Elämä riistososialismissa

[do.ut.des]

Niin, kai tiedät että tuloerojen kasvu on pahasta (lue suomeksi: yksittäisen kansalaisen vaurastuminen köyhimpään nähden). Tästä muunmuassa Tartsa, Tarja Halonen jaksaa muistuttaa. Mutta mitä pahaa on ihmisen vaurastumisessa? Kommunismissa a.k.a sosialimissa - ihmisistä on tarkoitus tehdä toisensa klooneja. On olemassa yksi idoli, epäjumala jota jokainen kansalainen palvoo matkimalla tätä valtion suurta roolihenkilöä. Näin sinäkin voit olla suvaitsevainen.

Tasavertaisuus toteutuu, kun kaikista rivikansalaisista tehdään yhtä köyhiä valtion edessä jolle kansalaiset luovuttavat rahansa siinä suhteessa että kansalaiset ovat absoluuttisesti yhtä rikkaita (lue suomeksi: yhtä köyhiä) toisiinsa nähden. Kuuba on yksi hyvä esimerkki. Sosialismin yhtenä piirteenä on romantisoida vallankumousliike, joka tuottaa suunnatonta rikkautta ihmisille ja lopulta muuttaa koko maailman.

Poliittinen kommarieliitti ei tietenkään mukise siitä, että kansa on köyhää koska sosialismin todellinen tarkoitus on juurikin se että sinä olet köyhä. Täten voimme ymmärtää ihanan presidenttimme rakkauden huudon kammottavasta ansiotuloerojen kasvusta. Onhan se hirveetä, että naapurin pena ostaa itselleen uuden volvon johon sinulla ei ole varaa. Hirvittävää sortoa!

Marxilaisuudessa tämä tunnetaan varallisuuden uudelleenjakona. Otetaan vapailta ihmisiltä, yksilöiltä ja perheiltä suvun suoma varallisuus pois sekä korkealla verotuksella ansiotuloista lohkaistaan riittävä osuus pois, jottei yksikään kykenisi kartuttamaan omaisuutta tuleville sukupolville. Uudelle sukupolvelle siirtyvä varallisuus supistuu joka kerta, kunnes ei ole enää olemassa.

Siksi uskonkin, että Mark Zuckerbergin tapaiseen ilmiömäiseen rikastumiseen Suomessa ei ole mahdollisuutta vaikka olisikin kykyä ja ideaa sellaiseen, koska meillä on edustuksellinen demokratia. 

Nopein ja paras tapa rikastua suomalaisella nuorella on pelata nettipokeria, johon ainakaan toistaiseksi verottaja ei ole löytänyt sopivaa asetta.

Marxilaisuudessa tähdätään, ettei sinulla ole oikeutta yksityiseen omaisuuteen - et voi omistaa mitään josta luonnollisesti seuraa perintöoikeuden poisto. Perhekin on paha asia.

Suomessa on normaalia, että työn tekemisestä, saadusta palkasta, kulutustuotteista, kiinteästä omaisuudesta, eläkkeestä ja perintöä unohtamatta - kaikista näistä maksetaan veroa veron päälle. Todellinen veroprosentti työtä tekevälle ihmiselle kipuaa jonnekin 70-80 prosentin hujakoille.

Mutta ei siinä mitään, että suomalaiset maksavat itsensä kipeäksi. Tyhmempi voisi kuvitella että minne nämä kaikki verokertymät menevät ja mikä on verotuksen suhde valtion velkaan?

Olen tehdyt havainnon asiasta, että kun edellisen nousukauden aikana ihmisten yleinen palkkataso on kasvanut niin Suomi on vastaavasti ottanut todella paljon ulkomaista lainaa meidän kaikkien velaksi. Miksi? Selitykseksi tälle keksin pari seikkaa, a) joko tuottamattoman työn tekeminen on räjähtänyt käsiin, b) valtion verokertymät siirtyvät maasta ulos tai c) sosiaalimenot jyrkässä nousussa.

On selvää, että Suomen kansalaisten tuottamaa valtion varallisuutta siirretään vuosittain ulkomaisille tahoille miljardettain. Olkoon se sitten ne kuuluisat YK- tai EU- velvoitteet johon meidän kaikkien on osallistuttava, kuten Kreikan tai Islannin talouskriisi. Suomi on aina mukana! Tosiasiassa YK, kuten EU:kin on luotu juuri businessmiesten ideasta luoda ihmiskärsimyksellä tai vihreillä arvoilla rahaa. Näön vuoksi YK tiputtaa muutaman, pilkkahintaan ostetun riisisäkin Afrikkaan nälkää näkeville ihmisille. YK on oikeasti massiivinen rahanpesulaitos, jonka tarkoituksena on kerätä valtioilta omaisuuksia vedoten meidän kaikkien moraaliseen vastuuseen mm. somalidiktaattorin porsastelusta. Niin! Sinä olet vastuussa siitä, että venäläisten myymillä AK-47 tehdään reikiä ihmisiin afrikan mantereella. Siksi meidän tulee nytkin ottaa YK:n tuoreen kehotuksen mukaan lisää pakolaisia somaliasta, koska me olemme heistä vastuussa - unohtamatta 1% kehitysapua bruttokansantuotteesta.

Tässä sosialismista on kysymys, varallisuuden uudelleenjaosta. Keskiluokan hävittämisestä maailman kartalta.

[Uuno]

Mukavaa että palstalla on muitakin joille sosiaalidemokratia/sosialismi/kommunismi on kirosana. Tähän ketjuun voisi ilmoittautua ne, joille VAPAUS on kaikkein perustavinta laatua oleva asia maailmassa. Vapaus elää elämää niin kuin itse haluaa.

[Maxwell Smart]

Vapaus ja tahtoo uuden Volvon!

[Martikainen]

Ilmoittaudun, vaikken ole varma onko vapaus se kaikkein perustavanlaatuisin asia.

Nimim. do.ut.desin kirjoituksessa jäi huomioimatta se jännä seikka, että vaikka sosialismissa kaikki ovat samalla viivalla ja tasa-arvoisia keskenään, ovat jostain kumman syystä toiset tasa-arvoisempia kuin toiset.

Hallitsevan puolueen keskeiset jäsenet ja heidän lähipiirinsä näyttävät jokaisessa sosialistimaassa eläneen kuin, noh, ne ökyrikkaat riistokapitalistit joita sosialistit juhlapuheissaan aina kiroavat. Ja tavallisella kansalla menee huonommin kuin 'riistokapitalistien' maissa. On se jännää.

[Oluttikka]

Ilmoittaudun vapauden ystäväksi.

Nyt kun Suomi muutetaan yllättävän nopeasti Paskastaniaksi ja sosialismi nousee sittenkin voittoon voimme todeta Neuvostoliiton voittaneen vielä haudankin takaa.

vähän scifiä:
Suomi vuonna 2021.
Tavja on palannut alkuperäiseen, aitoon rooliinsa
DDR:n tunnustamiskomitean puheenjohtajaksi.

Vapaat miehet eivät tehneet muuta kuin kirjoittelivat nettiin nimimerkillä.
Muutama tuhat lähetti kannattajakortin jonnekin, joskus.

Viimeinen muslimi sammutti valot ja siirtyi kohti Amerikan manteretta.

[Pliers]

Liityn joukkoon. Voisiko joku selittää minulle miksi tuloerojen kasvu on huono asia?

Miten se on naapurin Jaskalta pois, jos Nalle tekee uuden milkun?

Päin vastoin, näyttäisi siltä, että myös naapurin Jaska on saanut enemmän. Mutta miksi Jaskaa harmittaa se, että omat tulot on kasvaneet 10% samalla, kun Nallen tulot ovat kasvaneet 10%.

[Hiidenlintu]

Juoksukilpailuanalogia:

Liberalismi: Pyrkimyksenä on se, että kaikki lähtevät juoksemaan samalta viivalta ja samoilla säännöillä.

Sosialismi: Ennen maaliviivaa juoksijoiden eteen tulee ajamaan ravikisoista tuttu aisa-auto, joka kerää porukan niin, että kaikki tulevat maaliin yhtä aikaa riippumatta siitä, kuinka kovasti yritti.

Talouslaskun ongelmista:

1920-1940-luvuilla käytiin keskusteluja itävaltalaisen vapaata markkinataloutta kannattavan taloustieteellisen koulukunnan sekä sosialistisen suunnitelmatalouden kannattajien välillä. Itävaltalaisen koulukunnan kasautuneet argumentit muodostavat ns. talouslaskun ongelman. Teoria osoittaa perustavanlaatuisia aukkoja sosialistisesta suunnitelmataloudesta jo teoriatasolla. Yleinen maallikkojen käsityshän sosialismista on se, että kaunis teoria kaatuu vasta käytännön toteutuksessa.

1920-luvulla taloustieteilijä Ludwig von Mises esitti väitteensä suunnitelmatalouden kyvyttömyydestä kohdentaa niukkoja voimavaroja oikeisiin kohteisiin hintasignaalien puuttuessa. Absoluuttisia hintojahan ei ole olemassa: tuotteiden hinnat määräytyvät markkinataloudessa jatkuvasti ihmisten sovittaessa halunsa vallitsevaan niukkuuteen. Jos hinnat eivät määräydy näin, ne keksitään enemmän tai vähemmän mielivaltaisesti, jolloin järjestelmää riivaa jatkuva ja sovittamaton yli- tai alituotanto. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että järjestelmä keskittyy koko ajan sellaisten tuotteiden liikatuottamiseen, mitä ihmiset eivät halua. On sanottu, että von Mises ennusti Neuvostoliiton romahtamisen jo ennen koko järjestelmän nousua. Kieltämättä Neuvostoliitossa kärsittiin juuri talouslaskun ongelmista: kaupat olivat jatkuvasti täynnä ostovoimaisia asiakkaita, mutta hyllyissä ei ollut tuotteita.

1940-luvulla toinen itävaltalainen taloustieteilijä Friedrich von Hayek täydensi oppi-isänsä von Misesin teoriaa korostamalla tiedon luonteen filosofiaa. Äärimmillään teoreettisesti olisi jotenkin mahdollista päätyä tilaan, jossa valtion keskussuunnitteluelin kerää äärettömän paljon markkinatietoa itse markkinatalouden jäljittelemiseksi. Sinällään kuulostaa jo erikoiselta, että valtion täytyisi luoda kallis koneisto jonkin muuten melko ilmaisen prosessin jäljittelemiseksi. Usko tietotekniikan kehittymiseen harhauttaa helposti ajattelemaan, että itsessään nopeammalla tiedonkäsittelyllä päästäisiin eroon tiedon luonteen rajoista. Tällaisesta oletuksesta kumpuaa vielä tänäkin päivänä usko siihen, että markkinat voisivat toimia tehokkaammin koordinoituna kokonaisvaltaisen vision pohjalta.

Teoriassa suunnitelmataloudelle olisi käyttöä vasta, jos se kykenisi tuottamaan markkinoita tehokkaammat näennäismarkkinat. Jo teoriassa näennäismarkkinoiden luominen edellyttäisi kallista ja laajaa tiedonkeräys-, käsittely- ja valvontakoneistoa. Tällöin suunnitelmatalouden saavuttamien taloudellisten hyötyjen tulisi kattaa koneiston aiheuttama syrjäyttävä kustannus.
Hayekin mukaan ongelma liittyy erityisesti tiedon keräämiseen, yhteismitallistamiseen ja soveltamiseen. Ihminen ei tunnetusti osaa aina ilmaista itseään. Markkinoita koskevan tiedon kerääminen ei perustuisi halujen ja niukkuuden realisoiviin rahallisiin ostopäätöksiin, vaan loputtomiin haastatteluihin ja kyselyihin. Ostaessaan ja vertaillessaan tuotteita mielessään ihmisen hiljainen tieto yhdistyy siihen rajoittuneeseen osaan tiedosta, jonka ihminen pystyy jotenkin ilmaisemaan ymmärrettävästi. Ihmisten tapa ilmaista ja arvioida asioita ei kuitenkaan ole läheskään yhteismitallista. Ihmiset ovat luoneet yksilöllisen ajattelutapansa, eikä heillä ole pitkälle vietyä telepaattista yhteismieltä. Kaksi jopa samalla tavalla ajattelevaa ihmistä voisivat esimerkiksi vastata keskussuunnittelukyselyyn hyvin eri tavalla.
Manuaaliset kyselyt olisivat hyvin alkukantaisia ja rasittaisivat järjestelmää. Siksi yritetäänkin keskittyä teoriapuolen ongelmien huomioimiseen. Kuvitellaanpa vielä äärimmäinen tilanne, jossa päästäisiin reaaliajassa ihmisen pään sisälle. Relevantin tiedon poimiminen ajatusmyrskystä perustuisi jonkinlaiseen kykyyn arvioida erilaiset ajatukset tärkeysjärjestykseen. Se vaatii tulkitsemista ja kriittistä suhtautumista jopa tutkittavaan. Ihmisen ajattelu ei välttämättä aina tue hänen toimiaan tai päätöksiään. Ihmismieli ei ole siinä mielessä mekaaninen kone, että sen kulkua voisi luotettavasti ennustaa. Edes ihminen itse ei osaa arvioida ajattelunsa ja halujensa kehittymistä.

Perustavanlaatuinen ongelma on joka tapauksessa siinä, ettei ihmisten erilaisia laadullisia ajatuksia pysty kokonaisuudessaan muuttamaan määrälliseen yhteismitalliseen muotoon. Miten järjestelmätasolla äärettömän suuri määrä eri ihmisten toiveita ja haluja tulisi suhteuttaa niukkuuteen mahdollisimman tehokkaan tuloksen aikaansaamiseksi? Miten mitata kolmannen persoonan näkökulmasta sitä, kuinka paljon henkilö A arvostaa enemmän tietokonettaan kuin henkilö B kännykkäänsä? Konstruktiivisesti vapaassa rahavaihdannassa ihmiset pystyvät hinnoittelemaan tuotteita ja sanomaan, kuinka paljon he olisivat mistäkin tuotteesta valmiita maksamaan.

Ilman vapaan vaihdannan järjestelmää ja yhteismitallista vaihdantayksikköä tehtävä on mahdoton. Kuvitellaanpa, että eri formaateissa kuten mp3-, pdf-, jpg-, txt- ja avi-muodossa olevat multimediataideteokset tulisi muuntaa yhteismitalliseen vertailukelpoiseen muotoon. Musiikkivideosta voi poimia laulun sanat ja kuvata vain omin sanoin visuaalista puolta. Samoin laulun sanat voi laittaa videolle pyörimään monella eri tavalla. Se, miten katsoja kokee musiikkivideon, kappaleen tai yksinkertaisimmillaan laulun sanat on joka tapauksessa monitulkintaista. Erilaiset merkitykset muuttuvat heti pienimmässäkin käsittelyssä. Pohjimmiltaan kaikki tiedostot ovat toki muutettavissa ykkösiksi ja nolliksi, mutta vaikeaselkoinen raakadata ei itsessään anna vastauksia olennaisesta sisällöstä ja sen suhteesta yksityiskohtiin. Mitä enemmän dataa ja informaatiota jalostetaan sovellettavaan muotoon, sitä enemmän siinä korostuu subjektin tai objektiivisuuteen pyrkivän mekanismin laatijan tulkinnanvaraisuus alkuperäisyyden kustannuksella.

Kun järjestelmä koostuu lukuisista ennustamattomista muuttujista, itse talousjärjestelmän kuvitteellinen funktio muuttuu koko ajan. Kun tietyllä hetkellä saadaan kerättyä tarpeeksi tietoa muuttujista, kuten ihmisten eri halujen tärkeydestä ja sijoitettua ne monimutkaiseen malliin, se on jo ehtinyt vanhentua. Lukuisten toimijoiden väliset vuorovaikutukset ja logiikat muuttuvat myös. Kaava täytyisi laatia uudelleen joka hetki. Raskaan hierarkkisen järjestelmän sijaan markkinoiden toimijat luovat ruohonjuuritasolta lähtien oman osuutensa "funktiosta". Painoarvo ja potentiaalisuus saadaan selville mielivaltaisen arvioinnin sijaan yhteismitallisista rahamääräisistä arvoista, tuloksesta ja taseesta.

Talouslaskun ongelman ehkäpä painavin teesi on, että ainut tapa saattaa subjektiiviset laadulliset näkemykset yksiselitteiseksi määrällisyydeksi on vapaassa vaihdannassa käytettävä välineellinen raha.

Kuvitellaanpa vielä utopia, jossa suunnitelmatalous kykenisi luomaan toimivan jäljitelmän markkinoista. Missä määrin markkinoiden tehokkuuden tulisi joustaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä? Nämä kaksi tavoitetta eivät läheskään aina ole yhteneviä johtuen osaksi oikeudenmukaisuuskäsitteen suhteellisuudesta. Sosialistisessa suunnitelmataloudessa ihmisten mahdollisuus subjektiivisiin moraalisiin valintoihin olisi joka tapauksessa rajoitetumpi, koska järjestelmän keskusjohto on ottanut ihmisille normaalisti kuuluvan vastuun ja velvollisuuden hyvinvoinnin edistämisestä.

Mielenkiinnosta yritin etsiä netistä, jos talouslaskun ongelma olisi sattunut saamaan kritiikkiä. Yllätyin, ettei vajaassa vuosisadassa itse teoria ole kohdannut painavia vasta-argumentteja. Kuitenkin "vähiten huonoa" vapaata markkinataloutta ja kapitalismia arvostellaan vanhakantaisen kommunismin nimissä hyvin hanakasti ikään kuin se kumoaisi suunnitelmatalouden teoriatason ongelmat. Ehkäpä ironisin, mutta selkein kritiikki talouslaskun ongelman yleispätevyyttä kohtaan koski sitä, että tietyssä äärettömien resurssien tilassa suunnitelmatalouskin voisi toimia. Suunnitelmatalouden tarkoituksenahan on useimmiten muuttaa tehottomat markkinat tehokkaiksi ja jakaa myös hyvinvointia. Jos resursseja olisi loputtomasti, mihin suunnitelmataloutta tällöin tarvittaisiin, kun kaikkien tarpeet on tyydytetty? Oikeastaan vitsikäs oletus äärettömistä luonnonvaroista ei edes lukeudu taloustieteen piiriin, sillä niukkuus on taloustieteen yhteisesti hyväksytty vakio-oletus.

Vaikka talouslaskun ongelma on helposti maalaisjärjellä ymmärrettävä kritiikki eräänlaista tiedeuskovaisuutta kohtaan, se saattaa ilmetä monille jopa taloustieteitä opiskelleille ihmisille uutena ja vieraana teoriana.

http://thomastaussi.blogspot.com/2010/05/suunnitelmatalous-oli-vain.html

Sosialismin ja demokratian yhteensovittamattomuudesta

Kun valtion asema vahvistuu, on kansanvaltaisuudesta pakko luopua. Kansa saattaa antaa hyväksyntänsä sille, että parlamentti päättää yhä laajemmasta kirjosta yhteiskunnan asioita, mutta tämä ei millään tavalla tarkoita sitä, että parlamentti olisi kykenevä tekemään tällaista. Tämä johtuu siitä, että parlamentti ei kykene tekemään enemmistöpäätöksiä asioista, joissa mielipiteiden kirjo on hyvin laaja ja tuolloin siitä tulee tehoton keskustelukerho ja tästä johtuen yleistyy näkemys, että päätäntää on tehostettava viemällä päätäntä virkamiehille tai muille asiantuntijoille. Tämän itse asiassa jo varhaiset sosialistit, muun muassa Sidney ja Beatrice Webb ja myöhemmin Harold Laski, tunnustivat. Laski teki selväksi, että sosialistisen hallituksen ei tule antaa demokraattisten menettelytapojen häiritä sosialististen päämäärien saavuttamista.

Jotta voitaisiin ajaa kokonaisvaltaisia yhteiskunnallisia muutoksia, johtaa se näin ollen väistämättä despotiaan, joka pahenee sitä mukaa kun niiden asioiden määrä kasvaa, joiden halutaan kuuluvan valtion päätäntävallan alle. On olemassa syynsä sille, miksi esimerkiksi menestyksellistä sotilasoperaatiota ei voida toteuttaa niin, että päämääristä tai keinoista päätetään demokraattisesti. Vielä vähemmän demokraattinen päättäminen on mahdollista silloin kun halutaan tehdä koko kansakuntaa kattava taloussuunnitelma. Tämän takia mikään suunnitelmatalous ei koskaan voi olla kansanvaltainen. Ainoastaan vapaasti toimiva talous voi olla kansanvaltainen, koska tuolloin kansalaiset päättävät itse siitä, mihin he käyttävät yksityisiä resurssejaan ja mahdollisuuksiaan, joko itsenäisesti tai vapaan sopimusoikeuden kautta yhdessä muiden kanssa.

Demokratia on mahdollista ainoastaan kapitalismissa - riippumatta siitä, pitääkö demokratiaa sinänsä päämääränä. Tulee myös muistaa se, että joissain tapauksissa tunnustetusti autotäärinen hallinto on turvannut laajemman yksilönvapauden kuin mitä on tapahtunut joissakin demokratioiksi nimetyissä valtioisssa. Kuitenkin, siinä vaiheessa kun kansa antaa päätäntävallan taloudesta valtiolle ja sitä kautta virkamiehille, on se ojentanut ranteensa kahlehtimista ja orjuuttamista varten. Vaikka puhuinkin tässä yhteydessä pääasiassa taloudesta, ei ole mielestäni mitään syytä olettaa miksi tämä ei koskisi myöskin muita elämän alueita. Talouden otin esimerkiksi lähinnä siksi, että edelleenkin monet uskovat, että yksilönvapaus ja keskusjohtoinen talous olisivat jotenkin yhteensovitettavissa, vaikka se edellä esitetyn teorian ja käytännön esimerkkien valossa ei koskaan ole toteutunut.

http://jarkkopesonen.blogspot.com/2010/05/miksi-suunnitelmatalous-ei-voi-olla.html

Tilastopohjaisen yhteiskuntasuunnittelun ongelmia:

Äskettäisessä kommenttiketjussa nousi esiin ajatus, että käsitykset alkoholin vaaroista ja haitoista ovat tilastotiedettä. Tämä on varsin suppea ja epähumaani käsitys alkoholin haitoista. Siinä missä todellisessa elämässä alkoholistit juovat perheen omaisuuden ja kännipäissään vielä hakkaavat puolison ja lapset, Suuret Ajattelijat röhnöttävät nojatuoleissaan ja päivittelevät alkoholin julkiselle terveydenhuollolle aiheuttamia kustannuksia paperille tulostetuista hienoista tilastoistaan. Tilastot ovatkin kollektivismin epäjumalankuva, jossa kaikki oikean elämän ilot ja surut pakataan helposti käsiteltäviksi numeroiksi, joiden pohjalta yhteiskuntaa voidaan suunnitella.

Yksi keskeinen ongelma tilastopohjaisen yhteiskuntasuunnittelun kanssa on vain se, että me olemme ihmisiä, emme tilastoja. Kun poliitikot julistavat alkoholin aiheuttavan niin ja niin monta ongelmaa vuosittain ja sen estämiseksi nostavat alkoholin verotusta tai rajoittavat muuten myyntiä, alkoholisti ei siitä parannu, vaan laulaa mielessään Irwiniä, juo perheen omaisuuden, ottaa vielä velkaakin päälle ja kännipäissään hakkaa puolison ja lapset. Kun ruuvia kiristetään tarpeeksi, hän alkaa vierailla yhä useammin Virossa, harkita pontikkapannun virittämistä autotalliin tai opetella tuulilasinpesunesteiden väärinkäyttöä.

Verojen ja sääntelyn kiristämisellä voidaan kyllä saada tilastoitu alkoholin kulutus vähenemään, mutta samalla tilastoimaton ja vaihtoehtoinen kulutus kasvaa. Eikä se alkoholisti jätä juomatta siksi, että alkoholi on kalliimpaa tai että sitä ei saa kaupasta iltayhdeksän jälkeen. Rattijuoppo ei virta-avainta kääntäessään mieti kuinka paljon nautittu alkoholi tuli maksamaan. Kuten kirjoituksessani "Yhden ratkaisun malli" yritin ilmaista, kollektiivinen ratkaisu ei poista yksilöiden ongelmia.

Erityisen surullista tilastojen ja sosiaalivaltion ihannoinnissa on se, että jos alkoholin haitat eivät näkyisi tilastoissa kustannuksina julkiselle sektorille, poliitikkojen mielestä ongelmaa ei olisi juuri lainkaan. Vaikka tarinan alkoholisti ryyppäisi ja hakkaisi perheensä velkaiseksi ja palasiksi, niin se olisi vain yksittäistapaus, jolle ei muka voitaisi mitään. No, eivät poliitikot voikaan, mutta uskotellessaan kansalaisille ratkaisevansa ennen pitkää kaikki ongelmat tilastojen kautta he vievät ihmisiltä aloitteellisuuden ratkaista ongelmansa itse.

Kun julkinen valta ottaa jonkin asian hoitaakseen, valitettavan moni tyytyy siihen ja jää odottamaan jopa loputtomasti, että ongelma ratkeaa julkisen vallan toimesta. Näitä passivoituneita ihmisiä on tästä turha syyttää, sillä siihen heitä on opetettu heidän koko ikänsä: valtio osaa ja pystyy ratkaisemaan kaikki ongelmat. Ja kun jokin ratkaisu ei toimi, luvataan tehdä asian eteen enemmän. Ja niin edelleen, ad infinitum.

http://pasi.blogit.uusisuomi.fi/2010/04/26/tilastot-vastaan-todellisuus/

[qwerty]

Näin vaalien lähestyessä lienee paikallaan mainita että tuloerot maassamme ovat lähes maailman pienimmät, joten vasureiden joka ainoiden vaalien (ainoa) vaaliase että tuloerot kasvavat on täyttä pelleilyä. Saavat kasvaakin. Mutta media kun sattuu oleman sinnepäin kallellaan kumossa, niin tästäKIN on vain "virallinen totuus"

[Hiidenlintu]

Kertokaa minulle, miksi tuloerot ovat paha sinänsä?

Jos valtio L:ssä henkilö A tienaa kuussa 8 000 euroa ja henkilö B 1200 euroa ja jos valtio S:ssä henkilö A tienaa kuussa 3 000 euroa ja henkilö B 1000 euroa, niin onko valtio S silloin parempi paikka, koska tuloerot ovat pienemmät?

[do.ut.des]

Kertokaa minulle, miksi tuloerot ovat paha sinänsä?

Joskus 90-luvulla kuulin selityksen tälle asialle, että yleinen hintataso nousee jos tuloerot kasvavat.

Jos pena tienaa keventyneellä verotuksella 1000€ enemmän kuussa, niin kauppias X "huomaa" sen, jolloin hän päättää nostaa hintoja jolloin pieni tuloinen jonka ostovoima ei kasva samassa suhteessa kuin penan toisin sanoen hän ei hyödy veronkevennyksestä yhtä paljon kuin pena - niin hänen ostovoimansa heikkenee, koska kauppias X nostaa hintoja.

Itse en tähän selitykseen usko. Yleinen hintataso tuppaa nousemaan inflaation takia,  mutta rahan arvo ei tässä tapauksessa heikkene koska varallisuus ei häviä minnekään. Valtion sijaan penalle jää käteen enemmän rahaa, mutta koska "ilkeät" kauppiaat nostavat hintojaan keventyneen verotuksen johdosta niin pienituloinen joutuisi pulittamaan kulutuksesta enemmän euroja.

Hyvä tekosyy sille, miksi valtion pitää verottaa penan palkkapussia enemmän.

[M.E]

Minäkin liityn sosialismi-kriittisiin tässä ketjussa. Jos jotain tässä maassa on vialla, niin se on korkea ja progressiivinen verotus.

[Epeli]

Kyllä se on ehdottomasti hieno asia että voi rikastua omalla työllään, Suomen, niinkuin kaikkien pohjoismaiden ongelma hyvinvointivaltiona on jo pitkään ollut että työttömänä elää käytännössä yhtä hyvin kuin pienipalkkaisimmilla töillä; rahat pois työtätekeviltä laiskoille. Työnteosta rangaistaan ja laiskuudesta taputetaan olalle.
90-luvun laman jälkeen tulonsiirtorumba on helpottanut hiukan verojen keventyessä,  mutta nää kevennykset on koskenut aika paljon suuria yhtiöitä, joille myönnetään myös tukea niillä argumenteilla että ne ovat suuria työllistäjiä ja että ne eivät häipyisi Suomesta kevyemmän verotuksen perässä. Pääomatulojen ja ansiotulojen verotuksen eriydyttyä homma on kääntynyt siihen että verotus on kääntynyt progressiiviseksi pienituloisten suuntaan, sillä mitä rikkaampi olet, sitä suurempi osuus kaikista tuloistasi on pääomatuloja, mistä rokotetaan kevyesti verrattuna ansiotuloihin.

Hetki sitten oli juttua että osakeyhtiöiden verotusta halutaan vielä lisää alas:
http://www.ksml.fi/uutiset/talous/ek-vaatii-yhteisöveron-laskemista-20-prosenttiin/549813


Verokiila mikä siis tarkoittaa työnantajan työvoimakustannuksia (palkka, työeläkkeen maksu jne.) vähennettynä nettotulolla, eli saatu palkka miinus verot, kuten tulovero. Keskituloisten suhteellisen pienet pääomatulot ja korkea ansiotuloverotus johtaa siihen yhtälöön, että keskituloiset kärsivät pahimmasta verokiilasta, eli työstä jää verotuksen jne. jälkeen vähiten käteen.

Kehitys on siis ollut tämmöinen, että isoja suositaan ja pienyrittäjyys lyödään lyttyyn, joiden tie menestykseen katkaistaan jo ennen kuin se ehti edes alkaa. Keskituloiset ja pienyrittäjät on alistettu hiipuvan hyysäysjärjestelmän kustantajiksi.

Vielä pitää palata tuohon hyvinvointivaltioon että itse kannatan jonkinlaista ilmaisen koulutuksen ja terveydenhuollon ylläpitoa. Yhdysvaltojen hekumoima mahdollisuuksien tasa-arvo on osittain bullshittiä siinä mielessä että moni köyhä duunari siellä on juuttunut oravanpyörään, kun ei yksinkertaisesti jää elinkustannusten jälkeen rahaa käteen jolla hankkia koulutusta ja siten tietä parempaan toimeentuloon. Joka tapauksessa se on hyvä juttu että hyvinvointivaltiota on lähdetty purkamaan, ei siinä ole mitään järkeä kun työtä-tekevät elättävät passivoituneita elämäntapatyöttömiä. Nuorisotyöttömyys on Suomessakin karmaisevalla tasolla eikä täysin terve, työkykyinen, ostareilla ja kavereiden luona hengaava nuori, joka vois mennä vaikka postinjakajaks tai siivoojaks vastaa mun käsitystä apua tarvitsevasta köyhästä. Ehkä hyvinvointivaltio pitäisi minimoida ilmaiseen koulutukseen ja terveydenhoitoon ja työttömyystuki poistaa ainakin nuorisolta ja jättää se aidosti sitä tarvitseville kuten vammautuneille.

Työntekoon ja tienaamiseen rohkaistaan enemmän ja enemmän, mikä on hyvä juttu, mutta se on perseestä, että tästä kehityksestä ovat hyötyneet nimenomaan suurituloiset työtä tekevät. Ei ole ihme että veronkierto rehottaa yrittäjillä kaikkialla.

[Ano Nyymi]

Jos isot tuloerot ovat poikkeuksetta hyvä juttu, niin luulisi että Etelä-Amerikka olisi paratiisi.
Miksi sieltä sitten muutetaan niin sankoin joukoin Obamalaan?

[qwerty]

Jos isot tuloerot ovat poikkeuksetta hyvä juttu, niin luulisi että Etelä-Amerikka olisi paratiisi.

Joo. Heitetään toinen ääripää vertailukohdaksi ja puolustetaan sitä että tuo ei ole hyvä. Täysin muistinvaraisia prossia. Random E-Amerikan diktatuuri tuloerot 450%. Suomi 20%. Norja 22%. Saksa 25% jne. jne.

[Ano Nyymi]

Jos isot tuloerot ovat poikkeuksetta hyvä juttu, niin luulisi että Etelä-Amerikka olisi paratiisi.

Joo. Heitetään toinen ääripää vertailukohdaksi ja puolustetaan sitä että tuo ei ole hyvä. Täysin muistinvaraisia prossia. Random E-Amerikan diktatuuri tuloerot 450%. Suomi 20%. Norja 22%. Saksa 25% jne. jne.

Eikö niitä veroja voisi laittaa Valtion maksettavaksi? Mäki-Ketelä hoi, tossapa hyvä vaalilupaus.

[Nuivettunut Han-nenetsi]

Jos isot tuloerot ovat poikkeuksetta hyvä juttu, niin luulisi että Etelä-Amerikka olisi paratiisi.
Miksi sieltä sitten muutetaan niin sankoin joukoin Obamalaan?

Ei tuloerot sinällään ole välttämättä hyvä eikä huono asia. Huono asia on absoluuttinen eikä suhteellinen köyhyys. Etelä-Amerikasta muutetaan monista syistä Obamalaan, mm. työn, köyhyyden, yhteiskunnan korruption ja väkivaltaisuuden jne takia. Jos Etelä-Amerikan rikkaat ja keskituloisetkin olisivat köyhiä olisi Etelä-Amerikka monille huomattavasti ikävämpi maanosa kuin nyt.

[Vetinari]

Ulkopuolisen kanssa pitkälti samaa mieltä. Niitä pitää auttaa jotka eivät oikeasti selviä, ja kyllä perustoimeentulo pitää olla.

Samoin uskoisin, että suurin osa tällä hetkellä työttöminä olevista eivät ole elämäntapatyöttömiä, vaan työttömiä täysin vastoin tahtoaan. Osasyynä tähän voi olla myös se työmarkkinoilla kukoistava järjettömyys, että kaikkeen perushommaankin pitää olla tutkintopaperit ja parin vuoden koulutus (pk-seudulla tosin pääsee tiettävästi lähtötason töihin helpommin kuin muualla). ISS jne. tarjoavat opiskelijoille kyllä siivoustyötä ilman koulutusta ja kokemustakin, mutta hirmu monet paikat vaativat vakityöntekijöiltä koulutuksen. Itse olin 18-vuotiaana yhden kesän siivoamassa teollisuuslaitosta, ja hommaan oli viikon mittainen perehdyttäminen toisen siivoojan kanssa, ja loppukesän hommat hoituivat sen avulla oikein kätevästi. Vakituiset kollegani kuitenkin kertoivat, että päästäkseen muihin kuin kesätöihin pitäisi käydä parivuotinen talouskoulu tai jokin muu vastaava, en muista enää mikä kun siitä on jo yhdeksän vuotta. Älytöntä, koska ne hommat todellakin oppi viikossa.

Työttömän olisi paljon helpompi saada töitä, jos uuden työpaikan saadakseen ei tarvitsisi palata vuodeksi tai pariksi koulunpenkille. Jos haluat kioskin tädiksi tai kaupan kassalle niin merkonomiksi pitäisi ensin lukea. Jos haluat lakaisemaan katuja ja vaihtamaan porraskäytävään lamppuja, niin kiinteistöhuollon koulutus. Ymmärrän ettei hotsita hypätä taas opiskelemaan ihan siinä toivossa, että jos saisi olla sitten vuoden vaikka talonmiehenä. Ja kun talonmiehen hommat loppuvat eikä uusia löydy, niin taas uuteen kouluun. Siinä ei kerkeä paljon eläkettä kertyä eikä perhettä perustaa jos jatkuvasti pitää olla heilumassa.

Oppisopimuskoulutukseen pitäisi mielestäni olla huomattavasti enemmän tarjontaa. Sitä on kyllä helpotettu niin, ettei koulutksen jälkeen ole pakko työllistää koulutettavaa, mutta puljut ovat silti nihkeitä ottamaan oppisopimukselle - työttömiä kun saa kivasti ilmaisiin töihin. Itse ei tarvitse maksaa mitään, mutta kela tai te-keskus maksaa niille kahdeksan euron päivärahan. Ja kun se "harjoittelujakso" on ohi, niin seuraava ilmaisorja tilalle. Ei kannata pistää työpaikkaa auki, kun ilmaista työvoimaa saa työttömien reservistä sormia napsauttamalla. Ihmekös tuo siis jos työttömyys kukoistaa, sehän on sekä julkiselle että yksityiselle sektorille todella kannattava tilanne!

[vainukoira]

Tähän ketjuun voisi ilmoittautua ne, joille VAPAUS on kaikkein perustavinta laatua oleva asia maailmassa. Vapaus elää elämää niin kuin itse haluaa.

Ilmoittaudun.

Joskus 90-luvulla kuulin selityksen tälle asialle, että yleinen hintataso nousee jos tuloerot kasvavat.

Jos pena tienaa keventyneellä verotuksella 1000€ enemmän kuussa, niin kauppias X "huomaa" sen, jolloin hän päättää nostaa hintoja jolloin pieni tuloinen jonka ostovoima ei kasva samassa suhteessa kuin penan toisin sanoen hän ei hyödy veronkevennyksestä yhtä paljon kuin pena - niin hänen ostovoimansa heikkenee, koska kauppias X nostaa hintoja.

Itse en tähän selitykseen usko.

Saattanee se kuitenkin jossain määrin noin olla, mutta tähän pitää puuttua ensisijaisesti vaikuttamalla hintatasoon, kuten vaikkapa asumiskustannuksiin kaavoittamalla riittävästi tonttimaata, sekä huolehtimalla kaavoitetun maan rakentamisesta, sekä estämällä elintarvikemonopolimafioiden syntyminen.

En pidä tuloeroja ongelmana sinänsä. Sen sijaan ongelma on se, että jotkut eivät tule toimeen vaikka kuinka yrittävät. Pyritään hoitamaan tämä ongelma ensisijaisesti tuossa jo mainittuun hintatasoon vaikuttaen siten, että mahdollisimman monet tulevat toimeen omalla työllään ja yrittämisellään mahdollisimman pitkälle ilman tulonsiirtoja.

[Hiidenlintu]

Kertokaa minulle, miksi tuloerot ovat paha sinänsä?

Joskus 90-luvulla kuulin selityksen tälle asialle, että yleinen hintataso nousee jos tuloerot kasvavat.

Jos pena tienaa keventyneellä verotuksella 1000€ enemmän kuussa, niin kauppias X "huomaa" sen, jolloin hän päättää nostaa hintoja jolloin pieni tuloinen jonka ostovoima ei kasva samassa suhteessa kuin penan toisin sanoen hän ei hyödy veronkevennyksestä yhtä paljon kuin pena - niin hänen ostovoimansa heikkenee, koska kauppias X nostaa hintoja.

Itse en tähän selitykseen usko. Yleinen hintataso tuppaa nousemaan inflaation takia,  mutta rahan arvo ei tässä tapauksessa heikkene koska varallisuus ei häviä minnekään. Valtion sijaan penalle jää käteen enemmän rahaa, mutta koska "ilkeät" kauppiaat nostavat hintojaan keventyneen verotuksen johdosta niin pienituloinen joutuisi pulittamaan kulutuksesta enemmän euroja.

Hyvä tekosyy sille, miksi valtion pitää verottaa penan palkkapussia enemmän.

Tämähän taas osoittaa sen, että sosialistit eivät tajua pätkääkään talouden perusteista ja esimerkiksi siitä, kuinka hinnat muodostuvat. Se, että varallisuus nousee ei lisää esimerkiksi tavallisen ruoan kysyntää, koska ei Pena osta viittä leipää yhden sijaan siksi, että hän tienaa viisi kertaa enemmän kuin naamurin Jupe, joka ostaa vain yhden leivän. Ja vaikka kysyntä nousisi varallisuuden kasvun myötä, kuten tapahtuu sellaisissa tuotteissa, joihin ihmisillä ei ole niin paljoa varaa, että he voisivat tyydyttää kokonaan tarpeensa, tulee kysynnän noustessa alalle uusia kilpailija ja tarjonta kasvaa, jolloin hinta ei pääse nousemaan ylemmäksi kuin sen, millä tarjoavat yritykset ovat valmiita minimissään tuotetta myymään: Mikäli tämä hinta ylitetään saa samalla alalla oleva kilpailuedun.

Tämä kysynnän ja tarjonnan laki ei ole mitenkään järjettömän monimutkainen, mutta paksukalloisille sosialisteille asia ei mene vain jakeluun.

Jos isot tuloerot ovat poikkeuksetta hyvä juttu, niin luulisi että Etelä-Amerikka olisi paratiisi.
Miksi sieltä sitten muutetaan niin sankoin joukoin Obamalaan?

On se taas hienoa todistaa tätä argumentaation riemuvoittoa. 80-luvun Hong Kongissa olivat suuremmat tuloerot kuin Kiinan aluella. Miksi ihmiset pyrkivät Kiinasta Hong Kongiin mutta ei toisinppäin?

Rautalangasta: Tuloeroja niiden vaikutuksia voi vertailla vain muutoin yhtäläisissä valtioissa. Jos et näe Etelä-Amerikan ja Yhdysvaltain välillä muita merkittäviä eroja kuin tuloerot, niin se on sinun ongelmasi.

Jos taas vertaillaan Etelä-Amerikan maita keskenään, niin otetaan vaikkapa Chile. Heritage-säätiön taloudellisen vapauden indeksin mukaan Chile oli vuonna 2008 maailman 8. vapain talous, ja Latinalaisen Amerikan talouksista kaikkein vapain Nykyään 18,2 % chileläisistä elää köyhyysrajan alapuolella siinä missä Brasiliassa 31 % ja Boliviassa 64 %. Olennaista on, että nämä maat ovat muutoin vertailukelposia ilmaston, väestön, luonnonvarojen ja historiallisten kehitysten osalta.

Alkaa kyllästuttää tämä rautalangasta vääntäminen ja argumentaation virheiden korjaaminen.

[antero]

Hauskintahan tässä on se että kannattamalla kapitalismia, lisääntyvät tuloerot ja köyhien määrä, ja keskitulo pienenee.

Ja tämä koskee nimenomaan niitä ihmisiä jotka kannattaa kapitalismia, eli siis sitä että heistä tulisi rikkaita.

[Hiidenlintu]

Hauskintahan tässä on se että kannattamalla kapitalismia, lisääntyvät tuloerot ja köyhien määrä, ja keskitulo pienenee.

Täyttä roskaa. Jos Chilessä on vähemmän absoluuttisessa köyhyydessä eläviä kuin Boliviassa, niin anteron mielestä silti Chilessä toteutettu politiikkaa lisää köyhien määrää. Onko tällaisessa argumentaatiossa mitään järkeä?

[Uuno]

Ulkopuolisen kanssa pitkälti samaa mieltä. Niitä pitää auttaa jotka eivät oikeasti selviä, ja kyllä perustoimeentulo pitää olla.

Minä taas uskon, että niiden ihmisten joukko, jotka eivät oikeasti selviä, on todellisuudessa hyvin pieni. Minä uskon että se on niin pieni, että tämän kokoinen 'hyvinvointivaltio' (valtion budjetilla mitattuna) on täysin ylimitoitettu tarkoitukseensa nähden.

Osasyynä tähän voi olla myös se työmarkkinoilla kukoistava järjettömyys, että kaikkeen perushommaankin pitää olla tutkintopaperit ja parin vuoden koulutus (pk-seudulla tosin pääsee tiettävästi lähtötason töihin helpommin kuin muualla).  

Jos todellisuus on tällainen, niin se parin vuoden koulutus kannattaa siinä tapauksessa hankkia, eikö?

Antero: Huono yritys. Jos asia olisi noin niin täällä pohjoisen hyvinvointivaltioissa olisi keskimäärin korkeampi elintaso kuin Yhdysvalloissa. Näin asia ei kuitenkaan ole. On olemassa vaikka kuinka paljon tilastofaktaa siitä, että markkinoiden vapaus korreloi elintason kanssa. Vapaus tuo vaurautta.

[Suvaitsija]

Hans Roslingin mukaan kasvavat tuloerot ovat pötypuhetta (alkaa kohdasta 6:20):

http://www.youtube.com/watch?v=hVimVzgtD6w

[JPU]

Tutkimus: Kuinka lapset kasvavat ulos sosialismista

Pikkulapset ovat sitä mieltä, että asiat ovat kunnossa, kun kaikki ryhmän jäsenet saavat jaettavaa yhtä paljon. Nuoruusiässä käsitykset oikeudenmukaisuudesta muuttuvat. Mielipiteet kehittyvät siihen suuntaan, että etuja voi ansaita.

Norjalaistutkimuksen mukaan lapset ovat kuin Karl Marx, mutta vanhetessaan he kehittyvät Kansainvälisen olympiakomitean jäsenten suuntaan.

Norjassa selvitettiin viidesluokkalaisten ja lukiolaisten käsityksiä pelillä, jossa varallisuutta jaettiin ryhmän jäsenille. Viidesluokkalaiset eli noin 10-11-vuotiaat halusivat jakaa kaiken tasan. Kaksi kolmasosaa tämänikäisistä jakoi potin tasan kaikille.

Lukiolaiset eli noin 18-vuotiaat eivät enää suosineet tasajakoa, vaan he punnitsivat yksilöiden suorituksia jakoa tehdessään.

Suomessa tutkimuksesta uutisoi Tiede-lehti

AL

[antero]

Antero: Huono yritys. Jos asia olisi noin niin täällä pohjoisen hyvinvointivaltioissa olisi keskimäärin korkeampi elintaso kuin Yhdysvalloissa. Näin asia ei kuitenkaan ole. On olemassa vaikka kuinka paljon tilastofaktaa siitä, että markkinoiden vapaus korreloi elintason kanssa. Vapaus tuo vaurautta.

Älä nyt ole noin Uuno... Jos haluat vertailla, niin vertaile jenkkilää ennen ja jälkeen Reaganin aikakauden.

Ja samat sanat Hiidenlinnulle, ihan turha vertailla Suomea ja Somaliaa keskenään.

[Teemu Lahtinen]

Ilmoittaudun.

Jostain kumman syystä he eivät mainitse tätä käytännön esimerkkiä hehkuttaessaan anarkokapitalismin hienouksista.

No itse asiassa kyllä mainitaan: http://liberalismi.net/wiki/Somalia

[antero]

Ja samat sanat Hiidenlinnulle, ihan turha vertailla Suomea ja Somaliaa keskenään.

Itse asiassa Somaliahan on kaikista valtioista lähinnä äärilibertaristien märkää unta eli anarkokapitalismia, missä kaikilla olisi automaattisesti ihanaa ja parasta kaikki. Jostain kumman syystä he eivät mainitse tätä käytännön esimerkkiä hehkuttaessaan anarkokapitalismin hienouksista.

Tuo on muuten aivan totta. Äärilibertaristinen ja anarkokapitalistinen vapauden ja kahlitsemattoman yritteliäisyyden kehto on löytynyt. Kun valtion haitallinen kontrolli puuttuu, innovaatio on automaattista ja elintaso singahtaa nousuun.

Da land of da free, da home of da brave.

EDIT: naurattaa toi Teemun linkkaama Hikipedia-artikkeli. "Somalit hylkäävät keynesiläisen rahapolitiikan" ... khi hi hi...

Siis pakkohan ton on olla Hikipediasta?

Todellisuus on taruakin (teoriaakin) ihmeellisempää. 

[Kuvitteellinen hahmo]

Siksi uskonkin, että Mark Zuckerbergin tapaiseen ilmiömäiseen rikastumiseen Suomessa ei ole mahdollisuutta vaikka olisikin kykyä ja ideaa sellaiseen, koska meillä on edustuksellinen demokratia.  

Voih, kun kukaan ei voi kaapia koko perunamaata tunkemalla mainoksia joka paikkaan ja myymällä ihmisten yksityistietoja mainostajille.

Kyllä niitä rikkaita Suomessa löytyy, katso vaan verotiedoista.   Eri asia ne huippumonimiljonäärit. Tietenkinhän uusliberalistisille taloushörhöille on itseisarvo, että Suomestakin tulisi joku kamppailemaan Bill Gatesin rinnalle maailman rikkaimman miehen tittelistä. Sehän se vasta hienoa on.

Kovastihan näitä pankkimiljonäärejäkin on tehtailtu ennen vuoden 2008 lamaa, ja sama tahti jatkuu. Mahtava juttu, että sellaiset luovat ja menestyvät ihmiset saivat ansaitsemansa miljoonat.

Ei taida muuten mainitsemallasi "kommarieliitillä" olla hirveästikään sananvaltaa tänä päivänä, että voit nukkua yösi rauhassa.

EDIT: Tai nykyäänhän se maailman kirkkain tähti Bill Gatesin sijasta onkin Carlos Slim: puhelinyhtiömonopolilla kehitysmaissa kerätty yli 50 miljardin omaisuus.

[Parsifal]

Tutkimus: Kuinka lapset kasvavat ulos sosialismista

Pikkulapset ovat sitä mieltä, että asiat ovat kunnossa, kun kaikki ryhmän jäsenet saavat jaettavaa yhtä paljon. Nuoruusiässä käsitykset oikeudenmukaisuudesta muuttuvat. Mielipiteet kehittyvät siihen suuntaan, että etuja voi ansaita.

Norjalaistutkimuksen mukaan lapset ovat kuin Karl Marx, mutta vanhetessaan he kehittyvät Kansainvälisen olympiakomitean jäsenten suuntaan.

Norjassa selvitettiin viidesluokkalaisten ja lukiolaisten käsityksiä pelillä, jossa varallisuutta jaettiin ryhmän jäsenille. Viidesluokkalaiset eli noin 10-11-vuotiaat halusivat jakaa kaiken tasan. Kaksi kolmasosaa tämänikäisistä jakoi potin tasan kaikille.

Lukiolaiset eli noin 18-vuotiaat eivät enää suosineet tasajakoa, vaan he punnitsivat yksilöiden suorituksia jakoa tehdessään.

Suomessa tutkimuksesta uutisoi Tiede-lehti

AL

Keneltäkään muulta kuin heiltä itseltään ei liene jäänyt huomaamatta, että sosialistit ovat henkisesti esipuberteetti-ikäisen lapsen tasolla. Ja kuinka ollakaan, tiede vahvistaa tämän.

Ei viitsitä sortua lapselliseen vitsailuun/nimittelyyn, kun täällä on ihan oikeitakin sosialisteja. Jokainen varmaan osaa päätellä heidän henkisen kypsyystason ilman sinun neuvojasikin.

~M.E

[Paasikivi]

Miten se on naapurin Jaskalta pois, jos Nalle tekee uuden milkun?

Ei ole pois. Mutta se on pois, jos stalinismista toiseen ääripäähän loikanneen Nallen yhteiskunnallisia ajatuksia ryhdytään Suomessakin toteuttamaan. Nallen ajama köyhät kyykkyyn-yhteiskunta ei ole hyvä paikka elää. Jos esim. koulutus laitetaan EK:n oppien mukaan maksulliseksi ja Suomessa suljetaan opintojen ulkopuolelle ne köyhien perheiden lahjakkaat lapset joille ei osu voittokuponki kohdalle stipendiarpajaisissa, niin kouluttautuminen jää yhä enemmän syntyperästä riippuvaiseksi kykyjen sijasta. USA:ssa on ehkä varaa hukata lahjakkuuksia hankaloittamalla köyhien opiskelua mutta Suomen ei pitäisi sellaiseen mennä. Lukukausimaksuja ajavien Wahlroosien ja Herlinien omat jälkeläiset tietysti pääsevät helpommin opiskelemaan, jos varattomien lapsista suurempi osa suljetaan pois. Koulutuksen ja terveydenhoidon saamisen ei pidä Suomessa olla kiinni siitä onko vanhemmilla lyödä rahaa pöytään tai ostaa kalliita vakuutuksia.