Naisten odotukset ja miksei miestenkin (työelämä) (turmiolliset trendit)

[Kami]

Omasta kokemuksestani sanoisin, että tytöt kasvatetaan useammin sellaisiksi kilteiksi lapsiksi, joiden kuuluu täyttää odotukset.

Minä olen sitä mieltä että tytöistä on helpompi kasvattaa sellaisia "kilttejä" lapsia. He vaan taipuvat siihen helpommin. Ei siinä ole mikään patriarkaatti säätämässä, vaan ihan kylmä todellisuus.

Kumpi oli ensin, muna vai kana? Voisin uskoa, että geneettinen valikoituminen on tehnyt tytöistä keskimäärin kiltimpiä, mutta kyllä kasvatuksellakin on edelleen osuutta asiaan. Ihan psykologian perusopinnoista ilmenee, että kaikki ihmiset ovat sekä genetiikan että kasvatuksen tuloksia.

On toki kasvatuksella osuutta asiaan, sitä on ihan turha kieltää, mutta kuten aikaisemmin jo sanoin, kasvatus parhaimmillaan ohjaa ja opettaa käsittelemään jo olemassaolevia luonteenpiirteitä. Introvertista ei voi kasvattaa ekstroverttia. Luonne on se, mikä pysyy ja eri ympäristöissä eri luonteet pärjäävät erilailla. Jokainen lapsi on ennenkaikkea yksilö, jonka luonne määräytyy hyvin pitkälle vanhempien mukaan, sitten sukupuolinen olento joka lisää siihen soppaan. Vaihtelu voi olla suurtakin, mutta keskimääräisyys pätee. Koululaitoksen voi olla mahdotonta keskittyä yksilöön, muttei se voi olla edelleenkään huomioimatta lapsen sukupuolta, sillä siinä asetetaan toinen puolisko aina altavastaajaksi. Tämän päivän maailmassa altavastaajina koulumaailmassa ovat pojat. Tulokset puhuvat puolestaan. Einsteinien aika yhteiskunnan muokkaajina on ohi, heitä ei enää tule, sillä heidän käsittelemiseensä ei ole enää muita välineitä kuin lääkkeet. Paras väline nykyajan koululaitokselle on kiltti tyttö. Ja jos pojasta ei muuten sellaista saada, pistetään mielialalääkkeet ja amfetamiinijohdannaiset. Se jää nähtäväksi millaisia nämä kemiallisesti lobotoidut pennut ovat henkiseltä maailmaltaan. Toivottavasti eivät kovin pahasti psykoottisia.

[MikkoAP]

Ei naisten suurempi osuus terveydenhuollon kuluista selity pelkästään äitiydellä.

synnyttäminen on kallista puuhaa, joten se nostaa osaltaan naisten osuutta julkisista terveysmenoista.

Lisäksi, ei synnyttäminen ole automaattisesti yhteiskuntaa hyödyttävä asia. Lapsesta voi tulla yhteiskunnan tukipulväs, mutta myös yhteiskunnan varoja kuluttava sosiaalipummi, tai rikollinen.

Ei tietenkään, mutta jos lapsia ei tulisi, aivan varmuuden ei tulisi niitä yhteiskunnan tukipylväitä tai edes nykyisten aikuisten eläkkeenmaksajia (ei, kukaan meistä ei maksa eläkettään täysin etukäteen, koska Suomen eläkejärjestelmä ei ole täysin rahastoitu).

Niin osaltaan, mutta mites se muu osa? Miksei miehille ole esim. eturauhassyöpäseulontoja. Jos niitä järjestettäisiin, jäisi naisten terveydenhuoltoon vähemmän rahaa.

Ja niin, jos naiset eivät synnytä, ei tule tulevia veronmaksajia. Mutta lapsen synnyttäminen siis voi olla pitkäaikaisilta vaikutuksiltaan myös yhteiskunnan kannalta negatiivinen asia.

Naiset myös ottavat valtaosan eroista ja eronneiden vanhempien lapsilla on suurempi syrjäytymisriski. Tämä ei selity sillä, että suomalaiset miehet ovat väkivaltaisia sikoja, sillä naiset harjoittavat parisuhdeväkivaltaa lähes yhtä paljon. Lisäksi naiset hakkaama mies nähdään vieläkin usein vitsin aiheena, ei uhrina, joten niistäkin tapauksista moni jää ilmoittamatta.

Lisäksi on sitten sinkkunaisten adoptiomahdollisuus ja hedelmöityhoidot...

[Meuhkaaja]

Ottamatta kantaa eläkkeisiin (nykymenolla en tosin ole ihan varma, onko suurempi onni olla pitkään eläkkeellä vai kuolla pois ennen kuin joutuu vanhainkotiin lääkehumalaan; itse toivoisin itselleni jälkimmäistä, vaikka menettäisinkin eläkemaksuissa) muistutan, että synnyttäminen on kallista puuhaa, joten se nostaa osaltaan naisten osuutta julkisista terveysmenoista. Mutta ehkäpä lääketiede edistyy pian, jotta tämäkin tasa-arvo-ongelma saadaan korjattua ja jotta miehetkin pääsevät käyttämään julkisia terveydenhoitopalveluita tältä osin.. 

Muuten, on hauskaa kuinka monien naisten mielestä se, että mies suosii naisia, joilla ei ole lapsia sinkkuäitien sijaan. Kuulemma lapsen perimällä ei saisi olla väliä, tärkeintä on se henkinen yhteys. Samalla synnytyksen ja raskauden uhrauksia korostetaan. Mutta, jos lapsen perimällä ei oikeasti oli väliä ja raskaus ja synnytys yhtä helvettiä, niin silloinhan naiset suosisivat adoptiota. Mutta näin ei ole, valtaosa naisista haluaa edelleen OMIA lapsia.

Ja on ihan yhtälailla huvittavaa osassa miehiä tämä piirre, jossa lapset ovat VAIN naisen lapsia. Tietääkseni neitseellinen sikiäminen ei ole ihmislajilla kovinkaan yleistä, joten on aikamoista sontaa puhua VAIN naisten lapsista. Kuule..tämä voi järkyttää sinua....se ei ole naisten spermaa jolla munasolu hedelmöitetään. 

Kuitenkin terveydenhuollon kuluina raskaus näkyy nimenomaan naisen kuluina, vaikka kyseisiä kuluja ei ilman miehen osallistumista asiaan olisi.

Ei naisten suurempi osuus terveydenhuollon kuluista selity pelkästään äitiydellä.

Ei selitykään. Yksi suuri selittävä tekijä Suomessa on kuitenkin sukupuolien välillä oleva 40-luvun tapahtumista johtuva epäsuhta väestöpyramidissa. Vanhoja naisia, joiden hoito on kallista on vain paljon enemmän kuin vanhoja miehiä, joiden hoito on myös kallista. Näin olisi joka tapauksessa, koska naiset elävät keskimäärin ottaen pitempään kuin miehet, mutta Suomessa sodilla on ollut erittäin merkittävä vaikutus.

Sitten on vielä sekin tosiasia, että naiset sairastelevat jonkin verran miehiä enemmän, ainakin jos katsotaan naisten ja miesten töistä poissaoloista kertovia tilastoja.

Lisäksi, ei synnyttäminen ole automaattisesti yhteiskuntaa hyödyttävä asia. Lapsesta voi tulla yhteiskunnan tukipulväs, mutta myös yhteiskunnan varoja kuluttava sosiaalipummi, tai rikollinen.

Ja edelleen synnyttäminen ja lastenhankinta on mielestäsi asia, johon VAIN naiset osallistuvat? Eli ne munasolut edelleen mielestäsi hedelmöitetään naisten spermalla ja miehillä ei ole asioiden kanssa mitäään tekemistä? Eli se on naisten vika, että lapsia tulee. No tämä tulikin tuossa jo aiemmin melkoisen selväksi.

Muistuttaisin nyt kuitenkin, että jokaisella lapsella on myös isä, eikä  yksikään nainen tule raskaaksi ilman miestä.

Ja mitä tulee tuohon yhteiskunnalle automaattisesti hyödylliseen: Taidat olla väärässä.
Ensinnäkin yhteiskunta, johon ei synny lapsia, eli uutta sukupolvea, vanhenee ja kuolee pois. Toisekseen, hyvin harva meistä syntyy pultsareiksi, vaan yhteiskunta vaikuttaa siihen, mitä meistä tulee. Ai niin- ja yksikään pultsari ei ole missään elämänsä vaiheessa voinut olla yhteiskunnalle hyödyllinen hahmo, vaan pultsariksi tosiaan synnytään siitä neitseellisesti hedelmöittyneestä/naisen spermalla hedelmöitetystä munasolusta kasvaneesta yksilöstä, jonka itsekäs nainen yhteiskunnan kustannuksia säästelemättä on synnyttänyt.

On melkoisen absurdia, että 0-hetken hyödyllisyys pitäisi päätellä n ajan kuluttua tapahtuvista asioista ja tiukasti uskoa että kuluneen ajan n. aikana ei ole voinut tapahtua mitään sellaista, joka on johtanut syrjäytymiseen.

Kaiken täytyy olla sen naisen spermalla hedelmöittyneen naisen ja lapsen synnyttäneen naisen vika.

Täytyy myöntää, että ihan vakavalla naamalla en pystynyt MikkoAP:n kommentteja lukemaan, enkä myöskään tätä kirjoittamaan. Oli melkein yhtä omituista kuin se pökäleen oloinen tuotos, jota naistutkimukseksi kutsutaan.

[MikkoAP]

Lisäksi, ei synnyttäminen ole automaattisesti yhteiskuntaa hyödyttävä asia. Lapsesta voi tulla yhteiskunnan tukipulväs, mutta myös yhteiskunnan varoja kuluttava sosiaalipummi, tai rikollinen.

Ja edelleen synnyttäminen ja lastenhankinta on mielestäsi asia, johon VAIN naiset osallistuvat? Eli ne munasolut edelleen mielestäsi hedelmöitetään naisten spermalla ja miehillä ei ole asioiden kanssa mitäään tekemistä? Eli se on naisten vika, että lapsia tulee. No tämä tulikin tuossa jo aiemmin melkoisen selväksi.

Muistuttaisin nyt kuitenkin, että jokaisella lapsella on myös isä, eikä  yksikään nainen tule raskaaksi ilman miestä.

Jos haluat väkisin tulkita väärin niin siitä vaan. No, ensinnäkin sinkkuäitien hedelmöityhoidoilla hankkimat lapset ovat vain heidän, mutta toki se on vain pieni prosentti.

Mutta eronneiden parien lapset muodostavatkin ison prosenttiosuuden. Eronneiden parien lapsilla on suurempi syrjäytymisriski. Ja eron ottaja on useimmiten nainen. Ja, kuten jo kirjoitin, tämä ei selity sillä, että suomalainen mies on väkivaltainen. Nainen saa eron jälkeen säännöstään huoltajuuden, asunnon/ talon ja elatusmaksut. Lisäksi eron jälkeen naiset usein laiminlyövät miesten tapaamisoikeutta, tai jopa tarjoituksella häiritsevät ilman, että viranomaiset reagoivat.

Ja mitä tulee tuohon yhteiskunnalle automaattisesti hyödylliseen: Taidat olla väärässä.
Ensinnäkin yhteiskunta, johon ei synny lapsia, eli uutta sukupolvea, vanhenee ja kuolee pois.

Mutta yhteiskunta voi kuolla myös siten, että riittävä määrä lapsia syntyy hunoihin kasvuolosuhteisiin, syrjäytyy ja lopulta se keskinäinen luottamus, joka on yhteiskunnan perusta, murtuu. Fundamentalistisissa  islamilaisissa yhteiskunnissa syntyvyys on suurta, joten jatkuvuus on taattu, mutta aika kamalia ovat

Toisekseen, hyvin harva meistä syntyy pultsareiksi, vaan yhteiskunta vaikuttaa siihen, mitä meistä tulee. Ai niin- ja yksikään pultsari ei ole missään elämänsä vaiheessa voinut olla yhteiskunnalle hyödyllinen hahmo, vaan pultsariksi tosiaan synnytään siitä neitseellisesti hedelmöittyneestä/naisen spermalla hedelmöitetystä munasolusta kasvaneesta yksilöstä, jonka itsekäs nainen yhteiskunnan kustannuksia säästelemättä on synnyttänyt.

On melkoisen absurdia, että 0-hetken hyödyllisyys pitäisi päätellä n ajan kuluttua tapahtuvista asioista ja tiukasti uskoa että kuluneen ajan n. aikana ei ole voinut tapahtua mitään sellaista, joka on johtanut syrjäytymiseen.

Kaiken täytyy olla sen naisen spermalla hedelmöittyneen naisen ja lapsen synnyttäneen naisen vika.

Täytyy myöntää, että ihan vakavalla naamalla en pystynyt MikkoAP:n kommentteja lukemaan, enkä myöskään tätä kirjoittamaan. Oli melkein yhtä omituista kuin se pökäleen oloinen tuotos, jota naistutkimukseksi kutsutaan.

Niin, pultsariksi ei synnytä, mutta miksi pitäisi ehdottomasti kieltää se tosiasia, että jotkut kasvuolosuhteet tuottavat pultsareita todennäköisemmin kuin toiset? Ja miksei saisi kannattaa sellaista mallia, jossa yhteiskunta tukee sellaisia perhemalleja, jotka todennäköisimmin tuottavat yhteiskunnan tukipylväitä?

Ja miksi pitäisi ehdottomasti olla myöntämättä se tosiasia, että naisella on paljon sananvaltaa siihen millainen kasvuympäristö lapsella on?

Joo, ja niin: en minäkään kykene vakavalla naamalla sinun kirjoitustasi lukemaan, joka on täynnä vasta-argumentteja väitteille, joita minä en ole esittänyt.

[Kami]

Mutta yhteiskunta voi kuolla myös siten, että riittävä määrä lapsia syntyy hunoihin kasvuolosuhteisiin, syrjäytyy ja lopulta se keskinäinen luottamus, joka on yhteiskunnan perusta, murtuu. Fundamentalistisissa  islamilaisissa yhteiskunnissa syntyvyys on suurta, joten jatkuvuus on taattu, mutta aika kamalia ovat

Niin, ne on kamalia sinun mielestä. Silti sinulle kelpaa bensa. Eivät moisissa yhteiskunnissa elävät varmasti pidä tätäkään paikkaa kovin kivana, itseasiassa aika paskana, mutta kyllä heille varmasti raha kelpaa, jos sitä vaan on tarjolla. Se ei muuta sitä seikkaa että islamilaiset yhteiskunnat ovat

1) yhteiskuntia.
2) elinvoimaisia yhteiskuntia.

Ne eivät ole sinun kriteereilläsi hyvinvointiyhteiskuntia, mutta hyvinvointiyhteiskunta ei ole elinvoimaisen (vrt. kuollut yhteiskunta) yhteiskunnan synonyymi. Elinvoimainen yhteiskunta on sellainen joka säilyy. Siinä ei anneta tyylipisteitä, sympatiapojoja tai papukaijamerkkejä, katsellaan vaan, että kuka se lopulta porskuttaa eteenpäin. Jos pitäisi vetoa lyödä kumpi selviää pidemmälle, löisin latini islamilaisen yhteiskunnan puolesta milloin vaan. Yksi elinvoimaisuutta hajottava haittatekijä moisissa on yletön poikalasten suosiminen, mutta moinen ratkeaa pitemmän päälle sotimalla tai hakemalla naiset muualta, vaikkapa jostakin vähemmän elinvoimaisesta yhteiskunnasta.

Sen lisäksi teoria siitä, että huonot olot ja syrjäytyminen johtaisivat yhteisöllisyyden kuolemaan, on minusta vähän kummallinen. Moinenhan nimenomaan näyttäisi ruokkivan sitä. Luottamus ei ole mikään yhteiskunnan perusta, vaan vesi, ruoka ja naiset.

[Femakko]

Miksei miehille ole esim. eturauhassyöpäseulontoja. Jos niitä järjestettäisiin, jäisi naisten terveydenhuoltoon vähemmän rahaa.

Ei huono idea nuo seulonnat.

Joskin seulonnat eivät nolla-summapeliä: jos seulonnoilla estetään riittävän monen syövän eteneminen pidemmälle ja kalliimpaa hoitoa vaativalle tasolle (ja myös kuolemat aiheuttavat kuluja perheille ja yhteiskunnalle, jos ajatellaan nyt pelkkää taloutta), ne voivat itse asiassa maksaa itsensä takaisin tai suorastaan vähentää terveys- ja muita kuluja.

[Koskela Suomesta]

Ja on ihan yhtälailla huvittavaa osassa miehiä tämä piirre, jossa lapset ovat VAIN naisen lapsia. Tietääkseni neitseellinen sikiäminen ei ole ihmislajilla kovinkaan yleistä, joten on aikamoista sontaa puhua VAIN naisten lapsista. Kuule..tämä voi järkyttää sinua....se ei ole naisten spermaa jolla munasolu hedelmöitetään. 

Olen taivaltanut tätä palloa jo kohta puoli vuosisataa. Yhtään tuollaista ei ole vastaan tullut. sen sijaan olen kohdannut useampiakin, jotka eivät lähde täydelliseksi fiaskoksi muuttuneesta avioliitosta, koska vaimo veisi silloin lapset eikä heitä näkisi kuin nippa nappa joka toinen viikon loppu, jos silloinkaan.

Minusta tuo väitteesi on täysi olkiukko.

Ei naisten suurempi osuus terveydenhuollon kuluista selity pelkästään äitiydellä.

Ei selitykään. Yksi suuri selittävä tekijä Suomessa on kuitenkin sukupuolien välillä oleva 40-luvun tapahtumista johtuva epäsuhta väestöpyramidissa. Vanhoja naisia, joiden hoito on kallista on vain paljon enemmän kuin vanhoja miehiä, joiden hoito on myös kallista. Näin olisi joka tapauksessa, koska naiset elävät keskimäärin ottaen pitempään kuin miehet, mutta Suomessa sodilla on ollut erittäin merkittävä vaikutus.

Tilastoissa otetaan huomioon tämän kaltaiset vääristymät. Eli ei johtu sodista. Se vaikuttaa, että naiset elävät miehiä kauemmin, mutta sehän oli yksi keskutelun pointti.

Sitten on vielä sekin tosiasia, että naiset sairastelevat jonkin verran miehiä enemmän, ainakin jos katsotaan naisten ja miesten töistä poissaoloista kertovia tilastoja.

Sekä mies että naisvaltaisille aloilla esimiehenä olleena ja vaimoni on nykyisinkin naisvaltaisella alalla vastaavassa hommassa, voin meidän molempien kokemuksesta sanoa, että naiset todellakin käyttävät sairaslomia enemmän kuin miehet. Ja he myös käyttävät niitä ihan kokemukseen perustuen erittäin paljon väärin.

Todistaahan mitään ei voi, mutta kun tietty henkilö on saikulla heti jos ajatuksissaan unohtaa tervehtiä häntä aamulla (empiirisesti todistettu syys seuraussuhde ), tai hänet laitetaan työtehtävänsä mukaiseen, mutta epämiellyttävään tehtävään (jonka muut tekevät mukisematta) tai jos joku on säännöllisesti saikulla viikkoa ennen jokaista lomajaksoaan ja viikon sen jälkeen jne. 

Kyllä näitä näkee kun elää ja paljon. Saman työyhteisön miehille nämä temput olivat tuntemattomia, niin minun kuin vaimonkin työpaikalla.

Eihän noista mitään juttuja nosteta, liian suuri todistuskynnys työntekijää ja lääkäriä vastaan, parempaakin tekemistä on.

Tosin arvaat varmaan kenestä hankkiudutaan eroon ensimmäisissä YT-neuvotteluissa. Työyhteisön täydellä ymmärryksellä... eivät ne muutkaan työntekijät tyhmiä ole. Hehän joutuvat tekemään näiden jatkuvilla saikuilla olevien työt, ei niitä tekemättä voi jättää.

[Koskela Suomesta]

Joo, ja niin: en minäkään kykene vakavalla naamalla sinun kirjoitustasi lukemaan, joka on täynnä vasta-argumentteja väitteille, joita minä en ole esittänyt.

Komppaan tätä, melkoista olkiukkoilua taas....   

[Koskela Suomesta]

Mutta yhteiskunta voi kuolla myös siten, että riittävä määrä lapsia syntyy hunoihin kasvuolosuhteisiin, syrjäytyy ja lopulta se keskinäinen luottamus, joka on yhteiskunnan perusta, murtuu. Fundamentalistisissa  islamilaisissa yhteiskunnissa syntyvyys on suurta, joten jatkuvuus on taattu, mutta aika kamalia ovat

Niin, ne on kamalia sinun mielestä. Silti sinulle kelpaa bensa. Eivät moisissa yhteiskunnissa elävät varmasti pidä tätäkään paikkaa kovin kivana, itseasiassa aika paskana, mutta kyllä heille varmasti raha kelpaa, jos sitä vaan on tarjolla. Se ei muuta sitä seikkaa että islamilaiset yhteiskunnat ovat

1) yhteiskuntia.
2) elinvoimaisia yhteiskuntia.

Ne eivät ole sinun kriteereilläsi hyvinvointiyhteiskuntia, mutta hyvinvointiyhteiskunta ei ole elinvoimaisen (vrt. kuollut yhteiskunta) yhteiskunnan synonyymi. Elinvoimainen yhteiskunta on sellainen joka säilyy. Siinä ei anneta tyylipisteitä, sympatiapojoja tai papukaijamerkkejä, katsellaan vaan, että kuka se lopulta porskuttaa eteenpäin. Jos pitäisi vetoa lyödä kumpi selviää pidemmälle, löisin latini islamilaisen yhteiskunnan puolesta milloin vaan. Yksi elinvoimaisuutta hajottava haittatekijä moisissa on yletön poikalasten suosiminen, mutta moinen ratkeaa pitemmän päälle sotimalla tai hakemalla naiset muualta, vaikkapa jostakin vähemmän elinvoimaisesta yhteiskunnasta.

Sen lisäksi teoria siitä, että huonot olot ja syrjäytyminen johtaisivat yhteisöllisyyden kuolemaan, on minusta vähän kummallinen. Moinenhan nimenomaan näyttäisi ruokkivan sitä. Luottamus ei ole mikään yhteiskunnan perusta, vaan vesi, ruoka ja naiset.

Kyynistä tekstiä, mutta valitettavan totta.

[Meuhkaaja]

Mjoo....jos nyt jatkais.(lihapata hautumassa töistä kotiin tulossa olevaa miestä varten )

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että naisilla on paljon sananvaltaa lapsiinsa. Ja olen seurannut vierestä eroa, jossa viranomaisten puolueettomuudesta ei voinut puhua. Naista suosittiin. Avioeroihin ja tapaamisoikeuksiin liittyy karseita tarinoita muutoinkin.

Ensin puhuit synnytyksestä ja nyt kasvuoloista. No, jälkimmäinen on ymmärrettävämpää. Saat minun puolestani kannattaa malleja, joiden uskot tuottavan yhteiskunnan tukipylväitä.

Niin minäkin kannatan, mutta mallini ovat luultavasti erilaisia kuin sinun.

Itse näen vain asian niin, että turvattomuuden tunteesta kärsivät vanhemmat siirtävät tuntemuksen lapsiinsa ja syntyy irrallaan olevien sukupolvia.

Tämän on yksi syy, miksi pidän nykyistä julkisen sektorin pätkätyökulttuuria huonona, työ on kuitenkin ihmisille tärkeä asia, joka luo elämään rutiineja. Vailla jatkuvuutta on vailla turvallisuutta, niin miehelle kuin naiselle. Erityisen paha asia tämä on silloin, kun perheessä on vain yksi elättäjä ja hän joutuu sinnittelemään pätkien ja määräaikaisuuksien varassa.

Voin olla inhorealisti, mutta en usko, että mitään sellaista, mikä saisi ihmiset eroamaan vähemmän kuin nykyään, olisi näköpiirissä, joten miettisin asiaa mieluiten niin päin, että miten nykyiset lastenkasvattajat saataisiin itse voimaan nykyistä henkisesti paremmin. Loppujen lopuksi on aika karsea uutinen että 18-34, naisten(joista monet voivat olla äitejä tai tulla äideiksi) henkinen kunto on sellainen, että sairaseläke kutsuu. Yksi ratkaisu olisi toki parantaa myös isien oikeuksia, jolloin naiset olisivat vähemmän kuormitettuja. Mutta riittäisikö se?

Osaltaan ongelmana on se, että rakkaat poliitikkomme ovat keksineet nostaa julkisen sektorin palkat "kilpailukykyisiksi" yksityisen sektorin kanssa. Mitä niiden ei missään nimessä pitäisi olla nykyisen kokoisella julkisella sektorilla, koska yksityinen sektori elättää julkisen. Hyvät palkat tekevät julkisesta mieluisen suojatyöpaikkasektorin, joka paisuu kuin pullataikina. Samalla kuitenkin pullataikinan varsinaiset tehtävät, kuten terveydenhuolto omaavat vajeita henkilökunnasta, koska palkat ovat liian korkeat, että tarpeeksi työvoimaa voitaisiin palkata.

Alemmat palkat toisivat paitsi säästöjä, jättäisivät ko. sektorille lähinnä ne työntekijät, jotka ko. työpaikkoja eniten tarvitsevat.(ja sinne voisi kenties myös palkata aikaisempaa enemmän porukkaa?).

Jos jatkan vielä terveydenhuolto-teemalla, niin vaikka palkkoja alennettaisiin, on aivan varmaa, että suurin osa suomalaisista nurseista ei mihinkään lähtisi. Mihin kielitaidoton, perheellinen, urautunut hoitsu tutusta ja turvallisesta lähtisi?
Ongelma on nimenomaan siinä ,että kyvykkäin porukka on altteinta lähtemään. Toisaalta-emme ole lenkin alimpana, eikä ole missään sanottu, etteikö sitä kyvykkäintä porukkaa saisi myös korvattua halpatuontina. Tähän kuitenkin loppukaneetiksi se, että hoitsujen palkkataso ei sinällään mielestäni ole edes mikään iso "ongelma", vaan kyllä julkisella sektorilla löytyy ihan oikeasti paljon turhempaakin.

Alkuperäiseen aiheeseen naisten ja miesten odotuksista työelämässä tämä sitten liittyykin jo siten, että on melkoisen epärealistinen ajatus, että sairaanhoitajilla pitää olla samat palkat kuin insinööreillä, koska molemmilla on amk-tutkinto.

Karrikoidusti voisi sanoa, että insinöörit työskentelevät teollisuudessa, joka tuottaa sen rahan, jolla ne hoitsujen palkat maksetaan. Koska sekä insinöörit, että hoitajat ovat voimakkaasti sukupuolittuneita ammattikuntia, voisi sanoa, että miehet eivät pysty maksamaan sitä palkkaa mitä naiset haluavat. Kyse ei ole reiluudesta, ammattien arvostuksesta, eikä halusta.

Ja tämä ongelma manifestoituu epävarmana työpaikkana, pätkätöinä, yleisenä pahoinvointina ja stressinä, josta nyt kasvavat sukupolvet imevät vaikutteita.

Eipä minulla tähän asiaan oikein enempää sanottavaa ole.

[Koskela Suomesta]

Sehän oli positiivinen tyylinvaihdos olkiukoista punnittuun puheeseen. Kiitos, vilpittömästi, en keljuile 

[Punaniska]

Lisäksi ennen oltiin yhteisöllisempiä. Maissa, joissa yhteisöllisyys on suurempaa kuin Suomessa, on vähemmän masennusta. Itse pitäisin nykysuomalaista itseriittoisuuden vaatimuksen jo melkein sairaana: pitää pärjätä yksin, vaikka mikä olisi. Ennen oli lupa pyytää myös apua muiltakin kuin viranomaisilta. Sinällään hyvinvointivaltio voi korreloidakin masennuksen kanssa, jos se vähentää ihmisten keskinäistä tukea toisilleen.

(Töissä naisilta tosin usein odotetaan parempaa työpanosta kuin vastaavassa asemassa olevilta miehiltä, ja tätä naiset kompensoivat jo etukäteen panostamalla kouluarvosanoihin.

Komps tälle; Seurassa oli kerran asiallinen juttu EU-kansalaisista, ja yksi aihe oli myös Eyren(?) tiikeri, eli Irlanti. Meillähän on erittäin positiivinen käsitys irkkujen yhteisöllisyyteen tähtäävästä elämäntavasta pubeineen ja katolisine kirkkoineen.

Jutussa kuitenkin haastateltu perhe tuumasi, että vaurastumisen myötä itsekeskeisyys on kasvanut. Ja itsekeskeisyys ei täällä lottovoittajien maassakaan ole aivan tuntematonta.

Hyvinvointi laskee elämänlaatua?


Mitä taas kouluun tulee, niin väittäisin tyttöjen paremman koulumenestyksen takana olevan nöyremmän pänttäämisen ja flegmaattisuuteen taipuvaisen opettajakunnan. Leipääntyneen normiopen vetäessä monotonisella äänellä kalvosulkeisiaan pojat kyllästyvät ja tihruavat ikkunasta ulos. Tytöt vaan kiltisti pänttäävät. Lisäksi naisopettajia on liikaa, eikä heillä ole poikiin tarvittavaa auktoriteettia.

[Koskela Suomesta]

Tytöillä on parempi koulumenestys peruskoulussa ja lukiossa, mutta tällä koulumenestyksellä ei oikein tee mitään jatkossa, yliopistoissa ja työelämässä.

Olen nähnyt karmeita esimerkkejä miten itsekin kilttityttöäiti opettaa tyttärensäkin kilteiksi tytöiksi. Tämän kilttityttöäidin lukiotodistuksella minusta olisi varmaan tullut professori... hänestä tuli kaupan kassa. Nyt vanhin tytär, jolla oli myöskin numerot ysiä ja kymppiä, laudaturia ja eximiaa, on töissä tehtaassa... ollut jo monta vuotta. Saa nähdä mitä nuoremmasta sisaruksesta tulee. Todistus ainakin tulee olemaan komeaa luettavaa. Siinä listassa eximia on epäonnistuminen, huoh...

Poika kertoi muutaman vuosi sitten lukion luokkakaveristaan, tytöstä, jonka kanssa hän yliopistossa joutui tekemään ryhmätyötä. Kympin tyttö ja kaikki laudatureita, mutta ryhmätyöstä teollisuustaloudessa ei tullut yhtään mitään, kun sitä ei voinutkaan ratkaista opettelemalla asiat ulkoa.

Tämä on tyttöjen kasvava ongelma nykyisessä peruskoulussa ja lukiossa, se opettaa heille numeroiden kannustamana sellaisen työskentelytavan, jolla ei tee mitään jatkossa, kun asiat pitää ymmärtää ja osata soveltaa.

Eli jos peruskoulu sortaa poikia koska heistä ei suurimmasta osasta saa näitä kilttejä tyttöjä, niin pahimman karhunpalveluksen se tekee niille kilteille tytöille. En yhtään ihmettele, että sitten masennutaan opiskelussa, kun lupaava opiskeluura katkeaa siihen ettei enää ulkoa opettelemalla ja olemalla kiltti pärjääkään.

Pojat se asettaa vaaraan, että he eivät pääse opiskelemaan, koska perukoulun ja lukion oppimistapa ei heille sovi, ja numerot jäävät huonoiksi.

Parhaiten tuntuvat pärjäävän ne oppilaat sukupuolesta riippumatta, jotka saavat sellaisen todistuksen että pääsevät juuri jatkoon. Jatkossa he pärjäävät sen vuoksi, että tilanne onkin muuttunut ja korkeakoulun/yliopiston vaatimukset suosivatkin nyt sitten heitä.

[Vetinari]

Otanpa kantaa alkuperäiseen aiheeseen, kun ei nuo sivuraidekeskustelut oikein inspiroi.

Sellaiset, jotka eivät ole itse kokeneet masennusta, voivat pitää siitä kiltisti suunsa supussa. Itse olen ollut masentunut (mutta parantunut, vaikka se vei vuosia), ja yksi sukulaiseni jopa niin pahasti masentunut että hengenlähtö on monesti ollut lähellä ja sitä on ollut vaikea seurata vierestä. Masennus-sanaa ja masennukseen vetoamista käytetään niin paljon väärin perustein, että oikeasti masentuneet saavat kärsiä siitä että masennuksesta on tullut muotia.

Masennuksen diagnosointia pitäisi tarkentaa ja parantaa, että a) lusmut eivät pääse ratsastamaan taudilla ja b) oikeasti sairastuneiden hoito voitaisiin aloittaa ajoissa. Yksi syy, miksi masennuksesta johtuvat sairaseläkkeet ovat kasvussa on se, että hoitoon ei useinkaan pääse, koska sitä ei ole tarjolla. Ne jotka ovat päässeet hoitoon, voivat pitää itseään onnekkaina. Monet joutuvat jonottamaan hoitoa jopa vuosia, jolloin masennus pahenee ja paranemisprosessi luonnollisesti pitenee, yhteiskunnan kulut kasvavat.

Sama koskee myös muita sairauksia. Kun hoitoa joutuu odottamaan, sairaus pahenee, ja koko roska tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi. Hoitotakuu ei ole juuri parantanut asiaa. Enemmän resursseja tulisi ohjata siihen, että sairastuneet pääsevät hoitoon ajoissa. Tulisi halvemmaksi meille kaikille.

[Nainen]

Aiemmin naiset eivät käyneet koulua eivätkä kaikki käyneet töissä, ja harrastuksiin oli varaa vain rikkaimmilla ihmisillä. Nyt käy helposti niin, että naiset uupuvat täydellisyydentavoittelussaan. Mutta yksi, osalle hommalaisista sopiva ratkaisu on tietysti ajaa naiset takaisin 1800-luvulle (=ei opiskeluoikeutta, ei sopinut harrastaa, hyvin rajoitettu työnteko-oikeus), sääli vain, että osalle naisista, kuten minulle, se nyt vain ei sovi.

Yksi juttu: Kyllä naiset (tai ainakin enemmistö heistä)ovat käyneet töissä suurimman osan historiasta. Ainakin Suomessa ja Euroopassa, koska on yksinkertaisesti ollut pakko köyhyyden takia. En tiedä sitten Lähi-idästä esimerkiksi, pitää ottaa selvää. Esim.1600-luvulla ei sellaista naista ollutkaan, joka ei olisi tehnyt töitä, päti myös linnanrouviin. Kotirouva-ajanjakso esim.Suomessa oli todella lyhyt. Mutta se on kyllä totta, että naiset ovat alkaneet kouluttautua samassa määrin kuin miehet vasta viime vuosikymmeninä ja nousta vaikutusvaltaisiin asemiin päättämään asioista. Ennen vanhaanhan yliopisto-opiskelu oli jopa kielletty naisilta.

[MikkoAP]

Aiemmin naiset eivät käyneet koulua eivätkä kaikki käyneet töissä, ja harrastuksiin oli varaa vain rikkaimmilla ihmisillä. Nyt käy helposti niin, että naiset uupuvat täydellisyydentavoittelussaan. Mutta yksi, osalle hommalaisista sopiva ratkaisu on tietysti ajaa naiset takaisin 1800-luvulle (=ei opiskeluoikeutta, ei sopinut harrastaa, hyvin rajoitettu työnteko-oikeus), sääli vain, että osalle naisista, kuten minulle, se nyt vain ei sovi.

Yksi juttu: Kyllä naiset (tai ainakin enemmistö heistä)ovat käyneet töissä suurimman osan historiasta. Ainakin Suomessa ja Euroopassa, koska on yksinkertaisesti ollut pakko köyhyyden takia. En tiedä sitten Lähi-idästä esimerkiksi, pitää ottaa selvää. Esim.1600-luvulla ei sellaista naista ollutkaan, joka ei olisi tehnyt töitä, päti myös linnanrouviin. Kotirouva-ajanjakso esim.Suomessa oli todella lyhyt. Mutta se on kyllä totta, että naiset ovat alkaneet kouluttautua samassa määrin kuin miehet vasta viime vuosikymmeninä ja nousta vaikutusvaltaisiin asemiin päättämään asioista. Ennen vanhaanhan yliopisto-opiskelu oli jopa kielletty naisilta.

No niin, mutta miehistäkin vain häviävän pienellä osalla oli noina aikoina mahdollisuus kouluttautua. Siis riippumatta lahjakkuudesta, sillä luokkajaottelu oli niin tiukka.

Lisämainintana, kun naisten äänioikeutta alettiin vaatia, ei kaikilla miehilläkään sitä ollut.

EDIT: ja niin, työväen/talonpoikaisluokan naiset ovat aina tehneet töitä. Mutta on järjetöntä kiistellä vaikka siitä, kummalla oli asiat huonommin: torpparilla, vai torpparin vaimolla? Kummankin elämä oli jatkuvaa raadantaa, nälkiintyneenä lyhyen elämän alusta loppuun.

[Koskela Suomesta]

Otanpa kantaa alkuperäiseen aiheeseen, kun ei nuo sivuraidekeskustelut oikein inspiroi.

Sellaiset, jotka eivät ole itse kokeneet masennusta, voivat pitää siitä kiltisti suunsa supussa. Itse olen ollut masentunut (mutta parantunut, vaikka se vei vuosia), ja yksi sukulaiseni jopa niin pahasti masentunut että hengenlähtö on monesti ollut lähellä ja sitä on ollut vaikea seurata vierestä. Masennus-sanaa ja masennukseen vetoamista käytetään niin paljon väärin perustein, että oikeasti masentuneet saavat kärsiä siitä että masennuksesta on tullut muotia.

Masennuksen diagnosointia pitäisi tarkentaa ja parantaa, että a) lusmut eivät pääse ratsastamaan taudilla ja b) oikeasti sairastuneiden hoito voitaisiin aloittaa ajoissa. Yksi syy, miksi masennuksesta johtuvat sairaseläkkeet ovat kasvussa on se, että hoitoon ei useinkaan pääse, koska sitä ei ole tarjolla. Ne jotka ovat päässeet hoitoon, voivat pitää itseään onnekkaina. Monet joutuvat jonottamaan hoitoa jopa vuosia, jolloin masennus pahenee ja paranemisprosessi luonnollisesti pitenee, yhteiskunnan kulut kasvavat.

Sama koskee myös muita sairauksia. Kun hoitoa joutuu odottamaan, sairaus pahenee, ja koko roska tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi. Hoitotakuu ei ole juuri parantanut asiaa. Enemmän resursseja tulisi ohjata siihen, että sairastuneet pääsevät hoitoon ajoissa. Tulisi halvemmaksi meille kaikille.

Ilmeisesti masennus oikeana tautina on melkoisen hankala, en ota kantaa. En ole moista sairastanut. Vituttanut on useinkin, pitkiäkin jaksoja, mutta olen sen viisauden kannalla että siihen ei voi kuolla.

Mutta raaka ja kylmä totuus on että masennusta käytetään tänä päivänä ihan lusmuiluun, ja paljon.

Ja kaikki vitutus ei ole masennusta, vaikka niin haluttaisiin väittääkin.

Ilmiö on ihan tuttu ja inhimillinen, joskaan ei hyväksyttävissä; jos jollakin syyllä saa vapaata täydellä palkalla hyvin helposti, sitä syytä käytetään sitten hyväksi.

Kun se ei ennen ollut tällä syyllä mahdollista, niin ihmiset kestivät aivan hyvin pienet harmitukset ja vitutukset ilman sen suurempia henkisiä vaurioita.

Nyt sanomalla joka pienen harmin kohdalla lääkärille, että kylläpä masentaa, pääsee vapaalle täydellä palkalla. Ja kyllä niitä riittää, jotka moista hölmöyttä käyttävät hyväksi. Moraalinen kynnys tällaiseen on laskenut todella alas viimeisn kahdenkymmenen vuoden aikana. Huolestuttavan alas. Ja kaikki nämä lusmut kirjataan sitten noiden "masentuneiden" kohdalle.

En usko, että näistä "masentuneista" on oikeasti sairaita kuin marginaalinen määrä. Loput vain käyttävät systeemiä hyväkseen. Tämä väite mitenkään halveeraamatta niitä oikeasti sairaita. Heitä on, ja heidän sairautensa on ilmeisen vakava.

Tässä on periaatetasolla aivan samasta kysymys, kuin maahanmuutossa. Nykyinen käytäntö sortaa todellisia avuntarvitsijoita ja mahdollistaa suuren joukon suorittaman systeemin hyväksikäytön.

[Nainen]

Aiemmin naiset eivät käyneet koulua eivätkä kaikki käyneet töissä, ja harrastuksiin oli varaa vain rikkaimmilla ihmisillä. Nyt käy helposti niin, että naiset uupuvat täydellisyydentavoittelussaan. Mutta yksi, osalle hommalaisista sopiva ratkaisu on tietysti ajaa naiset takaisin 1800-luvulle (=ei opiskeluoikeutta, ei sopinut harrastaa, hyvin rajoitettu työnteko-oikeus), sääli vain, että osalle naisista, kuten minulle, se nyt vain ei sovi.

Yksi juttu: Kyllä naiset (tai ainakin enemmistö heistä)ovat käyneet töissä suurimman osan historiasta. Ainakin Suomessa ja Euroopassa, koska on yksinkertaisesti ollut pakko köyhyyden takia. En tiedä sitten Lähi-idästä esimerkiksi, pitää ottaa selvää. Esim.1600-luvulla ei sellaista naista ollutkaan, joka ei olisi tehnyt töitä, päti myös linnanrouviin. Kotirouva-ajanjakso esim.Suomessa oli todella lyhyt. Mutta se on kyllä totta, että naiset ovat alkaneet kouluttautua samassa määrin kuin miehet vasta viime vuosikymmeninä ja nousta vaikutusvaltaisiin asemiin päättämään asioista. Ennen vanhaanhan yliopisto-opiskelu oli jopa kielletty naisilta.

No niin, mutta miehistäkin vain häviävän pienellä osalla oli noina aikoina mahdollisuus kouluttautua. Siis riippumatta lahjakkuudesta, sillä luokkajaottelu oli niin tiukka.

Lisämainintana, kun naisten äänioikeutta alettiin vaatia, ei kaikilla miehilläkään sitä ollut.

EDIT: ja niin, työväen/talonpoikaisluokan naiset ovat aina tehneet töitä. Mutta on järjetöntä kiistellä vaikka siitä, kummalla oli asiat huonommin: torpparilla, vai torpparin vaimolla? Kummankin elämä oli jatkuvaa raadantaa, nälkiintyneenä lyhyen elämän alusta loppuun.

Hyviä pointteja sinulla. Itse asiassa mietin äsken, että olisiko pitänyt lisätä, että ei suurimmalla osalla miehistäkään ollut parempia mahdollisuuksia esim.koulutukseen. Rankkaa on ollut molemmilla sukupuolilla. Tätä aihetta on käsitelty mm.Kaari Utrion kirjassa Eevan tyttäret.

[Lemmy]

Tosta poikien/tyttöjen opiskelusta/motivaatiosta voin sanoa, että mua olis paljon enemmän huvittanut mennä amikseen autonasentaja/sähkölinjalle kuin jonnekin lukioon. Nykyäänhän pystyy tekemään jo näitä tuplatutkintoja joissa saavuttaa molemmt (mikä on hyvä). Itse leipäännyin niin lukioon ja vielä enemmän kun sitten aloin katselemaan pääsykoekirjoja joissa piti "lukea ulkoa" - jota olen aina inhonnut - minä tiedän missä kirjassa tieto on, en minä ole mikään fahrenheit 451 elävä kirjasto meni motivaatio hakea mihinkään. Olin sitten töissä/intissä/töissä kunnes jossain vaiheessa vahingossa pääsin kauppaopistoon. Luin sitten merkonomiksi jossain 25:sena. Sitten taas duunia kunnes jossain vaiheessa pääsin ammattikorkeaan ja luin sieltä paperit olinkohan 32... Nyt sitten jos haluaisi jonnekin hakea niin näistä papereista ei tosin ole kuin haittaa - mitään motivaatiota "suorittaa arvosanoja" kun ei ikinä ole ollut.

[Koskela Suomesta]

Juuri tuo hyödyttömän nippelitiedon ulkoaopettelu ja kokonaisuuksien sekä syy-seuraussuhteiden ymmärryksen puute on peruskoulumme syöpä. Sillä ulkoa opettelulla saa kympin todistukseen, mutta se ei takaa että ymmärrät asiasta mitään.

Kysyin joskus muinoin piruuttani eräältä ihmiseltä, joka oli mielestään hyvä historiassa,(hänen vuosiluvuilla neppailunsa päätteeksi) että miksi tietty hänen mainitsemansa taistelu päättyi siten kuin se päättyi. Hän kyllä tiesi vuosiluvut, osallistuneiden kuninkaiden syntymä, kuolema ja hallitusajat sun muut (joista minulla ei ollut kuin hämärä kuva), mutta sitä mitä ko. taistelussa oikeasti kävi, miksi siinä kävi niinkuin kävi ja mikä seuraus sillä oli Euroopan historian kannalta, mitä se tarkoitti häviäjille ja mitä voittajille, hänellä ei ollut hajuakaan. Kymppi oli kuitenkin joka kokeessa.

[Vetinari]

Juuri tuo hyödyttömän nippelitiedon ulkoaopettelu ja kokonaisuuksien sekä syy-seuraussuhteiden ymmärryksen puute on peruskoulumme syöpä. Sillä ulkoa opettelulla saa kympin todistukseen, mutta se ei takaa että ymmärrät asiasta mitään.

Tuohon ei voi sanoa kuin aamen. Systeemin olisi syytä muuttua radikaalisti ja pian. Ulkoa opettelun sijaan pitäisi opettaa lapset etsimään tietoa ja soveltamaan sitä. Omilta kouluajoilta on tallessa lähinnä irrallisia nippelitietoja ulkoaopettelusta. Muistan että Pähkinäsaaren rauha solmittiin 1323, ja suurin piirtein muistan missä se raja kulkee (ne kun piti osata kokeessa), mutta en kyllä helkkarissa tiedä mistä kiisteltiin ennen rauhan solmimista. Pitänee ottaa selvää joskus.

[Suvaitsija]

Ketjuun liittyen suurta kunnioitusta nauttiva HS-raati kertoo kansalle totuuden:

HS-raati: Sukupuolten tuloerot ovat täyttä totta

Sukupuolten epätasa-arvoa kuvaava väittämä "naisen euro on 80 senttiä" on todellisuutta, sanoo 56 prosenttia HS-raadin vastaajista. Myyttinä sitä pitää 30 prosenttia.

Väittämän kyseenalaisti palkka- ja ajankäyttötilastoja tutkinut Pauli Sumanen Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatissa (HS 3.4.). Sumanen väittää, että miehet tekevät kotityöt mukaan lukien naisia enemmän töitä, mutteivät kuitenkaan saa uutteruuttaan vastaavaa osuutta työtuloista.

Poikiin satsataan jo vauvaiässä 20–30 prosenttia enemmän rahaa kuin tyttöihin, ja koko lapsuuden jatkuva viikkorahaetu muuttuu ikuisiällä palkkaeroksi, tietää semiootikko Vaula Norrena markkinointitutkimusten perusteella.

"Vasta akateemisesti koulutettu nainen yltää keskimäärin ammattikoulun käyneen miehen palkan tasolle."

Naisen euro on 80 senttiä, naistaiteilijan 40 senttiä ja maahanmuuttajanaisen euro 20 senttiä, määrittelee visuaalisen kulttuurin tutkija Annamari Vänskä. Hän tosin muistuttaa, että naistenkin välillä on eroja.

Miesten työt mielletään naisten töitä arvokkaammaksi, pahoittelee toimittaja Iivi Anna Masso.

"Miksiköhän ahtaajan tai paperimiehen työ on niin paljon arvokkaampi kuin sairaanhoitajan tai opettajan työ?"

Naisten ja miesten keskimääräisessä tuntipalkassa ei ole Sumasen laskelmissa suuria eroja, rehtori Paula Tuovinen huomauttaa. Tuovisen mukaan syytä olisikin siirtyä järjestelmään, jossa kaikesta työstä maksetaan sama tuntipalkka ja ansiotaso lasketaan vain työtuntien perusteella.

"Sama palkka pörssihaille ja sairaanhoitajalle", hän vaatii.

Kirjailija Johanna Sinisaloa huvittaa Sumasen kritiikki sitä kohtaan, että miehet joutuvat maksamaan lukumääräänsä suuremman osuuden eläke- ja terveydenhuoltomenoista.

"Se on verrattavissa vaikkapa ajatukseen, että muslimivähemmistöjen edustajat käyttävät niukemmin alkoholia kuin valtaväestö ja he elävät siksi mahdollisesti pitempään – mätkäistäköön heille siis jonkinlainen haittavero terveellisemmistä elintavoistaan."

Samasta työstä maksettavan palkan ero miesten ja naisten välillä on muutaman prosentin luokkaa, arvioi yliasiamies Antti Arjava.

"Se on siis periaatteellisesti ikävä, mutta käytännössä pienempi ongelma."

Miehet tekevät naisia enemmän työtunteja sekä enemmän koulutusta ja sitoutumista vaativaa työtä, väittää suomentaja Jukka Mallinen. Hänen mukaansa miehen euro on ainakin naisen euro ja viisi senttiä.

"Pitempään töissä jatkavat ja nuorempina kuolevat miehet kustantavat naisten pitkää eläkkeen nautintaa."

Päätoimittaja Matti Apunen siteeraa Pentti Arajärveä: "Naisen euro voi olla 80 senttiä, ja miehen vuosi 11 kuukautta."

Tilastoja kaivamalla voi väittää mitä tahansa, toteaa sarjakuvataiteilija Ville Ranta.

"Vielä paljon suurempi myytti on esittää naiset ja miehet toisiaan vastaan taistelevina armeijoina."

Kirjailija Arno Kotroa surettaa, että äärifeminismin rinnalle on syntynyt tarpeetonta vastakkainasettelua ruokkiva "äärimaskulinismi".

"Se on typerää: samaan maaliin tässä kuitenkin pelataan."

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/HS-raati+Sukupuolten+tuloerot+ovat+t%C3%A4ytt%C3%A4+totta/1135255954738

Ilmeisesti naiset vastasivat ei, miehet kyllä. Ainakin kommentoijien nimien perusteella. Hienoa. Erityisesti oksetti Paula Tuovisen avoimen sosialistinen märkäuni: kaikille sama palkka riippumatta työstä! Voi aeaeaaerggh. Kyllä semiootikot ja visuaaliset kulttuurin tutkijat sun muut sosialistifemakot taas tietävät, mikä on parasta. Neuvostoliittoa meillekin.

[Koskela Suomesta]

Vielä kun joku selittäisi sen loogisen prosessin jolla se erilaisuus näkyy viivan alla...   muuten tuo on vain "kaikkea hyvää ja tasa-arvoa" toivovan ihmisen märkä toiveuni.

[Meuhkaaja]

Vielä kun joku selittäisi sen loogisen prosessin jolla se erilaisuus näkyy viivan alla...   muuten tuo on vain "kaikkea hyvää ja tasa-arvoa" toivovan ihmisen märkä toiveuni.

Niinpä.

Itse asian suhteen on tapahtunut toki muutosta-naisten määrä yritysten hallituksissa kasvaa. Tähän varmastikin vaikuttaa se, että naisten määrä yrityselämässä yleisestikin on kasvanut.

Tuohon ujellukseen naisten ylivoimasta yliopisto-opinnoissa ja siinä, miten sen pitäisi näkyä yritysten hallintoneuvostoissa voisi heittää vastapallona kysymyksen, että millaisia ihmisiä yritysten hallintoneuvostoihin ylipäätään valikoituu.

Vaikka enemmistö yliopisto-opiskelijoista onkin naisia, ei naisilla ole enemmistöä diplomi-insinöörien(naiset rajusti vähemmistönä), lakimiesten ja ekonomien koulutusohjelmissa saati sitten valmistuneissa. Ja asia vain on niin, että lastentarhaopettajat eivät pääsääntöisesti päädy yritysten hallintoneuvostoihin, vaikka kuinka akateemisia ovatkin. Kuten eivät muutkaan pehmeitä arvoja edustavat humanistipellet. He voivat olla omalla osaamisalallaan neroja ja tarpeellisia, mutta harvoin sillä tavoin, mitä yritysmaailma arvostaa.

Muutenkin tuosta yritysten hallintoneuvostotyöskentelystä voisi todeta, että ei se ole niin yksinkertaista puuhaa, että sitä tehtäisiin sen paremmin tussulla kuin penikselläkään. Siinä tarvitaan muita ihmiskehon osia.  Ja juuri tämä on se syy, miksi ne samat naamat kiertävät eri yritysten hallintoneuvostoja. Heillä on sitä jotakin, jota jokainen yritys hallintoneuvostoonsa haluaa. Jos ei muuta niin kokemusta.

Poliittiset nimitykset ovat sitten asia erikseen. Niissä, jos sellaisia ylipäätään tarvitaan, minun puolestani voi sitten suosia sitä tahoa, joka kulloinkin on poliittista korrektiutta parhaiten vaalivaa. Pieleen nuo poliittiset nimitykset tuppaavat kuitenkin menemään.

[MikkoAP]

Ja lisäksi: vaikka insinööreistä, lakimiehistä ja ekonomeista olisi enemmistö naisia, olisiko naisten osuus pääkallopaikoilla siltikään isompi. Tarkoitan tällä sitä, että huomioon ei tietenkään oteta sitä, että myös niiden hallinnoitavien yritysten määrä voi muuttua.

http://uutisblogi.blogit.kauppalehti.fi/blog/17887

Hyvä kysymys. Lisäksi, mikäs on suhdeluku tässä: naisten perustamien yritysten lkm. vs. miesten perustamien yritysten lkm.? Ja siis kysyn ihan rehellisesti, sillä en tiedä tuota lukua, mutta kaikki indikaattorit vain puoltavat olettamusta, että miehet perustavat selvästi enemmän yrityksiä.

Mikäs sen parempi takuu johtajan paikasta yrityksessä kuin, että yritys on itse perustettu.

[Mika Mäntylä]

Masennuslääkkeiden käyttöä kauhisteleville: Masennuksella on usein melko puhtaasti fysiologiset syyt, jotka voi korjata lääkityksellä. Tuskin kukaan kauhistelee sokeritautisten insuliinipistoksia, joten mitä kummallista näissä masennuslääkkeissä on?

Masennus-diagnoosi kirjoitetaan usein myös muille kuin varsinaisesti masentuneille. Myös työuupumuksesta johtuva työkyvyttömyys menee tämän diagnoosi-koodin alle.

[Ernst]

Masennuslääkkeiden käyttöä kauhisteleville: Masennuksella on usein melko puhtaasti fysiologiset syyt,

Viilaan hieman pilkkua. Masennuksen syy ei ole "melko puhtaasti fysiologinen", joskin masennusoireet ja tautitila ilmentävät selviä fysiologisia tekijöitä. Fysiologinen muutos ei siis ole syy vaan seuraus.

Masennus (aikuisiällä) liittyy yleensä johonkin neljästä tekijäkokonaisuudesta ihmisen elämässä ja ihmiskontakteissa:

1) menetys, josta ei ole voinut toipua (kuolemat, vitaalit epäonnistumiset, katastrofit)
2) molemminpuoliset ja sovittamattomat parisuhderistiriidat; odotukset joihin ei vastata
3) elämänmuutokset tai elämän tärkeiden roolien muutokset, joihin ihminen ei sopeudu (vaikeimmat työttömyyskokemukset esim.)
4) varhainen kyvyttömyys ihmissuhteisiin ja -kontakteihin, joka johtaa ihmissuhdepuutokseen eli yksinäisyyteen/eristäytyneisyyteen.


Silloin, kun masennus saavuttaa sairauden mitat, kannatan lääkehoitoa, mutta pelkkä lääkehoito ei tietenkään riitä tuottamaan ihmisille kohtien 1-4 edellyttämiä toimintavalmiuksia. Siihen tarvitaan tukea ja ammattitaitoista psykoterapiaa. Tästä lääketiede on yksimielinen: terapia + lääke > jompi kumpi erikseen.

[Otto Peltokoski]

Yksi syy miksi elämisen ahdistavuus on lisäntynyt voi olla uskonnollisuuden vähentyminen. Uskonto tarjoaa ihmisille viitekehyksen mille elämä perustuu ja uskon siitä, joku pitää huolen ja siitä että viimeistään tuonpuoleisessa elämä on parempaa kuin täällä. Kun tällaista perustaa ei ole, ei minusta ole ihmekään, jos elämän vaikeudet aiheuttavat toivottomuutta ja ahdistusta.

Naisten ongelmiin työelämässä voi liittyä kotiäitiyden poistuminen ns. "ura-vaihtoehtona". Perheverotus tekisi mahdolliseksi lapsiperheen pärjätä yhden henkilön tuloilla ja siten mahdollistaa toisen vanhemman jääminen kotiin hoitamaan perhettä. Koska mies toimii naista todennäköisemmin paremmin palkatussa työssä, olisi myös todennäköisempää äidin jääminen kotiin. Koska naiset toimivat miehiä todennäköisemmin aloilla, jossa on pätkätyö-ongelmia ja vastaavia eikä ole mahdollisuutta kotiäitiyteen, syntyy ongelmia. 

[JoKaGO]

En silti ymmärrä miten ennen pärjättiin ilman. Väheksymättä kenenkään sairastelua.

Äitini aina kahvinketintä ladatessaan sanoo, että ennen jos halusit kahvit, niin hae ensin puita, sytytä tuli hellaan, hae vesi kaivosta... Nyt vain paina nappia.

Ennen ei siis ollut aikaa masentua.

Miksi naisten masennus diagnosoidaan kaksi kertaa tarkemmin kuin miesten?

[Lunoir]

Ketjuun liittyen suurta kunnioitusta nauttiva HS-raati kertoo kansalle totuuden:
HS-raati: Sukupuolten tuloerot ovat täyttä totta

Joo, huoh. http://henrylaasanen.blogit.uusisuomi.fi/2010/04/09/sumas-causti-hs-raadin-kynsissa

Miksi naisten masennus diagnosoidaan kaksi kertaa tarkemmin kuin miesten?

Naiset reagoivat asioihin (elämäntilanteiden muutokset, asema yhteiskunnassa, tapaturmat ja vastoinkäymiset) voimakkaammin ja herkemmin, huomaavat muutokset itsessään/terveydessään herkemmin ja nopeammin kuin miehet sekä suhtautuvat niihin vakavemmin -> hakeutuvat lääkäriin.