Demokratian tappo.

[Vaskela]

Demokratian tappo.

Kiinassa on yksi puolue, kukaan ei pidä maata demokraattisena. Venäjällä on n. 10 puoluetta, myöskään sen demokratiaan ei uskota. Amerikassa on 2 puoluetta. Amerikka on ainoa maa, jossa eniten kansalaisten ääniä kerännyt ehdokas ei päässyt presidentikisi. Amerikka on kuitenkin "demokratian kehto" ja Suomi ilmeisesti pyrkii samaan suuntaan?

Hallituspuolueet ovat sopineet, että eduskuntavaalien äänikynnykseksi tulee kolme prosenttia. Samalla hallitus päätti luopua kokonaan myös työryhmän ehdottamasta vaalipiirikohtaisesta äänikynnyksestä. Puolueen pitäisi siis saada koko maan äänistä vähintään 3 prosenttia, jotta se ylittäisi kynnyksen ja saisi edustajia eduskuntaan. Puolueiden pitää siten vastaisuudessa ylittää valtakunnallinen äänikynnys päästäkseen eduskuntaan. Tähän asti Suomessa ei ole ollut äänikynnystä. Myös vaaliliitot kielletään tulevaisuudessa.

Nyt isot puolueet haluavat turvata menestyksensä ja puoluetukensa. Yksi kansanedustaja tuo tukea n.190 000,- euroa/vuosi. Kaikenlaiset rajoitukset vaalipiirikohtaisiin tai maankattaviin äänikynnyksiin pitää kumota demokratian nimissä. Ainoa järkevä rajoitus on vaaliliittojen estäminen. Silloin ääni menee sille puolueelle, jolle se on annettu. Puoleen kannatus ratkaisee vaalipiireittäin eli niin kuin nytkin yhteenlasketut äänet ratkaisevat. Myös hyvä rajoitus olisi, vain vaaleilla valittu kansanedustaja voisi toimia ministerinä.

Jyrki Vaskela
Itsenäisyyspuolue Uusimaa.
http://www.saunalahti.fi/jvask/

[Juhani Sirkiä]

Kyllähän Yhdysvalloissa puolueita on. Kymmenkunta liittovaltiollista ja osavaltiotasolla pääpuolueiden tytärpuolueita kymmenittäin. On pohjimmiltaan omaa kädettömyyttä, jos kukaan ei siellä kykene haastamaan poliittista duopolia.

Äänikynnyksestä voi olla vähintään kahta mieltä. Kansanvaltaisuuden maksimaalista toteutumista se rajoittaa siinä määrin, että itsekin toki vastustan, vaikka hieman ymmärrystä riittää toisellekin näkökannalle.

Entä jos uudesta eduskunnasta ei yksinkertaisesti koeta löytyvän riittävää asiantuntemusta jollekin ministerinpaikalle? Lähinnä muistelen Kalevi Hemilää näistä viime aikojen ammattiministereistä. Cronberg'hän tuli ministeriksi myös eduskunnan ulkopuolelta tavallaan varsin ymmärrettävästi. Olen taipuvainen suosimaan tämän kaltaista joustavuutta. Poikkeuksiahan nämä joka tapauksessa ovat.