AL/Mäki-Ketelä: Ongelmana armoviitosten kerääjät

[jupeli]

Eiköhän tuo syrjäytymisprosentti tippuisi roimasti alas, jos kaikki muut kielet kuin Suomen kieli, olisivat valinnaisia.

[JM-K]

Eiköhän tuo syrjäytymisprosentti tippuisi roimasti alas, jos kaikki muut kielet kuin Suomen kieli, olisivat valinnaisia.

Syrjäytyminen on niin monimutkainen juttu, että jätetään se nyt suosiolla niihin juhlapuheisiin.

Totta sen sijaan on se, että tietyt oppiaineet ovat niitä, jotka aiheuttavat monessa oppilaassa mm. kouluvastaisuutta ja -pudokkuutta. Yksi merkittävä ongelma-aine ainakin omien henkilökohtaisten kokemusteni mukaan on ruotsin kieli. Surullista, että suhteellisen tarpeeton kieli on tuhansien suomenkielisten opiskelijoiden riippakivi.

Ruotsi vapaaehtoiseksi ja etenkin toisen asteen läpäisyprosentit pomppaavat kilometrin ylöspäin!

[Kullervo Kalervonpoika]

<homma-asenne>Mitä ihmeen "tukea" ne muka tarttee? Eikö ne voi vaikka nojailla seiniin jollei koulu maita? Onko niillä kotona ankeanväriset verhot vai mikä on, pitäisikö valden kustantaa kirkkaammat gardiinit?

Ei muuta kuin kirja käteen ja sanotaan että pänttää ja jos ei kelpaa, niin se on oma ongelma sitten. Miksi minun veronmaksajana pitäisi maksaa joidenkin "syrjäytyneiden" idioottien "turhautumisesta" ja "motivaation puutteesta" aiheutuva erikoishyysäys? Se on niin että jos opinnot keskeytyy jo aivan alkuvaiheessa niin sitten voi ottaa lapion käteen ja aloittaa uran ojankaivajana.</homma-asenne>

Toivottavasti et nyt Kaitsu kuole vitutukseen siellä synkässä kolossasi, mutta ihan pakko kertoa sinulle yksi juttu: opiskelen tässä työni ohella aikani kuluksi ammatilliseksi erityisopettajaksi. Teen kehittämishankkeena projektia, jonka tarkoituksena on auttaa nuoria, joilla on mm. ongelmia saattaa opintonsa loppuun saakka.

Olen muuten samaa mieltä kanssasi tästä aiheesta. Kun joku käyttäytyy jollain tavalla, siihen on aina olemassa syy. Ongelmia voidaan ratkaista aika huonosti puuttumalla seurauksiin ja viisveisaamalla syistä tai niiden eliminoimisesta.

Jotenkin tuntuu surkuhupaisalta, että joku tarjoaa lapiota (tässä koneellistuneessa ja kehittyneessä maassa) ratkaisuksi koulunkäyntiongelmiin. Lapiolla työtä tekevät sekatyömiehet alkavat olla samanlaista historiaa kuin sahalla leipänsä saavat metsuritkin tai käsin lastia kantavat ahtaajat.

Kmruuskan mallilla saadaan aikaan entistä suurempaa syrjäytymistä - entistä nuoremmin. Syrjäytyneille jää vaihtoehdoiksi joko/ja/tai päihteet sekä ammattirikollisuus. Minusta on aika käsittämätöntä,että joku haluaa ruokkia tätä kehitysketjua. Noh, joku haluaa anarkiaa ja levottomuutta, joku tasa-arvoisuutta ja rauhallista yhteiskuntaa.

Olen ehkä viimeisiä ihmisiä joista voi käyttää sanaa liberaali, mutta ehkä juuri siksi jaksan nationalistisena arvokonservatiivina kantaa huolta nuorisosta ja heidän tulevaisuudestaan. Kmruuskan kommentteja kannattanee ehkä arvioida juuri tämän peilin kautta.

Näennäissuvaitsevaistolla on varsin outo kaksoisstandardi käytössään ja se näkyy kaikkein vahvimmin suhtautumisessa oman etnisen ja kulttuurisen ryhmän heikoimpiin.

Vaikka tiedänkin itkupotkuraivarin olevan jo käynnissä siellä prysselissä vai missä nyt sitten oletkin, kerron vielä senkin, että teen tuon mamuprojektin ihan ilmaiseksi. Ihan pelkästä auttamisen halusta.

Ymmärrätkö, haluan auttaa noita maahanmuuttajanuoria integroitumaan Suomeen ja pääsemään uuden elämän alkuun.

Vaihtoehto heidänkin kohdallaan on syrjäytymisen jälkeen samansuuntainen (ja vielä pahempi) kuin alkuperäisväestön nuorison kohdalla.

Mitä sinä olet tehnyt heidän hyväkseen? Tai ylipäätään kenenkään hyväksi?

Tähän minäkin haluaisin saada (aivan vilpittömästi) vastauksen.

[Vihervasemmisto]

Pitää antaa kiitoksia silloin, kun kiitosten paikka on. Juha Mäki-Ketelältä hyvä kirjoitus. Kiitos!

[JM-K]

Pitää antaa kiitoksia silloin, kun kiitosten paikka on. Juha Mäki-Ketelältä hyvä kirjoitus. Kiitos!

Kiitos itsellesi!

[JM-K]

Ymmärtääkseni juuri nuorten hyvinvointi ja koulutus ovat Mäki-Ketelälle myös poliittisesti tärkeitä teemoja.

Sori, huomasin tämän vasta nyt.

Tarkennan hieman: lasten ja nuorten hyvinvointi ja koulutus on minulle ehdottomasti tärkein teema niin poliittisesti kuin yhteiskunnallisestikin. Ollut aina ja tulee jatkossakin olemaan.

Ilman hyvinvoivia lapsia ja nuoria voimme lyödä hanskat tiskit saman tien ja antaa Suomen vaipua Mordorin ikuiseen pimeyteen.

Suomalaiset lapset ja nuoret tulevat vastaamaan tämän maan hyvinvoinnista, ei kukaan muu. Jos suomalainen hyvinvointi loppuu, tällä hetkellä maahan virtaavat "moniosaajat" suuntaavat reittinsä jonnekin muualle.

[hyperbeli]

Minä kirjoitin ihan vilpittömästi sen minkä kirjoitin. Minua loukkaa se, että kutsut minua vitsiniekaksi!

Jos näin on, että olet ihan vilpittömillä aikeilla liikkeellä, niin pyydän sinulta vilpittömästi anteeksi!

Saat anteeksi!

Tuo syrjäytyneisyys/pudokas erottelu selventääkin asiaa. Käytin siis väärää sanaa, tarkoitin pudokasta.

Omasta puolestani pyydän siis anteeksi epäilyä näsäviisastelusta. Jään kuitenkin pohtimaan, että ymmärsitkö jo ensimmäisessä viestissäsi minun tarkoittavan syrjäytynyt -sanalla pudokasta. Jos ymmärsit, olisit säästänyt minut paljolta kirjoittamisen vaivalta huomauttamalla siitä.

Minusta puolestaan tuntuu, että postasit minulle muutama päivä sitten tekstin, jonka julkaisin täälläkin. Voi olla, että olen väärässä.

En postannut.

Jos kirjoitit tuon ihan tosissasi, on pakko kysyä muutama juttu: a) kauanko siitä on, kun olit viimeksi koulussa, b) onko sinulla omia lapsia, jotka ovat koulussa, c) seuraatko ylipäätään mediasta tai mistään, minkälaisessa säästöhelvetissä koululaitos - ja nimenomaan perusopetus - on ollut viimeiset kaksikymmentä vuotta? Et kai nyt ihan tosissasi usko, että kouluilla, joilla ei ole edes varaa kouluavustajiin tai ruokkia lapsia kunnolla on varaa johonkin pienryhmiin? Jos uskot, niin käy joskus ihan huviksesi seuraamassa muutama päivä koulujen työtä.

Kun nyt olet pyrkimässä poliittiseksi vaikuttajaksi, olisi sinun syytä ymmärtää, että poliittisten prosessien kautta voidaan vaikuttaa siihen, että kuinka paljon resursseja koulutukseen sijoitamme. Mielestäni lasten hyvinvointi on sellainen asia, että yhteiskunnan on kannattavaa sijoittaa siihen.

Väärin. Kansa nimittäin voi vaihtaa halutessaan päättäjänsä. Puuttuu kansan tahto.

Voiko?

Kyllä. Tämäkin kysymys tuntuu minusta jotenkin kummalliselta. Itsekin olet pyrkimässä päättäjäksi, kuinka et muka tietäisi, että äänestämällä kansa voi valita eduskuntaan haluamansa edustajat, jotka voivat muokata lakeja.


Lopuksi: Kiitän vastauksestasi ja pitkästä kirjallisuusviitelistastasi. Ikäväkseni minulla ei ole aikaa tutustua esittämääsi lähdemateriaaliin. Tuntuu siltä kuin piiloutuisit lähdeviitelistasi taakse niin, ettei sinun tarvitse puhua itse asiasta tai vastata esittämiini poikkeaviin näkemyksiini. Kenties olen liian vähäpätöinen väittelykumppani Sinulle. Sanon edellisen ihan vilpittömästi ja niin myös itse ajattelen.

[JM-K]

Jään kuitenkin pohtimaan, että ymmärsitkö jo ensimmäisessä viestissäsi minun tarkoittavan syrjäytynyt -sanalla pudokasta. Jos ymmärsit, olisit säästänyt minut paljolta kirjoittamisen vaivalta huomauttamalla siitä.

En ymmärtänyt kuin vasta nyt. Korostan vielä varoiksi, että pudokas voi syrjäytyä, mutta ei automaattisesti syrjäydy. Vastaavasti ns. syrjäytynyt - mitä sillä nyt sitten milloinkin tarkoitetaan - voi olla ihminen, joka on suorittanut koulut moitteettomasti, mutta on jollain muulla tapaa ns. valtavirrasta ulkona.

Kun nyt olet pyrkimässä poliittiseksi vaikuttajaksi, olisi sinun syytä ymmärtää, että poliittisten prosessien kautta voidaan vaikuttaa siihen, että kuinka paljon resursseja koulutukseen sijoitamme.

Toki näin. Ongelma vain on se, että mikään nykyisistä valtapuolueista ei ole valmis sijoittamaan koulutukseen sen vaatimia resursseja. Ymmärtäähän tuon, sillä lapset eivät äänestä. Suuret ikäluokat sen sijaan äänestävät ja siksi niiden hyvinvointi on turvattava ensin. Ei siis minun mielestäni vaan valtapuolueiden.

Mielestäni lasten hyvinvointi on sellainen asia, että yhteiskunnan on kannattavaa sijoittaa siihen.

Juuri näin. Tästä jo tuossa hetki sitten tähän ketjuun kirjoitinkin.

Itsekin olet pyrkimässä päättäjäksi, kuinka et muka tietäisi, että äänestämällä kansa voi valita eduskuntaan haluamansa edustajat, jotka voivat muokata lakeja.

Kysymys tarkoitti lähinnä sitä, että voiko Suomen kansa nykyisessä poliittisessa tilanteessa todellakin äänestämällä vaikuttaa niihin asioihin, joihin haluaa ja haluamallaan tavalla? Mielestäni ei voi. Siksi on perustettu sellainen kansanliike kuin Muutos 2011.

Tuntuu siltä kuin piiloutuisit lähdeviitelistasi taakse niin, ettei sinun tarvitse puhua itse asiasta tai vastata esittämiini poikkeaviin näkemyksiini.

Ei minulla ole mitään tarvetta piiloutua minkään taakse. Laitoin kirjalistan ihan vain siksi, jos jotakin asia kiinnostaa enemmän. Onhan tämä ketju poikkeuksellisen pitkä ja aktiivinen, vaikka ei käsittele mokuttelua millään muotoa.

Olen mielestäni vastannut varsin kattavasti näkemyksiisi vai oletko eri mieltä asiasta?

Kenties olen liian vähäpätöinen väittelykumppani Sinulle. Sanon edellisen ihan vilpittömästi ja niin myös itse ajattelen.

En minä täällä kenenkään kanssa väittele. Enkä arvota ihmisiä. Jos jollakin on asiaa, johon katson olevan syytä kommentoida, niin kommentoin.

[Malla]

En ole tavannut ketjua tarkkaa, pahoitteluni.

Muutama hajanainen kysymys:
Miksi ihmeessä peruskoulussa ei anneta nelosia/ehtoja vaan armovitosia, onko kustannuskysymys?
Miksi peruskoulujen arvioissa on niin suuret erot?(Kysykää lukion opeilta ja etenkin sellaisilta, joiden kouluihin tulee väkeä laajalta alueelta. Erot ovat kuulemma huikeita.)
Miksi kymppiluokkapaikkoja on tarjolla niin vähän?
Miksi ennen opetus pelitti 40+ luokilla, nyt ei edes pienrymissä & erityisopetuksessa?
Miksi peruskoulussa on kaikenlaista puolipakollista helmienpunontaa, kissansilitystä ja kakunkoristelua, kun nekin tunnit voitaisiin käyttää perustehtävään (lukutaito ja matikka) tai tukiopetukseen? Tai lisäkielen alkeisiin/ylimääräiseen matikkaan/fykeen?

Lahjakkaista: Heitä on kai aika vähän, ei ongelmaksi asti. Yksi lahjakkuuden laji on se, että osaa aktivoida itseään muita häiritsemättä. Pentu vietti monet ala- ja yläasteen enkuntunnit (pyydettyään itse luvan opettajalta) lukemalla enkunkielisiä kirjoja. Joskus fiksu ope antoi sille yo-tehtäviä. Joskus pyysi tukiopettamaan kavereita. Pennun mielestä erityisesti apuopetushomma oli hyvä, ei niinkään kielen oppimisen takia vaan sosiaalisesti. Oli pakko asettua toisten asemaan ja funtsia, miten viesti menee perille. Siitä on ollut käytännön hyötyä mm. kesäduunissa.       

[Topelius]

Mihin noi armofemman saajat sitten loppusijoitetaan, seuraavalla asteella tai seuraavassa oppilaitoksessa ne on armotta drop out'teja.

Tiedän itse entisestä tuttavapiiristä muutamiakin 2010-luvun suomalaisia kolmekymppisiä peräkammarin poikia. Tarina on juurikin mainitun kaltainen: säälivitosilla peruskoulusta läpi. Tämän jälkeen kyseiset kaverit ovat jääneet vanhemmilleen asumaan, kun eivät oikein muutakaan voi. Kyllähän näillekin kavereille jonkinlaista monotonista ja surkeasti palkattua työtä olisi tarjolla, mutta aika usein ei se työntekokaan kiinnosta. Tässä tilanteessa vanhempien rooli vertautuu mielestäni suomalaisen sosiaaliturvan kannustinloukkuun: näillä kavereilla ei ole minkäänlaista tarvetta ja sitä kautta motiivia laittaa elämäänsä kuntoon, kun kaikki tuodaan vielä kolmekymppisenäkin eteen. Kyse lienee aika pienestä marginaalista, mutta omassa otannassani asettaisin kyllä aika paljon vastuuta nimenomaan vanhempien harteille.

Miksi peruskoulussa on kaikenlaista puolipakollista helmienpunontaa, kissansilitystä ja kakunkoristelua, kun nekin tunnit voitaisiin käyttää perustehtävään (lukutaito ja matikka) tai tukiopetukseen? Tai lisäkielen alkeisiin/ylimääräiseen matikkaan/fykeen?

Kun itse olin aikanaan lukiossa, joku taliaivo ehdotti, että yhteiskuntaoppi, historia, filosofia, psykologia, maantieto, elämänkatsomustieto ja uskonto täytyisi poistaa lukion opetussuunnitelmasta ja ottaa tilalle matematiikkaa, matematiikkaa ja matematiikkaa. Kysymyksestäsi tulivat hieman samanlaiset vibat.

Peruskoulun alussa oppilaat ovat vielä aivan lapsia. Nykyinen pehmeään laskuun perustuva systeemi, jossa muutamalla ensimmäisellä luokalla on vielä ihan selkeitä leikkejä mukana opiskelussa on lapsen psyko-sosiaalista kehitystä ajatellen mielestäni erittäin hyvä systeemi. Helmienpunonnasta ja muusta voisin todeta, että varsinaisten pään taitojen ohella monet lapset opettelevat vielä ala-asteella motorisia taitoja (ei ilman niitäkään elämässä selviä). Puutyön, käsityön ja liikunnan kaltaisten aineiden merkitys on mielestäni siinä, että niissä voivat saada onnistumisen tunteita oppilaat, jotka eivät näissä perinteisissä 'kovissa' aineissa pärjää. Jos taas onnistumisen tunteita ei saa mistään, niin seurauksena lienee pidemmällä tai ei ehkä edes niin pitkällä tähtäimellä juurikin tämä syrjäytysmikierre.

Itse muistan ainakin yhden tuttavan peruskoulusta, joka sai yleisesti hyvin heikkoja arvosanoja, mutta puutöissä hän oli luokan paras. Kumma kyllä, miehestä on sittemmin tullut puuseppä, ja vaikka yhdeksäs luokka meni muiden aineiden osalta nipin napin läpi, niin ei mistään syrjäytymisestä ollut tietoakaan. Sanokaa minun sanoneen, että jos tämänkaltaiset aineet riistetään pois peruskoulusta, niin syrjäytyneiden määrä tulee takuuvarmasti kasvamaan.

[Sarppi]

Osuin viime kesänä kuulemaan Morag Caseyn esitystä fysiikan yliopisto-opintojen nivelvaiheesta; Glasgow'n yliopistossa oli ryhdytty tekemään toimenpiteitä poissaolojen ja luennoista piittaamattomuuden ehkäisemiseksi. Oppilaisiin, jotka eivät ilmestyneet pakollisiin laskuharjoituksiin tai laboratoriotöihin, otettiin yhteys tekstiviesteillä (usein oli kyse siitä, että oppilaat olivat opintojen alussa sekaisin aikatauluista, eivätkä pinnanneet "tahallaan"). Lisäksi järjestettiin tutorointitunteja, joille sai pistäytyä esim. tekemään laskuharjoitustehtäviä oman tarpeensa mukaan.

Briteissä yliopisto-opintoja on läpäistävä vuosi kerrallaan, että pääsee etenemään; siis jos ei läpäise 1. vuoden fysiikkaa, ei saa jatkaa 2. vuoden fysiikkaan (Suomessa toisin). Siellä täytyy siis tutkia tarkkaan läpäisyprosenttia Level 1 Physics -kurssilla. Nämä toimenpiteet olivat nostaneet läpäisyprosenttia n. 8-10% aiemmista vuosista.

JM-K, jos tästä on jotain hyötyä projektissasi/tutkimuksessasi, Morag M. Caseyn nimellä löytyy googlesta, tässä esimerkkipaperi http://arxiv.org/abs/0911.2733 ja slideshow iloisilla graafeilla www.lib.gla.ac.uk/media/media_148925_en.pdf

[JM-K]

Ei niin kovin täydellisiä vastauksia, mutta jotain kuitenkin:

Miksi ihmeessä peruskoulussa ei anneta nelosia/ehtoja vaan armovitosia, onko kustannuskysymys?

- ei ole rahaa eikä aikaa
- opettajilla ei ole halua/viitseliäisyyttä/voimia/osaamista/keksi itse keskittyä niihin haastavimpiin, opettajan työhön kun nykyisin kuuluu ihan älyttömästi kaikenlaista enemmän tai vähemmän turhaa
- oppilaat halutaan vain nopeasti pois omalta kontolta seuraavalle luokalle toisen opettajan vaivoiksi.

Miksi peruskoulujen arvioissa on niin suuret erot?(Kysykää lukion opeilta ja etenkin sellaisilta, joiden kouluihin tulee väkeä laajalta alueelta. Erot ovat kuulemma huikeita.)

- siksi, koska arviointeja tekevät ihmiset ja ihmiset ovat yksilöllisiä. Joku opettaja nipottaa, että tehtävät tulee olla täydellisesti tehtyjä, toinen puolestaan antaa saman numeron, jos opiskelija on suunnilleen paikalla ja on tehnyt edes jotain.

Miksi kymppiluokkapaikkoja on tarjolla niin vähän?

- ei ole rahaa eikä halua niitä perustaa. Yleensä suurempi puute on jälkimmäisestä. Kuten jo aiemmin tässä ketjussa totesin niin lapset ja nuoret eivät äänestä, mutta suuret ikäluokat äänestävät. Siksi päättäjät keskittyvät laittamaan niiden asioita kuntoon.
- henkilökohtaisesti muuten toivon, että kun tämän hetken lapset ja nuoret ovat aikanaan päättävässä asemassa, niin he antavat nykyisten päättäjien lojua kuset ja paskat housuissa viikkotolkulla viidensadan hengen vaivaistentalossa (jossa yksi henkilökuntaan kuuluva) makaronivelliä toisilleen syötellen. Maksun aika tulee aina.

Miksi ennen opetus pelitti 40+ luokilla, nyt ei edes pienrymissä & erityisopetuksessa?

- erityistarpeisten nuorten määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti ja kasvaa samalla sykkeellä.
- ongelmat ovat syventyneet ja laajentuneet
- vanhemmat eivät osaa/jaksa/viitsi/keksi itse kasvattaa lapsiaan vaan kuvittelevat senkin kuuluvan kouluille.

Miksi peruskoulussa on kaikenlaista puolipakollista helmienpunontaa, kissansilitystä ja kakunkoristelua, kun nekin tunnit voitaisiin käyttää perustehtävään (lukutaito ja matikka) tai tukiopetukseen? Tai lisäkielen alkeisiin/ylimääräiseen matikkaan/fykeen?

- Siksi, että opetushallituksen mummojen "syrjäytymisenvastainen taistelu" edellyttää tuommoisia kursseja. Tarkoituksena on estää syrjäytyminen tuottamalla kaikille lapsille edes jonkinlaisia onnistumisenkokemuksia. Vaikka sitten helmiä punomalla.
- tuollaiset typeryydet eivät tietenkään estä tai vähennä syrjäytymisen riskiä, mutta opetushallituksen mummot voivat kirjoittaa raportin, että taistelu syrjäytymistä vastaan jatkuu menestyksekkäästi: kaikki ysiluokkalaiset tekevät pannulappua.

Lahjakkaista: Heitä on kai aika vähän, ei ongelmaksi asti. Yksi lahjakkuuden laji on se, että osaa aktivoida itseään muita häiritsemättä.

- Jep, yleensä lahjakkaat koulun kyllästyneet eivät putoa, vaan ovat ns. alisuoriutujia eli heidän suorituksensa jää huomattavasti sen alle, mihin he todellisuudessa pystyisivät.

[JM-K]

Missä se on määrätty, että suomalaisten pitää huolehtia omistaan?

- Ei sitä missään määrätty ole, kuuluu sosialisaation luonteeseen.
- Oletko muuten sitä mieltä, että jos saat sairaskohtauksen kadulla, niin minun ei tule huolehtia sinusta, koska en ole varma, oletko "omanmielinen" tai kun elämme "tämän päivän vapaassa maailmassa"?
- muista muuten olla käyttämättä yhteisin varoin järjestettyjä terveyspalveluita, koulutuspalveluita, katuja, teitä, kirjastoja jne. Tämän päivän vapaassa maailmassa voit järjestää ne itsellesi vaikkapa ihan itse!

Tuliko kellään Mäki-Ketelän kirjoituksesta mieleen sana "työvoimapula"?

- Ei ainakaan minulle. Mistäs tuollainen assosiaatio?

Kummanko ryhmän elämänhallintaan tässä nyt tulee puuttua: niiden järkevien, täysvaltaisten, aikuisten vanhempien vai heidän lapsiensa?

Mielestäni tuossa oli jo neljä ryhmää. Kysymykseksi "Kummanko" viittaisi kahteen ryhmään. Mistä tässä muuten on kyse? En ymmärtänyt kysymystä lainkaan.

[JM-K]

JM-K, jos tästä on jotain hyötyä projektissasi/tutkimuksessasi, Morag M. Caseyn nimellä löytyy googlesta, tässä esimerkkipaperi http://arxiv.org/abs/0911.2733 ja slideshow iloisilla graafeilla www.lib.gla.ac.uk/media/media_148925_en.pdf

Kiitos linkistä, pitää perehtyä Moragin juttuihin. Nimi oli minulle uusi, joten mielenkiinnolla odotan, mitä sieltä löytyy!

[JM-K]

Peruskoulun alussa oppilaat ovat vielä aivan lapsia. Nykyinen pehmeään laskuun perustuva systeemi, jossa muutamalla ensimmäisellä luokalla on vielä ihan selkeitä leikkejä mukana opiskelussa on lapsen psyko-sosiaalista kehitystä ajatellen mielestäni erittäin hyvä systeemi. Helmienpunonnasta ja muusta voisin todeta, että varsinaisten pään taitojen ohella monet lapset opettelevat vielä ala-asteella motorisia taitoja (ei ilman niitäkään elämässä selviä). Puutyön, käsityön ja liikunnan kaltaisten aineiden merkitys on mielestäni siinä, että niissä voivat saada onnistumisen tunteita oppilaat, jotka eivät näissä perinteisissä 'kovissa' aineissa pärjää. Jos taas onnistumisen tunteita ei saa mistään, niin seurauksena lienee pidemmällä tai ei ehkä edes niin pitkällä tähtäimellä juurikin tämä syrjäytysmikierre.

Olet aivan oikeassa. Ongelma vain nykyisin on se, että tämä kouluun sopeuttaminen kaiken maailman hatuntekokurssien avulla ei lopu koskaan. Ei edes toisella asteella, jossa ollaan jo 16v. plus.

Toisekseen hatunteossa ja helmienpunonnassa saadut onnistumisenkokemukset kääntyvät ihmistä vastaan kun hän huomaa, että kaikessa muussa hän epäonnistuu. Hänelle syntyy fiilis, että "onnistun vain pilipalihommissa". Mikä muuten pitää monen kohdalla oikeastikin paikkansa.

[hyperbeli]

Hyvin vastattu.

Tuo Mallan kysymys siitä, että miksi erityistarpeisten lasten määrä kasvaa niin vauhdilla on mielenkiintoinen. Vaikken olekaan asiaa tutkinut, haluaisin jakaa muutamia näkemyksiäni:

1. Synnyttäjien keski-ikä on noussut. Tämä lisää erilaisten komplikaatioiden määrää ja kehitysvammoja.

2. Kaupungistuminen. Vanhat kyläyhteisöt ja sukusiteet ovat purkautuneet. Ihmiset ovat vailla sosiaalisia turvaverkkoja. En puhu nyt rahasta, vaan ystävistä ja tuttavista. Tämä lisää henkistä pahoinvointia, joka kohdistuu lapsiin sekä vanhempien kautta, että suoraan. Voi olla, että tulevat sukupolvet kehittävät tapakulttuuriamme niin, että sopeudumme paremmin kaupunkielämään. Voi olla, että ei.

3. Perheiden eriytyminen. Tarkoitan tällä sitä, että aamulla seitsemältä lapset herätetään ja viedään päiväkotiin. Illalla viideltä (siis juuri ennen nukkuma-aikaa) heidät haetaan päiväkodeista kotiin. Olen lukenut, että joidenkin tutkimusten mukaan vanhemmat viettävät lastensa kanssa 15 minuuttia/päivä lapsiinsa keskittyen. Ennen isät lähtivät aamulla peltotöihin poikiensa kanssa ja olivat koko päivän lapsensa kanssa. Samoin äidit hääräilivät kotona tyttöjen kanssa. Tämä yhteys on kadonnut. Uskon, että päiväkotiin viety alle kolmevuotias lapsi kokee syvällä sisimmässään tulleensa hylätyksi.

4. Sukupolvien jatkumo. Ennen isät joutuivat laittamaan toivonsa poikiinsa, että he elättäisivät isänsä eläkepäivinä. Samoin pojat usein joutuivat olemaan väleissä isiensä kanssa, jotta saivat jatkaa tilaa. Valtion sosiaaliluukku on paradoksaalisesti poistanut suvun keskinäisen riippuvuuden. Nykyään poika voi haistattaa isälleen pitkät aikuistuessaan paljon kevytmielisemmin, koska kriisiaikoina turvaa voi saada muualtakin kuin suvusta.

[Kullervo Kalervonpoika]

Missä se on määrätty, että suomalaisten pitää huolehtia omistaan?

Ihan nykyisessäkin lainsäädännössä. Aina perustuslaista yhdenvertaisuuslakiin.

[JM-K]

Toivottavasti et nyt Kaitsu kuole vitutukseen siellä synkässä kolossasi, mutta ihan pakko kertoa sinulle yksi juttu: opiskelen tässä työni ohella aikani kuluksi ammatilliseksi erityisopettajaksi. Teen kehittämishankkeena projektia, jonka tarkoituksena on auttaa nuoria, joilla on mm. ongelmia saattaa opintonsa loppuun saakka.

Tutustuin tässä keväällä erääseen mukavaan maahanmuuttajakaveriin (juu, on ihan varsinainen), joka opiskelee alaa. Hän innostui tästä projektistani. Tulevana syksyllä kokeillaan kehittämiäni metodeja ja välineitä myös maahanmuuttajanuoriin ja heidän opintovaikeuksiinsa.

Vaikka tiedänkin itkupotkuraivarin olevan jo käynnissä siellä prysselissä vai missä nyt sitten oletkin, kerron vielä senkin, että teen tuon mamuprojektin ihan ilmaiseksi. Ihan pelkästä auttamisen halusta.

Ymmärrätkö, haluan auttaa noita maahanmuuttajanuoria integroitumaan Suomeen ja pääsemään uuden elämän alkuun. Mitä sinä olet tehnyt heidän hyväkseen? Tai ylipäätään kenenkään hyväksi?

Jäin oikein pohtimaan tätä kysymystäni tai oikeastaan sitä, että muuten kyllä hyvin suunsa auki saava Ruuska ei vastaa tähän mitään.

Tämähän on mokuttajille tyypillinen ongelma.Vaaditaan keskustelua, mutta sitten ei halutakaan siihen osallistua. Jätetään aivan yksinkertaisetkin kysymykset vastaamatta ja tosiasiat huomioimatta.

Samaa näkyy mokuttajien suhtautumisessa Muutos 2011 -tavoiteohjelmaan. Omilla vihapalstoillaan kyllä haukkuvat meitä rasisteiksi ja natseiksi, mutta edes pyynnöstä eivät osaa osoittaa yhtäkään faktaa, joka todistaisi Muutoksen rasistiseksi tai fasistikseksi järjestöksi tai esimerkiksi minut rasistiksi. Jos asiaa kysyy mokuttajilta, vastaus on aina se, että "emme halua mainostaa omalla palstallamme rasistista järjestöänne".

Sama ilmiö toistuu myös esim. mokuttajien suhtautumisessa Halla-ahon kirjoituksiin. Sadoista pyynnöistämme huolimatta niitäkään ei ole vielä kukaan paskapuheeksi osoittanut. Se, että joku kommunismilla päänsä sekoittanut typerys toistelee sanaa "rassisti" ei tee Jussin kirjoituksista vielä valetta. Enemmän se kertoo vain vihakompleksissaan kituvan mokuttajan häiriintyneestä mielestä ja hänen ihailemansa ideologian kieroutuneesta luonteesta.

Tiedättekö mitä? Jos tuo mokuttajasakki, joka eniten pitää meteliä mediassa ja etenkin täällä netissä on kovinta, mitä niillä on laittaa etulinjaan, niin ne ovat jo hävinneet tämän pelin. Odotan oikein innolla tulevia vaaliväittelyitä. Syön tuommoiset pellet heti ensi sekunneilla, vähän niinkuin kissanen hiirisen!

[gloaming]

Sama ilmiö toistuu myös esim. mokuttajien suhtautumisessa Halla-ahon kirjoituksiin. Sadoista pyynnöistämme huolimatta niitäkään ei ole vielä kukaan paskapuheeksi osoittanut.

No onhan meillä anekdoottiargumentoinnin piirimestaruuskisojen kakkonen, historian tutkija Jussi Jalonen, jonka mukaan Barbados ja joku kanadalainen bloggaava väestötieteilijä romuttavat Halla-ahon uskottavuuden (taas).

Barbados! Muistakaa Barbados!1!!!1

Ja tämä oli OT.

[JM-K]

Sama ilmiö toistuu myös esim. mokuttajien suhtautumisessa Halla-ahon kirjoituksiin. Sadoista pyynnöistämme huolimatta niitäkään ei ole vielä kukaan paskapuheeksi osoittanut.

No onhan meillä anekdoottiargumentoinnin piirimestaruuskisojen kakkonen, historian tutkija Jussi Jalonen (...)

Ihan mielenkiinnosta: kuka noissa piirimestaruuskisoissa mahtoi olla ykkönen? Kova luu pitää olla, jos Jussin päihitti lillukanvarsiin sekaantumisessa!

Ei vaan, Jussi on ihan kiva poika, vaikka välillä syyllistyykin käsittämättömän pitkiin jaarituksiin jostain, mikä ei kiinnosta ketään, tuskin edes häntä itseään.

No, eihän niitä ole pakko lukea, yleensä riittää, kun lukee ekan ja vikan lauseen. Siis monen muunkin kuin vain Jussin kirjoituksista.

[antero]

On olemassa parempiakin ratkaisuja kuin tasoryhmät. Nykyistä järjestelmää paremmin toimisivat pienet ryhmät, joissa opettaja voisi huomioida jokaista lasta yksilönä eikä esimerkiksi tasoryhmänsä jäsenenä.

Päinvastoin nykyistä tasoryhmä-käytäntöä pitäisi viedä nykyistä huomattavasti pidemälle, varsinkin kun koulukoot ja luokkakoot kasvavaat koko ajan.

Eli nykyisen keinoteikoisen lähinnä iän mukaan tapahtuvan vuosittaisen tasoryhmäjaon sijasta pitäisi ryhmäjako perustua ainekohtaisesti suoraan kunkin oppilaan henkilökohtaiseen tasoon. Ja huomattavasti lyhyemmällä tarkastelujaksolla kuin yksi vuosi.

Tällöin koko ryhmä, isokin, olisi oikeasti samalla tasolla, jolloin opettaja käytännössä ohjaisi kaikkia henkilökohtaisesti, ohjatessaan koko ryhmää.

[Miniluv]

Jos et ole provosoinut ketään, ei tule mitään ongelmia, vaikka joku sinusta kiihottuisikin. Olet varmasti huomannut, että sinun kanssasi keskustelijoitakin kaitsetaan tarvittaessa takaisin asiallisille poluille.

[Malla]

Kiitos, JM-K.

Noista arviointien eroista (koskee myös lukiota, erot näkyvät yo-lautakunnassa): eikö ole minkäänlaista palautesysteemiä?. "Teillä arvoidaan liian tiukasti/löysästi." Jos sama jatkuu vuodesta ja koulusta toiseen (kuten muuan yo-lautakunnan sensori kertoi), eikö olisi aika funtsia arvointiperusteita?
Inhottavimmillaan arviointin epätasaisuus merkitsee, että armoysin saanut pääsee haluamaansa lukioon, vaikka taidot ovat huonommat kuin toisen koulun seiskan oppilaalla. Ja lukion armokymmpiläiset pettyvät, kun varmat ällät rojahtavat hikiseksi cumuksi. (Eikä se ole kakaroiden vika, mistä hitosta he voisivat tietää, että loistosuoritus onkin vain nippa nappa tyydyttävä.)
En myöskään ymmärrä pk:n yläkoulun valtakunnallisia tasokokeita. Mitä virkaa niillä on, kun eivät ole pakollisia? Kuulostaa ihan silkalta tuhlaukselta. (Pisa-testit ovat erikseen, eivätkö?)

Ainakaan muksuni muinaisella yläasteella juuri kokaan ei saanut onnistumisen kokemuksia helmienpunonnasta tmv. Ne olivat pakkopullaa, ja niitä opettivat leipiintyneimmät opet, jouta pidettiin poissa pahanteosta. Esim. muksuni koulussa kivalta kuulostava valokuvauskurssi oli kaikkien painajainen. Tunnit kuluivat pimiössä piileskelyssä. Veetuuntunut ope antoi kaikille kympin, vaikka pennut eivät oppineet yhtään mitään muuta kuin sen, että valokuvaaminen on tappavan tylsää ajanhukkaa. - Jos taitoaineita opetetaan, opetuksen laadun pitäisi olla kunnossa. (Vastaavia juttuja olen kuullut paljon.)
Yksikään valokuvaajatuttavani ei ole saanut koulussa alan opetusta. Yhdessä koulussa valokuvauskerho sai käyttöönsä varaston, jonne oppilaat rakensivat pimiön. Ihan itse, omin kätösin. Eikö onnsitu nykyään?

Huomattavasti fiksumpaa, onnistumiskokemuksia ja elämyksiä tarjovaa olisi järjestää (samoilla resursseilla) oikeasti vapaaehtoisia kursseja, joista ei saa arvosanaa. Tai jättää suosiolla harrastukset vapaa-aikaan.

Surkeaa: Joku voi epäonnistua myös helmienpunonnassa, jolloin hyvä tarkoitus kääntyy vastakohdakseen. Hokema kuuluu, että "jokainen on hyvä jossakin." Ei pidä paikkaansa. Joku on huono ihan kaikessa, joku tosi hyvä monessa asiassa. Ihmisarvo kuuluu kaikille, eikä sitä tarvitse lunastaa olemalla hyvä edes jossakin.

Ja: kaikki on suhteellista. Esimerkki: ystävän muksun yo-todistuksessa oli yksi kasi, liikunnassa. Muut kymppejä. Kommentit: "Sä et sitten vissiin ole erityisen urheilullinen. Koeta nyt kuntoillakin." Poikaa nauratti. Jos samainen kasi olisi komeillut kutosten seassa, kommentit olisivat kuuluneet: "Sinulla on liikunnallisia taipumuksia. Menet varmaan opiskelemaan sitä alaa." Hän myönsi auliisti, että kasi oli tullut ihan syystä, ei tosin urheilullisuuden puutteen (taisi liikuskella ihan SM-tasolla jossain lajissa) vaan poissaolojen takia.)

[Kikken]

Pakko kommentoida tätä aihealuetta kun olen juuri itse käynyt lukion, ja viime aikoina on tullut hieman syvällisemmin mietittyä tätä Suomen koulujärjestelmää. Itselläni on aina ollut suht helppoa koulussa joten lähestyn tätä aihetta enemmän lahjakkaan oppilaan näkökulmasta.

Mielestäni suurimmat ongelmat koulujärjestelmässä ovat ala-asteen jälkeisessä ajassa. Itse olen kokenut että yläaste ja lukio ovat olleet opetuksellisesti täysin hukkaan heitettyä aikaa. Melkein ikinä ei ole mitään tarvinnut tehdä suht hyvien arvosanojen eteen, puhumattakaan kokeiden läpäisystä. Ja tämä ei päde vain mitenkään erityisen lahjakkaisiin, uskaltaisin jopa väittää että sama tilanne on melkein enemmistöllä oppilaista. Tässä mennään nyt niiden heikomipien tarpeiden mukaan, mikä totta kai johtaa siihen että tasoerot oppilaiden välillä kavenevat. Mutta onko tämä hyvä asia?

Mielestäni tämä on järjestelmällistä potentiaalin hukkaan heittämistä. Itse en tunne sellaisia jotka olisivat lahjakkuutensa takia syrjätyneet mutta sitäkin enemmän sellaisia jotka eivät ala-asteen jälkeen ole laittaneet tikkuakaan ristiin kouluun eteen, ihan vain sen takia ettei ole tarvinnut. Onko Suomella todellakin varaa siihen että suuri osa oppilaista eivät kuuden vuoden aikaan kehity mitenkään koulussa? Pahempaa kuin se että kehitystä ei tapahdu, on se että ei opita opiskelemaan. Sitten kun korkeakolussa (oletettavasti, kokemusta ei vielä ole) vaatimustaso nousee, niin voi olla vaikeuksia opiskelun kanssa koska aikaisemmin ei ole tarvinnut itseään.

Jos mietitään esim. englannin tuntia lukiossa. Miten on edes mahdollista järjestää opetusta järkevästi jos oppilaiden joukossa on sekä A:n että L:n kirjoittajia? Tietenkin monet uudistukset vaatisivat resursseja, mutta sitten on myös niitä asioita joita voitaisiin vaivatta tehdä. Esim. lahjakkaalle viidennen luokan oppilaalle voisi hyvin antaa kutosen tai yläasteen matikan kirjan.

Toinen asia ovat sitten nämä ei-lukuaineet. En näe siinä mitään järkeä että nämä aineet ovat pakollisia lukiossa. Otetaan esimerkiksi liikunta. Ne jotka muutenkin harrastavat liikuntaa eivät liikuntatunteja tarvitse ja niitä joita ei kiinnosta edes vähän alusta, pinnaavat tai muuten vain lusmuilevat tunneilla. Tiedä sitten ketä tämäkin hyödyttää.

Pahoittelen ajoittaista off-topicia.

[JM-K]

Jäin oikein pohtimaan tätä kysymystäni tai oikeastaan sitä, että muuten kyllä hyvin suunsa auki saava Ruuska ei vastaa tähän mitään.

Tämähän on mokuttajille tyypillinen ongelma.Vaaditaan keskustelua, mutta sitten ei halutakaan siihen osallistua. Jätetään aivan yksinkertaisetkin kysymykset vastaamatta ja tosiasiat huomioimatta.

Minua koskevat tällä foorumilla erityissäännöt joiden mukaan syy on minun jos joku muu kiihtyy keskustellessaan kanssani. Kysymyksesi oli esitetty niin kiihottuneessa sävyssä etten halua enää osallistua keskusteluun koska se johtaa sanktioihin kohdallani.

Siis minä kiihottuneessa tilassa? Höpö höpö nyt Kaitsu. Mikään netissä kirjoitettu ei todellakaan saa minua minkäänlaisen tunnekuohun valtaan. TUollainen käytös ei kuulu terveeseen aikuisuuteen tai kunnossa olevaan itsetuntoon. Eli annahan palaa vaan vastausta tiskiin!

[hyperbeli]

Onko Suomella todellakin varaa siihen että suuri osa oppilaista eivät kuuden vuoden aikaan kehity mitenkään koulussa? Pahempaa kuin se että kehitystä ei tapahdu, on se että ei opita opiskelemaan. Sitten kun korkeakolussa (oletettavasti, kokemusta ei vielä ole) vaatimustaso nousee, niin voi olla vaikeuksia opiskelun kanssa koska aikaisemmin ei ole tarvinnut itseään.

Hyviä pointteja kirjoituksessasi! Kun olet noin lahjakas, olisit voinut siirtyä suoraan yliopistoon peruskoulun jälkeen. Tunnen henkilöitä, jotka ovat näin tehneet ja hyvää jälkeä on tullut. Yliopistoon kun voi mennä pelkillä pääsykokeillakin ja avoimesta yliopistosta voi ostaa kursseja, jonka jälkeen voi avoimen väylän kautta päästä yliopistoon.

Tätä mahdollisuutta olisi syytä mainostaa enemmän lahjakkaille.

Esim. lahjakkaalle viidennen luokan oppilaalle voisi hyvin antaa kutosen tai yläasteen matikan kirjan.

Juuri näin. Itse omassa opetuksessani annan useinkin lukion kirjan kouraan yläkoululaiselle. Päästän myös oppilaat etenemään omaan tahtiinsa kirjassa eteenpäin. Tästä aiheutuu omanlaisiansa haasteitakin ja luokan pieni koko on hyödyksi niiden ratkaisussa.

[hyperbeli]

On olemassa parempiakin ratkaisuja kuin tasoryhmät. Nykyistä järjestelmää paremmin toimisivat pienet ryhmät, joissa opettaja voisi huomioida jokaista lasta yksilönä eikä esimerkiksi tasoryhmänsä jäsenenä.

Päinvastoin nykyistä tasoryhmä-käytäntöä pitäisi viedä nykyistä huomattavasti pidemälle, varsinkin kun koulukoot ja luokkakoot kasvavaat koko ajan.

No ehkäpä olemmekin tavallaan samaa mieltä. Jos oletuksena on se, että luokkakoot kasvavat, on tasoryhmäkäytäntöön välttämätöntä mennä. Sillä käytännöllä kyllä sitten aiheutetaan paljon harmia niille nuorille, jotka sinne Ö-ryhmään joutuvat, mutta on parasta pelastaa edes niiden parempien oppilaiden koulunkäynti, kuin tuhota tasaisesti kaikkien koulunkäynti.

Vastustan kuitenkin jyrkästi tätä kehitystä! Se on juuri sitä pakkasella housuun kusemista. Nykyiset yläkoululaiset kolkuttelevat työelämän ovia jo kymmenen vuoden päästä, ja heille pitää antaa mahdollisimman hyvät eväät elämäänsä.

[antero]

Jos oletuksena on se, että luokkakoot kasvavat, on tasoryhmäkäytäntöön välttämätöntä mennä. Sillä käytännöllä kyllä sitten aiheutetaan paljon harmia niille nuorille, jotka sinne Ö-ryhmään joutuvat, mutta on parasta pelastaa edes niiden parempien oppilaiden koulunkäynti, kuin tuhota tasaisesti kaikkien koulunkäynti.

Miten omalle tasolleen, eli Ö-ryhmään pääsevälle, aiheutetaan paljon harmia sillä, että hän pääsee ryhmään-Ö joka on hänen omalla tasollaan, eli Ö-tasolla?

Miten se oman tason ryhmä tuhoaa hänen koulunkäyntinsä?

Malla antoi juuri hetki sitten hyvän esimerkin.

[gloaming]

Ihan mielenkiinnosta: kuka noissa piirimestaruuskisoissa mahtoi olla ykkönen?

Eurassa on kuulemma kovempia hemmoja kuin Eurajoella.

[JM-K]

Ihan mielenkiinnosta: kuka noissa piirimestaruuskisoissa mahtoi olla ykkönen?

Eurassa on kuulemma kovempia hemmoja kuin Eurajoella.

Ach so, Euran Daltonit siis. Vai on veljekset kotiblockkaajia.