2010-05-06 Kuopio: Vanhemmille syyte lapsen pahoinpitelystä ("kulttuurierot")

[Malla]

Suomen laissa asia sanotaan näin:

361/1983 1§, 3. momentti: Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti.

Jos tästä tingitään, tingitään sitten saman tien muistakin laeista.
 

[Vielä työläinen]

Suomen laissa asia sanotaan näin:

361/1983 1§, 3. momentti: Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti.

Jos tästä tingitään, tingitään sitten saman tien muistakin laeista.
 

Laki on kuin sitä TULKITAAN. Laki on laki, pakko toimia kuten laki määrää tai... Väkivaltakoneisto laittaa sinut toimimaan kuten laki määrää. Eli koska laki, niin toimintamalli x? Tässä tilanteessa laki on huono, oikeastaan susisurkea.

Kerropa minulle kenen normeilla ja millä mittarilla ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä mitataan. Mitkä seuraukset ovat kasvattajalle, jos niitä lapsi ei saakaan. Tai saakin vain 36% tarpeesta? Kiva laki juu.

Käskeminen ( pakottaminen ) tulkitaan kait yleisesti alistamiseksi, eikö? Lain mukaan käskeäkään ei vissiin saa. Lain mukaan ei liene korrektia ALISTAA lasta nukkumaanmenoaikoihin.

[JR]

Hauskaa keskustelua, aivan samanlaisia perusteluja, kuin maahanmuuttokeskustelussa. Ruumiillinen kuritus on "hakkaamista", lapsen kurittaminen on agressiivista toimintaa, ruumiillisesti kuritetusta tulee agressiivinen. Voi voi sentään.
Mitä muuten on lapsen "säännöllinen kurittaminen"? En usko, että maailmassa on niin tyhmää kasvattajaa, että kurittaa lasta ohjelmanmukaisesti.
No, olen minäkin sitä mieltä, ettei kilttiä lasta tarvitse kurittaa.
Siskon lapset ovat neuvottelemalla kasvatettuja, äitinsä on oikein ammattilainen. Vanhimmainen on nyt armeijassa, eikä tahdo sopeutua, kun ei pääsekään neuvottelemaan marssijärjestyksestä. Kaverin onneksi eno on hiukan valmistellut kummipoikaansa maailman myrskyihin ja siihen, että kannattaa miettiä, millä resursseilla lähtee neuvottelemaan kenenkin kanssa. Jos ei ole muuta kaupattavaa, kun oma paha olo, niin kannattaa pitää turpa kiinni.

[Malla]

Suomen laissa asia sanotaan näin:

361/1983 1§, 3. momentti: Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti.

Jos tästä tingitään, tingitään sitten saman tien muistakin laeista.
 

Laki on kuin sitä TULKITAAN. Laki on laki, pakko toimia kuten laki määrää tai... Väkivaltakoneisto laittaa sinut toimimaan kuten laki määrää. Eli koska laki, niin toimintamalli x? Tässä tilanteessa laki on huono, oikeastaan susisurkea.

Kerropa minulle kenen normeilla ja millä mittarilla ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä mitataan. Mitkä seuraukset ovat kasvattajalle, jos niitä lapsi ei saakaan. Tai saakin vain 36% tarpeesta? Kiva laki juu.

Käskeminen ( pakottaminen ) tulkitaan kait yleisesti alistamiseksi, eikö? Lain mukaan käskeäkään ei vissiin saa. Lain mukaan ei liene korrektia ALISTAA lasta nukkumaanmenoaikoihin.

Ihan mieten vaan, mutta mun mielestä pienemmän (pienikokoisemman tai heiveröisemmän, puolustuskyvyttömän) lyöminen on raukkista.

[hyperbeli]

Minusta näissä keskusteluissa, jotka nousevat silloin tällöin aina uudestaan keskustelun alle on muutama paha vika. Ensinnäkin, niissä puhutaan Lapsesta. Jonkinlaisesta geneerisestä, nukkemaisesta olennosta, jolle on liimattu ne oman pikku pupsukan kasvot. Jokainen osapuoli tietää mikä on paras tapa kasvattaa Lapsi. Se on hieman virheellinen käsitys, sillä kuten jo eräskin tässä ketjussa on sanonut, lapsia on laidasta laitaan, eikä samat kasvatusmetodit toimi kaikilla. Toki kaikki lapset ovat ihmisiä ja heitä voi vedellä naruista samalla tavalla kuin kaikkia ihmisiä.

Oikein!

Enimmäkseen fyysistä puuttumista ei tarvita, mutta sen täydellinen sivuuttaminen on äärimmäinen esimerkki uskovaisesta ihmisestä, joka uskoo, että väkivallan olemassaolo on opittu asia. Se on hieman koomista, kun yksikään yhteiskunta tässä maailmassa ei ilman väkivaltaa toimi, eikä mitään valtaa voida irroittaa väkivallasta.

Ei se tukistaminen ja luunappi luo mitään silmitöntä väkivaltaa lapsessa, vaan saa ihmisen ymmärtämään valtaa.

Olet oikeassa siinä, että lapsi tarvitsee toisinaan fyysistä puuttumista. Se ei ole kuitenkaan sama asia, kuin tukistaminen ja luunappi (so. pahoinpitely suomalaisen lain mukaan). Käsittääkseni voidaan todentaa kvantitatiivisesti, että pahoinpitely lapsen kasvatuksessa aiheuttaa lapselle pahoinvointia ja huonomman lopputuloksen (eli aikuisen).

Fyysistä puuttumista on myös esimerkiksi lapsen pitely sylissä. Tähän meillä opettajillakin on oikeus koulussa, mikäli lapsi aiheuttaa muille oppilaille vaaraa.

Minimissään väkivalta maailmassa on silloin, kun kaikki siihen yhtälailla kykenevät. Se muuttuu huonoksi ja tehottomaksi keinoksi, keskustelun merkitys kasvaa.

Väärin. Väkivalta on minimissään maailmassa silloin, jos "hyvät ihmiset" ovat voimakkaampia kuin pahat ts. jos vallan kahvassa ovat sellaiset ihmiset, jotka ajattelevat niin, ettei saa lyödä, paitsi silloin jos lyöminen minimoi väkivaltaa.

Sitäpaitsi jos väkivaltaista kanssakäymistä ihmisten välillä pidetään normina, väkivaltaisuus maailmassa kasvaa, koska sitä pidetään normina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lapsia pitäisi opettaa käyttämään voimaa. Opetan itsekin lapsiani käyttämään aseita. Toisaalta samalla opetan milloin voimaa pitää käyttää ja milloin ei saa. Jos isä lyö heikompaa lastaan, hän ei voi opettaa lapselleen, että heikompia ei saa lyödä, koska itse käyttäytyy juuri päinvastoin.

Mitä vikaa on aggressiivisuudessa? Se voi olla erittäin ikävä piirre ihmisessä, tai erittäin hyvä.

Aggressio on ihmiselle ja lapselle tärkeä asia. Aggressio on jotain sellaista, jota tarvitaan valintatilanteissa kuten vaikkapa pokerin pelaamisessa tai puolison valitsemisessa. Me kutsummu nynnyksi henkilöä, jolla ei ole riittävästi aggressiota. Sitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa käytöshäiriöihin. Aggressio  pitää pystyä hallitsemaan.

Ylläolevassa ruuskan tutkimuksessa aggressiivisuudella taidetaan tarkoittaa häiriötä aggression käsittelyssä, eli kyvyttömyyttä käyttää sitä hyödyllisesti.

[Vielä työläinen]

Minä ainakin erotan monia lyömisen tasoja: kevyt luunappi, luunappi, pieni läpsäisy pakaraan, avari, nyrkillä päähän, pesarilla takaraivoon... Siinäpä nyt pari esimerkkiä.

Ei se, että "lyö" ( luunappi ) ole sama asia kuin että lyö täysiä nyrkillä naamaan. Tämän vuoksi on käsittämätöntä, että laki kieltää kaikenlaisen ruumiillisen kurittamisen.

Minkälaisia tapauksia on muuten ollut aiheesta esillä julkisuudessa, kuin se isän haukkuma lapsi?

Minun mielestäni raukkista on pienempänä määritellä mitä isompi saa tehdä; lapsi ilmoittaa, että "haa haa soitan poliisille, jos kosket" tai nainen hakkaa miestänsä oletuksella, että "eihän se takaisin voi lyödä"

[JR]

Ihan oikeasti te rakkaudella kasvattajat, älkää hankkiko lapsia, ette osaa niitä kasvattaa.
Jokainen meistä tietää, miten lapsi pitää kasvattaa ja jokainen meistä on onnistunut kasvatustyössä just parhaiten. Kuitenkin huomattava osa niistä täydellisesti kasvatetuista lapsukaisista on täys kusipäitä, vaikkakaan ei omien vanhempien mielestä.
Sanotaan, että lapsi on kirjoittamaton kirja, varmaan näin. Jotkut ovat varmaan parempia kirjailijoita, kuin toiset.

[Malla]

Ihan oikeasti te rakkaudella kasvattajat, älkää hankkiko lapsia, ette osaa niitä kasvattaa.
Jokainen meistä tietää, miten lapsi pitää kasvattaa ja jokainen meistä on onnistunut kasvatustyössä just parhaiten. Kuitenkin huomattava osa niistä täydellisesti kasvatetuista lapsukaisista on täys kusipäitä, vaikkakaan ei omien vanhempien mielestä.
Sanotaan, että lapsi on kirjoittamaton kirja, varmaan näin. Jotkut ovat varmaan parempia kirjailijoita, kuin toiset.

¨

Mä olen lapseni vajavaisella rakkaudella kasvattanut. On nyt täysi-ikäinen, lakkiaiset tulossa (ja keko älliä, mikä on sivuseikka), on töissä, treenaa esityksiin ja lukee pääsykokeisiin. Kusipäisyys vielä bongaamatta. Piiskaamatonkin on ja alistamaton. Mikä siis meni pieleen? Missä vaiheessa olisi pitänyt tukistaa ja läpsiä?

[ajuha]

Hauskaa keskustelua, aivan samanlaisia perusteluja, kuin maahanmuuttokeskustelussa. Ruumiillinen kuritus on "hakkaamista", lapsen kurittaminen on agressiivista toimintaa, ruumiillisesti kuritetusta tulee agressiivinen. Voi voi sentään.

Lapsen ruumiillinen kurittaminen on laitonta Suomessa. Piste. Jos se on sinusta vaan "voi voi sentään" et ole selvästikään sisäistänyt suomalaisia arvoja.

en tiedä oliko ruuskan tokaisu sarkasmia, suomalaisista arvoista?

itselläni on kolme(3) tytärtä, vanhin 17 kakkonen 13 nuorin 7,omaa lasta, väkivallalla uhkaaminen on mielestäni pervoin teko, minkä vanhempi voi tehdä lapselleen.

jos pystyy "kympillä" rakastamaan omia lapsiaan, niin tietyistä teini-iän mukanaan tuomista tuskaisista tilanteista selviäminen helpottuu,  patriarkaarisuus isän ominaisuudessa kuuluu kasvatukseen, mutta eritavoin kuin eräs rakkauden ja rauhan uskonto sen ymmärtää.

kärsivällisyys ja se, että jaksaa kuunnella kaikki läpäläpä..murheet, kun se oli ton kanssa, oon ruma vi..u jne. tosin epäkelpo hymistely pahentaa tilannetta, mutta edes pieni yritys myötäelämiseen ,nostaa murkun leuan ylemmäksi.

sopiva annos auktoriteetiä, rakkautta ,vapautta ja risoja polkupyöriä, sekä lapsen tietoisuus, siitä, että me välitämme sinusta, antaa tirpille paukkuja jaksaa etiäpäin.

[desperaato]

soitetaan POLIISIT KOULUUN, koska poika otti kalapalan liikaa ruoka-annokseensa

Älä viitsi saivarrella. Kyseinen juttu on keltaisen lehdistön diipadaapaa. Kalapuikkopojalla oli (on?) paljon opittavaa ja sisäistettävää kaiken muunkin käyttäytymisen kanssa.

Isompiakin "lapsia" olisi aika-ajoin hyvä ojentaa. Joskus kuspäitä täytyy palautella maanpinnalle.

Lapsen kurittamiseen täytyy kuitenkin olla painavat syyt. Ei sitä voi (täällä) harrastaa ennaltaehkäisevänä pelotevaikutuksena.

[desperaato]

kärsivällisyys ja se, että jaksaa kuunnella kaikki läpäläpä..murheet, kun se oli ton kanssa, oon ruma vi..u jne. tosin epäkelpo hymistely pahentaa tilannetta, mutta edes pieni yritys myötäelämiseen ,nostaa murkun leuan ylemmäksi.

Itselläni ei ole lapsia siunaantunut mutta olen ollut lapsi, niin tiedän mistä puhun. Tärkeintä läsnäolemisessa on, että seuraa lapsen/nuoren arkea ja on mukana/tukena jokapäiväisessä arjessa. Lasten ja teinien naurettaviltakin kuulostavat ongelmat jotka voivat askarruttaa heitä pitkään ja hartaasti usein ratkeavat paljon helpommin kun elämänkokemusta omaavan kanssa pohditaan asioita eri näkökulmista.
Lasten ja nuorten aika käy eri tahtia kuin meidän varttuneiden.

[Malla]

Itselläni ei ole lapsia siunaantunut mutta olen ollut lapsi, niin tiedän mistä puhun. Tärkeintä läsnäolemisessa on, että seuraa lapsen/nuoren arkea ja on mukana/tukena jokapäiväisessä arjessa. Lasten ja teinien naurettaviltakin kuulostavat ongelmat jotka voivat askarruttaa heitä pitkään ja hartaasti usein ratkeavat paljon helpommin kun elämänkokemusta omaavan kanssa pohditaan asioita eri näkökulmista.
Lasten ja nuorten aika käy eri tahtia kuin meidän varttuneiden.

Just, kiitos!
(ja sulla kyllä pitäisi olla lapsia, esim. lainasellaisia. sen verran hyvin näet oleellisen)

[Vielä työläinen]

soitetaan POLIISIT KOULUUN, koska poika otti kalapalan liikaa ruoka-annokseensa

Älä viitsi saivarrella. Kyseinen juttu on keltaisen lehdistön diipadaapaa. Kalapuikkopojalla oli (on?) paljon opittavaa ja sisäistettävää kaiken muunkin käyttäytymisen kanssa.

Aivan varmasti on opittavaa. Tapaus on kuitenkin totisinta totta. Eskaloitunut tilanne yhden liiallisen kalapalan ottamisen jälkeen. Mutta on myöskin aivan varmaa, että ollaan menty naurettavuuksien tielle. Ainakin vielä on olemassa miesopettajia kouluissa. Poliisin ajan tuhlaaminen täydelliseen kädettömyyteen on kuvottavaa. Ja tämä tapahtuu LAIN NIIN VAATIESSA. Jos pari kolme miesopettajaa olisi hoitanut tilanteen, niin he olisivat nyt ilman virkaa, ja syytteessä pahoinpitelystä. Hienoa, Suomi.

Mä olen lapseni vajavaisella rakkaudella kasvattanut. On nyt täysi-ikäinen, lakkiaiset tulossa (ja keko älliä, mikä on sivuseikka), on töissä, treenaa esityksiin ja lukee pääsykokeisiin. Kusipäisyys vielä bongaamatta. Piiskaamatonkin on ja alistamaton. Mikä siis meni pieleen? Missä vaiheessa olisi pitänyt tukistaa ja läpsiä?

Olen sanonut, että OSA lapsista on kusipäitä. Sinun ilmeisesti ei ole. Vilpittömät onnittelut siitä.

Olen tähän yksi parhaimmista asiantuntijoista. Olen itse ollut kusipää lapsi, jolle ei ole saatu kuria. En ole koskaan kunnioittanut auktoriteetteja, ja olen kyllä joskus maksanut siitä. Voin vain kuvitella tilannetta, jossa "Mallan" kaltainen ihminen olisi tullut minulle lässyttämään jonninjoutavuuksia kun olin 10-12 vuotias. 

[Vetinari]

Kun ei noita lapsia ole vielä itselle siunaantunut, niin en ota kantaa siihen miten omani kasvattaisin (aina voi kertoa etukäteen kasvattavansa sen-ja-sen metodin mukaan, mutta oikeassa elämässä monet valinnat ovat hetken tuotosta, eikä kaikkia tilanteita voi ennakoida). Väkivaltaa en ainakaan tule käyttämään, sen tiedän.

Itse sain muutaman kerran luunapin tai tukkapöllyä kun olin lapsi. Muistan kyllä varsin hyvin niihin johtaneet tapahtumatkin, joten voin tunnustaa että ihan ansaittuja olivat, tahallisista töllöntöistä (en tosin kehtaa kertoa mitä kaikkea hölmöä olen tehnyt ne ansaitakseni). Saamani luunapit ja tukistukset voidaan kyllä laskea kahden käden sormilla ja sormia jää pari käyttämättäkin. En ole traumatisoitunut, ja mielestäni olen kasvanut ihan kunnon ihmiseksi. Väkivaltaa käytän ainoastaan epäkunnossa olevia kodinkoneita kohtaan yrittäessäni saada niitä toimimaan, sekä itsepuolustukseksi. En ole koskaan lyönyt ensin (paitsi niitä puolustuskyvyttömiä kodinkoneita).

Huomattavasti enemmän olen traumatisoitunut henkisestä väkivallasta, mistä sai koulussa kärsiä parin opettajan ja joidenkin luokkakavereiden taholta. Sellaisellekin lienee pykälät viilattu, mutta käytännössä siitä ei saa mitään rangaistusta.

[JoKaGO]

Kahden nuoren kunnollisen suomalaisen miehen isänä voin kehua, että toimiva sabluuna on sellainen, että vapauksia annetaan lapsille sitä mukaa, kun kyky käyttää vapautta oikein, lisääntyy. Sääntöjä pitää noudattaa ja vanhempiaan totella. Jos lipsutaan, niin suitsia takaisin kireämmälle, ja perustelut asialle.
Luottamus puolin ja toisin pitää säilyttää, niin lapsi/nuori tietää, että voi kotona puhua mistä tahansa asiasta ilman pelkoa. Esimerkiksi mokailujen seurauksien tietää olevan suhteessa mokailun vakavuuteen. Lasta/nuorta pitää tukea kaikissa tilanteissa. Pelottelu, uhkailu tai väkivalta eivät edistä lapsen kasvua.

Tyttöjen kasvatuksesta en tiedä mitään. Olen seurannut sivusta, kuinka miesten hiukset harmaantuvat teinitytön kasvatuksen ongelmien takia. Myöhemmin niistäkin teinitytöistä on tullut fiksuja aikuisia naisia ja välit isiin eivät voisi paremmat olla.

Tärkeää! Kun lapsi kysyy lupaa johonkin asiaan, niin jos vanhemmat ovat erimielisiä, sitä ei saa näyttää! Se vanhempi, kumpi ensin sanoo mielipiteensä, on "kingi", ja tähän päätökseen on kaikkien alistuttava. Vasta sitten, kun lapset eivät ole kuulolla, on vanhempien käsiteltä erimielisyytensä tässä asiassa. Hyvin toimii, kun ensin epäröi ja kieltää, jonka jälkeen voidaan neuvotellen lapsen kanssa ehkä päästä myöntävään vastaukseen.

Ai niin, ketjun aiheeseen liittyen. Hyvä, että noin selvästi on vedottu kulttuurieroihin ja rikkaamman kulttuurin sallimaan väkivaltaan lasta kohtaan! Suviksia tuo kirvelee kuin piikkilankaa kustessa.

[Nikopol]

Kalapuikkocausti 1, 2 ja 3 vielä vähän samoilta apajilta. Kannattaa lukea taustaksi ennen kuin alkaa siitä aiheesta vääntämään.

[Vielä työläinen]

Mielenkiintoinen mielipidekirjoitus päivän Hämeen sanomissa.

"Tärkeintä elämässä on pitää hauskaa kavereitten kaa, vauhtia, pelejä, röökiä ja kaljaa. Viikonloppuja ootetaan ja suunnitellaan joo, kun me nääs otetaan ilo irti nuoruudesta. Mahtavaa, just kohta alkaa kesäloma ja sit mä tuun joka yö jossain kolmelta kotiin. Mitä välii? Nuorena täytyy elää, ei sen tosiaankaan oo välii, vaikka jonkun mutsin ja faijan mielestä se olis vaarallista, koska kyllä mä ite tiedän, mitä mä teen."

Minä en tosiaankaan odota viikonloppuja, juhlapyhiä enkä varsinkaan kesää. Sen sijaan odotan öisin 16-vuotiastani kotiin. Silloin tulee mieleen monenlaisia ajatuksia. Mitä olen tehnyt väärin, kun lapseni käyttäytyy näin?

Toisaalta, lapseni ei todellakaan ole yksin ulkona puolen yön jälkeen, vaan notkuu sankan kaverijoukon kanssa. Mitä näiden muiden lasten vanhemmat ajattelevat? Hyväksyttekö te tosiaan tämän kohelluksen?

Olen joskus yrittänyt laatia yhteisiä kotiintuloaikoja muiden vanhempien kanssa. Toivotonta, sillä useimmat vain levittelevät käsiään; ei meidän poika tai tyttö kuitenkaan tottelisi, kun kaikki kaveritkin ovat kylillä.

Kuka vie ketä? Eikö vanhemman pitäisi olla se, joka osaa arvioida, mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei. Mielestäni nuori ei voi päättää kaikista asioistaan itse. Varmasti lakiakin olisi jo muutettu niin, että 15-vuotias olisi aikuinen.

Yhteiskunta on vaivihkaa muuttunut sellaiseksi, että kaikki pitää saada nyt, kaiken pitää olla helppoa. Minkään eteen ei olla valmiita näkemään vaivaa. Nuoret osaavat kyllä erinomaisesti vaatia oikeuksiaan, sen sijaan vastuut ja velvollisuudet ovat tyystin tuntemattomia käsitteitä. Täysi-ikäiset nuoretkin ostavat pienemmilleen ystävällisesti kassikaupalla juomaa, kunhan hinnasta sovitaan.

En halua viedä iloa nuoruudesta, haluan vain nähdä nuoreni ja hänen kavereidensa selviävän hengissä alkavasta kesästä. Joko olisi aika laatia yhteiset pelisäännöt kotiintuloajoista? Jos vanhemmat eivät siihen pysty, niin onko kuntien tai viranomaisten mahdollista puuttua asiaan?

Kadonneen aikuisuuden metsästäjä

Hattula

Kertoisiko esimerkiksi nimimerkki "Malla", mitä tässä pitäisi tehdä? Superkasvattajana sinulla lienee antaa varma sapluuna. Jos itse olisin vanhempana tuollaisessa tilanteessa, hakisin yötä myöten hilluvan kakaran vaikka hiuksista kantaen kotiin, jos muuten ei tulisi. Saattaisi olla mielestäsi liian toimiva malli?