Naisten odotukset ja miksei miestenkin (työelämä) (turmiolliset trendit)

[Mika Mäntylä]

En silti ymmärrä miten ennen pärjättiin ilman. Väheksymättä kenenkään sairastelua.

Äitini aina kahvinketintä ladatessaan sanoo, että ennen jos halusit kahvit, niin hae ensin puita, sytytä tuli hellaan, hae vesi kaivosta... Nyt vain paina nappia.

Ennen ei siis ollut aikaa masentua.

Yhteiskunta ja elämäntapa ovat muuttuneet. Vai onko joku sitä mieltä, ettei viimeisten vuosikymmenten kuluessa ole tapahtunut ihmeempiä muutoksia? Itse näkisin asian niin, että mitä keinotekoisemmassa maailmassa eletään, sitä enemmän psyyke rasittuu. Jos elämisen vaatimukset ovat niinkin yksinkertaisia kuin kaffevetten hakemista, niin ei siitä kovin suurta kuormaa ihmismielelle tule.

[Slicky]

Minäkin masennuin aikoinaan. Tämä oli elämäni käännekohta, sillä huomasin, että minua oli petetty. Kaikki oli pelkkää kusetusta. Unelmat särkyivät. Olin silloin kai sellainen aika kiltti. Olin tehnyt aika paljon töitä, luullen, että saisin siitä jonkin palkinnon. Huomasin kuitenkin, että näin ei tule käymään ja masennuin.

No mitä tein? Pistin läskiksi kaiken. Huomasin, että ihan sama mitä tein mikään ei muuttunut; juna kulki silti samaan suuntaan. Joten päätin, että otan löysemmin ja se on kannattanut.

Sillä koko homman nimi on se, että "yhteisen hyvän" puolesta työskenteleminen tarkoittaa voimavarojen imemistä kuiviin. Mitä varten? Sitä kutsutaan BKT:n hyväksi. Olet tässä maailmassa pelkkä orja, jonka tehtävä on vain maksimoida tuotteiden ja palveluiden määrä saamatta siitä itse juuri mitään. Sitä kutsutaan hyvinvoinniksi. Siinä ei ole mitään hohdokasta tai ylevää toisin kuin vielä lukioikäisenä odotti.

Tässä on ansiokas video, joka kertoo mistä on kysymys. Video on pitkä, mutta kannattaa katsoa ainakin alku.
http://video.google.com/videoplay?docid=-1953021675758713495#

[erilainen]

Yksi syy miksi elämisen ahdistavuus on lisäntynyt voi olla uskonnollisuuden vähentyminen. Uskonto tarjoaa ihmisille viitekehyksen mille elämä perustuu ja uskon siitä, joku pitää huolen ja siitä että viimeistään tuonpuoleisessa elämä on parempaa kuin täällä. Kun tällaista perustaa ei ole, ei minusta ole ihmekään, jos elämän vaikeudet aiheuttavat toivottomuutta ja ahdistusta.

Naisten ongelmiin työelämässä voi liittyä kotiäitiyden poistuminen ns. "ura-vaihtoehtona". Perheverotus tekisi mahdolliseksi lapsiperheen pärjätä yhden henkilön tuloilla ja siten mahdollistaa toisen vanhemman jääminen kotiin hoitamaan perhettä. Koska mies toimii naista todennäköisemmin paremmin palkatussa työssä, olisi myös todennäköisempää äidin jääminen kotiin. Koska naiset toimivat miehiä todennäköisemmin aloilla, jossa on pätkätyö-ongelmia ja vastaavia eikä ole mahdollisuutta kotiäitiyteen, syntyy ongelmia.  

Uskonnon merkitystä ihmisten elämässä ei tule aliarvioida. On edes jotain mihin turvata, kuin vaikka esimerkiksi se pullo. Mieluummin hihhuli kuin rapajuoppo. Moni työnantajakin varmasti samaa mieltä.

Naisilla ehkä pätkätyö-ongelmia, mutta suhdannesidonnaisilla aloilla on miesyliedustus. Hitsarit sun muut ovat nyt sitten kotona kärvistelemässä. Ei sekään herkkua ole kun sitä jokuset lamat saa kokea tyäuransa aikana, ja tuon takia joutua lomautetuksi.


ÄLKÄÄ SIVUUTTAKO TÄTÄ MATSKUA: http://www.taloussanomat....naiset-eivat/20104864/139

[Otto Peltokoski]

Naisilla ehkä pätkätyö-ongelmia, mutta suhdannesidonnaisilla aloilla on miesyliedustus. Hitsarit sun muut ovat nyt sitten kotona kärvistelemässä. Ei sekään herkkua ole kun sitä jokuset lamat saa kokea tyäuransa aikana, ja tuon takia joutua lomautetuksi.

Miesvaltaisilla "duunari"aloilla tätä suhdanneherkkyyttä kompensoi palkkataso, joka tarkoittaa työttömäksi jäämisen seurauksena myös korkeahkoa ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Suhdanneherkillä aloilla on myös usein esimerkiksi hitsarien ja rakennustyöläisten kohdalla mahdollisuus ansaita komennuspäivärahoilla, ruokarahoilla ja kilometrikorvauksilla verotonta tuloa. Naisvaltaisilla aloilla pätkätyöt aiheuttavat sen, ettei henkilö pääse ansiosidonnaiselle kun päivät eivät täyty. Lisäksi palkkakin on sen verran pieni esimerkiksi apurahatutkijoilla, keittäjillä, lastentarhanopettajilla jne. ettei siitä hirveästi säästöönkään jää.