Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi maahanmuuttajien kotouttamisesta...

[Iloveallpeople]

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain 3 ja 19 c §:n muuttamisesta


esityksen pääasiallinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annettua lakia. Laissa ehdotetaan säädettäväksi, että turvapaikanhakija, joka on Euroopan unionin, Islannin, Liechtensteinin, Norjan tai Sveitsin kansalainen, ei kuuluisi vastaanoton piiriin sen jälkeen, kun hän on saanut tiedoksi Maahanmuuttoviraston kielteisen päätöksen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa. Tietyissä erityistilanteissa hän voisi kuitenkin kuulua vastaanoton piiriin lyhyen ajan vielä kielteisen päätöksen tiedoksi saatuaan.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan ensi tilassa.

—————



sisällys



yleisperustelut

   1. Nykytila

         1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain (493/1999, jäljempänä kotouttamislaki) soveltamisalaa koskevan 3 §:n mukaan turvapaikanhakijoiden vastaanoton piiriin kuuluu turvapaikanhakija, kunnes hänelle on myönnetty oleskelulupa tai hän on poistunut maasta. Säännös koskee kaikkia turvapaikanhakijoita, ja sen perusteella hakijoilla on oikeus majoittua vastaanottokeskuksessa ja saada turvapaikanhakijalle maksettavaa toimeentulotukea siihen saakka, kunnes he ovat saaneet oleskeluluvan tai poistuneet maasta.

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen on liitetty pöytäkirja Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten turvapaikasta (jäljempänä jäsenvaltioiden kansalaisten turvapaikasta tehty pöytäkirja). Sen ainoan artiklan mukaan jäsenvaltioita pidetään kaikissa turvapaikkaan liittyvissä oikeudellisissa ja käytännöllisissä seikoissa toisiinsa nähden turvallisina alkuperämaina. Ulkomaalaislain (301/2004) 100 §:n mukaan turvalliseksi alkuperämaaksi voidaan hakemusta turvapaikkamenettelyssä ratkaistaessa katsoa valtio, jossa hakijalla ei ole vainon tai vakavien ihmisoikeusloukkausten vaaraa. Hallituksen esityksen (28/2003 vp) mukaan lähtökohtaisesti turvallisia alkuperämaita voisivat olla ainakin Euroopan unionin jäsenvaltiot ja Euroopan talousalueeseen kuuluvat valtiot sekä Sveitsi, Amerikan Yhdysvallat, Australia, Kanada, Japani ja Uusi-Seelanti. Ulkomaalaislain 103 §:n perusteella turvallisesta alkuperämaasta saapuvan henkilön kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan ratkaista nopeutetussa menettelyssä. Ulkomaalaislain 104 §:ssä edellytetään, että turvallisesta alkuperämaasta saapuvan hakijan hakemus on ratkaistava seitsemän päivän kuluessa siitä, kun puhuttelupöytäkirja on valmistunut ja tieto sen valmistumisesta rekisteröity ulkomaalaisrekisteriin. Jos Maahanmuuttovirasto ei ole voinut painavasta syystä ratkaista hakemusta 104 §:ssä säädetyn ajan kuluessa, hakemus voidaan ulkomaalaislain 101 §:n perustella hylätä ilmeisen perusteettomana, jos hakija on saapunut turvallisesta alkuperämaasta, jonne hänet voidaan palauttaa.

Ulkomaalaislain 10 luvussa säädetään Euroopan unionin kansalaisen (jäljempänä unionin kansalainen) ja häneen rinnastettavan oleskelusta. Luvun 153 §:n perusteella edellä mainittua lukua sovelletaan sekä unionin kansalaisiin että heihin rinnastettaviin. Ulkomaalaislain 3 §:n mukaan unionin kansalaisella ja häneen rinnastettavalla tarkoitetaan ulkomaalaislaissa Euroopan unionin (EU) jäsenvaltion sekä Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin kansalaista. Se mitä seuraavassa todetaan unionin kansalaisen käännyttämisestä, koskee unionin kansalaisten lisäksi myös Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin kansalaisia.

Ulkomaalaislain 167 §:n 2 kohdan mukaan unionin kansalainen tai hänen perheenjäsenensä voidaan käännyttää, jos hänen oleskeluoikeuttaan ei ole rekisteröity tai hänelle ei ole myönnetty oleskelukorttia sekä jos hän turvautumalla toistuvasti toimeentulotuesta annetussa laissa säädettyyn toimeentulotukeen tai siihen rinnastettaviin etuuksiin taikka muulla vastaavalla tavalla lyhytaikaisen oleskelunsa aikana kohtuuttomasti rasittaa Suomen sosiaalihuoltojärjestelmää. Suomessa on katsottu, että myös unionin kansalainen, joka on saanut turvapaikkamenettelyssä kielteisen päätöksen ja joka on turvapaikkahakemuksensa käsittelyn ajan ollut majoittuneena vastaanottokeskuksessa sekä nostanut toimeentulotukea, voidaan käännyttää ulkomaalaislain 167 §:n perusteella. Käännyttämispäätös perustuu näissä tapauksissa siihen, että hakija on kohtuuttomasti rasittanut Suomen sosiaalihuoltojärjestelmää.

Ulkomaalaislain 201 §:n mukaan päätös, joka on tehty turvallisesta alkuperämaasta tulleen ulkomaalaisen käännyttämisestä, voidaan panna täytäntöön aikaisintaan kahdeksantena päivänä sen jälkeen, kun päätös on annettu tiedoksi hakijalle, jollei hallinto-oikeus toisin määrää. Ulkomaalaislain 167 §:n 2 kohtaan perustuva unionin kansalaisen käännyttämispäätös on kuitenkin ulkomaalaislain 172 §:n 2 momentin mukaan täytäntöön pantavissa aikaisintaan 30 päivän kuluttua siitä, kun päätös on annettu käännytetylle tiedoksi.

Suomeen on viime vuosina tullut paljon bulgarialaisia ja romanialaisia turvapaikanhakijoita. Vuonna 2003 turvapaikkaa haki 287 Bulgarian kansalaista, vuoden 2004 aikana heitä oli 238, vuoden 2005 aikana 570 ja vuoden 2006 aikana 463. Vuonna 2003 turvapaikkaa haki 109 Romanian kansalaista, vuoden 2004 aikana heitä oli 132, vuoden 2005 aikana 56 ja vuoden 2006 aikana 20. Kun Bulgaria ja Romania vuoden 2007 alusta liittyivät Euroopan unioniin, hakijamäärät näistä maista vähenivät. Vuonna 2007 bulgarialaisia hakijoita oli 13 ja romanialaisia 9. Sen jälkeen hakijoiden määrä on alkanut jälleen kasvaa. Vuonna 2008 turvapaikkaa hakeneista 114 unionin kansalaisesta 82 oli Bulgarian kansalaisia ja 18 Romanian kansalaisia.

Vuoden 2009 aikana Suomeen tuli 800 turvapaikanhakijaa, jotka olivat unionin kansalaisia. Heistä 739 oli Bulgarian ja 54 Romanian kansalaista. Islannin, Liechtensteinin, Norjan tai Sveitsin kansalaiset eivät hakeneet Suomesta turvapaikkaa vuonna 2009.

Kaikki vuonna 2009 turvapaikkaa hakeneet unionin kansalaiset puhuteltiin heihin kohdistuneen vainon tai muiden oikeudenloukkausten ja niiden uhkan perusteiden selvittämiseksi. Kaikki hakemukset käsiteltiin nopeutetussa menettelyssä turvallisesta alkuperämaasta saapumisen perusteella joko ulkomaalaislain 104 §:n tai 101 §:n 3 kohdan nojalla. Hakijoille tehtiin kielteinen päätös noin kolmen viikon kuluessa hakemuksen jättämisestä. Päätöksistä valitettiin Helsingin hallinto-oikeuteen kuudessa tapauksessa, jotka kaikki koskevat bulgarian kansalaisia. Valitukset ovat yhä vireillä. Hakijat olivat majoittuneina hakemuksen käsittelyn ajan vastaanottokeskuksissa ja saivat toimeentulotukea siihen asti, kunnes heidät käännytettiin tai kunnes he vapaaehtoisesti viranomaisten ja Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestö IOM:n avustuksella poistuivat Suomesta.

         2. EU:n lainsäädäntö

Jäsenvaltioiden kansalaisten turvapaikasta tehdyn pöytäkirjan ainoan artiklan mukaan, kun otetaan huomioon EU:n jäsenvaltioissa taattu perusoikeuksien ja -vapauksien suojelun taso, jäsenvaltioita pidetään kaikissa turvapaikkaan liittyvissä oikeudellisissa ja käytännöllisissä seikoissa toisiinsa nähden turvallisina alkuperämaina. Ainoan artiklan d) kohdan mukaan jäsenvaltio voi yksipuolisesti päättää ottaa harkittavaksi tai hyväksyä käsiteltäväksi toisen jäsenvaltion kansalaisen jättämän turvapaikkahakemuksen. Tällöin asiasta on ilmoitettava välittömästi neuvostolle ja hakemus käsitellään olettaen, että se on ilmeisen perusteeton ja että se ei millään tavalla eikä missään tapauksessa vaikuta kyseisen jäsenvaltion päätösvaltaan.

Unionin kansalaisille on yhteisön lainsäädännössä taattu monia oikeuksia. Näistä keskeisimpiä ovat, tietyin rajoituksin, oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa, oikeus diplomaatti- ja konsuliapuun, oikeus vedota Euroopan parlamenttiin ja kääntyä Euroopan oikeusasiamiehen puoleen.

Unionin kansalaisten liikkumista EU:n alueella säätelee Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2004/38/EY) Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella (jäljempänä vapaan liikkuvuuden direktiivi). Unionin kansalainen on oikeutettu oleskelemaan toisen jäsenvaltion alueella kolmen kuukauden ajan. Maahantulon ja oleskelun edellytyksenä on, että henkilöllä on voimassa oleva henkilötodistus tai passi. Lisäksi edellytyksenä on, että unionin kansalaisen tai hänen perheenjäsenensä ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä, turvallisuutta tai kansanterveyttä. Unionin kansalaisen tai hänen perheenjäsenensä oleskeluoikeus säilyy, jolleivät he muodosta kohtuutonta rasitetta vastaanottavan jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmälle. Vapaan liikkuvuuden direktiivin 30 artiklan 3 kohdan nojalla käännyttämispäätöksissä on mainittava aika, jonka kuluessa henkilön on poistuttava jäsenvaltion alueelta. Asianmukaisesti perusteltuja kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta alueelta poistumiseen varatun ajan on oltava vähintään yksi kuukausi ilmoittautumispäivästä lukien.

Jos unionin kansalainen sairastuu tai joutuu onnettomuuteen oleskellessaan toisessa jäsenvaltiossa, hänellä on oikeus paikan päällä annettavaan kiireelliseen hoitoon. Oikeus terveydenhoitoon perustuu sosiaaliturvan koordinaatiolainsäädännön soveltamiseen (neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä). Tätä varten unionin kansalainen tarvitsee eurooppalaisen sairaanhoitokortin. Eurooppalaisesta sairaanhoitokortista säädetään tarkemmin Euroopan yhteisöjen siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan päätöksillä N:o 189, N:o 190 ja N:o 191, jotka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 27.10.2003, L 276/1. Eurooppalainen sairaanhoitokortti oikeuttaa tilapäisesti toisessa EU- tai ETA-valtiossa tai Sveitsissä oleskelevan henkilön hoitoon samoilla hoitokustannuksilla kuin kyseisen valtion omat kansalaiset. Kaikki lääkärit ja sairaalat eivät kuitenkaan kuulu korvausjärjestelmien piiriin, eikä näitä kustannuksia korvata, vaan ne jäävät asiakkaan maksettaviksi. Yleensä julkinen terveydenhuolto kuuluu korvausten piiriin. Suomessa toisen jäsenvaltion kansalaisen on myös mahdollista saada yksityislääkärillä käymisestä Kansaneläkelaitoksen maksamat sairaanhoitokorvaukset samoin kuin Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvan. Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla saatava hoito-oikeus on rajattu lähinnä äkillisiin sairauksiin ja tapaturmiin sekä muuhun lääketieteellisesti välttämättömään sairaanhoitoon. Hoitoa voi saada myös silloin, jos jo olemassa oleva krooninen sairaus vaatii välitöntä hoitoa ulkomailla.

Islanti, Liechtenstein ja Norja ovat EU:n jäsenvaltioiden ohella liittyneet Euroopan talousalueeseen. Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevia säännöksiä sovelletaan myös Euroopan talousalueeseen kuuluvissa valtioissa. EY ja sen jäsenvaltiot solmivat sopimuksen Sveitsin valaliiton kanssa henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta (SopS 28/2002). Sopimuksella toteutettiin henkilöiden vapaa liikkuvuus EU:n ja Sveitsin välillä yhteisön oikeutta vastaavien sääntöjen mukaisesti. Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin kansalaisilla on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukainen oleskelu- ja liikkumisoikeus, ja heidän asemansa rinnastuu unionin kansalaisten asemaan.

         3. Kansainvälinen vertailu

Kansainvälinen vertailu osoittaa, että Belgiaa lukuun ottamatta muihin unionin jäsenvaltioihin ja Norjaan ei ole vuoden 2009 aikana tullut niin paljon turvapaikkaa hakevia unionin kansalaisia kuin Suomeen. Useimmissa maissa unionin kansalaisten turvapaikkahakemukset käsitellään nopeutetussa menettelyssä, mutta unionin kansalaisten oikeudessa saada vastaanottopalveluja on valtioiden kesken eroja.

Alankomaista oli vuonna 2009 elokuun loppuun mennessä hakenut turvapaikkaa vain muutama unionin kansalainen. Unionin kansalaisten hakemukset käsitellään yleensä nopeutetussa menettelyssä, joka kestää 48 tuntia. Tässä menettelyssä kielteisen päätöksen saaneella hakijalla ei ole oikeutta asua vastaanottokeskuksessa. Jos unionin kansalaisen hakemusta ei käsitellä nopeutetussa menettelyssä, hänellä on oikeus saada vastaanottopalveluja vielä kielteisen päätöksen tiedoksi saamisen jälkeenkin valituksen käsittelemisen ajan.

Belgiasta haki turvapaikkaa vuonna 2009 marraskuun loppuun mennessä yhteensä 625 unionin kansalaista, joista 241 oli Slovakian, 141 Unkarin, 89 Bulgarian, 89 Romanian ja 44 Tšekin kansalaisia. Belgialla on ainoana jäsenvaltiona varauma jäsenvaltioiden kansalaisten turvapaikasta tehtyyn pöytäkirjaan, ja vuoden 2007 puoliväliin saakka se tutki unionin kansalaisten turvapaikkahakemukset samalla tavalla kuin muutkin turvapaikkahakemukset. Kesäkuusta 2007 alkaen voimassa olevien säännösten mukaan unionin kansalaisen turvapaikkahakemus voidaan jättää tutkimatta, jos hakijan puhuttelun perusteella on ilmeistä, ettei vainon pelkoa tai vakavan haitan vaaraa ole. Vuoden 2008 aikana vain 3 % unionin kansalaisten hakemuksista otettiin aineellisesti käsiteltäviksi. Unionin kansalaista koskeva turvapaikkapäätös tulee tehdä viiden päivän kuluessa, eikä asiassa ole samanlaista valitusoikeutta kuin unionin ulkopuolisen maan kansalaisen turvapaikka-asiassa. Unionin kansalainen voi pyytää turvapaikkapäätöksen kumoamista, mutta pyyntö ei estä päätöksen täytäntöönpanoa. Unionin kansalaisilla on oikeus saada turvapaikanhakijoille tarkoitettu majoitus ja muut etuudet hakemuksen käsittelyn aikana. Heidän on poistuttava vastaanottokeskuksesta viiden päivän kuluessa kielteisen päätöksen tiedoksi saamisesta.

Irlanti katsoo jäsenvaltioiden kansalaisten turvapaikasta tehdyn pöytäkirjan nojalla, ettei unionin kansalainen voi lainkaan jättää turvapaikkahakemusta Irlannissa. Unionin kansalaisella ei ole siellä lainkaan pääsyä turvapaikkamenettelyyn tai turvapaikanhakijoiden vastaanoton piiriin.

Itävallasta joulukuun puolivälissä 2009 saadun tiedon mukaan maasta oli kyseisenä vuonna hakenut turvapaikkaa 14 unionin kansalaista, joista useimmat tulivat Romaniasta. Itävallassa turvapaikkaa hakeneita unionin kansalaisia kuullaan ja heidän hakemuksensa ratkaistaan yleensä jo tutkittavaksiottamismenettelyssä. Prosessi on nopea, koska varsinaista turvapaikkapuhuttelua ja aineellista tutkintaa ei suoriteta.

Norjasta haki turvapaikkaa vuonna 2008 vajaa 30 unionin kansalaista ja vuonna 2009 heinäkuun loppuun mennessä hakemuksia oli jätetty nelisenkymmentä. Norja käsittelee useimmat unionin kansalaisten turvapaikkahakemukset nopeutetussa menettelyssä 48 tunnin kuluessa hakemuksen jättämisestä. Hakijat puhutellaan ja hakemukset tutkitaan aineellisesti. Päätöksestä voi valittaa, mutta valitus ei estä sen täytäntöönpanoa. Täytäntöönpanon kieltämistä voidaan pyytää, jos hakemusta ei ole ratkaistu ilmeisen perusteettomana. Pyyntö on 48-tunnin menettelyn yhteydessä tehtävä kolmen tunnin kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Unionin kansalaisella ei enää kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan ole oikeutta oleskella vastaanottokeskuksessa.

Ranskasta haki vuonna 2009 marraskuun loppuun mennessä turvapaikkaa 46 unionin kansalaista, joista useimmat tulivat joko Romaniasta tai Unkarista. Hakemukset ratkaistiin nopeutetussa menettelyssä. Turvapaikkaa hakeneilla unionin kansalaisilla ei ole prosessin kuluessa mahdollisuutta saada sosiaalipalveluja Ranskassa.

Ruotsissa oli vuonna 2008 yhteensä 73 ja vuonna 2009 lokakuun loppuun mennessä viitisenkymmentä unionin kansalaista turvapaikanhakijoina. Vuonna 2009 hakeneista useimmat olivat Bulgarian kansalaisia. Hakemukset käsitellään ilmeisen perusteettomina, ja päätös tehdään yleensä välittömästi turvapaikkapuhuttelun jälkeen, noin kolmen kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä. Turvapaikkaa hakenut unionin kansalainen on oikeutettu majoitukseen vastaanottokeskuksessa kielteisen päätöksen tiedoksi saamisen jälkeenkin aina maasta poistumiseen saakka.

Saksasta haki turvapaikkaa vuonna 2009 kesäkuun loppuun mennessä 55 unionin kansalaista. Useat hakijat peruvat hakemuksensa, kun heille kerrotaan unionin kansalaisen erityisasemasta. Unionin kansalaiset puhutellaan turvapaikkaperusteiden selvittämiseksi ja heidän hakemuksensa käsitellään pääsääntöisesti ilmeisen perusteettomina. Toisin kuin muilla hakijoilla unionin kansalaisilla ei ole velvollisuutta asua vastaanottokeskuksessa, ja vastaanottopalveluja tarjotaan vain, jos hakijalla ei ole muuta asuinpaikkaa.

Tanskasta haki turvapaikkaa vuoden 2009 aikana vain muutama unionin kansalainen. Heidän hakemuksensa käsitellään aineellisesti, mutta nopeutetussa menettelyssä ilmeisen perusteettomina. Turvapaikkapuhuttelun jälkeen maahanmuuttoviranomaiset esittävät hakijan asiaan kantansa, johon pakolaisasioihin perehtynyt kansalaisjärjestö antaa oman lausuntonsa. Jos lausunto on yhdenmukainen maahanmuuttoviranomaisten kannan kanssa, hakemus hylätään. Muussa tapauksessa asian ratkaisee turvapaikkavalituslautakunta. Hakemukset on mahdollista ratkaista viikon kuluessa niiden jättämisestä. Unionin kansalaisilla on oikeus saada vastaanottopalveluja aina maasta poistumiseensa saakka.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa unionin kansalaisten turvapaikkahakemuksia on vuoden 2009 aikana ollut erittäin vähän, ja useimmat hakijat ovat peruuttaneet hakemuksensa kesken prosessin. Turvapaikkamenettelyn alkuvaiheessa Euroopan talousalueen kansalaisille kerrotaan heille kuuluvista oikeuksista ja heille tarjotaan mahdollisuutta perua hakemuksensa annetun informaation valossa. Jos hakija ei peruuta hakemustaan, hänet puhutellaan tarvittaessa ja hakemus tutkitaan aineellisesti. Euroopan talousalueen kansalaisten turvapaikkahakemukset katsotaan selvästi perusteettomiksi, ellei erikseen todeta, etteivät ne sitä ole. Useimpia hakemuksia pidetään selvästi perusteettomina. Selvästi perusteettomana ratkaistusta asiasta ei voi valittaa. Euroopan talousalueen kansalaisilla ei ole oikeutta saada turvapaikanhakijoille tarkoitettuja etuuksia, kuten majoitusta tai rahallista tukea, ellei se ole välttämätöntä EU-lainsäädännön tai kansainvälisten velvoitteiden nojalla.

         4. Nykytilan arviointi

Vastaanoton piiriin kuuluville turvapaikanhakijoille Suomessa taattujen etujen on arveltu houkuttelevan unionin kansalaisia Suomeen turvapaikanhakijoiksi. Viimeisen vuoden aikana monet unionin kansalaiset ovat hakeneet Suomesta turvapaikkaa useita kertoja käytyään välillä kotimaassaan. Näyttääkin siltä, että yhtenä syynä unionin kansalaisten Suomessa tekemien turvapaikkahakemusten suureen määrään verrattuna muihin jäsenvaltioihin on saatu majoitus ja ylläpito sekä rahallinen toimeentulotuki. Etujen suuruuteen vaikuttaa osaltaan se, että kielteisen päätöksen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa saaneen unionin kansalaisen maasta poistamispäätös voidaan panna täytäntöön vasta myöhemmin kuin muiden turvallisista alkuperämaista tulevien ulkomaalaisten maasta poistamispäätökset. Unionin kansalainen voi oleskella tuon ajan vastaanottokeskuksessa ja saada turvapaikanhakijalle kuuluvat muut etuudet kuten toimeentulotuen.

Maahanmuuttoviraston unionin kansalaisille tekemät kansainvälistä suojelua koskevat päätökset ovat poikkeuksetta olleet kielteisiä ja ne on tehty nopeutetussa menettelyssä, koska kyseessä on lähtökohtaisesti turvallinen alkuperämaa. Ei ole tarkoituksenmukaista, että turvapaikkajärjestelmä houkuttelee maahan hakijoita, joiden hakemukset ovat perusteettomia.

Unionin kansalaista sekä Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin kansalaista (jäljempänä unionin kansalainen ja häneen rinnastettava) koskevat erilaiset oikeudet ja käännyttämisperusteet kuin muiden valtioiden kansalaisia. Käännyttämispäätöksen täytäntöönpano on heidän kohdallaan mahdollista vasta 30 päivän kuluttua päätöksen tiedoksi antamisesta, kun muun turvallisesta alkuperämaasta tulleen ulkomaalaisen käännyttäminen voidaan panna täytäntöön jo kahdeksantena päivänä. Unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan oikeutta kuulua vastaanoton piiriin voidaan perustellusti pitää poikkeavana verrattuna muiden turvapaikanhakijoiden vastaavaan oikeuteen.

   2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksen tavoitteena on vähentää unionin kansalaisten tekemiä perusteettomia turvapaikkahakemuksia. Tähän tavoitteeseen pyritään ehdottamalla, että turvapaikkaa hakenut unionin kansalainen ja häneen rinnastettava suljettaisiin vastaanottopalveluiden piiristä sen jälkeen, kun hän on saanut tiedoksi Maahanmuuttoviraston kielteisen päätöksen.

Ketään ei voida sinänsä kieltää hakemasta turvapaikkaa Suomesta. Turvapaikanhakuoikeuden kieltäminen olisi vastoin Suomea sitovia kansainvälisiä velvoitteita, kuten pakolaisten oikeusasemaa koskevaa yleissopimusta (SopS 77/1968).

Kuten edellä on esitetty, jäsenvaltioiden lainsäädännöissä ja käytännöissä on eroja sen suhteen, millaisia vastaanottopalveluja turvapaikkaa hakevat unionin kansalaiset saavat. Muutamissa jäsenvaltioissa unionin kansalaisilla ei ole lainkaan pääsyä vastaanoton tai muiden sosiaalipalvelujen piiriin hakemuksensa käsittelyaikana. Unionin kansalaisten ja heihin rinnastettavien sulkeminen kokonaan vastaanoton piiristä ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukainen vaihtoehto, koska jo turvapaikkaprosessin tehokkuuden kannalta on parempi, että kaikki hakijat ovat helposti tavoitettavissa poliisin turvapaikkatutkintaa ja päätöksen tiedoksi antamista varten.

Lisäksi vastaanoton piiriin pääsy on turvattava täysimääräisesti sellaiselle unionin kansalaiselle ja häneen rinnastettavalle, jonka hakemus päätetään poikkeuksellisesti tutkia normaalissa turvapaikkamenettelyssä. Hän voisi siis asua vastaanottokeskuksessa ja saada samat vastaanottopalvelut kuin muutkin turvapaikanhakijat. Tällaisia hakijoita ei kuitenkaan ole ollut viime vuosina.

Esillä on ollut myös vaihtoehto, jossa turvapaikkaa hakeva unionin kansalainen ja häneen rinnastettava voisi asua vastaanottokeskuksessa maasta poistumiseensa saakka ja saada sieltä ruoan ja muut välttämättömät hyödykkeet, mutta hänelle ei annettaisi lainkaan rahallista tukea. Tämä vaihtoehto voisi kuitenkin olla edelleen houkutteleva hakijoille, joiden kotimaan elintaso on selvästi Suomea alhaisempi.

Tämän ehdotuksen tarkoituksena on myös vähentää unionin kansalaisten tekemistä perusteettomista hakemuksista aiheutuvia vastaanoton kustannuksia, joista suuren osan muodostavat majoitus ja ruokapalvelu.

Turvapaikkaprosessin nopeuttaminenkaan ei yksinään tarjoa ratkaisua. Poliisi ja Maahanmuuttovirasto ovat valmistelleet turvapaikkaprosessin tehostamista tavalla, joka mahdollistaisi hakijan kuulemisen, päätöksenteon ja päätöksen tiedoksi antamisen peräkkäisinä toimenpiteinä niin, että koko prosessi perusteettoman hakemuksen jättämisestä aina päätöksen tiedoksi saamiseen voisi tapahtua parissa päivässä. Nopea käsittely ei kuitenkaan vähennä turvapaikkajärjestelmän houkuttelevuutta unionin kansalaisten ja heihin rinnastettavien kannalta niin kauan kuin heillä on nykysäännösten turvin oikeus saada vastaanottopalveluja aina maasta poistumiseensa saakka, siis vielä 30 päivän ajan päätöksen tiedoksi saamisesta.

Vastaanottojärjestelmän yhtenä perusajatuksena on Suomessa se, että valtio maksaa turvapaikanhakijoista vastaanoton aikana aiheutuvat kustannukset, eikä tätä perusajatusta ole tarkoitus muuttaa. Turvallisen alkuperämaan perusteella nopeutettuun menettelyyn valikoituneilla hakijoilla on yleisesti oikeus kuulua vastaanoton piiriin käännyttämisen täytäntöönpanoon saakka ja täytäntöönpano on mahdollista tehdä kahdeksantena päivänä päätöksen tiedoksi antamisesta. Muutoksenhaku ei estä täytäntöönpanoa, ellei hallinto-oikeus erikseen anna päätöstä täytäntöönpanon kieltämisestä. Muista turvapaikanhakijoista poiketen unionin kansalaisella ja häneen rinnastettavalla on näissä tilanteissa EU:n lainsäädäntöön perustuva oikeus jäädä toisen jäsenvaltion alueelle pitemmäksi ajaksi kuin nopeutettu turvapaikkamenettely edellyttäisi. Ei ole kuitenkaan perusteltua ajatella heidän kuuluvan vastaanoton piiriin heidän käyttäessään tätä yleistä unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella. Lainmuutoksen tavoitteena on saada turvapaikkaa hakeneet unionin kansalaiset poistumaan maasta seitsemän päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta, minkä ajan he kuuluisivat vastaanoton piiriin.

Yleisestä unionin kansalaisten ja heihin rinnastettavien oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella voi joskus syntyä Suomen viranomaisille velvollisuuksia huolehtia ainakin tilapäisesti heidän toimeentulostaan tai terveydenhoidostaan. Kuntien näissä tilanteissa maksama toimeentulotuki voi olla vetotekijä Suomeen, mutta siihen ei turvapaikkajärjestelmää muuttamalla voida vaikuttaa. Varattomien unionin kansalaisten ja heihin rinnastettavien oleskelu Suomessa ja siihen mahdollisesti liittyvät ongelmat on laajempi kysymys, joka koskee valtaosaltaan muita kuin turvapaikkaa täältä hakevia, eikä sitä näin ollen ole mahdollista ratkaista kotouttamislain muutoksella.

   3. Esityksen vaikutukset

Ehdotetulla muutoksella pyritään vähentämään unionin kansalaisten tekemiä perusteettomia turvapaikkahakemuksia. Vastaanoton piiriin kuulumisen lyhytaikaisuus ei houkuttelisi jättämään turvapaikkahakemusta vain taloudellisten etujen toivossa. Vastaanoton kustannukset, jotka korvataan täysimääräisesti valtion varoista, laskisivat sekä vähentyneiden hakemusten että vastaanottokeskuksessa vietetyn ajan lyhentymisen vuoksi. Vuonna 2008 yhden täysi-ikäisen turvapaikanhakijan vastaanottokeskuspaikan kustannukset olivat 1240 euroa kuukaudessa.

Perusteettomien hakemusten vähenemisen myötä resursseja olisi mahdollista ohjata muiden kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyyn, mikä lyhentäisi käsittelyaikoja. Samalla vahvistuisi niiden hakijoiden asema, jotka todella ovat suojelun tarpeessa. Perusteettomien hakemusten väheneminen lisäisi myös kansalaisyhteiskunnan luottamusta ja hyväksyntää lainsäädännölle ja viranomaisten toiminnalle.

On esitetty huoli siitä, että vastaanoton ulkopuolelle joutuvat aiheuttaisivat kunnille kustannuksia kääntymällä kuntien sosiaaliviranomaisten puoleen. Kuten edellä todettiin, ehdotetun lainmuutoksen jälkeen unionin kansalaisten ei enää kannattaisi tulla Suomeen turvapaikanhakijoina, ellei heillä olisi perusteita kansainvälisen suojelun saamiselle. Jos taas suojeluperusteita poikkeustapauksessa olisi, hakijat kuuluisivat vastaanoton piiriin nykyiseen tapaan joko oleskeluluvan saamiseen tai maasta poistumiseen saakka.

On mahdollista, että turvapaikkaa hakeneet unionin kansalaiset joissakin yksittäistapauksissa kääntyisivät kuntien sosiaaliviranomaisten puoleen. Edellä mainituilla perusteilla on kuitenkin arvioitavissa, että lainmuutoksesta kunnille mahdollisesti koituvat kustannukset jäisivät käytännössä hyvin pieniksi. Mahdollisten kustannusten arviointi on vaikeaa, koska saatujen lausuntojen perusteella näyttää siltä, että toimeentulotuen myöntäminen unionin kansalaisille on kuntien hallintokäytännöissä jossakin määrin epäselvää ja käytännöt vaihtelevat. Vapaata liikkuvuutta koskeva EU:n lainsäädäntö ei kuitenkaan velvoita sosiaaliavustuksen antamiseen unionin kansalaiselle oleskelun ensimmäisten kolmen kuukauden aikana.

Vaikka unionin kansalainen olisi kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan jäänyt maahan vapaan liikkuvuuden oikeuteensa nojaten, mahdollisista myöhemmistä maasta poistumiseen liittyvistä kustannuksista vastaisi poliisi, jos Maahanmuuttovirasto olisi tehnyt kielteisen turvapaikkapäätöksen yhteydessä myös käännyttämispäätöksen. Sosiaalihuollon viranomaiset ja maahanmuuttoviranomaiset voivat vaihtaa paluun järjestämiseksi tarvittavia tietoja sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 18 §:n 4 momentin ja ulkomaalaisrekisterilain (1270/1997) 10 §:n 1 momentin 6 kohdan perusteella.

Lainmuutoksen tarkoituksena on yksinomaan vähentää perusteettomia turvapaikkahakemuksia, ja sen vaikutuksia on seurattava tarkasti. Jos asetettuun tavoitteeseen ei päästäisi ja kunnille aiheutuisi odottamattomia kustannuksia, tulee tilannetta tarkastella uudelleen. Tarkastelulle tarjoutuu mahdollisuus jo syksyn 2010 aikana, kun eduskunta käsittelee hallituksen esitystä uudeksi turvapaikanhakijoiden vastaanottoa koskevaksi laiksi, joka on tarkoitus antaa eduskunnalle alkusyksystä.

   4. Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu sisäasiainministeriössä. Valmistelussa on kuultu Turun ja Helsingin vastaanottokeskusten henkilökuntaa. Asiasta on lisäksi keskusteltu vastaanottolakihankkeen ohjausryhmässä 19.11.2009 ja 16.2.2010 sekä asiantuntijakokouksessa 15.12.2009 sisäasianministeriön maahanmuutto-osaston johdolla poliisi- ja rajavartio-osaston sekä Maahanmuuttoviraston edustajien kesken. Esitysluonnoksesta pyydettiin lausunto 21 sidosryhmältä. Lausuntoa pyydettiin muun muassa sosiaali- ja terveysministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, ylimmiltä laillisuusvalvojilta ja vähemmistövaltuutetulta. Lausuntoa pyydettiin myös Maahanmuuttovirastolta, Suomen Kuntaliitolta, Helsingin ja Turun vastaanottokeskuksilta sekä eräiltä kansalais- ja muilta järjestöiltä.

Lausunnoissa kannatettiin toimenpiteitä unionin kansalaisten jättämien perusteettomien turvapaikkahakemusten vähentämiseksi, mutta lausunnonantajien välillä oli näkemyseroja tähän tavoitteeseen pääsemisen keinoista. Joissakin lausunnoissa todettiin suoraan, että rahallinen toimeentulotuki on houkutellut unionin kansalaisia hakemaan Suomesta turvapaikkaa. Lausunnonantajat eivät olleet yksimielisiä siitä, johtaako esitetty muutos toteutuessaan perusteettomien turvapaikanhakijoiden määrään vähentymiseen.

Unionin kansalaisten jättämien perusteettomien turvapaikkahakemusten määrän vähentämiseen lausunnoissa esitettiin vaihtoehtoisina ratkaisuina turvapaikkatutkinnan ja maasta poistamispäätösten täytäntöönpanon tehostamista, vastaanottojärjestelmässä pysymistä ilman rahallista toimeentulotukea, EU-tason poliittista vaikuttamista sekä Suomen ja turvapaikanhakijoiden lähtömaiden välillä käytäviä kahdenvälisiä neuvotteluja.

Keskeisenä huolenaiheena lausunnoista nousi esille se, että lakimuutos toteutuessaan siirtäisi väliaikaista majoitusta ja toimeentulotukea tarvitsevat unionin kansalaiset vastaanottokeskuksista kuntien sosiaalitoimen vastuulle. Tämän katsottiin aiheuttavan kunnille lisäkustannuksia ja todennäköisesti lisäävän julkiselle vallalle aiheutuvia kokonaiskustannuksia.

Joissakin lausunnoissa katsottiin, että oikeus jäädä vastaanoton piiriin tulisi olla erityisen poikkeuksellista ja että lainkohtaa tulisi soveltaa hyvin rajoitetusti yksittäisissä perustelluissa tapauksissa. Toisaalta osa lausunnonantajista katsoi, että ehdotettua lainkohtaa tulisi voida soveltaa tilanteisiin, joissa päätös koskee alaikäisiä tai muita erityisen haavoittuvia ryhmiä, ja että lapsen etu ja lastensuojelulain säännökset on aina otettava myös tässä arviossa huomioon.



yksityiskohtaiset perustelut

         1. Lakiehdotuksen perustelut

3 §. Soveltamisala. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että vastaanoton piiriin ei kuuluisi turvapaikanhakija, joka on Euroopan unionin jäsenvaltion taikka Islannin, Liechtensteinin, Norjan tai Sveitsin kansalainen (unionin kansalainen ja häneen rinnastettava) ja joka on saanut tiedoksi Maahanmuuttoviraston kielteisen päätöksen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa.

Unionin kansalaisella ja häneen rinnastettavalla ei siis olisi enää kielteisen turvapaikkapäätöksen tiedoksi saatuaan oikeutta majoitukseen vastaanottokeskuksessa, eikä hän voisi saada turvapaikanhakijalle maksettavaa toimeentulotukea. Jos hän ei suostuisi poistumaan vastaanottokeskuksesta, poliisi voisi poistaa hänet poliisilain (493/1995) 14 § mukaan, joka antaa poliisille toimivaltuudet pyynnöstä poistaa henkilö kotirauhan tai julkisrauhan suojaamalta alueelta tai paikasta.

19 c §. Vastaanoton järjestäminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jonka mukaan unionin kansalainen ja häneen rinnastettava voisi vastaanottokeskuksen johtajan päätöksellä kuulua kohtuullisen ajan vastaanoton piirin erityisen henkilökohtaisen syyn vuoksi poiketen siitä, mitä 3 §:n 2 momentissa säädetään vastaanoton piiriin kuulumisesta. Tietyissä poikkeuksellisissa tilanteissa olisi perusteltua, että unionin kansalainen ja häneen rinnastettava saisi edelleen oleskella vastaanoton piirissä kohtuullisen ajan Maahanmuuttoviraston kielteisen päätöksen tiedoksi saamisen jälkeenkin. Tätä mahdollisuutta olisi sovellettava rajoitetusti.  Erityisenä henkilökohtaisena syynä voitaisiin pitää esimerkiksi sitä, että kyseessä on ilman huoltajaa oleva alaikäinen tai hakija on raskaana ja lapsen syntymä on lähellä.

Lisäksi ehdotetaan uudessa 5 momentissa säädettäväksi vastaanoton piiriin kuulumisesta tapauksissa, joissa unionin kansalainen ja häneen rinnastettava suostuu maasta poistamista koskevan päätöksen täytäntöönpanoon ennen kuin päätös on saanut lainvoiman. Jos hän suostuisi poistumaan valvotusti maasta tai suostuisi siihen, että käännyttämistä koskeva päätös voidaan panna täytäntöön ennen kuin 30 päivää on kulunut siitä, kun päätös on annettu tiedoksi, hän kuuluisi vastaanoton piiriin maasta poistumiseensa saakka, kuitenkin enintään 7 vuorokauden ajan. Ulkomaalaislain 172 §:n 4 momentin mukaisesti unionin kansalainen voi halutessaan suostua siihen, että häntä koskeva käännyttämispäätös voidaan panna lain 202 §:n nojalla täytäntöön ennen kuin päätös on saanut lainvoiman. Paluu kotimaahan voisi tapahtua myös vapaaehtoisesti valvottuna maasta poistumisena. Unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan tulisi ilmoittaa suostumuksensa poliisille samassa yhteydessä, kun hän saa kielteisen turvapaikkapäätöksen ja käännyttämispäätöksen tiedoksi. Hänen tulisi ryhtyä heti valmistelemaan maasta poistumistaan yhteistyössä viranomaisten kanssa.

Siirtymäsäännös. Lakiin ehdotetaan otettavaksi siirtymäsäännös, jonka mukaan lakia sovellettaisiin turvapaikanhakijaan, joka saa tiedoksi Maahanmuuttoviraston kielteisen päätöksen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa tämän lain voimaantulon jälkeen. Ehdotettua lainmuutosta ajatellen päätöksen tiedoksisaamishetki on ratkaiseva sekä hakijan oikeuksien toteutumisen että viranomaisten toiminnan kannalta. Päätöksen tiedoksi saamisen yhteydessä turvapaikanhakija voisi ilmoittaa poliisille suostuvansa poistumaan valvotusti maasta tai suostuvansa siihen, että käännyttämistä koskeva päätös voidaan panna täytäntöön ennen kuin 30 päivää on kulunut sen tiedoksi saamisesta. Ei ole perusteltua, että lainmuutos ulotettaisiin koskemaan sellaisia hakijoita, jotka ovat jo saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen tiedokseen.

         2. Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan ensi tilassa.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:



Lakiehdotus

Laki

maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain 3 ja 19 c §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta 9 päivänä huhtikuuta 1999 annetun lain (493/1999) 3 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 362/2005, sekä

lisätään 19 c §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa laissa 362/2005, uusi 5 momentti seuraavasti:

3 §

Soveltamisala

— — — — — — — — — — — — — —

Turvapaikanhakijoiden vastaanoton piiriin kuuluu turvapaikanhakija, kunnes hänelle on myönnetty oleskelulupa tai hän on poistunut maasta. Vastaanoton piiriin ei kuitenkaan kuulu turvapaikanhakija, joka on Euroopan unionin jäsenvaltion taikka Islannin, Liechtensteinin, Norjan tai Sveitsin kansalainen (unionin kansalainen ja häneen rinnastettava) ja joka on saanut tiedoksi Maahanmuuttoviraston kielteisen päätöksen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa.

— — — — — — — — — — — — — —

19 c §

Vastaanoton järjestäminen

— — — — — — — — — — — — — —

Poiketen siitä mitä 3 §:n 2 momentissa säädetään vastaanoton piiriin kuulumisesta vastaanottokeskuksen johtaja voi päättää, että turvapaikanhakija, joka on unionin kansalainen tai häneen rinnastettava, kuuluu kohtuullisen ajan vastaanoton piiriin erityisen henkilökohtaisen syyn vuoksi. Jos turvapaikanhakija, joka on unionin kansalainen tai häneen rinnastettava, suostuu poistumaan valvotusti maasta tai suostuu siihen, että käännyttämistä koskeva päätös voidaan panna täytäntöön ennen kuin 30 päivää on kulunut siitä, kun päätös on annettu tiedoksi, hän kuuluu vastaanoton piiriin maasta poistumiseensa saakka, kuitenkin enintään 7 vuorokauden ajan.

———

Tämä laki tulee voimaan päivänä   kuuta 20 .

Tätä lakia sovelletaan turvapaikanhakijaan, joka saa tiedoksi Maahanmuuttoviraston kielteisen päätöksen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa tämän lain voimaantulon jälkeen.

—————

Annettu Helsingissä 30 päivänä maaliskuuta 2010

Tasavallan Presidentti

Tarja halonen

Sisäasiainministeri Anne Holmlund



Liite

Rinnakkaisteksti

Laki

maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain 3 ja 19 c §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta 9 päivänä huhtikuuta 1999 annetun lain (493/1999) 3 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 362/2005, sekä

lisätään 19 c §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa laissa 362/2005, uusi 5 momentti seuraavasti:

Voimassa oleva laki
   

Ehdotus

3 §

Soveltamisala

— — — — — — — — — — — — — —

Turvapaikanhakijoiden vastaanoton piiriin kuuluu turvapaikanhakija, kunnes hänelle on myönnetty oleskelulupa tai hän on poistunut maasta.

— — — — — — — — — — — — — —
   

3 §

Soveltamisala

— — — — — — — — — — — — — —

Turvapaikanhakijoiden vastaanoton piiriin kuuluu turvapaikanhakija, kunnes hänelle on myönnetty oleskelulupa tai hän on poistunut maasta. Vastaanoton piiriin ei kuitenkaan kuulu turvapaikanhakija, joka on Euroopan unionin jäsenvaltion taikka Islannin, Liechtensteinin, Norjan tai Sveitsin kansalainen (unionin kansalainen ja häneen rinnastettava) ja joka on saanut tiedoksi Maahanmuuttoviraston kielteisen päätöksen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa.

— — — — — — — — — — — — — —

19 c §

Vastaanoton järjestäminen

— — — — — — — — — — — — — —
   

19 c §

Vastaanoton järjestäminen

— — — — — — — — — — — — — —

Poiketen siitä mitä 3 §:n 2 momentissa säädetään vastaanoton piiriin kuulumisesta vastaanottokeskuksen johtaja voi päättää, että turvapaikanhakija, joka on unionin kansalainen tai häneen rinnastettava, kuuluu kohtuullisen ajan vastaanoton piiriin erityisen henkilökohtaisen syyn vuoksi. Jos turvapaikanhakija, joka on unionin kansalainen tai häneen rinnastettava, suostuu poistumaan valvotusti maasta tai suostuu siihen, että käännyttämistä koskeva päätös voidaan panna täytäntöön ennen kuin 30 päivää on kulunut siitä, kun päätös on annettu tiedoksi, hän kuuluu vastaanoton piiriin maasta poistumiseensa saakka, kuitenkin enintään 7 vuorokauden ajan.
     

———

Tämä laki tulee voimaan   päivänä  kuuta 20 .

Tätä lakia sovelletaan turvapaikanhakijaan, joka saa tiedoksi Maahanmuuttoviraston kielteisen päätöksen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa tämän lain voimaantulon jälkeen.

PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA ESITYSLISTA 47/2010 vp
Torstai 20.5.2010 kello 10.00

HE 25/2010 vp laiksi maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain 3 ja 19 c §:n muuttamisesta

[Roope]

Jäsenvaltioiden kansalaisten turvapaikasta tehdyn pöytäkirjan ainoan artiklan mukaan, kun otetaan huomioon EU:n jäsenvaltioissa taattu perusoikeuksien ja -vapauksien suojelun taso, jäsenvaltioita pidetään kaikissa turvapaikkaan liittyvissä oikeudellisissa ja käytännöllisissä seikoissa toisiinsa nähden turvallisina alkuperämaina.
[...]
Belgialla on ainoana jäsenvaltiona varauma jäsenvaltioiden kansalaisten turvapaikasta tehtyyn pöytäkirjaan, ja vuoden 2007 puoliväliin saakka se tutki unionin kansalaisten turvapaikkahakemukset samalla tavalla kuin muutkin turvapaikkahakemukset. Kesäkuusta 2007 alkaen voimassa olevien säännösten mukaan unionin kansalaisen turvapaikkahakemus voidaan jättää tutkimatta, jos hakijan puhuttelun perusteella on ilmeistä, ettei vainon pelkoa tai vakavan haitan vaaraa ole.
[...]
Irlanti katsoo jäsenvaltioiden kansalaisten turvapaikasta tehdyn pöytäkirjan nojalla, ettei unionin kansalainen voi lainkaan jättää turvapaikkahakemusta Irlannissa. Unionin kansalaisella ei ole siellä lainkaan pääsyä turvapaikkamenettelyyn tai turvapaikanhakijoiden vastaanoton piiriin.

Asia on täysin selvä. EU-maiden kansalaisten hakemukset voi ottaa vastaan, mutta jäsenmaalla ei ole velvoitetta tarjota majoitusta tai toimeentulotukea. Tämä lakimuutos jää puolitiehen, sillä se ei vielä takaa nopeaa käsittelyä. Järjestelmän pitäisi olla mahdollisimman yksinkertainen ja porsaanreiät pitäisi tukkia. En huomannut, että esimerkiksi valitusten tai peräkkäisten hakemusten tekemistä olisi vieläkään estetty. Vastaanottokeskuksen johtajille ei olisi pitänyt antaa sananvaltaa vastaanoton piiriin kuulumisesta, kuten lakiesityksessä tehdään.

[Ernst]

Esitys olisi pitänyt kirjoittaa asiallisesti smaan muotoon kuin Irlannissa on. Siellä Unionin jäsenmaan kansalainen ei voi jättää hakemusta lainkaan. Muuten tein samat huomiot kuin edellinen kirjoittaja. Puolinainen esitys.

[Iloveallpeople]

Perustuslakivaliokunnan lausunto 26/2010 vp

Hallituksen esitys laiksi maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain 3 ja 19 c §:n muuttamisesta

Hallintovaliokunnalle


JOHDANTO
Vireilletulo
Eduskunta on 6 päivänä huhtikuuta 2010 lähettäessään hallituksen esityksen laiksi maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain 3 ja 19 c §:n muuttamisesta (HE 25/2010 vp ) valmistelevasti käsiteltäväksi hallintovaliokuntaan samalla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto hallintovaliokunnalle.

Asiantuntijat
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

•ylitarkastaja Sanna Sutter, sisäasiainministeriö
•professori Tuomas Ojanen


Lisäksi kirjallisen lausunnon on antanut


•oikeustieteen tohtori Matti Pellonpää.

HALLITUKSEN ESITYS
Esityksessä ehdotaan muutettavaksi maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annettua lakia siten, että turvapaikanhakija, joka on Euroopan unionin, Islannin, Liechtensteinin Norjan tai Sveitsin kansalainen ei kuulu vastaanoton piiriin sen jälkeen, kun hän on saanut tiedoksi Maahanmuuttoviraston kielteisen päätöksen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa. Tietyissä erityistilanteissa hän voi kuitenkin kuulua vastaanoton piiriin lyhyen ajan vielä kielteisen päätöksen tiedoksi saatuaan.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan ensi tilassa.

Esityksessä ei ole säätämisjärjestysperusteluja.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT
Perustelut
Ehdotuksen arviointi

Maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaan turvapaikanhakija kuuluu turvapaikanhakijoiden vastaanoton piiriin, kunnes hänelle on myönnetty oleskelulupa tai hän on poistunut maasta. Tästä pääsäännöstä ehdotetaan tehtäväksi Euroopan unionin, Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja Sveitsin kansalaisten (jäljempänä: unionin kansalainen ja häneen rinnastettava) osalta poikkeus. Tällainen turvapaikanhakija ei lain 3 §:n 2 momenttiin ehdotetun täydennyksen nojalla kuulu vastaanoton piiriin enää sen jälkeen, kun hän on saanut tiedoksi Maahanmuuttoviraston kielteisen päätöksen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että unionin kansalaisella ja häneen rinnastettavalla ei enää kielteisen turvapaikkapäätöksen tiedoksi saatuaan ole oikeutta majoitukseen vastaanottokeskuksessa eikä hän voi saada turvapaikanhakijalle maksettavaa toimeentulotukea.

Ehdotettu sääntely johtaa siihen, että turvapaikanhakija, joka on unionin kansalainen tai häneen rinnastettava asetetaan vastaanoton osalta eri asemaan kuin muut turvapaikanhakijat. Ehdotusta on siksi arvioitava perustuslain 6 §:n 2 momentin kannalta. Sen mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muun muassa alkuperän perusteella. Merkitystä on myös Suomen ratifioimalla Euroopan ihmisoikeussopimuksen 12. lisäpöytäkirjalla, jonka 1 artiklan nojalla laissa tunnustetuista oikeuksista nauttiminen on turvattava ilman minkäänlaista kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään perustuvaa syrjintää. Sääntelyllä on lisäksi liityntä perustuslain 19 §:n 1 momentissa turvattuun oikeuteen välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Ehdotuksen arvioinnissa on otettava huomioon se sääntelyn taustalla oleva seikka, että muista turvapaikanhakijoista poiketen unionin kansalaisella ja häneen rinnastettavalla on unionin lainsäädäntöön perustuva oikeus tulla maahan ja jäädä toisen jäsenvaltion alueelle pidemmäksi ajaksi kuin ulkomaalaislain mukainen nopeutettu turvapaikkamenettely edellyttää. Päätös kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen unionin kansalaisen ja häneen rinnastettavan henkilön maasta poistamisesta voidaan panna täytäntöön vasta 30 päivän kuluttua päätöksen tiedoksi saamisesta. Muun niin sanotusta turvallisesta alkuperämaasta tulleen ulkomaalaisen käännyttäminen voidaan panna täytäntöön jo kahdeksantena päivänä päätöksen saamisesta. Unionin kansalaiset ja näihin rinnastuvat ovat siten tässä mielessä unionin lainsäädäntöön perustuen etuoikeutetussa asemassa muihin vastaavassa tilanteessa oleviin turvapaikanhakijoihin verrattuna.

Turvapaikkaa hakenut unionin kansalainen ja häneen rinnastettava henkilö voi 3 §:n 2 momentista poiketen kuulua lakiehdotuksen 19 c §:n 5 momentin perusteella henkilökohtaisen syyn vuoksi vastaanoton piiriin vielä kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan. Päätöksen vastaanoton piiriin kuulumisesta kohtuulliseksi ajaksi tekee vastaanottokeskuksen johtaja. Lisäksi henkilö voi kuulua vastaanoton piiriin maasta poistumiseensa saakka enintään seitsemän päivän ajan, jos hän on suostunut poistumaan valvotusti maasta tai käännyttämistä koskevan päätöksen täytäntöönpanoon ennen 30 päivän kulumista päätöksen tiedoksiannosta. Näistä etenkin edellinen yksilöllisten olosuhteiden huomioon ottamisen mahdollistava säännös on omiaan edelleen hälventämään ehdotuksen ongelmallisuutta syrjintäkiellon näkökulmasta. Säännöstä on valiokunnan mielestä vielä syytä täsmentää esityksen perusteluja vastaavasti siten, että päätöstä tehtäessä otetaan erityisesti huomioon kyseisen henkilön ikä ja terveydentila.

Valiokunta on lisäksi kiinnittänyt huomiota siihen, että vaikka ehdotuksessa tarkoitetut henkilöt eivät enää kuuluisikaan turvapaikanhakijoiden vastaanoton piiriin, he eivät menetä oikeuttaan perustuslain 19 §:n 1 momentissa turvattuun välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Käytännössä ehdotus voinee johtaa ainakin siihen, että tällainen henkilö voi hätätilanteessa turvautua toimeentulotukilain mukaiseen kiireelliseen toimeentulotukeen (laki toimeentulotuesta 14 §:n 3 momentti) silloin, kun hän ei voi saada välttämätöntä toimeentuloaan muulla tavalla.

Kaiken kaikkiaan sääntely merkitsee valiokunnan mielestä lähinnä sitä, että turvapaikkaa hakeneen unionin kansalaisen ja häneen rinnastuvan henkilön oikeusasema järjestetään eri tavoin kuin muiden vastaavassa asemassa olevien turvapaikanhakijoiden asema. Tähän vaikuttaa ainakin välillisesti Euroopan unionin lainsäädäntö. Kokonaisuutena arvioiden henkilöiden eri asemaan asettamiselle on hyväksyttävät perusteet.

Muita seikkoja

Esityksen keskeisenä tarkoituksena on vähentää Euroopan unionin kansalaisten tekemiä perusteettomia turvapaikkahakemuksia. Tavoite on hyväksyttävä eikä sääntelyllä ole suoranaista vaikutusta siihen, miten turvapaikkahakemuksia käsitellään. Esitetyllä tavoitteella ja ehdotetulla 3 §:n 2 momentilla on kuitenkin asiallinen liityntä Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten turvapaikasta tehdyssä sopimuksessa ja ulkomaalaislaissa käytettyyn turvallisen alkuperämaan käsitteeseen. Valiokunta muistuttaa tämän vuoksi vakiintuneesta käytännöstään, jonka mukaan kansainvälistä suojelua tarkoittavia hakemuksia ei pidä ratkaista pelkästään hakijan alkuperämaassa vallitsevan yleisen tilanteen perusteella vaan hakemukset on tutkittava kunkin hakijan osalta riittävän yksilöllisesti (ks. esim. PeVL 23/1998 vp , s. 4/II, PeVL 16/2000 vp , s. 4/I, PeVL 4/2004 vp , s. 5-6). Tältä osin valiokunta on aiemmin kiinnittänyt esimerkinomaisesti huomiota Slovakian romanien hakemusten käsittelyyn (PeVL 4/2004 vp , s. 6/II).

Lausunto
Lausuntonaan perustuslakivaliokunta esittää,

että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Helsingissä 20 päivänä toukokuuta 2010

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Kimmo Sasi /kok
vpj. Jacob Söderman /sd
jäs. Tuomo Hänninen /kesk
Ulla Karvo /kok
Elsi Katainen /kesk
Esko Kiviranta /kesk
Elisabeth Nauclér /r
Ville Niinistö /vihr
Tuula Peltonen /sd
Veijo Puhjo /vas
Tapani Tölli /kesk
Tuulikki Ukkola /kok
Ulla-Maj Wideroos /r
Ilkka Viljanen /kok
Antti Vuolanne /sd
vjäs. Johannes Koskinen /sd



Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Petri Helander

Eduskunta


Eli homma jatkuu käytännössä niinkuin ennenkin. Ei tullut muutosta tähänkään epäkohtaan.


Positiivista on, että lausunto antaa suomalaisille oikeuden hakea turvapaikkaa Suomesta:

Ehdotettu sääntely johtaa siihen, että turvapaikanhakija, joka on unionin kansalainen tai häneen rinnastettava asetetaan vastaanoton osalta eri asemaan kuin muut turvapaikanhakijat. Ehdotusta on siksi arvioitava perustuslain 6 §:n 2 momentin kannalta. Sen mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muun muassa alkuperän perusteella.

[MW]

^ ...eli nyt kun sakkojen muuntorangaistuksetkin on vähän niin ja näin, rantojen miehille kannattaisi vihjata tästä syrjimättömästä menettelystä talven saapuessa. Parin lasoli-putelin jälkeen kyllä puhuu sujuvasti retoromaniaa turvapaikkahaastattelussa.

[Griffinvaari]

Ne rantojen miehet oli minun nuoruudessa usein vertaan maalleen rintamalla vuotaneita, usein rajun työ-uran sotakorvauksissa tehneitä, kunnes jotain meni vikaan, ei heille kukaan, viranpuolesta lasoleita tarjonnut. Nykyisiä rantojen miehiä en tunne yhtään, mutta onko polvi pojassa pahennut, tuskin, ja heistäkin taitaa harva ollut suoraan koulusta rannalle siirtynyt, vaan työuraa löytynee useimmilta ennen kuin jokin meni vikaan.
Minun astuessa työelämään -60 luvun lopulla oli valtion matkustus ohjesäännön mukaista sijoittaa esim. työkuntia teltta majoitukseen, ja niistä jokainen oli suomalainen.
Mutta mitä niin pirun ansiokasta nämä nokinenät ja meitä kerjuullaan ahdistelevat tuonti-  monikerros pukeutujat ovat tälle maalle antaneet kun ansaitsevat kaiken sen hyysäyksen ja tuen jota minimi eläkkeellä olevat,  tätä maata ikänsä rakentaneet, eivät lähellekään saa, tänä päivänä.

[acc]

http://www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/2A144CDC60AC66F3C22575E4002EABAE

Sisäasiainministeriön sivuilla on tietoa kotouttamislain uudistamishankkeesta. Lausuntokierros päättyy 24.6.2010 eli tätä kirjoittaessani huomenna.

Laista voi keskustella Otakantaa-sivuilla. Nyt kannattaisi mahdollisimman monen käydä ottamassa kantaa.
http://www.otakantaa.fi/hanke.cfm?group=441&id=&ref=Hanke

Oma kannanottoni oli, että Suomen tulisi valikoida maahan asumaan pääsevät niin neuvokkaista ihmisistä, että he osaavat kotoutua itse ja ettei mitään kotouttamista tulisi valtion puolelta antaa.


Lausunnolle lähteneessä esitysluonnoksessa
http://www.intermin.fi/intermin/images.nsf/files/66d9628e15c247f7c2257730002c3073/$file/kotoutumislaki_he_luonnos_260510.pdf

pisti silmää ensimmäisellä sivulla yleisperusteluissa oleva lause "Ohjelman lähtökohtana oli, että koko yhteiskunnan ja maahanmuuttajien oman edun mukaista on se, että maahanmuuttajat voivat ylläpitää äidinkieltään ja vaalia alkuperäistä kulttuuriaan."

Tuossahan on kaksi ajatusvirhettä ja yksi kielivirhe. Ensinnäkään maahanmuuttajien etu ei voi olla lähtökohtana laille vaan ainoastaan Suomen ja suomalaisten etu.

Toinen omituisuus on, että maahanmuuttajien tulisi voida ylläpitää kulttuuriaan. Haluammeko todellakin mahdollistaa kivitysten, kunniamurhien ja naisten alistamisen ylläpidon?

Lause sisälsi todistamattoman väitteen totuutena eli muka Suomen etu olisi, jos maahanpääsevät saisivat säilyttää oman kulttuurinsa.

Entä se kielivirhe? Lauseessa oleva sana "se" on svetitismiä eli turha.

[CaptainNuiva]

"Ohjelman lähtökohtana oli, että koko yhteiskunnan ja maahanmuuttajien oman edun mukaista on se, että maahanmuuttajat voivat ylläpitää äidinkieltään ja vaalia alkuperäistä kulttuuriaan."

No hyvä, otetaanpa sitten skenaario että tulevaisuudessa Suomessa elää
100 erillaista kieli -ja kulttuuriryhmää tapoineen ynnä toimineen.
Mikähän mahtaa tässä skenaariossa olla sitten se Suomen etu?

Toinen kysymykseni koskee sitä että miksi koskaan ei näy selkeästi esitettynä näitä "etuja" tällaisten aivopierujen yhteydessä?

Kolmas kyssärini onkin sitten se että kuinka paljon vuosittain veronmaksajat
maksavat tämmöisistä tutkimuksista mitkä ovat aivat täyttä paskaa?
Jos kuluttajalle myytäisi tällaisia "tutkimuksia" suljetuissa kirjekuorissa niin "tutkijat" olisivat alta aika yksikön kuningaskuluttaja-ohjelman aiheena.

[Rise]

Lauseessa oleva sana "se" on svetitismiä

No harvemmin kai noita ministeriöiden lausuntoja seksuaalisesti normaalit kirjoitteleekaan.