Naisten odotukset ja miksei miestenkin (työelämä) (turmiolliset trendit)

[erilainen]

http://www.uusisuomi.fi/raha/89211-suomen-naisista-tuli-iso-ongelma

Suomen naisista tuli iso ongelma

Suomeen on kehittymässä eläkepommi, jonka aiheuttajia ovat erityisesti nuoret aikuiset. Ilmiöstä kertovan Kauppalehden mukaan ongelmia on erityisesti nuorilla naisilla.

Alle 35-vuotiaiden eläkekustannukset ovat lehden mukaan suorastaan räjähtäneet. Nuorten ihmisten eläköityminen maksaa yhteiskunnalle jo 6,6 miljardia euroa hoitokustannuksina ja menetettyinä verotuloina. Summa on kasvanut viidessä vuodessa kahdella miljardilla.

Työterveyslaitoksen pääjohtajan Harri Vainion mielestä tilanteen tekee huolestuttavaksi se, että kaikki mittarit osoittavat lineaarisesti ylöspäin.

Myös 16-34-vuotiaiden alkaneet Kela-sairauspäivärahakaudet ovat voimakkaassa kasvussa, samoin mielialalääkkeiden käyttö.

- Nousu on systemaattista ja kaikissa tilastoissa nuorten naisten ongelmat ovat kasvaneet nopeammin kuin miesten, Vainio sanoo lehdelle.

Masennus on yhä merkittävämpi sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden syy. Mielialalääkkeitä käyttää säännöllisesti 700 000 suomalaista. Nuorten naisten masennusoireilu on kaksi kertaa yleisempää kuin nuorten miesten.

Ensinnäkin vaikka nyt olen avannut pari tälläista naisia käsitteleviä topicia, niin ei pidä olettaa että olisin naisvihaaja. Asia vain sattuu kiehtomaan samalla tapaa kuin mm. maahanmuuttokeskustelu. Näissä kahdessa asiassa on myös yhteisiä piirteitä. Itse tykkään käsitellä naisten osuutta ihan sen takia että saa hyvät väännöt aina. Aasinsiltana edeltävästä uutisesta seuraavaa.

Ongelmahan on seuraava. Etenkin naisille tuputetaan medioista sun muista että tietyt alat ovat ihania ja hienoja. Ei jokainen nainen voi olla malli tai taiteilija. Ihan niitä tavallisia duunareita pitäisi suuresta osasta naisiakin tulla. Ns. henkistä pääomaa tuottavat alat ovat kuitenkin suuressa suosiossa juuri tavallisen tuottavan työn aliarvostuksen takia. Tässä kohtaa realismi on hyvin kaukana. Sitten tätä harhakuvitelmaa tuetaan vielä oikein valtion tasolta kaikkien ihme kulttuurialojen sun muiden liialla kouluttamisella. Tietty tätä vääristymää ilmenee miestenkin keskuudessa, koska pop-kulttuuri iskee kovalla kädellä molempiin sukupuoliin. Olen kuitenki sitä mieltä että tämä koskee enemmän kauniimpaa sukupuolta. Johtuen osaksi nykyaikaisen villin, itsenäisen ja vapaan naisen ihanteesta.

Käsillä tekeminen ei ole arvossaan enää naisten keskuudessa. Sitten media vielä väittää että mamut hoitavat kaikki vanhukset kuin sairaat. Toistaiseksi kuitenki tuon hoitavat suureksi osaksi ihan suomalaiset naiset. Tulevaisuudessa varmaan jotkut muuttekevät nuo hommat ellei naisille saada realistisia näkökohtia työmaailmaan, ja ellei ala muutu miesvaltaiseksi.

Onko työmaailma sitten pahempi ja raskaampi paikka naisille? Sekö selittäisi korkeat masennusluvut sun muut. Itse en ole masennusta nähnyt enkä kokenut. Henkilökohtaisesti pidän sitä trendi-tautina (kuten jossai mainittiin). Kun ei olla tyytyväisiä omaan elämään ja ollaan saamattomia niin ollaan masentuneita. Itse olen mollut monasti oikeasti saamaton ja jopa surullinen, mutta se on elämää eikä mikään masennus-oireyhtymä. Itse olen tuolloin ottanut työn terapiasta enkä olisi kyllä harkinnutkaan jääväni sieltä pois. Masennuksesta on tullut yksi ase työvieroksujille ja saamattomille lusmuille joita ei yksinkertaisesti kiinnosta. Tätä tuetaan vielä valtion tasolta. Masennuksista sun muista 90-luvulla keksityistä taudeista on tehty helppo tie sairauslomille ja pahimmassa tapauksessa sairaseläkkekassalle. Hyväksikäyttäjät jakautuvat varmasti aika 50-50 sukupuolten välillä.

PS. Lääkefirmat vissiin tekevät ihan hyvää tiliä. Jos joka seitsemäs karkeasti on mielialalääkityksessä. Siihen kylkeen vielä muut lääkinnät ja rokotteet. Juoppokansan suurta päänsärkylääkkeitten käyttöä unohtamatta.

Olenko kamala naisvihaaja-sika vai ihmettelenkö aiheesta?

[annepa]

Itse en ole masennusta nähnyt enkä kokenut.

Etkä näköjään lukenutkaan. Voit siis pitää suusi kiinni masennuksen luonteista.

Henkilökohtaisesti pidän sitä trendi-tautina (kuten jossai mainittiin). Kun ei olla tyytyväisiä omaan elämään ja ollaan saamattomia niin ollaan masentuneita. Itse olen mollut monasti oikeasti saamaton ja jopa surullinen, mutta se on elämää eikä mikään masennus-oireyhtymä.

Tässä olet kyllä oikeassa. Noilla asioilla ei ole mitään tekemistä masennuksen kanssa, paitsi ehkä se, että jos tilanne jatkuu pitkään, siitä voi seurata masennus. Masennus-sanaa käytetään väärin, kuten yllä esitit.

Masennuksista sun muista 90-luvulla keksityistä taudeista on tehty helppo tie sairauslomille ja pahimmassa tapauksessa sairaseläkkekassalle. Hyväksikäyttäjät jakautuvat varmasti aika 50-50 sukupuolten välillä.

Olisiko mahdollista että nykyään tauti tunnistetaan paremmin kuin ennen ja siksi diagnoosimäärät ovat nousseet? Sitä en kiellä että masennus-sanaa käytetää väärin, kuten jo yllä sanoin että olet oikeassa, mutta oikeaa masennusta on, eikä se ole mikään keksitty tauti. Minä tiedän, olen sen sairastanut. Kyseessä oli oikea, diagnosoitu keskivaikea masennus. En oleta että ymmärrät, koska kirjoittelet tuommoisia höpöjä, mutta sanonpa nyt kuitenkin että kun on niin paha olo että herää siihen että itkee, itkee koko päivän, käy töissä, kaupassa, kokkaa ja itkee vaan ja nukahtaa itkuun, kun itsemurha on vain varauloskäytävä pahasta olosta, ei sen kummempaa, niin tässä ei ole mitään keksittyä, trendikästä tai sellaista että joku oikeasti sen taudin itselleen haluaisi. Se oli karmeaa, onneksi toivuin (terapialla ja lääkkeillä, en käytä enää kumpaakaan).

Niin että voisitko pitää pääsi kiinni ja sormesi kurissa kun tulee puhe masennuksesta, kun et siitä mitään ymmärrä. Anna meidän hullujen tai muiden asiaan perehtyneiden - esimerkiksi lääkäreiden - tehdä se kommentointi.

[erilainen]

Hyvin kun kärjistää saa hyvät kiihkeät keskustelut käyntiin.

Etkä näköjään lukenutkaan. Voit siis pitää suusi kiinni masennuksen luonteista.

En silti ymmärrä miten ennen pärjättiin ilman. Väheksymättä kenenkään sairastelua. Koita kuitenkin ymmärtää minua tyhmää. Tuskin sinäkään arvostit asiaa ennen kuin koit sen itse.

Olisiko mahdollista että nykyään tauti tunnistetaan paremmin kuin ennen ja siksi diagnoosimäärät ovat nousseet?

En kyllä usko että psyykettä pystytään tulkitsemaan vieläkään täydellisesti. Tämä mahdollistaa väärinkäytökset ja väärät johtopäätökset. Siitä sitten mukava lasku niille jotka eivät sairasta ja työtä tekevät vaikka ei kiinnostaisikkaan.

Niin että voisitko pitää pääsi kiinni ja sormesi kurissa kun tulee puhe masennuksesta, kun et siitä mitään ymmärrä. Anna meidän hullujen tai muiden asiaan perehtyneiden - esimerkiksi lääkäreiden - tehdä se kommentointi.

Ansaitsen nuhteeni. Eikös tälläinen hasardi-kirjoittelu ole nykyään muotia? Nojoo... Enkä ole haukkunut ketää hulluiksi sun muuta. Enemmän olen korostanut työnvieroksuntaa. Olen onnellinen siitä että olet parantunut.

Minulla on kokemusta kyseiseen genreen kuuluvista sairauksista, muttei tästä masennuksesta. Masennukselta syö myös pohjaa minun silmissäni se että joillakin on oikeasti elämä täysin päin helevettiä eikä masennuksista sun muista tietoakaan. Myös eräs yläasteen ja lukion opettaja oli hyvä esimerkki masennukset ja alkohololiparantolat käyneenä. Kyseinen nainen oli jotain ihan muuta. Ehkä tästäkin juontuu asenteeni. Ehkä voisin itseopiskella tuota masennusta alkeiden verran, niin voin sitte revitellä.

[SK]

Olen erilaisen ja annepan kanssa samaa mieltä siitä, että nykyisin masennus-sana on kärsinyt hieman samanlaisen ilmiön kuin rasismi-sana. Tosin oikea rasismi ja oikea masennus eivät ole muuttunut mitenkään. Uskoisin, että jos menisin lääkärille valittamaan masennusta, niin varmasti saisin sairaslomaa, vaikka minulla ei ole mitään masennusta. Se, että masennus-diagnooseja kirjoitetaan mielestäni liian helposti, ei tietenkään millään tavalla lievennä sitä asiaa, että oikeasti masennuksesta kärsivät ovat oikeasti vaikka sen sairasloman tarpeessa. Aivan sama rasismin kanssa. Kun tulkintaa laajennetaan, niin se alkaa välillä saamaan koomisia piirteitä. Kun työpaikalla kolmas työntekijä jää sairaslomalle masennuksen takia, niin varmasti jollakin käy mielessä, että onko kyseessä "masennus" vai masennus. Jos kolmas henkilö tulee valittamaan rasismista, niin varmasti jollakin käy mielessä, että onko hän kohdannut "rasismia" vai rasismia.

PS. Lääkefirmat vissiin tekevät ihan hyvää tiliä. Jos joka seitsemäs karkeasti on mielialalääkityksessä. Siihen kylkeen vielä muut lääkinnät ja rokotteet. Juoppokansan suurta päänsärkylääkkeitten käyttöä unohtamatta.

Siksi niihin kannattaakin sijoittaa!

Olisiko mahdollista että nykyään tauti tunnistetaan paremmin kuin ennen ja siksi diagnoosimäärät ovat nousseet?

On. Ja sen vuoksi ovat kehittyneet myös hoitomuodot. Mutta koska julkinen terveydenhuolto on kuralla, niin niihin hoitomuotoihin ei ole varaa, vaan kirjoitetaan diapamviagrasubutexburana-yhdistelmää kymmenen pilleriä per päivä, niin ongelma ei usein katoa minnekään.

[Lemmy]

Tauti "keksittiin" jo 1800-luvulla ja sille annettiin nimeksi "hysteria". Parannuskeinoina tarjottiin muodin mukaan aina uutta patenttihoitoa oli se sitten kumikyrpää tai kylmiä kylpyjä.

Suomalaisessa tautiluokituksessa pitäisi olla "vitutus".

[erilainen]

Sivusin myös aloituksessani ihmisten epäreaalisia työodotuksia. Masennus-osio oli sen verta kiihoittavaa, että se taisi syödä näkyvyyden tuolta. Sielä taisi olla alleviivattuna pääidea. Onko tuohon mitää mietteitä?

[Lemmy]

No eikö se ole ollut, että
Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa
Nykypenskoille syötetään sitä jenkkituubaa että sä voit kaiken ja et sä osaat kaiken ja et sulla on kaikki mahdollisuudet. Kait sitten saa myytyä jenkkilääkkeitä kun penskat ahdistuu.

[Tunkki]

Suomalaisessa tautiluokituksessa pitäisi olla "vitutus".

Niin totta, niin totta.

[Uljanov]

Mielialalääkkeitä käyttää säännöllisesti 700 000 suomalaista.

Tähänhän lipsahti yksi nolla liikaa. Vai mitä? Ei voi olla noin paljon.. vai voiko?

[JulianAlexander]

Varmaankin Annepa tarkoitti että.. jos Sinulla ei ole ollut masennusta sen oikeassa määritteessä, niin Sinulla ei ole sen taudin ymmärrystä määrittämään muille oikeasti masentuneille. (Et sairasta, et ymmärrä!)
Masennus on vakava sairaus.
Ennen masennus hoitui varmaankin suurilta osin itsemurhien kautta, tai perheenkattavan itsemurhan kautta. Mutta nykyään on hyvä jotta yhteiskunta yrittää ehkäistä itsemurhaa ja muuta masennukseen liittyviä häiriöitä..
Kuitenkin jokainen ihminen on myös Sinun arvoisesi, eikä Sinuakaan jätettäisi heitteille vaikka sairastuisit.

[erilainen]

Varmaankin Annepa tarkoitti että.. jos Sinulla ei ole ollut masennusta sen oikeassa määritteessä, niin Sinulla ei ole sen taudin ymmärrystä määrittämään muille oikeasti masentuneille. (Et sairasta, et ymmärrä!)
Masennus on vakava sairaus.
Ennen masennus hoitui varmaankin suurilta osin itsemurhien kautta, tai perheenkattavan itsemurhan kautta. Mutta nykyään on hyvä jotta yhteiskunta yrittää ehkäistä itsemurhaa ja muuta masennukseen liittyviä häiriöitä..
Kuitenkin jokainen ihminen on myös Sinun arvoisesi, eikä Sinuakaan jätettäisi heitteille vaikka sairastuisit.

Vaikutelman yli-ihmisyydestäni annoin missä? Lähinnä olen taudin suosiota ihmetellyt, ja en usko että kukaan sitä osakseen haluaa. Siinä on vain hyvä porsaanreikä sluipata itsenä lomille. Kuitenkaan en luota että se osataan täysin tunnistaa.

[SK]

Sivusin myös aloituksessani ihmisten epäreaalisia työodotuksia. Masennus-osio oli sen verta kiihoittavaa, että se taisi syödä näkyvyyden tuolta. Sielä taisi olla alleviivattuna pääidea. Onko tuohon mitää mietteitä?

On, ja niistä piti myös laittaa tuohon. Mutta kyseinen aasinsiltasi ei ollut sinänsä kovin hyvä, mutta sanon sen, että en itsekään näin myöhään keksi enään mitään kunnollista pohdinnan aihetta noista trendeistä. Itse kommentti oli kyllä hyvä. (Ja kirjat saa olla tänään hyllyssä, en jaksa enään katsella niitä.)

Ongelmahan on seuraava. Etenkin naisille tuputetaan medioista sun muista että tietyt alat ovat ihania ja hienoja. [...] Ihan niitä tavallisia duunareita pitäisi suuresta osasta naisiakin tulla. Ns. henkistä pääomaa tuottavat alat ovat kuitenkin suuressa suosiossa juuri tavallisen tuottavan työn aliarvostuksen takia. Tässä kohtaa realismi on hyvin kaukana.

Olen samaa mieltä siitä, että nykyisin jokainen nuori pitää väkisin tunkea esim. lukioon. Mutta siitä tosin olen eri mieltä, että näitä "mediaseksikkäitä" aloja tuputettaisiin etenkin naisille.

Sitten tätä harhakuvitelmaa tuetaan vielä oikein valtion tasolta kaikkien ihme kulttuurialojen sun muiden liialla kouluttamisella. Tietty tätä vääristymää ilmenee miestenkin keskuudessa, koska pop-kulttuuri iskee kovalla kädellä molempiin sukupuoliin. Olen kuitenki sitä mieltä että tämä koskee enemmän kauniimpaa sukupuolta. Johtuen osaksi nykyaikaisen villin, itsenäisen ja vapaan naisen ihanteesta.

Olen edelleen sitä mieltä, että Suomessa on vieläkin ns. miesten ja naisten työt -malli vallassa. Tätä asiaa yrittää tasa-arvoporukka kovaan ääneen murtaa. Jos mietitään miten tämä on tehty, niin kyseiset tasa-arvotoimenpiteet ovat olleet lähinä sellaisia missä miesvaltaisille aloille ollaan tuputtamassa naisia, mutta ei päinvastoin. Tästä esimerkkinä mainitakoon vaikka poliisit, upseerit sekä kuljetusala. Kaikissa näissä hehkutetaan jatkuvasti sitä, että "nainenkin voi pärjätä." Tosin en ole nähnyt minkäänlaista hehkutusta siitä, että miehetkin voivat pärjätä sairaanhoitajina ja koulujen keittäjinä. Tasa-arvoväki ei siis minusta aja todellista tasa-arvoa, vaan koittaa saada miesvaltaisille aloille puoliväkisin naisia.

Käsillä tekeminen ei ole arvossaan enää naisten keskuudessa. Sitten media vielä väittää että mamut hoitavat kaikki vanhukset kuin sairaat. Toistaiseksi kuitenki tuon hoitavat suureksi osaksi ihan suomalaiset naiset. Tulevaisuudessa varmaan jotkut muuttekevät nuo hommat ellei naisille saada realistisia näkökohtia työmaailmaan, ja ellei ala muutu miesvaltaiseksi.

Sairaanhoidosta on ollut puhetta paljon, varsinkin viime vuonna vanhustenhoitoon liittyvän välikysymyksen yhteydessä. Silloin taivasteltiin sitä, että maassamme on tuhansia sairaanhoitajan/lähihoitajan koulutuksen omaavia jotka ovat töissä muilla aloilla. Kertaakaan en kuullut tasa-arvoväen tai kenenkään muunkaan edes kysyvän sellaista asiaa, että miten miehiä saataisiin hoitoalalle, jolloin edes pyrittäisiin todelliseen tasa-arvoon.

Onko työmaailma sitten pahempi ja raskaampi paikka naisille? Sekö selittäisi korkeat masennusluvut sun muut.

En tiedä onko, enkä tiedä sitäkään, selittyisikö ko. trendit sillä, mutta en usko. Mutta uutisessahan sanottiin, että "Nuorten naisten masennusoireilu on kaksi kertaa yleisempää kuin nuorten miesten." Tosin ei mainittu sitä, että mikä on suhteellinen osuus työssäkäyvien osalta sukupuolittain, mutta olettaisin sen suhteen olevan huomattavasti alhaisempi kuin kaksinkertainen. Tämä ei sinänsä selitä tuota työelämään liittyvää ongelmaa.

Edit: Hassu sanamuoto. Onneksi kukaan ei huomannut, mitä kirjoitin, koska siihen oli lipsahtanut aika iso moka...

[KeijoK]

Mielialalääkkeitä käyttää säännöllisesti 700 000 suomalaista.

Tähänhän lipsahti yksi nolla liikaa. Vai mitä? Ei voi olla noin paljon.. vai voiko?

Ei ihan nollalipsu ole Turun Sanomat väittää että liki puoli miljoonaa käyttää jo masennuslääkkeitä, ei kovin tervettä touhua tämä?

Edit: linkki unohtu!

http://www.ts.fi/online/kotimaa/67391.html

[JulianAlexander]

"Vaikutelman yli-ihmisyydestäni annoin missä? Lähinnä olen taudin suosiota ihmetellyt, ja en usko että kukaan sitä osakseen haluaa. Siinä on vain hyvä porsaanreikä sluipata itsenä lomille. Kuitenkaan en luota että se osataan täysin tunnistaa."

vaikutelman yli mielisyydestäsi annoit. Varmaankin masennus sairautta käytetään jossain määrin väärin(tiedätkö sinä prosentia väärin käytölle??).
Koska ihminen hakee turhaan sairaslomaa?? Tiedätkö siihen prosenttia?
Milloin on sairasloman tarve pyydetty väärinperustein?
Kun Suomessa on niinkin suuri edustus masennus lääkitykseen, niin ajatteletko jotta niin suuri määrä käyttää huvikseen lääkkeitä? Näillä masennus lääkkeillä ei ole mitään yhteyttä huumaus lääkkeisiin. Joten he jotka masennus lääkkeitä tarvitsevat, eivät ole lusmuja vaikka ei työelämään kykene juuri sillä hetkellä. Tiedän jotta meinaat sanoa jottet tarkoittanut oikeasti masentuneita, vaan, vaan niitä jotka feikkaa.
Karpelat,Tähkät ym jotka kertovat olleen masentuneita eivät ole oikeasti masentuneet. Heille riitti urheilu jne päästäkseen masennuksesta.. Niin ei tapahdu oikeassa masennuksessa jotta urheilu tai pieni lepo töistä parantaisi! Niin ja olen työelämässä, mutta tiedän asiasta todella paljon ammattini puolesta..

[erilainen]

"Vaikutelman yli-ihmisyydestäni annoin missä? Lähinnä olen taudin suosiota ihmetellyt, ja en usko että kukaan sitä osakseen haluaa. Siinä on vain hyvä porsaanreikä sluipata itsenä lomille. Kuitenkaan en luota että se osataan täysin tunnistaa."

vaikutelman yli mielisyydestäsi annoit. Varmaankin masennus sairautta käytetään jossain määrin väärin(tiedätkö sinä prosentia väärin käytölle??).
Koska ihminen hakee turhaan sairaslomaa?? Tiedätkö siihen prosenttia?
Milloin on sairasloman tarve pyydetty väärinperustein?
Kun Suomessa on niinkin suuri edustus masennus lääkitykseen, niin ajatteletko jotta niin suuri määrä käyttää huvikseen lääkkeitä? Näillä masennus lääkkeillä ei ole mitään yhteyttä huumaus lääkkeisiin. Joten he jotka masennus lääkkeitä tarvitsevat, eivät ole lusmuja vaikka ei työelämään kykene juuri sillä hetkellä. Tiedän jotta meinaat sanoa jottet tarkoittanut oikeasti masentuneita, vaan, vaan niitä jotka feikkaa.
Karpelat,Tähkät ym jotka kertovat olleen masentuneita eivät ole oikeasti masentuneet. Heille riitti urheilu jne päästäkseen masennuksesta.. Niin ei tapahdu oikeassa masennuksessa jotta urheilu tai pieni lepo töistä parantaisi! Niin ja olen työelämässä, mutta tiedän asiasta todella paljon ammattini puolesta..

Noita asioita on mahdoton tutkia, koska vahva oletukseni on että sairauden analysointi ei ole läheskään 100%:sta. Ihmismieli kun on aika kompleksi juttu, eikä sitä kukaan täysin voi tuntea.

Tuo lääkkeiden määrä on valtava, ja se kertoo mielestäni monia muita asioita kuin niiden todellisen tarpeen. Psyykeen liittyviä sairauksia voidaan käsittääkseni hoitaa terapialla sun muilla, joka oletettavasti on se tehokas tapa. Tämä kallista, annetaan mömmöt ja pistetään kotiin. Lääkkeiden parantavan vaikutuksen muassa tulevat jutut ovat asia erikseen. Voisiko jopa olla että lääkkeitä syötetään heppoisin perustein? Voisiko näin olla? Tietty kaikentietävien lääkärin sun muiden sanaa vastaan on turha käydä. Kokeilin joskus. Toisaan puolustavat ja potilaan niskaan syyn kaatavat.

Edelleen kysyn kuinka ennen selvittiin masennuksesta? Mikäli se on noin vakava sairaus. Tätä ihmettelen syvästi. Onko nykyajan ankeus voimistanut sitä vai sosiaaliturvan paraneminen?

[Lunoir]

Erilainen:

Psyykeen liittyviä sairauksia voidaan käsittääkseni hoitaa terapialla sun muilla, joka oletettavasti on se tehokas tapa. Tämä kallista, annetaan mömmöt ja pistetään kotiin.

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että lääkeet tehoaisivat yhtä hyvin kuin terapia. Lääkkeet+terapia-yhdistelmän vaikutuksista taas ollaan hieman eri mieltä, jotkut tutkimukset sanovat että se on hieman tehokkaampaa kuin terapia tai lääkkeet yksinään, toiset että on yhtä tehokasta. 

Edelleen kysyn kuinka ennen selvittiin masennuksesta? Mikäli se on noin vakava sairaus. Tätä ihmettelen syvästi. Onko nykyajan ankeus voimistanut sitä vai sosiaaliturvan paraneminen?

Veikkaisinpa että ennen selvittiin masennuksesta yhtä hyvin/huonosti kuin nykyäänkin. Ennen vain ei ollut mahdollisuutta kävellä lääkäriin valittamaan masennuksesta ja heittäytyä sosiaaliturvan varaan. Ihminen luonnollisesti käyttää hyväkseen tarjoilla olevia hyödykkeitä jos/kun niitä ilmenee, ei siinä ole mitään erikoista. Erona menneeseen on tietysti se, että enää tärkeimpänä (ja ehkä ainoana) parantavana voimana ja turvaverkkona ei ole oma pieni ja tiivis perheverkosto, vaan kasvoton emo nimeltä Valtio jolla vaikuttaisi olevan taikaseinäkin. Veikkaisin, että ihmisellä on enemmän tahtoa ja motivaatiota jaksaa/parantua kun "loisii" perheen helmoissa, näin karkeasti sanottuna. Pakon sanelemaa. Nykään ei ole pakkoa. Mihinkään.     

[MikkoAP]

Veikkaisinpa että ennen selvittiin masennuksesta yhtä hyvin/huonosti kuin nykyäänkin. Ennen vain ei ollut mahdollisuutta kävellä lääkäriin valittamaan masennuksesta ja heittäytyä sosiaaliturvan varaan. Ihminen luonnollisesti käyttää hyväkseen tarjoilla olevia hyödykkeitä jos/kun niitä ilmenee, ei siinä ole mitään erikoista. Erona menneeseen on tietysti se, että enää tärkeimpänä (ja ehkä ainoana) parantavana voimana ja turvaverkkona ei ole oma pieni ja tiivis perheverkosto, vaan kasvoton emo nimeltä Valtio jolla vaikuttaisi olevan taikaseinäkin. Veikkaisin, että ihmisellä on enemmän tahtoa ja motivaatiota jaksaa/parantua kun "loisii" perheen helmoissa, näin karkeasti sanottuna. Pakon sanelemaa. Nykään ei ole pakkoa. Mihinkään.     

Niin, tuo perhesiteiden höltyminen onkin ehkä se tärkein juttu. Muutenkaan ei yhteisöllisyyttä enää oikeastaan ole. Usein ihmiset eivät edes tunne naapureitaan.

Toinen syy ovat sitten tulevaisuuden näkymät: jos koko edessä aukeneva "ura" on pätkätyötä pätkätyön perään, kelan tukemia palkattomia, tai huonopalkkaisia harjoittelujaksoja jne. joissa palkka ei kasva , vaikka kuinka monta vuotta työtä tekisi, niin eipä ole ihmekään, jos masentaa.

Toki menneinä aikoina elämä oli monella tavalla kovempaa kuin nyt, mutta sentään silloin oli tiettyä vakautta: jos teki lujasti töitä ja piti turpansa kiinni, pystyi rakentamaan itselleen tulevaisuutta. Ja ilman tutkintoa oleva duunarikin saattoi tienata palkan, jolla tuli toimeen. Lisäksi on se, että siitä pienestä palkasta menevien verojen vastineeksi saa lukea terveydenhuollon yksityistämisistä sun muista.

Ne, jotka tarjoavat "pakkoa" ratkaisuksi tähän, tarkoittavat vain ja ainoastaan pakkoa työnTEKIJÖILLE! Ennenvanhaan kun myös työnantajilla oli enemmän "pakkoa" kuin nyt.

Jos ihmettelee, mikeivät ihmiset sitoudu yhteiskuntaan samalla tavalla kuin ennen, niin kannattaisi miettiä, kuinka paljon "yhteistä" tuossa yhteiskunnassa nykyisin on.

[Jaska Pankkaaja]

Nimim. 'erilainen' kirjoittaa täyttä asiaa! Ylipäätään tätä "masennusta" esiintyy laajemmin vain yhteiskunnissa joissa taikaseinä elättää eikä ihmisten tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästään. Tähän kun vielä lisää epärealistiset odotukset kykyihin nähden niin jopa alkaa liisi-pekkaa "masentamaan".. uskoisi että talouden romahtamisen jälkeen myös tämä "masennus" vähenee 90%.

[MikkoAP]

Nimim. 'erilainen' kirjoittaa täyttä asiaa! Ylipäätään tätä "masennusta" esiintyy laajemmin vain yhteiskunnissa joissa taikaseinä elättää eikä ihmisten tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästään. Tähän kun vielä lisää epärealistiset odotukset kykyihin nähden niin jopa alkaa liisi-pekkaa "masentamaan".. uskoisi että talouden romahtamisen jälkeen myös tämä "masennus" vähenee 90%.

No niinhän se on, että tyytyväisyys omasta taloudellisesta tilanteesta on riippuvainen siitä, millainen taloudellinen tilanne muilla on. Sellainen on ihmisluonto.

[Kami]

Itsellä on paljonkin kokemusta masennuksesta. Olen elänyt masentuneiden naisten keskellä koko elämäni. Tai siis vaikeaa ja keskivaikeaa. Olen yhdessä vaikeasti masentuneen naisen kanssa, joka kylläkin on paranemaan päin, johtuen osin varmasti minustakin.

Hampaaton olohan asian suhteen on, mutta lähtökohtaisesti luulen sen juontuvan osaksi miehistä. Naisilta puuttuu perusturva ja he tuntuvat väsyvän eri tavalla. Siinä missä mies reagoi häiriökäytöksellä ulospäin, nuori nainen viiltelee itseään ja suuntaa muutenkin kaiken itseensä. Olen melko varma että miesten häiriökäytöksen taustalla on erittäin usein masennus, se vaan ei juuri koskaan päädy mielenterveyden asiantuntijan pöydälle, vaan sitä käsittelee poliisi ja kuolinsyytutkijat.

Olen nykyään melko varma että olen ollut masentunut, mutta oma masennukseni muuttui helposti vihamielisyydeksi ja lopulta raivoksi. Saattoi mennä viikkoja puhumatta kenenkään kanssa sanaakaan, suljin kaverit ja perheen ulos elämästäni, join viinaa ja rellestin. Putkasta kun heräsi joka paikka mustelmilla ja sai kuulla mitä edellisenä iltana tuli tehtyä, tuntui monesti ettei siitä selviä millään, mutta kun poliisi kysyi, tarvitsetko asiantuntijan apua, sitä vaan naurahti että "En vitussa.". Meillä kun miehen malli oli se, että apua ei oteta ja loppuun saakka mennään sillä mitä on annettu. Sairasloman ottaminenkaan ei juuri napannut, muistan olleeni 2 viikkoa pois töistä pahimman romahduksen aikana, mutta silloin en enää kyennyt sanomaan kenellekään edes huomenta eikä työstä olisi tullut yhtään mitään.

Olen ihan varma, että nainen väsyy nopeammin. Vaikka kaikki meinasi itsellä hajota, ei tullut kuin kerran sellainen olo, että olisi heikottanut tai väsyttänyt, päivän pystyi makaamaan tekemättä mitään, sitten oli jo vihainen taas. Ei kyennyt edes itkemään, halusi vaan räjähtää.

Kai se myös jonkinlainen sosiaalinen kierre on. Nykyään naiset haluavat samoja asioita kuin miehet, miehet taas kokevat jollain tasolla menettäneensä naiset, eivätkä halua mitään niistä velvollisuuksista joita heiltä silti odotetaan. Miehet kiertävät vastuuta ja naiset eivät sitä kestä. Kaikki kärsivät. On pakko suhtautua sallivasti yksinhuoltajuuteen, rikkoutuneisiin perheisiin ja syrjäytymiseen, koska tapauksia on niin paljon. On pakko löytää ne hyvät puolet ja esittää ettei se mikään maailmanloppu ole, että parempi turvallinen ympäristö yksin kuin kaoottinen kaksin. Tilastot kertovat sitten loput. Uhreina eivät sinäänsä ole seuraavan sukupolven tyttölapset, vaan poikalapset, jotka syrjäytyvät kiistattomasti herkemmin. Yhteiskuntarakenne vääristyy ja kai siitä sitten sanomista tulee.

[MikkoAP]

Kai se myös jonkinlainen sosiaalinen kierre on. Nykyään naiset haluavat samoja asioita kuin miehet, miehet taas kokevat jollain tasolla menettäneensä naiset, eivätkä halua mitään niistä velvollisuuksista joita heiltä silti odotetaan. Miehet kiertävät vastuuta ja naiset eivät sitä kestä. Kaikki kärsivät. On pakko suhtautua sallivasti yksinhuoltajuuteen, rikkoutuneisiin perheisiin ja syrjäytymiseen, koska tapauksia on niin paljon. On pakko löytää ne hyvät puolet ja esittää ettei se mikään maailmanloppu ole, että parempi turvallinen ympäristö yksin kuin kaoottinen kaksin. Tilastot kertovat sitten loput. Uhreina eivät sinäänsä ole seuraavan sukupolven tyttölapset, vaan poikalapset, jotka syrjäytyvät kiistattomasti herkemmin. Yhteiskuntarakenne vääristyy ja kai siitä sitten sanomista tulee.

No turha kuitenkaan vierittää syytä miesten niskaan. Jos miehiltä odotetaan perinteistä roolimallia ja vastuunkantoa, pitää sitten palauttaa ne perinteiset oikeudet myös. Ei mies esimerkiksi voi sille mitään, jos nainen ottaa hänestä eron, vie lapset, talon ja saa elatusmaksut , vain siksi, että on kyllästynyt tähän. Ei se ole silloin mitään isyysvelvollisuuden "kiertoa."

[Lemmy]

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että lääkeet tehoaisivat yhtä hyvin kuin terapia.

Kyllä se enemmänkin näyttää siltä, että ihmiset pumpataan täyteen lääkkeitä kun ei ole rahkeita muuhun. Esimerkkinä voisi antaa juuri vanhustenhoidon. Kuinka monta kertaa on luettu, että vanhainkodissa mummot doupataan hiljaisiksi kun henkilökuntaa ei ole jokaisen perään katsomaan? Sama juttu, ennemmin kuin otettaisiin jonkinlainen ote ihmisestä tai annettaisiin edes potku perseelle niin annetaan kemikaalihalit. Siinä vaiheessa kun joku dorka menee ja tappaa viattoman sivullisen motiivinaan "päästä hoitoon" minusta sitä vika on muidenkin korvien välissä.

[Femakko]

Muistutan, että ei ennen eletty mitään suurta auvoa. Ennemmin elettiin "täällä Pohjantähden alla" (http://www.youtube.com/watch?v=BJHv7hHiTfU). Suurimman osan ajasta vitutti, mutta minkäs teit. Toisaalta kenenkään odotukset eivät olleet niin korkealla kuin nykyään, ja luultavasti myös uskovaisten suurempi osuus teki elämästä merkityksellisemmän oloista kuin nykyään. Nykyään useimmat ajattelevat, että on vain yksi elämä, jonka aikana on kauheat paineet suorittaa sitä sun tätä.

Lisäksi ennen oltiin yhteisöllisempiä. Maissa, joissa yhteisöllisyys on suurempaa kuin Suomessa, on vähemmän masennusta. Itse pitäisin nykysuomalaista itseriittoisuuden vaatimuksen jo melkein sairaana: pitää pärjätä yksin, vaikka mikä olisi. Ennen oli lupa pyytää myös apua muiltakin kuin viranomaisilta. Sinällään hyvinvointivaltio voi korreloidakin masennuksen kanssa, jos se vähentää ihmisten keskinäistä tukea toisilleen.

Naiset taas opetetaan pienestä pitäen jossain määrin kokopäiväperfektionisteiksi. Miehet osaa helpommin ottaa lunkisti ainakin välistä, kun taas naiset kokevat olevansa huonoja ihmisiä, jos he eivät suorita täysillä niin töissä, kotona, koulussa kuin harrastuksissa. (Töissä naisilta tosin usein odotetaan parempaa työpanosta kuin vastaavassa asemassa olevilta miehiltä, ja tätä naiset kompensoivat jo etukäteen panostamalla kouluarvosanoihin. Eli tältä osin on ihan rationaalista naisilta olla perfektionisteja, jos haluaa pärjätä työelämässä.) Aiemmin naiset eivät käyneet koulua eivätkä kaikki käyneet töissä, ja harrastuksiin oli varaa vain rikkaimmilla ihmisillä. Nyt käy helposti niin, että naiset uupuvat täydellisyydentavoittelussaan. Mutta yksi, osalle hommalaisista sopiva ratkaisu on tietysti ajaa naiset takaisin 1800-luvulle (=ei opiskeluoikeutta, ei sopinut harrastaa, hyvin rajoitettu työnteko-oikeus), sääli vain, että osalle naisista, kuten minulle, se nyt vain ei sovi.

[Kami]

No turha kuitenkaan vierittää syytä miesten niskaan. Jos miehiltä odotetaan perinteistä roolimallia ja vastuunkantoa, pitää sitten palauttaa ne perinteiset oikeudet myös. Ei mies esimerkiksi voi sille mitään, jos nainen ottaa hänestä eron, vie lapset, talon ja saa elatusmaksut , vain siksi, että on kyllästynyt tähän. Ei se ole silloin mitään isyysvelvollisuuden "kiertoa."

En minä tunne minkäänlaista tarvetta syytellä ketään. Tuo sinun esimerkki on yksi tapaus monesta. Sitä ei voi millään kieltää, että kun toteaa ettei naisiin kannata yhtä iltaa enempää satsata, se muuttuu ihan siedettäväksi elämäntavaksi ja ohjenuoraksi. Naisista tulee pelivälineitä. En minä sitä paheksu. Vaikka syypäätä on vaikea löytää, ihminen kummasti löytää niitä uhreja aina niistä joihin helpoimmin samaistuu. Asiat harvoin ovat joko-tai, enimmäkseen sekä-että.

[Meuhkaaja]

Sivusin myös aloituksessani ihmisten epäreaalisia työodotuksia. Masennus-osio oli sen verta kiihoittavaa, että se taisi syödä näkyvyyden tuolta. Sielä taisi olla alleviivattuna pääidea. Onko tuohon mitää mietteitä?

No tässä muutama hajanainen

1. Työnarvostuksesta

Jos kommentoisin ensin hieman tuosta alleviivatusta asiasta. Uskon, että olet osittain oikeassa. Ns. tuottava työ on aliarvostettua, käsillä tekemisellä ei ole oikein minkäänlaista arvoa jne. Tämä johtaa siihen, että kaikkien pitäisi olla "johtajia", "päälliköitä", "tutkijoita", "taiteilijoita" jne. jotain HENKISEN työn tekijöitä. Mitä abstraktimpaa, sitä hienompaa?

Miksi duunari ei voi olla "winneri"?
Isosta osasta ihmisiä tulee nimittäin juuri niitä duunareita.

2. Jatkuva epävarmuus ja työttömyys

Näen myös, että kyse ei ole pelkästään epärealistisista odotuksista- nuorisotyöttömyys on yli 20% ja entistä useampi ikäluokassa 18-35 sinnittelee pätkätöissä. Pätkätyöt ja epävarmuus on erityisen yleistä valtion ja kuntien duuneissa, esimerkiksi terveydenhuoltoalalla.(aika monesti aloilla, jotka ovat naisvaltaisia).

Voisiko olla niin, että epävarmuus omasta tulevaisuudesta, pätkätöissä ramppaaminen ja ylisuuret asuntolainat kuormittavat ihmisiä, niin että he oireilevat?

Ja toisaalta, jos pätkäily masentaa sairaanhoitajaa, niin tämä osaa varmaan hakea apua ja saada diagnoosin masennukseensa helpommin kuin vaikka autonasentaja?
Olisi mukava tietää, millainen ammattijakauma näillä nuorilla eläkkeensaajilla on.

Erityisen huolestuttavaa tässä ilmiössä on se, että naiset parhaassa perheenperustamisiässä ovat valmiita eläkkeelle.

_ _ _ _ _ _ _
Lopuksi vain toteamus, että en usko tämän asian olevan jotakin, mistä miehiä voi kollektiivisesti syyttää. Näen taustalla olevan, niin miehillä, kuin naisillakin, ristivedon työpaikan varmuudesta, tulevaisuudesta ja perheenperustamisesta yhdistettynä siihen, että jokaisen pitäisi luoda "vitun hieno" ura. Naisilla tämä voi olla pahempi ongelma kuin miehillä, koska naisten biologinen kello sanoo tik-tak tiukemmin kuin miesten. Kaikki osuu juuri tuohon 18-35 väliin-pitäisi saada aikaiseksi tutkinto, ura, perhe, asunto.....

Se että naiset sinnittelevät epävarmuudessa tai opiskelevat 2-4 ammattia ennenkuin löytyy duunia tarkoittaa sitä, että kaikki muut asiat elämässä lykkääntyvät.  Ehkäpä meille kaikille olisi helpompaa, jos tavallisuus olisi pop, työstä saatava palkka ei olisi ainoa arvostuksen mitta ja valtion leipä olisi, niinkuin se aiemmin olikin, kapea mutta pitkä.

Ylläoleva on kirjoitettu siitä näkökulmasta, että olen itse epätavallisen uran valinnut nainen. Lapsuudenystäväni valitsivat perinteisempiä naisten ammatteja. yksi opetteli 2 ammattia, toinen opetteli 3, tiedän myös yhden joka opetteli 4.

Kaikki kokivat työttömyyttä, epävarmuutta, pätkätöitä, vaikeutta perustaa perhe, kun ei ole varmuutta duunista ja kaikista voisi sanoa että ovat kokeneet jossakin kohtaa masennuksen oireita.

Olen taipuvainen uskomaan, että naisten ja miesten mielenterveydelle olisi parempi, jos valtion leipä olisi pitkä mutta kapea. Että olisi varmuus siitä, että pärjää. Tämä antaisi vihreän valon perheen perustamiselle, jota ihmisen luonto kuitenkin halajaa. Kannattaa muistaa, että työtön sairaanhoitaja on yhteiskunnalle liki yhtä kallis kuin työssäkäyvä.

Nainen saisi varmuuden että pärjää, eikä miehellä olisi ihan niin musertavaa elättäjän roolia. Jos raksahommia ei ole, sitten mennään muijan palkalla.

Sitten on olemassa kaltaisiani naisia(ja miehiä), jotka valitsevat sukupuolelleen epätyypillisen alan. Meitä on kuitenkin aina vähemmistö ja yleensä kyse on jollakin tasolla kutsumuksesta. Kutsumustaan toteuttava ihminen on yleensä onnellinen.

Lopettelen sekavan höpötykseni tähän.

[MikkoAP]

Lisäksi ennen oltiin yhteisöllisempiä. Maissa, joissa yhteisöllisyys on suurempaa kuin Suomessa, on vähemmän masennusta. Itse pitäisin nykysuomalaista itseriittoisuuden vaatimuksen jo melkein sairaana: pitää pärjätä yksin, vaikka mikä olisi. Ennen oli lupa pyytää myös apua muiltakin kuin viranomaisilta. Sinällään hyvinvointivaltio voi korreloidakin masennuksen kanssa, jos se vähentää ihmisten keskinäistä tukea toisilleen.

Niin. Osaltaan myös yhteisöllisyyttä vähentää se, että toisaalta työläisiä, opiskelijoita ym. perus kaduntallaajia vaaditaan yhteiseen etuun vedoten kiristämään vyötä, kun taas työnantajapuolen ja suurituloisten oman edun tavoittelu hyväksytään. Eli toisin sanoen niiden pitäisi olla valmiita uhrautumaan, joilla on vähiten uhrattavaa.

Naiset taas opetetaan pienestä pitäen jossain määrin kokopäiväperfektionisteiksi. Miehet osaa helpommin ottaa lunkisti ainakin välistä, kun taas naiset kokevat olevansa huonoja ihmisiä, jos he eivät suorita täysillä niin töissä, kotona, koulussa kuin harrastuksissa. (Töissä naisilta tosin usein odotetaan parempaa työpanosta kuin vastaavassa asemassa olevilta miehiltä, ja tätä naiset kompensoivat jo etukäteen panostamalla kouluarvosanoihin. Eli tältä osin on ihan rationaalista naisilta olla perfektionisteja, jos haluaa pärjätä työelämässä.) Aiemmin naiset eivät käyneet koulua eivätkä kaikki käyneet töissä, ja harrastuksiin oli varaa vain rikkaimmilla ihmisillä. Nyt käy helposti niin, että naiset uupuvat täydellisyydentavoittelussaan. Mutta yksi, osalle hommalaisista sopiva ratkaisu on tietysti ajaa naiset takaisin 1800-luvulle (=ei opiskeluoikeutta, ei sopinut harrastaa, hyvin rajoitettu työnteko-oikeus), sääli vain, että osalle naisista, kuten minulle, se nyt vain ei sovi.

Missä tässä on vaadittu naisten aseman palauttamista 1800-luvulle? Ja se, jos nainen vaatii itseltään vapaa-ajan harrastuksissakin täydellisyyttä on se ihan oma ongelma. Ja tuo, että naisilta vaaditaan täydellisyyttä töissä, kun taas miehet vain laiskottelevat on puhdasta bullscheissea.

[Kami]

Lopuksi vain toteamus, että en usko tämän asian olevan jotakin, mistä miehiä voi kollektiivisesti syyttää. Näen taustalla olevan, niin miehillä, kuin naisillakin, ristivedon työpaikan varmuudesta, tulevaisuudesta ja perheenperustamisesta yhdistettynä siihen, että jokaisen pitäisi luoda "vitun hieno" ura. Naisilla tämä voi olla pahempi ongelma kuin miehillä, koska naisten biologinen kello sanoo tik-tak tiukemmin kuin miesten. Kaikki osuu juuri tuohon 18-35 väliin-pitäisi saada aikaiseksi tutkinto, ura, perhe, asunto.....

Se mikä on mielenkiintoista, ovat ne jutut joita olen tässä viimeaikoina lueskellut. Raskauden suuri vaikutus naisen aivotoimintaan mielenkiintoisimpana. Googlettamalla löytynee juttua jos jonkinlaista. Vähän sellainen ajatus nousee, että biologisesti naisen on todellakin tarkoitettu tulla raskaaksi ja synnyttää ainakin kerran.

[Femakko]

Osaltaan myös yhteisöllisyyttä vähentää se, että toisaalta työläisiä, opiskelijoita ym. perus kaduntallaajia vaaditaan yhteiseen etuun vedoten kiristämään vyötä, kun taas työnantajapuolen ja suurituloisten oman edun tavoittelu hyväksytään. Eli toisin sanoen niiden pitäisi olla valmiita uhrautumaan, joilla on vähiten uhrattavaa.

Itse asiassa työnantajien ja työntekijöiden suhteet olivat ennen vieläkin kovempia. Esim. torpparin - joita oli paljon - piti hoitaa taksvärkkinsä isännälleen ennen kuin oli tehnyt omat hommansa. Se tarkoitti monelle, että omat pellot hoidettiin yöllä. Nykyään työehtolainsäädäntö suojaa jossain määrin.

Missä tässä on vaadittu naisten aseman palauttamista 1800-luvulle?

Ennakoin mahdollisia kommentteja aikaisempien vastaavien keskustelujen perusteella. Joku olisi hyvin todennäköisesti kuitenkin ehdottanut, että poistetaan naisilta nämä rasittavuudet ja palautetaan kotiin (mikä tarkoittaisi de facto -paluuta 1800-luvulle). Ja itse otit ensimmäisenä esille perinteisen roolijaon palauttamisen.

Ja se, jos nainen vaatii itseltään vapaa-ajan harrastuksissakin täydellisyyttä on se ihan oma ongelma. Ja tuo, että naisilta vaaditaan täydellisyyttä töissä, kun taas miehet vain laiskottelevat on puhdasta bullscheissea.

Se, että naiset tuppaavat olemaan perfektionisteja, on kasvatuksen tulosta siinä kuin sekin, että "iso mies ei itke". Yhtä hyvin voisi sanoa, että on miehen oma ongelma, jos "apua ei oteta". Se on kaksipiippuinen juttu: toisaalta sekä miehet että naiset voivat jossain määrin vaikuttaa omiin asenteisiinsa, mutta ei se helppoa ole, kun lapsuudessa opitut roolimallit ja yhteisön asenteet painavat päälle. Itsekin joudun jatkuvasti taistelemaan perfektionismia vastaan.

Enkä sanonut, että naisilta vaaditaan täydellisyyttä töissä ja että miehet laiskottelevat. Sanoin, että naisilta odotetaan usein parempaa työpanosta kuin vastaavassa tehtävässä olevassa mieheltä (kompensoimaan äitiysloman riskiä ja poissaoloja lapsen sairastamisen vuoksi). Miehillä on vähemmän "todistettavaa" työpaikalla, joten keskimäärin heidän ei tarvitse vetää ihan niin sata lasissa vastaavassa asemassa olevaan naiseen verrattuna. Lunkisti ottaminen ajoittain on taas eri asia kuin laiskottelu: se tarkoittaa sitä, että välistä osaa myös rentoutua ja että ymmärtää, että kaikissa työ- tai koulutehtävissäkään ei tarvitse tavoitella täydellisyyttä.

[Kami]

Se, että naiset tuppaavat olemaan perfektionisteja, on kasvatuksen tulosta siinä kuin sekin, että "iso mies ei itke". Yhtä hyvin voisi sanoa, että on miehen oma ongelma, jos "apua ei oteta". Se on kaksipiippuinen juttu: toisaalta sekä miehet että naiset voivat jossain määrin vaikuttaa omiin asenteisiinsa, mutta ei se helppoa ole, kun lapsuudessa opitut roolimallit ja yhteisön asenteet painavat päälle. Itsekin joudun jatkuvasti taistelemaan perfektionismia vastaan.

Minusta tuossa on vähän munan ja kanan ongelma. Kukaan ei ole jotakin mikä on täysin häneen luonteensa vastaista. Kyky itkeä ei ole aina valinta, se voi olla hormonaalista ja rakenteellinen ero keskimääräisen miehen ja naisen aivojen välillä osoittaa, että miehet ja naiset reagoivat tunneinformaatioon erilailla.

Iso mies ei itke, koska isojen miesten ei nähdä yleisesti tekevän moista. Jos isot miehet itkeä tillittäisivät joka käänteessä, silloin toteamus olisi että isot miehet eivät ole itkemättä.

Myöskin naisten perfektionismin takana on taatusti paljon muutakin kuin kasvatus. Kasvatuksella voi vaikuttaa asioihin paljonkin, mutta mikään ihmeväline se ei ole ja parhaimmillaan se ohjaa ihmistä käsittelemään ominaisuuksiaan ja niiden asioiden pariin jotka häneltä luontaisimmin tulevat.

[MikkoAP]

Osaltaan myös yhteisöllisyyttä vähentää se, että toisaalta työläisiä, opiskelijoita ym. perus kaduntallaajia vaaditaan yhteiseen etuun vedoten kiristämään vyötä, kun taas työnantajapuolen ja suurituloisten oman edun tavoittelu hyväksytään. Eli toisin sanoen niiden pitäisi olla valmiita uhrautumaan, joilla on vähiten uhrattavaa.

Itse asiassa työnantajien ja työntekijöiden suhteet olivat ennen vieläkin kovempia. Esim. torpparin - joita oli paljon - piti hoitaa taksvärkkinsä isännälleen ennen kuin oli tehnyt omat hommansa. Se tarkoitti monelle, että omat pellot hoidettiin yöllä. Nykyään työehtolainsäädäntö suojaa jossain määrin.

Niin, mutta silloin ei ollutkaan juuri minkäänlaista yhtenäistä kansallistunnetta. Suomi oli Venäjän/Ruotsin riistetty siirtomaa. Nykyisin , kuten kirjoitin yhteisellä edulla perustellaan pienituloisten ym. olojen tiukentamista. Siis tarkoitin, että jos kerran köyhän on tingittävä yhteisen edun vuoksi, niin silloin sitä vielä enemmän pitäisi odottaa rikkaalta. Toinen vaihtoehto on sitten se, että jätetään nuo kollektiiviset argumentit ja sallitaan oman edun tavoittelu kaikille. Mutta silloin on turha odottaa kenenkään uhraavan Suomen edun puolesta mitään.

Missä tässä on vaadittu naisten aseman palauttamista 1800-luvulle?

Ennakoin mahdollisia kommentteja aikaisempien vastaavien keskustelujen perusteella. Joku olisi hyvin todennäköisesti kuitenkin ehdottanut, että poistetaan naisilta nämä rasittavuudet ja palautetaan kotiin (mikä tarkoittaisi de facto -paluuta 1800-luvulle). Ja itse otit ensimmäisenä esille perinteisen roolijaon palauttamisen.

Niin otin, mutta tarkoitus tässä oli muistuttaa, että samalla, kun naisten on sallittu muitakin mahdollisuuksia kuin perinteinen malli, niin mieheltä edelleen odotetaan perinteisen mallin noudattamista. Esim. hyvätuloinen , naispuolinen uraohjus edelleenkään ei kelpuuta huonotuloista miestä kumppanikseen ja koti-isäksi , vaan etsii miestä, jolla on vähintään yhtä kova status kuin naisella itsellään.

Ja se, jos nainen vaatii itseltään vapaa-ajan harrastuksissakin täydellisyyttä on se ihan oma ongelma. Ja tuo, että naisilta vaaditaan täydellisyyttä töissä, kun taas miehet vain laiskottelevat on puhdasta bullscheissea.

Se, että naiset tuppaavat olemaan perfektionisteja, on kasvatuksen tulosta siinä kuin sekin, että "iso mies ei itke". Yhtä hyvin voisi sanoa, että on miehen oma ongelma, jos "apua ei oteta".

No niinhän juuri sanotaankin: jos mies painaa sairaana töissä, eikä mene lääkäriin sanotaan, että miehen oma vika, jos vakavampia seuraamuksia tulee. Mutta jos mies meneekin lääkäriin ja ottaa sairaslomaa, onkin hän ruikuttava nössö. Googlaa käsite "Manflu".