertti "Veltto" Virtanen (nykyisin PS). Nykyinen Vihreät ei ole vihreä muuta kuin "brändiltään". Seksuaalinen tasavertaisuus ja seksikauppa ovat heidän ajamansa asiat; ei luonnosta huolehtiminen. Täysin päinvastoin kuin Linkolalla. Mielestäni on loukkaavaa yhdistää Linkola ja Vihreät (puolue). Vaan sitä se median aivopesu tuottaa.

* http://fi.wikipedia.org/wiki/Ekologinen_puolue

Olen samaa mieltä siitä että jokaisen luontoa rakastavan olisi hyvä tuntea Linkolan esittämiä asioita. Vihreät (puolue) on pilannut vihreän luonnonystävän tunnuksena. Suosittelisin uudeksi tunnusväriksi vaikka ruskeaa. Joten:

Jokaisen ruskean tulisi lukea - ja tukea - Pentti Linkolan ajatuksia, jos siis on aidosti RUSKEA.

[Igor Sika]

Presidenttiehdokas, kansanedustaja Pekka Haavisto, mikä kirja on vaikuttanut Sinuun entien ja miksi?

Pentti Linkolan kaksi pamflettia, pasifistinen kirja "Ihmisen ja isänmaan puolesta -- ei ketään vastaan" ja "Unelmat paremmasta maailmasta" tekivät minuun koululaisena suuren vaikutuksen. pasifistisen pamfletin sai Munkkiniemen kirjastosta vain tiskin alta -- se oli liian vaarallinen kirja hyllyssä pidettäväksi. "Unelmat paremmasta maailmasta" viitoitti omaa tietäni luonnonsuojelijaksi. Sen soutukuvaukset ovat yhä vailla vertaa.

http://blogit.mtv3.fi/sivuhuomautuksia/2011/11/02/pekka-haaviston-suositukset-pursiainen-nousiainen-ja-liksom/

Sitä tässä vaan itsekseni mietin, että miltä ulkomaille näyttää suomalainen homopresidentti, jolla on kaksikymmentä vuotta nuorempi ecuadorilainen toyboy ja jonka suurin kirjallinen vaikuttaja on metsässä asuva erakko, joka haluaa hävittää suurimman osan ihmiskuntaa?

Voisin kuvitella, sikäli kun tämän pohjoisen kärpäsentahran tapahtumat ketään kiinnostavat, että vastaanotto olisi varmasti mielenkiintoinen.

[andrus]

Kalastaja Linkolasta on uudessa Seurassa mojova haastattelu.

- 700 euroa saa eläkettä, keskimääriin 21 euroa käyttää ruokaan viikossa
- Wahlroosin kanssa samoja ajatuksia. Ei demokratialle
- Stalin oli hyvä tyyppi. Oivalsi putsaamalla miljoonia ihmisiä, säästää valtiontaloutta
- koko tekstiä en lukenut, joten ehkä eutanasiaakin sivuttiin
- Gaddafi, Hussein ja muut diktaattorit saivat myös tunnustusta.
- ihmisten ahneus rajatonta. 2 autoa ja mökki ei enää riitä
- kannattaa tuloerojen mahdollisimman suurta kasvua
- keskiluokan on opeteltava tulemaan pienemmällä toimeen
- ihailee Väyrystä jne

[possu]

Montako ihmistä mahtuisi asumaan Suomeen Pentti Linkolan mukaan?

[Faidros.]

Montako ihmistä mahtuisi asumaan Suomeen Pentti Linkolan mukaan?

Ei yhtään. Pohjola pitäisi Linkolan mukaan jättää kokonaan asuttamatta. Muutama miljoona välimeren seutuvilla oli Euroopan mittakaavassa sopiva populaatio.
En tiedä onko ideat jalostuneet, en ole Linkolaa lukenut vuosiin.

[Joe]

Onko tämäkin n. 80 v hörhö vielä hengissä.

50 vuotta kalastanut kahjo on jo kova luu.

[JJohannes]

Montako ihmistä mahtuisi asumaan Suomeen Pentti Linkolan mukaan?

Ei yhtään. Pohjola pitäisi Linkolan mukaan jättää kokonaan asuttamatta. Muutama miljoona välimeren seutuvilla oli Euroopan mittakaavassa sopiva populaatio.
En tiedä onko ideat jalostuneet, en ole Linkolaa lukenut vuosiin.

"Ravinnontuotannon suhteen olen täysin eri linjoilla kuin fanaattisimmat eläinsuojelijat, jotka vastustavat kaikkea metsästystä ja kotieläintuotantoa. Heidän oppiensa mukaan ihmiselämä olisi mahdotonta puolella maapallolla. Suomessakaan ei suunnilleen Jyväskylän pohjoispuolella maataloudessa voida harjoittaa kannattavasti muuta kuin nurmiviljelyä ja sitä kautta elää maitotuotteilla ja lihalla. Mitenkähän vegaani eläisi Inarissa ja Utsjoella? Jos tapaisin eläinsuojeluaktivistin polttamassa teurastamon tai lihaliikkeen autoa, ottaisin varpushaukkamaisen otteen niskasta ja taluttaisin poliisin pakeille."

-- Pentti Linkola, Eläinsuojelija tuhon apostolina (1998)

[Pyöräilijä]

Ylioppilas Linkolan maailmankuva on ohut, kapea ja köyhä, mutta sitäkin tunteellisempi.

Hyödyllinen keskustelu Linkolasta on vaikeaa, koska hänen "analyysinsä" maailmasta koostuu vain hänen henkilökohtaisista mielikuvistaan ja muistoistaan, peloistaan ja päiväkirjamerkinnöistään sekä länsimaisen elämänmenon taivastelusta. Tällainen lopun aikojen haaveilu on tuttua kaikilta vuosisadoilta.

Sanalla sanoen Linkolan mielestä maapallo olisi parempi paikka ilman ihmistä.

Mitä tällaiseen "analyysiin" voi järkevästi vastata?  Linkola asettaa kottaraisen ja kastemadon yksityisen ihmisen ja ihmiskunnan yläpuolelle. Tällainen "analyysi" on pelkkä henkilökoihtainen mielipide eikä tieteentarkka arvio maailman tilasta. Muut kansalaiset voivat olla samaa mieltä tai eri mieltä, siinä kaikki. Kalastaja Linkolan kuva maailmasta on samanlainen väite kuin mikä tahansa yksi- tai monijumalainen uskonto, joka kukoistaa tai kaatuu uskovaistensa mukana.

Meille taviksille Linkolan taisteluhuudosta jää aika vähän käteen. Useimmat hänen käsityksistään ovat yksinkertaisesti vääriä ja virheellisiä, mikä on tilastollisesti helppo osoittaa. En silti ryhdy näitä todisteita esittämään, koska Linkolan maailmassa ne ovat samanlaista länsiharhaa kuin kaikki muukin läntisten demokratioiden tuottamat tiedot.

Tällaisessa tilanteessa on vain katsottava, mitä Linkola ehdottaa meidän tekevän.

Hän ihailee Stalinin, Pol Potin ja Hitlerin hallintoa. Hän ylistää New Yorkin terrori-iskua ja suomalaisia koulusurmaajia. Hän kehottaa tarttumaan Saksan punaisen armeijakunnan ja muslimiterroristien keinoihin "elonkehän turvaamiseksi".

Tällainen ehdottomuus on monista kiehtovaa harmaan arjen keskellä.

Länsimainen demokratia ei anna lopullisia vastauksia yhtään mihinkään. Päinvastoin aatteiden ja ajatusten markkinoilla on länsimaissa valinnanvaraa kuin Prismassa tai Citymarketissa. Vapaa valinta ja totuuden etsintä on monista mahdottoman ahdistavaa. Tästä syystä Linkolan ajatuksille ja uskomuksille löytyy Suomessa paljon vastakaikua kuten tässäkin ketjussa huomaamme.  Aina löytyy joku, joka häneen uskoo. Suomessa Jokelan koulusurmaaja oli yksi heistä, joka haki lopullista ratkaisua ahdistukseensa ja maailmantuskaansa.

Tämä on minusta vaarallista eikä mikään ihmiskunnan kuviteltu uhka elonkehälle.

[foobar]

Linkolan mielipiteet ovat varsin tieteellisiä - jos nykyvihreiden maailman- ja ideologianselitystä pidetään tieteellisenä. No, tällainen vertaus on toki melko loukkaava Linkolan kannalta.

[Uuno Nuivanen]

Minua kiinnostaisi tietää, kuinka paljon, siis montako yksikköä euroina hän on saanut avustusta pankkitililleen halveksimaltaan yhteiskunnalta tähän mennessä.

[Aallokko]

Minua kiinnostaisi tietää, kuinka paljon, siis montako yksikköä euroina hän on saanut avustusta pankkitililleen halveksimaltaan yhteiskunnalta tähän mennessä.

Linkola täyttää joulukuussa 80 vuotta ja ansaitsee yhä itse elantonsa kalastuksella. Luultavasti hän saa kansaneläkettä, mutta ei todellakaan ole koskaan ollut mikään avustuksiin tukeutuja. Sitä paitsi hän pistää kaiken omista niukoista tarpeistaan ylijäävän rahan metsänsuojeluun Luonnonperintösäätiön kautta.

[sivullinen.]

Minua kiinnostaisi tietää, kuinka paljon, siis montako yksikköä euroina hän on saanut avustusta pankkitililleen halveksimaltaan yhteiskunnalta tähän mennessä.

Minua kiinnostaa aina tietää miten paljon tällaiset uuno nuivaset saavat avustusta pankkitililleen valtiolta. Heillä kun tuntuu se olevan niin tärkeä asia. Jos arvata pitäisi, niin arvaisin heidän 90% varmuudella olevan töissä valtiolla - ja siten kuvittelevan olevansa maksajia näissä valtion tuissa.

Pitäisi olla yksinkertaisemmallekkin selvää, ettei Linkola paljoa kuluta. Hän kalastelee ja elelee askeettisesti. Kansaneläkkeestä kieltäytyminen tuskin olisi hänelle rahallinen ongelma, mutta byrokratiaa vastaan taistelun takia, se ei maksa vaivaa. Kaiken lisäksi hän on rikkaasta pankkiirien suvusta. Joten rahaa kyllä on omasta takaa. Sosialistien kuvitelmissa hän kuitenkin on rosvo. Hän ei käy töissä, eikä siten tuota verotuloja vaan "downshiftaa". Jos hänen laisiaan olisi enemmän, ei riittäisi rahaa valtion virkamiesten verorahoilla maksettuihin palkkoihin.

-- -- --

Linkola ei ole edes sukunsa musta lammas, vaan edustaa sen kansallismielisiä pyrkimyksiä hyvin. Esimerkiksi Pentin isosetä Eino Suolahti oli vielä radikaalimpi ei vain sanoissaan vaan myös teoissaan. "Hän oli kesällä mukana perustamassa Isänmaallista Kansanliikettä [...] sillä valtaan pääsemiseksi oli sovellettava "Hitlerin taktiikkaa" [...]

[John]

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kulttuuri/9892-linkola-aamulehdessa-kirkkoon-liittyminen-oli-protesti-uusateistien-riettautta-vastaan

Linkola Aamulehdessä: "Kirkkoon liittyminen oli protesti uusateistien riettautta vastaan"

Aamulehden sunnuntailiitteessä kalastaja-ympäristöfilosofi Pentti Linkola kertoo syistä, jotka johtivat hänet kaksi vuotta sitten liittymään kirkkoon, vaikka hän sanoo ettei usko Jumalaan.

Linkola kertoo aina arvostaneensa kirkkoa, sillä sielläkin on pyhää.

– Kirkkoon liittyminen oli protesti uusateistien riettautta ja luonnontiedettä vastaan.

Linkolan mukaan luonnontiede ei ole pystynyt luomaan niin loistavaa tarinaa kuin jouluevankeliumi.

– Nerokkain on kuitenkin ajatus siitä, että Jeesus Nasaretilainen jo syntyessään otti kannettavakseen meidän, yli 2000 vuotta myöhemmin elävien ihmisten synnit. Aivan valtava looginen kuperkeikka, ei olisi tullut minulle mieleen, Linkola sanoo Aamulehdessä.

Liittyessään kirkkoon Linkolalta oli kysytty, onko hänet kastettu.

– Vastasin, etten voi muistaa.

Myöskään Linkolan rippikoulun käymisestä ei löytynyt merkintää. Linkola ei kuitenkaan joutunut rippikoulun penkille, vaan hänelle annettiin tentittäväksi Katekismuksen.

Pentti Linkolan haastattelu Aamulehden sunnuntailiitteessä 2.12.

Olen tästä asiasta pitkälti samoilla linjoilla Linkolan kanssa. Raamattu on täynnä loistavia tarinoita ja kertomuksia, olivat ne sitten totta tai eivät.

[Pyöräilijä]

Ylioppilas Linkolalle alkaa tulla ikää ja hän on ryhtynyt pesemään kuvaansa - tietysti median tuella.

Uskovaisten anteeksiannon hän epäilemättä saa liittymällä kirkoon, mutta maalliseen pesutyöhön tarvitaan järeämmät aseet. Kuten Helsingin Sanomat.

HS:n sunnuntainumerossa 2.12. Linkolasta tehdään herttainen vanha herra, jolla on huumorintajua ja lintubongarin sielu. Hän kulkee polkupyörällä kaupassa ja kalastaa vaatimattomat ateriansa omin käsin lähijärvestä.

Kynttilänvalossa tämä herttainen vanhus kuuntelee radion hartausohjelmia ja kirjoittaa päiväkirjaa.

Jutussa ei sanallakaan muistella sitä, että tämä sama mies ylistää suomalaisia kylmäverisia ja raukkamaisia kouluampujia. Hän kehottaa teloittamaan suomalaisia yritysjohtajia ja olisi tehnyt sen kuulemma itse, jos olisi nuorempi ja vetreämpi. Linkola ihailee Stalinin, Hitlerin ja Pol Potin hirmuhalllintoja ja kannattaa ihmiskunnan teurastusta ympäristönsuojelun nimissä. Hän kiittelee muslimiterroristien iskua New Yorkin kaksoistorneihin ja kehottaa kopioimaan Saksan punaisen armeijakunnan terrori-iskuja saksalaista teollisuusyhteiskuntaa vastaan.

Näitä teemoista Helsingin Sanomat pukahda sanaakaan, eikä ole niistä ennenkään kirjoittanut riviäkään.

Tämä ei ole yllätys, Linkola on Sanomien vihertäville toimittajille kuin profeetta, jonka takia jopa historiankirjoitusta tulee korjata ja elämäntarinat retusoida. Jos me lukisimme vain Helsingin Sanomia, me emme tietäisi, mikä mies Linkola todellisuudessa on. Helsingin Sanomat on rakentanut Linkolasta aivan oman kuvansa, jossa Pohjois-Korean propaganda jää toiseksi.

Todellisuudessa Linkola ei ole harmiton ja huumorintajuinen lintubongari vaan kuolemanvakava ekoterroristi, joka oli perustamassa vihreää liikettä Suomeen. On vain hyvää tuuria ja sattumaa, että Suomessa ei ole linkolalaisia ekoterroristeja, jotka uhkaavat kansalaisten arkielämää, koska tappokäskyistä tämä olisi kiinni.

Samaisessa artikkelissa Linkola muuten tiuskii perusuomalaisille, jotka ovat "ympäristölinjauksiltaan täysiä moukkia." Tässä tapauksessa asianomaisten kannattaa ottaa tämä imarteluna vastaan.

[Faidros.]

^^^Aika tekee pikkukepposensa, niin Linkolalle, kuin kaikille muille.

Linkola ei vaan koskaan tajunnut, että ihminen on vain osa ekojärjestelmää. Ihminen voi lopettaa lajinsa tältä planeetalta, mutta elämää ei!
Linkolan ajattelu perustuu kristilliseen ajatukseen ihmisenä "maailman herrana", mukavuutena, joka perustuu näköhavaintoihin mahdollisimman monista elämänmuodoista.
Paluu esimerkiksi bakteeritasolle ei ole häviö, vaan seuraus. Siitä sitten taas ponnistetaan eteenpäin, vaikka kolmisilmäisinä!

[sivullinen.]

Todellisuudessa Linkola ei ole harmiton ja huumorintajuinen lintubongari vaan kuolemanvakava ekoterroristi, joka oli perustamassa vihreää liikettä Suomeen. On vain hyvää tuuria ja sattumaa, että Suomessa ei ole linkolalaisia ekoterroristeja, jotka uhkaavat kansalaisten arkielämää, koska tappokäskyistä tämä olisi kiinni.

Kuten todettua ei Linkolasta ollut siihen. Ei hänestä ollut kansanmurhaajaksi. Se tehtävä jäi Vihreälle puolueelle, joka hiljaisen hivuttamisen avulla on onnistunut tuhoamaan Suomen kansaa tehokkaammin kuin puna-armeija tai nälkävuodet - näin siis tilastot kertovat. Linkola on humanisti. Hänelle ihmisen tappaminen on vaikeata. Vaaditaan uskonsoturia - sitä nykyistä Vihreiden kantaedustajaa - jotta kansanmurha voidaan toteuttaa. Uskonsoturille vääräuskoisen tappaminen ei ole vain helppoa vaan se on suorastaan pyhä tehtävä. Palkkiona odottaa paratiisi: joilleikkin se on seitsemän nymfiä, toisille maa ilman teollisuutta, kolmansille kommunismi.

Helsingin Sanomat saarnaa taas siis Linkolan heikkoudesta, ja kehottaa Vihreitä uskonsotureita toimiin maailman pelastamiseksi.

[törö]

Linkolan mielipiteet ovat varsin tieteellisiä - jos nykyvihreiden maailman- ja ideologianselitystä pidetään tieteellisenä. No, tällainen vertaus on toki melko loukkaava Linkolan kannalta.

Linkola on äärimmäisen kaukana nykyvihreistä. Täälläkin kannattaa olla tuollaisien mielipiteiden kanssa varovainen ettei tule banneja.

http://www.youtube.com/watch?v=ZqJFPAGSRyc

Linkolan vahvuus on, että hän on keksinyt poliittisesti korrektin tavan ihailla natseja ja kansanmurhia.

Suvakkitoimittajat kysyvät mitä mieltä hän on esmes Hitleristä tai maailman nälkää näkevistä ja yrittävät kumota hänen näkemyksensä kliseisillä argumenteilla, mistä ei tule yhtään mitään, koska hän on valmistautunut aivan liian hyvin. Kalastaessa ja iltoja ilman televisiota viettäessä on aikaa ajatella asioita paljon perusteellisemmin kuin aikansa trendikkäisiin kouhotuksiin haaskaava suvakki edes ymmärtää olevan mahdollista.

Joku rationaalisesti ajatteleva tyyppi kuten Halla-aho voisi onnistuakin kumoamaan hänen argumenttinsa, mutta suvakit antava hänelle vain jatkuvasti julkisuutta yrittäessään käännyttää hänet tunnepohjalta tekaistun Mikä mikä -maansa asukkaaksi.

[Faidros.]

^^^Aika tekee pikkukepposensa, niin Linkolalle, kuin kaikille muille.

Linkola ei vaan koskaan tajunnut, että ihminen on vain osa ekojärjestelmää. Ihminen voi lopettaa lajinsa tältä planeetalta, mutta elämää ei!
Linkolan ajattelu perustuu kristilliseen ajatukseen ihmisenä "maailman herrana", mukavuutena, joka perustuu näköhavaintoihin mahdollisimman monista elämänmuodoista.
Paluu esimerkiksi bakteeritasolle ei ole häviö, vaan seuraus. Siitä sitten taas ponnistetaan eteenpäin, vaikka kolmisilmäisinä!

Kyllä hän on tuonkin oivaltanut. Hän kutsuu ajattelutapaa kaikkein ankarimmaksi "biologiseksi determinismiksi".
Tosin hän sanoo myös suoraan, että hän ei hyväksy sitä ajattelunsa lähtökohdaksi. (boldaus minun)

Minulle jää Linkolan kirjoituksista täysin epäselväksi, missä kohtaa hänen oma ajattelunsa on, luonnon ja kristillisuskontomoralismin välillä.
Luonnon monimuotoisuus on "hyväksi", mutta kenen? Ihmislajin viihtyvyyden ja huvituksen kannalta! 
Ihmislajina emme voi juuri vaikuttaa luontoon, mutta ihmisinä voimme vaikuttaa oman lajimme viihtyvyyteen elinaikanamme.

[J. Lannan haamu]

^ hyvää pointtia. Mutta tarkoitatko, että ihmislajina emme voi vaikuttaa 'luonnonympäristöön', vai kokonaisvaltaiseen olemassaolon luontoon? Vai ihmisluontoon, heh? Siksi kysyn, koska pohdin usein ihmisen ja luonnonympäristön välisiä suhteita, miten toinen vaikuttaa toiseen jne.

[Marko M]

Mielestäni Linkola on oikeassa siinä että ihminen on maailman pahin tuhoeläin.

[Eino P. Keravalta]

Mielestäni Linkola on oikeassa siinä että ihminen on maailman pahin tuhoeläin.

Mutta ihmisissäkin on eroja: ihmisistä pahin tuhoeläin on kommunisti.

[Igor Sika]

Tämä ei ole yllätys, Linkola on Sanomien vihertäville toimittajille kuin profeetta, jonka takia jopa historiankirjoitusta tulee korjata ja elämäntarinat retusoida. Jos me lukisimme vain Helsingin Sanomia, me emme tietäisi, mikä mies Linkola todellisuudessa on. Helsingin Sanomat on rakentanut Linkolasta aivan oman kuvansa, jossa Pohjois-Korean propaganda jää toiseksi.

Linkola on haastava profeetta. Hän ei koskaan päästä kuulijaa helpolla ja varsinkin niissä haastatteluissa, missä toimittaja erikseen jotain raflaavaa hakee, Linkolalla on valitettava tapa mennä kohteliaasti mukaan toimittajan lööpinhakuun. Ei se ole se kiinnostava osa Linkolan ajattelua. Suurin osa ei ole koskaan perehtynyt hänen ajatuksiin missään kirjallisessa muodossa, mikä esimerkiksi sinunkin kahden kirjoituksen perusteella on ihan ilmiselvää.

Kouluampumisia hän ei ole ylistänyt koskaan, eikä muutakaan inhimillistä kärsimystä. Olennaista Linkolan ajattelussa on, ettei hän kertakaikkiaan suostu hurskastelemaan, toisin kuin nykyaikainen "sosiaalinen omatunto" vaatisi, että johonkin ylikansoitettuun ja loppuunkulutettuun slummiin syntyneellä keskosella olisi muka jotain merkitystä. Tai että kahden tornin sortuminen olisi joku koko ihmiskuntaa koskettava tragedia.

Koska tässä ketjussa on epätietoisuutta Linkolan suhteesta ihmisen ja luonnon kanssakäymiseen, niin laitan tähän yhden Linkolan kirjoituksen heti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuodelta 1993. Minusta se kuvastaa yksittäisenä kirjoituksena parhaiten Linkolan ajatusmaailmaa ja esimerkiksi hänen asennettaan suomalaista elämäntapaa kohtaan. Toivottavasti kukaan ei tekijänoikeusrikoksesta pahastu, koska en usko että Linkolaakaan kiinnostaa.

KARJALA

Isäni tutki Laatokan-Karjalan kasvillisuutta joka kesä sotavuosiin, kuolemaansa saakka. Mutta eipähän ottanut pikkupoikaa mukaansa Impilahden niityille kertaakaan. Minulta jäi vanha Karjala näkemättä, ennen kuin raja sulkeutui. Kun katselen Karjalaa tällä hetkellä kovin erilaisin silmin kuin ne, jotka ovat siellä omakohtaisia menetyksiä kokeneet, niin ei tuo tausta eroa kokonaan selitä, ei lähellekään. Mutta tulkoon mainituksi. Yhtä kiihkeitä tunteita minulla Karjalaan kyllä varmasti liittyy kuin tulisimmilla Karjala-haaveilijoilla konsanaan.

Seuraavaan Karjalan vaiheeseen, Neuvosto-Karjalaan, minä jo ehdin mukaan, ja silloin ne voimakkaat omat elämykset alkoivat. Sääli että massamatkailu on suistanut matkakertomukset devalvaatioon. Petroskoin-matkaa 1970-luvulla tekisi mieli joskus muistella paperillakin.

Oikeasta kunnon Neuvosto-Karjalasta siirryttiin perestroikan kautta liukuvasti Uuteen Karjalaan, Venäjän-Karjalaan. Taksi- ja bussimatkalaisten ensi aaltoihin en kiirehtinyt mukaan. Kuuntelin ja tunnustelin - suursuomalaisten päivittelyä, luonnonystävien päinvastaista hehkuttelua. Vasta parina viime vuotena on sitten tullut seilailtua Laatokalla ja soudeltua Vuoksella, jokunen viikko. Ei vielä aivan samoin retkeilijän vapauksin kuin muualla Euroopassa, mutta puoliksi kuitenkin.

Siinähän kävi sitten niin, että ennalta kuullut selonteot kalpenivat kerrassaan. Ei niiden voimassa ja värikkyydessä mitään vikaa ollut, mutta Karjalan todellisuus löi ne kaikki laudalta. Odotukset olivat oikeansuuntaiset, mutta täyttyivät yli äyräiden. En minäkään pysty kieleen tarvittavia uusia huippulaatusanoja sepittämään ja yritän valita toisen tien. Yritän selittää niitä tekijöitä, joiden ansiosta itärajamme on tällä hetkellä huikaisevin raja maapallolla: tällä puolen helvetti, tuolla puolen paratiisi

Kestää aikansa, kun vaeltaa päivästä toiseen Vuoksen saarten ja rantojen yltiöpäisessä rehevyydessä, halavien, villivaahteroiden, koivikoiden, jättiläishaapojen ja tuomien sokkeloissa, ympärillä kaikki unelmalinnut mitä Pohjois-Euroopan lehdosta voi löytää, kultarinnat, kuhankeittäjät, pyrstötiaiset, pikkusiepot ja valkoselkätikat, ja kuuntelee peninkulma peninkulman perästä rantaruohoston ylenpalttista mellastusta, kaulushaikaroita, luhtahuitteja ja rastaskerttusia - niin, kestää aikansa, ennen kuin rauhoittuu luonnontuntijana pohtimaan tällaisen eloyhteisön syntyä.

Toki tiedän entuudestaa pääsäännön, että lehto elpyy, uusiutuu ja kasvaa nopeammin kuin muut metsätyypit. Karjalassa on nyt satojen neliökilometrien koealat, jotka osoittavat, että viidessäkymmenessä vuodessa polttopuu- ja lehdeslepikosta, ränsitystä vene- ja laidunrannasta tulee aarniolehto, joka näyttää jo saavuttaneen lopullisen tasapainon. Siinä on jo mahtavia täyskasvuisia puita ja se määrä kolopökkelöitä, kantoja, maapuita ja nojopuiden kaikkia kallistuskulmia mikä aarniometsään mahtuu - kaikki se, minkä lehdon tuhannet eläimet, kasvit ja sienet tarvitsevat.

Vihreät lehdot, vihreät niityt! Siinä missä samojen leveysasteiden suomalainen aukea pohottaaa puoli vuotta synkän mustalle mullokselle auki viillettynä, siinä Karjala karjoineen ja nurmineen vihottaa vihreänä. Ja karjatalouden ihana väljyys ja tehottomuus jättää kukille tilan kukkia. Seitsemänkymmentä vuotta on mentävä ajassa taaksepäin, ennen kuin tällä puolen rajan kohdataan sellainen ruisrääkkien raksutus kuin nyky-Karjalan niityillä. Kuinka kauas on palattava Saimaan historiassa, ennen kuin kohdataan sama norppien vilinä kuin Laatokalla, jossa niitä pulikoi joka rantakallion kyljessä?

Entä sitten ihminen Karjalan kannaksella? Ihminenhän on kaiken avain, hän joko sitoo tai päästää. Minä katselen siellä ihmistä yhtä paljon kuin luontoa, ja lumoudun molemmista. Lumoudun ihmisen puttumisesta: ei raiskaajaa, huvilaa, laituria, moottorivenettä, vaikka peninkulmat vaihtuvat. Mutta lumoudun myös ihmisen läsnäolosta, niistä pikku onkiukoista, jotka harmaina ja hiljaisina huomaan joenmutkassa pajupensaan katveessa vasta kuin veneeni melkein törmää. Koskaan en näe ongenkohon värähtävänkään. Rauha on täydellinen.

Ennen kaikkea minä ihastun heidän kyliinsä. ne riemullisella tavalla huvittavat minua. Kuinka on tilastollisesti mahdollista, että yksikään sadoista vajoista ja mökkeröistä ei ole vatupassissa, suorassa kulmassa? Ja kuinka on mahdollista, että lautapinot, veistettyjen hirsien, betonipylväiden ja harkkojen kasat vääjäämättömästi uinahtavat korkeaan heinään ja tiklien takiaispehkoihin, ennen kuin ponnistavat ylös pöyhkeiksi, joutaviksi, ylimääräisiksi rakennuksiksi?

Mutta näen myös pääasian romun seassa: välttävät, riittävät asunnot, sadat ja tuhannet pienet kasvihuoneet ja keittiöpalstat. Tutkimme rantakylän, jossa talot ovat harvassa samaan tapaan kuin Suomessa, mutta niitä eivät yhdistä autotiet vaan suloiset kinttupolut, joita myöten emännät ja isännät kantavat kasseja kylän kaupasta, reippaina ja ryhdikkäinä. Piiritämme kylän manteren puolelta ja toteamme, että sinne tosiaankin tulee vain se ainoa tie, jolle henkilöautolla ei ole mitään asiaa, sen syviä raiteita pystyy ryömimään vain venäläinen kuorma-auto jossa on korkea maavara.

Kylässä on myös yksi stalininmallinen kerrostalo, kolme kerrosta. Pihassa telmii iloisia koiria ja lapsia. Ovia ei ainakaan kesällä näy missään, on vain oviaukot. Niistä kulkee jatkuva virta pääskysiä sisään ja ulos. En kehtaa tunkeutua rappusiin, ja niinpä vieläkin mietin, missä pääskyjen pesät olivat - nousivatko ne rappukäytävissä ylös eri kerroksiin, ehkä asuntoihin? Puut ja pensaat törkkivät seiniä, yrittävät ikkunoista sisään. Ihminen suostuu kerrankin olemaan yhtä luonnon kanssa. Länsimainen luonnonystävä on lopullisesti myyty.

Käkisalmen omalla satojen saarten suurjärvellä kohdattiin valtaisa retkeily- ja leireilynäytelmä. Sadat, luultavasti tuhannet soutuveneet kansoittivat helteisen järven: perheitä, pariskuntia, valtaosa nuorisoa, kaverusten ryhmiä. Erikseen muistan veneen, josta jo kauas kuului iloinen naurun ja juttelun melske, vaikka sitä kuljetti vain yksi opiskelijaikäinen rivakka soutajatyttö. Läheltä sivuutettaessa laskin kuitenkin seitsemät paljaat sääret, jotka roikkuivat partaan yli, varpaat vedessä viillytellen.

Parina yönä osallistuttiin venekuntien yöpymiseen saarissa. Kaikille sopiville kovarantaisille paikoille oli syntynyt valmis nuotiopaikka, monille jäänyt pehmeitä kaislavuoteita edellisten jäljiltä. Naapurinuotioilla puoleen yöhön saakka taukoamatonta jutunkerrontaa ja naurua, tyttöjen ja poikien äänet vuoronperään, ja jatkuvaa polttopuun nyrhimistä luvalla sanoen alkeellisilla pikku kirveillä. Sahoja ei kuulunut kalustoon, ja niinpä kannot ja elävät puut kärsivät nuotion lähipiirissä vain kymmenen metrin säteellä, siitä alkoi koskematon aarnio. Kello neljän aikaan aamulla alkoi taas kirves napsua, nuotio savuta, ilakointi ja pajautus kaikua. Nukkumiseen ei ihanaa viikonloppua näemmä kannattanut tuhlata.

Soutuarmaadojen arvoitus selvisi, kun rannoilta löytyi parikin suurta venevuokraamoa mitättömine maksuineen. Mutta mistä oli peräisin kolmannes laivastosta, pitkät maastonväriset kanoottikaksikot, joiden mykistävä merikelpoisuus esittäytyi myös Vuoksen pystyissä koskissa? Selitys tuli vasta Käkisalmen rautatieasemalla rannan tuntumassa, johon puolen tunnin välein saapui Pietarista komea vihreä lomajuna. Niistä purkautui pariskuntia suuret nyytit niskassa, sisältönä epäilemättä teltta, makuupussi ja eväät. Mutta eipäs, paljastuikin kasa kankaankappaleita ja kevytmetallikehikoita: kahdessa minuutissa kanootti koossa ja nuoripari menossa täyttä vauhtia saaristoon.

Paluumatkalla maantiellä idylli särkyy julmasti. Se uhka, jonka olemme koko ajan tienneet, esittäytyy. Suomalaiset rekka-autot, kirkasväriset, trimmatut, täynnä raakalaisen voimaa, mouruavat kohti länttä, kukin mukanaan viisikymmentä tonnia valkoisia koivuja. Viipurissa kohtaamme toisia suomalaisia. Hätääntyneet tytöt tulevat luoksemme, he ovat olleet toisilla rannoilla Kannaksella, ja he kyselevät, eivätkö suomalaiset luonnonystävät ja heidän järjestönsä voi estää Karjalan ryöstämistä. Mutta mitä me voimme tehdaspuulle, Enso-Gutzeitille, Eno-Cellille, joilla on toinen maailmankatsomus ja tuhatkertaisesti enemmän hevosvoimia?

Karjala selvittää, opettaa paljon. Siellä tulee mieleen myös monia kummallisia asioita, muistumia, mielleyhtymiä.

Muistan äkkiä hyvin selvästi talvisodan, jatkosodan, silloiset sanomalehdet, omaisten ja sukulaisten puheet. Muistan jatkuvan jumputuksen savijalkaisesta jättiläisestä ja sen, että yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää. Kun nyt katselen vahvoja venäläisiä melojapoikia ja ajattelen kotiseutuni veteliä, auton ja moottoriveneen täydessä orjuudessa hötkyileviä nuorukaisia, näen että tällä hetkellä yksi ryssä vastaa kymmentä suomalaista. Mutta nyt ei ole sota, ja kauppasodassa he eivät pärjää.

Karjalassa minä näen selvemmin kuin koskaan sen tekopyhän hämäyksen läpi, että ihminen ja luonto voisivat rehottaa samanaikaisesti. Ne ovat aina toistensa vaihtoehtoa, joko - tahi. Mutta Karjalassa minä näen ihmisen, joka TYYTYY ja LUOPUU. Se on valtava kokemus.

Vihdoin minä lopullisesti ymmärrän, miksi minä omassa maassani, johon olen sidottu, elän pysyvän kauhun vallassa, miksi minulla on tunne kuin minua koko ajan lyötäisiin nyrkillä naamaan. Ei se johdu pelkästään siitä, että metsät on raadeltu ja rannat alennettu markkinahumuun. Ei se johdu asfaltti- ja betonipintojen suunnattomasta määrästä sinänsä eikä autojen miljoonaisesta kimalluksesta katsoi minne hyvänsä. Se johtuu siitä, että tässä maassa kaikki on raakaa, sileää, räikeää, puleerattua, valmista. Kauheinta on se, että tämä maa on järjestyksen kourissa, täällä on kaikki ojennuksessa. Raivaussaha on työkaluista kammottavin. Joka hiekanjyvään on lyöty ihmisen ylimääräinen omistajamerkki. Suomessa ei ole mitään salaperäistä, ei mitään lempeää, ei missään himmeää hehkua.

Hetken verran Vuoksen lehdoissa häilähtää toivo. Ehkä joskus minun Suomenikin, minun Hämeeni on tämän näköinen, palaa elämään. Öykkärien ote kirpoaa. Minun kotirantani, minun kotimetsäni ovat taas vihreät, tuuheat. Mutta se on vain häilähdys. Ei siinä niin päin käy. Toisin päin siinä käy.

En usko. että Karjalan näkeminen on ollut hyväksi. Karjala on kuin onni, niin kuin ihmiselämän onni aina - sen näkee vilaukselta, ja sitten se on poissa. Päällimmäiseksi jää aina suru.

[sivullinen.]

Igor Sian hyvän Linkola jäljennöksen innoittamana päätin jäljentää hieman Linkolan esi-isien kirjoituksia. Gunnar Suolahti - Linkolan äidin eno - puhui 1900-luvun alussa hyvin samanlaisessa yhteiskunnallisessa murroskohdassa ihmisistä ja kansallisuuksista.

Kansallisuus ja ihmisyys. - Gunnar Suolahti
http://huomista-kohden.blogit.kauppalehti.fi/blog/28995/kansallisuus-ja-ihmisyys-gunnar-suolahti-osa-1

Mielestäni tuo selittää myös hyvin Linkolan ajattelua. Samaa sivistynyttä maailman halveksintaa ja tutkivaa tosiotetta.

[coscarnorth]

Minulle jää Linkolan kirjoituksista täysin epäselväksi, missä kohtaa hänen oma ajattelunsa on, luonnon ja kristillisuskontomoralismin välillä.
Luonnon monimuotoisuus on "hyväksi", mutta kenen? Ihmislajin viihtyvyyden ja huvituksen kannalta! 
Ihmislajina emme voi juuri vaikuttaa luontoon, mutta ihmisinä voimme vaikuttaa oman lajimme viihtyvyyteen elinaikanamme.

Tuota, voin vain kuvitella sitä minkälaisen paskamyräkän päätyisit vastaanottamaan täräytettyäsi tuon Linkolalle päin naamaa. Milloinkohan Linkola on puolustanut luonnon monimuotoisuutta vetoamalla ihmisten yleiseen viihtyvyyteen?

Linkolaa vähänkin lukenut ihminen ymmärtää, ettei hän tarkastele maailmaa ihmiskeskeisestä perspektiivistä - hänhän avoimesti vihaa humanismia. Hänelle ihminen on yksi osa luontoa, jonka tulisi olla se ylin auktoriteetti. Kirjoituksestasi paistaa, ettet ole ymmärtänyt hänen mentaliteettiaan alkuunkaan. Ei sillä, että tämä hänen edustamansa maailmankuva tulisi jakaa.