2010-03-08 Pakolainen-lehti: Turvapaikkapolitiikassa tapahtuu

[Roope]

Uudessa Pakolainen-lehdessä on ensimmäisenä varsinaisena juttuna selvitystä uudesta ulkomaalaislakiesityksestä. Väkisinkin alkoi naurattamaan, kun havaitsi, kuinka melkein kaikki mahdollinen oli käännetty päälaelleen.

Pakolainen 1/2010: Turvapaikkapolitiikassa tapahtuu
Teksti: Kati Pietarinen, Vilja Junka

Turvapaikanhakijoille maksettava toimeentulotuki aleni 1. helmikuuta. Se on nyt 30% pienempi kuin muilla Suomessa asuvilla eli 292 e, vastaanottokeskuksissa asuvilla 79% pienempi eli 88 e.

Rahana jaettu osuus on siis tuon 30 prosenttia pienempi, koska se katsotaan katetun turvapaikanhakijoille jaetuilla palveluilla ja hyödykkeillä. Toisin kuin tuossa väitetään, 79 prosentin leikkaus ei koske kaikkia vastaanottokeskuksessa asuvia, vaan ainoastaan sellaisia, jotka saavat sieltä kaikki päivittäiset ateriansa. Näitä on vähemmistö turvapaikanhakijoista.

Hallitus esittää lisäksi, että turvapaikkaa hakeneilta, kielteisen päätöksen saaneilta EU-kansalaisilta poistetaan oikeus toimeentulotukeen. He saisivat majoittua vastaanottokeskuksiin kielteisen päätöksen saamisen jälkeen vain seitsemäksi päiväksi aiemman kolmenkymmenen päivän sijaan. Kielteisen päätöksen saaneet käännytetään Suomesta, vaikka heillä olisi EU-kansalaisuuden suoma oikeus jäädä maahan kolmeksi kuukaudeksi. Hakijat ovat olleet lähinnä Bulgarian ja Romanian romaneja.

Jättäessään turvapaikkahakemuksen EU-kansalainen samalla osoittaa, ettei hän ole tullut maahan töihin tai muusta hyväksyttävästä syystä, eikä hän luultavasti pysty elättämään itseään maassaoloaikana.

Sisäasianministeriössä pohditaan perheenyhdistämisen kulujen korvaamisen lopettamista niiltä kansainvälistä suojelua saavilta, joille ei ole myönnetty pakolaisstatusta. Kiristys tekisi monelle perheenyhdistämisen mahdottomaksi.

Tämä on ollut eurooppalainen käytäntö kaikissa muissa maissa paitsi Suomessa.

Pakolaisavun kritisoimia ulkomaalaislakiin ehdotettuja kiristyksiä käsitellään helmikuussa valiokunnissa. Kiristykset koskevat alaikäisen oikeutta perheenyhdistämiseen, joka poistuisi, mikäli hakija perheenyhdistämisprosessin aikana täyttää 18 vuotta. Käytännössä aliresurssoinnista johtuva viranomaispäätöksen viivästyminen voisi johtaa perheenyhdistämisoikeuden menettämiseen. Turvapaikanhakijat saisivat oikeuden työntekoon vasta kuuden kuukauden jälkeen nykyisen kolmen sijaan, mikäli heillä ei olisi kotivaltionsa passia, vaikka vainoa pakenevilla hyvin harvoin on kyseisiä asiakirjoja. Vainoa pakenevilta löytyy hyvin harvoin kyseisiä asiakirjoja. Ehdotuksen mukaan iän lääketieteellisestä arvioinnista ilman hyväksyttävää syytä kieltäytynyt hakija tulkitaan suoraan 18 vuotta täyttäneeksi. Pakolaisapu vastustaa iän arviointien teettämistä, koska ne ovat tieteellisesti epätarkkoja.

Alaikäisille on myönnetty oikeus perheenyhdistämiseen, jotta hän saisi oman vanhempansa edustamaan itseään ja pitämään huolta hakijasta. Täysi-ikäisyyden myötä peruste tähän poistuu, kun hakijan arvioidaan olevan kykenevä päättämään omista asioistaan. Perheenyhdistämistä ei pidä nähdä ansaittuna palkkiona, jonka saa, kun onnistuu venyttämään prosessia.

Lakiesityksesta on poistettu tuo ehdotus kuuden kuukauden karenssista (joka muuten on EU:n suositusaika). Karenssi on siis edelleen kolme kuukautta kaikille, todisti henkilöllisyytensä tai ei. Tämä on helpoin keino päästä EU:n ulkopuolelta Suomeen töihin.

Turvapaikkaa hakevilla on Etelä-Euroopassa mukanaan henkilötodistukset paljon useammin kuin Pohjois-Euroopassa Suomessa (10-20 %) ja Norjassa (vajaat 5 %). Tämä pätee myös vainoa pakeneviin, joita Suomeen saapuvista on vain vajaat 10 prosenttia.

Iän arviointi lääketieteellisillä menetelmillä on epätarkkaa, mutta se onkin tieteellisesti epätarkkaa. Arvioinnissa on käytössä virhemarginaali, joka sitä paitsi tulkitaan hakijan hyväksi. Kun täysi-ikäisyys on joka tapauksessa jotenkin arvioitava oikeiden alaikäisten suojelemiseksi täysi-ikäisiltä, niin mikä voisi olla tarkempaa kuin lääketieteellinen menetelmä?

Turvapaikkapolitiikan kiristyksiä on perusteltu tarpeella vähentää turvapaikanhaun niin sanottuja vetotekijöitä, eli syitä, jotka saavat turvapaikanhakijat tulemaan juuri Suomeen. Julkisessa keskustelussa toistuu ajatus, että esimerkiksi turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeus tai heille maksettavan toimeentulotuen määrä toisi Suomeen erityisen paljon turvapaikanhakijoita.

Mitään empiiristä näyttöä Suomen erityisistä vetovoimatekijöistä ei ole. Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä on muihin EU-maihin verrattuna alhainen. Vuonna 2009 Maahanmuuttaja ja ulkomaalaishallinto -tutkimusprojektissa haastatellut turvapaikanhakijat olivat päätyneet Suomeen enemmän tai vähemmän sattumalta. Suurin osa ei ennen Suomeen tuloaan tiennyt maasta mitään, moni ei edes tiennyt Suomen olevan Euroopassa.

Jos Suomella ei ole mitään erityisiä vetotekijöitä, niin mistä syystä Suomeen asti saapuu niin paljon turvapaikanhakijoita useiden EU-maiden (mm. Saksa ja Tanska) läpi? Viron hakijamäärä on 40.

Suomen turvapaikanhakijamäärä verrattuna muihin EU-maihin on asukaslukuun suhteutettuna kaksinkertainen. Suomen vastaanottamien pakolaisten (kiintiöpakolaiset, perheenyhdistämiset) määrä on suhteessa vieläkin suurempi.

Ei turvapaikanhakijan tarvitse tietää eri maiden vetovoimatekijöitä tai muutenkaan kohdemaasta mitään. Riittää, että ihmissalakuljettajat ja heidän kontaktihenkilönsä tietävät.

Sisäasiainministeriön ainoassa aihetta käsittelevässä, joulukuussa 2009 ilmestyneessä selvityksessä todettiin, ettei Suomessa turvapaikanhakijoille myönnettävällä toimeentulolla ole turvapaikanhakijoiden liikkeisiin mitään vaikutusta. Selvityksen ilmestymistä edeltävällä viikolla Sisäasiainministeriö oli jo ilmoittanut turvapaikanhakijoille myönnettävän toimeentulotuen kavennuksista. Kavennusta perusteltiin sillä, että toimeentulotuen "arveltiin" toimivan vetotekijänä.

Selvityksessä todettiin päinvastoin: "Turvapaikanhakijoille annettavat etuudet vaihtelevat eri Euroopan maissa, mikä vaikuttaa hakijoiden haluun liikkua maasta toiseen."

Sisäministeriö julkaisi 8.12.2009 tiedotteen Toimeentulotuen määrällä ei ole selvää yhteyttä turvapaikanhakijoiden määrään, jolla se halusi kumota leikkauspäätöksestä syntyneen käsityksen, että turvapaikanhakijoille Suomessa jaettava käteinen toimeentulotuki olisi merkittävä vetovoimatekijä.