2009-02-17 HS: Maahanmuutto on Suomessa järjen asia

[Kimble]

Päivän Hesarimokutus nro 2. saapuu uunituoreena kulttuurisivuilta:
Digilehti: http://www.hs.fi/digilehti/kulttuuri/artikkeli1135243592340

Maahanmuutto on Suomessa järjen asia
Maahanmuuttopolitiikka täyttää Suomessa jo kohta 200 vuotta

Antero Leitzinger: Ulkomaalaispolitiikka Suomessa 1812–1972. East-West Books. 634 s. 50 e. Antero Leitzinger: Ulkomaalaiset Suomessa 1812–1972, East-West Books. 539 s. 50 e.
VESA OJA / HS


Suomeen muuttanut intialainen Bahrin perhe seuraa olohuoneensa televisiosta hindinkielisiä uutisia, elokuvia ja musikaaleja – kuva vuodelta 1997.

Yksi syy muukalaisvastaisuuden nousuun Suomessa on usko siihen, että laajamittainen maahanmuutto on uusi asia. Uskomus on väärä. Työperäinen maahanmuutto, pakolaisuus ja paluumuutto ovat kuuluneet Suomen historiaan siitä saakka kun Suomen ja Ruotsin väliin vedettiin valtiollinen raja kaksisataa vuotta sitten.

Antero Leitzinger on kirjoittanut ulkomaalaispolitiikan suurkatselmuksen. Pakettiin kuuluu kaksi kirjaa: väitöskirja ja oheislukemisto. Molemmat ovat viisisataasivuisia järkäleitä, mutta ei syytä huoleen! Teksti on journalistisen vetävää ja esimerkit hersyviä.

Antero Leitzinger on myyttien kukistaja, puolitotuuksien alasampuja ja pikkutiedon mestari.

Tiesitkö, että Suomella on ollut syntyperältään vierasmaalainen ministeri? Lennart Oesch toimi 12 päivää ministerinä vuonna 1932, vaikka perustuslaki vaati ministeriä olemaan syntyperäinen Suomen kansalainen.

Tiesitkö, että on turha odottaa ensimmäistä ulkomaalaissyntyistä kansanedustajaa, koska heitä on ollut jo monia? Muun muassa Hella Wuolijoki, Jutta Zilliacus ja Ben Zyskowicz täyttävät tämän kriteerin.

Olisitko arvannut, että itsenäisyyden alkuaikoina oli Suomessa enemmän pakolaisia kuin tänään? Tuskin, koska entinen ulkoministerikään ei sitä tiennyt. Ulkoministeri Erkki Tuomioja totesi vuonna 2001, että Suomessa on ollut pakolaisia noin kolmekymmentä vuotta.

Väite on väärä. Kolmekymmentä vuotta sitten Suomessa oli vajaat kaksituhatta pakolaista. 1920-luvulla heitä oli yli 30 000.

Väärä on myös usein toistettu väite, että suomalainen maahanmuuttopolitiikka alkoi 1970-luvulla.

Todellisuudessa se alkoi jo vuonna 1811, jolloin astui voimaan ensimmäinen ulkomaalaissäädös.

Työperäistä maahanmuuttoa oli 1800-luvulla runsaasti. Suurruhtinaskuntaan saapui juustontekijöitä, opettajia ja kondiittoreita Sveitsistä, lasinpuhaltajia Böömistä, posetiivareita ja jäätelökauppiaita Italiasta, oluenpanijoita Baijerista, kauppiaita Lyypekistä, tehtailijoita Englannista, sahamiehiä Norjasta, ravintoloitsijoita ja arkkitehtejä Ruotsista, mattokauppiaita Persiasta ja kulkukauppiaita itäisestä Karjalasta. Katukuvaan kuuluivat myös juutalaiset vaatturit ja monilla eri aloilla toimineet venäläiset.

Itsenäisyyden aikana pakolaisia tuli naapurimaista. Ensimmäinen maailmansota toi valkoemigrantit ja Inkerin kansannousun pakolaiset Suomeen. 1920-luvulla tänne saapuivat Kronstadtin kapinalliset ja Itä-Karjalan kansannousun pakolaiset.

1930-luvulla vuorossa olivat "vapsit" (eli Viron vapaussoturit) ja Keski-Euroopan juutalaiset. Toisen maailmansodan jälkeen virallisten pakolaisten määrä putosi. Näin siksi, että Neuvostoliiton raja ei vuotanut. Vai vuotiko sittenkin?

Eila Kännö, jonka nimeä on pidetty tiukan pakolaispolitiikan synonyymina, paljasti jo 1970-luvulla, että pakolaisia saapui edelleen ja ennen kaikkea idästä.

Kaikessa hiljaisuudessa heidän passinsa vaihdettiin suomalaiseen muukalaispassiin. "Tästä ei kuitenkaan voine kertoa mitään. Turvapaikka-asioista ei yleensä liikoja puhuta, ja on ajateltava myös niitä henkilöitä, joiden juuri tällä tavalla on onnistunut 'paeta'."

Leitzingerin tuplateos päättyy vuoteen 1972. Tämä on harmillista, sillä nyt tarvittaisiin viileää analyysia nykyisen maahanmuuton eri ulottuvuuksista.

Vaikka analyysi ei ylety meidän päiviimme saakka, Leitzingerilla on silti sanottavaa niille, jotka pelkäävät pakolaisia, maahanmuuttajia ja venäläisiä rantatonttien ostajia.

Leitzingerin tärkein viesti on, että haaste ei välttämättä ole uhka. On tärkeä tunnistaa maahanmuuttoon liittyvät ongelmat ja olla realisti. On yhtä tärkeää huomata, että suomalainen yhteiskunta on tähän mennessä onnistunut maahanmuuttajien integraatiossa suhteellisen hyvin.

On tärkeä huomata myös se, että haasteet eivät ole uusia. Ammattiyhdistykset, killat ja kaupan etujärjestöt ovat aina vastustaneet kilpailua työmarkkinoilla.

Venäläisten huvila- ja maaomistusta sen sijaan pelättiin erityisesti 1800-luvulla.

Huoli ulkomaalaisten "strategisista osakeomistuksista" oli puolestaan suuri itsenäisyyden alkuaikana.

Leitzingerin kolmas viesti on se, että ulkomaalaispolitiikka on Suomessa perustunut vahvaan laillisuusperiaatteeseen. Ongelmia on ratkottu pikemmin maalaisjärjellä kuin aatteen palolla.

Vaikuttaa siltä, että Leitzinger toivottaa tervetulleeksi kaiken aiheeseen liittyvän keskustelun, mutta haluaa, että sitä käydään faktoihin perustuen ja suuria kärjistyksiä välttäen.

RISTO E. J. PENTTILÄ

Eli uskokaa nyt vaan, maahanmuutto on ihanaa, luonnollista ja väistämätöntä.

[reino]

Antero Leitzinger on myyttien kukistaja, puolitotuuksien alasampuja ja pikkutiedon mestari.
..
Tiesitkö, että on turha odottaa ensimmäistä ulkomaalaissyntyistä kansanedustajaa, koska heitä on ollut jo monia? Muun muassa Hella Wuolijoki, Jutta Zilliacus ja Ben Zyskowicz täyttävät tämän kriteerin.

Pilkunnussimista: Wuolijoki oli toki ulkomaalaissyntyinen, mutta meni suomalaisen kanssa naimisiin jo ennen Suomen itsenäistymistä. Z-alkuiset ovat molemmat syntyneet Zstadissa, eivät ulkomailla, vaikka molempien vanhemmat ovat saattaneet olla siinä vaiheessa vielä ulkomaan kansalaisia.

Että lähdetään nyt vain suosiolla siitä, että Elisabeth Naucler. Varsinaisia maahanmuuttajiahan meillä ei ole eduskunnassa vielä ollut. :surupanda:

Tuo ministeri Lennart Oesch oli minullekin uusi.

[ihminen]

Leitzingerin tuplateos päättyy vuoteen 1972

ei muuta sanottavaa.

[Esa N.]

Työperäistä maahanmuuttoa oli 1800-luvulla runsaasti. Suurruhtinaskuntaan saapui juustontekijöitä, opettajia ja kondiittoreita Sveitsistä, lasinpuhaltajia Böömistä, posetiivareita ja jäätelökauppiaita Italiasta, oluenpanijoita Baijerista, kauppiaita Lyypekistä, tehtailijoita Englannista, sahamiehiä Norjasta, ravintoloitsijoita ja arkkitehtejä Ruotsista, mattokauppiaita Persiasta ja kulkukauppiaita itäisestä Karjalasta. Katukuvaan kuuluivat myös juutalaiset vaatturit ja monilla eri aloilla toimineet venäläiset.

Joo. Työperäinen maahanmuutto - tervetuloa! Mikäli sitä tarvitaan.

Humanitaarinen maahanmuutto - ei kiitos! Luku- ja kirjoitustaidottomat, veronmaksajien rahoilla loisivat - pysykää poissa!

[Kerpo]

Leitzingerin tärkein viesti on, että haaste ei välttämättä ole uhka. On tärkeä tunnistaa maahanmuuttoon liittyvät ongelmat ja olla realisti. On yhtä tärkeää huomata, että suomalainen yhteiskunta on tähän mennessä onnistunut maahanmuuttajien integraatiossa suhteellisen hyvin.

Vai niinkö se onkin. No eihän tässä sitten mitään hätää ole, aivan turhaan olen asioita kauhistellut. Paras varmaan mennä kiltisti nukkumaan ja vetää peitto korviin asti. Olihan loppujen lopuksi Fazerkin ulkomaalainen ja voimme oppia paljon muiden länsimaiden tekemistä virheistä. Sitä paitsi tervatut orjalaivat, kulttuurien kirjo, synergian silta, sovinistinen yhteiskunta, suomalaisten heikko geenipooli, juutalaisvainot, työvoimapula, moniosaajat, globaali vastuu, ja Ruotsissa turvapaikanhakijoita otetaan enemmän.

[ihminen]

En tiedä liittyykö tämä mitenkään mihinkään, mutta moderni sosiaaliturva on syntynyt juuri samoihin aikoihin mihin tämä tutkimus päättyy. Ajat olivat siis erilaiset ennen 60-70-luvun vaihdetta.

Suomalainen sosiaaliturva pdf
http://www.kela.fi/in/internet/liite.nsf/NET/280606095032EK/$File/suomalainen.PDF?OpenElement
"Yhteisjulkaisun tavoitteena on antaa lyhyt yleiskuvaus suomalaisen sosiaaliturvan kehityksestä,nykytilasta ja kehitysnäkymistä."